lauantai 21. tammikuuta 2023

Rooman kansallinen keskuskirjasto


Rooman kansallinen keskuskirjasto/Biblioteca nazionale centrale di Roma/Rooman kansallinen keskuskirjasto, Viale Castro Pretorio 105, Castro Pretorion kaupungin osassa.
Tai oikeastaan kirjasto sijaitsee Tiburtinon kortteliston puolella. Kirjastoa ympäröi korkea paksu muuri.

  Avoinna:

 Maanantaina, keskivikkona ja perjantaina kello 8.30-14.30

tiistaina ja torstaina kello 8.30-19.00

lauantaina ja sunnuntaina suljettu


Castro Pretorion metroasema, taustalla portti kirjastoon ja kirjaston parkkipaikalle. Toinen metron alaskukulku sijaistee kadun tosiella puolella.

Castro Pretorion metroasemalta on portti ja suora kävelytie kirjastoon. Siinä on bussipyäkkikin minkä kautta kulkee busseja asumalähiöistä Terminin rautatieasemalle ja paikallisjuniin. Bussi 492 pysähtyy myös tässä. Se lähtee Tiburtinan rautatieasemalta ja kiertää Campo Veranon hautausmaan kautta ja ajaa keskikaupungin lävitse  Vatikaanin taakse Cipron metroasemalle. Kätevä bussi. Minun ehdoton suosikki bussini Roomassa.

Tiburtinan metroasemalta, mikä on samalla suuri ostoskeskus ja rautatieasema, lähtee pitkän linjan busseja ympäri Italiaa ja Eurooppaa, muun muassa Itabus ja Flixbus, joista jälkimmäinen kulkee Ruotsissakin. Tein sivuilla kokeeksi haun Tiburtina- Sorrento. Facebook!


Kirjaston takaseinä on rakennettu kiinni keskaikaiseen  kaupunginmuuriin, mikä on vieläkin hyvässä kunnossa. Tämä alue oli  aikoinaan armeijan käytössä. Tässä sijaitsi armeijan pretoorinen kaserni ja siitä nimi kapunginosalle, Castro Pretorio. Kaserni rakennettiin jo vuonna 23 eaa. Kansalliskirjasto sijaitsee juuri sillä paikalla, missä kaserni seisoi aikoinaan. Pretroiaani kaarti oli keisrin henkivartiostoa.


Pääsisäänkäynti sairaalaan

Viale del Policlincon katu kulkee muurin kupeessa. Nimensä katu on saanut poliklinikasta tai nykyään sairaalasta nimeltä Policlinico Umberto I, mikä on yliopistollinen sairaala. Sairaala on saanut nimensä Italian kuninkana mukaan. Sairaala on Italian toiseksi suurin Bolognassa sijaitsevan Policlinico Sant'Orsola Malpighin jälkeen ja Euroopan kolmanneksi suurin sairaala.


Italialainen terveydenhuolto on erinomaista ja käytännössä melkein ilmaista. Sairaala perustettiin jo vuonna 1888 ja se käsittää 48 erinäköistä rakennusta, joiden välillä on puistolaueita ja kujia. Erilaiset paviljongit, joiden tarkoituksena n jakaa sairaat sairauden, sukupuolen ja iän mukaan, yhdistävät leveät puiden reunustamat väylät, joilla vähemmän vakavasti sairaille annetaan mahdollisuus "haukata raitista ilmaa". Jos kävelee sairaalan ympäri, niin matkaa tulee kaksi kilometriä.

Viale del Policlinicon viihtyisä isojen puistolehmusten varjostama bulevardi tyyppillinen katu kulkee muurin kuvetta. Kadun pohjoispäässä sijaitsee yliopiston kirjasto, mistä voi ostaa erilaisia terveydenhuollon tarvikkeitakin. Katua pitkin kulkee bussi 649, mikä kulkee Terminin rauatieaseman kautta Tuscolanosta Tiburtinan rautatieasemalle. 


Sapienza Università di Roma, Rooman yliopisto

Yliopisto sijaitsee sairaalan takana ja se perustettiin jo vuonna 1303. Yliopisto on yksi arvostetuimmista italialaisista yliopistoista. Täällä on 115000 opiskelijaa. 

Yliopiston laitokset sijaitsevat eri puolilla Roomaa, mutta enimmäkseen täällä Città Universitaria-kortelistossa. Yliopistolla neljä kampusta myös Rooman ulkopuolella. Yliopistolle kuuluu myös ihastuttava Orto Botanico niminen puutarha Gianicolossa. Tämä ylopistonkin alue on aivan valtavan laaja.

Yliopistoalueen kulmalla sijaitsee Rooman ihastuttava hautausmaa Campo Verano, mitä suosittelen käydä katsastamassa.  Hautausmaasta olen tehnyt jopa kolme postausta  I II ja III. Suosittelen kierrellä hautausmaalla pari tuntia. Pitää vain muistaa että hautausmaan portit lukitaan auringonlaskun aikaan. 


Campo Veranon hautausmaa


Hautausmaa on jaoteltu erilaisiin osiin, mitkä kaikki ovat omalla tavllaan mielenkiintoisIa. Campo Verano on ehdottomasti yksi Euroopan kauneimmista ja kodikkaimmista hautausmaista. Se on ikään kuin hautausmaa-museo. Sinne pääsee helpoiten Rooman keskustatsta bussilla 492. Jää pois kyydistä Veranon pysäkillä. Tämä bussi pysähtyy myös Yliopiston edustalla. Hautausmaalle on kaksi sisäänkäyntiä, molemmat Via Tiburtinalta. 

Rooman kansallinen keskuskirjasto vihittiin käyttöön 14. maaliskuuta 1876 monumentaalisen 1500-luvun Palazzo del Collegio Romanon siivessä, muinaisen Bibliotheca Secretan eli Major dei Gesuitin kotipaikassa, mikä muodosti uuden laitoksen alkuperäisen ytimen, johon lisättiin Italian kuningaskunnalle siirretyn 69:n luostarikirjaston käsikirjoituskokoelmat ja painotuotteet Rooman uskonnollisten yritysten lakkauttamisten jälkeen vuonna 1873.

Biblioteca Nazionale Centrale di Roma on yksi kahdesta keskeisestä kansalliskirjastosta Italiassa yhdessä Firenzen Biblioteca Nazionale Centrale di Firenzen kanssa. Mutta tämä ei suinkaan ole ainoa kirjasto Roomassa. Missään ei varmasti ole niin paljon kirjastoja kuin Italiassa ja varsinkin Roomassa. Jokaiskiellä uskonollisella yehtsisölläkin on omat kirjastonsa. Samin moenssa palatsimuseossakin on kirjasto sekä luonnollisestikin on lukuysia kunnalsia kirjastojakin.

Sata vuotta myöhemmin kirjasto siirrettiin uudelle paikalleen, Castro Pretorion arkeologiselle alueelle, yliopistokaupungin ja Terminin aseman väliin arkkitehtien Massimo Castellazzin, Tullio Dell'Anesen ja Annibale Vitellozzin suunnittelemana.

31.tammikuuta 1975 vihitty uusi arkkitehtoorinen kompleksi, valmistettu teräsbetonista, lasista ja alumiinista yli 50 000 neliömetrin alueella, on jaettu neljään osaan: kirjanpito jakautuu kymmeneen kerrokseen, toimistot, atrium ja näyttelytilat viisikerroksisessa rakennuksessa, kokoushuoneet erillisinä rakennuksina, lukusalit yhdessä kerroksessa, joita halkoo suuri keskusgalleria.

Täältä Via Tiburtinan kadun varrelta ja sen ympäritöstä löytyy Rooman mukavimmat ja halvimmat kahvilat ja pizzeriat. Aina kun on joutoaikaa niin lähden tänne kävlylle ja käyn tietysti myös hautsumaalla usein. Pizzeria Formula 1, Via degli Equi 13, on ollut jo kauan yksi Rooman suosituimmista pizzapaikoista. Viinibaareja ja pubeja on tällä alueella erittäin tiheässä.  

Kirjaston tehtävänä on kerätä ja säilyttää kaikki italialaiset julkaisut ja tärkeimmät ulkomaiset, erityisesti Italiaan liittyvät teokset, ja saattaa ne kaikkien saataville.



Kokoelmassa on tällä hetkellä yli 7 000 000 painettua nidettä, 2000 'inkunabulaa' (=kehtokirjaa mikä tarkoittaa kirjaa tai sivua, mikä on painettu, ei käsin kirjoitettu, kirjapainotaidon alkuvaiheessa Euroopassa ennen vuotta 1501), 25 000 kappaletta 1500-luvulla painettua kirjaa, 8000 käsikirjoitusta, 10000 piirustusta, 20000 karttaa ja 1434 painotuotetta.

Kun Rooma julistettiin Italian pääkaupungiksi vuonna 1870, sen jälkeen kun muut paavin valtiot hävitettiin, kansalliskirjasto ei muuttanut Firenzestä Roomaan. Sen sijaan Roomaan rakennettiin toinen kansalliskirjasto vuodesta 1873. Näitä kahta kirjastoa on kutsuttu "Keskikansalliskirjastoksi" vuodesta 1885 lähtien erottaakseen ne muista Italian kansalliskirjastoista.

  

Rooman kansalliskirjasto avattiin 14. maaliskuuta 1876 Palazzo del Collegio Romanossa, Collegio Romanon entisessä toimipaikassa. Täällä on myös Italian hallituksen kulttuuriministeriön tilat. 

Kirkollisten kirjastojen kansallistaminen aihuetti sen että vuonna 1551 perustetun jesuiittakirjaston kirjasto, 45000 nidettä, vietiin uutene kansallsikirjastoon. Sen lisäksi 69 kansallistetun luostarikirjaston aineistot kuskattiin uuteen kirjastoon. Samaan aikaan Biblioteca Casanatense kansallistettiin myös. Jonkin aikaa nämä kaksi kirjastoa eivät olleet vain hallinnollisesti yhteydessä, vaan myös rakenteellisesti yhdistettiin.

Vuosina 1965-1975 Castro Pretorion alueelle rakennettiin uusi kirjastorakennus osalle samannimistä armeijan kasarmia. Rakennettiin 50 000 neliömetrin rakennuskokonaisuus näyttely- ja kokoustiloineen sekä kymmenen kerroksinen varastorakennus. Firenzen kirjasto kerää pääasiassa Italiassa julkaistua kirjallisuutta, kun taas Rooman kirjasto hankkii myös Italiasta ulkomailla julkaistuja medioita.


Kirja mikä kuuluu Italian valtion kulttuuriperintöjen joukkoon.

tiistai 3. tammikuuta 2023

Monastero Mater Ecclesiae


Monastero Mater Ecclesiae

Vatikaani on maailman pienin valtio ja sijaitsee Italian pääkaupungissa Roomassa. Vatikaanin valtio koostuu joistakin Tiber-joen varrella sijaitsevista rakennuksista sekä joistakin kirkoista ja muista hallintorakennuksista Roomassa ja sen ulkopuolella. Paavin kesäasuntoa Albanin-vuorilla pidetään myös osana Vatikaania.

Vatikaanissa on noin 800 asukasta. Heistä yli puolet on katollisia pappeja ja nunnia. Hieman yli puolella Vatikaanin asukkaista on Vatikaanin kansalaisuus. Italia ja latina ovat virallisia kieliä.

Maapallolla on noin 2000 katollista piispaa, joista 150 on kardinaalia. Kardinaalit tulevat pitämään Vatikaanissa yhdeksän vuorokauden pituisen hautausajan Bendictuksen muistolle.

Kardinaalit ei asu Vatikaanissa vaan osalla heistä on oma asunto jossain päin Roomaa. Ulkomaalaiset kardinaalit asuvat osan ajasta kotimaassaan ja  käyvät Vatikaanissa hyvin usein. Heitä varten on Vatikaanissa asuntola/hotelli, missä nunnat pitää heistä huolta.


Vatikaanin palatsi

Vatikaanin palatsi koostuu 1400 huoneesta. Paavi asuu toiseksi ylimmässä kerroksessa Pietarinkirkon vieressä, mikä on maailman suurin kristillinen kirkko, Pyhän Pietarin kirkko.

Kun paavi Benedictus XVI ilmoitti helmikuussa 2013 aikovansa luopua virastaan, hän oli ensimmäinen paavi Gregorius XII:n jälkeen 1400-luvulla, joka erosi vapaaehtoisesti tehtävästään.

Viesti vei jopa hänen lähimmän työtoverinsa sänkyyn, kirjoittaa BBC ja kirjoittaa, että he reagoivat epäilevästi. Benedict itse, joka oli tuolloin 85-vuotias, mainitsi terveydenhuollon syynä ennenaikaiseen lähtöään.

Monsignor Georg Gänswein, syntynyt 30. heinäkuuta 1956 Saksassa, ja hän on saksalainen roomalaiskatolinen arkkipiispa. Paavi Bendictus vihki hänet arkkippispaksi, mikä aiheutti paljon arvostelua ja kritiikkiä. Hän on ollut kaiken aikaa paavi Benedictus XVI:n yksityinen sihteeri ja paavin kotitalouden päällikkö. 

Razinger kutsui Gänswein Roomaan 1990-luvun alussa. Heidän välilleen kehittyi suhde mistä on kerrottu mediassa. Gänswein oli kaikkialla missä Razingerkin ja kun paavi jätti virkansa, niin Gänswein muutti paavin mukana Mater Ecclesiaen luostariin. Gänswein oli se henkilö, joka oli paavin rinnalla viimeiseen hengevetoon saakka.

 

Rakkautta on monenlaista...

Ennen kuin Benedictus tuli paaviksi, hän oli 24 vuotta yksi Vatikaanin johtavista henkilöistä. Hän nousi katolisen kirkon johtajaksi Johannes Paavali II:n jälkeen, aikana, jolloin katolista kirkkoa ympäröivät väärinkäyttöskandaalit. Hän oli Reutersin mukaan ensimmäinen paavi, joka ryhtyi todellisiin toimiin papiston seksuaalirikollisten kohtaamiseksi ja pyysi toistuvasti anteeksi tehtyjä rikoksia.

Aiemmin tänä vuonna häntä itseään syytettiin toimien laiminlyönnistä neljässä hyväksikäyttötapauksessa, joiden väitettiin tapahtuneen hänen toimiessaan Münchenin arkkipiispana vuosina 1977-1982.

Mater Ecclesiae-luostari (latinaksi "kirkon äiti") on Vatikaanin sisällä sijaitseva luostari. Paavi Johannes Paavali II perusti sen noin vuonna 1990 nunnien luostariksi Vatikaaniin.

Luostari sijaitsee Vatikaanin kukkulalla Vatikaanin puutarhan sisällä ja lähellä Aquilonen suihkulähdettä. Sen perusti paavi Johannes Paavali II, jotta Vatikaanissa olisi suljetun uskonnollisen järjestyksen nunnayhteisö, joka rukoili paavin puolesta hänen palveluksessaan katoliselle kirkolle. Tämä tehtävä uskottiin alun perin St. Claren ritarikunta, joka tunnetaan paremmin klaariköyhinä. Tämä tehtävä kuitenkin siirrettiin viiden vuoden välein toiseen naisluostarikuntaan, joka sitten miehitti luostarin.

Rakennus rakennettiin vuosina 1992-1994 Vatikaanin poliisin hallintorakennuksen tilalle. Sen rakenne on sisällytetty Leonisen suojamuurin sisään. Rakennus on jaettu kahteen osaan: läntinen kappeli (kaksikerroksinen ja muodoltaan suorakaiteen muotoinen) ja itäiset seurahuoneet ja luostarin sellit, muodoltaan suorakaiteen muotoiset ja Aquilonen suihkulähteen puolella neljä kerrosta, joista toisessa on 12 luostariselliä ja kolmannessa kerroksessa ruokasali, kauppa, keittiö, sairaanhoitohuone, arkistot ja toimistotilat alakerrassa. Luostarin vieressä on hedelmä- ja vihannespuutarha. Paavi Benedictus XVI vieraili luostarissa virka-aikanaan useita kertoja, missä hän johti messua nunnille.


Paavi emerituksen asunto ja sen yhteydessä puisto

Valokuva on otettu ennen peruskorjausta, minkä aikana Benedictus asui Gastel Gandolfassa, paavien kesäasunolla.

Jäätyään eläkkeelle paavi Benedictus XVI muutti luostariin 2. toukokuuta 2013. Hän asuu siellä muutaman avustajan kanssa, ja heidän kotitaloustarpeistaan ​​huolehtii pieni maalliseen instituuttiin kuuluva naisyhteisö nimeltä Memores Domini, sisaryhteisö mikä ei kuulu varsinaisen sääntökuntaan.  Vastaavanlaisia sisar- ja veljeskuntia on monen monia kymmeniä katollisessa kirkossa.

Luostarissa on asunut klarissanunnia, karmeliittanunia, dominikaaninunnia ja  Visitandiininunnia. En tiedä mitä nunnia siellä nykyään asuu, mutta nunnat ovat protestoineet, sillä he ovat halpaa työvoimaa, ja palveluhenkilöstöä kardinaaleille. Nunnat ei ole  saaneet edes äänestää vaaleissa.  

Ruotsilla on vain yksi kardinaali Vatikaanissa, Anders Arborelius. Hän on puolustanut nunnia ja vaatinut heille tasa-arvoissenpaa elämää. Paavi Franseskus tais olla täsyin tietämätön Vatikaaniss asuvien nunnien tllanteesta, joten eiköhän siihen ole tehty muutoksia.



Paavin asunto on tuo nelikerroksinen rakennus ja sen vieressä sijaitsee muut paavin huushålliin kuuluvat tilat ja asunnot henklökunnalle, muun maussa asunnot neljälle nunnalle. Siinä asuu myös paavin veli.




Paavi Franciscus pitää messun Pyhän Pietarin basilikassa Vatikaanissa emerituspaavi Benedictus XVI:n kuoleman jälkeen. Toimituskesta kuitenkin vastaa Eminence kardinaali Agostino Vallini, joka on toiseksi korkein henkilö Vatikaanin uskonnollisella puolella, sisi Paavin sijainen. Hän oli arkkipiispa San Giovanni in Lateranon basilikassa, mikä on koko katollisen  kirkon äitikirkko, siis kaikista pyhin. Vatikaanin valtion päämies presidentti/kuvernööri on  Fernando Vérgez Alzaga.

Ensimäien puoli tuntia pidettiin edesmenneen paavi Benediktuksen muistolle ja sitten messu jatkui normaalian suununtaimessuna.

Paavi Francescus on sen verran huonossa kunnossa että häntä kuljetetaan rullatuolissa. Hän on jo 86 vuotta täyttänyt. Hän pystyy kuitenkin seisomaan jonkin aikaa, mutta messujen  pitämien on hänelle  jo liian ranskasta. Italiassa luullaankin että Fransciskus pian 'abdikeera'a virastaan ja uusi paavi tullaan valitsemaan. Arkkiipiispa Agostino Vallini on varmasti paavin ääneetyslistalla. Hänkin  on jo liian vanha paavin virkaan, joten olisi aika vaihtaa nuorempaan.

Agostino Vallini  on syntynyt 17. huhtikuuta 1940 Polissa Lazion maakunnassa. Hän on italialainen kardinaali ja arkkipiispa emeritus. Hän oli San Giovanni in Lateranon kardinaali kirkkoherra ja arkkipiispa vuosina 2008–2017. Agostino Vallini opiskeli Paavillisen Lateraanin yliopistossa, jossa hänestä tuli molmepien oikeuksien tohtori (maallisen (roomalaisen) oikeuden ja kirkollisen eli kanonisen oikeuden tohtori). Hänet vihittiin papiksi vuonna 1964.

Vuonna 1989 Vallini nimitettiin yhdeksi neljästä Tortibulumin nimikkopiispaksi ja Napolin apupiispaksi, ja hänet vihittiin 13. toukokuuta samana vuonna Napolin tuomiokirkossa. Vuonna 2004 hänestä tuli Apostolisen Signaturan prefekti ja hän sai arkkipiispan arvonimen. Trotitulum on historiallien katollsien kirkon hippakunta, mikä åerutetiin vuonna 1015.

Vuonna 2006 paavi Benedictus XVI nimitti Vallinin kardinaalidiakoniksi ja San Pier Damiani ai Monti di San Paolon nimidiakonaatiksi, ja Vallinista tuli näin kardinaalipappi. Vallini osallistui vuoden 2013 konklaaviin, jossa Franciscus valittiin uudeksi paaviksi.

En tiennyt tämän kirkon olemassa olosta, joten ei ole aavistustakaan siitä, minkälainen kirkko tämä on. Mutta valokuvista päätellen se on  moderni paikkakuntalaisten kotikirkkko.

Kirkko sijaitsee Acilian alueella, lähellä Ostiaa.  Acilian kylässä asuu 76 000 asukasta ja näin ollen se  on Italian kolmanneksi väkirikkain kylä Mestren (Venetsia) ja Ostian (Rooma) jälkeen. Nykyisen Acilian hanke laadittiin vuonna 1939, ja se valmistui 8 kuukauden kuluttua ensimmäisellä rakentamisella vuonna 1940 muutama viikko sen jälkeen, kun Italia astui toiseen maailmansotaan. Fasistinen hallitus päätti Savoyn prinsessa Iolanda Margheritan edun mukaisesti tarjota asunnon Rooman monille ja köyhimmille perheille. Kuuluisat purkutyöt olivat tapahtuneet kaupungin keskustassa, jota varten monet perheet sijoitettiin hallituksen etsimiin virallisiin kyliin, mutta näin ei ollut Aciliassa, koska ne syntyivät myöhemmin vuosia noiden purkujen jälkeen.

Kun ajaa pohjoisesta päin Rooman kehätietä A90 etelään päin, Rooman läntistä reunaa, niin pääsee melko lähelle Aciliaa. Alue on ikivanhan Acilia gens/Acilian suvun omistamaa aluetta 300 vuotta ennen ajan alkua. Ikivanha tie Via del Mare kulki tästä ohitse Roomasta meren rantaan. Nykyään tien nimi on valtion maantie SP8, minkä vieressä kulkee Via Ostiense, mikä on 30 kilometriä pitkä tie, mikä kulkee Ostian satamaan Ostia Anticaan. Tie on vanhin Roomasta ulospäin kulkevista teistä. 

Emeritus Paavi Benedictus XVI;n jälkeenjäännökset tuotiin Pyhän Pieterin basilikaan kolmeksi vuorokaudeksi, jotta kaikki jotka haluavat, voivat käydä jättämässä hänelle jäähyväiset. 

Torstaina paavi haudataan. Hautaus tapahtuu Pyhän Pietrin basilikan pääalttarin alla  sijaitsevaan käytävään, Pyhän Sebastianoan alttarin veireen, mihin on viimeksi edesmenneet paavit haudattu. Siihen tullaan hautamaan myös nykyinen paavi Fraciskus aikanaan.

   

Kansainvaellus Vatikaanissa. Oikealta sisään, vasemmalta ulos.

maanantai 2. tammikuuta 2023

Villa Lante



Villa Lante toivottaa hyvää uutta vuotta 2023!

Villa Lante on yksi Rooman parhaimmin säilyneistä renessanssihuviloista. Yhdessä Villa Madaman kanssa se on arvokas esimerkki Rafaelin koulukunnan työstä Roomassa ja Medici-suvun paavien ”kultaisesta aikakaudesta”. Pitkän historiansa aikana rakennus on ollut muun muassa roomalaisen aristokratian kesäasunto ja kansainvälinen kulttuurisalonki. 

Suomen valtio osti villan vuonna 1950 säätiön Institutum Romanum Finlandiaen perustajan Amos Andersonin lahjoituksen turvin ja instituutti aloitti toimintansa huhtikuussa 1954. 

Vierailuaika on maanantaista perjantaihin aamupäivällä kello 9-12.