San Saban kaupunginosa

San Saban kaupunginosa

Tämä on rauhallinen kaupunginosa ja kaunis. Aluetta kutsutaan myös pikku Aventinoksi. Täällä ei asu kuin vajaat 3500 henkeä. Vaikka San Saba sijaitsee hyvin lähellä keskustaa se on siitä huolimatta kuin oma pieni kylänsä. Monikaan turisti ei edes tiedä San Saban olemassa oloa. Harva turisti tänne löytää tai ehtii, mutta uskallan väittää että San Saba on yksi idyllisimmistä kaupunginsosista kaikessa yksikertaisuudessaan. 

Aluelle voi kävellä Caracallan Termeiltä, Viale Aventinolta raitiovaunu 3:n pysäkiltä ja Piazza Marcellolta bussilla 715 sekä bussilla 160.

Terme di Caracalla, Caracallan kylpylä

 Täällä olen kertonut aikaisemmin San Sabasta ja Caracallan kylpylästä.

San Saban basilika, minkä ympärille San Saban asuinalue on keskittynyt

Täällä olen tenyt postauksen San Saban basilikasta.

San Saban basilika seisoo kukkulan korkeimmalla kohdalla. Se joka on pyhitetty kreikkalaiselle munkille nimeltä Sabbas ja joka eli 400-500-lukujen vaihteessa. Hän kuoli Jerusalemissa. Sabbas oli ortodoksisen luostarityylin perustaja. Alun alkaen kirkon paikalla oli kappeli, mikä oli pyhitetty Pyhälle Silvialle. Silvia oli Gregorius Suuren äiti. 

Palestiinalaiset Mar Saban luostarista evakkoon lähteneet munkit asuttuivat tänne kappelin luokse vuonna 645 jaa. Munkit rakensivat luostarin, mikä toimi Sabbasen mallin mukaan. Kreikkaa puhuvia pappeja oli Roomassa siihen aikaan ja he pitivät yhteyksiä Bysantin valtioon. Konstantinopelin ja Rooman välit kiristyivät 1000-luvulla. San Saban luostari joutui Montecassinon benediktiinimunkkien huostaan. Paavi Lucio II/Caccianemici dall'Orso antoi luostarin Clynyn luostarijärjestön munkeille vuonna 1145. 

Kirkon nimi oli 1500-luvulla San Salvatore della Balbina ja vuonna 1503 kirkko ja luostari joutuivat sisterssiläiselle luostarijärjestölle, mutta he eivät viihtyneet täällä ja he muuttivat Santa Croce in Gerusalemmen basilikan luostariin. Lopulta monen mutkan kautta luostari joutui Collegio Germanico-Ungarico'lle. 

Vielä 1900-luvun alulla San Saban ympäristö oli maanviljelysaluetta. Mutta muuttoliike Roomaan kasvoi ja kaupunki oli rakennettava uuteen uskoon. Tarvittiin asuntoja. Vuonna 1931 kirkko ja luostari joutuivat jesuiiteille ja heidän halussaan kirkko ja luostari ovat vieläkin. Paavi Johannes XXIII teki kirkosta kardinaalikirkon ja nykyisen kirkon kardinali on nimeltään Jorge Arturo Medina Estévez, joka on kotoisin Chilestä.

San Saban basilika ja luostari nykyään, Piazza Gian Lorenzo Bernini

San Saban korttelisto lohkaistiin vuonna 1921 Ripan kaupunginsoasta irti ja siitä tehtiin oma kaupunginosa numero XXI. Puhekielessä San Saban aluetta kutsutaan pikku Aventinoksi. San Saba on melko pieni alue. Pohjoisessa se rajoittuu Circo Massimoon ja Carcallaan kylpylään, etelässä Ostiensen rauatieasemaan ja Porta San Pauloon ja idässä Porta San Sebastianoon ja Appia Anticaan.

Alueella on pitkä historillinen merkityksensä, koska sen sijainti oli jo esihistoriallisella ja esikristillisellä ajalla melko keskeinen. San Saban lähellä sijaitsee Palatino, Circo Massimo, Caracalla, Colosseumi, Via Appia Antica ja ei kaukana sijaitse myöskään Campodoglio. Alue on silti erittäin rauhallinen ja viihtyisä. 

San Saban alue on yksi niistä paikoista Roomassa johon ihastuin ensi silmäyksellä. Se on ehkä San Saban alueen rauhallisuus ja kauppojen ja liikkeiden puute sekä alueen aitous joka viehättää heti ensisilmäyksellä. Siellä on jonkinlainen pikkukylän tunnelma. Piazza Gian Lorenzo Bernini on alueen keskeisin paikka ja jonka välittömässä läheisyydessä sijaitsee San Saban basilika ja sen luostari.

Viale della Piramide Cestialta voi kiivetä portaat ylös Via Faustina Annialle ja siitä eteenpäin portaita Via Pontelli Bacciolle. Useita kauniita rakennuksia kapeiden katujen reunoilla ja paljon puita ja viherkasvillisuutta, kuten mekein kaikilla Rooman asuinaleuilla.

Piazza Albanian ja Via di San Saban kulmauksessa, Aventino/Albanian bussipysäkin kohdalla, sijaitsee mukava ravintola L'Insalata Ricca jossa voi syödä  vaikka lounaan. Saman ravintolaketjun ravintoloita löytyy useampiakin ympäri Roomaa. Avoinna kello 12.00-15.30  ja 19.00-24.00. Suosittelen!

Ainakin kaksi bussia kulkee kirkon ohitse, 175 ja 715. Molemmat lähtee Teatro Marcellolta. San Sabalta on melko lyhyt ja mukava kävelymatka Caracallan termeille.

Tällä bussipysäkillä Via Falminio Ponzio seisoin kerran ainakin tunnin, eikä bussia tullut. Oli etsittävä toinen pysäkki.

Freskomaalaukset ovat 1200-luvulta

Cosmatesque koristeinen lattia valmistettiin samaan aikaan 1200-luvun alussa kuin ferskomaalaukset,

Roomalaiset jalkakäytävät ovat usein korjausta vaille

Kun laskeutuu alas San Saban kukkkulalta niin Viale Aventinolla on myymälöitä ja kahviloita ja ravintoloita.

Piazza Capena 

Casino Vignola Boccapaduli rakennettiin muuten vaan melkein huvin vuoksi. Casino rakennettiin Porta Capenan paikalle jossa kulki aikoinaan Serviuksen kaupunginmuuri.  Casino rakennettiin 1500-luuvlla ja nimensä se sai siitä että paikalla sijaitsi myös aikoinaan Boccapadulin aatelissuvun viinitarha=vingola. Boaccapadulin suvulla oli palatsi Vicolo dei Costacutilla jonka nimi oli Palazzo Boccamazza Boccapaduli. Toinen heidän palatseistaan sijaitsi Piazza delle Coppelle'ella ja sen nimi oli Palazzo Boccapaduli Sant'Eustachio. Heidän kolmas palatsinsa sijaitsi Trevin kaupunginosassa Via in Arcionen varressa ja sen nimi oli Palazzo Poccapaduli Gentili del Drago. Kuvassa oleva rakennus on vain merkki siitä että alue on kuulunut vaikutusvaltaiselle aatelissuvulle ja jonka tiluksista ei  paikalla ole enää mitään jäljellä.

Santa Balbina Vergina, Via di Santa Balbina 8

 Täällä on postaukseni Santa Balbinan basilikasta.

Kirkko on vain vieressä sijaistevan luostarin käytössä mutta nunnat näyttävät mielellään kirkkoa jos koputtaa ovelle sopivaan aikaan. Muuten kirkonovea pidetään auki arkisin puolituntia kello 12:30 ja sunnuntaisin kello 10:30, ei lauantaisin. Nyt en mene vannomaan jos nuo ajat ovat vielä voimassa.

Kirkko on toiselta vuoissadalta alunperin ja pyhitetty pyhälle Balbinalle. 

Santa Balbina  

Kirkko on rakennettu konsuli Lucius Fabius Cilonen asuinrakennuksen päälle. Se oli ns titulus nimeltä Sanctae Balbinae. Kirkon vihki paavi Gregorius suuri (540-604 jaa). Kirkko oli yksi tärkeismmistä alkukristillisien ajan kirkoista. Luostarin rakensivat  kreikkalaiset munkit. Tiedetään että paikalla oli luostari 1300-luvulla. Välillä luostari on ollut nuorisovankila, sen jälkeen naisvankila ja myöhemmin 1800-luvun lopulla vahusten ja kodittomien koti.  

Barbaarit uhkasivat kesiajalla alueen rakennuksia ja siksi luostarille rakennettiin torni ja suojamuuri. Muurin sisällä on suuri puutarha ja luostariin on liitety keisarillinen asunto Domus Cilonis. Luostari ja kirkko ovat säilyneet hyvässä kunnossa 700 vuotta. Luostarissa ei enää ole montakaan nunnaa joten tiloissa on nyt vahusten hoitokoti Santa Margherita.

Luostari ja kirkko sekä Caracallan termit sijaitsivat Servianuksen kaupunginmuurin ulkopuolella ja lähin kaupungin portti oli Porta Capena noin 200 metrin päässä luostarista.

San Cesareo de Appia, Via di Porta di San Sebastinao
Avoinna sunnuntaisin kello 9.30-12.00.

Piazzale Numa Pompiliolta lähtee useampikin katu kuten Via delle Terme di Caracalla joka johtaa Caracallan termeille mutta myös vielä ihanampi kapea katu nimeltä Via di Porta San Sebastiano joka johtaa Via Appia Anticalle. Piazzale Numa Pompiolta lähtee toinekin kapea kuja joka on vähintäin yhtä ihastuttava, Via di Porta Latina. Hänellä jolla on aikaa ja teveet jalat suosittelen kävelemään molemmat kujat päästä päähän.

Via di Porta San Sebastianon alkupäässä sijaitsee San Cesareo de Appian tai San Cesareo in Palation kirkko. Tätäkään kirkoa ei kannata ohittaa. Jos kirkko sattuu olemaan avoinna niin eikun sisään vaan. 

San Cesareo kuoli marttyyrikuoleman Terracinassa. Keisari Valentianus sairastui johonkin vakavaan sairauteen Terracinassa käydessään ja ihmeen kummasti hän parani ja pelastui kuolemalta. Roomaan palattuaan hän käski hakemaan Terracinasta pyhän Cesareon jälkeenjäännökset Roomaan. Cesareon jälkeenjäännökset laitettiin juuri tähän kirkkoon. Paavikin innostuin niin että kirkko on koristeltu aivan viimeisen päälle kallirvoisella moasiikilla. Hän maalautti freskoja joissa kuvataan Cesareon elämästä. Muut freskot kuvaanat Hippolytosta. Sattumalta Paavi Celemens VIII oli myös Hippolytos nimeltään. Kirkon julkivuunkin Clemens VIII laitatti omat sukumerkkinsä.

Busseilla 118 ja 218 pääsee mukavasti tänne ja sitten voi samoilla busseilla jatkaa matkaa Vai Appia Anticalle saakka.

Sepolcro degli Scipioni, Scipionien hautakammio sijaitsee Via Porta San Sebastianon numero 9 ja Via Latinan välisellä alueella. Merkillinen sukuhautakammio löydettiin argeologisten kaivausten yhteydessä vuonna 1780, vaikka aikaisememin jo tiedettiin hautojen olemassaolosta. Kaksi Sassi nimistä veljestä, jotka molemmat olivat pappeja, omistivat viinitarhan Via Porta San Sebastianon varrella. Viinikellarista löytyi sisäänkäynti hautakammioihin. Rooman kunta sai omistukseensa alueen 1900-luvun alulla ja he panivat kaivaukset aluella. Näin syntyi Parco degli Scipioni. Sisäänkäynti puistoon on Via di Porta Latina 10. Via di Porta San Sebastianon puolelta sisäänkäynti on suljettu.  Puisto on 16000 neliömetriä suuri puisto-ja virkistymisalue. Puistossa järjestetään erilaisia aktiviteettejä lapsille.

Gens Cornelian roomalainen ikivanha aatelissuku oli jakautunut eri haaroihin ja Scipionit oli yksi niistä.  Scipionit vaikuttivat useammassa sukupolvessa Rooman politiikkaan ja eräs heistä oli senaattori. Lucius Cornelius Scipio Barbato oli Scipion suuvn esi-isä. Hän toimi konsulina vuonna 289 eaa. Hänen sargofaginsa kopia on sisäänkäynnissä nähtävänä. Alkuperäinen löytyy Vatikaanin museosta kuten muutkin hautakammion alkuperäiset löydöt.  

Via Appia joka sijaistee vain kivenheiton päässä etelään päin avattiin käyttöön vasta vuonna 312 eaa.  Scipio Africanus Major voitti Hannibalin Puunilaisessa sodassa ja oli mukana hajoittamassa Kartagoa haudattiin oikein oman suvun hautakammioon poliittisena suurmiessukuna. Hän oli yksi Euroopan suurmiehiä. Hänen kunniakseen on kirjoitettu lyriikkaa ja kirjoitettu musiikkia.

Hautakammio on avoinna vain tilauksesta ja oppaan kanssa. Rooman kunta hoitaa varaukset ja opsatukset. Sisäänpäsymaksu on 3 eruoa.

Scipionien hautakmmion pohjapiirros



Santi Nereo e Achilleo, Via delle Terme di Caracalla 28

Avoinna kello 9.00-12.00 ja 16.00-18.00, suljettu perjantaisin

Kirkko on rakennettu joskus ennen vuotta 377 jaa. Se oli ns Tituli, Titulus Fasciolae. Nimi johtaa Pyhän Pietarin siteeseen joka hänellä oli vangitsemisen jälkeen jalassaan. Pietari pakeni Roomasta säästyäkseen martyyrikuolemalta. Legenda kertoo että hän olisi pudottanut siteen käydessään pakomatkallaan tässä titulissa. 

Myöhemmin vuonna 814 kirkko pyhitettiin Nereolle ja Achielleolle, joiden jälkeenjäännökset löydettiin Domitilla katakombeista ja kuljetettiin titulukseen. Sittemmin kirkon nimi oli Titulus SS Nerei e Achillei.

Kirkko ususkorjattiin 1400-luvun lopulla ja uudestaan sata vuotta myöhemmin. Korjaukset tehtiin huolella jotta kirkon alkuperäinen aitous säilyisi. San Pietro Fuori le Muran basilikasta tuotiin koristeita kirkkoon. Kirkon kardinali Baronio sai luvan paavi Clemens VIII:lta antaa kirkko oratoriaaneille ja heidän halussaan on kirkko vieläkin. Oratoriaanien pääkirkko on Chiesa Nuova. Herttainen ja ystävällinen San Filippo Neri perusti oratoriaanien järjestön 1500-luvulla.

Filippo Nerin ajalta periytyy kritittyjen tapa Roomassa käydessä vierailla seitsemässä pyhiinvaellus kirkossa, visita alle Sette Chiese.

Santi Nereo e Achilleo

Pyhän Nereon ja Achilleon sekä Pyhä Flavia Domitillan jälkeenjäännökset sijaitsevat päalttarin alla maanalaisessa basilikassa. Pääalttarin baldakino on 1600-luvulta ja valmistettu Afrikasta tuodusta marmorista. Pääalttarin taustalla on kaksi pakanallisen ajan alttarikiveä lähellä sijainneesta temppelistä. Niccolo Circignani, toiselta nimeltään Il Pomerancio, on maalannut 1600-luvulla freskoja molemmille  puolille keskilaivaa kardinaali Baroniusken pyynnöstä. Saarnatuoli on asetettu isoon uurnaan joka on tuotu Caracallan kylpylästä. Cosmati-tyylistä kofistelua pääaltatrilla ja piispantuolissa, mikä on hyvin vanha. Luultavasti Gregorius suuri on saarnannut kirkossa 28:n saarnansa josta on merkintä piispan tuolin takana. Absidin mosaiikkikoristelu on yhdeksänneltä vuosisadalta.

Terme di Caracalla

Girolamo Francino: Basilica San Sisto Vecchio, Piazzale Numa Pompilio 7

Kirkko on 1700-luvulta ja kuuluu dominikaani nunnajärjestölle.

Nunnilla on myös matkustjakoti luostarissa,  Casa del Pellergrino, Via Druso 2, Pyhiinaveltajille yöpymistilat. 

San Giovanni in Porta Latina, Via di Porta Latina 17

Avoinna:
kaikkina päivinä  kello 7.30-12.30 ja 15.00-19.00

Messu:
 arkisin kello 6.45

 sunnuntasin ja pyhäpäivinä kello 8.00, 10.00 ja 11.30

Bussilla 118 pääsee vain Porta Latinalle ja siitä on käveltävä. Via di Porta Latina on kapea  muurien reunustama kuja. Sen varrella sijaistee vain joitakin yksityisasuntoja muurien takana nekin. 

Porta Latina ja sen edustalla San Giovanni in Oleon kappeli. Rosmini Gollegiolla, muutama metri eteenpäin kujan toisella reunalla, on avain kappeliin jos jsotain kiinnostaa käydä sisällä. Keisari Domintianus käski rakentaa kappeli Johanneksen kunnikasi, vaikka luultavasti Johannes ei ole koskaan käynyt Roomassa. Kappeli on kahdeksan kanttinen ja luultavsti peräsin 500-luvulta. Donato Bramante korjasi kappelin 1500-luvulla ja on nykyään hänen jäljiltään. Kuoli on Francesco Borrominin vuodelta 1658, kardinali Francesco Paolucci kustansi kaupolin  ja paavi Alessandro VII hyväksyi sen. Kolmesataa vuotta myöhemmin kupoli petti ja uusi rakennettiin. Entinen kupoli sijaitsee nyt San Giovanni a Porta Latinan portikossa, muutaman metrin päässä.

San Giovanni in Porta Latinon kirkko on pyhitetty apostoli Johanneksen kunniaksi. Kirkko on peräisin noin vuodelta 500 jaa keisari Teodorikin ajalta. Paavi Hadrianuksen aikana 700-luvulla kirkko uuskorjattiin persuteellisesti. Kirkontorni, campanile, rakennettiin vasta vuonna 1191. Alue oli niin harvaanasuttua että tämä kirkko jäi ilman sen suurenpaa huomiota pitkät ajat. Silti alueen muut kirkot ovat olleet erittäin suuren huomion kohteena. Paavi antoi kirkolle kuitenkin oman kardinaalin jo vuonna 1517. 

Ranskalaiset  sotilaat käyttivät kirkkoa kaserninaan 1700-luvun lopulla. Sen jälkeen sitä käytettiin villa- ja nahkavarastona. Santa Maria Annunziata delle Turchinen siskot löysivät tiensä tänne vuonna 1905. Gamilla Orsini Borghesen aateslirouva avasi ensimmisen Turchiniluostarin Roomaan vuonna 1676 Esquilinon kaupunginosaan. Kirkko ja luostari uuskorajattiin vuonna 1940. 

San Giovanni in Porta Latino on freskomaalauksista kiinnostuneille suositeltava kohde. 

Gollegio Missionario Rosmini   ja luostari sijaitsee kirkon edustalla

 Takaisin San Saban alueelle...

SABA caffè Cucina, Via dei San Saba 32

Santa Maria della Concezione dei Cappuccini

Santa Maria della Cocezione, Via Vittorio Veneto 27, 

Piazza Barberini

Tässä pysähtyy noin 15 bussia, muun muassa 52, 53, 61, 63, 80, 83... Tästä lähtee Via Vittorio Veneton katu, mikä on ollut kauan italilaisten ja ulkomaalaisten filmitähtien suosiossa, mutta nykyään hietä ei näy enää alueella.Kadun loppupäässä on suosittu Dolce vita ajan baari, Harrys Bar, missä varsinkin amerikkalaiset kasaantuu.

Tällä luostarikirkolla on kaksi nimeä, Santa Maria Immacolata a Via Veneto ja Nostra Signora della Concezionen dei Capuccini, joista jälkimmäinen on viittaus kirkon yhteyedessä sijaitsevaan capucciniluostariin. Tai luostarihan tämän kirkon omistaa vaikka se avoinna kaikille.

Kirkko on avoinna:

 joka päivä 7.00- 12.00 ja 15.00-19:00

Krypta on avoinna:

 kaikkina muina päivinä paitsi ei torstaisin.

Sisäänpääsy kryptaan 8 € (sisältyy museo). Kirkkoon pääsee ilmaiseksi.

Kardinaali Antonio Barberini, joka kuului kapusiini munkkijärjestöön, rakennutti tämän luostarikirkon vuonna 1626. Kapusiinit (lat. Ordo Fratrum Minorum Capuccinorum) on fransiskaaneista haarautunut itsenäinen mendicanttiveljestö, kerjäläisvelejstö.

Barberini oli roomalainen ruhtinaallinen suku, jonka alkuperäinen nimi oli Tafani ja joka myöhemmin nimettiin Toscanassa sijaitsevan Barberino Val d'Elsan kaupungin mukaan. Suvun vallan ja arvovallan perustan laski Maffeo Barberini (1568–1644), josta tuli vuonna 1623 paavi Urbanus VIII.

Antonio syntyi vuonna 1607 Roomassa. Hän oli Palestrinan prinssi ja paavi Urban VIII:n veljenpoika. Hänestä tuli luonnollisestikin arkkipiispa ja myähemmin kardinaali. Antonio kuuluin myös Maltan Ritarikuntaan. Alberto Barberini on haudattu kirkon pääalttarin eteen lattian alle. 

Barberineillä on vielä tänäkin päivänä palatsi kirkon lähettyvillä. Tori ja katukin on saanut Barbereiden nimen. Bussipysäkki luostarin edustalla on nimeltään Barberini ja siinä pysähtyy valtava määrä busseja, muun maussa bussit 52, 61, 63, 80, 160 ja kulman takan akin on bussipsyäkki, missä pysähtyy muun muassa bussit 62, 85, 492. Tämä bussi 492 on yksi minun suosikeistani. Se kulke kaupungin läviste laidasta laitaan.

Ja mikä parasta, niin tässä on myös metroasema, vaikka Roomasa ei ele kovinkaan monta metrolinjaa. 

Luostari ja kirkko ovat peruskorjattu aivan viime vuosina ja kryptan yhteyteen on rakennettu museo ja luostarin tiloihin luostarimatkustajakoti, joka toimii kuin ensiluokkainen hotelli. Huoneen voi varata heidän kotisivuiltaan tai vaikka Booking.com sivuilta.

Peruskorjausten jälkeen on entinen kryptan sisäänkäynti suljettu. Sinne pääsee vain museon kautta, minne on sisäänpääsymaksu. Aikaisemmin maksu oli vapaaehtoinen. Samoin valokuvaus kryptassa on nykyään ehdottomasti kielletty. Siellä on valvontakamerat, joten parasta on noudattaa sääntöjä.

Kirkon portaiden edustalla on bussipysäkki ja metroon on vain muutama askel. Piazza Barberinin torin ympäristössä on paljon Kahviloita, ravintoloita ja butiikkeja ja joitakin hotellejakin löytyy.

Torin sijainti on erinomainen, joten tämän torin lähettyviltä kanaattaa ottaa hotellihuone.

Tässä talon kulmalla sijaitsee iso hamburilaisbaari nimeltä L'Hamburgheria di Eataly. Täällä löytyy hampurilaisia joka makuun ja lähtöön sekä paljon muutakin purtavaa. Tämä ravintola on ennen kaikkea suunnattu niille kymmenille tuhansille amerikkalaisille, jotka vierailevat vuosittain Roomassa. 

HUOM! Hampurilaisravintola suljettiin pandemian ajalla. Toisetkin ravintolat siinä vieressä ovat sulkeneet ovensa. Maailma on muuttunut. Google kertoo että hamburilaisravintola sijaitsee nykyään Torinossa. Piazza Barberinin aukion ympärillä  on useita ravitoloita, vastapäätä Via Veneton katua,  ja lisää löytyy Via Veneton kadun varrelta. Hotelleja joka lähtöön. 

Luostarin portaiden oikealta puolelta pääsee kryptaan ja viereisestä ovesta luostariasuntolaan, mikä on 4-tähden hotelli.

Roomassa on myös useampi amerikkalainen yliopisto. USA:n suurlähetystö sijaitsee vain kivenheiton päässä Piazza Barberiniltä, jossa liikkuu päivittäin paljon amerikkalaisia.

Vanhaa maalausta kirkosta

Kattomaalaus

Tämä kirkko on ensimmäinen kirkko Roomassa, mikä on perustettu Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen kunniaksi, conseptio immacolata, jota kapusiinimunkit kannattivat jo ennen kuin käsityksestä tuli katollisen kirkon dogmi. 

Kapusiinijärjestö ovat fransiskaanijärjestön alahaara. Fransiskaanijärjestön alkuperäiset säännöt ovat olleet ajan kanssa aivan liian vaativat  joten järjestöä on reformoitu. Nykyään on mahdottomuus erottaa näitä Fransiskaanijärjestön eri haaraosastoja toisisistaan muuta kuin asusteiden perusteella. 

Alun perin kapusiini frias, veljekset, kerjäsivät ruokansa joka päivä. He pukeutuivat riepuihin ja kävelivät aina paljain jaloin. Parran he antoivat kasvaa villinä ja he käyttivät kaappua jonka mallin he omivat gamaldolese benediktiiniläismunkeilta, kaapu jossa on iso huppu, capuccio,  ja josta koko järjestö sai nimensä.

Kirkon suunnitteli Antonio Casoni joka oli Bolognassa opiskellut arkkitehdiksi. Alkuun hän suunnitteli mitalleja. Roomaan saavuttunaan hän sunnitteli ensin luostarin San Marcello al Corson kirkon viereen. Sen jälkeen hän suunnitteli San Isidoron kirkon ja luostarin, joka sijaitsee lähellä tätä kapusiiniluostaria. 

Antonio Casoni sunnitteli myös Orsinin aatelissuvulle upean ison palatsin, Palazzo Taverna, Monte Giordano'lle Rooman sydämeen. Palatsin tiloissa sijaitsee nykyään myös hotelli. 

Casoni ei suinkaan saanut toimia yksin, vaan häntä valvoi kapusiinien oma arkkitehti Michele Bergamo. Tässä kirkossa on viisi kappelia kummallakin kirkkosalin seinustalla, mutta ei ainoatakaan aatelissuvun hautakappelia, kuten on tapana roomalaisissa kirkoissa. Ainoa attelinen, luostarin ja kirkon kustanstaja, Antonio Barberini, hänkään ei saanut omaa hautakappelia kirkkoon, vaan hänet haudattiin lattian alle, kylläkin pää-alttarin edustalle. 

Kapusiinimunkit ehtivät asua usemmassa paikassa ennen kuin he saivat tämän ihan ikioman luostarinsa. Joten he raahasivat hevoslasteittain edesmenneiden munkkien luurankoja mukanaan tänne luostariin. Ne on sijoitettu kirkon alle kryptaan. Tällaista luurankohuonetta nimitetään nimellä ossari, ossuarium latinaksi, benhus ruotsiksi, suomeksi luutavasti luuhuone. Onhan luuranko ja pääkallohuoneita olemassa, mutta yleensä luurangot ja kallot on peitetty tai muurattu,  niin ettei ne ole näkyvillä.

Tämä oli Rooman suurimpia luostareita 1600-1700-luvuilla ja luostarilla oli hyvä "hengellinen" maine. Crispino da Viterbo tai oikealta nimeltään Pietro Fioretti asui ja kuoli myös tässä luostarissa. Pyhä Crispino tuli erittäin köyhästä perheestä ja alkuun hän toimi suutarina Viterbossa, jossa hän oli syntynyt. Hän muutti ensin Tolfan luostariin ja tomi siellä kokkina. Hän auttoi tuberkulloosipotilaita ja kerrotiin että hän pelasti ihmishenkiä. Hänet kanonisoitiin vuonna 1982.

Kirkko ja luostari sijaitsivat alun perin asutustaajaman laidalla Barberinin omistamalla tontilla. Nyttemmin on kirkko ja luostari jääneet ahtaalle muitten rakennusten väliin. Paavi Urban Barberini rakennutti Palazzo Barberinin samaan aikaan kuin tämän kapusiinikirkon ja -luostarin. Tämä innoitti muita aatelisia rakentamaan palatsiensa lähettyville luostareita. Munkeilla oli oma pihansa nykyisen Via di San Basilion kadun vartella. Tämä katu oli kapea maantie siihen aikaan ja se johti Porta Salariolle. Nykyään tien ja  luostarin väliin on rakennettu isoja rakennuksia, joissa on liiketoimintaa.

Pääalttari

Felice da Cantalice oleskeli pitkän ajan tässä luostarissa 1500-luuvlla ja kuoli täällä. Hänet on haudattu kirkkoon. Felice oli kotoisin Rietistä, Cantalicen kylästä. Hän oli Filippo Nerin ystävä ja ehkä juuri siksi Felice muutti Roomaan ja asettui asumaan juuri tähän luostariin. Häntä kutsuttiin luostarissa nimellä quasetor, kvestori, vaikka ei sen poliittisessa merkityksessä, vaan maallisessa. Hänen toimekseen tuli kulkea kaduilla ja kerjätä ruokaa luostarin munkeille, sillä munkit eivät saaneet fransiskaanisääntöjen mukaan omistaa yhtään mitään. Felice kerjäsi Rooman kaduilla 40 vuota joka päivä, kunnes hän kuoli luostarissa vuonna 1587. Hänestä tehtiin pyhimys vuonna 1712.

Felice da Cantalicen nimi on suomeksi käännettynä "onnellinen purjosipuli".

Tämä on luultavasti Antonio Barberini

Madonna Immacolata (=tahraton)

 Guido Renin upea maalaus

Jo yksistään tämä kuulusian maalauksen takia vaeltaa turistit kirkkoon ja usemmat heistä haluavat nähdä myös luurangot kryptassa.

Lattian alla kryptassa on viisi maanalaista kappelia joissa on 4000:n luostarissa asuneiden munkkien luurangot 1700-luvulta ja siitä eteenpäin säilyetettyinä. Luurangot olivat aikaisemmin San Niclo av Porcis kirkon kryptassa (nykyinen Holy Cross och St Bonaventure), josta lastattiin 300 kärryllistä luurankoja kuskattaviksi tänne. Nykyään ei kryptassa saa valokuvata. Siellä on valvontakamerat, joten ei kannata edes yrittää. Nämä kryptassa otetut valokuvat ovat Wikipediasta.