Giacomo della Porta

Giacomo della Portan hautamusitomerrkki Genovassa

Giacomo della Porta syntyi Porlezzassa Luganojärven rannalla vuonna 1532 ja kuoli Roomassa vuonna 1602. Hän oli enonsa Guglielmo della Portan oppipoikana. Hänen on täytynyt olal hyvin nuori kun hän muutti Roomaan sillä muuten ei hän olisi saanut kunnianimitystä architetto al popolo romano, rooman kansan arkkitehti. Roomassa hän tapasi Giacomo da Vignolan, jolta hän sai lisää oppia.

Hän oli taitava arkkitehti ja kuvanveistäjä. Hänen opettajanaan toimi Michelangelo Buonarroti. Yhdessä he tekivät melko paljon töitä, ainakin alkuunsa ja Giacomo jatkoi Michelangelon keskeneräisiä töitä kun Michelanhgelo kuoli.

Della Porta on tehnyt Roomassa kaikista eniten arkkitehtoonisia töitä kuin kukaan muu. Hän on ollut useimpien Roomassa 1500-luvun lopulla rakennetujen kirkkojen suunnittelussa ja valmistelussa mukana. Hän oli yksi ahkerimmista renessanssin ajan arkkitehdeistä ja kuvanveistäjistä Rooomassa. 

Esimerkiksi Giacomo valmisti Pyhän Pietarin basilikan kupolin valmiiksi. Hän valmisti myös Capitoliumin kukkulalla Micelangelon kesken jääneet työt. Giacomo valmisteli myös Il Gesù kirkon ja teki koko julkisivun uudestaan. Hän suunnitteli myös Villa Aldobrandinin, Via Mazzarinon varrella ja Villa Aldobrabdinin ja Villa Belvederen Frascatissa. Della Porta on ollut mukan asuunnittelmassa ainakin kymmentä roomalaista palatsia.

Marforio patsas on della Portan käsialaa. Patsas löytyy Piazza Campogogliolta kaupungintalon edustalta.

Piazza San Simeonen suihkulähde, joka alunperin oli tarkoitettu Piazza Montanaralle, mutta tori hajoitettiin, kun Roomaan rakennettiin uusia leveitä katuja. Suihkulähde asetettiin ensin Parco degli Aranci'in Aventinon kukkualle josta se siirrettiin 1900-luvun alussa Piazza San Simeonille.

Pyhän Pietarin basilikan kupoli on Giacomo della Portan ja Domenico Fontanan yhdessä valmistama mestarillisen kaunis ja harmooninen kupoli, jonka alkuperäiset suunnitelmat teki Michelangelo Buonaroti, mutta kupolin teko jäi kesken kun Michelangelo kuoli kesken kaiken.

Oratorio del Santissimo Crocifisso on della Portan suunnittelma vuonna 1568. Oratorio rakennettiin SS Crocifisso nimiselle veljeskunnalle jonka kaksi jäsentä kardinaaliveljekset Ranuccio  ja Alessanrdo Farnese olivat varakasta Farnesen sukua, joten he kustansivat rukoushuoneen rakentamisen. Oratorio tarkoittaa ruokoushuonetta jossa rukousten lisäksi esitetään musiikkia. Alessandro Scarlatti oli kuuluisa kirkkomuusikko. Hänen ensimmäiset esiintymiset olivat juuri SS Crocifissossa, kylläkin parisataa vuotta myöhemmin.

Della Portan kaunis Pyhälle Pietarille pyhietty alttariasetelma, Santa Pudenziana kirkossa

Giacomo della Porta teki Il Gesu kirkon julkisuvun. Kardinaali Alessandro Farneselle oli erittäin kiinnostunut Il Gesu kirkon julkisivusta ja hän asetti della Portan ja Giacomo Barrozzi da Vingola kilpailemaan keskenään. Della Porta voitti kilpailun. Alessandro Farnese kustansi kirkon rakentamisen. Hän oli paavi Paulo III:n pojanpoika.  Da Vingola oli Farnesen suvun lempiarkkitehti ja della Porta sen ajan paavin Sixtus IV:n della Roveren suosikkiarkkitehti.

Suihkulähde Piazza Borghesella on della Portan valmistama vuonna 1573

Piazza Venenzian suihkulähde, Fontana dell'Aracoeli

Oikeastaan suihkulähteitä on kaksi, molemmin puolin toria, melko kaukana toisistaan. Juuri kuvassa näkyvä suihkulähde jää monelta huomaamatta mutta se toinen sijaitsee bussipykkien luona torin toisella reunalla.

Piazza Colonnalla sijaitseva suihkulähde on myös della Portan valmistama

Neptunus suihkulähde Piazza Navonalla

Fontana del Moro Piazza Navonalla

Fontana del Trullo seisoi aikaisemmin Piazza del Popololla mutta Giuseppe Valadier, joka suunnitteli Piazza del Popolon 1700-luvulla, siirsi della Portan tekemän Trullo suihkulähteen Piazza Nicosialle.

Piazza della Rotondan suihkulähde on myös della Portan suunnittelema

Palazzo del Senatorion julkisivun suunnittelivat Giacomo della Porta ja Girolamo Rainaldi yhdessä vuosina 1573-1602

Palazzo della Sapineza, joka on Rooman yliopiston rakennus, on della Portan suunnittelema vuosina 1578-1602

Madonna dei Montin kirkko vuonna 1680 on myös della Portan käsialaa

Fontana della Tartarughe,  "herttainen" kilpikonnasuihkulähde Piazza Costacutilla

San Luigi Francesin kirkon julkisivu

Suihkulähde Piazza del Popololla



 Piazza Colonnan suihkulähde



Piazza Chiesa Nuovan suihkulähde



Fontana dei Catucumeni, Piazza Madonna dei Monti



Fontana del Pianto



Palazzo dei Conservatori



Piazza Campitelli,  juutalaisen ghetton rajamailla

Santa Cecilian dominikanninunnaluostarin on della Porta suunnitellut. Luostari sijaitsee Santa Cecilian kirkon yhteydessä Trasteveressä.

Oratorio dei Santi Santissimo Crocifisso

Oratorio Santi Santissimo Crocifisso, Piazza dell'Oratorio 70

Avoinna kaikkina päivinä viikosta kello 7.00-12.00 ja 16.30-19.00

messu arkena kello 7.00

 sunnuntaisin ja pyhäpäivisin kello 8.00

Tänne löytää parhaiten kävelemällä Via del Corsoa pitkin Piazza Venezialta pohjoiseen päin ja kääntymällä Via dell'Umiltalle. Noin 50 metrin päässä vasemmalla puolen sijaitsee Piazza dell'Oratorio.

La confraternita del Crocifisso/Pyhän Ristin veljeskunta, omistaa tämän oratorion joka toimii heidän kirkkoonaan. Veljeskunta perustettiin vuonna 1520 kunnioittamaan pääalttarilla sijaitsevaa ihmeitätekevää pyhää ristiä. Risti sijaitsi alunperin San Marchellon basilikassa mutta Pyhä Risti pelastui siitäkin huolimatta että kirkko paloi poroksi. Gioacomo della Porta suunnitteli kappelin tälle ihmeitä aikaansaavalle Pyhälle Ristille.

Maalaukset oratoriossa ovat tehneet Giovanni di Vecchi, Cesare Nebbia ja Niccolo Circignani ja Cristoforo Roncalli. Maalaukset ovat tyyliltään manieristisia.

Vuonna 1639 alettiin pitämään  konsertteja ja viisitoista ensimmäistä konserttia pidettiin juuri tässä oratoriossa. Siihen aikaan oli mahdollista pitää hegellisiä konsertteja. Nämä viisoista ensimmäistä sävelsi Giacomo Carissimi ja Emilio de Cavalieri, joten heitä voi pitää jonkinlaisina roomalaisen oratorio-kirkkomusiikin uranuurtajina.

Donato Bramante

Donato di Angelo di Pascicco/Il Bramante, syntyi vuonna 1444 Fermignanossa ja kuoli Roomassa vuonna 1514. Hän oli arkkitehti ja taidemaalari, rensesanssiajan suurinpia mestareita yhdessä Rafaelin ja Michelangelon rinnalla.  Bramante ehti kuolla jo noin 40 vuotta ennen kuin Gian Lorenzo Bernini syntyi. Joten voi sanoa että Bramante oli 1500-luvun Roomassa mestari kun Gian Lorenzo oli 1600-luvun Roomassa. Hän sai koulutuksensa Urbinossa ja sen jälkeen hän matkusti Milanoon jossa hän teki ensimmäiset suurtyönsä. 

Urbinolaiseen koulukuntaan kuuluivat myös  esimerkiksi Piero della Francesca ja Melozzo da Forli. Opettajana toimi Luciano Laurana, jota ei voi noin vaan ohittaa. Luciano Laurana oli kroatialaista alkuperää. Hänen  panoksensa renesanssitaiteessa on huomattava. Laurana itse opetteli taidetta ja arkkitehtuuria Veneziassa Filippo Bruneleschin luona. Rikas milanolainen aatelissuku Sforza toimi hänen  ja muidenkin taiteilijoiden suojelijoina. Toinen aatelisherra urbinolainen Frederico da Montfeltro suosi myös Luciano Lauranaa ja antoi hänen tehtäväkseen rakentaa kokonaisen renesanssipalatsin Urbinoon, Palazzo Ducalen.  Hän rakensi myös Napolin kuinkaalle mutta palasi Urbinoon jossa hän rakensi Urbinoon Rocca linnakkeen.

Luultavasti Bramante työskenteli oppi-isänsä Lucianon kanssa Il Ducalea rakennettaessa. Bramante on voinut aivan hyvin olla mukana myös San Bernandino degli Ciccolantin kirkkoa rakennettaessa. 

Milanossa Bramante rakensi useita kirkkoja kunnes hän muutti Roomaan jossa hän tutustui kardinaali Giuliano della Rovereen josta sittemmin tuli paavi Julius II. 

Bramanten pysty Villa Medicin puistossa Roomassa.

Rafael maalasi Donato Bramanten mukaan suureen freskomalaukseensa Ateenan koulu, jonka löytää Vatikaanin museon Rafaelin huoneista.

Rafaelin Ateenalainen koulu, Vatikaanin museo
Bramante kuvassa toinen oikealta.

Santa Maria della Pacen luostarin suunnitteli Bramante vuonna 1504. Tämä saattoi olla Bramanten ensimmäinen työ Roomassa. Luostaria kutsutaan Bramanten luostariksi. Bramante sai ensimmäiset työnsä kardinaali Carafalta. Tyypiltään luostari on tyypillinen architettura romana tyylinen, roomalaisen arkkitehtuurin tyylinen. Luostarissa ei enää asu nunnia vaan se on nykyään monipuolinen rakennuskompeksi, jossa on hotelli, kahvila, ravintola, konferenssitilat ym. Kaikki luonnollisestikin erittäin varoen restauroitu.

Vuonna 1510 rakensi Bramante Tempietton josta tuli todellinen rensanssiajan mestariteos. Tempietto sijaitsee San Pietro in Montorion kirkon vieressä Gianicolon kukkulalla. Espanjan kuninkaan tilauksesta. Espanjan valtion instituutti sijaitsee aivan Tempietton vieressä. Se sijaitsee luostarin sisäpihalla, jonne pääsee kirkon pihalta.

Cortile del Belvedere edustallla ja taenpana Cortile della Pigna

Pyhän Pietarin kirkon uusrakentaminen kesti kamalan kauan, noin 20 vuotta, ja sinä aikana oli ties kuinka monta rakennusmestaria ja niinpä Bramantekin oli yhdessä vaiheessa mukana. Bramante sai kuitenkin ihan  oman homman Vatikaanissa. Hän suunniiteli ja rakensi ns Cortile del Belvederen Vatikaanin museoon. Cortiele del Belvedere on 300m x 100m iso sisäpiha Palazzo Apotolici'ssa, Vatikaanin palatsissa.

Bramante oli noin 30-40 vuotta aikaisemmin ajassa kuin Michelangelo Buonarroti, joka lopullisesti päätti basilikan rakentamisesta. Bramante oli kuitenkin ensimmäinen joka sai sen tehtäväkseen paavi Julius II della Roverelta. Bramante sai kaverikseen Giuliano da Sangallon. 

Kahdeksan vuotta myöhemmin sai Raffaello homman itselleen ja da Sangallo avusti. Kuusi vuotta myöhemmin da Sangalleo nuorempi sai homman itselleen ja Baldasarre Peruzzi avusti. Michelangelo Buonarroti otti ohjakset omiin käsiinsä kaksikymmentäkuusi vuotta myöhemmin ja nyt vihdoinkin kirkon uusrakennus suunnitelmat toteutettiin Michelangelon suunnitelman mukaisesti. Myöhemmin da Vingola, Giacomo della Porta ja lopuksi viimeisenä Gian Lorenzo Bernini  ovat tehneet lisätöitä Pyhän Pietarin basilikaan. Kaiken kaikkiaan vei basilikan rakentamien ja valmistelu  123 vuotta. Pyhän Pietarin basilikassa on 45 alttaria ja 11 kappelia.

Via Casilina

Via Casilina 867/Chi Era Costui?/Sandro Vallcochia

Nykyinen valtatie 6 Via Casilina on 192 kilometriä pitkä tien pätkä joka saa alkunsa Roomasta ja päätyy Pastoranoon, Kampaniaan. Antiikin akainen konsuläärinen tie Via Casilina kulki Roomasta Casilinumiin, joka on nykyän nimeltään Capua, Kampanian maakunnassa. Tie päätyi jokisatamaan nimeltä Santa Maria Capua Vetus, jossa tuo nimi vetus tarkoittaa Capuan vanhinta kaupunginosaa. Nykyisen kunnan nimi on Santa Maria Capua Vetere, joka on oma kuntansa Capuan kupeessa. Roomalaiset omivat Santa Maria Capua Vetuksen ja rakensivat sinne suuren amfiteatterinkin.

Via Casilina on aina lähtenyt Porta Maggiorelta etelään päin Rooman maaseudulle ja se kulkee monen roomalaisen kortteliston  ja zona'n läpi kuten Ruscolano, Prenestino, Pigneto, Torpiggnattara, Predestino-Labicano, Don Bosco jne.

Via Casilinan alkupää on aina täynnä parkkeerattuja autoja, aivan kyllästymiseen saakka.

Via Casilina ei muutenkaan ole mikään kaunein tie ajella, mutta vaihteleva ja täynnä yllätyksiä. Vähän matkan päästä tie kapenee entisestään ja muuttuu Via Caslina vecchia'ksi, vanhaksi alkupeäriseksi Via Casilinaksi,  jos ei tajua tehdä äkkikäännöstä vasemmalle, siis suoraan ajettaessa tie muuttuu vanhaksi Casilinan tieksi. 

Äkkikäännösen jälkeen tie kulkee useiden  rauatiekiskojen ylitse ja kääntyy taas heti junaratojen jälkeen äkkiä oikealle. Ja vips, nyt onkin sitten yhdensuuntainen liikenne yhtäkkiä.  Alue senkuin rähjistyy. Ja yhtäkkiä sitten muttuu tie  taas kaksisuuntaiseksi. Via Caslinaa myötäilee tässä kohtaa pitkän matkaa junanrataa ja niitten kupeessa akveduktimuureja. Akveduktimuurin takana kulkee vanha Via Casilina, Via Cacilina Vecchia, joka kulkee aivan akveduktissa kiinni. 

Oikeastaan, suosittelen ajella tätä vanhaa via Casilinaa pitkin, ihan vaan uteliaisuuden vuoksi. Pian sitten Via Casilina Vecchia muuttuukin Via Mandrioneksi joka lähtee kulkemaan kohti Via Tuscolaanaa seuraten koko ajan junanratoja ja akveduktimuuria. Uudempi Via Casilina onkin tässä kohtaa jo eronnut sen verran että se on noin kahden kilometrin päässä vasemmalla.

Via Casilina 641/Chi Era Costui?/Sandro Vallocchia

Santi Marcellino Pietro ad Duas Lauros, Via Casilina 641

Olen aikaisemmin jo maininnut jossain yhteydessä tästä kirkosta ja sen yhteydessä sijaitsevasta katakombeista. Nykyään kirkko kuuluu Cavannis nimiselle uskonnolliselle järjestölle, mutta kirkko toimii silti alueen normaalina seurakuntakirkkonakin.

Toisella puolen Via Casilinaa sijaitsee Alessandrinon akveduktipuisto. Suoraan kirkkoa vastapäätä lähtee katu nimeltä Via Angelo Berardi, jota pitkin ensin sata metriä ja sitten oikealle lähtee Alessandrian akveduktin puistoalue, jossa voi nähdä akveduktimuurien rippietä. Mitä pitemmälle kävelee sitä antoisammaksi akvedukti muuttuu.

Elenan mausoleumi

Kirkko sijaistee maalauella jonka aikoinaan 300-luvulla jaa omisti keisari Konstantinus Suuren äiti Eelena/Helena. Alue oli melko suuri ja sitä nimitettiin nimellä Duas Lauros, "kaksi laakeripuuta". Alueen nimi on nykyään Centocelle. Itse kirkko ei ole mitenkään näkemisen arvoinen, vaan kirkon takana seisova Elenan mausoleumi ja katakombit, Catacombe dei Santi Marcellino e Pietro. 

Catacombe dei Santi Marchellino e Pietro 

Via Casilina 323/Chi Era Costui?/Sandro Vallocchia

Alessandrian akvedukti, Giovanni Paltuccin puistoalue, Parco Tor de Tre Teste











 Alexandrian akvedukti

Via Casilina 222/Chi Era Costui?/Sandro Vallocchia