Pietro Cavallini

Pietro Cavallini (n.1250 – n.1330)

Pietro Cavallini  syntyi noin vuonna 1240 Roomassa, kuoli noin vuonna 1330 Napolissa, oli italialainen taidemaalari ja mosaiikkitaiteilija, joka toimi Roomassa vuosina 1283-1308 ja sen jälkeen Napolissa.

Suunnilleen samaan aikaan Cimabuen kanssa Cavallini alkoi kääntyä stereotyyppisistä bysanttilaisista muodoista suurempaan naturalismiin. Myöhemmin hän vaikutti taiteilijoihin, kuten Giottoon.

Cavallinin ensimmäinen oikeaksi todistettu teos on sarja Rooman San Paolo Fuori le Muran naveen freskokoristeita, jotka on tehty vuosina 1277–1290. Nämä maalattiin 5. vuosisadan varhaiskristillisten freskojen ääriviivojen päälle pyrkimykseksi yrittää restauroida ne. Täällä on oma  postaukseni San Paulo Fuori le Muran basilikasta. 

Santa Maria in Trasteveren basilika

Hänen kaksi suurta säilynyttä teostaan ovat mosaiikit Neitsyen elämästä, Santa Maria in Trastevere (1291) ja fragmentaarinen fresko, minkä tärkein osa on lopullinen tuomio, Santa Cecilia in Trastevere.

Tässä alla muita hänen tekemiään mosaiikiktöitä Santa Maria in Trasteveren basilikan absidissa.

'The Last Judgement' teos kokonaisuudessaan

Kauniissa Santa Cecilian kirkossa Trasteveressa on Cavallinin mestariteos The Last Judgement/Viimeinen tuomio. Suuri osa maalauksesta kuitenkin katosi, kun kirkon sisätilat uusittiin 1700-luvulla. Täällä on oma postaukseni kirkosta.

Lopullinen tuomio (1293), Santa Cesilia in Trasteveren kirkossa

Roomaan rakennettiin 1100-luvulla paljon kirkkoja, joista suurin ja tärkein oli Santa Maria in Trastevere, joka korvasi varhaiskristillisen basilikan 300-luvulta. Kirkon rakentaja oli paavi Innocentius II (1130-1143). Vaikka rakentaminen saatiin päätökseen vasta paavi Innocentius II:n kuoleman jälkeen noin vuonna 1148, mosaiikit apsiskaaressa ja sen kaaren yläosassa valmistuivat hänen elinaikanaan.

Nämä mosaiikit valmistuivat 1300-luvun lopulla toisella seitsemällä mosaiikilla, joista kuusi kertoi Neitsyen elämästä. Pietro Cavallini on dokumentoitu näiden mosaiikkien luojaksi apsisissa ja sen kaaren alaosassa.

Kuusi kohtausta ovat neitsyen syntymä, julistus, Kristuksen syntymä, kuningasten palvonta, esittely temppelissä ja asuntolassa. Neitsyen elämään lisättiin toinen mosaiikkikuva, joka esittää Pietarin esirukoilijaksi suosittelemaa maallikkoa, joka jumaloi Neitsyttä ja lasta.

Roomassa San Giorgio in Velabron basilikan absidimosaiikki on  melko varmasti myös Cavallinin tekemä. Täällä olen tehnyt postauksen tästä ikivanhasta ja kotoisasta basilikasta. Velbaron basilika on yksi omista suosikeistani.

Brancaccion kappeli

Cappella Brancaccio, San Domenico Maggioren kirkossa Napolissa. Jos käytte Napolissa niin käykää ihmeessä tässä kirkossa. Täällä on oma postaukseni Napolista!

Vuonna 1308 Pietro Cavallini oli Napolissa ja hän teki mosaiikkitöitä San Domenico Maggioren monumentaaliseen suureen kirkkoon, muun muassa Brancaccion suvun kappeliin. Kirkko on Napolin kuninkaallisten kirkko ja myös useitten napolilaisten aatelissukujen kirkko. Kirkko seisoo keskellä Napolia, Piazza San Domenoco Maggrioren torin reunalla.  Kirkko on todellakin upea.

Brancaccion suvun kappeli. Ikävä kyllä italialaisissa kirkoissa on usein huono valaistus. Usein isommissa kirkoissa saa pääalttarille valaistuksen, jos laittaa pääalttarin vieressä sijaitsevan pineen peltilaatikkoon  muutaman kolikon.

Brancaccio-suku on Caracciolo- ja Capece-sukujen ohella yksi vanhimmista napolilaisista aatelisten perheistä. Sukuun syntyi yli 32 haaraa, joissa oli yhtä monta sukunimihaaraa: Brancaccio dei Brielis, della Fontanella, Glivolo, del Vescovo ...

Brancacciot palkittiin arvostetuilla arvonimillä:

Baroonit: Cesa, Corropoli, Giungano, Laurino, Loriano, Miano, San Mauro, San Nicola della Strada, San Pietro, Serpico, Spinazzo, Spineto, Sogliano, Sorbo, Strambone, Trentinara, Trentola.

Markiisit: Montescaglioso, Montesilvano, Rivello, San Raffaele, San Sebastiano.

He omistivat myös monia läänejä kuten Alfanon, Aversan, Bruscianon, Candelaron, Cantalupon, Castelvecchion, Cervaron, Crecchion, Forcellan, Grisolian, Gualdon, Laterzan, Lavianon, Monteleonen, Montefredanon, Noian, Pescaronan, S. Vitalianon, Salandraineton, Sp. Spineto,  Trentinara, Trentola.

Italia oli suurelta osalat aikoinaan aatelisten ja Kirrovalation omistamaa aluetta. Melkin joka ikisessä kylässä/kapungissa oli aatelisperhe joka piti valtaa. Monet aatelissuvut omistivat kymmenittäin kyliä ja kaupunkeja. Useimmissa kylissä on vieläkin aatelisten palatsi kylän korkeimmalla kukkulalla. Jotkut aateliset omistaa palatsinsa vieläkin,  mutta monesta on tehty museo.

Ruotsissakin on atelisilla ollut aluevalltaa siellä täällä, mutta ei samassa mitassa kuin Italiassa.

Perinteisestihän aatelissuvut kustansivat kirkkojen rakentamisen  ja koristelun, jotta samalla he saivat oikeuden saada suvulleen hautakappelin kirkkoon. Näin on ollut Ruotsissakin. San Domenico Maggioren kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1255. Kirkon viressä sijaitsee dominikaani munkkiluostari San Martino.

Brancaccion suku on korkea-arvoisin aatelissuku Napolissa ja he kuuluvat napolilaiseen perusaatelistoon. Suku on jakaantunut myöhemmin napolilaiseen ja  roomalaiseen sukuhaaraan. Suvulla on myös vahva ranskalainen sukuhaara. Brancaccion suvulla on jopa oma teatterikin Roomassa. 

Don Salvatore Brancaccio syntyi Napolissa ja hänestä tuli suvun päämies. Hänestä tuli Trigginaon prinssi, Lustran herttuas, Montescaglioson markiisi ja Patrizio Napoletano/patrisi nobile, joka kuului korkeinpaan aatelissukuun.  

Don Salvatore avioitui upporikkaan amreikkalaisen Elisabeth Fieldin kanssa, joka toi mukanaan suuria summia perheeseen. Häät pidettin Italian  kuningatar Marhgerita di Savoian palatsissa. Salvatore haaveili päästä kuninkaalliseen sukuun. Rouva  prinsessa Bancaccio osti San Gregorio Sassolan kylästä linnan ja näin hänenstä tuli päällepäsmäri alueella. Prinsessa jopa kutsui kuningatar Marghretan kylään linnaan. Roomaan he rakensivat valtavan palatsin ja alkoivat nimitellä toreja ja katuja omalla sukunimellään.

Heidän poikansa Marcantonio Brancaccio jatkoi vanhempiensa perinnettä ja suku sen kuin rikastui. Suvun hallinassa on ollut yli 30 paikkakuntaa, missä he ovat barooneja, prinessjä, markiiseja, herttuaita...

Luca Signorelli

Rooman Capitolisessa museossa/Musei Capitolini, Palazzo del Conservatori'ssa, on Luca Signorellin näyttely meneillään. Tämä on ensimmäinen kerta kun Roomassa avataan Luca Signorelli näyttely, joten jo oli aika ottaa esille tämä renessanssin ajan suuri taiteilija. 

Luca oli hieman aikaisempi mestari kuin Michelangelo  ja Raffaello, mutta he elivät samalla ajalla ja ovat varmasti tavanneet toisensa Roomassa. Italialainen taidemaalari, arkkitehti ja taiteentuntija Giorgio Vasari kirjoitti, että Luca Signorelli oli "hän oli kaikista kuulusin ajallaan ja hänen töitään arvostettiin enemmän kuin kenenkään muun aikaisemman taiteilijan." 

Hänen taiteelleen oli ominaista kiinnostus ihmisen anatomiaan ja liikkeen esittämiseen. Signorellin päätyö on vuosina 1499–1503 maalattu Orvieton tuomiokirkon freskosarja Viimeinen tuomio. Signorelli maalasi myös Rooman Sikstuksen kappeliin freskon Mooseksen teot. Muita töitä on Monte Oliveton luostarissa oleva freskosarja Benedictus Nursialaisen elämästä (1498–1508).

Näyttely on avoinna 19.heikäkuuta-3.syyskuuta. 

Sisäänpääsymaksu täällä.

Näyttely mainitaan olevan 'valikoima erittäin arvostettuja teoksia', jotka on koottu italialaisista ja ulkomaalaisista kokokelmista ja teokset ovat esillä ensimmäisen kerran Roomassa.

Oma kuva, Orvieto, Cappella San Brizio

Luca Signorelli oli oikealta nimeltään Luca d’Egidio di Ventura, joka syntyi Toskanassa sijaitsevassa hyvin pienessä keskiaikaisessa Cortonan kaupungissa vuonna 1450 ja kuoli myös siellä vuonna 1523. Cortonassa ei asu nykyäänkään paljon väkeä, vain noin 22000 asukasta. Mutta kirkkoja Cortonassa on todella paljon suhteessa asukkaitten määrään. Cortona on myös taiteen kaupunki. Diocecan museo on Cortonan taidemuseo, joka sijaitee il Gesu kirkon tiloissa, Cortonan katedraalin vieressä. Aivan mahtavaa taidetta näytteillä.

Cortonassa asuu myös noin 3000 maahanmuuttajaa. Useimmat ovat romanialaisia, albanialaisia, marokkolaisia (heitä on paljon Italiassa), puolalaisia ja tunisialaisia.

Italiassa on tapana sijoittaa pakolaisia ja maahanmuuttajia maaseudun vanhoihin pikkukyliin, joista nuorempi väki on suurelta osin lähtenyt kaupunkeihin tai ulkomaille työn perään. Jäljellä on tyhjiä asuntoja, eläkeläisiä ja pormestari. Italiassa on jokaisessa pikkuriikkisessä kunnassakin porimestari. Pikkukunnat ovat yhteistuumin liittyneet yhteen frazioni'ksi. Frazione on hallinnollinen termi, joka Italiassa tarkoittaa kunnan osaa ja vastaa lähinnä kylää. Niitä on italiassa yli 37 000.

Ajan myötä frazionet ovat vähitellen menettäneet itsenäisyyttään hallinnon keskittämisen myötä, ja ne ovat jääneet komentoketjun loppupäähän. Niistä valitut virkamiehet, consiglieri, edustavat kylää kuntatasolla. Kuntia, comuni, on noin 8 000, ja jokainen kunta käyttää hallinnollista valtaa sisällään oleviin frazioneihin. Italia on vielä sen lisäksi jakutunut 107 provinssin ja 20 regioneen/maakuntaan, joilla on itsemääräämisoikeus, omat parlamentit ja usein omia lakejakin. Tällaista valtiota on Italian valtion hallituksen melko mahdotonta hallita. Se on nöhty että sillä ei ole väliä ketä istuu Italian hallituksessa, koska he ei pysty vaikuttamaan juuri lainkaan maakuntiin ja kuntiin. Siksi ministerit puhuvat puhumasta päästyään.

Orvieton tuomikirkko

Luca Signorellin taiteelle oli ominaista kiinnostus ihmisen anatomiaan ja liikkeen esittämiseen. Signorellin päätyö on vuosina 1499–1503 maalattu Orvieton tuomiokirkon freskosarja 'Viimeinen tuomio'. Signorelli maalasi myös Rooman Sikstuksen kappeliin freskon Mooseksen teot. Muita töitä on Monte Oliveton luostarissa oleva freskosarja Benedictus Nursialaisen elämästä (1498–1508).

Tähän freskoon on Signarelli maalannut itsensä ja Fra Angelicon mukaan vasenpaan alareunaan.

Näitä yllä olevia freskoja ei voi nähdä muuten kuin matkustamalla Orvieton tuomiokirkkoon.

Lucan oppipoikan ja apumiehenä toli Piero della Francesca. Piero di Benedetto dei Franceschi (1415-1492), joka syntyi  San Sepolcrossa Toscanassa. Sansepolco on vielä pienempi kylä kuin Cortona, joista 1700 henkilöä on maahanmuuttajia. Täällä on Buitonin pasta-ja kastiketehdas, joka antaa heille töitä. Piero della Fransesca oli italialainen taidemaalari ja matemaatikko, renessanssin taiteen uranuurtaja. Hän työskenteli Firenzessä, Urbinossa, Ferrarassa ja Roomassa tekemässä tilaustöitä. Eniten kuitenkin Arezzossa ja synnyinkaupungissaan Sansepolcrossa, missä hän vietti suurimman osan elämästään.

Takaisin aiheeseen...

Luca Signorellin näyttely sijaitsee Palazzo Caffarellissa, Sale Espositive di Palazzo Caffarelli, varsinaisen Musei Capolitanin takana, jonne pääsee museon kautta. Näyttely avattiin Lucan 500 vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Tämä on enismmäinen kerta kun Luca Signorellin näyttely on saatu aikaan Roomassa. Hän jäi Raffellon ja Michelangelon varjoon, aivan suotta. Näyttelyssä on 60 arvostettua Signorellin taideteosta italialaisista ja ulkomaalaisista kokoelmista. 

Palazzo Merulana

Palazzo Merulana, Via Merulana 121

Avoinna:

maanantaista keskiviikkoon ja torstaista perjantaihin klo 14-20

lauantaisin ja sunnuntaisin klo 10-20 

suljettu tiistaisin

Facebook!

Nordic Film Fest Summer Palazzso Merulanassa sattui heinäkuun 12. elokuun 31. päivien väliselle ajalle. Täällä näytetään Pohjoismisiten suurläheystöjen valitsemia elokuvia hintaan 7 €, johon sisältyy lasi viiniä. 

Roomassa pidetään joka vuosi Nordic Film Fest. Järjestäjinä toimivat Norjan, Tanskan, Suomen ja Ruotsin suurlähetystöt, Circolo Scandinavo dei Roma/Skandinavisen taideyhteisön avustuksella.  Yhteisö sijaitsee Via della Lungara 231, Trasteveressä. Olen tästä maininut aikaisemmin ohimennen. Facebook!

 Ruotsalaiset elokuvat ovat suosittuja Italiassa.

Sisäänpääsy Palazzo Merulanaan

Pohjakerroksen näyttely Sala delle Sculture on ilmainen. Pohjakerroksen ensiluokkaiseen kahvila/bistroon pääsee suoraan kadulta. 

Kahvilan sisäpihan terassilla voi kaikessa rauhassa kahvitella sadepäivänäkin.Tämä ei ole vain taidegalleria vaan innovatiivinen kulttuuritalo, jossa saa oleskella, nauttia ja kokea. Pohjakerroksessa sijaitsee  myös kirjakauppa. Toiseen, kolmanteen ja neljänteen kerrokseen sisäänpääsy 320 €, alennettu 4€. Ylinnä sijaitsee terassi jossa pidetään banketteja, kokouksia, kongresseja, juhlitaan häitä ja syntymäpäiviä. Palazzo Merulana passi on voimassa vuoden ja maksaa 20€, nuoret alle 26-vuotiaat 15 €. Tilapäisiin erikoisnäyttelyihin on erikseen erityinen sisäänpääsy.

Roomasta löytyy ties kuinka monta yksityistä museota tai taidegalleriaa. Ja uusia avataan. Yksityisiä museoita avataan usein rikkaiden perijöiden toimesta. Kun vanhemmat ovat koko elämänsä ajan keränneet kalliita tadeaarteita niin lapset sitten vanhempien kuoleman jälkeen tekee palatsista museon.

Elena ja Claudio Ceraci

Nyt vastikään on avattu uusi museo joka on nimeltään Palazzo Merulana, Via Merulana 121. Museon omistaa Elena ja Claudio Ceracin säätiö. Palatsi on rakennettu niinkin myöhään kuin vuonna 1929 ja palatsissa on menneet vuodet toiminut kunnan terveysvirasto. Palatsi pääsi rähjistymään, koska kukaan ei siitä pitänyt huolta, kunta vain vuokrasi rakennusta. Ei ollut muita vaihtoehtoja, kuin joko hajoittaa palatsi tai täydellsiesti rakentaa se uudestaan. Gerasin säätiöllä oli varaa eprusteelliseen uuskorjaukseen. Se olisi melko varmasti tullut halvemmaksi hajoittaa palatsi ja rakentaa se perinpohjin uudestaan.

Palatsia ei ole korjattu ja kunnostettu kahteenkymmeneen vuoteen, joten nyt oli aika. Arkkitehti Carlo Lococo sai sen tehtäväkseen. Cerasin herrasväki oli koonnut palatsin täyteen taideta mm taiteilijoilta Donghi, Balla, Pirandello, Scipione, Mafai, Raphael, Depero, Sironi, Chirico, Casorati, Campigli, Funi, Martini, Capogrossi, Cambellotti, Francalancia, Mazzacurati, Ziveri, Fazzini, Leoncillo.

Cerasi oli markiisi Pohjois-Sisiliasta. Heillä oli siellä oma kreivikunta Contea di Geraci vuosina 1060-1282. Cerasin maatila oli Sisilian suurin. He levittivät valtansa muuallekin Italiaan ja näin syntyi useita suvun dynastioita. Ventimigliasta tuli suvun pääpaikka. Ventimiglia sijaitsee Pohjois-Italiassa, Välimeren rannassa, aivan Ranskan rajalla.

Gerasin kreivikunta lakkautettiin vasta vuonna 1816, jolloin feodalismi lakkautettiin Sisilian peruslaissa. 

Via Merulanan katu Roomassa on leveä suora katu joka kulkee Piazza di Santa Maria Maggioren ja Piazza di San Givanni in Laternaon basilikojen välillä. Katu on saanut nimesä alueella asuneen Meruli nimisen perheen mukaan. 

Sittemmin Via Merulanan katu oli Paavi Gregoris XIII:n paraatikatu, jonka hän käski rakentaa katollisen juhlavuoden kunniaksi vuonna 1575. 

Myöhemmin kadun varteen alettiin rakentamaan esikaupunkialueen isoja huviloita. Kadun varrella on sijainut useita kirkkoja, joista osa on purettu. Kadun varteen on herrasväki rakennuttanut upeita palatseja kuten ruhtinas Salvatore Brancaccion pytinki, joka on nykyään taidemuseo Museo Nazionale d'Arte Orientale, josta olen kertonut täällä. Maesenasin auditorium sijaitsee myös täällä, josta olen kertonut aikaisemmin  täällä. 

Kahvilan tiloissa...

Kahvila tarjoaa Rooman kuuluismman leipomon tuotteita, parhaita kahvimerkkejä, palkittuja oliiviöljyjä ja viinejä, laadukkaita tuotteita. Aamiainen 5€ ja lounas tai päivällinen 15€. Kahvila/bistro on avoinna kaikille ohikulkijoille kello 8.30-21.00. Pohjakerrokseen ei tarvitse maksaa sisäänpääsyä. Kahvila/bistron lisäki pohjakerroksessa sijaitsee patsasnäyttely ja kirjakauppa.