Sant'Ambrogio della Massima

 Chiesa Rettoria Sant'Ambrogio della Massima, Via di Sant'Ambrogio 3,

 Sant Angelon kaupunginosassa

 Tämä alue on Rooman vanhinta asuinaluetta ja kaikista sokkeloisinta

Via di Sant'Ambrogion kujan varrella sijaitsee tämä pieni kirkko ja sen paappisluostari tai asuntola. Täällä asustelee nigerialaisia pappeja. He kuuluvat pappisluostarijärjestöön nimelt Congregazione Benedettina Sublacense O.S.B. Tätä voi siis kutsua vaikka pappilaksi. Katollinen kirkko kutsuu tätä kirkkoa nimellä Rettoria Sant'Ambrogio della Massima ja rettoria tarkoittaa juuri pappilaa. Kirkon aukioloaikoja ei enää ole ainakaan julkisesti ilmoitettu. 

Roomassa asuu paljon pappeja tai pappiskokelaita ympäri maapalloa.

Kirkko raknnettiin luostarin käyttöön. Kerrotaan että kirkko olisi rakennettu entisen Herkuluksen temppein päälle. Tuolle väitteelle ei kannata panna sen kummenpaa painoa sillä sitä on mahdottomuus todistaa. Ensimmäinen maininta kirkosta löytyy Liber Pontificalis, Paavin kirjasta, jossa mainitaan kirkko ensimmäisen kerraan vuonna 803. Paavin kirja kertoo että paikalla sijaitsi vuonna 803 Pyhän Marian luostari jota kutsuttiin nimellä Ambrosii. Pyhä Ambrosius eli 30-luvulla joten aivan hyvin tuo voi pitää paikkansakin.

Sisäänkäynti Congregazione Sublacense Cassinese dell'Ordine di San Benedetto luostariin, Via di San Ambrogio 13, mikä sijaitsee kirkon kupeessa. Tämä benediktiläinen luostari on valtavan suuri. Tietoni mukaan on yöpymsipaikka osoitteessa Via San Ambrogio 3, siis tuo ovi tuossa yllä olevassa kuvassa. Luostari on avoinna maanantaista perjantaihin kello 8.30-12.30, suljettu lauantaisin  ja sunnuntaisin. Ainahan sitä voi käydä kysymässä! Voi olle majottuminen on lopetettu, mutta luostarissa voi silti käydä. 

Paljon ahtaamme ei olisi voinut enää jäädä  tämä kirkko ja sen luostari. Alue on Rooman vanhinta asuinaleutta. Luostari perusttiin kahden sisaruksen lapsuudenkotiin, Pyhä Marcellina, Sankt Abrosiuksen vanhempi sisko ja  vuonna 353 ja kirkko sen viereen. Sankt Ambrosius (noin 340-397 jaa) oli merkittävä kirkkoisä 300-luvulla. 

Tämä San'Ambrogion kuja on ehkä Rooman kapein kuja. Via di Sant'Ambrogio on mutkikas kuja, joka lähtee Piazza Matteilta ja päätyy Via dei Portico Ottavialle, Ghetton sydämeen. Tätä kirkkoa ei ole helppo löytää, mutta toisaalta, kirkon ovetkaan ei ole nykyään kovin usein avoinna, eikä tämä kirkko kuulu tunnettujen nähtävyyksien joukkoon, mutta se on silti nähtävyys. Tälläkin kirkolla ja sen luostarilla on toki oma historiallinen ja taiteellinen arvonsa.

Kirkon ovi on avoinna sunnuntaina jumalanpalveluksen aikana ja mahdollisesti myös lauantai-iltaisin, jolloin nigerilainen nuorisojärjestö pitää oman jumalanpalveluksensa kirkossa. Luostarin papit eivät käytä kuulema kirkkoa omiin hartaustilaisuuksiinsa muuta kuin harvinaistapauksissa. 

Joulukuun 7. päivä vietetään kirkossa Pyhän Ambrosiuksen muistopäivää jumalanpalveluksella. Muita pyhimyksiä juhlitaan kirkossa seuraavasti: Anatoli 10 heinäkuuta, Benediktus 11 heinäkuuta, Marcellina 17 heinäkuuta, Polykarpos 23 helmikuuta ja Satyrus 17 syyskuuta.

Kapea se on viereinenkin kuja niemltä Via della Reginella. Voihän täällä maleksia silti vaikka ei pääsisikään kirkkoon. Autolla ajokin näillä kujilla on melkein mahdottomuus. Näillä kulmilla on tiheään vaikka vallan minkälaista ruokapaikkaa ja baaria, pieniä putiikkeja ja lähettyvillä hyvät liikenneyhteydet joka suuntaan. Regolan kaunis ja viihtyisä kaupunginosa on aivan nurkilla ja Trastevereenkin on kävelymatkan päässä.

Näillä kujilla on muutamia yökerhojakin kuten Latte Piú, Via dei Funari 21. Via Sant'Abrogion varrella aivan luostarin vieressä oli myös yökerho mutta poliisit sulkivat sen turvallisusus syistä kuulema. Vaikka ehkä papit valittivat että yökerho heitä häiritsi. En tiedä.

Viihtyisällä Piazza Mattei'lla, Via Paganican puolella,  on  upea  hotelli Little Queen, jossa on upeeakin upeampi sviitti (+rum-serivice) vuokarttavana, mutta myös muita erikokoisia huneistoja. Erinomainen rauhallinen sijainti. Tämä Sant'Angelon kaupunginosa on alunperin juutalaisten assuinaluetta, mutta nykyään täällä asuu kaikenmaalaisia. Alueelta löytyy useita kosher-ravintoloita. Mutta Sant'Angelon alue on tnnettu hyvistä ja halvoista pikaruokapaikoista, etenkin länsi- ja pohjoisosassa, joita voin suositella! Koko perheen lounaspaikka! Via di Santa Maria Pianto ja Via Portico ottavia ovat aluen pääkadut, joiden varrelta löytyy jokaiselle jotain. 

Gran Caffe Via di Santa Maria Pianto 59 on ehdoton suosikki kahviloiden joukossa. Täällä voi myös ruokailla, etenkin mahtavan suuret voileivät houkuttelevat.

Turkkilainen Istanbul Kebab Largo Arenula 21 oli yllätys kun satuin menemään sinne. Paras kebab koskaan, mutta täällä myydään myös pizzaa ja paljon muutakin. Se on avoinna joka päviä kello 10-05 asti yöllä. Keskiellä paikalla mistä löytyy 

Via Merulanalla kulkee raitiiovaunu ja useita mukavia busseja. Lungotever de'Cencillä kulkee myös useita busseja.

 

Piazza Mattein torilla sijaitsee aito Hammam kylpylä. Vaatii varauksen.

Hotelli Arenula on yksi Rooman suosituimpia hotelleja, mutta kallis. Monen suosikki. Sijaintikin on aivan mahtavan hyvä, Via di Santa Maria Dé Calderari. Hotellin vieressä sijaitsee klassinen roomalainen Hosteria Pompiere.

Toinen erittäin suosittu hotelli Domus Ester sijaitsee Via Arunelan toisella puolella, Regolan kaupunginosassa. Ester vaatii aikaisen varauksen. Alueella sijaitsee useita korkeatasosia hotelleja.

Nyt takakaisin Sant'Ambrgion kirkkoon...

Kujalta nähtynä...

Alkuperäinen luostari oli nimeltään Santa Maria di Sant'Ambrogion luostari jossa asui fransiskaani nunnia. Pyhän Abrosion vanhemmat omistivat rakennuksen johon Abrosiuksen sisko Marcellina perusti luostarin. Ambrosius ja Marcellina syntyivät Trier'issä Ranskassa, jonne heidän vanhenpansa muuttivat, kuin isä sai prefektin hommat Trier'issä. Ambrosiuksella ja Marcellinalla oli veli nimeltä Satiro, joka toimi asianajajana. Satiro saattoi olla Abrosiuksen kaksoisveli. 

Napoleonin vallan ajalla hätyyteltiin munkit ja nunnat pois luostareistaan. Mutta 1800-luvun alussa silloinen paavi antoi kunnostaa tämänkin luostarin. Luostariin muutti dominikaaninununnia. Eikä ihme että kirkko ja luostari uuskorjattiin. Arkkitehtinä oli toiminut Giacomo della Porta 1500-luvulla ja Carlo Maderno antoi oman leimansa kirkolle hieman della Portan jälkeen. 1800-luvulla paavi antoi luostarin Subiacon benediktiinimunkeille ja viimeisimmät korjaukset tehtiin 1960-luvulla. 

Pyhän Ambrosiuksen pyynnöstä Donato Bramante suunnitteli Milanoon kirkon veljelleen, Santa Maria presso San Satiro, johon Pyhä Satiro sai oman hautakappelin.

Aurelio Ambrose/Pyhä Ambrosius,

 mosaiikkityö Milanon tuomiokirkossa

Pyhä Ambrosius oli kirkonisä, piispa ja kirjailija. Hän oli ehdottomasti tärkeimpiä vaikuttajia 300-luvulla Italiassa. Hän oli yksi neljästä suuresta kirkonisästä ja vaikuttajasta Hieronymoksen, Geregorius Suuren ja Augustinuksen rinnalla.

Sant'Abrosion basilikan kryptassa Milanossa sijaitsee Pyhän Ambroniuksen pyhät jälkeenjäännökset. Hänen vieressään lepää kaksi muutakin henkilöä, joitten nimiä en tiedä. Virtuaalinen vierailu Milanon basilikassa täällä. Todella upea basilika. Laittakaapa mieleen jos satutte käymään Milanossa.

Kirkon lattiat on valmistettu Cosmaattisin kuvioin, joten lattia on luultavasti Jacobo Cosmatin valmistama 1400-luvulla.

1800-luvun lopulla rakennettiin tuo lektari nunnia varten sisäänkäynnin päälle. Sinne pääsi nunnat suoraan luostarista.

Tämä maalaus on nimeltään Deposizione, ristiltä alas laskeminen. Maalaus on viety suojaan luostarin puolelle. Sen on maalannut Antoniazzo Romano, joka oli roomalainen taidemaalari, ja näin ollen harvinaisuus. Hänet voidaan lukea suuriin roomalaisiin mestareihin. Hän oli koristelmassa Vatikaanin kirjastoa muitten taidemaalarien kanssa. Hänen ehkä kaikista tunnetuimmat työt löytyvät Santi Apostolin kirkon Bassarionen kappelista. Samassa kirkkosa on myös yksi hänen monista Madonna ja lapsi maalauksista.

Kirkon pihalla seisoo 1700-luvulla rakennttu nymfeum/nymfaion, jonka allas on vanha sarkofagi. Nymfit olivat kreikkalaisen mytologian mukaan luonnonhegettäriä, naispuolisia jumalattaria. Tämä on yksi niistä hrvoista nymfeumeista jotka ovat vielä tallella Roomassa. Esquilinon kaupunginosassa sijaisee kaksi ja kaikista upein sijaitsee Villa Giulia'ssa.

Casa delle Letture ja Biblioteca Vallicelliana

Oratorio dei Filippini (kuvassa vasemmalla),
Piazza della Chiesa Nuova/ Corso Vittorio Emanuele II

Tältä torilta löytyy taksiasema!

Tässä pysähtyy monia busseja kuten muun muassa 40, 46,  62, 64 ja muutam yöbussikin.

Kuvassa oikealla on Oratorio dei Filippini järjestölle kuuluva kirkko Chiesa Nuova tai  alkuperäiseltä nimeltään Santa Maria in Vallicella.

Oratorio dei Filippinin rakennuksessa sijaitsee Biblioteca Vallicelliana ja Rooman kaupungin historiallinen arkisto ja nykyään myös Casa delle Letture niminen kirjasto ja lukuhuone. Casa delle Letturen kirjastoon on sisäänkäynti Piazza dell'Oroglogin puolelta. 

HUOM! Aukioloaikoihin on voitu tehdä muutoksia!

Casa delle Lettura sijaitsee tuon vasemalla sijaitsevan kapean kujan päässsä. Tämä rakennuskompleksi on melko suuri.

 Oratorianien arkisto

Kirkon ja  veljeskunnan nimeltä Oratorianit tai filippiinit perusti Pyhä Filippo Neri 1500-luvulla. Oratoriani järjestöön kuuluu niin pappeja kuin maalikkojakin. Mitään luostarijärjestöä ei heillä kuitenkaan ole. 

Arkkitehti Francesco Borromini suunnitteli tämän erittäin kauniin rakennuksen 1600-luvulla. Sielunhoito, Jumalansanan julistus ja pappiskoulutus ovat järjestön tärkeimmät tehtävät. Vallicellianan kirjastossa on 130 000 volyymia, 3000 käsikirjoitusta, 12000 kuvaa ja valokuvaa, vanhoja garvyyritöitä ja valokuviakin löytyy paljon. Paljon ieitoa Rooman kirkoista, kaduista ja toreista. Tämä kirjasto on avoinna maanantaista lauantaihin kello 8.30-13.30, paitsi tiistaina suljetaan kello 18:30 ja keksiviikkona ja torstaina suljetaan kello 19.15.

Rooman kaupungin historiallinen arkiivi on avoinna maanantaina ja perjantaina kello 9.00-13.00 ja tiistaina, keksiviikkona ja torstaina kello 9.00-16.00.

Rakennuksen edustalla sijaitsee tämä söötti suihkulähde Fontana della Terrina. Terriini oli alun perin sijoitettu Campo dei Fiorille mutta se siirrettiin tänne 1900-luvun alulla. Giacomo della Porta on valmistanut tämän terriinin paavi Gregorius XIII:n pyynnöstä, mutta paavi ehti kuolla ennen kuin terriini valmistui ja näin ollen hän ei ehtinyt sitä nähdä.

Casa della Letturaan pääsee rakennuksen kulman takaa Piazza dell'Orologion puolelta. Rooman kaupungin historilliseen arkistoon pääsee viereisestä ovesta samalta kujalta. 

Oratorianien kirjastoon pääsee tuosta julkisivun oikeanpuoleisesta ovesta. Viimeksi kun kävin marraskuussa niin pääsin sisään mutta sitten tuli stoppi eteen. Siellä tehtiin remonttia. Luultavasti remonttia tehtiin Filippo Nerin 500-vuotis juhlavuoden kunniaksi, jota vietetään nyt vuonna 2015.

Torilla seisoo Pietro Metastasion patsas. Hän eli 1600-1700-lukujen molemmin puolin. Hän asui suuremman osan elämästää Wienissä Itävallassa ja vietti siellä "hovielämää. Hän oli sen ajan julkkis ja sopi mainiosti juuri Habsburgien hovin tarpeiisin. Hän ehti toki kirjottamaan runoja sekä oopperalibrettoja. Hän oli syntyään roomalainen.

Sisäpiha jonne löytää helposti kun menee julkisivun ovesta sisään.

Taempi sisäpiha. Tänne pääsee Casa delle Lettura'stakin.

Rooman kunnan historiallinen arkisto

Casa delle Lettura on vapaasti suomennettuna lukukoti. Tämän lukukodin omistaa kunta. Kirjastossa on modernia italialaista ja ulkomaalaista kirjallisuutta.  Lukukoti perustetiin näihin tiloihin vuonna 2000.

Rakennuksen ylimmässä kerroksessa sijaitseee Biblioteca Vallicelliana, jossa on erittäin arvokasta kirkollista historiaa käsittelevää kirjallisuutta, varsinkin reformation ja vastarefromation ajalta. Kirjat olivat Pyhän Filippo Nerin omaisuutta.

Rakennuskomplekissa on sijainnut myös iso luostari jossa ei kaiketi enää ole nunnia eikä munkkeja. Luostari on kuulunut jollekin muulle järjestölle sillä oratoriaaneilla ei ole luostareita lainkaan.

Rakennuksessa sijaitsee myös Filippo Nerin järjestön Oratorioanien pääkonttori.

 Casa delle Lettura on avoinna maanantaista perjantaihin kello 9.30-18.30

 Sisäpihalla pidetään kesäaikaan luentoja ja keskusteluja

Jos kahvin jano yllättää, niin suosittelen kääntyä korttelin taakse Via del Governo Vecchion puollelle. Kahvila sijaitsee hyvin lähellä Casa delle Letturaa, kulman takana. Sieltä löyttyy tämä viihtyisä kahvila Caffé Novecento. Aivan ihaan kahvila, Rooman viihtyisimmistä ja parhaimmista kahviloista.

Täällä tarjoillaan niin makeata kuin suolaistakin purtavaa. Kahvila sijaitsee ikivanhassa rakennuksessa ja se henkii hieman hienostonutta pariisilaista tunnelmaa. Kahvila ei siis ole tyypillien roomalainen, jossa juodaan nopeasti kahvit seisten, vaan täällä istutaan ja nautitaan talon antimista. Taustalla hijaista jazzmusiikkia. Ei pidetä mitään kiirettä, kuten ei pariisilaisetkaan.

Kannattaa maistaa kanelilla maustettua espressokahvia. Hienostunut kahvila ja hieman tyyris, ja laatu korkea.Via del Coverno Vecchion kujalta löytyy useita mukavia jas korkeatasoisia ruokapaikkoja ja butiikkeja. Katu on yksi Rooman suosituimmista kaduista. Kannattaa kävlellä päästä päähän!

Kahvilan vieressä sijaiste pieni Pizzeria, missä saa halpaa ja jhyvää pizzaa.

Italian valtion televisiokanava RAI on tehnyt aivan ihastuttavan mini tv-sarjan pyhän Filippo Nerin elämästä. Olkaapa hyvät !

Capranica

Capranica sijaitsee Lago di Vico järven eteläpuolella ja Lago di Braccioanon pohjoispuolella. Capranica on Viterbon provinssin isompia ja eteläisimpiä paikkakuntia. Ei täällä toki asu silti kuin noin vajaat 7000 asukasta vakituisesti mutta kesäaikaan liikkuu alueella runsaasti kesäauskkaita ja ohikulkevia turisteja.

Capranicaan pääsee Roomasta Rooman kehätieltä lähtevää moottooritietä Via Cassia Vaientanaa pitkin, joka on Italian valtiontie Via Cassia. Tätä tietä pääsee parhaiten myös Viterbohon. 

Capranica sijaitsee melko lähellä Roomaa, noin 55 kilometriä luoteeseen Roomasta. Firenzeen ja Sienaan pääsee Roomasta toki suorinta tietä Autostrada 1 pitkin, mutta aivan hyvin voi kiepauttaa Capranican ja Viterbon kauttakin jos on matkalla Firenzeen ja Sienaan. 

Rautatieasemia alueella on Capranica-Sutri, Vico Matrino ja Madonna del Piano, linjalla Viterbo-Roma Ostiense.

Via Cassia kulkee Capranican läpi. Tie kulkee Capranican keskustaan joka sijaitsee kukkulan päällä. Tie on nimeltään Viale Nardini Capranican keskustassa mutta muuttuu SR 2 valtatieksi taas Capranican ulkopuolella. SR 2 Via Cassia ei ole toki kolmikaistainen moottoritie kuin vain Monterosiin saakka, josta voi kääntyä Civita Castellanaan ja siitä edelleen Autostrada del Sole'lle A 1, jos niin haluaa.

Capranica kuuluu Ciminin vuoriston yhteisöön, johon useimmat kylät tällä alueella kuuluvat.  Monte Ciminin vulkaninen alue sijaitsee Lago di Vicon järven ympärillä. Toki alueella maa järisee vieläkin mutta sitä ei juuri huomaa. Alueella on syviä rotkoja joissa kapeat joet juoksuttavat vettä eteenpäin. Kylät sijaitsevat raaviinien reunoilla. Vuoret eivät ole kovinkaan korkeita, vain noin reilut puoli kilomteriä korkeimmat huiput. 

Castello degli Anquillara e Torre Orologio

Legenda kertoo että lähellä nykyistä Capreraa eli 800-luvulla Caprera niminen suku jotka pakenivat tälle paikalle, ihastuivat siihen ja rakensivat kuukkualle asuntonsa. Mutta todellisuudessa asutusta alkoi syntymään tälle paikalle etruskien myötä siinä vuonna 1000 ja sen jälkeen.

Aquillaran aatelissuku piti valtaa täällä keskiajalla. Aquillarat hallitsi monessa kylässä Lago di Bolsenan ympäristössä. Aquillarat veljeilivät toisen paikallisen attelissuvun kanssa, nimittäin di Vico. Vicot olivat saksalaista alkuperää. He omistivat suuret maa-alueet Lago di Vicon ympäriltä, kuten jo nimikin kertoo. Di Vico herrat toimivat prefect urbis sijaisena, joka tarkoittaa Pyhää roomalaisen keisarin sijaisuutta. Vuonna 1437 menettivät di Vicot virkansa taistellessa kardinaali Giovanni Vitelleschin kanssa Vetrallassa. Vitelleschi oli kotoisin Tarquiniasta.

Via Francigenan pyhiivaellusreitti kulkee Capranican läpi. Olen aikaisemmin kirjoittanut La Francigena'sta täällä. Capranica kartalla.

Maria SS delle Graziaa juhlitaan vuosittain toukokuun toinen sunnuntai. Aivan mahtavat juhlallisuudet johon panostetaan paljon joka vuosi. 

Trenton kirkolliskokouksessa 1545-1563 johon kokoonnuttiin kahdeksantoista vuoden ajalla, ja jona aikana ehti paavin istuimella istua useampiakin paavia. Kirkolliskokousken tarkoituskena oli vahvistaa katolisen kirkon oppeja protesatnttisen reformation vastareaktiona. Protestantit kutsuttiin kokouksiin mutta kukaan heistä ei hallunut osallistua. Trenton kirkolliskokous oli jo yhdeksästoista katollisen kirkon kirkolliskokouksista ja kolmanneksi viimeinen. Vain kaksi kirkolliskokousta pidettiin Trenton kokouksen jälkeen ja ne molemmat pidettiin Vatikaanissa.

Trenton kirkolliskokouksen jälkeen oli suositeltavaa perustaa ns confernitas, uskonollisia veljeskuntia joiden tarkoituksena oli vaalia ja luoda yhteenkuuluvaisuutta, hurskautta,  hyväntekeväisyyttä ja lojaalisuutta katollista kirkkoa kohtaan. Varsinkin keskiaikaisissa kylissä näillä veljeskunnilla oli suuri merkitys kyläläisten yhteenkuuluvaisuden takia ja yhteenkuuluvaisuus myös vahvisti uskoa. 

Capranican uskonnoliset Madonna della Grazia juhlallisuudet ovat peräisin siltä ajalta, noin viisisataa vuotta takaperin ajassa. Useimmissa italialaisissa kylissä vietetään jonkinlaista uskonnllista perinnejuhlaa vielä tänäkin päivänä. Näitä juhlia nimitetään nimellä sagre. Nyt modernilla ajalla voi näitä juhlallisuuksia kutsua festivaaleiksikin. Juhlissa valmistetaan paikallisia herkkuja paikallisista tuotteista. Katetaan pitkät pöydät ulkosalle, jollekin torille kirkon edustalle. Ennen sitä kannetaan Madonnapatsasta pitkin kujia. Ilta päättyy keksiyöllä laulun ja tanssin merkeissä nautiskellen ruuuan painikkeeksi paikallisia viinejä.

Capranicassa veietään toistakin juhlaa Terenziano di Todin kunniaksi. Englantilaiset kutsuvat häntä nimellä terentian ja saksalsiet nimellä Terentianus Maurus. Ternziano on Capranican sujelsupyhimys jota juhlitaan 1. syyskuuta. San Terenzianon kunniaksi on olemassa kyläkin nimeltä San Terenzinao. Se sijaistee Todin maaseudulla. Luultavsti Terenzinao syntyi siinä kylässä. Sant Terenziano toimi piispaan Todissa ja kuoli siellä. San Terenzinaossa asuu vain noin tuhat henekeä.

Kerrotaan että kirjailija ja Italian kansallisrunoilija Fransesco Petrarca olisi asunut aikansa Capranicassa 1300-luvulla.

Paavi Paulus II asetti kuvernantin suojelemaan Capranicaa,koska capranicalaiset tasitelivat yhtenään di Vicon sukua vastsaan. Kardinaalikuvernöörin ajalla rakennettiin tärkeimmät rakennukset Capranicaan. Eikä ihme että täällä on monta kirkkoa.

San Fransescon kirkko

Madonna del Cerreton kirkko

 Madonna del Pianton kirkko ja luostari

Madonna delle Grazien kirkko, tämän kirkon Madonnaa juhlitaan toukokuun toinen sunnuntai.

San Roccon kirkko



Madonna di Loreton kirkko





Madonna della Grazia juhlallisuudet, toukokuun toinen sunnuntai joka vuosi