San Giacomo in Augusta

San Giancomo in Augusta, Via del Corso 499, Trevi

Avoinna kaikkina viikon päivinä 8.00-12.00 ja 16.30-19-00.

Messu ajat:

Maanantaista perjantaihin klo 8:30 ja 17:30

Lauantaisin klo 17:30

Sunnuntaisin ja pyhäpäivinä

klo 8:30, 10:30, 11:30, 17:30, 18:30

Via del Coson katu on melkein kaksi kilometriä pitkä, suora ja yksitoikkoinen, mutta paras Rooman kaduista siirtyä nopeasti eteenpäin kaupungilla ja siltä on kaikista helpointa suunnistautua. Katu halkaisee keskikaupungin kahtia itäiseen ja läntiseen alueeseen. Se lähtee Piazza Venezialta ja päätyy Piazza del Popololle. Kadun varrella sijaitsee enimmäkseen myymälöitä ja joitakin mielenkiintoisia kirkkoja sopivin välimatkoin. Puoleen väliin matkaa on kadulla kaksisuuntainen liikenne, mutta loppupäässä vain yksisuuntainen, ajolupa vain etelään päin. Täällä kadun loppupäässä ei ole juuri liikennettä lainkaan, joten siellä voi aivan hyvin kävellä vaikka keskellä katuakian.

San Giovanni in Augustan kirkko on siis joutunut ahtaalle katujen ja rakennsuten väliin. Kirkko on suuri koltaan joten se vie kokonaisen korttelin verran tilaa. Alue kuuluu Campo Marzion kaupunginosaan, jossa on on runsaasti muotihuoneita, asustemyymälöitä, kenkä-ja laukkukauppoja, taidegallerioita, hyviä tilavia hienosto hotelleja ja erinomaisia ravintoloita.  

Aluetta on kutsuttu nimelltä Tridente, kolmion muotoista aluetta, jossa kolmion muodostaa kolme katua, Via di Ripetta, Via dei Corso ja Via del Babuino. Alue on rakennettu suurelta osin 1600-luvulla. Aunperin alue oli sotilaiden harjoittelu alue.

Via del Croson kanssa samassa suunnassa kulkee Via del Babuinon ja Via Marguttan kadut, joiden varrelta löytyy lisää luksustavaraa. Alueen ehkä kuuluisin katu on kuitenkin Via dei Condotti, joka lähtee Via Corsolta itään päin suoraan kohti Piazza di Spagnaa ja Espanjalaisia portaita. Tämä katu on 'muodin mekka' Roomassa.

San Giovanni in Auguston kirkko sijaitsee melkein vastapäätä Gesú e Marian kirkkoa. San Giovanni in Auguston vieressä sijaitsee vanha apteekki Antica Farmacia in San Giacomo, joka toimii kuin mikä tahaansa apteekki. Italiassa on kahdenlaisia apteekeja, 'ns oikeita /reale apteekkeja', kuten he apteekkejaan kutsuvat ja sitten apteekkeja, joissa myydään lääkkeiden lisäksi vaikka vallan mitä, jopa kenkiä ja kylpytakkeja ja tervyskappojen tuotteita ja kosmeettikaa. Mutta ei pidä mennä ostamaan mitään, mitä ei halua ostaa. 

Italiassa useimmat apteekit omistaa lääkärit ja siinä tapauksessa apteekin julkisivussa lukee lääkärin nimi isoilla kirjaimilla. Lääkäreillä on huonot palkat, mutta Italiasssa on silti erinomainen ja halpa, melkein ilmainen, terveydenhoito. Lääkärin ja sairaanhoitajan ammatti on Italiassa vieläkin kutsumusammatti ja liitetty kiintästi hyväntekeväisyyteen, kuten se on alunperin jo ollut. Tämän apteekin omistaa luultavasti luostari tai uskonnollien järjestö, mutta apteekista pitää pitää lääkärin vastuuta. Tästä apteekista vastaa Dr.a Giuseppina Tomadini. Dr.a tarkoittaa dottoressa, ja se tarkoittaa naispuolista lääkäriä.

San Giacomo = Pyhä Jaakob, Jeesuksen veli

Ortodoksisessa kirkossa on Pyhä Jaakob nostettu omaan arvoonsa, mutta katollisessa kirkossa on, varsinkin myöhemmällä ajalla oltu epävarmoja Jaakobin henkilöllisyydestä. 

Apostoli Paavali sanoo Jaakobia "seurakunnan tukipilariksi" yhdessä Simon Pietarin ja apostoli Johanneksen kanssa. Joskus häntä on pidetty samana henkilönä kuin Jaakob nuorempi, Jeesuksen opetuslapsi.

Vuonna 1338 kardinaali Pietro Colonna perusti San Giacomon sairaalan  Augustuksen mausoleumin raunioiden läheisyyteen. Colonnan aatelissuku kustansi kirkon rakentamisen. Keskiajalla kaikki kirkot rakennettiin aatelisten käskystä ja heidän varoillaan. Näin he saivat sukukappelin kirkosta ja  papin rukoilemaan suvun puolesta. Vuonna 1529 sairaala oli uskottu kaupukkiini munkielle, jotka vuonna 1561 laajensivat sen. Kirkko aloitettiin rakentaa vuonna 1592 Francesco Caprini da Volterran hankkeen mukaisesti, jonka Carlo Maderno valmisti Pyhänä vuonna 1600. 

Francesco da Volterraja Carlo Maderno tekivät julkivut. Sisustus koostuu alkuperäisestä elliptisestä suunnitelmasta, jota peittää elliptinen kupoli. Sivuilla on kolme kappelia, joiden teokset ovat 1500-1800-luvilta.

Kirkko on pyhietty Pyhälle Jaakobille.

Alunperin kirkon nimi oli San Giacomo degli Incurabili, San Giacomo parantumaton. Nimitystä käyteään vieläkin joissakin julkaisuissa.

Paavi Leo X rakennutti hospitsin  1500-luvulla kirkon viereen.  Hospitsi sai nimekseen Archispedale dei Poveri Incurabili, joka tarkoittaa 'köyhät parantumattomat'. Olisiko sitten Pyhä Jaakob ollut sairas, vai mihinkä tässä viitataan. Hospitsist kuitenkin tomivat sairaskoteina, ennen kuin sairaaloita keksittiin. Ensin nunnat hoitivat sairaita luostareissaan. Lähemmin asiaa tuntevat sanovat että kyse olisi ollut syfiliksestä.

Pyhä Camillo Lellis toimi hospistin pomona. Pyhä Camillo de Lellis (1560-1614) on sairaalalaitoksen perustaja. Hän perusti myös oman sääntökunnan nimeltä kamiliaanit. 

Kardinaali Salviati kustansi sairaalarakennuksen rakentamisen. Sairaala valmistui 1600-luvulla. Samaan aikaan saatiin myös kirkon peruskorjaukset valmiiksi. Sairaalan tiloissa sijaitsee nykyään lombardilainen veljeskunta Arciconfraternita Ss Ambrogio E Carlo Della Nazione Lombarda.

Sata Maria Miracolin kirkosta tuotiin tämä ikooni tänne kirkkoon ja sen avulla toivottiin sairaiden parantuva. Onhan Madonna ihmeitä aikaan saava Madonna. Kerrotan että Santa Maria in Miracolin kirkossa on nyt tämän alkuperäisen Madonna ikoonin kopia.

Matkalipun osto

Vihreä valo näyttää että maksu onnistui vilautamalla korttia ja särmissä lukee Buon Viaggio/Hyvää matkaa!

Smartphone-puhelimilla on jo aikaisemmin pystynyt maksamaan matkalipun busseissakin, mutta nyt voi lipun ostaa pankki-, luotto- tai debetkortillakin. Ei siis enää tarvitse ostaa lainkaan varsinaista matkalippua, vaan lippu sisältyy automaattisesti maksukorttiin (pankki-tai luottokorttiin) kun korttia vilauttaa lukijalaitteelle.

Täällä esitellään lyhyesti ja ytimekkäästi Rooman julkinen liikenne Atac ja turstikiertoajelut. Ikävä kyllä Atacin sivut eivät usein toimi. Harmillista. Mutta tästä voi olla apua!

Täällä myydään Rooma passeja!

Roomalaisissa busseissa liikkuu usein kontrolantteja, joilla on poliisien oikudet kirjoittaa sakkoja jos ei matkustajalla ole voimassa olevaa matkalippua. Turistejakin sakotetaan. Sakot eivät ole mikään pikku summa.

Rooman julkisessa liikenteessä on tehty uudistuksia. Nyt voi maksaa luotto-, debit- tai maksukortilla matkansa. Matka pitää aloittaa metrossa panemalla pankkikortti Tap&Go-lukulaitteen päälle. Sen jälkeen samalla maksulla (1,5 €) voi ajaa busseissa ja ritiovaunuissa 100 minuuttia. Kortti lukee automaattisesti halvimman matkapilun hinnan busseissa, metroissa ja paikallisjunissa. 

Neljän matkan jälkeen saman päivän aikana kortti veloittaa 7 €, mikä on vuorokausi hinta kaupungin ulkolaidoille. Kuukausikortin saa netistä lataamalla sen pankki- tai debitkorttiin. Yksinkertaista. Hempommaksi ei matkustaminen enää voi tulla.

Tämä on tehty töissä käyvien ruhkaa helpottaakseen, mutta sitä voi käyttää luonnollisesti kaikki matkustajat. Tukholmassa tulee pian olemaan samanlainen systeemi, luvattu aloittaa ensi kesänä. Systeemi tulee voimaan koko Tukholman läänissä ajan kanssa. Toisin sanoen pankkikortti/debitkortti/luottokortti tulee olemaan jatkossa myös matkakortti/matkalippu. Roomassa tämä jo toimii. Kätevää kun aina on matkalippu mukana. 

Kontrollit jatkuvat tavalliseen tapaansa paikallisliienteessä. Roomassa nimittäin on erittäin tavallista että matkustajat fuskaa. Mutta jos jää kiinni niin siitä saa melko kovat sakot, olipa sitten paikallinen tai turisti. Pitää tunnustaa että itsekin olen fuskannut pari kertaa. Se on niin halposti tehty! Tarkastus tapahtuu lukulaitteen avulla.

Täältä voi etsiä kyytiä!

Palazzo Lancellotti ai Coronari

Palazzo Lancellotti ai Coronari

 Via dei Coronari, Piazzetta di San Simeone, Pontin kaupunginosa

Piazzetta di San Simeone

Suihkulähteet ovat roomalainen keksintö. Suihkulähteitä rakennettiin 1600-luvulla vedenjakelua varten. Akvedukteista johdettiin johdot suikulähteisiin ja näin saatiin samalla vettä huusholleihin. Useimat akveduktot toimivat vieläkin ja jakavat vettä Roomaan. Akveduktit on sisältäpäin kunnostettu ja muutelty, mutta mitään muuta uutta ei ole tehty. 

Giacomo della Porta suunnitteli tämän kuvassa olevan suihkulähten Piazza Motanaran torille vuonna 1589. Tori kuitenkin oli purettava kun tarvittiin leveä katu ajoväyläksi. Kun Montanaran torista tuli ajoväylä, niin suihkulähde vietiin Aventinon kukkulalle Appelsiinipuutarhaan. Vuonna 1973 siirettiin suihkulähde kuitenkin tänne Piazzetta di San Simeonille. Suihkulähde odottaa vieläkin peruskorjausta.

Kuten kuvasta näkyy niin tässä suihkulähteessä on kaksi vesiallasta. Tuo ylin pinempi allas valmistettiin myöhmemmin. Sen alustalle veistettiin neljän tuomarin kasvot ja alemman altaan reunoille neljä suvun vaakunaa.

Sisäänkäynti palatsiin

Roomassa on useita palatseja joiden nimi on Lancalotti tai Lancelotti ja toisen aatelissuvun kanssa yhdistetty nimi. Tässä on kyse Palazzo Lancelotti ai Coronarista, mikä sijaitsee Via Coronarin varrella, Via Lancelotti 18. Palatsin takana sijaitsee pieni kaunis ja erittäin rauhallinen tori Piazza Lancelotti.

Lancelottien italialainen aattelissuku tulee Napolista, mutta heidän vaikutuksensa on ollut suurin Roomassa. He kuuluvat 'aatelisten aatelisiin', black nobel, sillä he ovat niitä harvoja jotka ovat Italian  ja Vatikaanin kansalaisia. 

He muuttivat Roomaan 1500-luvulla. He asettuivat asuman Ponten kaupunginosaan, juuri tälle alueelle, jossa tämä palatsikin sijaitsee. Suvusta nousi jopa kolme kardinaalia Vatikaaniin. Suvussa  on ollut useita markiiseja, berooneja, herttuaita, prinssejä ja kolme paaviakin ja yksi heistä Filippo Lancelotti perusti tämän palatsin pohjakerrokseen  akatemian vuonna 1650. Häntä alettiin kutsumaan nimellä prinssi dell'Accademia degli Infecondi. 

Lancelottit omistavat tietääkseni palastin vieläkin, mutta Ruotsin Instituutti/Raushingin suku vuokraa sitä. Siitä syystä palatsia ei juuri koskaan näytetä. Ruotsin valtion instituutti sijaitsee Pincion puistossa, mutta täällä palatsissa heillä on seminaareja, kursseja, koulutusta ja kirjasto sekä toimistotiloja.

Instituutin kustannukset ja kulut maksaa erittäin upporikas ruotsalainen suku nimeltä Raushing. Raushingin suvulla on niin paljon varaa että jokainen perheen jäsen panee valtavat summat, monen monet kymmenet miljardit, hyväntekeväisyyteen, tutkimustyöhön, koulutukseen ja kulttuuriin. Koska suvussa ei ole jälkipolvea, niin kolme vanhenpaa sisarusta haluaa lahjoittaa hyväntekeväisyyteen kaikki suvun varat, ennen kuin he itse kuolevat. Työstä sekin käy, jos on rahaa kuin roskaa. He ovat lahjoittaneet myös monet miljardit Helsingin yliopistolle, varat jotka oli syöpätutkimuksia varten korvamerkattuja.

Ruotsin 10 rikkaimman henkilön joukossa on 4 Rausing nimistä henkilöä, Hans, Lisbet, Sigrid ja Hans Kristian. Rausingin perhe on jakanut omaisuudet keskenään. Osa heistä on muuttanut Lontooseen. Rikkain heistä on suvun johtohenkilö Hans Rausing, joka sattui kuolemaan pari päivää sitten. Hans Rausing oli jo 92 vuotias ja omistaa vieläkin Tetra Laval'in, mutta kukaan ei perheestä ole enää töissä yhtiössä. Tetra Laval sijaitsee nykyään Sveitsissä. Se on holdingyhtiö, jonka tehtävänä on ylläpitää ja valvoa suurfirmoja.

Tetra Lavaliin kuuluu Tetra Pack, joka on ruotsalaislähtöinen, Rausingin perheen perustama ja omistama, maailmanlaajuisesti toimiva yhtiö, joka valmistaa kartonkisia juoma- ja elintarvikepakkauksia, pakkauskoneita ja muita elintarviketeollisuuden koneita. Tällä alalla Ruotsi ja Rausingit ovat uranuurtajia ja johtava firma. 

Konsernin kaksi muuta pääyksikköä ovat PET-pulloja valmistava Sidel sekä lypsykoneita ja muita karjatalouden koneita valmistava De Laval. Yhtiö laajensi toimintaansa maapallon ympäri. Nykyään yhtiö toimii yli 165 maassa työllistää yli 20 000 henkeä. Yhtiön pääkonttori oli 1990-luvun puoliväliin saakka Lundissa Ruotsissa, minkä jälkeen se siirtyi Lausanneen Sveitsiin.

Tetra Pak on osa Tetra Laval-konsernia. Konsernin kaksi muuta pääyksikköä ovat PET-pulloja valmistava Sidel sekä lypsykoneita ja muita karjatalouden koneita valmistava De Laval. Hansin isä Ruben Rausing (1895-1983) perusti Tetra Pak AB:n Lundissa vuonna 1951.

Ensimmäinen tuote oli nelisivuinen tetraedrin muotoinen juomapakkaus, jonka mukaan Tetra Pak sai nimensä. Alkuperäinen tetraedri kulkee nykyisin nimellä Tetra Classic. Sittemmin yhtiö lanseerasi myös muun mallisia kartonkipakkauksia, jotka vuosikymmenen kuluessa nousivat kilpailemaan lasisten juomapakkausten kanssa. 

Yhtiön viimeisin aluevaltaus ovat muovilaminaatilla päällystetyt kartonkipakkaukset sellaisille elintarvikkeille, joita perinteisesti on säilötty peltitölkkeihin. Maidon ja erilaisten mehujuomien lisäksi uudelleensuljettavia Tetra Pak-pakkauksia käytetään myös viinin säilömiseen. Ei sii ihme että Ruostissa ei ole paljokaan lasi-tai peltipakkauksia.

Classicia seurasivat kylmille juomille vuonna 1963 suorakuution muotoinen Tetra Brik sekä myöhemmin Tetra Rex ja Tetra Top. Tetra Pak-pakkauksissa voidaan säilyttää kylmien juomien lisäksi UHT-eli iskukuumennettuja juomia, jotka säilyvät huoneenlämmössä. Yhtiö on ilmoittanut sitoutuneensa kierrätykseen ja ympäristöhaittojen vähentämiseen. Se korostaa kartongin kierrätettävyyttä ja on kehittänyt erityistä laitteistoa tuotteissa käytettävien polyeteenimuovin ja alumiinin käsittelemiseksi.Ympäristö näkökulmien lisäksi yhtiöllä on oma kehitys yhteistyöohjelmansa.

Tetra Laval nimi tulee Carl Gustaf Patrik de Laval'in mukaan (1845 -1913). Hän oli ruotsalainen insinööri ja keksijä, joka teki tärkeitä parannuksia höyryturbiiniin ja meijerikonserniin. Hän oli Ruotsin tuotteliaimpia keksijöitä 1800-luvulla. Hän kirjautui KTH:n vuonna 1863 ja valmistui koneinsinööriksi 1866, jonka jälkeen hän jatkoi vielä vuonna 1867 Uppsalan yliopistossa ja väitteli tohtoriksi 1872. De Lavalista tuli Ruotsin akatemian jäsen vuonna 1886. Hän oli menestyksekäs insinöörinä ja käynnisti useita liikeyrityksiä. Liikemiehenä hän oli rahan käytön suhteen jopa niin huoleton, että hänen kuolemansa jälkeen hänen leskensä joutui konkurssiin. 

Vuonna 1882 de Laval esitteli oman höyryturbiinikonseptinsa. Yhdessä Oscar Lamm'in kanssa de Laval perusti vuonna 1883 Ab Separator-nimisen yrityksen, joka vuodesta 1963 toimi Alfa Laval-nimellä ja on nykyään osa Tetra Laval-konsernia ja toimii De Laval-nimellä. Alfa Laval AB on ruotsalainen teollisuusyhtymä, jonka on perustanut vuonna 1883 Gustav de Laval. Alfa Lavalilla on ollut aiemmin tuotannossa laitteita maataloudelle, elintarviketeollisuudelle ynnä muille teollisuudenaloille, mutta nykyisin tuotanto jakautuu kolmelle sektorille, lämpö-, erotus- ja virtaustekniikkaan.

Pari päivää sitten edesmenneellä Hans Rausingilla on yksityistä omaisuutta 110 miljardin kruunun edestä. Lapset ovat jo saaneet perintönsä, joten luultavasti Hans on testamentoinut varansa hyväntekeväisyyteen. Hän asuu nykyään Wadhurstissa Englannissa, East Sussex'issä. Hän ja hänen aikusiet lapset yhdessä ovat Ruotsin rikkain perhe ja myös yksi maailman rikkaimmista. Jokaisella Rausingin jälkeläisllä on oma hyväntekeväsiyys säätiönsä. 

Hansin veli Gad Rausing osti jo kauan sitten Hansilta oman osuuteensa ja sijoitti ne Sveitsiin Arctic Servives AG  nimiseen firmaan.  Gad'illa on yksi poika Ruben. Hansin kolme aikuista lasta Lisbet, Sigrid ja Hans Kristian eivät tee töitä, paisti Sigridillä on omia firmoja, vaan he hoitavat hyväntekeväisyytä kukin omassa säätiössään. He ovat koko ikänsä olleet keskittyneet hyväntekeväisyyteen. Mutta raha ei tee ketään onnelliseksi, se tiedetään.

Yhtään lastenlastakaan ei ole syntynyt näille kolmelle jälkeläiselle. Sigridillä on kaksi lasta aviopuolisoidensa kanssa, mutta lapset syntyivät sen jälkeen kun varat oli jo jaettu. Sigrid omistaaa kirjakustantamon Granta ja samannimisen lehden. Hän on avannut myös säätiön jonka tehtvänä on tukea ihmisoikeuksia, naisten oikeuksia, ympäristösuojelua ja soiaalista ja ekonoomista kehitystä.  Säätiö jakaa myös apurahoja. Yhdessä miehensä Eric Abrahamin kanssa he omistavat myös elokuva ja kirjakustantamo Portobellon.

Sigrid konvertoi juutalaisuuten, ensimmäisen ja tämän toisen miehensä uskontoon. Sisko Lisbeth on jakanut suuret summat Lontoolaiselle korkeakoululle. Veli Hans Kristian on kamppaillut monet vuodet päihteiden kanssa. Ensimmäinen vaimo kuoli päihteisiin, mutta Hans Kristian pystyi lopettamaan päihteiden käytön ja on nytkyään uudessa avioliitossa. Hans Kristian on iso-Britannian rikkain ruotsalainen ja ylipäätään neljänneksi rikkain englantilainen. Hän elää suurelta osin hyväntekeväisyys työllä.

Rausingit muuttivat Ruotsista Englantiin 80-luvun alussa. Jokaisella suvun jäsenellä on valtavat asuinrakennukset suurine tiluksineen Englannissa ja kiinteistöjä Uudessa Seelannsia ja Barbaroksella.

San Simeone Profeta tai San Simenone in Posterula, tai San Simeon dei Ponte. Tämä pieni kirkkorakennus seisoo Piazza Lacelotin torilla, Tori on pieni, erittäin rauhallinen ja sööti. Tori sijaitsee ikään kuin Palazzo Lancelottin takana tai pääyddä ja toimii nykyään ikävä kyllä parkkipaikkana. Kirkko ei ole enää aikoihin ollut käytössä ja sitä on kuulema osittain hajoitettukin ajan saatossa. 

Piazza Lancelotti

Palazzo Lancelotti vasemalla ja San Simeonen Porfetan kirkko oikealla.

Rome, Walking Tour

Vaaralliset puut

Olen aikaisemmin kertonut Rooman puista, upeista puista, joita ilman Rooma ei olisi niin kaunis kuin se on. Puut tekee kaupungista todellakin viihtyisän ja toimii upeina kulisseina. 

Pinjapuut ovat erittäin yleisiä puita Roomassa. Pinjapuut ovat korkeita, uljaita, jopa hauskan näköisiä. Muistuttavat sateenvarjoa muodoltaan. Pinjat ovat männyn sukulaisia ja kotoisin alunperin luultavasti Espanjasta, tai Korsikan ja Sardnina saarilta. Italiassa pinja kasvaa enimmäkseen Rooman tienoilla ja rannikolla. Pinjaa voi viljellä/istuttaa Italian rannikolla, mutta ei vuoristossa. Pinjapuu on Rooman kaupungin symbooli. Mutta korkeat puut ovat myös hengenvaara.

Pinjapuun siemeniä syödään ja ne oavt jopa erittäin terveellistä syötävää. Sopivat salaatteihin ja leivonnaisiin. Tyypillinen italialainen pestokastike, jota syödään usein miten pastan kanssa, sisältää jauhettuja pinjasiemeniä. Genovalaiset ovat varastaneet perinteisen pinjapeston reseptin itselleen ja kutsuu sitä Pesto alla Genovese nimellä. Alla Romana sisältää mynttaa basilikan sijasta, ja Pesto alla Romana sisältää pinjan simenten sijasta hasselpähkinöitä.  

Pesto alla romana:

1 valkosipulin kynsi

kourallinen hasselpähkinöitä tai pinjansiemeniä

1 ruokalusikallinen sitruunaamehua

paljon tuoreita myntanlehtiä (jos et tykkää myntan mausta, niin kokeile vaikka ruccolaa sen sijaan)

3/4 osaa oliiviöljyä,(tai rapsiölyä, joka on mautonta ja hajutonta)

3/4 ruokalusikallista raastettua pecorino romano juustoa, (mielellään runsaasti!)

valkopippuria maun mukaan

 jauha kaikki ainekset morttelissa tai sauvasekoittimella

 Pesto syödään usein miten keitetyn spagetin tai muun pastan kanssa. 

Pinjapuut kasvaa noin 30 metrin korkeiksi ja elävät noin 200-250 vuotta. Pinus Pinea sorttinen pinjapuu on tyypillisin puu Roomassa. Roomassa kasvaa satoja tuhansia pinjapuita ja monet niistä katujen varsilla ja puistoalueilla, jopa leikkipuistoissakin. Pinjat ovat kestäviä puita ja vaativat hyvin vähän hoivaa, jos ne kasvavat pinjoille otollisella alueella, kuten Roomassa. Useimmat pinjat alkaa Roomassa olla samanikäisiä ja nyt kun ne alkaa tekemään kuolemaa kaikki yhtä aikaa, niin tulee monen monta pinjaa kaatumaan kun vähänkin tuuli puhaltaa kovenpaa. Nyt on huomattu että paljon nuoremmatkin puut kaatuilee. Puut kaatuilee talojen ja junien päälle, puhumattakaan jalankulkijoista ja autoilijoista.

Roomassa kasvaa noin 350 000 puuta, joista noin 200 000 puuta  seisoo kaupungin puistoissa ja noin 150 000 puuta katujen varsilla ja pihoissa. Ostaa sata puuta ja istuttaa ne, maksaisi 10 000 €. Juuri katujen varsilla ja pihoissa on pakko pitää huolta puista, leikata ja kaataa vanhimmat ja vaarallisimmat puut, joita on kuulema Roomassa ehkä noin 50 000.  

Vielä 10 vuotta sitten kunnalla oli 1100 puutarhamestaria, nykyään heitä on vain 150. Nimittäin Rooman kunnan talous on ollut jo hyvin kauan erittäin huonolla mallilla. Kaikkien kunnan työläisten palkkoja piti leikata. Italian valtionkin talous on hyvin huonossa kunnossa jo kymmeniä vuosia. Joten eläkkeitäkin  piti leikata. Ympäristöön ei ole varaa panna rahaa, eikä palkata työntekijöitä.

Kunta tarvitsee kuulema puiden kaatamiseen ja leikkuuseen 110 miljonaa €, kun Rooman kunnan vuosittaiset menot ovat noin 65 miljardia €. 

(Vertailun vuoksi...Suomen valtion budjetti on 55 miljardia € ja Ruotsin valtion 110 miljardia €, Italian valtion budjetti 672 miljardia €, josta budjettiin jää alijäämää noin puolet. Valtion on siis selvittävä puolella budjetilla. Yksistään Rooman kunnan budjetti on suurempi kuin Suomen valtion, mutta kunnankin on pakko selvitä noin puolella.)

(Italiassa asuu 60,5 miljoonaa asukasta, Suomessa 5,5 miljonaa ja Ruotsissa 10,2 miljonaa.  Italialle on tyypillistä erittäin suuri harmaa talous ”economia sommersa”. Se on arvoltaan satoja miljardeja dollareita.)

Rooman kunnalla on paljon puistoalueita. Rooma on yksi Euroopan vihreimmistä kaupungeista. Puistot ja viheralueet on kunnostettava ja ennen kaikkea siivottava. Roskia on kaikialla minne päänsä kääntää. Ihmiset heittää roskat maahan, eikä vie mennesään. Jotkut sentään jaksaa heittää roskat roskakoriin, mutta kontit ja koritkin on käytävä säännöllisesti tyhjentämässä ja sekin maksaa. Puistojen siivous on vienyt noin 12 miljoonaa € vuodessa, eikä siinä ole vileä puitten kaatamiset ja leikkaamiset mukana luvuissa.