maanantai 29. huhtikuuta 2013

Santi Giovanni e Paolo



Santi Giovanni e Paulo, Piazza Santi Giovanni e Paulo 13

Avoinna:
Kaikkina viikonpäivinä kello 10.00 - 13.00 ja 15.00 - 18.00

Messu:
 sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kello 10.45 - 11.45 

Casa Romane del Celio
Avoinna maanantaista torstaihin kello 10.00 - 13.00
Sisäänpääsymaksu 6 €

Tämä kirkko sijaitsee Celion kaupunginosassa, muutama satametriä Colosseumin etelä puolella, erittäin kauniilla ja rauhallisella puistoalueella. Celion kukkula on ollut aikoinaan Curia Hostilian aluetta lähinnä Colosseumia. Hostilia oli senaattin rakennus 700-luvulla eaa. Se hajoitettiin vuonna 80 eaa. Välittömästi sen seinään kiinni raknnettiin luostari ja sen eteen Santi Giovanni e Paulon basilika. 

Aivan sen vieressä sitten sijaitsee San Gregorion luostari ja kirkko jonka ympärillä sijainneet suuret alueet kuuluivat Gamaldolese luostarijärjestölle. Gregorius Suuren lapsuudenkoti sijaitsi tällä paikalla ja isänsä kuoltua hän rakennutti lapsuuden kotinsa luostariksi. Gregoriuksen äiti Silvia julistettiin pyhimykseksi hänetkin, kuten hänen isänsänsä ja kaksi sisartaan. Silvialle pyhitetty kappeli löytyy San Gregorion kirkon yhteydessä. 

Vasta aivan äskettäin sain tietää että San Gregorion luostarin yhteydessä sijaistee myös vieraskoti, josta voi vuokrata huoneen. Yksityinen kontakti luostariin: puh. +39 06.7000987, e-mail:  forgreg@tiscali.it


Santi Giovanni e Paulo  ja  Passionistien valtavan iso luostari

Vasemmalla San Gregorion kaunis kirkko ja sen Camaldolesiluostari vieressä. Tiet vasemmalla ja oikealla puolen johtaa Colosseumille, jonne on vain noin 300 metriä.

San Gregorio e Paolon itäisellä puolella sijaitsi ja sijaitsee vieläkin Villa Mattei ja Mattein suvun puutarha, mutta niin huvilan kuin puistonkin omistaa Rooman kunta nykyään. Puistoalue on avoinna kaikille. Alueen siitä itään päin omisti saksalainen Gollegio maatilat San Stefano Rotondon kirkon ympärillä. Arco dei Constantino niminen katu kulki Colosseumilta etelään päin Circo Massimolle. Nykyyään kadun nimi on Via di San Gregorio. 

Celion kukkulalla kulkee mukava rauhallienen katu Colosseumille, Viale del  Parco del Celio. Sitä pitkin aikoinaan kulki raitiovaunu numero 3, joka on nykyään bussi numero 3. Voi olla että se on taas raitiovaunu jos satut lukemaan tätä joskus myöhemmin. Se on ihana kuja päiväkävelyä ajatellen. Minulle henkilökohtaisesti on tämä alue tullut erittäin rakkaaksi. 


Santi Giovanni e Paoloon kulkee kaksi kujaa. Viale del Parco del Celiolta kuja nimeltä Clivo di Scauro. Toinen kuja kulkee idästä päin Via Claudian ja Via della Navicellan yhtymäkohdasta ja on nimeltään Via di San Paolo della Croce. Se lähtee kaariholvesta ja kulkee muurien keskellä. Kaunis kuja sekin.



Santi Giovanni e Paolo kirkko valmistui jo vuonna 398 jaa ja se kuuluu Rooman vanhimpiin kirkkoihin. Se rakennettiin kahden roomalaisen marttyyrisotilaan muistolle Giovanni ja Paolo, jotka olivat asuneet juuri sillä paikalla jonka päälle kirkko rakennettiin. Senaattori Pammachius kodissa (Curia Hostilian senaattihan sijaitsi vieressä), sijaitsi ensin Titulus Pammacchius, kristittyjen alkuseurakuntalaisten rukoushuone, ennen kuin kirkkoja oli edes rakennettu. 

Kristinuskohan ei ollut virallinen uskonto Roomassa ennen kuin vuodesta 385 jaa lähtien. Samasta vuodesta lähtien on siis kristinusko virallisesti  ollut olemassa. Kirkkorakennus on vaurioitunut useamman kerran niin taisteluissa kuin maanjäristyksissäkin. Nykyään kirkon omistaa vieressä sijaitseva luostari, joka kuuluu Passionisteille. Kirkossa on myös Paulo della Croce haudattuna. Hän perusti 1700-luvulla passionisti luostarijärjestön.

File:RomaSanGiovanni&PaoloCelio dalPalatino.jpg

Santi Giovanni e Paolo sijaitsee kauniilla paikalla, rauhallisella puistoalueella.

Fil: 1542RomaSsGiovanniPaolo.jpg

Viale del Parco del Celiolta nähtynä


Kirkkosalin voi vuokrata vihkimistä varten







Fil: R-PauCreu-GiovPaolo.JPG

San Paolo della Croce'n hautakappeli

Sankt Paulus av Korset

San Paolo della Croce, 1694-1775

Fil: Giuseppe Garampi.jpg

Giuseppe Garampin hautamuistomerkki

Hän  eli 1700-luvulla ja toimi mm Vatikaanin arkiston hoitajana Castel San Angelossa.  Hän oli italialainen arkkipiispa, kardinaali ja numismaatikko.

Fil: Celio - Santi Giovanni e Paolo - Piazza e campanile 1768.JPG

Campanile, kellotorni on erittäin kaunis ja se on rakennettu kapeista tiiliskivistä kuten koko kirkko. Se on rakennettu kahtena eri kertana. Kellotapulissa on kolme kelloa, kukin eri vuosisadalta, 1500-, 1700- ja 1800-luvuilta. Roomassa on jäljellä noin viisikymmentä keskiaikaista kellotornia jäljellä. Viimeisin peruskorjaus tehtiin kirkossa vuosina 1948-1952 ja mm Joseph Kennedy lahjoitti varoja korjauksia varten.


Via di San Paolo della Croce 


Kirkossa käydessäni istui kissa kirkon eteisessä ja odotti sisäänpääsyä

Fil: arkadhallar du Clivus Scauri.JPG

Clivo di Sacuron alussa kirkon kupeessa on tukimuurirakennelma. Casa Romano del Celion musoeoon ja kryptan sisäänkäynti sijaitsee holvikäytävällä.

Fil: Celio - Clivo di Scauro - la Casa Romana ingresso 1765.JPG

Kuvassa sisäänkäynti kaivauksiin Clivo  di Scaurilta

Case Romane del Celio, avoinna kaikkina muina viikonpäivinä paitsi tiistaina ja keksivikkkona  kello 10.00 - 13.00 ja 15.00 - 18.00. Sisäänkäynti Clivo Scaurilta, kirkon vasemmalta ulkoseinustalta. Sisäänpääsymaksu 6 €. Opastetuja kiertokäyntejä lauantaina ja sunnuntaina. Sisään päästetään puolen tunnin välein. 

Fil: Celio - Casa Romana al Celio - Fenestella confessionis 1120296.JPG

Kirkon alta löytyy käytäviä ja vanhoja asuntoja

Fil: Celio - Casa Romana al Celio 01-0410.JPG

Fil: Celio - Casa Romana al Celio 03-0410.JPG

Fil: Celio - Casa Romana al Celio 1120294.JPG



sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Sant'Alfonso de Liquori/Sant'Alfonso all'Esquilino

Fil: Church of Saint Alphonsus Ligouri.jpg

Sant'Alfonso di Liquori All'Esquilino, Via Merulana 26

Messu arkisin kello 7.00, 9.00 ja 18,30. 
Sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kello 7.00, 8.30 ja 9.30 (puolaksi),
 11.15 ja 12.30 (puolaksi),
 16.00 (filippiinien kiellä), 
17.00 (espanjaksi, latina-amerikkalaiset).

Kirkon yhteydessä sijaitsee Accademia Alfonsiana, moraaliteologinen korkeakoulu. Redemptoristien uskonnollinen järjestö perusti instituutin vuonna 1949. Instituutti on melko suuri ja sen kirjasto  on erittäin kattava. Kirjasto on ilmaiseksi avoinna kaikille maaantaista perjantaihin kello 8.45 - 13.00 ja kello 13.45 - 18.00. Yli kolmekymmentä professoria toimii instituutissa ja täällä voi opiskella tohtoriksi saakka. Instituutissa on opiskelijoita noin 60. eri maasta.
Sant'Alfonsoa juhlitaan kirkossa 1. elokuuta.

Fil: Chiesa del Santissimo Redentore e di Sant'Alfonso de 'Liguori.jpg

Sant'Alfonson kirkko on yksi harvinaisista goottilaistyylisistä kirkoista Roomassa. Se rakennettiin vuosina 1855-1859. Arkkiethtinä toimi George Wigley. Julkisivu on tehty tiilistä ja traventinikivestä. 



Katulalttari Madonna Addolorata, Sant'Eustachion kaupunginosassa,
 Via  dei Redentoristi 16

Fil: AlphonsusLiguori.jpg

Alfonso  Maria de'Liquori 1696-1787

Hän syntyi Amalfissa ja oli katolinen piispa, kirkonopettaja ja taiteilijakin, joka perusti Santissimo Redentore, Redemptoristit, Liquorinistit, nimisen uskonnollisen järjestön. Redentore tarkoittaa pelastusta. Järjestö perustettiin Amalfissa vuonna 1732. 

Liquori koulutti itsensä ensin juristiksi mutta melko pian sen jälkeen hän käänsi selkänsä maalliselle ja muutti Micericordiajärjestön luostariin, Madonna della Mercere, suojaviittamadonna järjestöön. Suojaviittamadonnan palvontaa esiintyy etenkin dominikaanien ja sisterssiläisten parissa. Italiassa häntä nimitetään nimellä Madonna della Misericordia, josta myös tulee italialainen hyväntekeväisyysjärjestö Misericordia. Misericordia järejstössä on noin700 munkkiveljestä, mutta vapaaehtoisia italialaisia on noin 700 000 henkilöä, jotka toimivat hyväntekeväisyystyössä ympäri Italiaa. Nykyään järjestö auttaa myös ulkomailla.

Sant'Alfonsolla oli hyvin aikaisessa vaiheessa toivomus perustaa moraaliteologinen instituutti juuri Roomaan. Alfonso oli kovasti kiintynyt Mariologiaan, katolisen kirkon haaraan joka tutkii Pyhän Marian osuutta katollisessa kirkossa. Hän sävelsi myös mariologista musiikkia kuten esimerksiki hymnin Quanno Nascetti Ninno ja  Tu scendi dalle stelle, kappale jota esitetään usein Sant'Alfonson kirkossa. Hymnia soitetaan ja lauletaan usein Pyhän Pietarin basilikassakin.

Alfonso kirjoitti   vuonna 1750 mariologisen kirjan Gloria di Maria ja kolme vuotta sen jälkeen kirjan Homo Apostolicus, jossa hän perusteli oman moraaliteologisen oppinsa.

Fil:. Intérieur de l'Eglise Sant'Alfonso all'Esquilino JPG

Kirkon paikkalla seisoi 1700-luvulla Villa Caetani ja heidän puutrahansa, horti, sen ympärillä.Useilla Rooman aatelisilla on ollut kautta aikojen kesäasunto, Villa, juuri Esquilinon alueella. Vuodesta 1860 mullistetiin koko Esquilinon alue ja rakennettiin uusia suoria katuja, uusiaa asuintaloja jajo enenstää ränsistyneet villat hajoitettiin melkein tyystin. Redemptoristit ostivat huvilan ja tontin Caetaneilta vuonna 1853. Skotlantilainen aatelisherra Edward Douglas  kustansi kirkon ja luostarin rakentamisen. Tämä oli Rooman kaupunginmuurin sisällä viimeien kirkko  joka rakennettin ennen kuin Italian valtio allekirjoitti sopimuksen kirkkovaltion kanssa ja Vatikaanin valtio perustettiin. Italian valtio ja katolinen kirkko erosivat toisistaan.

Fil: Saint Alphonsus de Liguori - Rom - Vår Lady av evig help.JPG

File:Our Mother of Perpetual Help.jpg

Nostra Madre del Perpetuo Soccorso

Ikooni tuotiin Roomaan vuonna 1499 ja se on ns kreettalaisen ikooniperinteen mukainen ikooni.  Sen on maalannut kreikkalainen ikoonimaalari Kreetalla siinä noin 1400-1500-luvilla. Roomaan tuli ikooni 1500-luvun lopulla, luultavasti kreikkalaisten munkkien mukana. Toinen tarina kertoo että roomalainen kappias olisi varastanut tämän ihmeitätekevän Maria-ikoonin Kreetalla käydessään. 

Ikoonin kerrotaan sijainneen alkuunsa San Matteo in Merulana kirkossa, joka sijaitsi muutaman sata metriä eteläisenpänä Via Merulanan varrella. Kirkko oli ns Tituli Matthaei neljänneltä vuosisadalta. Kirkko toimi sittemmin luostarikirkkona ja 1200-luvulla rakennettiin jopa hospitsikin sen viereen pyhiinvaeltajia varten. Siihen aikaan Paavi asui aivan siinä lähellä Lateranon platsissa, San Giovanni in Lateranon basilikan kupeessa. Kerrotaan että hospitsia käyttivät enimmäkseen paavin palveluskunta kun he sairastuivat. Luostarissa asui alkuun Crociferimunkit mutta myöhemmin sinne muutti augustiiniläiset.

Ikooni joutui sitten sen jälkeen Santa Maria in Posterulan luostariin kun San Matteo in Merulanan kirkko hajoitettiin Napoleonin vallan aikana. Kun Santa Maria in Posterulakin hävitettiin, niin ikooni sai lopullisen paikkansa täällä Sant'Alfonso de Liquorin kirkossa. Ikooni vietiin Vatikaaniin tutkittavaksi ja restauroitavaksi. Tutkimukset osoittivat että ikooni om vuosilta 1325-1480. Sant'Alfonson kirkossa oleva ikooni on aivan varmuudella se alkuperäinen ikooni,  mutta siitä tehtiin myös kopia joka sijaitsee Redemptionistien instituutissa kirkon vieressä.

Tämä on melko varmasti roomalaiskatolisen kirkon tunnetuin Madonna. Madonnaikooni ortodoksisessa kirkossa ei  ole sama tarkoitukuksensa kuin ne ovat roomalaiskatolisessa kirkkossa. Ortodoksiessa kirkossa ei ole mitään "Mariakulttia" lainkaan, kun taas roomalaiskatollisessa perinteessä Marialla on hyvin keskeinen osa. Melkein jokaisella roomalaiskatolisella on jonkinlainen Mariaikooni  kotonaan ns kotialttarilla, joka voi olla ihan tavallinen pöytä tai kaapinpäällystä. Ikooniperinne tulee bysanttisesta traditiosta ja nimitys ikooni tulee venäjän kielestä.

Vuonna 1866 tuotiin Sant'Alfonson kirkkoon tämä ikooni Santa Maria in Posterulan luostarista joka sijaitsi saman nimisen kirkon vieressä Lunogotevere Tor di Nonalla Roomassa. Kirkko ja luostari hajoitettiin kun Teveren joen reunoja padottiin ja rakennettiin ainaisten tulvien takia ja paikalla on  nykyään parkkipaikka ja sanomalehtikoju. 

File:Church St Alphonsus Rome 2011 3.jpg

File:Church St Alphonsus Rome 2011 10.jpg

Sant'Alfonon kirkon sisäkatto on erikoinen. Se on kaakeloitu ja pyramidaalinen malliltaan. Kuvassa näkymä kirkon sisäänkäynnistä. Rosetti-ikkuna on tyypillinen gottinen elementti. Kirkkosalin seinillä on myös ikkunoita joissa on lasimaalaukset, jotka ovat ranskalaisen dominikaani Marcellino Loforestierin valmistamat. Kirkkoon on kolme sisäänkäyntiä ja loggia joka on rakennettu travertinikivestä. Keskimmäisen oven yläpuolela on mosaiikkikuvaus Madonna del Perpetuo Soccorosta. Kirkkosalissa on freskoja pylväitten yllä kaariholveissa ja erittäin kauniit goottsiet kaariholvit neliskulmaisine pylävineen.

File:Church St Alphonsus Rome 2011 6.jpg



Absidi on sisällytetty luostarin tiloihin. Absidin takana voi kulkea. Pyhä Ikooni on asetettu pääalttarin keskimmäiseen goottilaiseen kaareen. Oikealla puolen on luostariin johtava ovi ja portaat, jotka johtavat kirkkosalin alla sijaitsevaan kryptaan. Kirkon suunnittelut arkitehti George Wikley oli ammatiltaan journalisti, eikä lainkaan arvostettu arkkitehti.
Pääalttarin absidimaalaus on Eugenio Cisterna maalannut kirkoon uuskorjausten aikaan noin vuonna 1900.  Kiristus keskellä, Maria Jeesuken äiti vasemmalla ja ympärillä enkeleitä redemptonistien tavan mukaan. 

Vasemmalla puolen kirkkosalia sisäänkäynnin jälkeen heti on kappeli joka on pyhitetty Avilan Teresalle. Seuraava kappeli Pyhälle Joosefille, Jeesuksen isälle ja kolmas kappeli  joka on pyhitetty Sacra Famiglia'lle, pyhälle perheelle, joka tarkoittaa Maria, Josef ja Jeesus.  Oikealla puolella heti pääalttarista lukien on Pyhälle Alfonsokselle, redentoristien järejstön perustajalle pyhitetty alattari. Seuraava alttari on Immaculate Conseption, tahrattomalle sikiämiselle pyhietty kappeli ja lopuksi oikealla sisäänpääsyn vieressä on kappeli joka on pyhitetty Pyhälle Fransiskus Assisilaiselle.

Fil: Church St Alphonsus Rom 2011 4.jpg

San Lorenzon alue


Porta Tiburtina, josta lähtee vanha Via Tiburtina Valeria joka johta Tivoliin, myöhemmin jatkettu kulkemaan Abruzzoon saakka, jolloin tien niemksi muuttui Via Valeria. Konsuli Marcus Valerius Maximus Potito rakennutti Via Tiburtinan vuonna 286 eaa. Kahdeksannella vuosisadda jaa alettiin porttia kutsumaan Porta San Lorenzoksi koska via Tiburtina kulki suoraan San Lorenzo Fuori del Muran basilikan luokse. 

Via Tiburtinasta on oma sivu täällä.

Tiburtinon alue on Rooman korttelisto numero VI, alue jossa asuu noin 24 000 asukasta. Hyvin suuri osa asukkaista on vahuksia, yliopistossa opiskelevia ja maahanmuuttajia sekä boheemeja taiteilijoita. Tiburtino sijaitsee Terminin rauattieaseman itäisellä puolella, Aurelianuksen kaupunginmuurin ulkopuolella. Suuri osa alueesta kuuluu Campo Veranaon hautausmaahan ja yliopiston Sapinenza tiloihin ja rakennuksiin.

Aikoinan aluella sijaitsi useita tehtaitakin. Täällä on esimerkiksi valmistettu makarooneja, lasia ja olutta. Pastificio Cerere, Via degli Ausoni 1, on entinen makaroonitehdas. Nykyään säätiön omistuksessa, jonka tiloissa on erilaista kuuttuuurillista toimintaa. Luonnollisesti rakennuksesta löytyy pastaravintoa, Pastificio Sanlorenzo. Ikävä kyllä kallis mutta erittäin  moderni ja trendikäs a la New York. Pastaa ei kuitenkaan juuri näy lautasilla. Sisäänpääsy Via Tiburtina 196. Avoinna tiistaista perjantaihin, sekä sunnuntaisin kello 12.30-15.00 ja 19.00- 02.00. Lauantaina kello 19.00-02.00. 

Aikaisemmin olen käsitellyt Tiburtinon aluetta täällä. Tässä keskityn lähinnä San Lorenzon korttelistoon joka on osa Tiburtinoa. San Lorenzon alue on alue lähinnä Terminin rautatieasemaa olava alue, Via Tiburtinan molemmin puolin. 

Fil: CampoVeranoa2011.JPG

Campo Verano on erinomaisen kaunis ja mielenkiintoinen hautausmaa. Se on melkein enempikin hautausmaamuseo. Se on suunniteltu eri tasoille ja erilaisiin osiin. Täältä voi kopioida hautausmaankartan mukaansa ja kävellä tuo kartalla merkattu lenkki. Sen varrelta löytyy monen monta erilaista hautaa ja hautakappelia. Suosittelen uhrata mutama tunti tälle ihastuttavalle hautausmaalle. Toinenkin käyttökelpoinen kartta löytyy täältä.
Campo Veranosta löytyy oma sivu täältä!

Fil: Roma-verano14.jpg

Campo Verano

Fil: Verano Pincetto 01.jpg

Campo Verano

File:San Lorenzo fuori le mura - facade.jpg

San Lorenzo Fuori le Muran basilika, Piazzale del Verano 3
San Lorenzo Fuori del Muran oma sivu täällä!


San Lorenzo Fuori del Muran basilikan kirkkosali

San Lorenzo on alunperin työväenluokan asuinalue joka vaurioitui pahasti pommituksissa toisen maailmansodan aikana. Amerikkalaiset pudottivat 4000 pommia alueelle. Vieläkin on osa rakennuksista korjaamatta. Campo Veranon hautausmaallekin osui useita pommeja. Fransesco de Gregor on kirjoittanut musiikkikapapleen tapahtumista.

San Lorenzo on anarkistien, yliopistolaisten, kuttuuripersoonallisuuksien ja vasemmistolaisten alue josta on tullut kulttialue. Alue rakennettiin 1800-luvun lopulla asunntoja ennen kaikkea rautatietyöläisille.

Italian suurin sairaala Policlinico di Roma Umberto I sijaitsee täällä ja sairaala-alue kattaa ison alueen. Sairaalan alue on erittäin kaunis ja viihtyisä. Maria Montessori syntyi ja kasvoi San Lorenzon alueella.


Piazzale Aldo Morolta pääsee yliopiston Sapienza alueelle

Tällä alueella on vain murto-osa Rooman yliopiston rakennuksista sillä niitä on ympäri Roomaa pitkin kaupunkia vaikka millä mitalla.

Trattorio Il Pommidoro, Piazza dei Sanniti, on historiallainen. Trattorian vakioasiakkaisiin on kuulunut monemoista herraa kuten Pier Paulo Pasolini ja Alberto Moravia. Luonnollisestikin pitkä liuta mafioosoja ajan saatossa on istunut Il Pommidorossa ja kehitellyt juoniaan. Il Pommidorossa saa tyypillistä Cusina Romana aterioita, roomalaisen keittiiön antimia.

San Lorenzon alueen kuuluisin pizzeria on ehdottomasti Formula Uno, Via degli Equi 13. Täällä saa suuria pizzoja ohuella pohjalla ja halpaan hintaan. Tämä on Rooman vanhimpia pizzerioita ja myös yksi suosituimmista. Tänne tulee poliitikot, journalistit, filmitähdet, liikemiehet, asianajajat, katutytöt ja gangsterit ostamaan pizzaa. Mutta muutakin purtavaa löytyy. Avoinna vain iltaisin kello 19.00-24.00. Suljettu sunnuntaisin. Pitkät jonot ja ahdas paikka.

SoulKitchen, Via dei Sabelli 193 on ravintola jossa voi syödä lounasta ja päivällistä ja siinä välissä tarjoillaan aperitivoa kello 19.00 erinomaisen halpaan hintaan 4 €. Ravintola tarjoaa ennen kaikkea puglialaisia erikoisuuksia. Täältä saa ottaa mukaansa ruuantähteet ja vedenkin. Ravintolalla on myös kirjasto josta saa ostaa uusia  ja  sekondhand kirjoja. Avoinna kello 02.00 saakka, suljettu manantaisin. Ei mikään luksus paikka mutta mukiinmenevä, kotoisa ja suosittu varsinkin nuoremman väen keskuudessa. Hinnat 4-15 € väliltä. Kaiken kukkuraksi erittäin hyvää ruokaa tarjolla. Jos asutte lähellä tai liikutte alueella niin kannattaa käydä testaamassa.

File:Tiburtino - Santa Maria Immacolata e San Giovanni Berchmans.JPG

Santa Maria Immacolata/San Giovanni Berchmans, Piazza dell'Immacolata

Tämän kirkon edustalla on San Lorenzon alueen suurin tori Piazza dell'Immacolata jossa on torimyyntiä arkisin. Torista on tullut paikallisten kohtauspaikka. Nykyään torilla on kesäaikaan, Romane Estate, oma ohjelmansakin, musiikkia, tanssia, keskusteluja, luentoja ja ties mitä. Tapahtumat ovat torimyynnin jälkeen kello 13.00 lähtien puoleen yöhön.

Talvisaikaan on Rooman kunta järjestänyt torille Roma Fringe festivalit. Festarit alkavat jo ennen joulua ja jatkuvat pitkälle tammikuun puolelle. 

San Lorenzon alueella sijaitsee pelastusarmeijan asuntola Foresteria, Via degli Apuli 41,  jossa on 40 sänkypaikkaa yhden-, kahden- , kolmen- ja neljänhengen huoneissa.  Kaikki ovat tervetulleita mutta opsikelijta, perheet, pelastuarmeijalaiset saavat alennusta.

Via Tiburtina


Fil: Viae Salaria Tiburtina map.jpg

Kuvassa Via Tiburtina on rosan värinen juova Roomasta suoraan itään, Aternumiin, nykyiseen Pescaraan. Tie kulki ja kulkee vieläkin Tivolin kautta ja Tivoli on latinaksi Tibur. Konsuli Marcus Valerious Maximus rakennutti tien vuonna noin 286 eaa. 


Quartiere VI Tiburtino

Via Tiburtianan tie käsitti oikeastaan kaksi tietä. Alkupätkä oli Via Tiburtina, joka rakennettiin ensin ja Via Valeria joka rakennettiin myöhemmin. Tie oli 200 kilometriä pitkä kaiken kaikkiaan. Tie läksi Serviuksen muurista Porta Esquilinasta ja jatkoi siitä Aurelianuksen muurille, joka oli  juuri silloin valmistunut, ja eteenpäin Porta Tiburtina (Porta San Lorenzo), Porta Taurina (Capo de Bove, kuten porttia on myös nimitetty ajan saatossa). Tie kulkee vielä tänäkin päivänä samaa reittiä.


Piazza di Porta San Lorenzo

Tästä portista kaupunginmuurilta, Terminin rautatieaseman takaa, lähtee Via Tiburtina. Alue lähinnä Terminiä ei ole kovin kaunista, mutta missäpä se olisi sitä suurien kaupunkien rautatieasemien välittömässä läheisyydessä. Heti portin takaa jo alkaa tuntua kotoisemmalta. Via Tiburtina kulkee alkuun San Lorenzon boheemin kaupunginsoan lävitse. Vasemmalle jää Tiburtinon alue joka käsittää Rooman yliopiston rakennuksia sekä ison sairaala-alueen. Alueella asuu ja liikkuu paljon nuorenpaa väkeä ja yliopistolaisia.
Siinä on ihan heti alkuunsa lasten leikkipuisto, Villa Merceden alueella, jossa on mukava ulkoilmakahvilakin. Villa Mercedessä sijaitsee yksi Rooman kunnan kirjastofiliaaleista. 


Campo Veranon hautausmaan pääsisäänkäynti

Ja pian ollaankin jo sitten Piazzale del Veranolla ja heti sen jälkeen onkin oikealla Campo Veranon erittäin upea ja monumentaalisen suuri hautausmaa. Se on enemmänkin "hautausmaamuseo", sillä vain harvat ja valitut saavat luvan tulla haudatuiksi Veranon hautausamaalle. Hatuasmaa on todellakin tutustumisen arvoinen. Siellä on monia erilaisia alueita joka tekee hautausmaalla kävelyn mielenkiintoiseksi. Sinne on useampikin sisäänpääsy

Via Tiburtina kulkee haustausmaata ympäröivän muurin reunaa kohti Stazione Tiburtinaa, Rooman uutta vastarakennettua Tiburtinan rautatie- ja bussiasemaa. Asema-alue  on ulkoapäin melko sotkuisen tuntuinen mutta sisältä se on aivan valtavan suuri ja meordeni shoppinkeskus, josta löytyy ihan mitä vaan. Asemarakennuksessa on jopa oma kirkkokin rakennuksen sisällä, ravintoloita, kahviloita, baareja, kampaamoja, useita hotelleja ja myymälöitä joka lähtöön, jotka pitävät ovensa auki vuorokaudet ympäriinsä. Asemarakennus ei sulje oviaan koskaan. 

Tarkoitus on että kaikki pitkänlinjanjunat ja -bussit laitetaan lähteväksi Tibuertinalta.  Nyt jo suurin osa lähteekin. Terminin rautaieasemalla on jo usemman vuoden ollut uudet piirustukset ja suunnitelmien mukaan se tullaan rakentamaan täysin uusiksi. Tiburtinan rauatieasemalle pääsee Metrolla B.

Täältä voi  varata ja ostaa etukäteen Roma Tiburtinalta lähteviin pitkänlinjan busseihin matkalippuja.

Tässä hyvät sivut Rooman liikenteestä



Campo Veranon hautausmaan kyljessä sijaistee San Lorenzo fuori le Muran basilika ja sen takana luostari. San Lorenzo on yksi Rooman kuudesta pyhiinvaellusbasilikasta. San Lorenzo on todella erikoinen kirkkorakennus ja yksi kauneimmista kaikessa yskinkertaisuudessaan. Basilikassa on erikoinen hiljaisuus  ja valo. Suosittelen! 




File:Ponte Lucano.jpg

Ponte Lucano, Via Tiburtinan  varrelta

Fil: Arco di Gallieno.jpg

Porta Esquilinalta läksi Via Tiburtina aikoinaan

File:Porta San Lorenzo.jpg

Giuseppe Vasi vuonna 1750: Porta Tiburtina/Porta San Lorenzo


File:Esquilino - porta Tiburtina 2066-7-8st.JPG

Nykyinen Porta Tiburtina

Portti oli oikeastaan alunperin Augustinuksen rakennuttama kaari akvedukteja varten. Aqua Marcia, Aqua Julia ja Aqua Tepula akveduktit juoksivat Roomaan juuri tämän portin päältä Via Tiburtinan yli. 

Fil: Esquilino - Santa Bibiana 2061.JPG

Santa Bibianan kirkko, Via Giovanni Giolitti 154

Kirkko sijaitsee aivan portin vieressä, osoitteessa Via Giovanni Giolitti 154, aivan Terminin rautatieaseman kupeessa, lähellä Minerva temppeliä nimeltä Medica. Kirkko oli välillä suljettu korjauksia varten. Se oli lähellä sortua. Kirkon on suunnittelut itse Gian Lorenzo Bernini.
Paavi Simplicius antoi käskyn viidennellä vuosisadalla, että Pyhän Bibianan kunniaksi on rakennettava kirkko. Bibienasta tai Vibienasta ei tiedetä paljoakaan. Luultavasti Bibiana ja Vibiana on ollut sama henkilö. Pyhä Vibiana on Los Angeleksen suojeluspyhimys ja hänen pyhät jälkeenjäännöksensa ovat arkussa Cathedral  of Our Lady of The Los Angeles kirkossa.

Bibiena/Vibiena sympolisoi vahvaa ja elämäniloista, aktiivista naishenkilöä ja ehkä siksi hän ollut suosittu kautta aikojen. Bibiana kuoli marttyyrikuoleman yhdessä äitinsä Dafrosan ja siskonsa Demetrian kanssa ja siksi hänet myöhemmin kanonisoitiin.

File:Esquilino - s Bibiana interno 1190004.JPG

Kirkon paikalla asui naishenkilö nimeltä Olimpina tai Olimpia, jonka kotiin kokoonnuttiin vuonna 363, ajalla jolloin ei vielä kirkkoja oltu rakennettu. Kirkkovaltion tietojen mukaan kirkkosali rakennettiin vuonna 467  paavi Simpliciuksen aikana. Paavi Leo II käski hakea 600-luvulla Generosan katakombeista marttyyrien relikkejä kirkkoon. Catacombe di Generosa sijaitsevat Portuensen alueella.



Tässä kartta kuinka löytää Catacombe di Genrosa'aan. Katakombia näytetään silloin tällöin lauantaisin, joten kanattaa pitää silmällä näiltä sivuilta.

File:Generosa Wilpert1.jpg

Freskomaalaus Catacombe di Generosassa

Kuuluisa argeologi Giovanni Battista Rossi oli enismmäinen joka kaiveli Genrosan katakombeissa 1800-luvulla. Aluetta alettiin kutsumaan Maglianan pyhäksi lehdoksi koska argelologiot löysivät runsaasti pakanallisen ajan löytöjä. Alueella on ollut pakanallisen ajan pappiskoulu Frates Arvales, arvaaliveljesten koulu. Katakombit syntyi paikalle noin vuonna 303 jaa keisari Diocletianuksen vainojen aikana. Suurin osa oli alueen maanviljelijöitä jotka haudattiin katakombeihin mutta sieltä on löydetty myös neljä enempi tunnnettua marttyyria Simplicio, Faustino, Beatrice ja Rufiniano, jotka olivat luultavasti he joiden reliikit paavi Leone II/Leo II vuonna 682 kuskautti Santa Bibianan basilikaan.

File:Giovanni Lorenzo Bernini-Santa Bibiana-Church of Santa Bibiana.jpg

Pyhä Bibiena, Gian Lorenzo Berninin teos pääalttarilla

Paavi Honorius III korjautti ja kunostutti kirkon vuonna 1224 ja samalla rakennettiin kirkon viereen luostari.Paavi Urban VIII Barberini tilasi töyskorjauksen 1600-luvulla Gian Lorenzo Berniniltä. Figlia della Sacra Famiglia niminen espanjalainen luostarijärjestö sai luostarin ja kirkon haltuunsa vuonna 1953. Kirkkoon on haudattu kaikki luostarin edesmenneet abbedissat. 

Fil: Esquilino - Tempio di Minerva medica - Horti liciniani 2059.JPG

Tempio di Minerva Medica

Tempio Medica saattoi olla nympheum joka kuului Horti Licinianiin, Licinianin puutarha, joka sijaitsi Via Labicanan ja Via Prenestinan alueella lähellä Aurelianuksen kaupunginmuuria. Horti Licinianuksen omisti keisari Licinus Gallieno. Sen naapureina sijaitsi kolme muuta puutarhaa, Horti Tauriani, Horti Pallantiani ja Horti Epaphroditiani. Herra Licianini siunaattiin Santa Bibianan kirkkoon. Museo Centrale Montemartini'ssa on oma osasto Horti Licianiania varten, Sala Caldaie.



Museo Centrale Montimartini


File:Monumento ai caduti del Parco della Resistenza.JPG


Parco dei Caduti della Resistenza, Via Tiburtina 100
Natsiajan muistomerkki


Eglise S: ​​t Mary Immaculate Rome.JPG


Eglise Santa Maria Immacolata 2 Rome.JPG


Tiburtino - San Tommaso Moro.JPG

San Tommaso del Moro,  Via del Marrucini