tiistai 10. huhtikuuta 2012

Rooman aateliset, osa II

Fil: Testone UrbanoVIII.jpg

Paavi Urbanus VIII Barberini 1600-luvun kolikossa

Barberinit

Luultavasti heidän sukunimensä oli Tafani alunperin. Barberino oli kylän nimi jossa he asuivat  yhdennellätoista vuoissadalla Colle Val di Elsa'ssa Firenzen ja Sienan välimaastossa. Baberinit olivat kauppiassukua ja he möivät viljaa, kankaita ja villaa. Aikansa taisteltuaan vallasta  Toscanassa Medicin suvun kanssa he jättivät Toscanan ja  Carlo ja Antonio muuttivat Roomaan. 

Colle Val di Elsa on todellakin käynnin arvoinen paikka. Sen ympäristössä on runsaasti yöpymispaikkoja. Jos on auton kanssa liikenteessä Niin Firenzen sijasta kannattaa etsiä yöpaikka Colle Val di Elsan seudulta. Turistien kannalta mukava paikka josta löytyy paljon nähtävää, koettavaa ja aktiviteettejä runsaasti. Firenzen ja Sienan välillä liikennöivät bussit kulkevat Colli Val di Elsan kautta ja kaksi kilometriä sitä ennen Poggibonsissa voi vaihtaa bussia Volterraan, San Gimignanoon ja Gasole  di Elsaan ja Radicondoliin meneviin busseihin.

Carlo 1562-1630 opiskeli Pisan yliopistossa kuten hänen vaimonsakin Costanze Magalotti. Yliopistossa he tutustuivat Galielo Galileihin. Carlo oli Antonio Barberinin ja Gamilla Barbadorin poika. Carlosta tuli Monterotondon herttua. Monterotondon kunta sijaitsee  26 kilometriä Roomasta pohjoiseen. Pariskunta sai kuusi lasta joista kolme poikaa, Taddeo, Fransesco ja Antonio ja joista kaikista tuli myöhemmin kardinaalit. Carlon veljestä Maffeo Barberinsitä tuli Paavi Urban VIII. Carlo sanoutui irti Barberinin suvun perinteistä avioliittonsa kautta ja antoi poikansa Taddeon jatkaa Barberinien perintöä.


Sagra Famiglia Barberini, Barberinien Pyhä perhe, Andrea del Sarton maalaus joka löytyy Palazzo Barberinin taidegalleriasta, Galleria Nazionale d'Arte Antica.


Antonio Barberini

Hän syntyi Roomassa  vuonna 1605 ja kuoli Nemissä vuonna 1671. Hän oli Carlo Barberinin ja Costanza Magalottin poika ja Taddeo Barberinin veli. Hän oli Palestrinan prinssi (principe) ja kardinaali Antonio Barberini vanhempi. Palestrina sijaitsee Roomasta 35 kilometriä itään päin. Nähtävästi Taddeo sai Palestrinan avioliittonsa kautta. Palestrina toimi kuten ruhtinaskunta ja siksi Taddeoa nimitetiin principeksi, käytännössä katsoen meidän kielellä prinssi. Hänen isän veli oli paavi Urban VIII Barberini, Maffeo Barberini, joka nimitti veljensä pojan kardinaaliksi.  Kerrotaan että  Firenzen valtaapitävä suku Medicit murhasivat Antonion.


Antonio Marcello  Barberini 1569-1646

Hän syntyi Firenzessä ja hän oli capuccinimunkki. Hän toimi pappina. Hän matkusti yhdessä muiden capuccnimunkkien kanssa Roomaan jossa hänen veljensä Maffeo toimi  paavina. Maffeo ylensi veljensä kardinaaliksi ja hän sai piispan viran Senigalliassa joka sijaitsee Italian itäisellä rannikolla. Myöhemmin hän sai nimityksen Grand Inquisitor, kirjastonhoitajan viran Vatikaanissa, Vatikaanin tuomioistuimen ylituomarin viran sekä Kardinaalikoulun johtajaopettajan viran. Laziossa sijaitsi antiikin aikainen kapunki nimeltä Castro jossa syttyi sota. Sodan päätyttyä pakenivat kaikki Barberini suvun miehet Roomasta. Antonio haudattiin Roomaan capucciiniluostarin Santa Maria dell Consecione dei Capuccini, Via Veneton varrella.


Francesco Barberini

Fransesco Barberini syntyi Firenzessä vuonna 1597 ja kuoli Roomassa vuonna 1679. Hän oli paavi Urban VIII:n/Urbanus VIII:n veljen poika, Carlo Barberinin poika josta tuli Rooman rikkaimpia henkilöitä. Francesco keräsi  varoja ja titteleitä itselleen. Fransecosta tuli kardinaali kuten hänen molemmista veljistäänkin Antoniosta ja Taddeosta. Francesco osti suuret määrät taidetta jotka nykyään on nähtävillä Palazzo Barberinin galleriassa. Hän osti palatsin Sforzan suvulta Quirinalin kukkulalta mutta rakennutti sittemmin isomman palatsin joka vielä nykyäänkin tunnetaan nimeltä Palazzo Barberini, Via delle Quattro Fontane 13, Piazza Barberinin kulman takana. Hän itse asui perheineen palatsin toisessa päädyssä ja Taddeo perheineen toisessa.


 Taddeo Barberini 1603-1647 pienenä poikana, Tiberio Titon maalaamana

Hän oli kirkkovaltion sotilas ns confaloni, hyvin korkea-arvoinen virka jonka saivat vain korkea-aateliset herrat. Hänellä oli myös arvonimi Rooman Prefect, eräänlainen hallinnollinen virkamies. Hän oli myös johtaja Borgon kaupunginosassa, josssa Vatikaani sijaitsee. Taddeo sai vaimonsa Annan kanssa kolme lasta, Lucrezia, Carlo ja Maffeo. Lucrezia meni naimisiin Francisco I d'Esten kanssa ja Maffeo meni naimisiin Olympia Cistinianin kanssa, vaikka hänestä myöhemmin tuli Paavi.



Carlo Barberini 1630-1704

Carlosta tehtiin kardinaali. Carlo syntyi Roomassa, Carlon äiti Anna Colonna oli Palianon prinssin, Filippo I Colonnan, tytär. Paliano sijaitsee 60 kilometriä Roomasta itään. Filippo oli Colonnan aatelissuvun esi-isä. Se oli hän joka rakennutti Roomaan mahtavan Palazzo Colonnan, Piazza SS Apostoli, jossa vieläkin asuu tänäkin päivänä 23:nen Colonna suvun sukupolven jäseniä. 

Carlo ehti osallistua seitsemiin paavin vaaleihin. Hän toimi kardinaalina San Cesareo in Palatino (San Ceasero in Appia) nimisessä kirkossa joka sijaitsee lähellä Porta San Sebastianoa. Kirkko on erittäin vanha, ehkä peräisin jo toiselta vuosisadalta jaa. Sen jälkeen hän toimi kardinaalina myös Sant'Angelo In Pescerian ja Santa Maria in Cosmedinin kirkoissa. Hänelle luovutettiin myös titulo, tittelikirkko, Santa Maria della Pace. Hän on haudattu Santa  Maria in Aracoelin kirkkoon.

Francesco Barberini 1662-1738

Maffeo Barberinin ja Olympia Giustinianin vanhin poika. Useimmat hänen miespuoliset sukulaisensa  olivat  kardinaaleja ja muutamat jopa paaveja. Silti Francesco sanoutui irti jatkamasta Barberinin suvun perintöä ja lahjoitti sen arvon nuoremmalle veljelleen Urbano Barberinille. Hänestä tuli pappi. Hän toimi abbottiina Farfan ja Subiacon luostareissa. Hänestä tuli myöhemmin myös kardinaali ja toimi  Palestrinan kardinaalipiispana aikansa, samoin Ostiassa ja Velletrissä. Hänen tittelikirkkonsa oli San Bernardo alle Terme Diocletianus ja Santa Prassaden kirkko. Hänet haudattiin ensin Andrea della Vallen kirkkoon Roomaan mutta siirrettiin myöhemmin Santa Rosalion kirkkon Palestrinaan. 


Lucrezia Barberini 1628-1699

Mantuan herttuatar. Hän meni naimisiin Mantuan herttuaan Francesco I d'Esten kanssa,  joka kuului Esten mahtavaan aatelissukuun. Esten sukuun on naitettu valtava liuta italialaisia  aatelisnaisia, enempi kuin mihinkään muuhun sukuun. Esten sukuun naitettiin myös monien muiden euroopplaisten aatelissukujen jäseniä.  Lucrezia oli Taddeo Barberinin vanhin tytär ja jonka äiti oli  korkearvoista Colonnan sukua. Lucrezia oli  Carlo Barberinin sisar. Lucrezian pojasta Rinaldo d'Estestä tuli mahtava Modenan herttua.


Maffeo Barberini, 1631-1685

Palestrinan prinssi. Palestrina sijaitsee vain 35 kilometriä Roomasta Via Prnestinaa pitkin suoraan itäänpäin.  Isä oli Taddeo Barberini ja äiti Anna Colonna. Maffeon vaimon nimi oli Olimpia Giustiniani. Olimpia syntyi Palazzo Pamphilissa arvovaltaiseen aatelissukuun. Maffeosta tuli Paavi Urban VIII. Hän opiskeli jesuiittien koulussa ja sai tohtorin arvon Pisan yliopistossa. Hän toimi San Pietro in Montorion kirkossa kardinaalina.


Palazzo Barberini, hieman sivummalla Piazza Barberinilta, Via delle Quattro Fontanen puolelta sisäänkäynti. Arkkitehti Carlo Maderno pani parastaan ja suunnitteli tämän upean palatsin Barberinin suvulle. Palatsissa on esillä upeita Giovanni Francesco Romanellin maalaamia tapetteja sekä suuri kirjasto. Romanellista tuli Barberinien "ikioma" maalarimestari. Romanello tuli 14-vuotiaana Viterbosta Roomaan opiskelemaan maalaustaidetta Pietro da Cortonan verstaalla. Barberinin suvusta tuli hänen "suojelijansa".


Palazzo Barberini Palestrinassa

Palestrina sijaistee noin 35 kilometriä Roomasta  kaakkoon Via Prenestinaa pitkin.  Palestrina  on käymisen arvoinen paikkakunta.


Piazza Barberini ja Fontana del Tritone


Santa Maria della Concezione dei Cappuccinin luostari Via Veneton varrella


Paavi Urban VIII, Maffeo Barberini


Pallavicinin suvun vaakuna

Pallavicinit

Pallavicnien nimi kirjoitetaan useammalla tavalla kuten Pallavicino, Pallavicini, Paravicino, Paravicini. Esi-isän nimi oli Oberto I joka kuoli vuonna 1148. Oberto II:n (1197-1269) aikana suku hankki ensimmäiset tilukset Fredrik Barbarossan, Fredrik Punaparran,  avustamana. Fredrik asui omassa herttuakunanssaan Wurtenbergissä ja hän oli saksalais-roomalainen keisari. Hän oli Italian kuningas myös aikansa.

Guglielmo Pallavicini kuoli vuonna 1217. Hänen aikanaan hajautui suku useanpaan linjaan. Osa muutti Parmaan ja toiset Piacenzaan. Pallavicinit yhdistyivät avioliittojen kautta useiden aatelissukujen kanssa jo varhaisessa vaiheessa kuten Obertanghit ja Estet ja useammat muut. Voi sanoa että ainakin kahdeksan uutta sukulijaa syntyi. Pallavicinot olivat vakaita  saksalais-roomalaisen kiesarikunnan kannattajia. He johtivat usein ghibellineliigaa vastustaja guelfeja vastaan jotka kannattivat paavin valtaa.

Pallavicineillä oli valta melkein koko nykyisessä Emilia Romagnassa, Parman ja Piacensan välillä jota kutsuttiin Stato Pallavicino, Pellavicinien valtioksi yksinkertaiseti. Suvulla oli linnoja siellä sun täällä koko alueella. He jopa kirjoitti omat lakinsakin,  Statuto Pallaviscinia.

Prinsessa (italiaksi principessa) Elvina Pallaviciniä pidetään suvun esiäitinä joka perusti Roomassa ns Black Nobility, Nobilita Nera. Hän oli kuolemaaqnsa saakka balck Nobilityn johtohenkilö ja se kaiksita arvosteituin aatelinen ylipäänsä. Tähän  balck nobility aatelissukuryhmään kuuluu henkilöt jotka puolustivat ja kannustivat silloista paavia Pius VI:ää kun Savoian suvun armeija tuli Roomaan ja otti  20. syyskuuta vuonna 1870 vallan paavilta. Lateranin sopimuksessa vuonna 1929 sovittiin että paavin kannattajasuvut saivat myös Vatikaanin kansalaisuuden. Vatikaanin kansalaisia ovat siis vielä elossa olevien sukujen jäsenet kuten Colonna, Massimo, Orsini, Pallavicini, Borghese, Odeschalchi ja Ludovisi. Tähän ryhmään kuuluivat myös Savellit, Caetanit, Aldobrandinit ja Contit, suvut jotka ovat toki jo kuolleet sukupuuttoon (mieslinjalla).

Prinsessa Elvina Pallavici, tyttönimeltään Medici del Vascello, mahtavan Giacomo dei Marchesi Medici dei Vascellon tytär. Giacomo Medici syntyi Milanossa vuonna 1819  ja kuoli Roomassa vuonna 1882. Hän oli mukana taistelemassa partisaanien joukoissa Gianicolon kukkulalla puolustaakseen Rooman tasavaltaa ja sen kunniaksi Giacomo Medici sai markiisin tittelin Italian kuninkaalta Vittorio Emanuele II:lta. Hän soti useissakin taisteluissa ja sai pitkän liudan kunniamainintoja. 


Maria Camilla ja Sigieri ja Moroello Pallavicini, Quirinalen kukkuallalla, suvun omassa puistossa. 

Prinsipessa Elvina Pallavicini/Medicidei Vascello (1914-2004) meni naimisiin vuonna 1939 Guglielmo Marius Hubert Marie de Pierre de Bernis de Courtavelin (1914-1940) kanssa ja he saivat yhden tyttären Maria Camilla (synt. 1940) ja hän avioitui Armando Diaz della Vittorian (1907-1967) kanssa. Heillä on kaksi nykyisin jo aikuista poikaa, Sigieri ja Moroello. Elvina kuului niin sanottuun black nobility'yn, ja se tarkoitaa että jotkut harvat Italian aateliset saivat myös Vatikaanin kansalaisuuden. Elvina oli yksi heistä. 

Elvinaa kutsuttiin myös Roomassa Rooman viimeiseksi kuningattareksi ja Rooman viimeiseksi ruhtinattareksi. Mustaan aatelistoon on kuulunut mm. seuraavia sukuja: Colonna, Massimo, Orsini, Pallavicini, Borghese, Odescalchi, Ludovisi, Savelli, Caetani, Aldobrandini ja Conti. 


 Elvina nuorena

Elvina Pallavicinin hautajaistiliasuutta  vuonna 2004 vietettin  San Lorenzo in Lucinan kirkossa ja koskaan ei olla nähty niin paljon eurooppalaisia aatelisia Roomassa yhtä aikaa. Hautajaistilaisuudessa oli kaikki  italialaisten puoluiden puolueenjohtajat Silvio Berlusconia myöten. Paikalla oli myös Italian ex-kruununprinssi Vittorio Emanuele di Savoia, Elvinan "suurvihollisen" jälkeläinen. Elvinalla on vain yksi tytär Maria Camilla joka oli naimisissa Armando Diaz della Vittorion kanssa. Heidän kaksi perillistä Sigieri ja Moroello ovat Pallavicini sukunimeltään. Elvinan loppuvuodet kuluivat kuulema kävellessä ympäriinsä palazzo Pallavicini-Rospigliosissa ja katsella kauniita tauluja.  


 Elvina  yhdessä tyttärensä Maria Camillan kanssa

Marquis Johann von Pallavicini, syntyi Padovassa vuonna 1848 ja kuoli Unkarissa vuonna 1941. Hän toimi suurlähettiläänä.

Albert Pallavicini, kuoli vuonna 1311, oli Bonodizan kreivi Kreikassa. Pallavicinien valta-aluueeseen kuului osa Turkkia, Romaniaa, Tessalonikin  Kreikkaa ja Tessalonikin kuningaskunta, sekä osa Kreikan saarista.

Benedetto Pallavicino, 1551-1601, säveltäjä joka asusteli Gonzagan suvun palatsissa Mantuassa.

Ferrante Pallavicino, 1615-1644, kirjailija joka syntyi Piacenzassa ja kävi koulua augustiinimunkkien koulussa Paduassa. Välillä hän asui Veneziassakin.

Guglielma Pallavicini, kuoli 1358 ja hän oli viimeinen Pallavicini Bodonitsan (Kreikassa) markiisikunnan sukuhaarasta.

Guy Pallavicini, kuoli vuonna 1237 joka oli ensimmäinen Bodonitsan markiisi Kreikassa.

Isabella Pallavicini, kuoli vuonna 1286 oli Bodonistan markiisinna jonka hän peri veljeltään Umbertinolta. Isabella peri myös vanhemman siskonsa tilukset Parmassa.

Oberto Pallavicino, 1197-1269, hän sai haltuunsa Parman, Cremonan, Piacenzan, Pavian ja Brescian. Myöhemmin myös Milano, Como, Lodi, Novara, Tortona ja Alessandria.


Pietro Sforza Pallavicino, syntyi Roomassa vuonna 1607 ja kuoli Roomassa 1667. Hän oli kardinali ja historijoitsija. Hän oli  Parman markiisi Alessandro Pallavicinon ja Francesca Sforzan vanhin poika. Sforzat olivat hyvin mahtava aatelissuku jo renessanssin ajalla. Suvun jäseniä meni naimisiin Puolan ja Espanjan kuningashuoneen jäsenten kanssa. Pietron isä teki kaikkensa saadakseen poikansa kirkollisiin virkoihin. Hänestä tuli teologian ja filosofian tohtori ja liittyi jesuiittjärjestöön vuonna 1637. Kaksi vuotta myöhemmin hän sai professorin viran Collegio Romanossa, jesuiittien yliopistossa. Hän taisteli yhdessä paavi Innozentius X:n kanssa jansenismia vastaan. Kun hänen nuoruuden ystävästänsä Fabio Chigistä tuli paavi Alessabdro VII sai hän paaviystävältään tittelikirkon itselleen, San Salvatore in Lauron kirkon. Hänet haudattiin Sant'Andrea al Qurinalen kirkkoon.

Thomas Pallavicini, Bonodistran kreivi. Hän oli ensimmäisen Bonodistran kreivin pojanpoika.

Ubertino Pallavicini, Thomas Pallavicin isä, ensimmäisen  kreivi Bonodistran poika.
Caetanit
 


Paavi Gelacio II , Giovanni Caetano 1060-1119

Caetani, Gaetani tai Cajetani on italialainen aatelissuku joka on kotoisin Gaetasta, ehkä myös  kotoisin Pisasta ja vaikutti Roomassa. Esi-isänä voidaan pittää Fondin herttuasta Martinus I:stä.  Giovanni syntyi Gaetassa. Hänestä tuli munkki Monte Cassinon luostarissa, joka sijaitsee noin 130 kilometriä Roomasta. Paavi Urban II pyysi Giovanni Caetanoa tuleeman Roomaan ja antoi hänelle kanslerikardinaalin  viran ja kardinalin viran  Santa Maria In Cosmedin kirkossa.


Paavi Bonifacius VIII, Giotton maalaus

Kun Bendetto Caetanista tuli paavi Bonifacius VIII vuonna 1294 ei Caetaneilla ollut enää paljoakaan valtaa Roomasssa. Bonifatius liitti Caetanien sukuun Sermonetan, Bassianon, Ninfan ja San Donaton. Parisataa vuotta myöhemmin Gaetanit taistelivat Colonna suvun kanssa alueista nykyisen  eteläisen Lazion alueella. Paavi Alessandro VI Borgia  päätti  vuonna 1500 hajoittaa aatelisten vallan eteläisessä Laziossa. Paavi Alessandro VI Borgian rakastajatar oli Vanozza Caetani ja heidän yhteinen tyttärensä Lucrezia Borgia sai alueet haltuunsa ja hoitoonsa.Lucrezia on jääneyt hostriaan monesta syystä. Hän oli todellinen femme fatale, mutta myös taitava politiikko. Hän oli enietn kuuisa avioliitoistaan. Nimittään harva nainen on ollut naimisissa kolmen  arvolataisimman  aatelisherran  kanssa. Hän oli naimissa ensin Giovanni Sforzan kanssa, sitten Alfonso Araginialaisen ja lopuksi myös Alfonso I d'Esten kanssa. 


Paavi Bonifacius VIII Caetani, Vatikaanin krypta


Via Appia Antica, cortile Caetani ja tomba Cecilia Matella

Caetanit olivat Rooman mahtavin aatelissuku juuri 1200-1300-luvilla. He omivat suuren alueen Via Appia Antican varrelta, Capo di Bove nimeltään. Kuvassa oelva mauseoluemi Cecilia Matella joutui Caetanien alueelle.


Torre Caetani, Isola Tiberina

Caetanien valtakauden  aikana 1200-1300-luvuilla oli tapana aatelissukujen rakentaa korkea torni asuntonsa viereen, eräänlainen vahtitorni. Mitä enempi statusta sitä koreampi torni. Torni ja rakennus sen vieressä kuului ensin Pierleonin suvulle. Caetanit omistivat asuinrakennuksen vain noin 600 vuotta ja myivät sen Marcantonio Palmalle joka korjasi sen ja antoi sen fransiskaanien luostarijärejestölle. Nykyään siinä on tietävästi jokinlainen museo.


Palazzo Mattei-Caetanin rakennutti Alessandro Mattei 1500-luvun keskivaiheilla. Palatsi kuului ns Insula Matteihin, alueeseen jossa useampi rakennus kuului Mattein suvulle. Sen jälkeen palatsin omistivat Negrinitat ja Durazzot kunnes Fransesco Caetani osti sen vuonna 1776. Nykyään palatsissa toimii Fondazione  Camillo Caetani. Osassa palatsia asuu Vatikaanin Brasilian suurlähettiläs.

 Palazzo Caetani 



Palazzo Mattei/Caetani


Ludovisit


Il Gesu kirkosta löytyy tämä maalaus jossa Paavi Gregorio XV Ludovisi ja hänen veljensä poika kardinaali Ludovico Ludovisi ovat kuvattuina.

Ludovico Ludovisi 1595-1632 syntyi Bolognassa. Hän oli Orazio Ludovisin ja Lavinia Albergatin poika. Ludovico opiskeli Roomassa Jesuiittien kollegiassa ja Bolognan yliospistossa josta hän sai tohtorin arvon. Hän oli erittäin tunnettu taiteentuntija ja ystävä. Hän asettui asumaan Villa Ludovisiin jonne hän keräsi valtavan kokoelman taidetta. Kun hänen isän veljestä Alessandro Ludovisista tehtiin paavi niin hän suosi veljensä poikaa Ludovicoa ja teki hänestä kardinaalin. Hänestä tuli pian Bolognan piispa ja hänen isänsä Orazio Ludovisi oli veljensä paavi Gregorio XV:n armeijan päällikkö. Ludovicosta tuli erittäin rikas. Hän kustansi Il Gesu kirkon rakentamisen. Hän rakennutti palatsin Palazzo Ludovisi joka myöhemmin sai nimen Palazzo Montecitorio jonka suunnittelun hän antoi Gian Lorenzo Berninille.

Hän osti suuria tonttialueita Porta Pincion eteläpuolelta ja rakennutti Villa Ludovisin ja sen ympärille viinitarhan, Horti Sallustiani. Samalla alueella oli Julius Caeserilla ja keisari Augustuksella ollut huvilat ja puutarhat. Ludovisien taidekokoelmat ovat saaneet oman osastonsa museossa, Palazzo Altemps'issä. Villa Ludovisin alueella sijaitsee vieläkin Casino Boncompagni Ludovisi, Via Lombardi 46, jossa asuu nykyään prinssi
Nicolo Boncompagni ja hänen vaimonsa prinsessa Rita. Heillä on omat hajuvesi ja viinimerkit joita he markkinoivat.
Länk
Niccolo I Ludovisi 1610-1664. Hänen isänsä oli Orazio Ludovisi. Niccolo oli naimisissa kolme kertaa. Ensimmäinen vaimo oli Venosan prinsessa Isabella Gesualdo. Toinen vaimo oli Piombinon prinsessan Isabella Appianin tytär Pollisena Appiani. Isabella Appianainlla oli titteleitä vaikka millä mitalla. Hänen kolmas vaimonsa oli Costanza Pamphili joka oli Gamillo Pamphilin sisar ja naimissa Olympia Aldobrandinin kanssa. Olympia oli ainoa Aldobtandinin suvun perijä. Olympia oli yksi sen ajan rikkaimmsita naishenkilöistä.

Olympia Ippolita Ludovisi 1663-1733, Pionbinon prinsessa, Niccolo Ludovisin nuorin tytär. Olympia meni naimisiin vuonna 1681 Gregorio II Boncompagnin kanssa, Soran ja Archen herttua. He saivat kuusi lasta joista ensimmäinen kuoli kaksivuotiaana. Maria Eleonora meni naimisiin Antonio Boncompagnin kanssa ja Maria Eleonorasta vuorostaan tuli Pionbion prinsessa. Constance meni naimisiin Bassanon prinssin, Vincenzi Giustianin kanssa. Maria Terresa meni naimsiin Palestrinan prinssin Urbano Barberinin kanssa. Giulia meni naimisiin Fianon herttuan Marco Ottobonin kanssa. Anna Maria meni naimisiin Goilianon herttuan Gian Vincenzo Salviatin kanssa. Kaikki siis menivät avioon korkearvoisten aatelisperheiden jälkeläsiten kanssa. Ludovisin ja Boncompagnin suvut ovat yhtä ja samaa sukua joten heistä ei voi käsitellä erikseen.

Bernardino Ludovisi 1693-1749 oli kuvanveistäjä. Häntä kutsuttiin myös nimellä Bernardo. Bernardinosta tiedetään hyvin vähän mutta hän oli nähtävästi syntynyt Roomassa. Hän oli erittäin ahkera kuvanveistäjä ja toimi usein myös ryhmissä neuvonantajana ja avustajana. Hän oli mukana Trevin suihkulähteen veistoksien teossa, Pyhän Pietarin kirkossa ja Lateranon basilikassa on hän on myös veistänyt. Hän koristeli yhdessä viiden ranskalaisen taiteilijan ja kuvanveistäjän kanssa Pyhän Ignazius Loyolan hautamuistomerkkiä Pyhän Ignaziuksen kirkossa sekä toimi Portugalin kuninkaan palveluksessa. Myöhemmin hänet palkkasi Colonnan suku veistämään koristuksia Colonnien hautakappeleihin.


Luigi Conzagan hauta Sant'Ignazion kirkossa


Pyhän Aloysius Gonzagan hauta Sant'Ignazion kirkossa


Alessandro Ludovisi 1554-1623,

Paavi Gregorio XV, syntyi Bolognassa. Hänen isänsä oli Pompeo Ludovisi, Samoggian kreivi ja äitinsä Gamilla Bianchini. Alessandro opsikeli jesuuttigollegiossa, Gollegio Romanossa, opiskeli Bolognan yliopistossa oikeustieteitä ja toimi sittemmin paavin juristina Vatikaanissa. Paavi Paulo V Borghese teki häenstä Bolognan piispan. Muutama vuosi myöhemmin paavi lähetti Alessandron Savoian herttuan hoviin selvittelemään kiistoja. Savoian herttua ja Espanjan kuningas olivat riitaantuneet Gonzagan suvun kanssa joka oli markiisi Montferratissa. Paavi kutsui sittemmin Alessandron takaisin Rooman ja antoi hänelle viran kardinaalina Santa Maria in Traspontinan kirkossa. Alessandro oli jo iäkäs kun hänestä tuli paavi Gregorio XV. Hän kiiruhti jakaa suvulleen tiluksia ja arvonimiä. Hän antoi veljensä Orazio Ludovisin pojalle Ludovicolle kardinaalin tittelin. Ludovico otti esimerkkiä sedästään ja opiskeli myös Gollegio Romanossa sekä Bolognan yliopistossa.


Ugo Boncompagni 1502-1585, Paavi Gregorio XIII

Hän suunnitteli gregoriaanisen kalenterin. Hän opiskeli Bolognan yliopistissa lakitieteitä ja myöhemmin hän toimi opettajana jolloin hänellä oli monta sittenmmin kuuluisaa henkilöä oppilaana kuten kardinaalit Alessandro Farnese ja Charles Borromeo. Paavi Paulo III Farnese kutsui Ugon Rooman ja antoi hänelle viran Vatikaanissa ja toimi kolmen paavin neuvonantajana, joiden virka-aika oli hyvin lyhyt. Ugo toimi myös Espanjan kuninkaan Filippo II:n neuvonantajana. Ugo oli melkein täydellinen paavikadidaatti ja hänestä tuli paavi Gregorio XIII vuonna 1572. 

Hän toimi paavina yli 12 vuotta. Gregorio XIII Suuri oli hänen täydellinen virkanimensä. Gregorio XIII Suuri ei ollut vain taitava paavi vaan hän oli myös taitava poliitikko. Gregoriuksella oli poika rakastajatterensa Maddalena Fulchinin kanssa joka sai nimekseen Giacomo Boncompagni. Hänestä tuli Soran, Aquinon, Arcen ja Arpinon herttua sekä Vignolan markiisi. Kuten kaikki muutkin suvun jäsenet oli Giacomo suuri taiteen suosija. Giacomosta tuli Espanjan kuninkaan sotilas ja sai virakseen vahtia Espanjan hallussa ollutta Milanon herttuaskuntaa. Sittemmin hänestä tuli Fermon kuvernööri ja samana vuonna 1576 avioitui hän Costanza Sforzan kanssa. He saivat 14 lasta. Kun hänen isänsä paavi Gregorio XIII kuoli oli Giacomo keskeisen Italian mahtavin mies. Hänellä oli jopa oma armeijakin. Boncompagneilla on esimerkiksi linnoitus Isola dei Lirissä Lazion provinsissa. Bongompagnien linnoitus Viscogliosi on upea vesiputouksineen kaikkineen.

Filippo Boncompagni 1548-1586, kardinali jonka viran hän sai enoltaan paavi Gregorio XIII Boncompagni. Hänet on haudattu Santa Maria Maggioren basilikaan.


Prinssi Baldasarre Boncompagni Ludovisi 1821-1894, syntyi ja kuoli Roomassa. Prinssi Luigi Boncompagnin ja Maria Maddalena Oldescalshin kolmas poika. Hän oli matemaatikko. Paavi Pius IV nimitti hänet Accademia Nazionale dei Lincein jäseneksi joka on Italian vanhin akademia, perustettu vuonna 1603.


Palazzo Margherita-Palazzo Piompino, Via Veneto. Gaetano Koch rakennutti palatsin vuonna 1886 prinssi Rudolfo Boncomapgni Ludovisille, joka oli Piombinon prinssi. Palatsi sijaitsee entisen Villa Ludovisin alueella. Prinssi möi kuitenkin palatsin Italian valtiolle. Palatsi sai nimensä Italian kuningattaren Margherita di Savoian mukaan joka asui palatsissa miehensä Kuningas Umberto I:n murhan jälkeen. Margherita kuoli palatsissa vuonna 1926. Nykyään palatsissa asustaa USA:n suurlähetystö. Marghareta on haudattu Pantheoniin.


Sant'Isidoron kirkko, Via degli Artisti 41


Sant'Isidorin luostarin perustivat Ludovisit oman huvilansa tontille.


Ettore Roesler Franz:n kuvaus 1880-luvulla Villa Ludovisin alueesta

LänkMuseo Boncompagni Ludovisi, Via Boncompagni 18

Avoinna ti-su kello 8.30-19.30. Ilmainen sisäänpääsy.

Esteettisen taiteen museo jonne on ilmainen sisäänpääsy. Museon tiloissa on pysyvän näyttelyn lisäksi tilapäisnäyttelyjä sekä erilaisia taidetapahtumia. Taidetta, lasia, keramiikkaa, historiallisia muoti- ja pukukokoelmia. 

Huvila on sekin nähtävyys, myöhisbarokin tyylinen "villino" jonka lahjoitti Italian valtiolle prinsessa Boncompagni Ludovisi. Tämä museo on yksi Kansallisen modernin taiteen museon haaraosastoista. Huvilan pieni puisto on avoinna kaikille (samaan aikaan kuin museo on avoinna) ja siellä voi vaikka istuskella ja lepuuttaa jalkojaan. Farnesen aatelissuku on kotoisin alunperin Etruriasta, Orvieteosta 1100-luvulta ja suku kuoli mieslinjalla vuonna 1766. Heidän valtansa oli suurimmillaan Italiassa renesanssin aikana. Paavi Paulus III ja kardinaali Alessandro Farnese ovat suvun kuulusimmat henkilöt. Farneset olivat Parman, Piacenzan ja Castron herttuaita.

Farneset



Palazzo Farnese Roomassa, Piazza Farnesen reunalla, Regolan kaupunginosassa.
Farneset olivat luultavasti kotoisin Orvieton seudulta. Suku kuoli sukupuuttoon mieslinajalla vuonna 1766.


Villa Farnesina, vastapäätä Palazzo Franesea Teveren joen toiesella puolen.

Farnese suvulla oli toinen huvila, Villa Caprarola Viterbossa, Palazzo Farnese Piacenzassa sekä Palazzo della Pilotta Parmassa.


Alessandro Farnese 1468-1549, paavi Paulus III

Alessandro oli kaikista vaikutusvaltaisin henkilö Farnesen suvussa. Hän ei ollut vain paavi, hän oli myös Parman ja Piacenzan herttua. Roomassa Farneset taistelivat Savellien, Orsinien, Sforzan ja muiden aatelissukujen kanssa vallasta. Hän rakennutti suvulle upean Palazzo Farnesen Roomaan. Ranuccio Farnese (Il Vecchio) oli Farnesen suvun ensimmäinen kuuluisampi henkilö. Hän syntyi luultavasti vuonna 1390 Ishiassa. Paavi Martino V Colonna teki Ranucciosta senaattorin Roomaan. Ranuccio valtasi alueita Laziosta paavin Kirkkovaltiolle. Hänen poikansa Gabriele Francesco toimi myös sotilasvirassa. Ranuccion poika Pierluigi (1435-14879 meni naimisiin Caetanin tyttären kanssa joka oli sukua silloisen paavin kanssa. Pierluigin tyttärestä Giuliasta tuli paavi Alessandro VI:n Borgian rakastajatar. Giulia sai paavin antamaan veljelleen kardinaalin tittelin ja Alessandrosta itsestään tuli paavi Paulo III.


Pierluigi Farnese 1503-1547

Hän syntyi Roomassa ja hänestä tuli ensimmäinen Parman ja Piacenzan herttua. Hän oli paavi Paulo III Farnesen avioliiton ulkopuolella syntynyt poika. Luultavasti Silvia Ruffini oli hänen äitinsä. Pierluigilla oli kolme sisarusta, Costanza, Paulo ja Ranuccio. Kaksi muuta aatelisherraa tappoi Pierluigin Piacenzan linnaan Pierluigin ollessa vain 42 vuotias. Pierluigi meni naimisiin Girolama Orsinin kanssa ja he saivat neljä lasta, Ottavio, Alessandro, Ranuccio ja Vittoria. Pierluigilla oli myös avioton poika Orazio joka meni naimisiin Ranskan kuninkaan Henrik II:n tyttären kanssa.

Girolama Orsini Farnese on haudattu Bolsenan järvessä sijaitsevaan Bisentinan saareen. Saari kuului Castron herttuakuntaan ja sitä kautta joutui Farnesen omistukseen. Pierluigi on haudattu myös saareen.


Alessandro Farnese (nuorempi) 1520-1589
 
Pierluigin poika ja Girolama Orsini oli hänen äitinsä. Hänestä tehtiin kardinaali. Hän asui Valentanossa, Rocca Farnesessa ja opiskeli Bolognan yliopistossa. Hän sai lisänimekseen "Gran Cardinale" sillä hän oli erittäin koulutettu herra ja sai monta titteliä. Hänen isoisänsä paavi Paulo III Farnese teki pojanpojastaan kardinaalin Alessandron ollessa 14-vuotias. Pierluigi ehti olemaan mukana monessa paikassa ja monessa tapahtumassa elämänsä aikana. Hän ehti avioituakin. Hänellä oli ainakin yksi poika ja yksi tytär joka avioitui Savoian sukuun. Alessandro ehti hommata kuuluisan Farnesen puutarhan Palatinolle. Puutarhan suunnitteli Vingola. Hän valmistutti Palazzo Farnesen valmiiksi Roomassa ja rakennutti uuden palatsin Capraolaan. Hän osti myös pankkiiri Chigiltä Villa Farnesinan Roomassa. Alessandrolla oli varallisuutta enempi kuin kenelläkään muulla Roomassa. Alessandro oli jesuiitti ystävällinen ja piti itsestään selvänä että hänestä tulee paavi jonakin päivänä. Mutta niin ei käynyt. Hän kuolintestamentissaan luki että hän haluaa tulla haudatuksi Il Gesu kirkkoon Roomassa.

Ottavio jatkoi suvun perinteitä Parman, Piacenzan ja Castron herttuana. Hän oli Pierluigin poika, hänen isoisänsä oli paavi Paulo III ja hänen veljensä olivat kardinaalit Ranuccio Farnese ja Alessadro Farnese. Hän meni naimisiin Itävallan kuninkaan Cerlo V:n tyttären Margareta Parmalaisen kanssa. Hänestä tuli myöhemmin Alankomaiden käskynhallitsija.

Ottavio oli vain 15 vuotias ja Margareta 16 kun heidät vihittiin Sikstiiniläisessä kappelissa paavin läsnäollessa. Margaretan mies Alessandro 'd Medici oli kuollut ja Margaretasta tuli leski jo 16 vuotiaana! Avioliitto ei ollut onnellinen mutta he saivat kuitenkin kasoset joista vain toinen jäi eloon, Alessandro. Kaksoet kastettin Sant'Eustasion kirkossa paavin läsnäollessa. Paikalla oli 19 kardinaalia ja kummina kuningas Carlo V Itävallasta. Ottavio sai myös avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia, Lavinia, Ersilia ja Isabella jotka menivät naimisiin aatelissukuihin Pellavicini, Borromeo ja Borgonuovo. Ennen kuolemaansa ehti Ottavio rakastua kauniiseen Barbara Sanseverinoon. Barbara oli niin ihastuttava että jopa Torquato Tasso kirjoitti runoja hänen ylistyksekseen.


Alessandro Farnese 1547-1592

Ottavianon poika, se toinen eloonjäänyt kaksosista. Hänen äitinsä Margareta oli sukua niin Espanjan kuin Itävallan kuningashuoneen kanssa. Kun äidistä tuli Alankomaiden käskynhaltija muutti Alessandro äitinsä mukana Brysseliin. Hänet vihittiin myöhemmin Brysselissä Portugalin prinsessan Marian kanssa. Heillä oli kolme lasta, Ranuccio, Margherita ja Odoardo. Ranuccio meni naimisiin Margherita Aldobrandinin kanssa, Margherita meni naimisiin Mantuan herttuan kanssa ja Odoardosta tuli kardinaali ja avioitui Margherita de'Medicin kanssa.

Hänen veljensä Ranuccio II avioitui Margherita Violante Savoian kanssa jonka kuoltua hän avioitui Isabella d'Esten kanssa ja solmi kolmannen avioliiton Maria d'Esten kanssa. Hänen nuorin poikansa Antonio Farnese oli viimeinen Parman herttua.


Elisabetta Farnese 1692-1766

Espanjan kuningatar, naimississa Espanjan kuninkaan Felipe V:n kanssa. Maria Elisabeth Farnese, Espanjassa häntä kutsuttiin Isabellaksi. Hän oli Odoardo II Farnesen ja Dorothea Sofia Pfalz-Neuburgin tytär. Elisabetta peri Parman ja sen rikkaudet ja tilukset veljeltään ja hän puolestaan lahjoitti ne pojalleen Carlolle. Carlo sai ensin Parman ja myöhemmin hänen nuorempi veljensä Filippo, josta sukuhaara Bourbon-Parma sai alkunsa. Kolme Elisabetin tyttäristä oli nimeltään Maria ja kaikki menivät kuninkaallisesti naimisiin. Nuorin Savoian suvun kanssa josta sittenmmin tuli Italian kuningassuku.

Borgiat


Paavi Callixtus III, Alfons de Borja


Paavi Alexander VI , Rodrigo Borgia 1431-1503

Rodrigo on haudattu Santa Maria in Monserrato degli Spangoli nimiseen kirkkon Roomassa. Kolme kuukautta sen jälkeen kun Rodrigosta tuli paavi löydettiin Amerika. Rodrigo oli espanjalainen juuriltaan joten hän otti osan kunniasta uuden maailman löytöön.


Giovanni Borgia 1498-1548
Giovanni oli Lucrezia Borgian avioton poika. Isä voi olla paavi Alexander VI


Cesare Borgia 1475-1507

Hän syntyi Roomassa, isä Rodrigo Borgia ja äiti Vannozza Cattanei. Tytär Luisa Borgia. Vanhan ranskalaisen Valencian herttua. Hänen isästään Rodrigosta tuli myöhemmin paavi Alexander VI. Vannessa Cattanei oli hänen rakastajattarensa. Cesaresta tuli Pamplonan arkipiispa ja sen jälkeen hän opsikeli Perugiassa ja Pisassa ja Cesaresta tuli kardinaali jo 18-vuotiaana. Olihan hänen isänsä paavi! Paavi teki toisesta pojastaan Giovannista Vatikaanin armeijan kapteenin. Giovanni murhattiin ja juorujen mukaan ehkä Cesare tappoi veljensä. Ceasare oli nimittäin mustasukkainen toisen veljensä Gioffren vaimosta, Charlotta d'Aragonasta. Charlotta ei ollut vain Gioffren vaimo vaan hän oli myös Giovannin rakastajatar. Charlotta oli Napolin kuninkaan avioton tytär. Sitä paitsi hänen veljensä oli aikansa naimisissa miehensä siskon Lucrezia Borgian kanssa!!! Isä Paavi Alexander antoi Cesarelle kaksi provinssia Italiasta, Romanga ja Marche.

Ranskan kuningas valloitti Ludovico Sforzan omistaman alueen Milanon ympäriltä. Ensimmäiseksi Ceasern oli tyrmättävä Caterina Sforza joka omisti Forlin ja Imolan. Siskonsa Lucrezian ensimmäinen aviomies Giovanni Sforza oli häädettävä Peasarosta, Riministä ja Forlista joissa hän oli herttua. Faenzan herttuaan Astorre Manfredi III:n Ceasare hukutti Teveren jokeen. Cesaere ei tyytynyt vielä siihen vaan valtasi Napolin ja Capuankin. Kaiken kukkuraksi kuoli Cesaren isä paavi Alexander VI. Uusi paavi Pius III Piccolomini pani Cesaren arestiin. Pius III oli paavina vain 26 päivää kun hän kuoli ja uusi paavi Julius II della Rovere tuli valtaan ja puolestaan kukisti Cesaren tyystin. Kirkkovaltio otti huostaansa kaikki Cesaren valloittamat alueet Italian maakamaralla. Cesare pakeni Espanjaan, hänet vangittiinmutta hän karkasi kunnes hänet lopulta teloitettiin Navarran kuninkana toimesta.

Ensin Cesare haudattiin Santa Marian kirkkoon Vianaan. Myöhemmin hänen jälkeejäännöksensä siirettiin kirkon ulkopuolelle hautaan. Vuonna 2007 siirerttin Cesaren jälkeenjäännöksen vielä kerran Pamplonan arkipiispan käskystä takaisin Santa Marian kirkkon. Vuonna 2007 viettiin nimittäin 500-vuotis muistojuhlaa Cesare Borgian kunniaksi.

Suuren mestarin Leonardo da Vincin suojelijoita olivat olleet Milanon herttua Ludovico Sfroza ja Ranskan kuningas ja nyt myös Cesare Borgia. Cesaren kuoltua ei Leonardolle löytynyt enää suojelijaa. Cesare ehti avioituakin vuonna 1499 Charlotte Albretin kanssa joka oli Navarran kuninkaan sisar. He saivat tyttären Luise Borgian josta tuli Valencian herttuatar ja joka avioitui kaksi kertaa. Enismmäinen aviomies oli Burgundin guvernööri ja toinen Philippe de Bourbon. Cesarella sanotaan olleen 11 aviotonta lasta.


Lucrezia Borgia 1480-1519 Syntyi Subiacossa, Rooman lähellä

Lucrezia oli Rodrigo Borgian avioliiton ulkopuolella syntynyt tytär. Rodrigon, josta tuli sittemmin paavi Alexander VI. Lucrezian äiti oli Vannozza dei Cattanei joka kuului mantualaiseen aatelissukuun. Lucrezialla oli kolme veljeä Cesare Borgia, Giovanni Borgia ja Gioffre Borgia. Kerrotaan että Lucrezialla ja Cesarella on voinut olla suhde. Lucrezia oli sen ajan jonkinlainen "femme fatale". Lucrezia meni ensin naimisiin Giovanni Sforzan kanssa, sittemmin Alfonso Aragonialaisen kanssa ja kolmannen kerran Alfonso d'Esten kanssa. Kaikki kolme olivat erittäin rikkaita ja arvovaltaisia aatelisherroja. Lucrezia osasi monta kieltä, italiaa, kataloniaa, ranskaa, latinaa ja kreikan kieltä.


Pyhä Francesco Borgia 1510-1572

Hän syntyi Valenciassa vuonna 1470 ja sai nimekseen Francisco Galcerán de Loris y de Borja. Hänestä tuli Gandian neljäs herttua. Hänen äitinsä oli Juana, Alonso de Aragonin tytär. Alonso de Aragon oli Aragonian kuningas Fernindad II. Luonnollisestikin hänestä tuli jesuiitti pappi. Francesco Borgia julistettiin pyhimykseksi vuonna 1670. Hän oli Paavi Alexander VI:n Rodrico Borgian sukua neljännessä polvessa.

Francesco halusi luostariin ja elää munkkielämää mutta vanhemmat lähettivät hänet kuningas Kaarle V:n hovin kouluun. Francesco löysi vaimon itselleen ja he saivat kahdeksan lasta. Francescolla riitti töitä sillä hänelle sateli arvonimiä kuten Catalonian varakuningas ja lukuisa määrä piispan virkoja. Francesco oli syvästi uskovainen ja kun hänen vaimonsa kuoli niin hän liittyi vasta perustettuun Jesuiitti järjestöön. Francescon korkea asema, hänen viisautensa ja suuret omaisuutensa sai aikaan sen että hänelle tarjottiin heti kardinaalin virkaa vaikka Francesco olisi mielummin kulkenut ympäriinsä saarnaamassa. Mutta mikään ei auttanut vaan Francesco ylennettiin jesuuttivirassaan. Historiallisesti Francesco Borgiaa pidetään katolisen kirkon toiseksi tärkeinpänä henkilönä itsensä Pyhän Ignatiuksen jälkeen. Francesco perusti Collegium Romanumin. Franciscus kuoli Roomassa vuonna 1572 ja hänestä tehtiin pyhimys vain 35 vuotta myöhemmin.


Gaspar de Borja


Savellit


Hän toimi 1600-luvulla Espanjan suurlähettiläänä Vatikaanissa. Hän palasi vanhuuden päivillään takaisin Espanjaan ja on haudattu Toledon katedraaliin.

Bertrando Savelli 1200-luvulla, kuului vanhenpaan Savellin sukuhaaraanja toimi kardinaalina San Giorgio in Velabron kirkossa.

Giovanni Battista Savelli 1400-luvulla, San Vito dei Monesti kirkon kardinaali, haudattu Santa Maria in Aracoelin kirkkoon.

Giacomo Savelli 1500-luvulla, kuului Savellin suvun vanhenpaan sukuhaaraan, toimi kardinaalina Santi Cosma in Damianon kirkossa, San Nicola in Carceren vankilakirkossa, Santa Maria in Trasteveren kirkossa sekä Frascatissa, Sabinassa ja Portossa. Haudattu Il Gesu kirkkoon Roomassa.

Silvio Savelli 1500-luvulla, Ariccin herttuaan Camillo Savellin poika ja Isabella Orsini oli hänen äitinsä. Hän oli lakitieteen tohtori ja tomi katolisen kirkon palveluksessa Avignonissa ja Kontsantinopelissa ja oli Santa Maria in Via kirkon kardinaali. Hänet haudattiin Savellin sukukappeliin Santa Maria in Aracoelin kirkkoon.

Giulio Savelli eli1600-luvulla. Hän oli Castel Confoldon herttuan Bernardino Savellin ja hänen vaimonsa Lucrezia dei Conti dell'Anguillaran poika. Hän toimi Santa Sabina kirkon kardinaalina , hänen "tittelikirkkonsa " oli Santa Maria in Trasteveren kirkko. Hänet on haudattu Santa Maria in Aracoelin kirkkoon.

Fabrizio Savelli 1600-luvulla, hänen tittelikirkkonsa Roomassa oli Sant'Agostinon kirkko. Vaikka hän syntyi Roomassa niin hän toimi myös Bolognassa, Ferrarassa ja Ravennassa. Hänkin on haudattu Santa Maria in Aracaoelin kirkkoon.

Paolo Savelli 1600-luvulla, hän oli Bernardino Savellin ja hänen toisen vaomonsa Maria Peretiin poika. Santa Maria della Scalan kirkko oli hänen tittelikirkkonsa. Hän sai myös Santa Maria in Velabron ja Santa Maria in Cosmedinin kirkot tittelikirkoikseen. Ennen kuolemaansa hän ehti saada omistukseensa Messinan ja Savocan. Hänetkin haudattiin Santa Maria in Aracoelin kirkkoon.


Domenico Savelli 1800-luvulla, hänen tittelikirkkonsa oli Santa Maria in Aquiron kirkko.

Palazzo Savelli sijaitsee aivan Campidoglion kukkulan alapuolella. Savellien sukuvaakuna on nähtävissä Santa Maria Aracoelin kirkon seinässä, lähellä luostarin sisäänkäyntiä kirkon takana oikealla.

Savellin suvun naishenkilöistä on Donna Camilla Savelli Farnese kuuluisin. Donna oli todellakin rikas herttuatar ja hän perusti luostarin Roomaan. Itse Francesco Borromini sai suunnitella luostarin, Santa Maria dei sette Dolori ja siitä tuli yksi upeimmista luostareista Roomassa. Luostari sijaitsee osoitteessa Via Garibaldi 27 ja kirkkosali on luonnollisestikin vielä jäljellä. Kirkossa on hautakappeli johon Donna Camilla on haudattuna. Luostarin tiloissa toimi koulu mutta kun nunnat kuolivat sukupuuttoon niin luostari peruskorjattiin viimeisen päälle Borrominin alkueperäisen mallin mukaan. Seinät esimerkiksi pestiin kirjaimellisesti käsin. Nykyään luostarin tiloissa on Rooman ehkä upein hotelli. Jokainen huone on erilainen sisustukseltaan. Hotelli sai pitää nimen Donna Camilla Savelli, Donnan muistoa kunnioittaen. Hotellin sijainti on erinomainen.

Diana Savelli meni naimisiin Enrico Orsinin kanssa 1700-luvulla. Savellit saivat Orsinien omistuksessa olleen Teatro Marcellon yhteydessä olevan palatsin. Palasi sijaitsee vieläkin Piazza Savelilla. Hän on haudattu San Silvestro al Quirinalen kirkkoon.


Savelleilla oli jopa oma tuomioistuimensa ja vankila Via Monserrato 43:ssa mutta paavi Innocentius X Battista Pamphili käski sen suljettavaksi. Aventinon kukkulalla oli Savelleilla linnoitus, rocca, josta on rippeitä vieläkin jäljellä. Aventinoon pääsee esimerkiksi Clivo di Rocca Savelloa pitkin. Linnoituksen ympärillä on kaunis Appelsiini puutarha, Giardino degli Aranci, jonka näköalapaikat on hienot näkymät kaupungille.


Ponte Fabricioa vastapäätä sijaitsee Piazza Gerusalemme ja siitä oikealle lähtee kujan pätkä, Via Monte Savello, joka kannattaa kävellä. Se johtaa Savellien palatsin portille. Voi vaikka käydä kurkistamassa pihassa. Muuten kujan päässä on mukava istua ja lepuuttaa jalkojaan.



Benedetto II Savelli ( ? -685) syntyi Roomassa

epävarmaa jos hän todella edustaa Savellin sukua



Gregorio II Savelli (669-731) syntyi Roomassa

Epävarmaa jos Gregoriokaan kuuluu aivan varmuudella Savellien sukuun



Eugenio II Savelli (824-827) syntyi Roomassa
Eugenio kuuluu varmasti Savellien sukuun. Savellit ovat luultavasti tulleet Roomaan yhdekäsnnellä vuosisadalla Saksasta. Siltikin Savelleja pidetään eniten roomalaisina kaikista aatelissuvuista.


Onorius IV Giacomo Savelli (1285-1287) syntyi Roomassa

Senaattori Luca Savellin poika jonka aikana Savellit nousivat Rooman aatelisten kärkijoukkoon yhdessä Colonnien, Frangipanien ja Orsinien rinnalla. Onorius IV osti juutalaiselta Pierleonin suvulta Teatro di Marcellon. Baldassarre Peruzzi sai tehtävkseen suunnitella siitä asunnon Savellien suvulle 1500-luvulla. Nykyinen rakennus on Orsinien ajalta 1700-luvulta. Savellien suvussa oli paljon kuuluisia henkilöitä. Eräs heistä oli prinsessa Charlotta Savelli joka eli 1600-luvulla. Hän perusti Savellin nimiesen pienen kaupungin Kalabriaan.


Onorio III Sencio Savelli (1216-1227 ?) syntyi Roomassa

Onorio III:n veljenpoika Luca Savelli oli senattori Roomassa ja hänen aikanaan Savellien suku rikastui ihan kummasti. Lucan pojasta tuli seuraava paavi Onorio IV Savelli.