Cappella Paolina, Vatikaani

Sala Regia, kuninkaan sali, Vatikaanin apostoolisessa palatsissa, josta pääsee Cappella Paolinaan, Sikstiiniläiseen kappeliin ja kappeliin nimeltä Ducale. Amerikkalainen poliitikko John Kerry on näköjään vierailulla Vatikaanissa, ja Vatikaanin seremoniamestari Mosignor Jose Bettancourt toimii oppaana. Tämän salin freskomaalauksia on ollut monta sen ajan tunnettua mestaria maalaamassa.

  

Apostolinen palatsi/ Palazzo Vaticano

Apostolinen palatsi/Vatikaanin palatsi on ollut paavien virallien asuinrakennus Vatikaanissa. Paavi Symmachus rakennutti palatsin jo 500-luvulla. Sitä ennen oli paavit asuneet Lateraanipalatissa, mutta tästä lähtien paaveilla oli kaksi palatsia asuttavanaan. Apostoolisessa paalatsisa sijaitsee paljon muutakin, useita erilaisia kappeleita ja paavin talouden- ja henkilökunnan tilat.

Palatsi siäsltää paavin asunnon lisäksi la Biblioteca apostolica vaticana e l'Archivio segreto vaticano, siis Vatikaanin kirjaston ja arkiston, la Scala Regia, la Sala Regia, la Sala Ducale, la Cappella Paolina, la Sala Clementina, Musei Vaticani ja la Cappella Sistina.

Paavin asunto

Isot painavat pronssiovet johtaa Apostoliseen palatsiin. Ovella vartioi sveitsinkaartilaiset.

Sala Regia

Scala Regia on taas puolestaan monumentaalisen suuri rappukäytävä joka yhdistää Vatikaanin palatsin ja  Pyhän Pietarin basilikan. Giovanni Lorenzo Bernini suunnitteli ja rakensi porraskäytävän 1600-luvulla. Paolina kappelin ja Sikstiiniläisen kappelin välissä sijaitsee Sala Regia. 

Sala 

Sala Sixtina/Sikstiniläinen kappeli

Aivan ensin on sanottava ettei tätä kappelia Cappella Paolina'a pidä sotkea toiseen saman nimisen kappelin kanssa, joka sijaitsee Santa Maria Maggioren basilikassa. Roomasta löytyy vielä kolmaskin Cappella Paolina Quirinalen palatsista, jossa Italian presidentti asuu ja jossa hänen virkahuoneistonsa sijaitsee. Video Quirinalen Paolinan kappelissa pidetystä joulukonsertista alenpana.

Freskomaalaukset Sala Paolinassa on maalannut Michelangelo Buonnarroti, Lorenzzo Sabatini ja Federico Zuccari.

Cappella Paolina, Paolina kappeli, on tunnettu kappeli Apostolisessa palatsissa Vatikaansisa. Capella Paolina toimii Vatikaanin seurakuntakirkkona. 

Paavi Paulus III (Alessandro Farnese) rakennutti Paolinan kappelin alkuun sakramenttikappeliksi ja kappeliksi jossa voitiin pitää koonklaaveja paaveja valittaessa. Luonnollisestikin paavi Paulo III Farnese valitsi Michelangelo Buonarrotin, oman kotikaupunkinsa Firenzen suuren mestarin, maalaamaan maalauksia kappelin seinille. Federico Zuccari sai myös kunnian maalata joitakin freskomaalauksia kappeliin.

Cappella Paolina

Se vei kolme vuotta kunnes Cappella Paolina valmistui vuonna 1540. Vuonna 2009 Cappella Paolina'ssa pidettiin täysrestaurointi. 

Michelangelo Buonarroti oli juuri lopettanut feskomaalaustyönsä Sikstiiniläisessä kappelissa kun paavi Pualus III Farnese pyysi hänet maalamaan freskomaaluksia tähän Vatikanain kappeliinkin. Michelangelo maalasi hitaasti sillä hän oli jo iäkäs. Hänellä oli samanaikaisesti valmisteilla hautamuistomerkki Paavi Giulio II/Julius II della Rovere'lle. Sitä ennen oli Michelangelo maalannuut selällään katonrajassa rakennustelinen päällä neljä vuotta ja maalannut Sikstiniläiseen kappeliin kattofreskomaalaukset. Samaan kappeliin hän oli myös maalannut valtavan suuren freskomaalausken seinälle, Aatamin luominen.

Paolinan kappeli ei kuulu yleisiin Vatikaanin museon tiloihin, vaan se on Vatikaanin privaatti kappeli, jota kuitenkin silloin tällöin näytetään vierailijoillekin.

Virtuaalinen vierailu Cappella Paolina'ssa.

Convercione di Saulo, Pauluksen kääntyminen

Maalauksen luonnollinen koko on 625x661 cm.

Crosifissione di Pietro, Pietarin ristillenaulitseminen

Sant'Antonio dei Portoghesi, Via dei Portughesi 2, Campo Marzio

Avoinna maantaista perjantaihin kello 8.30-13.00 ja 15.00-18.00

Sunnuntaisin kello 9.00-12.00 ja16.00-18.00

 Messu sunnuntaisn kello 17.00 portugalin kielellä

Agostinho da Costa Borges on kirkon ja Portugalin Institutin IPSAR rettore/rehtori. Portugalin Instituutti sijaitsee entisen hospitisn tiloissa. Hospitsi oli portugalilaisia pyhiinvaeltajia varten. Se toimi asuntolana ja ensiapuasemana. Tiloissa sijaitsee myös kirjasto ja kokoustiloja jossa opetetaan portugalinkieltä. 

Kirkon paikalla sijaitsi antiikin aikainen luostari Sant'Agustino, jonka ovi on nyttemmin kirkon ovi. Kirkkoa on hieman vaikea löytää sillä juuri tässä kohtaa on kujat sokkelloisia. Via dei Portoghesi lähtee länteen päin Via della Scrofalta ja jatkuu Via dell'Orso nimellä. Toinen keino on löytää kirkko kun lähtee Piazza Navonan pohjoispuolelta Via dei Pianellaria pitkin. Kuja kääntyy ensin oikealle, sitten vasemmalle ja sen jälkeen kuja töksähtää suoraan Sant'Antonio dei Portoghesin kirkon oven eteen.

Sant'Antonio dei Portughesin kirkko ei ole suurimpia nähtävyyksiä Roomassa, mutta kirkko on erittäin kaunis ja sillä on söötti julkisivu, sillä on erikoinen historiansa siltä ajalta kun Portugali oli maailman rikkain ja mahtipontisin maa. Sisätilat ovat upeat ja jos sattuu hyvin, niin saattaa saada ilmaisen urkukonssertinkin kanttorilta.

Alkuperäinen kirkko rakennettiin 1400-luvulla. Nykyinen kirkko lisättiin 1600-luvulla mm. Martino Longhi Nuoremman ja Carlo Rainaldin piirustusten perusteella. Kirkko on Roomassa asuvien portugalilaisten kansalliskirkko.

Kirkon ympäristökin on aitoa antiikin aikaista sokkeloa ja ikivanhoja rakennuksia. Minä viihdyn täällä vaikka eksymisen vaara on suuri, mutta mitä se haittaa. Täällä maleskellesssa sielu lepää. Täällä on hiljaista ja rauhallista. Kirkon vieressä on erittäin kotoisa kahvila Caffe Portoghesi. Alueella ei kulje bussejakaan.

 Kirkossa on useita kappeleja.

Tässä rakennuksessa, aivan kirkon edustalla, on sijainnut yksi Rooman vanhimmista hottelleista. Hotellia siinä ei enää ole, mutta kuvassa oikealla sijaitsee aivan mukava hotelli, Hotel Porthogesi.

 Hotel Portoghesi sijaitsee tässä rakennuksessa kirkon viereesä.

Hotel Porthogesi sijaitsee vinosti kirkkoa ja kahvilaa vastapäätä. Kirkon vieressä sijaitsee luxusluokan hotelli Antica Dimora dell'Orso, joka on saanut nimensä katujenristeyksessä seisovassa rakennuksessa sijanneesta Rooman ensimmäisetä hotellista, dell'Orso. 

Kirkkoa vatsapäätä osittain Sant'Agostinon antiikin aikaisessa luostarissa sijaitsee Biblioteca Avvocatura Generale Dello Stato, valtiollisten asianajajien kirjasto. Sant'Agostinon luostari nykyään sijaitsee San'Agostinon kirkon viereesä, eikä takana kuten tämä vanha luostari sijaitsi.

Sant'Agostinon kirkon vieressä, korttelin toisella puolella, sijaitsee erittäin arvovaltainen kirjasto Biblioteca Angelica. Tämä on nykyään avoinna kaikille.

Voikohan missään muussa kaupungissa olla niin paljon kirjastoja kuin Roomassa on? Kunnan omistamiakin on niin monta ettei niistä voi pitää edes lukua. Lapsille on jopa omia kirjastoja. Sen lisäksi on yliopistoilla kymmeniä kirjastoja, katollisella kirkolla ja kaikilla maapallon uskontokunnilla on omat kirjastonsa, samoin uskonnollisilla järjestöillä, puhmattakaan kaikki yksityiset kirjastot, joita on joka puolella Roomaa. Mutta tämä kirjasto on  yksi omista suosikeistani. Täältä löytyy erikoisesti kirjoja reformation ja vastareformation ajalta ja tietenkin augustinolaisopiskelijoiden oma kirjasto. Kirjastossa on  Pyhän Augustinuksen omia kirjojakin.

Kirjastossa on paljon vanhoja käsikirjoituskiakin.

Santa Maria degli Angelin luostari

Olen aikaisemmin jo kirjoittanut jopa kaksikin postausta Santa Maria degli Angelin kirkosta, mutta nyt aion kertoa muutaman sanan sen luostariin.

Santa Maria degli Angeli osa 1

Santa Maria degli Angeli osa 2

Kirkon kotisivu.

Santa Maria degli Angelin luostari Diocletianuksen kylpylän alueella on ollut suljettu viisikymmentä vuotta. Nyt se on restauroitu ja kustannukset nousivat 6,5 miljonaan euroon. Restaurointi kesti kuusi vuotta. Luostari oli aikoinaan kartusiaanien luostari. Paavi Pius IV rakennutti luostarin entisen Diocletianuksen kylpylän raunioihin 1500-luvulla. 

Sisäänpääsy sijaitsee Viale Enrico de Nicola 79, vastapäätä Terminin rautatieaseman bussiaukiota. 

Avoinna kello 9.00-19.45. 

Sisäänpääsymaksu 7€, alle 18v ilmainen sisäänpääsy.

Itse mestari Micehelanglo Buonnaroti sai paavi Pius Angelo Medicin pyynnöstä suunnitella luostarin ja siitä tuli todellinen mestariteos, siitäkin huolimatta että se rakennettiin kylpylän raunioihin.

Oikeastaan koko luostari kompleksi käsittää kaksi luostaria, isomman ja pienemmän, ja munkkien asuntolan. Luostari tunnetaan Roomassa nimellä Michelangelon luostari. Michelangelohan suunnitteli Santa Maria degli Angeli ai Martirin basilikankin kylpylän raunioihin, vaikka luostaria alettiin rakentamaan vuonna 1565, joten Michelangelo ei ehtinyt nähdä luomustaan, sillä hän kuoli helmikuun 18 päivä vuonna 1564. Kirkko oli sen sijaan valmis luultavasti jo vuonna 1562.

Osassa luostarin tiloista on sijainnut yksi Rooman kansallismuseon haaraosastoista, Museo Nazionale Romano-Terme di Diocleziano. Mutta nyt keisari Augustinuksen kuoleman 1500-vuotis-juhlavuodeksi on uuskorjattu useita kohteita Roomassa. Algeriassa syntynyt Keisari Augustinus on ollut yksi merkittävimpiä kirkonisiä ja teologeja. Hän yksi hyvistä neuvoistaan oli että "rakasta ja tee mitä haluat!"

Kylpylän raunioissa sijaitsi jo yksi kirkko, San Ciriaco alle Terme, joka  oli rakennettu vuonna 499 ja jossa papeilla oli tapana vuoron perään pitää messu. Ensimmäiset kartusiaanimunkit saapuivat vuonna 1060 Roomaan. Paavi Urbano I tarjosi heille San Ciriacon kirkkoa ja tiloja sen vieressä, mutta he eivät pitäneet aluetta heille sopivana, joten he saivat asettua Santa Croce in Gerusalememn kirkon luostariin. Paavi Pius IV:n ajalla he muuttivat vuonna 1561 kuitenkin Diocletianuksen kylpylän luostariin. Kartusiaanimunkit löysivät raunioista kaksi alttaria joista toisen he siunasivat pyhille enkeleille ja toisen enkeleiden äidille. Näistä alttereista tulee nimi niin kirkolle kuin luostarillekin. Michelangelo Buonaroti rakensi kylpylän tepidarioon, "haaleaan" kylpylän osaan, kartusiniaaneille sopivan luostarin. 

Kartusiaanisen luostarisääntökunnan O.Cart. perusti Bruno Kölniläinen vuonna1084. Kartusiaaneilla on omat luostarisääntönsä. Nimi tulee ranskalaisesta vuoristosta jossa Bruno Kölniläinen eli erakkoelämää yhdessä kuuden muun ystävänsä kanssa, neljän papin ja kahden aivan tavallisen meishenkilön kanssa. 

Muutama vuosi sitten oli maapallolla 18 kartusiaaniluostaria, vajaat neljäsataa munkkia ja melkein kaksisataa pappia. Pappeja nimitetään nimellä padri ja alokkaita nimellä conversi. Alkuun kartusiaanit elivät eristettyä erakkoelämää, mutta nykyään on myös kaupunkilaiskartusiaaneja, niin munkkeja kuin nunniakin. Kartusaanien elämä luosatrissa on yksinäistä ja hiljaista sillä he eivät saa puhua keskenään mutta silti jokaisen on osallistuttava käytönnöllisiin luostarin töihin.

Arkkitehti Luigi Vanvitelli muutteli hieman luostaria kun hän sai restauroida sitä vuonna 1749. Vuonna 1873 luovuttivat munkit luostarin arkelogiselle museolle ja munkit muuttivat Via Palestron kadun varteen jossa heillä on kartusiaanijärjetsön pääkonttoori ja luostari.

Santi auguri e Buon Anno 2015!

Buon Anno 2015! 
Buon San Silvestro e Capodanno 2015! 

Notte di San Silvestro, uudenvuodenyö, on juhlista riemukkain, ainakin Roomassa, vaikka kyllä roomalaiset osaa juhlia juhannustakin, Festa di San Giovanni Battista'a. Suomen kieleenkin on tullut  nimitys Sylvesteri, joka viittaa juuri uuteen vuoteen ja paavi Silvestro I:een, Pyhä Sylvester I.

Notte di San Silvestro tai Capodanno kuten sitä toiselta nimeltä kutsutaan on saanut nimesä Paavi Silvestro I:ltä, joka  syntyi Roomassa 31. joulukuuta vuonna 335. Hän toimi paavina 21 vuotta. Paavia kutsuttiin vielä siihen aikaan piispaksi. Nykyään paavi on papa italiaksi, siis isä.

En vaan voi olla kertomatta mistä uusi vuosi on saannut nimensä ja juhlintansa Italiassa. On mentävä pitkälle kristinuskon alkuvuosille. Keisari Konstantinus antoi käskyn että Rooman valtakunnan uskonnoksi tulee kristinusko. Tässä tiedoitustilaisuudessa oli mukana paavi San Silvestro.

Tämä erittäin erikoinen ja historiallinen, aivan omaa laatuaan oleva maalaus löytyy Santi Quattro Coronatin luostarissa sijaitsevasta Oratoriosta, hartaushuoneesta, joka on pyhitetty paavi San Silvestron kunniaksi. Tämä Oratorio maalauksineen on vain nähtävä, jos on vähänkin kiinnostunut kristinuskon historiasta. Tämä Santi Quattro Coronatin kirkko, luostari ja Oratoriot ovat todellakin vierailun arvoisia. Luostarin sisäpihakin on nähtävä, mutta se nykyään vaatii että soittaa ovikelloa kirkosalin vasemmalla puolen olevalla ovella, jossa on lasi-ikkunat. 

Tässä kuvataan paavi Silvestro I:n elämää. Maalauksia on kaiken kaikkiaan yksitoista. 

Vuonna 1996 saatiin valmiiksi Santi Quattro Coronatin (linkissä kerrotaan restauratioprojektista) kirkon, luostarin ja oratorioiden restauroinnit ja kirkosta, luostarista ja oratorioista on tehty erittäin upea kirjakin. Luultavasti se on satavailla vain italian kielellä. Santi Quattro Coronatin luostarissa on toinekin oratorio joka on pyhitetty Pyhälle Barbaralle.

Teologian tutkijat ovat tulkinneet että nämä maalaukset olisi tehty sen aikaisten paavien pyynnöstä eräänlaisena propagandana paavin valtaa vahvistavassa toivossa. Varsinkin paavi Innocentius IV joka taisteli Saksalais-roomalaisen keisari Fredrikin kanssa siitä kumpi heistä pitää valtaa Roomassa, paavi vaiko keisari. 

Olipa miten oli, niin malaukset ovat hieno historiallien  dokumentti kristinukson ensiajoilta. Ensi alkuun Roomassa juhlittiin joulukuun viimeistä päivää Pyhän Silvestron merkki- ja muistopäivänä ja täten se oli uskonnliinen juhlapäivä uskonnollisine menoineen. Vasta paljon myöhemmin keskiajalta päästyä alkoi uudenvuoden juhlinta muuttua pikku hijkaa maallisemmaksi juhlinnaksi. Mutt aSan Silvestron niemä se vieläkin kantaa monen monen roomalaisen  ja ylipäänsä italialaisten kielenköytössä.