Acquapendente

Acquapendente, Torre Alfina

Torre Alfina kuten Ascuapendentekin on valittu Italian kauneimpien kylien joukkoon, I Borghi piu Belli d'Italia.  Torre Alfinassa asuu vain vajaat 300 asukasta.

Torre Alfina sijaitsee Lazion maakunnan pohjoisimmassa kolkassa yksinäisessä ylhäisyydessään, Toscanan maakunnan rajalla, Bolsenajärven pohjoispuolella. Acquapendentestä on vain 6 kilomertiä Totte Alfinan linnuntietä. Muuten Torre Alfina sijaitsee sivussa valtateiltä.

Monte Rufeno

Torre Alfinan pohjoispuolella sijaitsee kaksi luonnonreservaattia, Monte Rufenon luonnonreservaatti on melkein 3000 hektaaria suuri, siis noin yhteensä 4000 jalkapallokentän laajuinen alue. Parco di Monte Peglia e Selva di Meana on suurinpiirtein saman kokoinen. 

Nimittäin nämä molemmat ovat oikeastan yksi ja sama yhtenäinen luonnonalue, jonka läpi kulkee Lazion ja Umbrian maakuntien raja keskeltä ja jakaa alueen kahtia.

Treviano ja Torre Alfina sijaitsevat lähinnä reservaattia. Alueella on autolla ajo kielletty. Acquependenten kunta on vastuussa Monte Rufenon reservaatista. Kunnalla on Museo del Fiore, kukkaismuseokin, sekä Botaanienn puutarha, Il Giardino Botanico. Molemmat Torre Alfinassa. Alueelta löytyy useita erikoisia kukkalajeja.

Acquapendenten kartta kunnan omalta kotisivulta.

Kunta on laittanut kartan vain kylän vanhimmasta osasta ja jättänyt uudemmat osat pois kokonaan kartalta. Kuten kartastakin näkyy niin Acquapendenteen mentiin Paglia joen yli, mikä on Terveren joen sivuhaara. Joki saa alkunsa noin 20 kilometrin päästä Acquapendenstä pohjoiseeen, kylästä jonka nimi on Abbadia San Salvatore ja mikä sijaitsee noin reiluit 800 metrin korkeudella merenpinnan yläpuolella, Toscanan maakunnassa, Sienan provinssissa. Ei voi sanoa muuta kuin että eikö nämä italialaiset kylät olekin mielenkiintoisia ja kauniita.

Torre Alfina'n kylä kuuluu Acquapenndenten kuntaan jo pienuutensakin takia. Tässä pikku kylässä asuu vain noin 300 asukasta. Kylä on valittu Italiassa kauneimpien kylien joukkoon. 

Torre Alfina on aivan vastikään avattu vierailijoille perjantaisin kello 10.30-12.30 ja lauantaisin ja sunnuntaisin kello 10.30-12.30 ja 14.30-16.30. 

Torre Alfina

Acquependentestä on yhdeksän kilometriä Torre Alfinaan. Eikä Torre Alfinaan kulje mitään suurempia valtateitäkään, vaan kapeita kiemurtelevia paikallisia kyläteitä. Siellä ei nykyään asu kuin noin 300 asukasta vakituisesti. Kesäaikaan on kesävieraita loma-asunnoillaan. Harvat turistitkaan löytävät Torre Alfinaan, vaikka alue on valtavan kaunis ja idyllinen. Vuotuiset Blues-festivaalit ovat joka kesä Torre Alfinassa. 

Etruskien asuinalueita

Torre Alfinassa on melko varmasti asunut etruskeja ja roomalaisia ​​ammoisina aikoina. Etruskien kaupunki Volsinii, toiselta nimeltään Velzna, sijaitsi melko lähellä, nykyisen Bolsenan alueella. Siina kulki jopa keisari Trajanuksen rakennuttama tie, Via Nuova Traiana. Se oli ns konsulääritie, mikä kulki Volsinii'stä Clusium'iin, nykyiseen Chiusi'in Toscanan puolella. Keisari halusi keventää liikennettä Via Cassialla, ja samalla suorentaa matkaa.

Trevinano

Trevinano ja San Giusto kuuluvat myös Acquapendenteen. Trevinano sijaitsevat pohjoiseen päin noin viisitoista kilometriä, luonnonpuistoalueen takana.  Täällä asuu noin 140 asukasta. Kylä on söötti ja rauhallinen.

San Giusto länteen päin. Täällä tuskin asuu kymmentäkään asukasta.

Trevinanosta ei tiedetä paljoakaan, mutta se on melko varmasti ollut etruskien asuinaleutta alunperin. Ensimmäisen kerran paikan nimi mainitaan SS Salvatoren luostarin yhteydessä tuhat luvun alussa. Trevinanosta on noin reilut viisitoista kilometriä linnuntietä luostariin, joka sijaitsee Monte Amiatan vuorten kupeessa, Toscanan puolella.

Acquapendentestä Via Cassiaa pitkin pohjoiseen päin noin kaksikymmentä-kaksikymmentäviisi kilometriä ja siitä käännytään länteen päin Strada Provinciale dei Compattentiä pitkin Abbadia San Salvatore'en. Todellakin käymisen arvoinen paikkakunta, jos sattuu liikkumaan Via Cassialla.

Trevinanon ainoa ravintola ja kahvila

Trevinanon ainoa kirkko. Niin ravintola kuin kirkkokin sijaitsee kylän korkeimalla kukkulalla.

Torre Alfina sijaitsee strateegisesti kolmen maakunnan rajapyykillä, Lazion, Umbrian ja Toscanan. 

Torre Alfinassa oli alkuun vain vartiotorni ja linna rakennettin myöhemmin sen viereen ja niitten ympärille suojamuuri, josta on pari porttia joiden kautta pääsi kulkemaan. Linnassa asui ensi alkuun Risenti niminen aatelissuku joiden sukuvaakuna löytyy vieläkin linnasta. Heidän sukulaisensa Monaldeschit Orvietosta ottivat linnan huostaansa ja hallitisivat kylää 1200-luvun lopulta 1600-luvun alulle. Cervera Sforzan mahtava aatelissuku sai linnan omistukseensa ja he saivat jopa hautakappelin linnan kirkossa, Monaldeschien sukukappelin vierestä. 

Sforzan suvun  jälkeen markiisi Bourbone del Monte Santa Maria meni naimisiin Anna Maria Monaldeschin kanssa ja sai linnan asunnokseen. Markiisi Bourbone del Monte oli sen ajan mahtavimpia attelisherroja firenzeläisen Medici suvun rinnalla. Medicit puolestaan olivat maailman rikkain suku 1400-1700-lukujen välisenä aikana. Italian niemimaan yhdistymisen aikaan liitettiin Torre Alfina Acquapendenten kuntaan johon se kuuluu edelleenkin.

Torre Alfinan Santa Maria Assuntan kirkko ja vasemmalla bussipysäkki, joka taitaa olla ainoa bussipysäkki koko kylässä ... 

Torre Alfinasta löytyy pizzeriakin ja sen huomaa että ikivanhoissa rakennuksissa vieläkin eletään ja ollaan. Pyykit kuivuvat narulla asuntojen ulkopuoella usein yli kadun, kuten Italiassa on tapana.

Torre Alfina kaupunginoprtti ja alla valokuvia Acquapendentestä

Kuten kyltti näyttää niin Via Francigana'n pyhiinvaellusreitti kulkee Acquapendenten kautta. Kuten linkistä näkee niin on olemassa oikein opaskirjakin Azquapendenten kohdalla kulkevasta Via Franciganan tien pätkästä.

Kuvassa vasemmalla puolen on kylän  toinen vanha  vesiposti, Fonte del Rigombo,  josta käytiin hakemassa vesi. 

Acquapendente on melko pieni kunta Viterbon provinssissa. Tämä on vanhaa historiallista Tuscian aluetta, sen pohjoisin kolkka, samalla kun se on Lazion maakunnakin pohjoisin kolkka. Nykyinen Viterbon provinssi kattaa suurin piirtein saman alueen jota aikoinaa nimitettiin Tusciaksi. Tuscialaiset ovat erittäin ylpeitä kulttuuristaan ja juuristaan. He juhlivat mielellään useamman kerran vuodessa pukeutuen kansallispukuihin. Täällä olen tehnyt postauksen Tusciasta. 

Itse Acquapendenten kylässä asuu noin vajaat 6000 asukasta. Acquapendente sijaitsee kukkulalla josta on mahtavat näköalat Paglian jokilaaksoon. Paglia on Teveren sivujoki joka saa alkunsa noin tuhatmetriä korkealta Monte Amiatalta. Paglia on 86 kilometriä pitkä joki, mikä juoksee Sienan, Viterbon ja Ternin kautta ja myöhemmin yhtyy Tevereen.

Acquapendenten itäpuolella sijaitsee Monte Rufenon luonnonreservaatti mikä on suurelta osin metsää ja melkoista villiä ryteikköä. Paljon kasvillisuutta ja eläimiä, jopa susiakin liikkuu maisemissa. Tämä on myös maanviljelysseutua. Viljellään viiniä ja vihanneksia sekä valmistetaan keramiikkaa. Alue kuuluu seismiseen vyöhykkeeseen, jossa maanjäristyksen riski on kohtuullisen keskinkertaisen suuri. 

Girolamo/Hieronymus Fabrizio/Fabrizio de Acquapendente oli italialainen anatomi ja embryologi.

Acquapendestä on Roomaan 128 kilometriä, Bolsenan järvelle 10 kilometriä, Viterbohon 52, Bolsenanjärvelle 12. Cassian valtatie SS2 kulkee Acquapendenten läpi ja sitä pitkin pääsee Firenzeen ja Sienaan. Orvietossa on lähin rautatieasema, minne on matkaa 28 kilometriä.

Roomasta tai Firenzestä junalla Orvietoon ja siitä Cotral'in paikallisbussilla Bolsenaan tai Acquapendeneteen tai muihin pinempin kyliin. Välimatkat ovat melko lyhyitä joten päivässä ehtii jo useanpaan paikkaan.

Cotra'lin bussilla pääsee esimerkiksi Acquependentestä Abbadia San Salavtoreen, Torre Alfinaan, Trevinanoon, Arlena di Castroon, Bagnoregioon suoraan ja muihin kyliin vaihtamalla bussia jossain kylässä.

Toinen reitti on junalla Roomasta Viterbo'hon ja siitä Cotral'in busseilla melkein mihinkä kylään tahaansa. Viterbo'sta on useampia yhteyksiä päivittäin kuin pienemmistä kylistä. Esimerkiksi Viterbon ja Acquapendenten väliä kulkee Cotralin bussi melkein yhtenään. Roomasta juna lähtee Flaminion rautatieasemalta, jonne pääsee Metrolla A.

Tunnettu pyhiinvaellusreitti La Francigena kulkee Acquapendenten ohitse. Täällä on oma postaukseni La Francigenasta. Alunperin reitti kulki Rooman ja Canterburyn katedraalin (Englanti) välillä, Ranskan ja Sveitisn kautta Roomaan. Nykyään reitti on hyvin suosittu patikkareitti, vaikkakin nykyään sitä kuljetaan usein vain pätkittäin siellä täällä. 

Reitti mainitaan ensimmäisen kerran toskaanalaisessa luostarissa vuonna 876 nimeltä San Salvatore al Monte Amiata. Reitti kulki luostareiden kautta joissa sai yöpyä ja ruokailla. Sanonta että kaikki tiet vievät Roomaan uskotaan alkaneen juuri La Francigenasta. Kylällä ei ole muuta nimeä kuin luostarin nimi, siis San Salvatore al Monte Amiata. Kylä on monipuolinen, missä on hyvät palvelut ja yöpymispaikkojakin löytyy.

Acquependentestä on 20 kilometrin patikkamatka Bolsenaan ja toiseen suuntaan Ponte a Rigoon on 13 kilometriä. Ponte A Rigon hyvin pieni kylä sijaitsee suurin piirtein puolessa välissä Via Cassian varrella mennessä San Slavatoren luostariin. Useimmat etapit ovat noin kaksikymmentä kilometriä pitkiä, mutta mikään ei estä kulkemasta lyhempiä pätkiäkään. Reitti on hyvin merkattu ja opastettu. Loput matkaahan voi aina ajaa bussillakin.

Bolsenassa on pari luostaria joista saa yöpymispaikkoja. Convento Santa Maria Giglio, Via Madonna del Giglio  ja  SS Sacramente, Piazza San Cristina 14. Molemmat erittäin mukavia paikkoja!

Acquapendente

Kalteva katukahvila joka ei ole suinkaan ainoa kahvila Acquapendenten kylässä, eika varmaakaan ainoa kalteva kahvilakaan.

Acquapendente on alunperin etruskinen kylä kunnes roomalaiset valloittivat sen ja jonka sitten langobardit hajoittivat. Saksalainen mahtava keisari Otto I, joka oli myös Pyhän Roomalaisen valtion keisari, asui lyhyen ajan 900-luvulla Acquapendentessä. Matilda da Canossa, Toskaanan markiisi, lahjoitti suuret omaisuudet Acquapendenten kirkolle. Acquanpendente oli myös usein sodassa Orvieton kanssa. Acquapendente sijaitsi strateegisesti Kirkkoovaltion ja Markiisi Canossan valta-alueen välissä, paavin ja Pyhän Roomlaisen keisarin valta-alueiden rajalla.

Acquapendenten kylään rakennettiin kaksi upeaa palatsia 1500-luvulla, Palazzo Vescovile, jossa piispa asui ja Palazzo Visconti, josta tuli kaupungintalo myöhemmin. Palazzo Viscontia koristaa upeita freskomaalauksia ja palatsissa pon kaunis puutarha sisäpihalla.

Farnesen suku hallitsi Bolsenan järven läntistä aluetta renesanssin ajalla. Castro, nykyinen Ischia di Castro, oli Farnesen pääapikka, mutta nykyään siina lähellä on kapunkikin nimeltä Farnese. Farneset yhdessä paavin armeijan kanssa ryöstivät Asquapendenten vuonna 1644. Seuraavan paavin ajalla Acquapendente paavin armeijan avulla tuhosi Castron, jossa siiihen aikaan oli hiippakunnan piispan pääapaikka. Nykyään se on siirretty Acquapendenteen. Acquapendenten keskustassa on vieläkin osa kapunginmuuria jäljellä.

Torre Julia de Jacopo osa kaupunginmuuria ja on toiminut vartio- ja puolustustornina. 

Santa Maria del Fiore

Festa dei Bugnaloni on perinteinen kunnan vuotuinen juhla kolmantena sunnuntaina toukokuussa, jolloin kaikki kynnelle kykenevät ovat mukana juhlimassa. Mahdollisesti tämä juhla on vanhimpia toskaanalaista perinnettä olevista "toukokuujuhlista" jotka juhlitaan Madonna del Fioren, kukkaismadonnan, kunniaksi. Suosittelen osallistua jos sattuu olemaan lähettyvillä!

Firenzen tuomiokirkko on rakenenttu juuri Pyhän Madonna del Fioren kunniaksi ja sen nimikin on Santa Maria del Fiore. Madonna del Fiori vittaa Pyhään Mariaan, mutta perinne juhlia kukkaismadonnaa sai alkunsa jo keskiajalla ja nykyään se on monimutkainen tapahtuma, johon kuuluu paljon erilaisia rituaaleja, ​​tapahtumia ja perinteitä.

Piazza del Duomo, tuomiokirkon tori

Kuvassa vietetään Festa dei Pugnalonia Basilica Cattedrale di San Sepolcro tuomiokirkon edustalla. 

Acqupendente on alueen hiippakunnan pääpaikka. San Sepolcro basilika i rakennttu vuonna 1149. Acquapendente on tunnettu jo 800-luvulta koska Via Francigenan pyhiivaellusreitti on kulkenut kylän lävitse. Kylä sai nimensä alueen monista vesiputouksista. Vuodesta 149 oli Acquapendente itsenäinen kaupunki, mikä aikaisemmin kuului Kirkkovaltioon. Kaksi kilomteriä kaupungista sijaitsee Monte Rufenon luonnonresevaatti.

San Sepolcron tuomiokirkko 

San Sepolcro tarkoittaa pyhää hautaa ja nimi kirkolle tulee siitä että kirkko omistaa Jerusalemin pyhän haudan kivestä, joka on verestä punainen  ja tuotu tähän tuomiokirkkoon. Tämä  erittäin kallisarvoinen reliikki säilytetään kirkon kryptasssa, minne pääsee käymään päivittäin, paisti ei sunnuntaisin. Reliikkiä käyteään silloin tällöin myös mukana liturgisissa toiminnoissa.

Tuomiokirkko perinteisesti kuuluu dominikaani/saarnaajaveljien järjestölle. Tuomiokirkkoa nimietään nimellä San Sepolco, pyhä hauta, silla kirkossa säilyteään Jerusalemista tuotua kiveä, jossa sanotaan olevan Jeesuken verta ja että kivi on peräisin Jeesuken pyhästä haudasta.

San Sepolcro, alkuperäinen kirkko, mikä seisoo uuden kirkon takana.

Jo 1600-luvulla siirrettiin piispan hiippakunnan keskus Castrosta Acquapendenteen ja San Sepolcon kirkkoon. Suurin syy siihen oli luonnollisestikin se seikka, että San Sepolcon kirkko omisti Jeesuksen haudalta tuodun kiven.

Bolsenan järvi sijaitee Acquapendenten etelä puolella, noin kymmenen kilometriä linnun tietä. Bolsenan järvi on kraaterijärvi, joka syntyi tulivuorenpurkauksessa hyvin kauan sitten. 

Vulcinin tulivuori on purkautunut niinkin myöhään kuin vuonna 104 eaa. Bolsenajärven vedenpinta sijaitsee 305 metriä merenpintaa koreammalla, syvimmillään se on 151 metriä syvä. Järven ympärillä sijaitsee useita mukavia kyliä, sekä turisteille järjestettyä palvelua. 

Bolsena joesta juoksi Marta niminen joki Tyrrhenanmereen, nykyisen Graviscaen kohdalla, joka aikaisemmin oli nimeltään Tarcuinii. Bolsenan kylä oli olemassa jo etruskien ajalla, jotka asuttivat aluetta. Bolsenajärven eteläreunalla sijaitsee Marta niminen kylä tai kaupunki, jos niin haluaa sanoa, jonka kohdalta Marta joki sai alkunsa. Martaon ihan mukava paikka sekin. Se sijaitsee  Bolsenajärven rannalla, josta on mahtvat näköalat Bolsenan järvelle.

Montefiasconen kapunki on noin 13.000 asukkaan asumuskeskus joka sijaitsee Bolsenajärvestä kaakkoon korkealla kukkulla. Montefiascone on mielenkiintoinen kylä sekin, josta olen tehnyt postauksen täällä.

Montefiascone sijaitsee sen verran korkealla että sieltä on myös mahtavat näköalat Bolsenajärvelle. Järven ympäristössä saa vaikka koko kesälomansa kulumaan. Alue on todella kaunis ja historiallinen. Useita leirintäalueitakin löytyy Bolsenajärven ympäristöstä.

Gradoli sijaitsee Bolsenajärven luoteisella puolella, pari kilometriä Bolsenan järveltä. Toinen yhtä idyllinen pieni kylä siina vieressä on Latera, jossa sielläkin melkein asustelee vain eläkeläisiä.

Via Cassia ja Via Francigena

Via Cassia lähtee Ponte Milvion sillalta, Rooman pohjoisosista, kohti luodetta. Melko heti lähteen Via Flaminia oikealle, Via Cassia melkein suoraan pohjoiseen.

Via Cassian itäpuolella kulkee tie nimeltä Via Casssia Veientana, mikä  lähtee Rooman kehätieltä GRA, ja mikä on saanut nimensä tien vieressä sijaitsevan Veion puistoalueen mukaan. Tien luokitus on paikallinen valtatie numero 2.

Varsinainen antiikin aikainen Via Cassia saa alkunsa kun ensin yliteään Teveren joki Ponte Milvion sillan yli. Noin sata metriä Ponte Milvion sillan jäkeen sijaitsee Piazzale di Ponte Milvio ja siinä  suuren Gran Madre di Dion kirkon edustalta lähtee Via Cassia kirkon oikeaa kuvetta kohti pohjoista ja Via Flaminia itään päin. 

Samalta torilta lähtee myös vasemmalle Via della Farnesina mikä sitten sadan metrin päästä jakautuu, vasemmalle Via della Frangesina ja oikealle Via degli Orti Farnesina. Molemmat tiet ovat erittäin ihastuttavia ajella.  Minä voisin kuvitella asuvani näillä seuduin... Alue on Farnesen aatelissuvun "värittämä" monella tavalla. Täällä sijaitsee esikaupunkialueen asutustaajama niemltä Farnesina. Alueella sijaitseee muutamia suurlähetystöjä, kouluja joissa puhutaan englantia ja ranskaa ja muistakin opinahjoja. Ylipäänsä melko korkeatasoinen taajama.

Ponte Milvio on kävelysilta, mutta aivan lähellä sen itäisellä puolen kulkee Teveren yli Corso di Francian moootoritie ja silta mikä on enemmänkin leveä moderni tie kuin silta. Sitä pitkin pääsee niin Via Flavinia Nuovolle kuin Via Cassia Nuovolle, siis kaksi uudenpaa tietä, uusi Flavinia ja uusi Cassian tie. Via Cassia ja Via Cassia Nuova yhtyvät noin 1,5 kilometrin päässä, Tomba di Neronen asuinalueen lähettyvillä.

Vanhaan Via Cassiaan yhtyy lännen puolelta hieman myöhemmin La Giustianan asuinaluen kohdalla Via Trionfale. La Giustianssa on Ostienseen, Braccianoon Cesanoon kulkevan paikallisjunan FL 3:n pysäkki. Täällä Rooman pohjoispuolella on todella paljon teitä ja valtavia teiden risteyksiä, rodelleja joissa on olta silmä tarkkana jotta  osuu oikealle kaistalle ja muistettava mihin oltiin menossa.

Parco di Veio 

Via Cassia on idyllien kapea tie kun taas tuo Nuovo "uusi" Cassia on hieman leveämpi, mutta kaunis sekin. Via Cassia Nuovan alkupäässä on moderneja kerrostaloja, mutta niitten takana 15000 hehtaaria laaja viherealue nimeltä Parco di Veio. Vanha Cassiakin kulkee viheralueen viertä. Metsäalue muuttuu melko villiksi melko pian. Parco di Veio on historiallinen alue, ehkä Rooman tärkein puisto- ja virkistysalue. Suosittelen lämpimästi kaikille luonnosta ja arkeologiasta kiinnostuneille. Veio oli etruskien kaupunki, noin 15 kilometriä Roomasta. Tämä oli Roomaa lähin etruskinen asuinpaikka. Roomalaiset sotivat yksitoista vuotta kunnes he onnistuivat valloittamaan Veion. Voiton ansiosta roomalaiset saivat alueet Viterbohon saakka.

Isola Farnese

Parco di Veion alueella on useita golfkenttiä, ravintoloita, majoituspaikkoja ja kesäaikaan erilaisia tapahtumia. Jos nyt antasin jonkin kiinnekohteen alueelta voisi olla vaikka Isola Farnese, joka on omalla autolla liikkuvielle Braccianon järven alueelle päin matkaaville erinomainen pysähdys- tai yöpymsikohde. 

Farnesen aatelissuku omisti suuren alueen Isola Farnesen ympäristöstä. Heillä on täällä oma Castello'nsakin. Isola Farnesen aluetta vastapäätä Via Cassian toisella puolen sijaitsee Olgiata, ns Rooman Beverly Hills. Täällä asuu useimmat erittäin rikkaat henkilöt. Alue on vartioitu eikä alueelle pääse ajamaan autollakan muuta kuin luvan saatua.

Via Francigena on ikivanaha pyhiinvaleluskävelyreitti jota pitkin käveltiin Euroopasta Roomaan. Kävelyreitti on tunnettu 1300-luvulta lähtien. Ensimmäinen pyhiinvaeltaja oli Canterburyn arkkipiispa Sigerico joka teki pyhiinvalelusmatkan vuonna 990 Rooman. Matkan hän raportoi tarkalleen kaikki noin 80 etappia matkallaan. Matkaa tuli 1600 kilometriä. Hän teki matkan neljä vuotta ennen kuolemaansa, suurimman osan patkasta kävellen. Hänen raportoinnistaan on olemassa kirjakin.

Roomasta Via Francigena kulkee vanhaa Via Cassiaa Sutrin kautta Viterbo'hon. Pyhiinvaeltajat kulkivat luostarista luostariin, joissa he saivat yösijaa ja päivällistä. Reitti on merkattu patikoijille, ja sitä voi kulkea lyhempiäkin matkoja, ihan oman mielensä mukaan. Nykyään ei ole enää luostareita, joissa voi yöpyä reitinvarella kovinkaan monta, mutta reitin välittömässä läheisyydessä ehkä. Internettisivuilla on vinkkejä ja majoitusehdotuksia. Loppumtaka noin 18 kilomteriä ennen Roomaa kulkee vilkkaasti likennöityä reittiä suurelta osin, joten sen voi vaikka kulkea paikallisjunalla.

Rooma nähtynä Monte Marion mäeltä

Vasemmalle puolelle vanhaa Via Cassiaa jää luonnonreservaatti Riserva Naturale dell'Insugherata. Alue on 740 hehtaaria laaja.

Via Cassia 1, Helena Serrano

Via Cassio 32, Helena Serrano

Via Cassia 735, Helena Serrano

Tomba di Nerone, on Via Cassian vieressä sijaitseva hauta kolmannelta vuosisadalta. Se on saanut nimensä aivan väärän luulon mukaan. Tämä on sargofagi, mutta sillä ei ole mitään tekemistä keisari Neron kanssa kuten keksiajalla luultiin. Sargofagin ympärille on kuitenkin syntynyt samanniminen asutuskeskus. Tässä kohtaa aikoinaan Via Cassia kohtasi Via Veientana nimisen tien, mikä yhdisti etruskien pääkaupungin Veiin Teveren jokeen.

Tomba di Nerone on myös nimeltään Agro Romanolla sijaitseva asuinalue. Agro Romano tarkoittaa roomalaista viljelymaata ja se on antiikin aikainen nimitys tälle alueelle. Modernin jaottelun mukaan Tomba di Nerone on viideskymmenesneljäs Zona di Roma, Z.LIII. 

Tämä Rooman kaupungin aluejako on eritäin sekavaa. Alueet voi kuulua kahteen tai kolmeenkin erilaiseen aluejakoon. 

Oswald Archenbachin maalaus Pyhiinvaeltajia Via Cassialla. Taustalla häämöttää Pyhän Pietarin basilika.

Gran Madre di Dio, Via Cassia 1

Ensimmäisenä Via Cassian varrella seisoo mahtava Gran Madre di Dion, Jumalan Äidin kirkko.

Gran Madre di Dio on moderni kirkkorakennus Pohjois-Roomassa, omistettu Neitsyt Marialle ja sijaitsee lähellä Ponte Milviuksen siltaa.

Kirkko perustettiin vuonna 1931 paavi Pius XI:n toimesta Efesoksen kirkolliskokouksen 16. vuosipäivän muistoksi. Kirkko vuonna 431 totesi Neitsyt Marian olevan Jumalan, Theotokosin, äiti. Kirkko rakennettiin Cesare Bazzanin ja Clemente Busiri Vicin piirustusten mukaan ja vihittiin käyttöön vuonna 1937. Kirkon pohjapiirros on kreikkalainen risti.

Omasta mielestäni kirkko on kaunis ulkoa päin mutta  erittäin kolkko  sisältä päin.

Talvi Veion luonnonpuistossa

Via Flaminia

Via Flaminia  valmistui  jo vuonna 220 eaa. Tie johti Roomasta Fanon ja Pesaron kautta Ariminum'iin, nykyiselle Riminille. Nykyinen Flaminian tie päättyy Fano nimiseen kaupunkiin Marchessa. Fano on mukava rantalomakohde. Paljon mukavampi kuin Rimini tai Riccione. Ehdottomasti. On rantaa, on historiaa, on kujia ja butiikkeja ja hyvää ruokaa ja kaikki kohtuu hintaan, jopa melko halvalla. Rauhallinen ja siisti paikka. Junallakin pääsee Fanoon. Suosittelen! Facebook!

Mukava Camping alue, Madonna Ponte, löytyy myös Fanon reunamalta. Sieltä käsin voi tutustua ympärillä sijaitsevaan alueeseen. Fanon lisäksi Pesaroon, Urbinoon, San Marinoon, San Leoon ja moniin muihin alueen historiallisiin nähtävyyksiin. 

Pari kilometriä etelänpänä sijaitsee heti toinen leirintäalue, Mare Blu. Italialaiset perheet, varsinkin lapsiperheet, viettävät mielellään lomaansa ja viikonloppuja leirintäalueilla, joten niissä on kaikki tarpeellinen palevelu ja erilaisia yöpymismahdollisuuksia tarjolla.

Flaminion korttelisto on kapea kaistale Via Flaminiuon läntisellä puolella

Rooman päässäkin, Via Flaminian varella sijaitsee lerintäalue Flaminio Village, Via Flaminia Nuova 821, muutama kilometri Rooman keskustasta pohjoiseen päin. Täältä on hieman hankalat yhteydet keskustaan, varsinkin tottumattomalle, mutta matka ei toki ole pitkä, mutta käveltäväksi aivan liian pitkä. Omalla autolla toki ei tee yhtään mitään Rooman keskustassa koska sitä ei voi jättää mihinkään. Rooman laitamilta löytyy parkkitaloja. Via Riano 13 on yksi parkki, joka on vartioitu vuorokaudet ympäri.

 Piazzale Ponte Milviolta kulkee paljon busseja joka suuntaan.

Fanossa on kerran kuukaudessa suuret antiikkimarkkinat jossa myydään kaikkea taivaan ja maan väliltä. Kohtuullisen korkeatasoista ja hyväkuntoista tavaraa. Fanossa pidetään karnevaaleja ja jazz-juhlat jka kesä.

Keskiajalla Via Flaminiaa nimitettiin myös nimellä Via Ravenna, jolloin Ravenna oli erittäin tärkeä kaupunki. Ravenna joutui paavin omistukseen ja hallintaan. Yhteen aikaan Ravenna oli Rooman valtakunnan pääkaupunki. Ravenna on yksi Italian historiallisesti arvokkaimmista kapungeista johon kannattaa paneutua ajan kanssa. Ravennasta löytyy esimerkiksi kahdeksan varhaiskristillistä rakennusta, jotka ovat  päässeet Unescon maailmanperinnelistalle. Aivan mahtava kaupunki. Ikävä kyllä moniin nähtävyyksiin on nykyään melko korkeat sisäänpääsymaksut, mutta korkeatasoisia nähtväyyksiä Ravennassa riittää.

Renessanssin ajalla Flaminian tie oli tärkeä armeijan kannalta varsinkin Napoleonin ja toisen maailmansodan aikoina. 

Nykyään tie on Strada Statale 3, valtion valtatie numero 3. Tämä tie toimii pääasiallisena kulkuväylänä vielä tänäkin päivänä Rooman ja Adrianmeren välillä. Alun perin Via Flaminia alkoi nykyiseltä Piazza Venezialta, mutta nykyään katu on nimeltään Via del Corso Piazza del Popololle saakka. Piazza Falminiolta lähtien ja Flaminion metroaseman luota tie on Via Flaminia, joka päättyy juuri enen Ponte Milvion siltaa, joka on kävelysilta. Ponte Falminion silta sijaitsee hieman itään päin. 

Jos aikoo omalla autolla Teveren joen ylitse Ponte Flaminion siltaa pitkin ja edellen Via Flminiaa pitkin ulos kaupungista, niin on parasta varautua jo ajoissa Corso di Francialle, joka johta suoraan Ponte Flaminian sillalle. Via del Belle Artin kohdalla Via Flaminia muuttuu yksisuuntaiseksi kapunkiin päin kulkevaksi kaduksi. Mutta sen vieressä kulkee saman suuntainen katu nimeltä Viale Tiziano, joka on yksisuuntainen katu kaupungista ulospäin. Piazzale Manilalla kannattaa viimeistään kääntyä oikealle ja ajaa pitkin Corso di Franciaa Ponte Flaminion sillalle.

Jo ennen ajanalkua 200- ja 300-luvuilla oli tie hyvin tärkeä kulkuväylä, varsinkin ruokatavaroiden kuljetuksessa.

Porta Flaminio/Porta del Popolo kaupunginmuurin sisäpuolelta nähtynä. Tuolta portin ulkopuolelta alkaa Via Flaminio, mutta sen alkupäässä lyhyellä kadun pätkällä on liikenne killettyä. Siinä metroaseman luona on raitiovaunun numero 2 päätepysäkki.

Tie kulki Taveren jokilaaksossa ja siitä yli Apenniininen vuoriketjun. Roomassa se kulkee Ponte Milvion sillalta 3,5 kilometriä Porta Flaminion luokse, kaupunginmuuriin, Piazza del Popolon "ulkopuolella". Ennen kuin Rooman Aurelianuksen kaupunginmuuri rakennettiin kulki Via Flaminia suoraan Piazza Venezialle saakka. Piazza del Popololta Piazza Venezialle kulkeva suora katu on nykyään Via Flaminia sijasta Via del Corso. 

Ponte Milvion nykyinen silta on vuodelta 109 eaa. Silta on erittäin historiallinen monella tapaa mutta erikoisesti tärkeä tapahtuma oli Milviuksen sillan taistelu. Taistelussa Konstantinus Suuri löi vuonna 312 kilpailijansa Maxentinuksen hengiltä. Maxentinus putosi Teveren jokeen ja Konstantinus Suuri marssi Roomaan, josta hänestä tehtiin Rooman keisari. Se oli Konstaninus Suuri joka laillisti kristinuskon Rooman valtakunnassa. Konstantinus Suuri on yksi tärkeimmistä ja vaikutusvaltaisimmista historiallisista suurmiehistä. Kristinuskoa ei ehkä olisi lainkaan olemassakaan, jos Konstantinus ei sitä hyväksynyt.

Ponte Milvion sillalle käyvät rakastavaiset parit laittamassa lukkoja joita sitten poliisit poistavat syystä että silta on vanha ja lukkoejn painosta silta voii jopa hajota. Ponte Milvion sillalla on ollut ajokielto jo pitkät ajat.

  Ponte Milvion silta on suosittu kävelysilta. 

 Ponte Milvius

Porta Falaminio/Porta del Popolo kaupunginmuurin ulkopuolelta nähtynä

Paavi Paulus II rakennutti Via del Corson kadun ja sen ympäristöä 1460-luvulla. Via del Corsolla pidettiin aikoinaan hevoskilpailuja. Hevoset juoksivat Piazza del Popololta pitkin Via del Corsoa Piazza Venezialle saakka. Paavi Paulo II istui Palazzo Venezian pienellä parvekkeella, samalla parevekkeella, josta Napoleon ja Mussolinkin myöhemmin pitivät puheitaan. Parvekkeelta paavi seurasi hevosten juoksua maaliin.  Parveke on vieläkin jäljellä. Hevoskilpailluja pidettiin useampi sata vuotta. Joskus juoksivat aasit hevosten sijasta tai juutalaiset miehet. Nämä juoksukilpailut lopetettiin vasta vuonna 1668.

Porta Fontelnalis oli alkuperäinen Via Flamian kaupunginportti joka oli rakennettu aikaisempaan kaupungimuuriin, Serviuksen muuriin.

Kuvassa on rippeet siitä alkuperäisestä portista. Ne sijaitsee Vittorianon muistomerkin kupeessa, Museo del Risorgimenton luona. Karttakuvassa alla numerossa 13.

Serviuksen kaupunginmuuri merkattu punaisella ja Aurelianuksen kaupunginmuuri mustalla.

Nykyinen Via Flaminia lähtee Piazza del Popolon luota pohjoiseen päin ja päätyy Ponte Milviolle. Jotta pääsee nykyiselle Via Flaminia Nuovolle niin on erottava Via Flaminiasta Piazzale Ankaralla ja ajettava oikealle Corso di Francialle. Parin kilometrin päästä käännytään vasemmalle Via Flaminia Nuovalle, kun vasemmalle lähtee Via Cassa Nuova. 

Via Faminia Vecchio, vanha Via Flaminia, kääntyy oikealle Corso di Francia'lta melko pian ylitettyä Teveren joen ja kulkee vain lyhyen matkaa Campo San Pietrolle, jossa bussi 332 käy kääntymässä. Tämä bussi kulkee vain puolen kilometrin matkan edestakaisin ja sillä on vain viiisi pysäkkiä. Mahtaa olla ikävä kuskille ajaa tuota väliä kaiket päivät.

Huom! Tämä bussi 322 on lakkautettu, koska se kulki usein ilman matkustajia. Bussi 32 pyöräyttää ympäri tämän  Tor di Quinton alueen.

Kuvassa pätkä Via Flaminia Vecchia, siis sitä alkuperäistä Via Falminian tietä.

Uudempi tie on nimeltään Via Flaminia Nuovo (uusi), ja vanhasta Via Flaminiasta Vecchia'sta  on jäljellä vain lyhyitä pätkiä.

Via Flaminia Vecchia 502, Chi Era Costui?,  Helena Serrano

Sant'Eugenio, Via delle Belle Arti

Sant'Eugenion kirkosta ei ole montakaan askelta Via Flaminian alkuun. Via Flaminian kautta tulivat aikoinaat niin kuinkaalliset, keisarit, pyhiinvaeltajat, sotilaat, munkit, kirjailijat, taiteiljat, aatelsimiehet ja muut matkamiehet Roomaan. Jotkut tulivat jalkaisin, toiset hevoskärryillä ja viimeinen Teveren joen ylitys oli Ponte Milviolla. Ensimmäinen silta Teveren yli rakennettiin vuonna 220 eaa ja se oli yksinkertainen puusilta. Uudempi silta rakennettiin vuonna 109 eaa joka tehtiin kivestä.

Heti Milvion sillan jälkeen löytyy tämä iso kirkkoo. Teiden väliin jää iso mahtava kirkkorakennus nimeltä Gran Madre di Dio.

Ponte di Falminlta tie jatkuu alkuun Corso  de Francia nimellä, mutta myöhemmin jakaantuu kahtia, vasemmalle Via Cassia Nuovana ja oikealle via Flaminia Nuovana.

Via Flaminia Vecchia 470, Helena Serrano

Rettoria Sant'Andrea del Vignola, Via Flaminia 194

Rettoria tarkoittaa pappilaa. Tämä entinen kirkko on Santa'Eugenio kirkon alaisuudessa. Arkkitehti Giacomo Barrozzi da Vignola suunnitteli tämän erikoisen kirkon ja kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1553. Se on erittäin harvinaista että kirkko on saanut nimensä arkkitehdin mukaan mutta "Jacopo" Vignola oli "paavillinen" arkkitehti siihen aikaan. Hän oli paavi Julius III:n suosikki ja paavin kuoltua Jacopo sai töitä Farnesen suvulta ja hän teki töitä Michelangelo Buonarrotin kanssa. Jacopo Vignola on saanut kunnian tulla haudatuksi Pantheoniin.

Kirkolla on ollut monta epävirallista nimeäkin. Kirkko lopetti tomintansa kirkkona vuonna 1805, samana vuonna kun Giuseppe Valandier uuskorjasi kirkon viimeisen päälle ja on toiminut sen jälkeen pappilana. Kirkko on 13 x 10 metriä kooltaan.

 Via Flaminia 499, Chi Era Costui?, Helena Serrano

Via Flaminia 499, Chi Era Costui?, Helena Serrano

Via Flaminia 1009, Helena Serrano

San Michele Arcangelo al Flaminion hautausmaan kirkko, Via Falminia 1444. Kirkko sijaitsee keskellä hautausmaata.

Flaminion hautausmaa on aivan valtavan iso. Hautausmaata kutsutaan myös nimellä Cimitero Prima Porta. Tämä on Italian suurin hautausmaa, kokonaista 140 hektaaria suuri. Hautausmaalla on 37 kilometriä hautausmaan sisäisiä teitä. Täällä on oma alueensa kullekin uskonnolle, juutalaisille, katollisille, protestanteille, islaminuskoisille jne. Juutalaisten hautakappelin perustivat puolalaiset juutalaiset. Luonnollisesti löytyy myös krematorio hautausmaalta.

Hautausmaa on aivan liian iso. Paikka paikoin hautausmaa on sotkuisessa ja rähjäisessä kunnossa. Yksityiset henkilöt siivoavat usein hautausmaata. Kun taas toiset eivät välitä vaan sotkevat ja heittävät roskat maahan. Hautausmaista pitää kunnat huolen Italiassa, joitakin yksityisiä haustausmaita lukuunottamatta. Kunnat hoitaa kaiken, arkut, kukkalaitteet, kuljetukset ja säilytykset ja hautaukset.

Nykyisin haudataan monet noihin yhteisiin hautarakennuksiin. Polttohautaus on paljon halvenpaa ja vie hyvin vähän tilaa. Ennen vanhaan oli jokaisella suvulla oma pieni kaunis hautarakennus ja sellaisiakin löytyy täältä Flaminion hautausmaalta vieläkin, sen vanhemmasta osiosta. Vanhemmat hautausmaat ovatkin kuin kuolleiden kaupunkeja. Polttohautaus on nykyään kaikista suosituin Roomassa.

Mitenkään kaunis hautausmaa tämä Prima Porta ei ole.

Hautusmaan yhteyteen on syntynyt myös erikoinen hautausmaaniitty abortoiduille sikiöille ja keskenmenoissa kuolleille lapsille. Heitä ei voi perinteen mukaan haudata pyhälle maalle. Useista italialaisista kaupungeista löytyy toreja joiden alla on sikiöiden ja keskenmoissa kuolleita lapsia haudattuina. Ennen vanhaan uskottiin että sikiöt ja keskemenossa kuolleet lapset jäivät eräänlaiseen limbotilaan, joten heitä ei voitu pitää individeinä ja haudata pyhälle kirkkomaalle.