lauantai 23. kesäkuuta 2018

Ekumeeninen puisto






San Gregorio Magno al Celio/Pyhän Gregorius Suuren/Paavi Gregorius I:n kirkko

Taustalla Camaldoli luostari, jossa saa yöpyä. Vasemalla puolella oviaukosta sisään sijaitsee kolme pientä erittäin viihtyisää oratoriumia nimeltä Sant' Andrea, Santa Barbara ja Santa Silvia, joista viimeksi mainittu on pyhitetty Gregoriuksen äidille, joka oli nimeltään Silvia.

Laitanpahan samalla listan muistakin luostareista, vaikka ei tuolla listalla ole kuin osa roomalaisista luostareista, jotka ottaa vastaan turisteja.

Oratoriumien takana sijaitsee iso kunnallinen koulu Asilo Nido Comunale San Gregorio al Celio. Siis koulu, kirkko, luostari ja oratoriumit sijaitsevat Celion puistoalueella. Ja kaiken sen takana sijaitsee kunnalinen osa Celion puistosta jonka nimi on Parco Celimontana, joka on avoinna kaikille. Täällä olen kertonut siitä puistoalueesta. 

Puistoalalue jatkuu mielenkiintoisena vielä Via Drusonkin jälkeen. Täällä olen kertonut siitä alueesta aikaisemmin. Celiostakin olen aikaisemmin tehnyt postauksen, eikä ihme, sillä tämä alue on todellakin minulle rakas.


 Villa Celimontana

Puistoalueelle pääsee mm Via della Navicellalta tai vastapäiseltä suunnalta pitkin Clivo di Scauroa ja poikkeamalla puistoon Piazza Santissimo Giovanni e Paulon torilta. Navicellan portille pääsee bussilla 81


 Villa Celimontana

Koulu sai luostarin ison kirjaston käyttöönsä ja lisää kirjallisuutta hankitaan. Vielä muutama vuosi sitten luostarissa asui muutama munkki mutta nyt heitä ei enää taida olla yhtäkään jäljellä, tai he ovat muttaneet Sacro Eremon luostariin, Camaldoliin, jossa on heidän pääluostarinsa. 

Kolululaisilla on oma puutarha, entinen munkkien keittiöpuutarha, jossa viljeltiin juureksia, vihanneksia ja hedelmiä. Puutarhaa hoitavat lapset yhdessä. Italialaiset koulut ovat jo kauan satsanneet luontoon ja luomutuotantoon. Muutenkin italialaisten lasten kolunkäynti on erittäin projektiluontoista. 

Ruotsissakin on jo kolmisenkymmentä vuotta satsattu ryhmätöihin, porojekteihin ja tutkimuksiin kouluaikana. Kolunkäynti on antoisanpaa kun ei tarvitse vaan päähän päntätä, vaan voi oppia myös käytännössä asioita. Läksyistä on Ruotsissa luovuttu jo kauan sitten ja kokeitakaan ei ole kuin erittäin harvoin. Italiassa sen sijaan on paljon kotiläksyjä. 

Ruotsissa pidetään kansalliset peruskoulukokeet kerran vuodessa, jolloin kaikki yhdeksäsluokkalaiset tekevät kokeet samaan aikaan koko maassa. Tällä tavalla yritetään testata kunkin koulun opetus- ja oppimistasoa, ei niinkään koululaisten tietoja ja taitoja. 

Ylioppilaskokeita ei Ruotsissa ole ollut sitten vuoden 1968. Todistuksia aletaan antamaan vasta kuudennen luokan lopussa. Arvosanat ovat kirjaimia, ei numeroita. A-E ovat hyväksyttyjä, F on ei-hyväksytty. Arvosanoja antaessaan opettaja vertaa oppilaitten kykyjä ja taitoja ja jakaa sen mukaan arvosanat.

Norjassa on samantyyppinen systeemi. Ruotsissa voi vanhemmat valita koulun sen mukaan mikä heidän lastaan kiinnostaa, sillä jokaisella koululla on omia erikoisuuksia tarjottavana. Musiiki, urheilu, kulttuuri ja luovataide ovat Ruotsissa olleet erittäin suosittuja linjoja. Muutamia pakollisia perusaineita on, ja niitä opiskellaan eritasoilla, riippuen minkä linjan on valinnut. Italiassa on myös erilaisia  lisäaineita valittavana.


San Gregorion  kirkko avoinna:
kaikkina viikonpäivinä 
kello 9-13 ja 15.30-19

Messu arkipäivinä kello 19.15

Clivo di Scauron kuja näkyy kvassa vasemmalla. Clivo di Scauri johtaa Via della Navicellan kadulle. Kuvassa keskellä kolme pientä Oratoriumia,Sant'Adrea, Santa Barbara ja Santa Silvia.


Tuo kuja Clivo di Scauro kuvassa vasemalla on jäljellä. Suosittelen kävellä sitä pitkin Via della Navicellalle saakka, ainakin. Aivan ihana kuja. Melko heti kujan varrella on sisäänpääsy maan alle arkeologien kaivauksiin Casa romane del Celio, josta on tehty museo. 

Maan alta on löydetty upeita entisiä roomalaisia asuintalojen raunioita. Heti museon jälkeen löytyy Santi Giovannie Paulon kirkko ja passionistimunkkien luostari. Kirkon pihalla on myös kaunis portti josta pääsee isoon kunnalliseen Celimontanan puistoon.

Oratoriumit näkyy tuossa kujan ja kirkon välissä, mutta tuota porttia tuossa torin reunasaa ei  enää ole. Siinä on nykyään rauta-aita joka kulkee koko tontin ympäri kujan puolelle saakka. Portti sijaitsee kirkon portaiden yläpäässä, portaiden vasemalla puolella.


Clivo di Scauro, Paavi Agapiton kirjasto. Agapito syntyi roomalaisena  ja kuoli vuonna 536 Konstantinopelissa. Paavina hän ei ehtinyt olemaan kuin vajaan vuoden. 


 Ovi Paavi Agapiton (490-536 jaa)/Agapetus I:n kirjastoon

Olen jo aikaisemmin kertonut San Gregorion kirkosta, joka sijaitsee keskellä Roomaa Parco di San Gregorio al Celion puistoa, joka on melkein kaksi hehtaaria suuri puistoalue. Täällä olen kertonut Celion kaupunginosasta.


Raitiovaunu 3 kulkee Viale di Parco del Celiota pitkin Celion puiston lävitse. Välillä tämä raitiovaunulinja lakkautettiin ja vaihdettiin bussilinjaan. Raitiovaunu lähtee Trasteveren rautatieasemalta ja tekee pitkän matkan kaupungin ympäri aina Viale Giulialle saakka. Mutta matkan varella on paljon nautinnollista katseltavaa.

Melkein parempi tapa tutustua kaupunkiin kuin turistibussit ja vain 1,5 €:lla ajelee 1 tunti ja 40 minuuttia. Raitiovaunu kulkee erittäin monen mielenkiintoisen kohteen ohitse, kuten Veranon hautausmaan. Se kulkee myös Rooman kauneimpien asutusalueiden kautta.  

Colosseumilta on noin vajaat 300 metriä San Gregorio Suuren kirkon luokse. Suosittelen kävellä Viale di Parci Celiota pitkin, samaa reittiä mitä raitiovaunu kulkee. Se on suorin reitti Colosseumita ja ihan mukava rauhallinen kävelytie.



Minua on jo kauan kiehtonut Pyhä Gregorius persoonana ja tämä hänen syntymäalueensa Roomassa. San Gregorius on jopa saanut oman kadun tässä kirkon ja Palatinon välissä. Via di San Gergorio on yksi Rooman kauneimmista kaduista. Tästä alueesta on tullut yksi minun mansikkapaikoistani Roomassa. Palaan tänne vähän väliään.


Valokuva on otettu San Gregorion kirkon portailta

Via di San Gregorion katu (jolta ei pääsee kirkon eteen, mutta siltä tieltä pääsee Palatinoon). Kuvan taustalla häämöttää Palatinon kukkula, jolla sijaitsi aikoinaan keisarilliset palatsit, joista on melko suuret rauniot jäljellä. 

Romulus ja Reemus asusti myös kuvassa vasemalla ja se on jopa tieteellisesti vahvistettu että heidän luolansa on löydetty. Luola sijaitsee Santa Anastasian kirkon takana Palatinon puolella, mutta luolaa ei voi näyttää, ei ainakaan vielä. 

Palatino on omasta mielestäni mielenkiintoisempi kuin Foro Romano, mutta alueelle myydään vain yhdistelmälippuja. Siitä ei ole niin kovin kauaakaan aikaa kun Foro Romanolle pääsi ilmaiseksi. 

Roomalaiset käyttivät Foro Romanoa kulkuväylänään, koska se lyhensi huomattavasti kävelymatkaa. Jos halusi kävellä Bocca della Veritan toriltaa Collosseumille niin Foro Romanon lävitse tuli matkaa vain 900 metriä, mutta nyt joutuu kiertämään, joten matkaa tulee reippaasti reilut kaksi kilometriä. 


Kävellen voi lähteä Colosseumilta ylös Viale di Parco del Celiota pitkin tai Piazza del Porta Capenalta (metro-Circo Massimo) ylös Salita San Gregoriota pitkin. Colosseumilta on reilut 400 metriä tänne San Gregorion kirkkoon. 


Viale di S. Paolo e Croce


 Viale di S. Paulo e Crocen loppupää tultaessa Via della Novicellan kadulle

Salita San Gregoriolta pääsee luostariin ja Ekumeeniseen puistoon, josta kerron alenpana lisää. Tavallaan San Gregorion kirkon puistoalue sulautuu yhteen Celimontanan ja Celion puistojen kanssa. 


Celimontanan puistoaleuelle pääsee myös tästä portista Santi Giovannie Paolon basilikan edustalta. Mutta San Gregorion kirkon ympärillä sijaitseva puistoalue on aidattu alue ja se on avoinna vain auringonnoususta auringonlaskuun. Kaikissa roomalaisissa puistoissa, jotka ovat aidattuja, on tämä sama aukiolosääntö. Täällä olen aikaismemmin kertonut Celimontanasta


Viale di S. Paolo e Croce


Raitiovaunulinja 3 kulkee alueen lävitse ja pysäkin nimi on Parco Celio. Edellinen pysäkki on Colosseum ja jälkeinen pysäkki on Circo Massimo, joista molemmista pääsee vaihtamaan metroon. Välillä tämä raitiovanu on vaihdettu bussiin, joka kulki raitiovaunun raiteita pitkin. Välillä bussi ajoi osan matkasta ja raitiovaunu oman osansa. En tiedä kuinka asian laita on juuri nyt, mutta luultavatsi se on koko matkan raitiovaunulinja nykyään.

Tämä Celion puisto sijaitsee Colosseumin ja Circo Massimon välissä. Roomassa on ihanaa ajella raitiovanuilla. Hidasta matkantekoa, mutta raitiovaunuissa on melkein aina istumapaikkoja vapaina. Vaunut kulkevat aleuiden kautta, joissa on erittäinkauniita rakennuksia ja paljon viheralueita. Suosittelen lämpimästi, jos vaan aika riittää ajamaan juuri tämän raitiovaunulinjan 3 päästä päähän. Sen linjan varrella on vaikka kuinka paljon nähtävää ja koettavaa.

Viale di Parco del Celio 21, riatiovaunupysäkin luona suurin piirtein, sijaitsee Vista Club, ravintola, yöklubi ja uima-allas. Facebook!




Parco Colle Oppiolla on jäljellä ikivanhat vesialtaat, joissa olen nähnyt kodittomien miesten käyvän pesulla ja pesemässä vaatteensa. Colle Oppion puistolaue sijaitsee Via Labicanan varrella, Colosseumin toisella puolella.  Celion puistossa oli moderni yleinen uima-allaskin, mutta se on suljettu. 



San Grergorio al Celion kirkon pääalttari


















Gregorius I/ Gregorius Suuri, syntyi ja kuoli Roomassa 540-604

Gregoriuksesta tuli paavi viisikymmenvuotiaana vuona 590 ja paavina hän toimi neljätoista vuotta. Hän ei ensin hallunnut ottaa paavin virkaa. 

Hän syntyi arvovaltaiseen roomalaiseen aatelissukuun vuonna 540. Perheellä oli  suuret maatilat Celion kukkulalla, tällä samalla paikkalla, jossa sijaitsee nyt Santi Giovanni in Celion basilika ja luostari. Pyhä Gregorius nimittäin teki omasta lapsuudenkodistaan luostarin. 

Se oli juuri Gregorius joka teki selväksi kansalaisille  että paavi oli Jumalan sijainen maanpäällä. Aivan kuten pyhä Augustinuskin oli esittänyt noin sata vuotta aikaisemmin. Gregorius panosti myös kovasti lähetystys-ja käännytystyöhön. Ennen paaviksi ryhtymistä hän toimi politiikassa Rooman kaupungin prefektinä. Virka käsitti käytännössä kuninkaan sijaisuutta.

Gregorius suuri oli ensimmäinen keskiajan paaveista. Keskiaika Roomassa katsotaan olleen noin vuosien 600-1400 välisellä ajalla. Keskiaika päättyi suureen skismaan ja katollisen kirkon hajaantumiseen, joten katollisella kirkolla oli aikansa kaksi paavia, yksi Roomassa ja yksi Avignonissa Ranskassa. 

Keskiajalla kokosi katollinen kirkko suuren vallan ja perusti oman valtion, Kirkkovaltion, vuonna 754. Kirkkovaltio hajosi vasta vuonna 1870, kun Italian niemimaan ruhtias- ja herttuaskunnat yhdistyivät Italian valtioksi. 

Sitä ennen Italian niemimaa oli koostunut pienistä ruhtinas/kuningas.ja herttuakunnista, jotka taistelivat jatkuvasti vallasta ja maa-alueista. Monet näistä hertuas- ja ruhtinas-suvuista on vieläkin elossa. Heidän jälkeläisiä kutsutaan vieläkin nimityksillä Principe/prinssi ja Principessa/prinsessa. Suvuilla on isot maatilat ja viljelykset ja paljon muutakin toimintaa. Jotkut heistä on mukana yhteiskuntatoiminnassa. Kirkkovaltioon tai 'papala states' kuten kirkkovaltion alueita kutsutaan, kuului suuret alueet Italian niemimaalla.

Celion kukkula ja Celion kaupunginosa on keskeisintä Rooomaa. Gregoriuksen ajalla se oli laitakaupunkia. Gregoriuksen vanhemmat olivat rikasta attelissukua ja heillä oli suuri maatila Celion kukkulalla. Maatilallaan he viljelivät vihanneksia ja hedelmiä. Gregorius vietti lapsuutensa tällä kukkulalla. 

Myöhemmin hän rakennutti omasta lapsuudenkodistaan luostarin ja sen viereen sitten rakennettin tämä San Gregoriuksen kirkko ja kolme pientä oratoriota, yhden Pyhälle Andreakselle, toisen Santa Silvialle, joka oli Gregoriuksen äiti ja kolmannen oratorion Pyhälle Barbaralle. Lapsuudenkodista tuli luostari joka seisoo basilikan takana. Nykyinen luostari on kuitenkin uuskorjattu ja osittain uusrakennettu 1700-luvulla. Gregoriuksen isä oli nimeltään Gordianus, jonka kaksi sisarta Trasilla ja Emiliana on kanonisoitu pyhimyksiksi, kuten Gregoriuksen äiti Silviakin.

Alkuun Gregorius toimi Rooman prefektinä, joka käsitti kunnanjohtajan tai kuninkaan virkaa. Mutta Gregorius kyllästyi maalliseen ja hän meni luostariin vuonna 574. Kun hänen isänsä kuoli niin Gregorius teetätti lapsuudenkodistaan munkkiluostarin Pyhän Benediktuksen/Benediktus Nursialaisen mallin mukaan. Pyhä Benediktus on kristillisen luostarilaitoksen isä. Gregorius oli luostarissa vain kolmevuotta. Hänen kertoi jälkeenpäin että ne kolme vuotta oli hänen onnellisinta aikaansa. Gregorius oli vain kolme vuotias kun Benediktus kuoli, joten he eivät ehtinet tavata toisiaan. Gregorius kirjoitti neliosaisen kirjan nimeltä Vuoropuhelu, joka käsitteli Benediktusta.



San Magno Gregorio al Celion luostari on Camaldolesi luostari. Camaldolesin luostarisääntökunta on tyypillinen ekumeeninen yhteisö jonka peruspiirre on juuri hiljentyminen. Heidän mottonsa on 'Ego vobis, vos mihi', joka tarkoittaa 'Minä olen sinä, sinä olet minä'. Gamaldoleesit ovat tunnettuja myös yhteydenpidosta juutalaisten yhteisöjen kanssa. Gamaldoleesien pääpaikka sijaitsee Camaldolissa lähellä Arezzoa Italiassa.

Luostari sana tulee sanasta claustro, joka tarkoittaa suljettua sijaa tai tilaa ja josta tulee myös sana klaustrofobia, suljetun paikan kammo.
















Oratorio Sant'Andreas al Celio, Oratorio di Santa Barbara ja Oratorio di Santa Silvia, kaiki kolme oratoriosta ijsiatsevat  San Gregorion kirkkoon johtavien portaiden vasemalla puolella. Avoinna tiistaina, torstaina, lauantaina ja sunnuntaina kello 9.30-12.30.

Oratorium viittaa privaattiin esikristilliseen rukoushuoneeseen. Siis kaikki nämä kolme ovat ollet yksityisiä rukoushuoneita. Pyhä Silvia oli Pyhän Gregorius Suuren äiti. Nämä oratoriumit ovat raknnettu näitten kolmen henkilön muistoksi. He eivät siis ole itse niitä käyttäneet rukoushuoneinaan. Kardinaali Baroni rakennutti nämä vuosina 1602-1606. 

Sant Andrean oratorium on raknnettu entisen oratoriumin raunioihin. Santa Barbaran oratoriumi seisoo entisen myymälän raunioiden päällä. Luultavasti Gregorius Suuri jakoi jo nuorena miehenä ruokaa tästä myymälästä köyhille. Voi olla että Gregoriuksen vanhemmat omistivat myös myymälän. 



Giardino ecumenico di Roma

Lopultakin siihen aiheeseen joka sai minut kirjoittaman tästä alueesta taas uudestaan. Siis tänne luostarin ja kirkon taakse on perustettu ekumeninen puisto, tai puutarha ehkä on parempi nimitys. Tämän puutarhan tarkoituksena että kuka vaan voi tulla tänne ja hiljentyä. 

Sana ekumenia tarkoittaa näkemystä kristittyjen yhtenäisyydestä, joka oli yksi kristillisen uskonnon perusajatuksia. Ruotsissa Ekumenia on kirkkoyhteisö joka perustettiin vuonna 2017 ja johon kuuluu useita ns entisiä vapaakirkkoja, helluntalaiasia, adventistejä, matodistit, baptistit, missionskyrkan jne. 

Nimitys vapaakirkko mennetti merkityksensä kun Ruotsin valtio luopui valtion kirkosta. Joten Ruotsin evankelisluterilaisesta kirkostakin tuli tavallaan myös ns vapaakirkko. 

Jopa nykyinen Paavikin on hyväksynyt Ekumenian. Mutta on heitäkin jotka eivät hyväksy ekumeniaa. MM Ruotsin maahanmuuttovirasto pitää näitä ekumenisia ns vapaakirkkoja uskonlahkoina, ei uskontoina. Joten jos maahanmuuttaja hakee turvapaikkaa sillä perusteella että hän on vaihtanut uskontoa, niin ekumenia ei kelpaa maahanmuuttovirastolle uskontona.

Celion ekumeninen puisto ei ole ollut avoinna vielä kuin aniharvoin. Johtunee siitä että puistoa ei ole vielä täysin kunnostettu, eikä sinne haluta kodittomien tulevan nukkumaan. Kuinka nämä ongelmat ratkaistaan. Nimittäin siinä mäen alla Via di Valle delle Camenen kadun varressa sijaitsee iso kodittomien ja pakolaisten telttaleiri. Ei heitä siihen ole ohjattu telttaansa pystyttämään, vaan he ovat ihan omalla luvalla asettuneet siihen asumaan. Puitten varjoon rakennettu vessa kuitenkin kunnan puolesta. Ei kaikki ole varmaan pakolaisia, vaan tulleet vaan Rooman ja jäänet tänne. Roomassa on paljon irtolaisia ympäri maapalloa. Puhuin muutaman bangladesilaisen kansa lerin lähettyvillä ja he kertoivat että Roomassa on paljon bangladesilaisia luvalla ja luvattomasti. 

Ja sitten itse asiaan kun nyt muut ympärillä olevat tekijät tuli kerrottua.



Rooman englantilaiset kirkot yhdessä saivat idean ekumeenisesta puistota ja saivat luvan täältä San Gregoriuksen luostarista, perustaa ekumeenisen puiston juuri luostarin ja kirkon viereen, paikalle jossa Gregorius Suuri syntyi ja kasvoi ja johon hän vanhempiensa kuoltua perusti luostarin. Se oli nimittän juuri paavi Gregorius Suuri joka lähetti 40 augustiniläismunkkia Englantiin vuonna 597 evankelisointi työhön. Joten monet englantilaiset turistit tulevat varmasti vierailemaan täällä puistossa, vaikka puistohan on avoinna kaikille, kuten jo nimitus ekuumeeninen kertoo. Myös vieressä asuvat munkit, heitä on kai pari vielä jäljellä,  tulevat istuskelemaan puistossa.

Tämä pieni melkein unohdettu puistoalue Pyhän Gregoriuksen luostarin vieressä tulee nyt tästä lähtien symbolisoimaan kristittyjen yhteisiä alku juuria ja se on myös kädenojennus muille maapallon uskonnoille, aivan nykyisen paavi Franciskuksen toivomuksen mukaan.

Puistoon on suunniteilla suihkulähde ja valkoisista kivistä merkattu labyritti jonka tarkoitus on toimia meditatio apuna.