Castel di Tora ja Salsiccia/Polenta festivaalit

Castel del Tora

Paikallien Rietin nettilehti Frontiera kertoo paljon paikallisista tapahtumista. Täällä kerrotaan että Castel di Torassa järjestetään elokuussa  19. päivä päivällisiä tähtitaivaan alla.

Castel di Tora sijaitsee eittäin kauniilla paikalla keinotekoisen järven Lago di Turanon rannalla, Rietin provinssissa, Lazion maakunnassa. Castel di Toraan on Roomasta noin 50-65 kilometriä, riippuen mitä kautta sinne kulkee. Alue on melko vuorista ja melko asumatonta, ja sen mukaan myös tietkin kapeita. Carsolin rauatieasemalta on kaksikymmentä kilometriä Castel di Toraan. Kylä on ehdottomasti yksi Italian kauneimpia kyliä. 

Alue on sabinalaisten kotimaata historiallisesti. Roomalaiset valoittivat Sabinien alueen vuonna 200-luvulla eaa ja sabinalaisista tuli Rooman kansalaisia vuonna 241 eaa. Sabinalaisten pääkaupunki oli Cures, joka sijaitsi via Salarina varrella Teveren joen laakossa, nykyisen Passo Coresen alueella, joka on erittäin moderni ja siisti asuinalue nykyään. Täältä on vain noin vajaat 40 kilomteriä Roomaan. Alueeen vallasta ovat taistelleet Orsinit, Barberit ja Sciarrat. Rautatieaseman nimi on Fara Sabina-Montelibretti, jolla pitää jäädä pois kyydistä, jos aikoo matkustaa ihanaan Farfan luostariin.

Castel di Toraan pääsee junalla, ensin Roomasta Carsoli'in ja siitä Cotral'in paikallisbussilla Castel di Tora'an. Bussi kulkee kolme kertaa päivässä Carsoli'sta Castel di Toraan ja neljä kertaa takaisin päin.

Castel di Torassa asuu nykyään talviaikaan vain reilut 200 henkeä, keäsikaan ehkä 300. Kylän nimi oli vuoteen 1864 saakka Castel Vecchio, josta Castel on vieläkin kylän nimessä jäljellä. Kylä mainitaan ensimmäisen kerran historian kirjoissa vuonna 1035. Farfan luostari omisti Castel di Toran jonka luostari sai lahjoituksena Rusticellin suvulta. 

Kukkulan päällä sijaitsevan Castelli joutui Orsinin suvun omistukseen vuonna 1440 ja sata vuotta myöhemmin Castelvecchion ja sittemmin myös Estoutevillen suvun omistukseen. Vielä kerran Orsinit saivat linnakkeen omistukseensa ja Borghesetkin omistivat sen aikansa. Matteit ja Caetanit ja Lante della Roveret hamusivat myös aluetta omakseen, kunnes Ranskan vallankumous aiheutti sen että feodaalisyteemi lakkautettiin. 

Castel di Tora ja Monte Antuni kuuluivat myös jonkin aikaa Kirkkovaltiolle. Aikaisemmin Castel dí Toran alue kuului Umbriaan mutta vuonna 1932 ensin Rooman provinssiin ja vuonna 1927 perustettiin oma Rietin provinissi johon nyttemmin Castel di Tora kuuluu.

Giovanni Orsini toimii Castel Di Toran porimestarina nykyään. Comunitá Montana del Turano, Turanon vuoristokylien yhteisö, johon kuuluu Castel di Toran lisäksi Ascrea, Colle di Tora, Belmonte in Sabina, Collalto Sabino, Collegiove, Paganico Sabino, Longone Sabino, Nespolo, Rocca Sinibalda ja Turania. Yhteensä tähän kyläyhteisöön kuuluu noin 1300 henkeä ja kullakin pienellä kylällä on oma porimestarinsa.

Pacanico Sabinio, Collalto Sabino ja Turania sijaistevat Carsolin ja Castel di Toran välimaatossa. Paganico Sabino sijaitsee suurimmaksi osaksi Monte Navegana ja Monte Cervian luonnonreservaatin alueella.

Posticciola'ssa sijaitsee tämä mahtava pato Turanon joessa. Itse Posticciola sijaistee noin kilometri pohjoiseen päin Lago di Turanosta ja padosta. Pato rakennettiin vuosina 1935-1938, jolloin alueella asui vain noin tuhat henkeä. Maalta pako on tehnyt alueesta entistäkin autiomman ja asukkaitten keski-ikä on korkea. Alue kuitenkin sinnittelee ja turismista on tullut uusi tulonlähde.

Posticciola on nykyään vain pari lyhyttä kadunpätkää, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen idyllinen paikka. Siellä asuu noin 48 asukasta vakituisesti. Kesäasuntoja täältä varmaan voi vuokrata kunhan on ajoissa asialla.

Posticciola

Posticciola nähtynä padolta päin 

Lago del Turano on tekojärvi joka sijaitsee 536 metriä merenpinnan yläpuolella. Järvi syntyi kun Turanon joki padottiin vesivoimalaitosta varten. Järvi on noin kymmenen kilometriä pitkä ja siitä kulkee yhdeksän kilometriä pitkä tunneli vuoren läpi  toiseen tekojärveen, Lago del Salto'on.

Pieni Fiumatan kylä Lago del Salton rannalla auringonlaskun aikoihin. Fiumatassa asuu noin 140 henkeä. Paljon vanhoja rakennuksia ja histroriaa jäi veden alle kun järvi syntyi. Syyskussa tällä juostaan Lago del Salto maratooni ja toukokussa juhlitaan arkkienkeli Mikaelia joka on kylän suojeluspyhimys. Samalla juhlitaan myös pyhää Neitsyt Mariaa. Fiumatan kylän lähellä Starda Provinciale Salto Cicolano, Fiumata, sijaitsee retkeilyalue, Camping Isola del Salto, villin luonnon keskellä. Sieltä löytyy tarpeelliset mukavuudet ja pieni uima-allaskin.

Koko Rietin maakunnassa on paljon tällaisia pienen pieniä kyliä mutta useimmat yrittävät sinnitellä omin voimin ilman yhteistyötä. Rietin provinssi kuuluu osana Lazion maakuntaan sekin ja on kappale kauneinta ja aidointa Italiaa, aivan vertaansa vailla. Rietin provinssin alueella on myös erittäin pitkä ja rikas historiansa.

Rieti on myös salsicccian (makkara) ja polentan kotikontuja. Vuotuiset polenta ja salsiccia festivaalit houkuuttelevat useita roomalaisiakin Castel di Toraan. Polenta on maissijauhoista keitetty puuromainen seos joka keitetään isoissa kuparisissa padoissa ja hämmennetään isoilla "puumeloilla" ja lopulta polenta kaadetaan pöydälle josta se sitten annostellaan lautasille. 

Tänä vuonna ferstivaalit pidetään lauantaina 9. maaliskuuta. Festa del Polentone, polentajuhlat, antaa myös aiheen tutustua Castel del Toraan ja sen ympäristöön samalla kertaa. Castel del Tora on maaginen kylä joka sijaitsee tavallista kauniimmalla ja rauhallisemmalla paikalla aivan Italian sydämessä, kaukana stressaavista metropoleista.

Polentaa ja Salsiccia-makkaraa

Samalla vietetään kolmepäiväistä Sagra della Salsiccia, Salsiccia festivaaleja. Makkara italiaksi on juuri salsiccia ja täällä tarjoillaan juuri tälle alueelle tyypillsitä salsicciaa, joka on maustettu korianterilla. Tänne salsiccia makkara tuli satoja vuosia sitten langobardipaimentolaisten mukana. 

Täällä paikalliset kutsuvat makkaraa nimellä monticelliani, joka tulee antiikin aikaisesta alueen nimestä Monticelli. Ja kuten sanoin salsiccia on täällä maustettu petradalla, kuten korianteria täällä kutsutaan. Korianterin siemenet kuivataan ja paahdetaan ennen kuin ne sekoitetaan makkarataikinaan ja makkara masuettaan melko vahvalla chilillä tai paprikalla. Pitkät pöydät kateaan torille ja ruokailu alkaa kello 12. Myöhemmin saapuvat saavat sden sijaan siinä kello 16.00 jälkeen Fettucine ai Porcine ruuakseen, tatteja pastan kanssa.

Montopoli in Sabinassa, joka sijaitsee noin parikymmentä kilometriä länteen päin linnnuntietä Catsel del Torasta, vietetään myös polentajuhlia, mutta sillä alueella niitä vietetään ennen joulua.

Italiassa on varmaan satoja eri salsiccia reseptejä, sillä italialaiset ovat ikuisia paikallispatriootteja, mutta eivät tippaakaan nationalisteja. Jokainen kylä tai alue pitää omia ruokalajejaan erikoisina ja maukkaimpina.

Vasemmalla Castel di Tora, oikealla Colle di Tora ja keskellä häämöttää Ascrea niminen kunta, joka ei sekään ole suuruudella pilattu. Farnesen aatelissuku omisti Ascrean alueen aikoinaan ja nykyään täällä asuu alueen maanviljelijöitä.

Colle di Tora, tuossa kuvassa keskellä järveä. Porimestari on Leonello Silvestri joka on syntynyt ja kasvanut kylässä. Colle di Torassa asuu noin 350 henkilöä.

Vuoristoalue on nimeltään Monti Carseolani ja se on osa Apenniinien keskimassiivia. Monti Carseolani taas puolestaan kuuluu laajaan luonnonresevaattiin nimeltä  Riserva Naturale Monte Navegna Monte Cervia.

Sen korkeimmat huiput yltävät melkein kahden  kilometrin korkeuteen. Tuo vihreä mykkylä kuvassa oikealla on nimeltään Monte Autuni jonka huipulla sijaitsee Castello di Antuni, joka kuului alunperin Farfan luostarille mutta josta myöhemmin on useammat aatelissuvut taistelleet. Upea  linna joutui rappiolele mutta vuonna 1999 se uuskrojattiin ja vierailun linnassa voi varata Castel di Toran kunnan konttorista.

 Castel di Tora

8. ja 9. heinäkuuta juhlitaan Santa Anatoliaa 

Anatolia Anicia eli täällä Torassa  ja  kuoli 9. heinäkuuta vuonna 251. Hän on paikallinen pyhimys. Hänen pyhät jälkeenjäännökset sijaitsevat yhdessä hänen siskonsa kanssa Santa Scolastican kirkossa Subiacossa.

Santuario di Santa Anatolia, Pyhälle Anatolille pyhitetty pyhäkkö ja luostari joka oli alunperin vain pieni kapukkiiniluostari ja sen kappeli. Mutta kaiken tämän otti haltuunsa kreikkalais-bysantinen Collegio ja he rakensivat luostarin ja pyhäkön uudestaan. Pyhää Anatolia on Castel di Torassa palveltu jo ammoisista ajoista lähtien. Luostari ja pyhäkkö sijaitsevat A24:n varressa parikymmentä kilometriä Castel di Torasta etelään päin, keskellä Italian niemimaata.

Caste di Torassa sijaitsee San Giovanni Evangelistan kirkko, Colle di Torassa San Lorenzon kirkko, Ascreassa San Nicola di Barin kirkko ja Paganicossa myös San Nicola di Brille pyhitetty kirkko.

Santa Anastasion pyhäkkö

Castello di Antuni omalla kukkulallaan

Yöpymismahdollisuuksiakin löytyy mutta huone on varattava etukäteen. Esimekiksi Hotel Turano, tai Agriturismo La Posta tai Le Cascine, molemmat järven rannalla nekin. Castel di Torasta löytyy myös muutama ravintola, kuten Dea, Turano, Il Tasso ja La Riva del Lago.

 Ravintola La Riva Del Lago

Kuvassa alenpana Colle di Tora ja taustalla Castel di Tora, molemmat iltavalaistuksessaan

Vastapäisellä rannalla sijaitsee Colle di Tora (kuvassa etummaisena), joka on oma pieni kuntansa mutta yhteistyössä toisten alueen pienten kuntien kanssa. Colle di Torassa sijaitseee maatalousyliopisto, Università Agraria Colle di Tora.

Tässä You Tube jossa Castel di Toran sympaattien ja herttainen porimestari Giovanni Orsini esittelee omaa kyläänsä. Filmissä näytetään myös vuotuisesta Polenta ja Salsiccia juhlista.

Kaksi uutta pyhimystä

Johannes Paulus II, Carol Josef Woytyla

Johannes XXIII, Angelo Giuseppe Roncalli

Vatikaanissa tullaan  kanonisoimaan kaksi aikaisenpaa paavia, Johannes XXIII Roncalli  ja Johannes Paulus II Woytyla. Kanonisointi juhlallisuudet tulevat kestämään kolme vuorokautta alkaen 27. huhtikuuta  ja samalla  vietetään Divine Misericordia vuosijuhlaa.  Paavi Johannes Paulus II pani aluelle Divine Misericordia kultin vuonna 2000. Misericordia juhlallisuudet on liitetty puolalaiseen pyhimykseen Santa Faustina Kowalskaan joka kanonisoitiin vuonna 2000. Hän oli nunna Vergine Maria della Misericordia nimisessä nunnajärjestössä. Pyhä Faustina Kowalska kuoli vuonna 1938. 

Pyhän Pietarin kirkossa lepäilee paavi Johannes XXIII Roncalli

Roomaan odotetaan vähintäin puolitoista miljoonaa henkilöä Pyhän Pietarin torille. Kaikki ei tule mahtumaan torille mutta on suunniteilla useamipiakin laaaikangas särmejä lähelle Vatikaania kuten Piazza Borgo Piolle. Varsinkin puolalaisia tulee paljon. Heille on jo kauan aikaa myyty valmiita matkapaketteja. Noin sadan valtion päämiehet tulevat olemaan paikalla joten turvalisiuudesta tulee vastaamaan Rooman kunta koska Vatikaanilla ei siihen ole resursseja.

Joten  ei kannata suunnitella matkaa Roomaan juuri tuolle viikonlopulle. Viime vuonna tuli Roomaan 12 miljonaa turistia ja tänä vuonna tuo raja tullaan ylittämään kevyesti. Rooma on verrattaen pieni kapunki verrattuna Pariisin ja Lontooseen joten melko ahdasta tulee olemaan, mutta onneksi Rooamssa on noin tuhat luostaria joissa monissa niistä voi myös saada yösijaa.

Santa Faustina Kowalsan patsas  Santo Spirito in Sassian kirkossa.

Misericordia luostarijärjestön luostari Roomassa sijaitsee aivan Vatikaanin kupeessa, Santo Spirito in Sassian kirkon kupeessa. Tämä kirkko on erittäin upea kirkko. Kirkon rakensi Saksin ruhtians, jonka varoilla rakennettiin tämä upea kirkko saksilaisille pyhiinvaeltajille. Saksilaisille oli myös hospitsi kirkon ja luostarin yhetydessä ja kirkon viereen sittemmin rakennetiin Pyhän Hengen (Santo Spirito) sairaala ja löytölapsikoti sekä saksilaisille koulu, Scola dei Sassoni. Koulu sijaitsi nykyisen Santo Spirito in Sassain sairaalan tiloissa. Rakennuskompleksiin tehtiin myös apteekki ja kirjasto.

Il Tempietto

Janiculumin/Gianicilon kukkulalla, Piazza San Pietro in Montori. Kirkko perustettiin 800-luvulla paikalle, jossa Pyhän Pietarin uskotaan ristiinnaulitun.

San Pietro in Montorion kirkko ja sen vieressä sijaitsee fransiskaaniluostari, jonka pihalla sijaitsee Il Tempietto ja sen vieressä Espanjan kuinkaallinen instituutti, joka osittain sijaitsee toisessa luostarissa ja sen vieressä sijaitsevassa palatsissa. Oikealla näkyy Rooman ehkä upein suihkulähde, Fontana de'Acqua Paola.

Garibaldino Ossuary Mausoleum/Toisessa maailmansodassa kaatuneiden muistomerkki. Bussi 115 ja jää pois kyydistä pysäkillä Garibaldi/ Iacopucci tulitpa sitten jommasta kummasta suunnasta tahaansa. 

Myös kirkon taakse pääsee bussilla 115. Pysäkiltä on mentävä muutama kymmenen metriä kirkon edustalle. Alue on erittäin luonnonkaunista ja viihtyisää, monen mielestä Rooman idyllisin alue.

Espanjan kuningatar Isabella ja hänen miehensä Ferninad kustansivat luostarin ja kirkon rakentamisen. He halusivat että espanjalaisilla munkeilla on oma koti Roomassa. 

He pyysivät Donato Bramaten suunnittelemaan luostarin pihaelle Il Tempietton, muistokappelin Pyhälle Pietarille joka tarinoiden mukaan olisi kuollut marttyyrikuoleman juuri tällä paikalla. Myöhempien tutkimusten mukaan ei tarinalla ole lainkaan katetta mutta perinteet jatkuvat silti...

San Paulo in Montorion basilika'sta olen tehnyt oman sivun aikaisemmin täällä. Kirkon perusti keskiajalla Celestinimunkit Espanjan kuningasperheen varoilla. Sen jälkeen luostarissa on asuneet benediktiinit ja lopulta farnsiskaanit, jotka asuvat vieläkin luostarissa.

Il Tempietto on Donato Bramanten mestariteos, jota matkustetaan katsomaan toiselta puolen maapalloakin. Se on rakennettu paikalle jossa Pyhä Pietari otettiin hengiltä. Il Tempietto on vain 4,5 metriä läpimitaltaan, joten mikään suuri temppeli se ei ole. 

Aukioloajoista pitää espanjalainen instituutti huolen. Luultavasti nykyiset aukioloajat ovat tiistaista-perjantaihin kello 9.30-12.30 ja 14.00-18.00. Kesäaikaan ehkä suljetaan jo kello  16.00. Joskus temppelissä vihitään myös pareja joten se on otettava huomioon, samoin kirkossa saattaa olla vihkiäiset menossa. Maanantaisin suljettu.

Jos lähtee kävellen kiipeämään San Pietro in Montoriolle ja Il Tempiettoon niin Via Goffredo Mamelilta löytyy näin kaunis suihkulähde. Heti sen vasemmalta puolen lähtee portaat ylös Via Garibaldille.

Via Goffredo Mamelilta lähtee portaat ylös Via Garibaldille

Via Garibaldilta sitten nousee portaat ylös San Pietro in Montorion kirkon edustalle. Portaitten reunassa on pitkin matkaa joitakin luuultavasti edesmenneiden munkkien hautakappeleita keskiajalta.

Samat portaat nähtynä portaitten yläpäästä.

Paolan akveduktin suihkulähde sijaitsee aivan Espanjan instituutin takana. Suihkulähteen edustalta on mahtavat näköalat alas kaupungille.

Francesco Maria del Monte ja Caravaggio

Francesco Maria Bourbon del Monte  1549-1627

Tämä erittäin arvovaltainen herra syntyi Veneziassa ja kuoli Roomassa. Hän oli kardinaali ja toimi myös diplomaattina ja haavieli pääsevänsä joskus paavin virkaan. Hän oli erikoisen kiinnostunut taiteesta joten häntä voi kutsua taidemesenaatiksi. Francesco Maria del Monten erikoissuojelussa oli taidemaalari Michelangelo Merisi da Caravaggio, josta kehkeytyi kaikkien aikojen arvostetuin taidemaalari. Caravaggio eli vain 39 vuotta mutta sinä aikana hän ehti maalaamaan paljon korkealaatuista taidetta Milanossa, Veneziassa, Sisiliassa ja Roomassakin.

Caravaggio 1571-1610

Vuonna 1592 muutti Caravaggio Milanosta Roomaan ja alkuun hän eli levotonta elämää. Hän oli rutiköyhä. Hänen kerrotaan olleen melko väkivaltainen ja riitaahaastava persoona. Ensialkuun Caravaggio toimi Cavalier d'Arpionon apupoikana. Arpino oli sen ajan Pictor unicus, rarus et Exellens ac Primarius et reputatus, yksinkertaisesti sanoen primus konservaattori. Arpiono kuului Accademia Nazionale di San Luca'an ja toimi sen johtohenkilönä kunnes Bernini otti viran haltuunsa. 

Francesco Maria del Monte kustansi Contarellin kappelin maalaukset San Luigi dei Francescin kirkossa ja Caravaggio sai luonnollisestikin kunnian malata ne. Contarellin kappeli on yksi turistinähtävyyksistä Roomassa.

Contarelli suvun kappeli

Palazzo Madama, Corso Rinascimento

Italian senaatti kokoontuu tässä palatsissa nykyään. Palatsin paikalla sijaitsi alunperin Neron kylpylä ja myöhemmin alue joutui Ranskan valtion haltuun. 

Nykyisen palatsin rakennutti firenzeläinen, sen ajan maailman rikkain suku, Medicit 1500-luvulla. Kaksi Medicin suvun jäsentä toimi kardinaaleina, joista sittemmin tuli kummastakain paavit, Leo X ja Clemente VII. Catherina de'Medici asui myös palatsissa kunnes hän meni avioon Ranskan kuninkaan pojan Henryn kanssa. 

Neron kylpylä tai Alessandrinin kylpylä, kuten sitä myös nimitettiin, oli Rooman ensimmäin julkinen kylpylä ja se rakennettiin vuonna 62 jaa keisari Neron käskystä. Joitakin kylpylään kuuluneita pylväitä voi nähdä Senaatin rakennuksen seinuutalla, Palazzi Giustinianin seinustalla ja Panhteonin portikossa vasemmalla puolen.

Senaatin kirjasto, La Biblioteca del Senato della Repubblica Giovanni Spadolini, Piazza della Minerva, on nykyään kaikille avoinna ilman minkäänlaisia vaatimusksia! Kirjasto on avoinna maanantaista perjantaihin kello 9.00-19.30 ja lauantaisin kello 9.00-12.30.

San Luigi di Francesin kirkko, hospitsi ja augustiiniläisluostari sen vieressä sekä Palazzo Patrizi.

San Luigi di Francesi on ranskalaisten kotikirkko ja erittäin näkemisen arvoinen kirkko, Rooman upeimpia. Suosittelen!

Kardinaali Francesco Maria del Monte osti Palazzo Madaman itselleen. Carvaggio asui enempi tai vähempi myös palatsissa ja kuoli myös siellä. Palatsi sai nimensä itävaltalaisen kuinkaan tyttären nimen mukaan. Carvaggion kerrotaan myöhemmin siirtyneen Mattein palatsiin maalaamaan, tai oikeastaan siinä on kolmekin Mattein palatsia vierekkäin, Palazzo dei Giove, Mattei di Paganica ja Alessandro Mattein palatsi. Mattein kerrotaan tarjoneen paremman palkan Carvaggiolle. Mattein suvulle kuului Via dei Funarin, Piazza delle Tartarughen, Via Paganican, Via delle Botteghe Oscuren ja Via Gaetanin välinen alue.

Tämä on tarina kahden miehen rakkaudesta renesanssin ajalla. Toinen oli rikas aatelissukua oleva kardinaali ja toinen köyhä mutta erittäin taitava taidemaalari. 

Pyhän Pietarin basilika/San Pietro

Auringonlasku Vatikaanissa

San Pietro in Vaticano/Pyhän Pietarin basilika Vatikaanissa

Pyhän Pietarin basilikan portikon kattovalaisimet

Pyhän Pietarin basilika sijaitsee Vatikaanissa, joka on oma itsenäinen valtionsa, Stato della Cittá del Vaticano. Vatikaani sijaitsee Rooman keskustan luoteisessa osassa. Alue luetaan kuuluvaksi Rooman keskustaan. Vatikaanin kupeessa sijaitseva Rooman kaupunginosa on nimeltään Borgo, joka tarkoittaa kylää.

Vatikaanista tuli itsenäinen valtio vuonna 1929 kun Mussolini ja paavi Pio XI Ratti allekirjoittivat ns Lateraanisopimuksen keskenään. Sovinnon kunniaksi rakennttiin leveä katu Via della Conciliazione, sovinnon katu, kulkemaan suoraan kohti San Pietron basilikaa ja Vatikaanin toria.

Vatikaanin valtioon kuuluu Vatiaanin lisäksi paavin kesäasunto Castel Gandolfossa, Lateranin basilika ja San Giovanni in Lateranon basilikan, Santa Maria in Maggioren basilika,  San Paulo fuori le Muran basilika, Palazzo della Cancelleria ja San Callixton katakombit ja joitakin pienempiä kirkkoja ja pienempiä maa-alueita. Vatikaanin valtiota johtaa kuvernööri henkilökuntansa kanssa. Nykyinen guvernööri on kardinaali Giuseppe Bertello. Paavi on vain uskonnollinen johtaja, vain katollisen kirkon johtaja.

Pyhä Pietari basilikan edustalla taivaan vaktakunnan avaiment kädessään.

Kerrotan että nimi Vatikaani tulee etruskien kielestä sanasta vates, joka tarkoitti ennustajaa. Etruskeilla nimittäin oli oraakkeli ja pyhä lehto juuri Collis Vaticanuksella, Vatikaanin kukkulalla, jossain nykyisen Vatikaanin puutarhan paikkeilla. Alueella ei siihen aikaan asunut juuri muita kuin jotain savenvalajia jotka valoivat ruukkuja ja kattotiilejä. Teveren joen ja Vatikaanin kukkulan välinen alue oli suoperäistä ja kevättulvat olivat ainainen ongelma. 

Keisari Caligula rakennuutti palatsin äidilleen ja cirkuksen, kilpajoradan alueelle ensimmäisellä vuosisadalla eaa. Kun keisari Konstantinus Suuri päätti rakennuttaa 300-luvulla jaa basilikan Pyhän Pietarin haudan päälle niin hän antoi ensin tasoittaa kukkulan ja hajoittaa cirkuksen. Kukkulan yli kulki antiikin ajalla tie nimeltä Via Cornelia, jolta kulki portaat alas mauseoleumeihin ja nekropoliin, joka on nykyään Pyhän Pietarin basilikan alla sijaitseva krypta, Grotte Vaticane. 

Basilika on avoinna päivittäin kello 7.00-19.00 kesäaikaan ja talviaikaan kello 7.00-18.00. Poikkeuksellisesti kesäaikaan keskiiviikkoisin avataan basilika vasta kello 13.00 ja suljetaan kello 19.00. Tämä järjestely siksi että paavi esiintyy basilikan edustalla joka kesiviikko aamupäivisin, siinä kello 11.

Aamun ensimmäinen messu on kello 8.30 ja se pidetään Cappella Santi Santissmo Sacramentossa. Messu on italiaksi. Kello 9.00, 10.00, 11.00 ja 12.00 pidetään messu italiaksi San Giuseppen alttarilla.

Pyhän Pietarin kirkko on valtavan suuri ja se sisältää niin paljon mielenkiintoista katseltava josta tässä ei voi ottaa mukaan kuin  vain pienen murto-osan.

Erinomainen Vatikaanin opas!

Aikaisempi tekemäni sivu Pyhän Pietarin basiliakasta ja alkuperäisen kirkkorakennuksen rakentamisesta!

Sikstiiniläinen kappeli Vatikaanin museossa!

Pyhän Pietarin basilikan sakristia!

Piazza San Pietron torin rakentaminen kesti Giovanni Lorenzo Berniniltä kaksitoista vuotta rakentaa. Kirkko ehti olla toiminnassa jo kolmekymmentä vuotta kunnes piazzaa alettiin rakentamaan. Torista tuli muodoltaan ellipsinen, 240 metriä leveä ja 196 metriä pitkä. Tori ei ole aivan tasainen vaan obeliskin kohdalla se on puolitoista metriä korkeammalla kuin pylväsrivien luona. Obeliski haettiin Neron cirkukselta, basilikan läntiseltä puolelta. Kerrotaan että apostoli Pietari aikoinaan ristiinnaulittiin juuri tämän obeliskin juurella, Neron Cirkuksessa. Obeliski siirrettiin torin keskelle vuonna 1586 ja siihen tarvittiin 75 hevosta ja 900 miestä. Siinä meni kokonaista neljä kuukautta siirtää tämä 25 metriä korkea obeliski uuteen paikkansa.

Sen aikainen paavi Sixtus V Peretti oli ankara herra. Hän kielsi miehet puhumasta sanaakaan obeliskia siirrettäessä, uhaten kuolemantuomiolla. Sixtus V pelkäsi että jos miehet alkavat keskustelemaan ja huitomaan käsillään niin he menettävät otteen työstään.  Obelsikin sokkelissa lukee : Cristus vincit, Cristus regnat. Cristus imperat, Cristus ab omni malo plebem suam defendat, siis Kristus voittaa, Kirtsus neuvoo, Kristus hallitsee. Kristus varjelkoon kansaansa kaikelta pahalta.

Molemmin puolin toria on tuplarivit pylväitä, kaikenkaikkian 284 kappaletta. Pylväsrivien päällä seisoo 140 kolmemetristä korkeaa pyhimyksn patsasta. Se oli Bernini joka suunniteli pylväsrivit ja pyhimysten patsaat.

Pyhän Pietarin torilla on kaksi melkein samanlaista suihkulähdettä. Oikean puoleisen on Stefano Maderno suunnitellut ja vasemman puoleisen Giovanni Lorenzo Bernini kuusikymmentäviisi vuotta myöhemmin.

La Porta Santa, Pyhä ovi

Pyhän Pietarin basilikaan on viisi ovea. Ovi vasemmalla on ns kuoleman ovi, toinen on ns hyvän ja pahan ovi, kolmas ns Filerate ovi, sakramenttiovi ja viimiesenä oikealla ns  Porta Santa, Pyhä ovi, joka avataan vain erikoisna juhlapyhinä ja josta vain paavi saa kulkea.

Pyhän Pietarin basilikaan mennään basilikan oikealta puolelta turvatarkastuksen läpi. Oikealla puolen on ns bronnsiportti jonka portaat johtavat Apostooliseen palatsiin ja paavin asuntoon. Porttia vahtivat sveitsinkardistit. Nykyään portti on suljettu sillä paavinasuntoa peruskorjataan ja paavi asuu Santa Martan asuntolassa, kirkon vasemmalla puolen.

Filerate ovi

Keisari "Beate/Autuas" Kaarle Suuri, Carolus Magnus, sai luonnollisestikin patsaan kirkon sisäänkäyntiin. Hän oli nimittäin Rooman keisari vuodesta 800 jaa lähtien. Hän asui toki Saksassa Achenissa ja kävi vain kerran Roomassa kun paavi hänet kruunasi keisariksi juuri Pyhän Pietarin basilikassa. Muuten paavit sai pitää valtaa Roomassa ja suuressa osassa Italian niemimaata.

Tämä on yksi Pyhän Pietarin kirkon suosituimmista nähtävyyksistä. Tämä patsas sijaitsee heti oikeall puolen kirkkosalia sisäänkäynnin jälkeen.Mestari Michelangelo Buonarroti valmisti tämän Pietá patsaan tarkoituksena että se laitetaan hänen omalle haudalleen. Michelangelo on haudattu Firenzeen Santa Crocen basilikaan ilman patsasta. 

Nyt on niin että juuri Michelangelo ratkaisi ongelman kuinka vanhasta Pyhän Pietarin basilikasta tehdään uuusi. Häntä ennen oli lukuisat muut arkkitehdit tehneet oman osansa tässä uudessa basiliakssa mutta basilikaa rakennuksena voidaan pitää Michelangelon teoksena.

Paavi Leo XI

Paavi Pio VII

 Paavi Alessandro VII

Cattedra San Pietro/Cattedra Petri

Cattedra Petri, Pyhän Pietrain tuoli, valtaistuin. Pyhä Pietari oli kristinuskon ensimmäinen piispa, tai paavi, kuten piispoja alettiin myöhemmin kutumaan. Italialaiset kutsuvat paavia nimellä papa, joka tarkoittaa paavia latinaksi. Tuolin lahjoitti frankkilais-roomalainen keisari Kaarle Kaljupää vuonna 875 paavi Giovanni VIII kiitokseksi  siitä että paavi kruunasi hänet Roomasssa keisariksi. Alkuperäinen tuoli säilytetään Pyhän Pietarin kirkon sakristiassa jossa on museo Tesoro di San Pietro,  mutta tämä on kopia jonka on Gian Lorenzo Bernini valmistanut vuosina 1656-1665. Cattedra tarkoittaa piispantuolia.  Nuo neljän miehen patsaat tuolin ympärillä kuvaavat kirkonisiä Augustinus, Ambrosius, Athanasius ja Giovanni Grisotomo. Nämä miespatsaat pitelevät tuolia ilmassa.

Cattedra San Pietro/Catedra Petri

Keskellä Comomba dello Spirito Santo, Pyhän Hengen kyyhky. Kyyhky symbolisoi juutalaisia. Kyyhky on valmistettu alabasterista ja se on sijoitoitettu ikkunaan joka on valmistettu värjätystä lasista. Kyyhkyn siipien väli on 162 cm. Tämä on ainoa lasimaalaus Pyhän Pietarin kirkossa.

Hieronymoksen martyrologiassa, Martyrilogio Hieronymianum, neljänneltä vuosisadalta, mainitaan että Pyhällä Pietarilla on kaksi juhlapäivää, 18. tammikuuta ja 22. helmikuuta. Kaksi päivää johtuu siitä että  toinen päivä on lyöty lukkoon Antiochian kirkolliskokouksessa ja toinen päätös on tehty Roomassa. Nyt kuitenkin Pyhää Pietaria juhlitaan Roomassa Pyhän Pietarin basilikassa ja juuri Cattedra San Pietrossa 22. helmikuuta. Tarinan mukaan se oli Jeesus joka antoi Pietarille taivaan valtakunnan avaimet.

Cattedra San Pietrossa pidetään messu  latinaksi päivittäin kello 17.00.

Pietro Peruginon maalaus, joka löytyy Sikstiiniläisestä kappelista Vatikaanista. Kuvassa Jeesus antaa avaimet Pietarille. Upea maalaus. Pietro Perugino on ehdottomasti yksi minun suosikkimestareista.

Cattedra San Pietro sijaitsee aivan Pyhän Pietarin basilikan päädyssä perimmäisenä, Pyhän Pietarin haudan päällä, joka sijaitsee lattian alla kryptassa.

Tämä on yksi basilikan lattiassa olevista ns ilmanvaihtoluukuista. Lattian alla sijatssee nimittäin krypta, joissa on monen monta kymmentä henkilöä saanut viimeisen leposijansa.

Sakristia

Cappella del Santissimo Sacramente

Pyhä Pietari istuu valtaistuimellaan

Pyhän Pietarin basilika sijaitsi alkuunsa melko syrjäisellä paikalla. Paavitkin asuivat San Giovanni in Lateranon palatsissa, toisella puolen Roomaa. Paavit vierailivat pyhän Pietarin basilikassa vain hyvin erikoisina juhlapyhinä. Paavi Symmachus päätti kuitenkin 500-luvulla rakennuttaa pienen asuinrakennuksen basilikan viereen paaveja varten. Saksalainen keisari Kaarle Suuri rakennutti saksalaisille pyhiinvaeltajille 800-luvulla asuntolan ja sen viereen hautausmaan, Campo Santo Teutonico ja sen yhteyteen pienen palatsin itselleen. Hautuasmaa ja sen kirkko on vieläkin jäljellä. Palatsi on nykyään hotelli. 

Rooman ryöstön jälkeen paavi Leo IV rakennutti muurin Pyhän Pietarin basilikan ynpärille, La Cittá Leonina, Leon kaupungin.

Paavi Nicolaus  III oli ensimmäinen paavi joka muutti asumaan Pyhän Pietarin basilikan viereen vuonna 1280. Mutta melko pian 1300-luvulla paavit alkoivat asumaan Ranskassa Avignonissa. Noin seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin paavit muuttivat psysyvästi Vatikaaniin. Vasta paavi Nicolaus V:n ajalla 1540-luvulla alettiin rakentamaan Apostolista palatsia joka on sittemmin ollut kaikkien paavien virallinen asunto. Saman paavin käskystä alettiin rakentamaan Vatikaanin kirjastoa. Seuraavan paavin Sixtus IV:n ajalla rakennettiin sikstiiniläinen kappeli. 

Monta muutosta on tehty aikojen saatossa. Suurin rakennusmestari oli kuitenkin paavi Julius II della Rovere, jonka ansiosta alettiin rakentamaan uutta Pyhän Pietarin basilikaa, siis tätä nykyistä.