Rooma täyttää tänään 2767 vuotta

 

Congratulazioni  alla Roma!

Keisari Augustuksen patsas

Huom! En saanut tätä postausta valmiiksi eilen joten ne synttärit olivat eilen. Ja sitten kävi niin että unonhdin kokonaan julkaista postauksen. Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan...

Il Natale di Roma, Rooman syntymäpäivää, vietetään joka vuosi vaikkakin melko vaisuissa merkeissä. Juhlinta ei juuri säväytä roomalaisia. Syntymäpäivät sattuu juuri tähän aikaan vuodesta kun kevät muuttuu kesäksi Roomassa, noin yleensä. Niinpä nytkin on melko kesäinen päivä ja kaiken lisäksi toinen pääsiäispäivä, joka on lomapäivä. 

Huhtikuu on Rooman kaunein kuukausi jolloin kesä on puhjennut kukkaan ja viheriäisyys kukoistaa, eikä ole vielä liian kuumaakaan. Tänä vuonna on kevät ollut melko epävakaa mutta on ollut päiviäkin kun väkeä on matkustanut Ostian ja Fregenen rannoille aurinkoa ottamaan.

Kevät on erityinen aika Roomassa, jolloin aletaan liikkua enempi ulkona. Huhtikuussa kaupungin puistot ja puutarhat alkavat elämään, alteaan tapaamaan ystäviä lounasaikaan tai hyödynnynetään pidempiä päiviä menemällä päiväretkelle ulos kaupungista.

Roomalaisten parista ei juuri löydy aitoa roomalaista. Näitten 2767 vuoden aikana on kansalaiset sekoittuneet useanpaan kertaan oikein tosissaan. Aina on Italian mantereen alueelta muuttanut Roomaan väkeä vaikka moni on myös muuttanut ulkomaille saakka. 

Italiasta on muuttanut miljoonia ihmisiä köyhyyttä, kurjuutta, feodalismia ja fasismia pakoon, etenkin Etelä Amerikkaan, jossa hyvin monien eteläamerikkalaisten maiden kansalaisten juuret ovat Italiassa. Kukaan ei osaa sanoa kuinka monta italialaista muutti pois kotimaastaan mutta luultavasti heidän jälkeläisiään on useita kymmeniä miljoonia Pohjois ja Etelä Amerikassa sekä monissa muissakin maissa. Yksistään New Yorkissa kerrotan asuvan noin kolme miljoonaa italialaista alkuperää olevaa henkilöä. Argentinassa ja Brasiliassa kussakin noin 25 miljoonaa, Kanadassa noin  15 miljoonaa ja USA:ssa 18 miljoonaa. 

Circo Massimo

Pääsiäinen oli houkutellut turisteja Roomaan ja suurin osa Rooman syntymäpäivää seuranneista Fori Imperialin varrella seisovista olivat turisteja. Circo Massimolla oli sitten roomalaisiakin ja siellä onkin mukava istuskella penkereellä, varsinkin eteläisellä penkereellä ja katsella Palatinoa ja Colli Celiota. Circo Massimo, Circus Maximus, on mielestäni yksi eniten roomalaisin paikka Roomassa. Ehkä se johtuu siitä että Circo Massimo on ollut mukana monissa italialaisissa filmeissä.

Sattumalta tänä vuonna 21.huhtikuuta tulee 2000 vuotta siitä kun keisari Augustus kuoli. Gruppo Storico Romano, ryhmä on ottanut vastuulleen nämä syntymäpäivä juhlallisuuksien ohjelmat, tervehtivät kuten kuvasta näkyy keisari Augustusta Via dei Fori Imperialin vieressä.

Foro di Augusto

Rooman kunnan syntymäpäivälahja kaupungille ja kaupunkilaisille on tänään avattava uuskorjattu Foro di Augusto jossa juhlitaan Augustuksen 2000 vuotis merkkipäivää erikoisella ohjelmalla, joka kertoo keisari Augustuksen elämästä. Myös Augustuksen Mausoleumi, Piazza Augusto Imperatorella on ajan saatossa ränsistynyt, mutta nyt Foro Auguston projektorilla näytetään miltä Augustuksen Mausoleumissa on aikoinaan näyttänyt. Esitys on matka ajassa kauaksi taaksepäin. Tänään Rooman syntymäpäivänä on ohjelman ensiesitys ja esityksiä pidetään syyskuulle saakka. Liput voi ostaa etukäteen kunnan sivuilta.

Porimestari Ignazio Marino

Ignazio Marino piti lyhyen puheen jossa hän muistutti kuinka tärkeitä turistit ovat Roomalle. Hän sanoi puheessaan että moni haluaa ainakin kerran elämässään käydä Roomassa.

SPQR miehen selässä on Rooman kaupungin tunnus. Se lukee kaikissa Rooman kunnan omistamissa rakennuksissa, esineissä ja papereissa. Se on lyhennys Senatus Populusque Romanuskesta, joka tarkoittaa senaatti ja rooman kansalaiset. Se voi olla myös lyhennus Senatus Populus Quiritium Romanus, jossa quiritus ehkä tarkoittaa sabinalaisia, jotka asettuivat Quirinalen kukkulalle asumaan ja heitä alettiin sittemmin kutsua latinaksi Quirites nimellä, italiaksi giuggioli. Quirinus oli myös yksi sen ajan jumalista, luultavasti sabinalainen jumala, joka oli naimisissa Hersilian kanssa. Quirinalen kukkulalla sijaitsi Quirinus jumalan alttari. Joka vuosi pidettiin 17. helmikuuta Quirinalia festivaalit Quirinalen kukkulalla.

Buona Pasqua, Hyvää Pääsiäistä!

Italialainen pääsiäinen alkaa palmusunnuntaina, Domenica delle Palme. Palmusunnuntai aloittaa ns Pyhän viikon, Settimana Santa. Pääsiäistä siis vietetään tänä vuonna 13.4-20.4 välisenä aikana. Pääsiäinen on melko iloinen juhlallisuus kuten joulukin katolilaisille. Kiirastorstai ja pitkäperjantai ovat tavallisia työpäiviä Italiassa. Mutta katollinen kirkko juhlii perinteiden mukaan pääsiäistä koko viikon.

 

 Paavi kantaa symboolista palmunoksaa

Pugliasta tuli väkeä koristamaan Pyhän Pietarin toria palmusunnuntaita varten ja he istuttivat jopa oliivipuita torille. No jaa tilapäisesti vain. San Remon vankilassa vangit ovat tehneet käsitöinään erittäin kauniita olivipuu koristeita joita sitten kaikki papit ja kardinaalit sekä paavi pitelevät käsissään. 

Perinteen mukaan jokainen torilla juhlallisuuksiin osallistunut saa mukaansa palmupuunoksan mutta kuinka tuo on käytännössä toteutettu niin sitä en osaa sanoa. Ehkäpä sitä saa taittaa oksan noista puglialaisten "istuttamista" oliivipuista, mistäs muusta. Torilla oli kyllä paljon väkeä, niin paikallisia kuin turistejakin, monia tuhansia. 

Nyt palmusunnuntaina pidettiin erityinen palmusunnuntain konsertti Andrea della Vallen kirkossa. Siellä esitettiin Giseppe Verdin Requim kello 16.30, aivan ilmaiseksi. San Andrea della Vallen kirkossahan on tavallista parempi akustiikka ja siellä on esitetty ja filmattu Puccinin opperaa Tosca. 

Lauantaina, pääsiäisaattona, on paavillinen messu Pyhän Pietarin basilikassa kello 9.00. Pääsiäispäivänä, siis sunnuntaina, on messu kello 10.15 puolestaan Pyhän Pietarin torilla. Tämä messu on valtava tapahtuma jolle ei ehkä lyö mikään muu katollinen tapahtuma vertojaan. Paavi toimittaa myös samalla tavallisen tapansa mukaan Urbi et Orbi siunauksen, hän siunaa Rooman ja roomalaiset (urbi) sekä koko maailman (orbi) Pyhän Pietarin basilikan parvekkeelta. 

Tämän kaiken lisäksi pidetään pyhällä viikolla useita upeita konsertteja. Perinteinen pääsiäiskonsertti kello 18.30 Santi Giovanni e Paulon basilikassa jossa esiteään klassista musiikkia niin sanotusti "koko rahan edestä", vaikka konserti on ilmainen. Tämä pääsiäiskonsertti näytetään suorana lähetyksenä TV:ssä. Pääsiäisen vietto poikkeaa Italiassa paikkakunnalta toiseen. Roomassa ei juuri pääsiäisestä huomaa muuta kuin Vatikaanin ja katollisen kirkon pääsiäismeiningit ja herkkukauppojen ikkunoista, joihin on tungettu makeata vatsan täydeltä. Roomassa pidetään myös ns "maallisia" konsertteja kirkollisten konserttien lisäksi. 

Pääsiäiskoristelua ei juuri tunneta lainkaan. Kodeissa laitetaan yhdessä lasten kanssa värjättyjä kananmunia, pääsiäismunia, makeisia ja muuta pientä koristusta pöytään, mutta kaupungilla ei koristelua ole, muuta kuin makeiskauppojen ikkunoissa.

Eikä ole oikeastaan olemassa perinteisiä ruokalajejakaan vaikka useimmat syövät lampaanlihaa muodossa tai toisessa sekä sen pakollinen suklaamunan jälkiruuaksi. Keitettyjä kananmunia maalataan useissa lapsiperheissä kuten monissa muisskain Euroopan maissa. Suklaamunat ovat isoja ja niitten sisältä löytyy melkein aina jokin yllätys. Roomalaiset omivat mielellään tapoja muista maista, varsinkin amerikasta, jota kohtaan tunnetan eräänlaista viha-rakkautta. Italialaiset ovat kiitollisia että USA pelasti heidät Mussolinilta ja Hitleriltä ja vapautti heidät 18-vuotiselta natsiajalta.

Pääsiäisen huipentuma perheissä on pääsiäislounas joka syödään ensimmäisenä pääsiäispäivänä. Ei ole väliä mitä syödään, kunhan syödään juhlallisesti. Roomassa useat perheet varaavat ravintolasta pöydän pääsiäislounasta varten. Perinteisesti paasto on kuulunut pääsiäistä edeltäviin viikkoihin, mutta tuskin kukaan paastoaa nykyään. 

Vuoteen 1870 saakka oli olemassa oikein lista kutakin paikkakuntaa varten, jossa luki mitä sai kukin syödä paaston aikana. Eipä silti, pääsiäisviikolla ei saanut tehdä juuri mitään muutakaan, ei ainakaan juhlia, tanssia tai tapella. Useimmalle roomalaiselle pääsisäinen on vain kevään merkki, ilman uskontoa, ja monena vuotena on pääsiäisenä Roomassa ollut suomalaisen näkökannalta katsoen täysi kesä. Nyt jo on ollut useita viikkoja iltapäivisin yli kaksikymmentä astetta lämmintä. Roomalaiset lähtevät sankoin joukoin picnicille rannoille tai puistohin. Tänä vuonna on kesä kuukausi edellä ajastaan joten monet kerrat on jo päästy picinicille. 

Yleisiä puistoalueita jotka roomalaiset ovat perineet aatelissuvuilta on Roomassa paljon. Sen lisäksi myös valtava määrä luonnonreservaatteja ympäri Roomaa. Mukaan otetaan kertakäyttögrilli, jossa sitten grillataan lihaa, makkaraa ja vihanneksia. Viiniä ja muuta juotavaa, kaikenlaista muuta makeaa suuhun pantavaa otetaan myös mukaan. Tapana on ottaa myös kitara mukaan jotta nurmikolla istuen sitten soitetaan ja lauletaan yhdessä. Lapset heittävät kuperkeikkoja nurmikolla yhdessä koirien kanssa. Luonnon helmassa vietetään sitten koko päivä jos vaan sää sen sallii. 

Colomba di Pasqua kakku muistuttaa muodoltaan pulua joten siitä nimi colomba. Tästäkin löytyy Italiassa monia variaatioita. Pasquetta tarkoittaa pääsiäislomaa, mikä nykyään on vain yksi päivä, toinen pääsiäispäivä. Kiirastorstai kuin pitkäperjantaikin ovat ihan tavallisia työpäiviä. Italiassa ei ole valtion kirkkoa, kuten ei Ruotsisakaan. Uskonto on molemmissa maissa yksityinen asia, eikä sitä opeteta kouluissakaan.

Pääsiäisviikolla palmusunnuntain jälkeen juhlitaan tavalla tai toisella pääsiäistä vapaa aikana työn lomassa. Jotkut menevät konsertteihin tai messuihin. Aivan aito olivinoksa kuuluu asiaan ja sellaisen näkee melkein jokaisen kädessä. Muuten ei pääsiäsikoristelua tunneta Italiassa. Ruokalajitkin ovat paikallisia tapoja noudattavia. Makeata syödään aina olipa sitten arki, joulu tai pääsiäinen.

 

Erittäin hyvää ja rattoisaa Pääsiäistä kaikille!

Rooman kunta

Rooman kunta nykyisessä muodossaan on peruja vuodelta 1870 jolloin Kirkkovaltio lakkautettiin ja  Italian kuningaskunta  perustettiin, johon Rooma liittyi osana. 

Rooman kunta sai uuden nimityksen vuonna 2010, nimittäin Rooma Capitale. Muutoksen mukaan kunnan osat (15 municipio) saivat suuremmat itsehallinto-oikeudet, vaikkakin kuuluvat vieläkin kunnanvaltuuston ja porimestarin alaisuuteen edustajansa kautta. Rooman provinssi käsittää 121 kuntaa Lazion maakunnassa, johon Rooma Capitale kuuluu osana.

Palazzo Senatorio, Senaattoripalatsi ja sen edustalla Piazza del Campodoglion torilla seisoo Marcus Aurelianuksen ratsastajapatsas, joka on ainoa antiikin ajalta säilynyt ratsastajapatsas. Marcus Aurelianus oli ns hyvä keisari ja häntä pidetään sen ajan tärkeimpänä stoalaisena filosofina. Keisarina hän toimi vuosina 161-180 jaa.

Kunnanvaltuusto kokoontuu historiallisessa rakennuksessa (kuvassa keskellä) Piazza dei Campodogliolla, kuten Capitoliumin kukkula on roomalaisten kielellä. Porimestarilla on myös oma työhuoneensa täällä. Rakennus on entinen Palazzo Senatorio, Senaattoripalatsi, josta Roomaa on hallittu suurin piirtein kaikkina aikoina. Yläkerrokset ovat uudempia mutta palatsin alimmassa kerroksessa sijaitsee antiiikin aikainen Tabularium, valtionarkisto, joka on vuodelta 196 EAA. Tabularium on nykyään museo.

Musei Capitolini  on maailman vanhin  museo ylipäätään. Museon perusti paavi Sixtus IV della Rovere vuonna 1471. Se oli sama paavi joka rakennutti Vatikaaniin Capella Sixtina, Sikstuksen kappelin, joka on yksi Rooman suurimpia nähtävyksiä nykyään, varsinkin kolmetoista vuotta kestäneiden peruskorjausten jälkeen. Nykyään Museo Capitolino sijaitsee useissa rakennuksissa Capitoliumin kukkualla, kuten Palazzo Nuovo, Palazzo dei Conservatori, Tabularium ja Palazzo Caffarelli-Clementino.

Kiertokäynti Palazzo Nuovasta maanalaista käytävää pitkin Tabulariumiin, samaa tunnelia pitkin sitten Palazzo  dei Conservatorioon ja lopulta Palazzo Caffarelliin jossa on tilapäisiä näyttelyjä ja kahvila/ravintola Caffe Capitolino, Terazza Caffarelli, mahtavalla kattoterassilla. Museokierrokseen  Musei Capitolini'iin on olemassa vain yhteinen sisäänpääsylippu, 13 € ja lapsilta 11€. Mutta Musei Capitolini on todellakin käymisen arvoinen ja johon kannattaa paneutua muutamaksi tunniksi.

Vasemmalla Palazzo Nuovo josta käytävä Palazzo Senatorioon, siitä sitten käytävää pitkin Palazzo dei Conservatoriin.

Edelleen Palazzo Conseravtorista Giardino Caffarellin terassille ja kahvilaan.

Kahvila sijaitsee siis mukavasti museokierroksen loppupäässä. Kahvilaan pääsee Piazza Campidogliolta suoraankin, ilman museokierrosta, heti torille portaat ylösnoustua, kääntyy oikealle ja kävelee portikon läpi. Kahvila on moderni ja elegantti ja näköala sieltä on mahtava. Kahvilan edustalla on pieni puistoalue Terarssi Caffarella, josta voi käydä ihailemassa maisemia ja levähtää, ilman että menee sisään kahvilaan. Suosittelen salaattia (isot annokset), tuoremehua ja espresso kahvia. Kahvilassa pidetään usein iltaisin privaatteja juhlia. Avoinna kello 8.00-20.00 kaikkian muina pävinä viikossa mutta ei maanantaisin. Siellä sijaitsee myös yleiset vessat, vaikka museon puolellakin on niitä myös.

Näköala kahvilan tasanteelta

Senaattoripalatsi, "kapungintalo",  nähtynä Foro Romanolta päin. Alinna näkyy Tabularium palatsin alla.

Rooman kaupunginvaltuuston kokoushuone Aula Giulio Cesare, Capitoliumin kukkulalla. Kunnavaltuustossa istuu edustajia kustakin kaupunginosasta, nykyään 48 henkilöä. Kunnanvaltuustossa istuu myös vähemmistöryhimen edustajia.

Kunnanvaltuuston puheenjohtajana, tai presidenttinä, kuten hänen tittelinsä kuuluu italiaksi, toimii tällä hetkellä Mirko Coratti. Hän on tyypillinen italialainen paikallispatrioootti, kuten hyvin suuri osa italialaisista on. Ehkä paikallispatriotismi on se piirre italialaisissa, joka ensimmäisenä tulee esille kun tapaa italialaisen. Coretti on synytnyt Monte Sacron kaupunginosassa ja asuu siellä vieläkin. Hän kertoo itse kuinka hänen isänsä oli saanut Mirkon kiinnostumaan paikallispolitiikasta ja sosiaalisesta elämästä. 

Porimestarina, sindaco, toimii Ignazio Marino. Hänen tärkein tehtävänsä on muun muassa, kuten Italian presidentinkin pitää silmällä että kunnvaltuusto toimii demokarttisesti noudattaen lakeja ja säännöksiä. Viime vuonna porimestarin valtuuksia lisättiin jonkin verran.

Rooman porimestarina toimi 1800-luvulla aatelisherroja kuten Caetani, Doria Pamphili, Pallavicini, Pinacini, Venturi, Ruspoli, Torlonia, Colonna, Ludovisi jne ja vasta tasavallan ajalla vuodesta 1946 porimestarit ovat olleet demokrattisesti valittuja puolueittensa edustajia. Heidänkin joukossa saattoi olla useampia aatelisherroja siitäkin huolimatta. Fasismin vuosina Roomaa johti guvernöörit, kunnes vuonna 1944 astui porimestarin virkaan puolueeton Filippo Andrea Doria Pamphili Landi. Hänestä olen aikaisemmin kirjoittanut täällä.

Porimestari Ignazio Marino on syntyään genovalainen. Hän on koulutukseltaan lääkäri ja erikoistunut verisuonikirurgiaan. Hän on yksi maapallon johtavia elinsiirtokirurgeja. Hän on toiminut myös USA: ssa ja Englannissa. Hänellä on useita professuureja yliopistoissa ympäri maapallon. Hän on tehnyt yksistään Italiassa noin 650 elinsiirtoa, varsinkin maksasiirtoja. Hän teki myös ensimmäisen Italiassa tehdyn elinsiirron ADH-potilaalle, sen jälkeen kun laki salli sen.

Vuodesta 2006 hän on toiminut erikoisasinatuntijana Italian valton senaattissa koskien terevydellisiä kysymyksiä.

Vuonna 2013 hän voitti vaalit Roma Bene Comune, Rooman kunnan parhaaksi nimisessä puoluekoalisaatiossa, edellistä porimestaria Alemanno Ginanninia vastaan.

Fransesco Rutellista tuli Rooman ensimmäien kansan valitsema porimestari vuonna 1993.  Rutelli on kuulunut moneen puolueeseen poliittisen uransa varrella. Ensin hän kuului Partito Radicale (vasemmistopuolue), sittemmin Verdi Srcobaleno (sateenkaari-vihreät) ja puolueeseen nimeltä Democrazia  e Liberta-La Margherita (eräänlainen keskustapuolue). Tämä on hyvin yleistä Italiassa että poliitikot hyppäävät puolueesta toiseen ja uusia puolueita ja ryhmittyymiä syntyy kuin sieniä sateella.

Vasemmistolaiset ovat pitäneet valtaa Roomassa vuodesta 1993 lähtien (seitsemäntoista vuotta peräjälkeen) paitsi vuosina 2008-2013 porimestarina oli äärioikeistolainen Gianni Alemanoon joka sanoi "alentuneen" oikeistolaiselle tasolle. Mitä  hän sillä tarkoittikaan.  Hän kuitenkin edusti Alliance Nazionalea ja toimi maanviljelyministerinä Berlusconin hallituksessa. 

Mutta Italian politiikka on erittäin monimutkaista ja kaiken aikaa alianssipitoista. Alianssit vaihtuvat ennen vaaleja ​ja jälkeen vaalienkin, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Toisaalta ... Italian politiikka on enimmäkseen puhetta ja taas puhetta. Päätöstenteko tapahtuukin sitten noin vaan yllättäen ja yhtäkkiä, joten kyllä tämä systeemi näyttää toimivan kaikesta huolimatta. 

Esimerkiksi Italian pääministerillä tai presidentillä ei ole mahdollisuuksia itsenäiseen päätöksentekoon. Italiassa pitää menna alianssista toiseen kaiken aikaa riippuen mistä asiasta on kyse. Italialaista politiikkaa on aivan turha yrittää ymmärtää, sen verran sotkuista se on. Harvan ihmisen aikakaan ei riitä siihen paneutua.

Nykyinen porimestari Ignazio Marino kuuluu Demokraattisean puolueeseen joka vastaa lähinnä sosiaalidemokraatteja muualla Euroopassa. 

Palazzo delle Esposizioni, Via Nazionale 194

Täällä kannattaa pistätyä sisällä jos on aikaa. Tämä on monipuolinen Rooman kunnan kulttuuritalo jossa on monenlaista toimintaa. Erittäin rauhallinen  ja ilmava kahvila Palombini löytyy myös rakennuksesta jolla on jopa mukava terassikin. Kahvila on avoinna joka päivä noin kello 8.00-20.00. Täällä voi vaikka juoda pelkästään kahvit tai aperitivon mutta listalta löytyy kevyitä aterioitakin. Täällä voi istuskella ja lueskella rauhassa  ja täällä on harvoin tungosta.

 Kahvila sisällä ja terassilla

Kahvila Palombinin terassi

Palazzo delle Esposizionin ravintola Open Colonna, sisäänkäynti Via Milanon puoleta ylös portaita. Avoinna kello 12.30-15.30 ja 20.00-23.00. Suljettu sunnuntai-ja maanantai-iltaisin. Sunnuntaina kello 12.30-15.30 tarjoillaan perhelounaita jolloin pikkulapsetkin ovat tervetulleita. 

 Open Colonna

 Open Colonna

Open Colonnan buffé

Rooman kunta omistaa kaksi auditoriota, Musica per Roma (Auditorium Parco della Musica) ja Santa Cecilia. Molemmat aivan erikoisen upeita ja arvostettuja kulttuuri-instituutteja. Täältä löytyy virtuaalinen vierailu molemmissa.

Kunta omistaa myös hirvittävän pitkän liudan museoita, kulttuuritalo Palace of Espocizioni, ja sen näyttelytilat, aivan älyttömän määrä kunnallisia kirjastoja, Scuderie del Quirinale, Opera ja Zetema nimisen kulttuurikompleksin. Kaikista näistä on ainakin minulla ollut paljon iloa ja viihdytystä. Suuri Kiitos Rooman kunta!

Muuten tuolta Zeteman sivuilta löytyy paljon mielenkiintoista.

Scuderie del Qurinale, Via XXIV Maggio 16, Piazza Quirinale

Tämä entinen hevostalli on henkilökohtaisesti ollut minun lempipaikkojani Roomassa. Harmi vaan että näinä taloudellisen kriisin vuosina  ei kunnalla ole varaa kaikkeen, joten aukioloajat ovat suuressa vaarassa. Itse olen henkilökohtaisesti huolestunut sillä useilla näyttelyillä, museoilla ja kulttuuri-institutioilla on jo ollut suuria taloudellisia vaikeuksia ja Roomassahan tällaisia ​​kohteita on erityisen paljon. Rooma ja etenkin Rooman keskusta Centro Strorico, on  eräänlainen historiallinen museo.

 Via Alessandrina ennen korjauksia

Via Alessandrina juuri ennen kuin porimestari vihki sen uudelleen käyttöön

Yksi tapahtuma josta voin mainita erityisesti on tuleva jippo on keisari Augustusken "2000-vuotis-juhlallisuudet", jotka avataan 21. huhtikuuta ja ne jatkuvat 21. lokakuulle saakka. Keisari Augustuksen historiaa käydään läpi Augustuksen Forumilla, Via Alessandrinalla, heijastinlaitteiden avulla. Sisäänpääsymaksu € 15.

Turisteille tiedoksi että Foro Imperialin varrella, on erikoinen Turisti Pointti, Vicitor Center, PIT, josta saa karttoja, opaskirjoja, varata hotelleja jaostaa Rooma Passin sekä yksittäisiä sisäänpääsylippuja  eri kohteisiin. Siinä on myös mukava ja viihtyisä puutarhakin, jossa voi levähtää.  Avoinna joka päivä kello 9:30 till 19:00. 

Italian valtion politiikka on toisien maailmansodan jälkeen ollut yhtä hullunmyllyä. Hallituksessa paljon puolueita ja jatkuvia halltuksen vaihtoja. 

Italian parlamentti (eduskunta) koostuu senattista ja edustajainhuoneesta joilla molemilla on yhtä paljon sanomista. Senaatissa on 630 paikkaa ja edustajainhuonessa 315. Äänestäjien alin ikä on 25 vuotta ja senaattiin pääsee edustajaksi vain jos on täyttänyt  40 vuotta.

Viime vaalien jälkeen vuonna 2013 Italia sai koalisaatiohallituksen. Mutta Italiassa on nyt jo kolmas hallitus vuoden sisällä. Pääministeri tällä hetkellä on Matteo Renzi. Hän toimi Firenzen porimestarina tätä ennen. Renzi on kaikkein aikojen nuorin pääministeri Italiassa, vain 39 vuotias. Renzin hallitus on myös koalisaatiohallitus jossa on kuusitoista ministeriä. 

Koska Italia on suuressa taoludellisessa kriisissä niin  henkilö finanssiministerin paikalle piti harkita tarkkaan. Pier Carlo Padoan sai sen postin. Hän oli  UECD:n pääekonomi ja sitä ennen hän on toiminut Kansainvälisen valuuttarahaston pomona. Hän ei kuulu mihinkään puolueeseen vaan on neutraali.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että Rooman kunnanvaltuuston on odoteltava hallituksen päätöksiä jotta he voivat soveltaa omaa politikkaansa. Kunta kulkee askeleen  tai kaksi halltuksen jäljessä. 

Marcello Finizio on kiivennyt jo kolme kertaa aikaisemmin Pyhän Pietarin kirkon katolle ja teki sen pari viikkoa sitten neljännen kerran. Hän  protestoi Renzin säästöpolitiikaa kohtaan.Tälla kertaa hän kohdistaa protestinsa myös presidentti Napolitanoa ja paavi Franciskusta kohtaan. Hän sanoo ettei hän pidä Napolitanon ja paavi Franciskuksen interventiopolitiikasta, siis heidän sekaantumisesta valtion politiikkaan.

Mutta kun hätä on suuri ja ongelmat melkein mahdottomia ratkaista on kaikkien osallistuttava vetämään samaa linjaa ja tukea toisiaan etta päästään eteenpäin. Tilanne on todellakin vakava ja melko toivoton joten sovittelu on aivan paikallaan ja kaikki ovat tervetulleita omien ideoittensa kanssa jotta ongelmille voidaan tehdä jotain.

Roomassa on jo paljon köyhiä ja kodittomia. Lazion  maakunnan nuorista on noin 40% työttöminä. Firmat menevät konkurssiin, työläiset eivät pysty maksamanan vuokriaan ja joutuvat jättämään asuntonsa. Muutenkin suhteellisen hintaisista vuokra-asunnoista on  suuri pula. Työttämät nuoret kokoontuvat kaduille toreille iltasin ja öisin riehumaan.

Jatkan taloudellisesta ahdingosta toisten...  jatkoa seuraa myöhemmin.

Kuningatar tuli ja meni

Kuningatar Elisabet tuli pikavisiitille Roomaan

Kuingatar Elisabet lensi melko pienellä kuningashuoneen lentokoneella miehensä prinssi Philipin ja parin palvelijan kanssa Roomaan Ciampinon lentokentälle. 88-vuotias Elisabet ja hänen 92-vuotias miehensä prinssi Philip astuivat omin voimin lentokoneen jyrkät portaat alas. Tämä oli Elisabetin neljäs Rooman vierailu. Tarkotus oli että Elisabet olisi jo vuosi sitten vieraillut Roomassa mutta teveys syistä se ei ollut mahdollista. Elisabet ei ole ollut ulkomailla sitten 2011 joilloin hän kävi Australiassa. Englannin hovi ilmoitti että tämä Rooman matka on kuiningattaren viimeinen ulkomaanmatka.

Italian presidentti Giorgio Napolitano ja kuningatar Elisabet söivät yhteisen lounaan Quirinalen palatsissa, jossa presidentillä on asunto ja virkahuone.

Muuten... Giorgio Napolitano on jo vanha mies hänkin, hän täyttää pian 89 vuotta. Hän on ollut kauan mukana politiikassa. Hän kuului aikaisemmin Italian kommunistipuolueeseen, nykyiseen vasemmistodemokraatteihin. Ensimmäisen kerran hänestä tehtiin presidentti vuonna 2006. Hänet suoranaisesti pakotettiin ottamaan presidentin virka vielä jatkossakin vuonna 2013, koska ei ollut muita halukkaita presidentin postiin. Napolitano on erittäin pidetty henkilö, ainakin Roomassa. Roomalla on ollut pitkät ajat vasemmistopoliittinen kunnanvaltuusto, muutamaa viime vuotta lukuunottamatta. Nykyään Rooman kunta on nimeltään Roma Capitale ja sen 15 osaa ovat kuntia, municipio, vaikka eivät ole täysin itsenäisiä, vaan riippuvaisia osittain Roma Capitalesta.

Elisabetillä on oman isoäitinsä antama rintakoru jossa on iso rubiini. Jotkut roomalaiset sanoivatkin että tuo rintakoru on niin arvokas että sillä olisi ruokkinut isommankin joukon nälkäisiä.

Tässä kuningatar Elisabet esittelee paaville antamaansa lahjaa. Arkussa on Wiskypullo, hunajaa, siideriä ja joitain muutakin suuhun pantavaa. Kovin vakavaksi meni paavi lahjan nähdessään.

Tässä kuvassa Elisabet osoittaa sormellaan wiskypulloa ja sanoo ehkä että se tekee hyvää paavillekin ottaa pieni wisky illalla lääkkeeksi. No jaa leikki leikkinä. Tuskin paavi kuitenkaan tulee koskemaan wiskypulloon. Hänellähän on vain yksi keuhko jäljellä. Tiedä hänen terveydellisestä tilasta muutenkaan. Mutta viiniä hänkin sentään voi juoda lasillisen päivällisen kanssa kuten muutkin katolilaiset tekeveät. Joka tapauksessa, kovin vakavalta keskustelu näyttää wiskypullon ääressä.

Elisabet juo aina iltapäivällä wilskyn kuten oma äitinsaäkin joka eli melkein sata vuotiaaksi. Joten ehkäpä Elisabet tässä kertoo paaville kuinka hyvä lääke wisky on moneen vaivaan. Ja lääkkeksihän se onkin ihan paikallaan.

Englannin hovi on ilmoittanut että kuningatar Elisabetin matka Roomaan oli hänen viimeinen ulkomaanmatkansa. Roomassa hän oli reilut neljä tuntia. Hän tapasi Italian presidentin ja lounasti hänen kanssaan ja sen jälkeen hän tapasi paavi Franciskuksen. Lahjoja vaihdettiin tavalliseen tapaan. Muuten matka oli privaattiluontoinen ja keskustelu koski varmasti yksityisasioita. 

Viinistä puheen olleen niin ehtoollisviinin on oltava luonnollista ja valmistettu vain viinirypäleistä, "genimine de vitis et non corruptum". Ehtoollisviini määrätään katollisen kirkon kanoonisessa laissa, canon 924, pykälä 3. Viini ei saa olla hapanta vaan makeaa, ja viinissä saa olla alkoholiprosentti korkeintaan 18 %. Viini saa olla valkoviiniä, punaviiniä tai roseviiniä.Tavallisimmat ehtoollisviinit ovat likööriviinityyppisiä Moscato tai Marsala. Siis tavallisia viinejä ei saa käyttää ehtollisviineinä vaan ne ovat ruokaviinejä.