tiistai 30. toukokuuta 2017

Santa Maria in Cappella


Santa Maria in Cappella
Giovanni Battista Piranesin maalaus 1700-luvulta

Kun minä ensimmäisen kerran monia vuosia sitten tulla tupsahdin tämän pienen keskiaikaisen kirkon eteen Trasteveren kapeilla kujilla niin en meinannut millään voinut jatkaa matkaani. Jämähdin siihen, ja palasin jopa vielä uudestaan takaisin. Luonnollisestikin kirkossa ja sen portissa oli jotain joka vetosi omiin tunteisiini, alitajuntaani, josta ei minulla ole mitään selvää tietoa. Mutta se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Kirkko ei ole ulkoapäin kauneudella pilattu, mutta sen portti kai teki kirkosta vielä kiehtovamman, koska en päässyt portista sisään. Portin kupeessa luki että rakkennuksessa sijaitsee vanhustenkoti, tai vieraskoti jos niin haluaa sanoa.

Tämä kulmaus Trasteveren kaupunginosassa on minun mielestäni niin viihtyisä ja kotoisa, jotta voisin aivan hyvin voida asua täällä lopun ikääni. Täällä voi maleksia vaikka kokonaisen viikon kujia pitkin sillä täällä on paljon nähtävää ja koettavaa. Täältä löytyy myös useita Rooman suosituimpia ravintoloita. Ja silti tällä alueella on erittäin hiljaista ja rauhallista. Lähellä sijaitsee myös Santa Cesilia in Trasteveren basilika ja sen kaunis sisäpiha.

Lähellä sijaitsee myös pyhiinvaeltajien keskus nimeltä Spedale della Provvidenza di San Giacomo e San Benedetto Labre. Tämä on mielenkiintoinen ja kotoisa paikka kaikille, jotka tykkäävät patikoida pyhiivaletajien reittejä yhdessä muitten kanssa. Täällä voi vaihtaa kokemuksia ja sitoa uusia ystävyyssuhteita. 

Taisin mainita tästä paikasta kun kerroin San Giovanni Battista dei Genovesin basilikasta, joka sijaitsee Santa Cesilia in Trasteveren basilikan takana. Tämä pyhiivaeltajien keskuksen omistaa Fransiskaani nunnat.Täällä saa yöpyä ilmaiseksi jos on patikoiva tai pyöräilevä pyhiinvaeltaja.Täällä oleskelu ja yöpymien melkein vaatii osata katollisen uskonnon tavat ja tottumukset, mutta tuskin se on pakollinen vaatimus. Ainoa vaatimus on että pitää saapua Roomaan kävellen vähintäin 100 kilometriä tai pyöräillen 200 kilometriä. Pyhiinvaeltajilla on eräänlainen passi, jonka he sitten leimaavat jokaisessa yöpymispaikassa. Mutta ainahan sitä voi lähettä e-postia ja kysyä. Facebook!


Kirkon portti sijaitsee Vicolo di Santa Maria in Cappellan kujan päädyssä, Via Augusto Jandolon ja Via Pietro Perettin kujien risteyksessä.

Nämä alla olevat valokuvat evät ole oikein edukseen. Ne on otettu sen jälkeen kun kirkkoa alettiin restauroimaan. Samalla myös peruskorjattiin vanhustenkoti ja sen ihana puutarha. Vieraskodin perusti 1400-luvulla Doria Pamphilin aatelissuku tai paremminkin Donna Olympia Pamphili, upporikas aatelisrouva. Hän oli paavi Innozentius X:n sisko. Kirkko seisoi lukittuna pari sataa vuotta.


Kirkon sisäpiha


Kaunis kirkon ovi

Sisäänkäynnin sisäpuolella sijatsee epigrafi jossa lukee suurin piirtein että kirkon perusti Damasus niminen henkilö, joka tällä tavoin pyysi Jumalalta että hänen reliikkinsä asetetaan hänen kuoleman jälkeen kirkkoon. Damasuksella oli kaksi patroonaa/isäntää, Ubaldi Sabinasta ja Giovanni Tusculumista. Damasuken reliikkien kanssa haudattiin myös Pyhän Marian asusteet, siis naishenkilön asusteet. Luultavasti kirkkoa käyttivät siihen aikaan kauppiaat, joilla oli puodit Lungoteveren rannalla. Melko lähellä sijaitsi myös Teverenjoen satama Porto de Ripa Grande.

Kirkkoa korjattiin 1300-luvun viimeisinä vuosina. Samalla kirkko liitettiin vieressä sijaitsevaan sairaalaan Ospedale di Santissimo Salvatoreen. Italiassahan on perinne, että jokaisessa sairaalassa on oltava kirkkosali tai kappeli. Sama tapa on varmasti myös muisskain katollisissa maissa ja jopa luteraanisissa maissakin. Tämä sairaala oli köyhimpiä trastevereläisiä varten. Sairaalan perusti Abdreozzo Ponzio, joka oli Pyhän Santa Fransesca Romanon isä. Ponziot asuivat omassa platsissaan kulman takana Via dei Vascellarin varrella. 

Vuonna 1450 sairaala suljettiin ja kirkon otti kotikirkokseen Confraternita dei Bottaii nimien veljeskunta, jotka valmistivat puuvateja ja -tynnyreitä. Kirkko unohtui melkein kokonaan 1600-luvulla kunnes Donna Olimpia Pamphilj osti alueen kirkon ympäriltä ja laitatti siihen kauniin puutarhan. Rouva Pamphilj oli sen ajan rikkaimpia rouvia, joka oli erittäin itsenäinen naishenkilö. Hän oli sitä paitsi silloisen paavin Innocentius II:n sisko. Pamphiljin suvun palatsi on Galleria Doria Pamphilj nykyään. Piazza Navonan varrella heillä oli toinen palatsi, jossa on luksusluokan hotelli Eitch Borromini. Suku omistaa useita muitakin hotelleja.

Heillä oli myös Rooman suurin kesähuvila Villa Doria Pamphilj, jonka ympärillä on suuri puistoalue ja siellä on suvulla aivan oma kirkkokin. Hucilan omsitaa Italian valtio nykyään ja puistoalue on julkinen alue. Donna Pamphilj antoi entisen sairaalan tiloihin puutarhan kupeeseen muuttaa Figlie della carità di San Vincenzo de´Paoli nimisen luostarisääntökunnan. Tästä sitten syntyi vanhustenkoti niemeltä Casa di Riposo Fransesca Romana. Nimittäin Italiassa on perinne että eläkeläsiet muuttavat usein nunnaluostareiden tiloihin jonne sitten nyt modernilla ajalla on rakennettu moderneja erittäin viihtyisiä vanhustenkoteja. Viimeiset vuodet asui vanhustenkodissa kodittomia rutiköyhiä eläkeläisiä. Loppuajasta kodissa ausi vain muutama eläkeläinen. Laitan pari videota tähän siltä ajalta.





Vuonna 2011 pantiin alulle täysremontti vanhainkotiin ja sen puistolalueelle. Siinä vaiheessa ei tainnut olla montakaan vanhusta jäljellä. Silloin vielä elossa olleet vanhukset saivat varmasti paljon paremman kodin tämän entisen tilalle. Samalla päätettiin restauroida kirkkokin. Löydettiin niin paljon esineitä jotta päätettiin perustaa museo kirkon yhteyteen.


Madonna ja lapsi kahden pinjapuun välissä viittaa perinteisesti Madonna della Pignaan, joka oli kirkon alkuperäinen nimi.


Kirkon yhteydessä sijaitsi aikoinaan luostari, jonka tiloissa sijaitsi hospitsi/ sairaala, josta sitten myöhemmin tehtiin opiskelijoiden asuntola ja sittemmin köyhien kodittomien vanhustenkoti, johon kuuluu erittäin iso puistoaluekin.


  Puistoaluekin on kunnostettu ja entiseen luostariin perustettiin hostelli

Tämä pieni kirkko on kuulunut yhteen vieressä sijatsevan Santa Fransesca Romanan Ospitalen/vieraskodin kanssa. Vanhustenkotia tai vieraskotia, kuinka, vaan, on  pyörittää Santa Fransesca Romana Foundation.

Viereisen kadun Via dei Vascellarin varrella sijaitsee ihastuttava ja kodikas Casa di Santa Maria Fransescan matkustajakoti/hotelli, jota voin suositella yöpymispaikaksi. Matkustajakodilla on on aivan ihana iso sisäpiha, oma kappeli ja erinomaien palvelus. Huoneet ovat viihtyisiä ja sijainti Trasteveren sydämessä mitä rauhallisin. Siinä aivan kulmilla sijaitsee useita Rooman suoistuimpia ruokapaikkojakin. Rakennus on erittäin histroriallinen. Nimittäin Rooman ikioma pyhimimys Santa Fransesca Romana asui ja kasvoi tässä rakennuksessa, kunnes hän muutti luostariin. Täällä olen aikaisemmin kertonut hänestä.

Santa Francesca oli oikealta nimeltään Francesca Bussa dei Ponziani. Hän syntyi Roomassa vuonna 1384 ja kuoli maaliskuun 9 päivä vuonna 1440. Fransesca asui vanhempiensa palatsissa Trasteveressä. Francesca kuvataan usein valkoisessa hunnussa ja kädessä hedelmäkori. Hän oli aatelissuvun tytär ja vanhemmat halusivat naittaa Francescan rikkaalle aatelismiehelle Lorenzo dei Ponzianille. Avioliitto oli onnellinen ja han saivat kuusi lasta. Kun rutto saapui Roomaan järjesti Francesca palatsiinsa tilat sairaille.




Laitan tähän joitakin valokuvia matkustajakodista/hotellista:


Via dei Vascellarilta on sisäänkäynti


Täällä saa myös asua erityisellä luvalla ja erityisellä hinnalla omaiset, joiden lapsi tai sukulainen on sairaalahoidossa.




Santa Fransesca Romana kuoli tässä rakennuksessa 9. maaliskuuta vuonna 1400. Hän muistolleen on perustettu tämä kappeli. Oikeastan koko tämä kulmaus Trastevereä huokuu Ponzin suvun historiaa. Täällä on myös tori saanut suvun nimen Piazza dei Ponziani. Tori on erittäin tyypillinen roomalainen tori, jota ympäröi asuinrakennuksia, joiden pohjakerroksissa on jokunen ravintola ja baari. Minuelle tulee kamalan ikävä, kun kirjoitan tätä. Olen aikaisemmin kertonut viereisestä korttelista täällä.

Ponzianin suvun asuinhuoneista on osa jäljellä. Fransesca kääntyi faransiskaani sääntökuntaan ja se ei oel ihme että heidän lusotarisna ja pyhiinvaeltajien keskus sijaitsee kulman takaan Via Genovesii kadun varrella. Fransesca toki perusti oman Tor de'Specchin luostarin toiselle puolele Tevren jokea Via di Tetro di Marchellon varteen. 








Nyt sitten takaisin kappeliin...



 Kappeli ilta- ja yövalaistuksessaan

Aikomus on pitää konsertteja, näyttelyitä, teatteriesityksiä ja luentoja uudesti korjatun kirkon tiloissa ja pihallakin. Tuon oikeall seisovan seinän takana sijaitsee entien luostari/vanhainkoti ja nyttemmin aivan viimeisen päälle uuskorajttu hostelli, jota pyörittää Borrominin aatelissukua. Borromineilla on myös oma palasti, jossa on luksusluokan Hotelli Eitch Borrmini  Palazzo Pamphilj.


H Eitch Ripa, Giardini di Donna Olimpia, Lungotevere Ripa 3, Trastevre

Vanhustenkodista on tehty hostelli nimeltä Eitch Ripa Hostel, ja vanhukset ovat muuttaneet muihin tiloihin. Borrominien aatelissuku vastaa korjauksista ja kustannuksista. Hostellin pääsee Lungoteveren puolelta numerosta 3. Hostelli avaattiin vasta nyt viime kesänä. Tänne voi tulla vain aperitivolle jolloin tarjoillaan bufferuokaa. Ei siis välttämättä tarvitse yöpyä. Lasi (alkoholi) juomaa+ buffée maksaa noin 15 €. Minulla ei ole aavistustakaan mitä yöpyminen maksaa.





Aperitivo hostellin puutarhassa


Molemmin puolin kirkkosalia seisoo viisi kolonnaa. Jokuen kolonna on tuotu Turkista ja pari muuta Egyptistä. Kukaan ei tiedä että mistä nuo muut kolonnat ovat tulleet kirkkon. Tiedetään vain että kolonnat pystytettiin saliin 1800-luvulla. 

Alttari on myös koristeltu 1800-luvun remontin aikaan. Marian patsas on veistetty valkoisesta marmorista. Hän pitelee maapalloa kädessään ja hän polkee käärmeen päälle. 





Kappelin virallinen nimi on Chiesetta di Santa Maria in Cappelle. Kappelin yhteyteen järjestettiin myös pieni museo. Kirkon vihki käyttöön paavi Urban II vuonna 1090. 

Kirkko ja museo ovat Borrominien yksityisomistuksessa. Kirkkoa ei siis voi käyttää jumalanpalveluksiin, eikä kirkossa voida vihkiä eikä kastaa lapsia. Kirkko ei ole avoinna muuta kuin erikoistapahtumien yhteydessä, mutta luultavasti sitä tullaan pitämään avoinna joskus tulevaisuudessa määrättyinä päivinä. Museo on avoinna joka päivä kello 9-10. Sisäänpääsymaksu 6 € ja 4 €. Alle kuusivuotiaat lapset ilmainen sisäänpääsy.





keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Rooma yöllä, osa II

SunsetRome4.JPG

Rooma yöllä osa I täällä!

Rooma on tavallista turvallisempi kaupunki jopa iltaisin ja öisinkin. Roomassa on ihmeen vähän väkeä ulkona kello kahdeksan jälkeen illalla. Johtunee siitä että suurin osa roomalaisista syö päivällistä kello yhdeksän maissa. Aamuisinkin on erittäin rauhallista ja hiljaista tuonne kello 9-10 saakka. Kello 23 tulee täysi hiljaisuus asunnoissa. Aaamut ovat maagisia. Rooma herää erittäin hitaasti päivään. Aaamuiset kävelyt ovat antoisia.

En ole osannut koskaan pelätä kävellä yksin ulkona kaduilla myöhenpäänkään iltaisin. Useimmat jotka sattuu tulemeaan vastaan ovat turisteja, joilla on aivan liian vähän aikaa että he ehtisivät näkemään kaiken sen mitä haluaisivat, joten on otettava aikaa iltäyöstäkin. Ilta ja aamuyö on erittäin sopiva ja nautinnolinen aika tehdä kävely kaupungilla.


Rooma on aivan omalaaituisensa kaupunki, jota ei voi verrata Pariisiin, Lontooseen tai muihin metropoleihein, ja juuri siinä piilee Rooman charmi. Jokainen joka saapuu Roomaan ensi kertaa yllättyy täysin, koska Rooma ei vastaakaan ennakkokuvaa kaupungista. Rooma ei edes muistuta kaupunkeja tavallisessa tutussa merkityksessä, vaan ulkoilmamuseota, josta löytyy huippumuotihuoneiden myymälöitä, tuhat kirkkoa ja vähintäin yhtä monta luostaria ja raunioita sulassa sovussa. Ravintoa ja kahvila vieri vieressä. 

Rooman keskusta, centro storico, on kävelyaluetta melkein suurimmilta osin. Se on Rooman historiallisinta aluetta kapeine kujineen, joilla on erittäin rauhallista ja nautinnollista maleksia. Kujilla on turvallisinta kävellä. Kannattaa pysytellä maan pinnalla, eikä mennä metroon, jos ei ole aivan pakko. Ja välttäkää takseja jos vaan voitte. Roomassa tervejalkainen pystyy liikkumaan parhaiten kävellen.


Rooma on myös maapallon uskonnollinen keskus, jossa on kaikki isoimmat uskonnot edustettuina. Heillä on uskonnolliset institutiot, kirkot ja korkeakoulut täällä Roomassa. Pappien, piispojen, kardinaalien, munkkien, nunnien, politikkojen ja ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä on valtavan suuri Roomassa. Poliisitkin ovat aina lähenpänä kuin arvaattekaan. 


Roomaa voi katsella öisinkin sillä kaupunki on erittäin hyvin valaistu öisinkin. Monet paikat ovat avoinna myöhään illalla ja nykyään on hyvin paljon iltamyöhäisiä ja öisiä opastettuja kiertokäyntejäkin. Monet museotkin ovat avoinna iltamyöhään, joskus öisinkin. Vatikaanin museokin on avoinna iltaisin 21. huhtikuuta-27. lokakuuta välisenä aikana kello 19.00-23.00. Mutta varaus on tehtävä netissä!


Täältä voi tutkiskella mitä muita museoita tai nähtävyyksiä on avonna ilaisin tai öisin. Samoilta sivuilta voi ostaa sisäänpääsyliput. Roomassa tapahtuu paljon iltaisin. Täällä on joitakin ehdotuksia ruotsiksi. Näihin musiikkielämyksiin sisältyy myös päivällinen jossain läheisessä ravintolassa. Kirkoissa pidetään usein iltaisin ilmaisia konsertteja. Kirkkojen eteisistä voi tutustua tarjontaan.

Samoilta sivuilta löytyy päivän matka Roomasta Caprille. Retki tehdään joka päivä, reissu kestää 13 tuntia. Omasta mielestäni hieman liian stressaavaa käydä Caprilla yhdessä päivässsä. Kerroin Capri reissusta vastikään

Tai päivän retki Tivoliin. Tai kierros viidessä pikaruokapaikassa Roomassa. Pyöräretki katakombeille. Pastantekokurssi, audienssi Paavin kanssa kahdestaan (vain keskiviikkoisin), kierros Berninin jalanjäljillä, musiikkia ja taidetta barokin synnyinkaupungissa Roomassa ja paljon paljon muuta. Näissä opastetuissa ryhmäaktiviteeteissa on se hyvä puoli että siinä säästää aikaa ja voimia. Ainoa haittapuoli on se että tämä tulee kalliimmaksi kuin omin päin tehty excursion. Opastus näissä retkissä on yleensä englanniksi.


Foro Romanollekin tehdään ryhmävierailuja öisin silloin tällöin

Rooma on jopa ehkä kauniimpi iltaisin ja öisin kuin päiväsaikaan maagisesta tunnelmasta johtuen. Valoheijastimet ylös rakennusten ulkoseinille ja raunioihin tekee Roomasta erittäin lumoavan. Myöhemmin illalla ja alkuyöstä on Rooma yksistään sinun omissa käsissäsi. Tunnelma on kuin kävelisi elokuvakulisseissa. Kun liikenne melkein pysähtyy olemattomiin siinä kahdeksan paikkeilla niin Rooma hiljenee tyystin. 


Ja jos saattaa sataa ripsauttamaan pari pisaraa vettä, niin kaikki roomalaiset häipyvät heti sen tien. Italialaiset luulevat että sateella sairastuu, joten lapsia ei päästetä edes kouluun sateella. No jaa, kukaan ei Roomassa päästä lapsiaan yksin edes pihalle, saatikka menemään kouluun. Lapsia ei nää koskaan kaduilla tai kaupoissa, ei juuri missään, ei koskaan, paitsi skoottereiden tai vespojen tarakalla, kun lasta viedään kouluun aamulla tai haetaan iltapäivällä taksin kotiin.  Roomassa on ihan tavallista että skootterin päällä istuu kaksi tai kolmekin henkeä. Lapsi edessä, isä välissä ja äiti tarakalla. Illalla astioiden kilinä kuuluu avoimista ikkunoista sisäpihalle kello yhteentoista sakkka ja ruuan tuoksu tulvii ulos kaduille. Kello yksitoista illalla koko kapunki hiljenee kerralla. 



Paavi sai oman vespan jolla hän voi ajaa Vatikaanin alueella. Paavi asuu Santa Marta luostarissa, ja edellinen paavi Bendictus XVI asuu Vatikaanin toisessa nunnaluostarissa. Molemmat luostarit sijaitsevat Vatikaanin muurin sisäpuolella. Sieltä on muutama sata metiä matkaa Paavin virkahuoneelle, audienssi rakennukseen ja Pyhän Pietarin basilikaan.

Roomassa ei edes nää humalaisia missään. Baareissa ei istuta ja nuokuta oluttuoppien äärellä. Ylipäätään harvoin näkee kenenkään kallistelevan laseja. Kahvi se on jota baareissa juodaan ja se juodaan seisoen ja keskustellen vieressä seisovan kanssa tai vaihtamalla pari sanaa baristan kanssa. Kahvilan baaritiskin ääressä saattaa nähdä pari pukuun pukeutunutta herraa seisoskelemassa ja juttelemassa tuossa kello 19-20 paikkeilla illalla. He ovat tulossa töistä ja juovat yhdet aperitivot ennen kuin he kiirehtivät kotiin päivälliselle.





Päivällinen syödään ravintoloissakin siinä kello 21-23 välisenä aikana ja tapana on varata pöytä ajoissa. Se on nimittäin kohteliasta varata pöytä etukäteen ja jopa kertoa että mitä seurue aikoo syödä päivälliseksi, jotta kokit tietää varautua. Eihän toki kukaan italialainen lähde yksin päivälliselle, täysin hullu ajatus.  Ehkä laitakaupungilla voi aivan hyvin mennä extempore päivällisillekin tavalliseen korttelisto ravintolaan, sillä siellä kaikki tuntee toisensa ja ravintola on heidän yhteinen olohuoneensa. Roma by night voi viettää siellä missä Dolce vita/ihana elämä käsite sai alkunsa, nimittäin Via Veneton ympäristössä. Filmitähdet ja julkkiset ovat sieltä kyllä melkein kokonaan häipyneet jonnekin muualle.



Joitakin alueita voi ehkä vältellä kuten Terminin takapihoja, mutta mitä asiaa sinne kenelläkään turistilla on. Takapihoilla nukkuu asunnottomia. Taskuvarkaat esiintyy aina päiväsaikaan ja siellä missä turisteja parveilee tai jonottaa. Keskustan busseissakin, varsinkin Vatikaaniin kulkevissa busseissa, kuten bussi 64, joka kulkee Terminin rautatieasemalta Vatikaanin kautta San Pietron rautatieasemalle. Tämä bussi kulkee viiden minuutin väliajoin läpi keskikaupungin.

Taskuvaras saattaa seisoa jonossa selän takana. He ovat usein hyvin nuoria ja toimivat parittain. Usein myös nainen ja lapsi yhdistelmässä. Joten jos joku alkaa jututtamaan teitä niin pitäkää silmällä mitä tapahtuu selän takana. Tottunut silmä alkaa tunnistamaan nämä taskuvarkaat. Joitakin lähellä piti tapauksia on sattunut minullekin, mutta olen opetellut olemaan varuillani. Varkaitakaan ei näy iltaisin tai öisin missään. Kapeilla kujilla kaupungin keskustassa ei varkaita tule koskaan vastaan, siitä voi olla melko varma. Turha pelätä kujia ja katuja joilla kulkee vähän porukkaa. Varkaat on siellä missä on eniten porukkaa, mieluiten tungosta, ja ennen kaikkea turistit ovat se kohde joiden ympärillä he liikkuvat.

Ja sitten vielä on muistutettava nostaa bankomaatista käteistä ja maksaa aina käteisellä. Roomalaiset poliisit toivovat että turistit käyttävät käteistä ja säästävät kaikki kuitit kunnes ovat päässeet hotelliin. Isoimmissa ruokatavara myymälöissä voi maksaa turvallisesti kortillakin, sekä museoiden ja gallerioiden sisäänpääsyssä.  Kuittien säilyttäminen on laki Roomassa, no jaa koko Italiassa. Useimmissa myymälöissä ei edes voi maksaa kortilla sillä korruptio Italiassa on valtavan suuri ongelma ja moni myymälä tai ravintola saa helposti huonon maineen.

Rooman poliisit ovat joka paikassa, sielläkin missä heitä ei huomaa. Rooman poliisit saavat ihmeen usein taskuvarkaatkin kiinni hyvin nopeasti.

Bridge Vittorio Emanuele II at sunset.jpg

Sininen tunti

Engelsburg und Engelsbrücke abends.jpg

SunsetRome3.JPG

Piazza del Campidoglio, Rome - 2495.jpg

Piazza del Campidoglio at night.jpg

ArcoDiCostantinoRomaItaly.jpg

Konstantinin riemukaari



Roomasta ei ole helppoa löytää ruokapaikkaa yöllä. Romalaiset ovat vaatineet kunnalta ettei ravintolat, pikaruokapaikat saa olla auki läpi yön. Ja ymmärtäähän sen, sillä roomalaiset haluavat nukkua yönsä eikä kuunnella meteliä. Kello 23 melkein prikulleen roomalaiset hiljenevät kotonaan.

Roomassa ei kannata häiritä naapureitaan sillä missään muussa maassa ei kansalaiset nosta syytteitä kotirauhanrikkomisesta kuin juuri Italiassa. Italiassa ei kannata mennä moittimaan myöskään heidän lapsiaan tai lasten käytöstä, sillä siitä se vasta sota alkaakin. Mutta kehu ihmeessä roomalaisen miehen vaimoa ja lapsia. Mainitse kuinka kauniita vaimo ja lapset ovat, niin johan mies lämpenee ja saat itsellesi italilaisesta miehestä loupuksi elämää hyvän ystävän. Se kuuluu asiaan.

Mutta Roomassakin löytää ruokaa yöllä, kunhan kysyy paikallisilta opastusta. Nimittäin roomalaiset menevät juhlinnan jälkeen cornettolle ja kahville ja he jos ketkä tietävät että mitkä paikat ovat avoinna. Terminin rautatieaseman luona on joitakin paikkoja jotka ovat avoinna läpi yön. Terminin rautatieaseman ympäristöstä luulisi löytyvän  ruokapaikkoja, joista saa yölläkin syötävää ja juotavaa. Sitten en tiedä mitä laki sanoo.

Terminin rautatieaseman alueella sijaitsee hotelli hotellin vieressä ja pikaruokapaikkoja on vieri vieressä. Hän joka haluaa nähdä Roomaa ja käydä vain nukkumassa ja suihkussa hotellilla ja syödä pikaruokaa tai halpaa arkiruokaa niin tämä alue Terminin rautatieaseman ympäristössä on aivan omiaan sinulle. Terminin rauatatieaseman länsipuolella on paljon hyviä ja halpoja pikaruokapaikkoja mutta hotellien kanssa voi olla varovainen. Siellä nimittäin on joitakin hotelleja joista voi "vuokrata huonetta tunniksi tai pariksi." Castro Pretorion kaupunginosan puolella, Terminin pohjois ja itäpuolella, on huomattavasti parempi maine.

Sorschetta tarkoittaa kaikkien romalaisten tuntemaa aamupalaa cornetton rinnalla. Se on ikään kuin cornetto toisessa muodossaan. Se on lattea pulla, jonka päällä on kermavaahtoa tai vaniljasosetta ja sulatettua suklaata. Täällä La Sorsettarossa saa luonnollisestikin pizzapalaa ja borchettosämpylöitä. Roomalaiset syövät makeaa juhlimisen jälkeen. Mielellän myos aina aamuisin. 

Pikku lapsillekin tyrkytetään Nutellaa aamuin, väli- ja iltapalaksi, joka lähtöön. Nutella kuten Kinder Egg on italialainen tuote, jota myy upporikas Giovanni Ferraro. Haluaisin kieltää herra Ferraron tuotteet, sillä hänestä on tullut miljardääri erittäin epäterveellisten tuotteiden myynnillä, hän leikkii lasten terveydellä. Nutella on puoliksi sokeria ja puoleksi rasvaa, jossa on sitten hieman makuaineita. Tätä töhnää sitten levitetään vehnäjauhoista valmistetun leivän tai lätyn päälle. Yhdenkään lapsen ei pitäisi kasvaa syömällä useampi kerta päivässä vehnäjauhoja, sokeria ja rasvaa. Epäterveellisenpää syötävää ei löydy.


Dolci...makeaa...jota roomalaiset rakastavat.


Sorschetta krapulaan...