Velletri

Velletri on yksi omista mansikkapaikoistani Lazion alueella. Tykkään erityisesti pienistä historiallisita ja rauhallisista kylistä.

Roomasta on Velletriin noin 35-40 kilometriä. Tie SS7 vie suoraan tietä Velletriin Viale Roomaa pitkin Piazza Giuseppe Garibaldin aukealle.Siis sopivan matkan päässä päiväreissuksi. Velletri sijaitsee Rooman etelä puolella, Albanin vuorten rinteellä, mutta Velletrin kunta kuuluu Rooman metropolialueeseen. Italiassa on 15 metropolialuetta.

Nopein ja suositelluin tapa matkustaa Roomasta Velletriin on junalla. Junia kulkee keskimäärin 50 kertaa päivässä, ja matka kestää noin tunnin. Velletrin ympäritössä on useita ikivanhoja pieniä kyliä joihin pääsee helposti nousemalla Cotralin bussiin Velletrin rautatieasella.

Velletrin kunnassa asuu vain noin 53000 asukasta. Velletrin perusti luultavasti italialainen volsci-heimo, ja kylä joutui Rooman vallan alle vuonna 338 eaa. Taajaman muinainen nimi oli Velitrae. Joidenkin historiallisten lähteiden mukaan tuleva keisari Augustus syntyi Velitraessa (Velletri volskien kielellä) 23. syyskuuta 63 eaa.

Velletri on myös viinintuotantoalue, ja se tunnetaan herkullisesta ruuastaan ​​ja festivaaleistaan, joten älä unohda kokeilla paikallisia erikoisuuksia siellä ollessasi!

Castelli Romanon aluella on lieviä maanjäristyksiä yhtenään, mutta ei mitään vakavampaa ole tapahtunut pitkiin aikoin. Järvet alueella ovat syntyneet tulivuoren purkauksissa kauan sitten. Olen useamman kerran aikaisemmin kertonut paikkakunnista alueella.

Velletri on yksi 16:sta kaupungista Castelli Romanon alueella Albanin vuorilla, ei kuitenkaan kuuluisin kylä, mutta rauhallisin kylä, mikä sijaitsee alueen etelä reunalla. 

Castelli Romani on 16 pienen kylän alue Rooman kaakkoispuolella Albanin kukkuloilla. Alue, joka tunnetaan myös nimellä "Roomalaiset linnat", on historiallisesti ollut suosittu kesälomakohde varakkaille roomalaisille kauniin maisemansa ja järviensä ansiosta.

Alueen kuuluisiin kaupunkeihin kuuluvat viineistään tunnettu Frascati ja paavin kesäasuntona toimiva Castel Gandolfo. 

Velletrin kunta on yksi Lazion maakunnan eteläisimmistä kunnista. Se on Rooma-Velletri-rautatien päätepiste, jonka Paavi Pius IX vihki käyttöön vuonna 1863, ja se on yksi keskuksista, jonka kautta Via Appia Nuova (nykyaikainen Appian tie=Via Appia Nord ja Via Appia Sud) kulkevat. Velletrin rautatieasemalla käy lukuisat bussilinjat mukaanlukien Lazion maakunnan  bussifirma Cotral. 

Velletri sijaitsee miellyttävällä paikalla tuliperäisellä kukkulalla, joka on yhteydessä muihin kukkuloihin vain pohjoisessa ja tarjoaa laajan ja esteettömät näkymät kolmelle suunnalle.

Muinaisina aikoina Velitraena tunnettu kaupunki ylpeilee rikkaalla historialla ja kulttuurilla. Se oli volskien asutuskeskus esiroomalaisella ajalla. Legendan mukaan se joutui konfliktiin roomalaisten kanssa Rooman neljännen kuninkaan Ancus Marciuksen hallituskaudella. 

Volskit olivat italialainen heimo, ja Rooman tasavallan aikana he asuttivat Lazion eteläosaa. He olivat Rooman kilpailijoita useiden vuosisatojen ajan, mutta heidän alueensa oli vallattu ja sulautettu 300 eaa. mennessä. Gens Octavia, Augustuksen isänpuoleinen suku, oli kotoisin Velitraesta, jossa hän myös vietti lapsuutensa (vaikka hän syntyi Ox Headsissa,Capita Bubulassa, pienessä kartanossa Palatinuksen kukkulalla Roomassa).

Viinitarhojen ympäröimä kaupunki valittiin roomalaisten lomakohteeksi (aateliset rakensivat aikoinaan huviloita alueelle), ja se on edelleen suosittu matkailukohde. Luonnonhistoriallisesti merkittävänä kohteena Velletri on myös osa Castelli Romanin alueellista puistoa. Vuonna 1787 Goethe vieraili Velletrissä ja oli siitä niin liikuttunut, että hän päätti kirjoittaa siitä kuuluisassa teoksessaan "Italian matka".

Piazza Cairoli

Ei kaukana Torre del Triviosta on Piazza Cairolin suihkulähde. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tälle aukiolle piti tulla kaksi Gian Lorenzo Berninin suunnittelemaa suihkulähdettä. Lopulta arkkitehti Gian Battista Rainaldi suunnitteli suihkulähteen vuonna 1623.

Velletrin keskusta on eräänlainen kohtauspaikka ja monien teitten risteys. Rooman kunnassa on ollut tapana muuttaa teitten nimiä, joten joillakin teillä on jo kolmas nimi käytössä. Tämä aiheuttaa sekaannusta turistien keskuudessa, saatikka paikallisten.

Museon kokoelmat, mukaan lukien kaupungin kirkkojen taideteokset, muodostettiin 1800-luvulla, ja niitä säilytettiin alun perin kapitulitalossa sen pommituksiin asti toisen maailmansodan aikana, Kaupungin kirkkojen taideteokset koottiin myös 1800-luvulla, ja niitä säilytettiin alun perin myös kapitulitalossa.

Katedraalia tuskin huomaa ulkoapäin, mutta silältä päin se on tilava ja kaunis. Katedraali San Clemente on sekä kaupungin että Velletri-Segnin esikaupunkialueen tärkein palvontapaikka. Kirkko rakennettiin alun perin 300-luvulla Marsille omistetun muinaisen roomalaisen temppelin paikalle.

Kapunginmuurista ei enää ole paljoakaan jäljellä, mutta tämä mahtava Porta Napoletanan kaupunginportti etelään päin on säilynyt silti hyvin. Velletrin eteläinen portti on mahtava, mikä on ainoa kuudesta kaupunginportista, mitä on jäljellä.

Velletri on nykyään suht'koht moderni taajama, vaikka tämä on ikivanha volskien kylä. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset valloittivat kylän. 

Nykyaikaiset tutkimukset osoittavat, että muinaisen Velitraen kaupunkivaihe juontaa juurensa 700-luvun lopulta jaa. Tätä päivämäärää todistavat keraamiset materiaalit, mitkä löydettiin niin sanotun Stigmata-temppelin alueelta, kukkulan lounaispäädystä, jossa muinaisen kaupungin alue sijaitsi.

Alueella on vierailtu paljon rautakaudesta lähtien (8. vuosisadalla jaa). Luultavasti 700-luvulla. Aluetta asutti esihistoriallisella kaudella homo sapiens neandertalensis. Alunperin täällä puhuttiin latinaa, mutta myöhemin etruskit muuttivat kylään ja he puhuivat omaa etruskien kieltä. Pian hekin alkoivat puhua latinan kieltä.

Täältä lähtee myös Via Vecchia in Napolin tie, siis vanha Napoliin kulkeva tie. Velletri sijaitsee Rooman ja Napolin välimaastossa, minkä kautta on jo ammoisista ajoista lähten kuljettu Roomasta Napoliin. Tie muuttuu myöhemmin Via degli Aranciksi, ison Azienda Agricola Di Palma Riccardo nimisen maatilan kohdalla. Tilalla voi käydä maistelemassa viinejä ja ostaa niitä jos haluaa.

Velletriin pääsee parhaiten Roomasta Terminin rautatieasemalta  paikallisjunalla. Tänne kulkee Cotralin bussit mitkä käy alueen melkein kaikissa kylissä. Bussit kulkee vain SS7 tiellä Velletrin asemalle. Kylän keskustassa on kapeita keskiaikaisia kujia, joten niille ei busseilla pääse. 

Velletrissä on noin parikymmentä kirkkoa, mutta San Clementen tuomiokirkko on Velletrin todellinen ylepys. San Clementeä juhlitaan 23. päivä marraskuuta. Katedraali on 1200-luvulta.

San Clementen tuomiokirkko, Piazza San Clemente

Muinaisen perinteen mukaan roomalainen raatihuone, joka oli olemassa 4. vuosisadalla, muutettiin kristilliseksi kirkoksi ja omistettiin Rooman paaville ja marttyyri Clementelle, jonka sanotaan saarnanneen Velletrissä ja toimineen paavina vuosina 91-101. jaa. Se säilyttää arvokkaan ja muinaisen ikonin Madonna delle Grazie samannimisessä kappelissa.

Celemens I toimi paavina noin vuodesta 91 vuoteen 101, siis kristillisen kirkon melko varhaisessa vaiheessa. Hänet lasketaan yhdeksi niin sanotuista apostolisista isistä ja häntä kunnioitetaan marttyyrina ja pyhimyksenä.

14 Velletrin piispaa on valittu paaveiksi, mukaan lukien paavi Benedictus XVI, joka vieraili katedraalissa 23. syyskuuta 2007 ja lahjoitti Velletrin kaupungille pronssisen pylvään, joka on nyt esillä kirkon edustalla sijaitsevalla aukiolla.

Velletrin Madonna

Tämä on Roomalaisen taiteilija Gentile da Fabrianon (1370-1427) mestariteos.

Vuonna 1950 Velletrin piispa kardinaali Clemente Micara johti sodassa vahingoittuneen katedraalin korjauksia yhdessä arkkitehti Giuseppe Zanderin kanssa.

Museo Diocesano di Velletri/Velletrin hiippakuan museo sijaitse lähellä tuomiokirkkoa. 

Yksi Velletrin arkeologisen museon arvokkaimmista aarteista on niin kutsuttu Velletrin sarkofagi, jossa on Herkuleksen 12 työtä. Se on roomalainen sarkofagi vuosilta 140–150 jKr. Siinä on yhteensä 86 ihmis- ja jumalallista hahmoa (mukaan lukien karyatidit ja telamonit), 43 myyttistä olentoa ja 40 eläintä.

Velletrissä ja sen lähistöllä on useita luostareita. Kuvassa oleva luostari Covneto del Carmine, Piazza Trento e Trieste, on peräisin 1600-luvulta. Nykyään entinen Convento del Carmine on Rooman taideakatemian sivuhaaraosato. 

Tässä ainutlaatuisessa rakennuskompleksissa sijaitsee myös Velletrin kirjasto, mikä koostuu arvostetusta salongista, joka on otettu olemassa olevasta keskiaikaisesta Sant'Antoninon kirkosta 1000-luvulta, sekä luostarista ja ruokasalista,jossa on merkittäviä freskoja ja lunetteja, 1600-luvun roomalaisten maisemamaalarien teoksia, jotka on äskettäin nostettu esiin huolellisen restauroinnin jälkeen.

Ex Convento del Carminen alueeseen kuuluivat 1600-luvulla Sant'Antoninon kirkko (1065) ja Confraternita della Misericordia -seurakunnan rukoushuone (1533), jotka molemmat lahjoitettiin kaupunkiin saapuneille karmeliittamunkeille. 

Kaupunkilaisten avokätisten lahjoitusten ansiosta he pystyivät rakentamaan sinne tyypilliseen karmeliitta-arkkitehtuuriin perustuvan luostarin (tilojen tuli olla yksinkertaisia, vankkoja ja toimivia), neliön muotoisen useassa kerroksessa olevan rakennuksen. 

Kellarikerroksessa sijaitsivat varastotilat, pohjakerroksessa luostari, ruokasali, keittiö ja kirkko rukoushuoneineen, yläkerrassa munkkien sellit ja priorin huoneet. Luostarin ja osan ruokasalista koristelu on peräisin 1600-luvun jälkipuoliskolta, ja sen on luultavasti maalannut Gaspard Dughet (1615-75), Poussinin lanko, joka toimi tuolloin aktiivisesti Rooman ympäristössä.

Velletrin kunta sijaitsee harvaan asutulla alueella, minkä pohjoinen osa kuuluu Colli Albanin vuoriston alueelle ja eteläinen osa alueelle missä Lazialen tulivuori (kaldera) romahti. Aluella on keskitasoista seismistä maanliikettä. 

Kunnassa on maan-ja hedelmäviljelystä. Velletristä kaakkoon on suuri laaja alue Torrecchia Vecchia, mihin ei ole haluttu rakentaa uusia tajaamia eikä vetää uusia teitä. Torrecchia Vecchian alue on yksityisomistuksessa. 

Torrecchia Vecchia sijaitsee Cisterna di Latinassa, missä sijaitseee yli 1500 hehtaarin laajuinen yksityinen maatila, johon voi tutustua luvalla. Se sisältää yli 625 hehtaaria metsää, tunnustettiin luonnonmuistomerkiksi vuonna 2007.

Tila käsitti alun perin keskiaikaisen kukkulan, missä oli kylä ja raunioitunut linna, mutta se hylättiin noin 800 vuotta sitten. Vuonna 1991 prinssi Carlo Caracciolo, italialainen sanomalehtiparoni, ja hänen vaimonsa Violante Visconti ostivat kartanon ja palkkasivat arkkitehti Gae Aulentin muuttamaan sen 1600-luvulta peräisin olevan navetan huvilaksi.

Siellä on aivan ihana privaatti puutarha, Via Cori Cisternan tien varressa, missä voi käydä ihailemassa luontoa. Tilan ja koko Torrecchia Vecchian alueen omistaa prinssi Carlo Caracciolo, joka oli napolilaisesta aatelista Caracciolosta kotoisin olevan prinssi Filippo Caracciolo di Castagneton ja amerikkalaisen Margaret Clarken poika.

 

Hautausmaa

Piazza Giovanni Garibaldin tori sijaitse Velletrin pohjoisosassa, teiden risteyksessä kun tullaan Velletriin pohjoisesta päin.

Keskellä aluetta sijaitsee Cori, Campineto Romano, Sermoneta ja Norman kylät. Alue on olut nimeltään Volsci, missä asui volskeja. Volskit puhuivat volskien kieltä, mikä oli sukua umbrillen, oskillen ja latinan kielille.  

Volskit olivat roomalaisten kovimpia vastustajia Italian niemimaalla. Volskien tärkeimpiä keskuksia olivat Antium, Tarracina, Circeji, Satricum, Velitrae, Sora, Arpinum ja Atina. Italiassa on ollut paljon näitä paikallisia kieliä, joten ei ihme ettei kaikki Italiassa asuvat osaa italian kieltä. Siitä ei ole kauaakaan kun Italian kieli tehtiin viralliseksi kieleksi koko maassa, mutta siitä huolimatta ainakin vanhempi väki puhuu paikallisia kieliä. UNESCOn mukaan Italiassa puhutaan tällä hetkellä yhteensä noin 30 murretta ja vähemmistökieltä.

Velletrin argeologinen Museo Civico archeologico Oreste Nardini sijaitssee keskellä kylää, Via Goffredo Mamelin kadun varrella. Sen vieressä seisoo toinen museo, Musei Civici di Velletri/Velletrin kansallismuseo. Kun näinkin pienellä kunnall on oma kansallismuseo, kertoo paljon siitä, kuinka kansallismielisiä nämä pient kunnat on Italiassa. Italia on aina ollut monikansallinen maa. Ei ihme että he puhuvat omaa kieltään, eivätkä tunne mitään yhtenäisyttä Rooman vallanpitäjien kanssa.

Piazza Giuseppe Mazzini on Velletrin viihtyisin piazza.Sen ympäriltä löytyy jokaiselle viihtyisä rentoutumispaikka.

Pyhä Maria seppelöitiin

Paavi Leo XIV osallistui maanantaina vuosikymmeniä jatkuneeseen perinteeseen ja osoitti kunnioitusta Neitsyt Marialle Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen juhlapäivänä. Paavi Leo rukoili 12 metriä korkean pylvään juurella, jonka huipulla on Neitsyt Marian patsas, Espanjalaisilla portailla Roomassa ja laski seppeleen patsaan juurelle.

Yhdeksän kuukautta ennen Marian syntymää (8.syyskuuta) kirkko viettää Neitsyt Marian perisynnin tahrattoman sikiämisen juhlapäivää. Paavi Sixtus IV hyväksyi tämän juhlan vuonna 1476, ja Klemens XI asetti sen koko katolliselle kirkolle vuonna 1708.

Pius IX kokosi yhteen kirkon isien ja opettajien, kirkolliskokousten ja edeltäjiensä vuosisatoja vanhat opetukset ja julisti juhlallisesti perisynnin dogmin vuonna 1854: "Julistamme, vahvistamme ja määrittelemme jumalallisesti ilmoitetuksi opin, jonka mukaan Neitsyt Maria varjeltiin kaikkivaltiaan Jumalan erityisen armon ja etuoikeuden ansiosta Jeesuksen Kristuksen, ihmiskunnan Vapahtajan, ansioiden ansiosta vapaana kaikista perisynnin tahroista sikiämisensä hetkestä lähtien".

Lähes sata vuotta Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen dogmin julistamisen jälkeen paavi Pius XII aloitti perinteen lähettää kukkia Neitsyt Marian patsaalle Espanjalaisilla portailla Roomassa. Muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1958, paavi Johannes XXIII meni Espanjalaisille portaille ja asetti korin valkoisia ruusuja patsaan juurelle.

Jatkaen tätä edeltäjiensä aloittamaa vuosikymmeniä vanhaa tapaa, paavi Leo XIV juhlisti 8. joulukuuta, Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen juhlaa, vierailulla Espanjalaisilla portailla.

Palokunta asettaa sitten seppeleen Marian käsivarteen. Aluneprin he laittoivat seppeleen Marian pään päälle, mutta siitä tavasta on luovuttu.

Päivää myöhmmin Paavi matkusti kesäasunolle Castel  Gandolfoon, (sattumalta samaan aikaan meidän kanssa) ja tapasi siellä jo kolmannen kerran Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyjn.

Metro C

Linja C on Rooman metrolinja, joka kulkee Monte Compatri-Pantanosta Rooman itäisisestä esikaupungista San Giovanniin,  missä se kohtaa metrolinjan A. Se on kaupungin kolmas ja ensimmäinen täysin automatisoitu metrolinja eli linja, jossa ei ole kuljettajia. 

Linja C on noin 18 kilometriä pitkä, minkä varrella on 22 pysäkkiä.Linjan C historia alkoi 1990-luvulla erilaisilla tutkimuksilla. Tämä ei ole mikään helppo tehtävä Rooman kaltaisessa kaupungissa. 

Vuonna 2006 rakennustyömaat avattiin ensimmäisille arkeologisille tutkimuksille ja se jos mikä vie aikaa, koska maan alta Roomassa löytyy aina paljon hsitorillaista esineitä, jotka on otettava saäilöön ja tutkittava. Ja monet niistä siirrettävä  museoihin.

Hankkeen mukaan uusi metro kulkee historiallisen keskustan lävitse ja kulkee Pratin kaupunginosassa sijaitsevalle Piazzale Clodiolle. Pitkä matka tuo 800 000 ihmistä liikkeelle päivittäin.

Largo di Torre Argentinan vajoama johti Argentinan aseman poistamiseen projektista. Tarkoitus on että linja C tulee myös kohtaamaan metro B:n linjan Colosseumilla. 

Roomassa on ollut suuria vaikeuksia rakentaa metrolinjoja, koska maan alla on niin paljon tavaraa, kaikenlaista 'roinaa', paikoittain jopa 10 metriä, mitkä on arkeologien otettava talteen ja tutkittava ensin.  Ja tämä jos mikä vie aikaa.

Tätä linjaa on kaakkoisilla esikaupunkialueilla asuvat toivoneet hartaasti. Linja C kulkee Monte Compatri-Pantanosta Rooman itäisellä esikaupunkialueella. Monte Compatri-Pantanosta bussilla Roomassa töissä käyneet väsyivät matkan tekoon. 

Rooman metro C avattiin vaiheittain. Ensimmäinen osuus Monte Compatri-Pantanon ja Parco di Centocellen välillä avattiin 9. marraskuuta 2014. Toinen osuus Parco di Centocellesta Lodiin avattiin 29. kesäkuuta 2015. Kolmas osuus Lodista San Giovanniin avattiin 12. toukokuuta 2018.

Matkaa tulee olemaan noin 19,5 kilometriä ja linjan varrella tulee olemaan 22 pysäkkiä. Keskikaupungille on melko vaikeata tehdä metropysäkkejä. Terminin rautatieaseman metropysäkki tulee olemaan linjan keskivaiheilla ja päätepysäkki kaupungissa Piazza Venezialla.

Yksi Rooman kuuluisimmista aukioista, Piazza Venezia, on ollut rakennustyömaa uudelle metroasemalle linjalle C. Alueen yllä on koneita, jotka kaivavat 85 metriä ja asentavat teräsbetonia. Asema on 45 metriä maan alla, ja siinä on kahdeksan kerrosta, joiden kunkin pinta-ala on 4 500 neliömetriä.

Rooman metroista ei ole juuri mitään hyötyä turisteille, vain niille roomalaisille jotka asuvat lähiöissä ja käyvät töissä keskustassa tai jossian muussa taajamassa.

Turistien on parasta liikkua busseilla!

Metoraseman kuoppa kuvassa oikealla

Piazza Venezialla on kaiveltu monta syvää kuoppaa toinen tisensa perään ja lopulta päätettiin että metroasema tulee sijaitsemaan Santa Maria di Loreton kirkon edustalla, luvassa oikealla, Audotoria di Adrianolla. Tämä oli ehdottomasti paras ratkaisu.

C-metrolinjan rakentamisen aikana tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa löydettiin tärkeitä todisteita siitä,  että alue on suuri osa Hadrianuksen aikaista rakennusta (joka oli noin 1500 neliömetriä), joka tunnetaan nimellä Hadrianuksen auditorio.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat auttaneet ymmärtämään, miten Hadrianuksen auditorioksi kutsuttu rakennus oli paikka, jossa pidettiin runo- ja proosateosten julkisia lukutilaisuuksia, opetettiin retoriikkaa ja oikeudellisia aktiviteetteja. Keskuskäytävä oli tarkoitettu puhujalle, joka esitteli teoksiaan korkeatasoiselle yleisölle, joka oli järjestetty istuimilla (subsellia) varustetuille tasoille.

Ospedale dei Fornai

Rooma oli melko pieni kaupunki 1500-luvun lopulla jolloin tälle alueelle rakennettiin Ospedale dei Fornain sairaala. Sen rakennutti samanniminen veljeskunta, joka rakensi myös läheisen Santa Maria di Loreton kirkon. Pihalla sijaitsevasta löydetystä kaivosta  on löydetty poikkeuksellisen paljon sairaalassa käytettyjä maljakoita, enimmäkseen ehjiä.

Ospedale dei Fornai/Leipureiden sairaala oli historiallinen sairaala Roomassa, joka perustettiin vuonna 1564 köyhille ja sairaille leipureille. Se sijaitsi lähellä Trajanuksen foorumia Santa Maria di Loretossa, mutta se pakkolunastettiin vuonna 1871 Piazza Venezian tieltä ja rakennettiin sitten uudelleen vuonna 1902 Viale Regina Margheritalle. Rakennus on siellä vieläkin ja nykyään se tomii poliklinikkana. Sairaala sai nimekseen Pio Sodalizio dei Fornai Italiani. Sairaalan asiakkaista oli suurin osa leipureita ja siitä nimitys fornari.

Joulu on jo ovella

Roomassa on sirkusmeininki näin joulun alla. Liika on liikkaa omasta mielestäni. Meno on kun viimeistä päivää! Tässä ihan strssaantuu... Noh jaa, johtunee siitä että me vanhemmat ihmiset halutaan ottaa elmä rauhallisemmin.Roomasta löytyy myös rauhallista joulutunnelmaakin. 

Oikein rauhallista ja nautinnollista joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille lähellä ja kaukana!

Un Natale sereno e gioioso  un felice Anno Nuovo a tutti, vicini e lontani!

A very peaceful and enjoyable Christmas and a happy New Year to everyone near and far!

Rooma on 2777 vuotta vanha

Menneenä vuotena 2024 kävi Roomassa 51,4 miljoonaa turistia. Yhtä monta melkein on käynyt Vatikaanissakin. Siis reilut miljoona viikossa.

Rooma ei tosin ole ollut Italian pääkaupunki ennen kuin vuodesta 1871 lähtien. Italiaahan ei ole ollut olemassakaan yhtenäisenä valtiona kuin noin 160 vuotta. Italia on siis melko nuori valtio. Italiassa ei ole kaupunkeja kuten ei myöskään Ruotsissa. Italiassa on sen sijaan 8100 kuntaa! 

Monet pienemmät kunnat, ja niitä on paljon, ovat liittyneet fusioneihin/kuntayhteisöihin, missä kukin kunta käyttää omaa hallinnollista oikeuttaan, mutta yhteisissä tlloissa ja usein myös yhteisellä henkilökunnalla.

20. päivä huhtikuussa 2024 vietettiin Rooman 2777 vuotista syntymäpäivää. Italia on vain 136 vuotta vanha valtio, mutta Rooma täytti jo 2777 vuotta.

Kansallisaate ei merkitse roomalaisille yhtään mitään, eikä muillekaan italialaisille. Italialaiset ovat paikallispatriootteja, aivan kuten ruotsalaisetkin. Kotipaikkakunta tai asuinpaikkakunta on tärkein. 

Apenniinien niemimaa, missä Italia sijaitsee, oli aikaisemmin  jakutunut moniin herttuas-ja ruhtinaskuntin ja suuria alueita omisti myös kirkkovaltio, nykyinen Vatikaanin valtio. Nykyään useat italialaiset kunnat  maksaa  noin 30000 dollaria, jos muuttaa määrättyihin kuntiin. 

Italiassa on siellä täällä lukuisia erittäin pieniä kyliä vuorten päälä, mitkä ovat noin 3000 vuotta vanhoja. Niistä monet ovat alkaneet rappautua ja nuorempi väki on alkanut muuttaa niistä pois työn ja koulutuksen perässä. 

Kansallispäivänä 2, kesäkuuta marssii eri kansnryhmät Via dei Fori Imperiumilla ja Circo Massimolla. Roomalaiset ei viis välitä tulla heitä seuramaan, mutta turristeja se houkuttelee. Joten marrsit jatkuvat hamaan ikuisuuteen.

Myös naapuri maiden kuninkaat, varsinkin Ranskan, ovat aina himoinneet ottaa haltuunsa vallan Apenniinien niemimaalla. Etenkin Napoleon joka asui jopa Roomassa perheineen. Vuonna 1809 Napoleon liitti Rooman ja paavin valtiot Ranskan valtakuntaan ja teki vastasyntyneestä pojastaan ​​vuonna 1811 Rooman kuninkaan. Napoleon François Joseph Charles Bonaparte syntyi Pariisissa vuonna 1811 Ranskan keisari Napoleon I Bonaparten ja Itävallan Marie Louisen poikana. Syntyessään hänelle annettiin arvonimi "Rooman kuningas". Kun hän oli kolmevuotias, Ranskan keisarikunta, jonka perijä hän oli, romahti.

Napoleon syrjäytettiin ja korvattiin Ludvig XVIII:lla, vuonna 1793 teloitetun kuninkaan veljellä. Vuotta myöhemmin Napoleon palasi valtaan, mutta "sadan päivän" jälkeen kaikki päättyi Napoleonin tuhoiseen tappioon vuonna 1815.

Voittamalla joukon muita pieniä italialaisia valtioita (Apenninien nimenaan pieniä itsenäisiä valtioita), roomalaiset valtasivat koko Italian. Ei siis ihme ettei italialaiset tunne olevansa yhteistä kansaa tänäkään päivänä, eikä kaikki osaa edes puhua italiaa. Mutta vasta kolmen pitkän sodan jälkeen Pohjois-Afrikan foinikialaista kauppakaupunkia Karthagoa vastaan, vuosina 264–146 eKr. Roomasta tuli suurvalta.

Tuoreessa muistiossa opetusministeriö muistuttaa, että 23. marraskuuta 2012 annettu laki, jolloin Italian yhdistyminen julistettiin Torinossa vuonna 1861, "kansallisen yhtenäisyyden, perustuslain, hymnin ja lipun päiväksi". Samassa laissa säädetään, että kaikentyyppisissä ja -tasoisissa kouluissa "järjestetään didaktisia kursseja, aloitteita ja juhlakokouksia, joiden tarkoituksena on tiedottaa ja herättää pohdiskelua tapahtumista ja sen merkityksestä.

Tämä on ollut koululaisille pakkopullaa, eikä italialaiset tunne vieläkään yhteenkuuluvaisuuta toistensa kanssa. Sama koskee Ruotsia, sillä erolla ettei Ruotsin kouluissa kansallisesta yhteydestä koskaan edes puhuta. Sitä pideteään Ruotsissa jopa häpeällisenä.

Mikään ei yhteenkuuvaisuudessa ole ollut niin vaikeaa kuin päättäminen Italian pääkaupungista. Rooma oli vuosisatojen ajan länsimaisen sivilisaation poliittinen ja uskonnollinen keskus Rooman valtakunnan pääkaupunkina ja Pyhän istuimen kotipaikkana. 

Rooman valtakunnan kaatumisen jälkeen Italiaan kohdistui useita vieraiden kansojen hyökkäyksiä germaanisista heimoista, kuten langobardeista ja ostrogooteista, bysanttilaisiin ja myöhemmin normandeihin.

Italian virallinen kieli on italia, jonka asema vahvistettiin perustuslakiin vasta 2007. Italian kieli perustuu suurelta osin Dante Alighierin (1265–1321) teoksissa käytettyyn kieleen, joissa toscanalaismurteeseen on yhdistetty Etelä-Italian kieliä. Italian yhdistyessä vuonna 1861 vain kaksi prosenttia väestöstä käytti puhekielenään yleisitaliaa. Vasta Mussolini vakiinnutti italian kielen valta-aseman kieltämällä murteiden käyttämisen julkisesti lailla. Hänen sanottiin häpeävän sitä, että maan eri kolkista tulevat italialaiset eivät kyenneet ymmärtämään toisiaan. Virallisesti tunnustettuja vähemmistökieliä Italiassa on 12.

Näiden vakiintuneiden kielten lisäksi Italiassa on erittäin paljon maahanmuuttajia, joilla on omat kielensä.  

Nykyään maahanmuuttajat tulevat pääasiassa sellaisista maista kuin Romania, Marokko, Albania ja Filippiinit. Kiinalaisiakin on melkko runsaasti. Romanialaiset muodostivat suurimman ryhmän vuonna 2024, ja heitä seurasivat filippiiniläiset. Italiassa puhutaan jonkin verran romaniaa, sillä romanialaiset ovat olleet suurin yksittäinen vähemmistö.

Sabina

Luin juuri että roomalaiset tuntevat alueen Sabina, mutta harvat ovat siellä käyneeet. Syy siihen on luonnollinen, koska vanha suolatie/Via Salaria, vaikka se kulkee Sabinan alueen ohitse, kääntyy koilliseen Passo Coresen kohdalla ja suuntaa kohti Rietiä. Sitten se jatkuu Adrianmerelle Sabinen vuoristoa pitkin ohittaen alueen lähes muuttumattomat keskiaikaiset kukkulakylät.

Sabinin vuoret kulkee pohjois-eteläsuunnassa Teveren joen ja Reatini vuoren välimaastossa. Vuoristoalue on melkein asumatonta. Teveren joen itäpulella on ollut sabinien aluetta ja Teveren joen länsipuolella on alue ollut etruskien aluetta.

Niinpä meikäläiseltäkin on Sabinan alue jäänyt koluamatta muutamia paikkakuntia lukuunottamatta. Varsianista Sabinan aluetta ei virallisesti ole olemassa, vaan kyse on sabinilaisen heimon perinteisestä asuinalueesta, Sabinin vuoren kupeessa. Alue sijaitsee Tibern joen ja Rietin välimaatossa. 

Rietin suunnalla olen käynyt ja pyhiinvellusreitti on myös tuttu ja joitakin luostareita on tullut käytyä katsomassa.

Sabiinit olivat muinainen kansanryhmä Italiassa. Sabiinit olivat Apenniinien Sabiinivuoristossa Umbriassa kotoisin oleva kansa. He olivat osa Keski-Italian indoeurooppalaista samnilaista. Sabinan alue on laaja alue, jota nykyään hallinnoi noin yhdeksänkymmentä kuntaa, jotka on jaettu neljään alueeseen.

Roomalaiset valloittivat sabiinien maa-alueet toisella vuosisadalla jaa ja sabiinit saivat Rooman kansalaisuuden vuonna 241 jaa. 

Sabinien pääkaupunki oli Curesin kaupunki, joka sijaitsi Rooman pohjoispuolella. Cures Sabini, yksinkertaisesti Curse tai Curi, on  ikivanha kaupunki Tiberin laaksossa. Se oli sabiinikuningas Tito Tazion asuinpaikka. Curesin jäänteet ovat Santa Maria in Arci -alueella, noin 4-5 kilometriä linnuntietä koilliseen Passo Coresesta. Ei siellä ole kyllä mitään nähtävää.

Monti Sabinin kyläyhteisö

Italiassa on noin 8000 kuntaa, ja monet niistä ovat hyvin pieniä, missä asuu vain kourallinen vanhuksia. Siksi Italiassa on syntynyt kyläyhteisöjä, joilla on yhteiset kunnaliset palvelut.

Sabinien alue alkaa noin 30 kilometriä Roomasta koilliseen ja kulkee Teveren joen itärannalle 50 kilometriä ja jatkuu itään joen rannalta Apenniinien vuorille Keski-Italiassa.

Monti Sabine/Sabinen vuoret on noin 30 km x 15 km laaja alue Rooman ja Rietin välimaastossa Keski-Italiassa. Alueella on yli 30 keskiaikaista kylää, joissa on kirkkoja ja linnoja. Alue on uskomattoman tyypillinen ja kylät ovat yleensä pienempiä kuin Toscanan ja Umbrian kaltaisilla alueilla. Kylien etunimenä on usein sana Poggio, mikä tarkoittaa kukkulaa.

Sabiinien sieppaus, Nicolas Poussin, maalauksia on kaksi, toinen löytyy Louvren museosta Pariisista ja toinen Metropolitan Museum of Art museosta New Yorkista (maalaus yllä). Tätä maalauksessa kuvattua tapausta pidetään legendana.

Roomalaisten ja sabiinien läheinen yhteys ilmenee legendoissa, kuten tarinassa sabiininaisten sieppauksesta ja siitä, että perinteen mukaan valtionhoitaja Titus Tatius ja hänen seuraajansa Numa Pompilius olivat sabiineja.

Passo Corese Via Salarian suolatien varsessa on eräänainen liikennesolmu moottoritien varressa, missä sijaitsee Fara Sabinan rautatieasema. Tästä kulkee monia busseja ohitse. Tässä on hyvä paikka vaihtaa kyytiä. Passo Coresesta lähtee kolme tietä,  vasemmainen tie SR313 Sabinan alueelle, keskimmäinen tie Via Farense Fara Sabinan alueelle ja kolmas tie SS4 Rietiin.

Roomasta on Passo Corenseen Via Salarian suora tie, mistä pääsee Salariaan ajamalla pohjoiseen päin. Via Salarian tie kulkee siitä edelleen Rietin kautta Porta d'Ascoliin, entiseen Castrum Trunetinumiin, Italian itärannikolle.

 

Fara in Sabinan luostari on Sabian alueen suurin nähtävyys. Erittäin suosittu turistikohde! Fara in Sabina onkin Roomasta lähtiessä läheisin kylätaajama. Tänne pääsee Rooman Tiburtinan rautatieasemalta Lazion maakunnan Cotral bussilla kätevästi, mikä kulkee kerran tunnissa.

Fara in Sabina

Täällä sijaitsee Farfan luostari, mistä olen tehnyt postauksen aikaisemmin täällä. Farfan luostari sijaitsee kylätien varrella, mutta Fara in Sabinasta on vain 8 kilometriä matkaa luostariin. Täällä matkaopas!

Alue on peräsin esihistorialliselta ajalta. Se oli täällä missä Sabinien pääkaupunki Cures sijaitsi. Clarisse Eremite-nunnaluostarissa/suosittelen käydä ja sen hiljaisessa museossa sekä San Giacomon kirkossa. Vierailun arvoinen on myös kansalais-arkeologinenmuseo, mikä sijaitsee Palazzo Castellanissa.

Roccantica Sabininvuorilla Rietin provinsin puolella on ihastuttava kylä nimeltä Greccio. Rieti ja Greccio ovat nykyään Italian kauneinmpien kylien listalla. 

Greccio sijaitsee Sabinen vuoristossa Velinon laakson yläpuolella.

Greccio on hyvin pieni taajama missä asuu vain noin 1500 asukasta. Kunta on I borghi più belli d'Italia (Italian kauneimmat kylät) -yhdistyksen listalla.

Santuario di Greccio, Via di San Francesco 1

Santuario sijaitsee hyvän matkaa Greccion keskustasta pohjoiseen päin ylös vuorelle. Tänne pääsee bussilla Grecciosta. Tämä luonnonkaunis nähtävyys sijaitsee kylän korkeimmalla kohdalla ja ansaitsee vierailun, jos haluat kävellä vehreän Sabinen ympäröimänä.

Santuario di Greccio, eremiittiluosatri

Italian kaikista pyhin pyhäkkö, kuulema...

Legendan mukaan Franciscus Assisilainen kerrotti joulutarinan ensimmäisen kerran elävän seimen muodossa Grecciossa vuonna 1223. Greccio on Italian pyhimmän pyhäkön omistaja, Santuario di Greccion, mikä vetää puoleensa paljon turisteja ja pyhiinvaeltajia. Tätä perinnettä noudatetaan edelleen, ja joulutarina kerrotaan 24. joulukuuta ja 6. tammikuuta välisenä aikana. Franciscus Assisilaisen ensimmäisen esityksen paikalle rakennettiin luostari.

Greccio

 

Historiallinen alue on nykyään jaettu kolmeen hallinnolliseen alueeseen ja viiteen maakuntaan. Suurin osa alueesta sijaitsee nykyisessä Rietin hallinnollisessa maakunnassa Lazion alueella. Osa, nimeltään Sabina romana, sijaitsee Rooman maakunnassa.

Sabinan alue tunnetaan vuosisatoja vanhoista oliivipuistaan, jotka tuottavat Italian hienointa ekstra-neitsytoliiviöljyä. Teverenjoki/Tiberjoki virtaa alueen läpi, ja pienempiä puroja ja järviä on hajallaan maisemassa tarjoten viehättäviä paikkoja rentoutumiseen. Sabina on hiljainen ja koskematon osa Italiaa, joka on täynnä historiaa ja mytologiaa.

Suosittelen käydä Farfan luostarissa, josta olen aikaisemmin tehnyt postauksen täällä.

Santa Maria Vescovion luostarin kirkko on myös nähtävyys, mikä sijaitsee maaseudulla Torri in Sabinassa. Mahtava kokemus!

Muutaman kilometrin päässä Via Salarian tiestä, Sabinaa vastapäätä olevalla tasangolla, sijaitsee Santa Maria in Vescovio, niin kutsuttu "Sabinian katedraali". 

Pyhäkkö sijaitsee Torri in Sabinan kunnassa. Täällä on runsaasti upeita frescomaalauksia.

Santa Maria in Vescovio tarjoaa kokemuksen, joka yhdistää arkeologian, hengellisyyden ja taidehistorian yhteen, joten se on täydellinen paikka historiallisen Sabinan alueen tutkimiseen.

Tutustu alueen lukuisiin keskiaikaisiin kyliin, kuten Roccanticaan, Fara in Sabinaan, Toffiaan ja Casperiaan, vain muutamia mainitakseni!

Magliano Sabinassa sijaitsee Museo Civico Archeologico di Magliano Sabina/Argeologinen museo, mihin on ilmainen sisäänpääsy.

Il Borghetto dei Pescatori

Il Borghetto dei Pescatori/kalastajakylä sijaitsee Rroomasta noin 30 kilometrin päässä Lido di Ostian alueella, meren ja Castel Fusanon mäntymetsän välissä. 

Busseilla 06 tai 014. Tai paikallisjunalla Roomasta Stella Polaren asemalle.

Borghetto dei Pescatorin/kalastajakylän alkuperä juontaa juurensa vuoteen 1890, jolloin napolilaista alkuperää olevat kalastajat asettuivat alueelle, jota ei ole vieläkään täysin vallattu, tilapäisillä rakennelmilla. Kylän kuvitteleminen tuolloin tuo mieleen tuo hiekalle rakennetut puutalot, kalastajat, jotka keskustelevat parhaista kalastustekniikoista napolilaisella murteella.

Sankt Nicoalus/San Nicola di Bari/San Nicolao/San Nicolo

Patsas, jota ihailemme aukion keskellä, kuvaa Barin Pyhää Nikolausta, kalastajien suojeluspyhimystä, ja Pyhän Nikolaoksen hurskas yhdistys lahjoitti sen niille, jotka asettuivat ensimmäisinä alueelle. Kylässä on myös viehättävä pieni muurattu kirkko, joka on omistettu pyhimykselle.

Pyhä Nikolaus, Nikolaus ja Niklas ovat kalenterissa 6. joulukuuta pyhän piispa Nikolaoksen jälkeen, joka eli 300-luvulla Myrassa nykyisen Turkin alueella. Häntä on palvottu merimiesten ja lasten suojeluspyhimyksenä, ja jo keskiajalla hänen päiväänsä juhlittiin antamalla lapsille lahjoja Nikolaukselta, siitä syntyi joululahja perinne.

Tämä alue uudistettiin 1930-luvun alussa, ja tunnetun kirjailijan Margherita Sarfattin ansiosta kalastajat pääsivät nauttimaan pysyvistä kodeistaan. Nykyään Borghetto on kaksikerroksisten talojen rykelmä keskusaukion ympärillä, jossa kalastajat ovat edelleen jokapäiväisen elämän päähenkilöitä tässä Rooman rannikon tyypillisessä kolkassa.

Muinaisten perinteiden kunnioittaminen on edelleen ennallaan: Madonna Stella Maris-venekulkueesta "Avioliitto meren kanssa", jossa kalastajat juhlivat symboolista liittoa suojeluspyhimyksensä Madonna Stella Mariksen kanssa. 

Toinen tapa juhlia on Tellina/simpukka-festivaali, tapahtuma, mikä on vuodesta 1963 lähtien houkutellut sekä roomalaisia ​​että turisteja, jotka nauttivat intohimoisesti tästä herkullisesta mereneläväistä. Ensi vuoden Sagra Tellina festarit pidetään luultavasti elokuun viimeisellä viikolla, sillä perinteisesti sitä juhlitaan kokonaisen viikon ajan.

Borghetto dei Pescatori on ikivanha kalastajakylä, jolle on ominaista viehättävä ulkonäkö ja vahvat kalastusperinteet. Vuonna 1890 perustetulle kylälle ovat ominaisia ​​matalat talot, aukion keskellä sijaitseva Barin Pyhän Nikolaoksen patsas ja pieni pyhimykselle omistettu kirkko. Kylästä on alkanut tulla turistikohde.

Rooma ei sijaitse meren rannalla, vaan tänne Ostiaan on Rooman keskustasta matkaa noin 30 kilometriä. Lähin rautatieasema on Stella Polaremikä on yksi viidestä rautatieasemasta Ostian aleella. 

Cotralin bussit käy asemlla. Cotral on italialainen Lazion maakunnan alueellinen linja-autoyhtiö, jonka kotipaikka on Roomassa. Cotralin bussit käyvät yleensä kaikilla Lazion maakunnan rautatieasemilla, joten niillä pääsee jokaiseen pikkyläänkin.

Lähimmät bussipysäkit bussi 06 Via delle Quinqueremillä ja 014 ja 06 Lungomare Duidiolla.

Borghetto dei Pescatorin juuret ulottuvat vuoteen 1890, jolloin napolilaista alkuperää olevat kalastajat asettuivat alueelle, jota ei ollut vieläpaljokan asutusta, ja  herakensivat tilapäisiä rakennuksia alueelle. Kun kuvittelee tuollosita kylää,  tulee mieleen  hiekalle rakennettuja puutaloja, kalastajia, jotka keskustelevat parhaista kalastustekniikoista napolilaisella murteella.

Cappella San Nicola al Borghetto dei Pescatori,

Via delle Quingueremi 105

Bussipysäkki on lähellä kirkkoa. Tässä pysähtyy bussit 06 ja  n070.

HUOM! Vaikka nimeen on liitetty sana Cappella niin tämä ei ole kappeli vaan kirkko. Kylä sijaitsee Canale dei Pescatorin kanavan kupeessa. Canale dei Pescatori on kalastuskanava, joka toimii pienten veneiden rantautumispaikkana. Kirkko rakennettiin 1900-luvun fasistisella ajalla. 

Kanavan ylitse kulkee silta. Sillan toisella puolella on alueen nimi Catselfucano. Se on saanut nimensä Castel Fusanon linnasta, joka alun perin kuului Orsinin suvulle ja on ollut Chigin suvun omistuksessa vuodesta 1755. Alueen lounaisosaan kuuluu Pineta di Castel Fusanon luonnonpuisto, joka on Rooman kaupungin rajojen suurin viheralue. Alue on harvaan ausuttua aluetta, mutta alueella on ollut useita aatelisperheiden isoja huviloita. 

Lido di Ostiassa, noin kilometrin päässä Via Gian Carlo Passeronin kujan varrella, sijaitsee toinen Pyhälle Nikolaukselle pyhitetty kirkko Di San Nicolai di Bari, mikä toimii seurakunnan pääkirkkona.

Canale dei Prescatori

Teveren joella on kaksi haaraa, mitkä molemmat laskee mereen Ostian kohdalla. Tässä Borghetto dei Pescatrorin kohdalla laskee mereen Teveren sivujoki, jota kutsutaan lähinnä merta nimellä Canale dei Pescatori. 

Kanavan ylitse kulkee silta mitä pitkin pääse Castelfusanon alueelle, mikä kuulu Rooman kuntaan ja mikä on nykyään suojattu valtion puistoalue. Tämä  on Rooman suurin viheralue. Täältä osti muun muassa upporikas italialainen aatelissuku Sacchetti suuret alueet 1600-luvulla. 

Borghetto dei Pescatori, pittoreski kalastajakylä Ostia Anticassa on erittäin rauhallinen pieni asuintaajama. Sana borghetto tarkoitttaa pientä kortetlia tai pientä kaupungiosaa ja sana pescatorintarkoiatta kalastajaa.  

Napolilaisten kalastajien vuonna 1890 perustama kylä on säilyttänyt merellisen identiteettinsä matalien talojensa ja Pyhän Nikolaoksen patsaan ansiosta. Siellä on mereneläviin erikoistuneita ravintoloita ja kuuluisa Sagra della Tellina, missä pidetään tellinafestivavleja syyskuussa.”Sagra” houkuttelee säännöllisesti paljon italialaisia ​​ja turisteja, mutta erityisesti tämän todella herkullisen mereneläväruoan ystäviä. Se on parhaimmillaan spagettiruokana, kuten ”Spaghetti con le telline”.

Se on perinteinen rituaali, joka juhlistaa ”Meren häitä”, muinaista uskonnollista rituaalia, jonka aikana kalastajat pyrkivät voittamaan meren suosion symbolisen avioliiton kautta kalastajan ja Madonnan välillä.

Mami Ostia Stabilimento Pizzeria uimarannalla

Bussit 06 ja 014 psyhtyvät rannan luona

Roomasta Terminin rautatieasemlta junalla Stella Polaren asemalla. Asemalta on noin kilometri matkaa Pescatorin kyllään ja uimarannalle. Voi otta buusin 06tai 014.

Kylästä löytyy ravintoloita ja viinibaareja sekä kohtuuhintaisia yöpymispaikkoja, mutta varaa yösija ajoissa!  Uimarantakin on missä sijaitsee suuri pizzeria. 

Spiaggia libera BLU on ilmainen rittäin leveä uimaranta, mikä sijaitsee rannikkoalue Canale dei Pescatorin ja "Bungalow"-alueen välissä. Täällä saa takuulla ollaa ihan rauhassa.