Palazzo Sapda/Gaelleria Spada

Palazzo/Galleria Spada, Piazza Capo dei Ferro13, Regolan kaupunginosa

Palatsi Spadan rakennutti kardinaali Fabrizio Spada (1643-1717) piispa Girolamo Recanati Capodiferrolle 1500-luvulla. Hänet valittiin piispaksi Nizzaan, joten hän jätti Rooman, joka oli hänen synnyinkaupunkinsa. 

Tällä alueella sijaitsee runsassti palatseja ja pieniä toreja sekä kirkkoja. Muuten alue on erittän rauhallista ja hiljaista, eikä täällä ole juuri lainkaan liikennettäkään, koska kujat ovat hyvit kapeita. 

Palatsi Spadan ja Palatsi Farnesen välillä sijaitsee vain yksi rakennus ja lyhyt katu nimeltä Vicolo dei Venti, jonka reunalla sijaitsee miellyttävä, yksi Rooman rauhallisimmista toreista, Piazza della Quercia. Torin reunalla sijaitsee kirkko nimeltä Santa Maria della Quercia dei Maccelai.

Tämä patsas koristaa suihkulähdettä, mikä seisoo palatsia vastapäätä sijaitsevan toisen palatsin seinustalla.

Piazza della Quercia jatkuu Palazzi Spadan edustalle ja siinä torin nimi on Piazza Capo di Ferro. Harmi vaan että tälläkin torilla saa parkkeerata autoja.

Kirkon vieressä sijaitsee erittäin mukava ravintola nimeltä Osteria La Quercia, missä tarjoillaan sisilialaista ruokaa.

Osteria la Quercia ja Santa Maria Quercian kirkko.

Olen kovasti ihastunut tähän toriin. Kerran istuin ja levähdin Osteria La Quercian penkillä, aivan Osterian sisääänkäynnin vieressä. Kuulema suosittu perinteinen sisilialainen osteria.

Osteria La Quercia, on erittäin mukava osteria, pieni mutta kotoisa ja ruoka ja viini ovat kohtuuhintaiset. Keskellä kesää saa istua tuon ison tammipuun alla ja nauttia talon antimista, ihan tavallisista sisilialaisista ruokalajeista. Nurkan takana Piazza Farnesen puolella maksaa ateriointi omaisuuden, joten eikun tänne nurkan taakse nautiskelemaan kaikessa rauhassa.

Jos kinnostaa niin kulman takana Piazza Farnesella sijaitsee Pyhän Birgitan luostari, kirkko ja ensiluokkainen luostariasuntola. Sisäänkäynti luostariin Via di Monserraton pulelta. Ehdoton suosikkini Roomassa, vaikka hinnaltaan tämä on samaa luokkaa kuin ensimmäisen luokan hotellit. Sijaiti on paras mahdollinen.

Piazza Capo dei Ferron torin nurkkauksessa seisoo myös Santa Maria Quercian kirkko, joka on erilaisten kiltojen käytössä enimmäkseen, mutta kirkon yhteydessä sijaitsee myös luostari. Torin keskellä seisoo yksi iso tammipuu. Tori kapenee palatsi Spadan edustalle, jossa aina seisoskelee vahteja. Palatsissa nimittäin sijaitsee jokin valtioneuvosto. Palatsissa sijaitsee myös upea Galleria Spada.

 Tuolla kirkon katolla on kattopuutarha

Kirkko on terustajien killan Santa Maria della Quercia dei Macellai di Roma Capitalen käytössä. Nimittäin samanniminen veljeskunta ja kirkko löytyy myös Viterbo'sta.

 Veljekset

Madonna della Quercia sijaitsee pääalttarilla

Santa Maria Quercian kirkko on kaunis, mutta se on erittäin harvoin avoinna. Ainakin sunnuntaisin pääsee sisään kello 10-00-12.00 välisensä aikana ja messu pidetään kello 10.30. Keskikesällä kirkko on suljettu.

Olen monesti miettynyt että mistä mahtaa johtua, että joihinkin paikkoihin ihastuu ensisilmäyksellä. Luultavasti se johtuu omasta tunne-elämästä, jostain alitajuntaisesta seikasta. Mutta se on meillyttävä tunne kun se tulee. Tässä ja nyt on hyvä olla-tunne.

Kardinaali Bernardini Spada muutti palatsiin 1700-luvulla. Hänen veljenpoikansa Fabio Spada muutti myöhemmin palatsiin ja kokosi suuret määrät taidetta. Arkkitehtinä toimi Bartolomeo Baronino mutta stuccot, seinien koristelut teki Giulio Mazzoni. 1600-luvulla sai Fransesco Borromini tehtäväkseen suunnitella palatsia uudestaan. Hän rakensi 8-metriä pitkän galleriakäytävän, mikä näyttiää pitemmältä kuin mitä se on. Hän onnistui luomaan eräänalaisen forseeratun perspektiivin.

Spadan suku on ruhtinassukua, minkä alue on nimeltään Castel Viscardo. Se sijaiste Ternissä Umbrian maakunnassa. Sapdan suvlla on sueita palsteja siellä sun täällä.

Se kuulusia käytävä... 

Sapada Galleriassa  on runsaasti korkeatasoista taidetta.

 Palatsin puutarha

Santa Maria del Divino Amore

Santa Maria del Divino Amore, Via del Santuario 10, Via Ardeatinan varrella

Pyhän Marian jumalallinen rakkaus nimien pyhäkkö sijaitsee jonkin matkaa Rooman kehätien GRA:n ulkopuolella, Rooman kunnan jaottelun mukaan kunnan osassa IX. Alue on nimeltään Castel di Leva. Tämä alue on ns Agro Romanoa, Rooman maalaisseutua, maanviljelyaluetta. 

Tänne löytää bussilla 218 Piazza di Porta San Giovannilta tai bussilla 702 Laurentina metroasemalta. Itse Divino Amoren kylä ei ole iso mutta sieltä löytyy tarvittavat välttämättömät palvelut ja pyhäkkö sijaitsee keskeisellä paikalla. Kaikki toiminta pyörii tavallaan pyhäkön ympärillä. Pyhäkön tuntumassa sijaitsee myös iso parkkipaikka, hotelli ja ravintola

Joka lauantai-iltana pääsiäisestä lokakuuhun pyhiinvaeltajat kävelevät Piazza Porta Capenalta Roomasta pitkin Via Appia Antica'a tänne Divino Amoreen. He kävelevät siis  Quo Vadis kirkon ja Calliston katakombien kautta. 

Täällä on myös majoituspaikka Casa del Pellegrino (pyhiinvaeltajien koti tai talo), Via del Santuario 80. Yksi hotellikin löytyy lähistöltä ja ravinola aivan pyhäkön tuntumasta. Täällä voi kuka vaan yöpyä, ilman että on missään tekemisossä pyhäkön kanssa. Vinkki heille jotka liikkuvat omalla tai vuokra-autolla.

Tässä samalla voin mainita että Roomasta löytyy samanniminen kirkko Campo Marzion alueelta, Vicolo del Divino Amoren kujan varrelta. Kuja lähtee Piazza Borgheselta. Kirkko on avattu vuonna 1131. Kirkkoa käytettiin alkuun Pyhän Cecilian palvonta- ja rukoushuoneena. Seinässä on laatta, missä lukee että 'Hec est domus in qua orabat Sancta Cecilia MCXXXI consacravit´=Tämä on talo, jossa Pyhä Cecilia rukoili ja vihittiin käyttöön vuonna 1831.

Kirkko rakennettiin 1500-luvulla Compagnia dei materassi nimiselle patjoja valmistavalle firmalle. Tästä järjestöstä ei enää taida olla paljoakaan tietoa, mutta se oli kaiketi alkuperäinen San Biagio'lle pyhitetty järjestö. Paavi Pius VIII antoi kirkon 1800-luvun alussa Divino Amore järjestön haltuun.

Kuvassa oleva vanha Divino Amoren pyhäkkö kävi ahtaaksi ajan mittaan joten rakennettiin uusi. Tämä vanha kirkko on peräisin vuodelta 1745.

Katukyltin alla on mainittu että Divino Amore on avattu vuonna 1768.

Herää kysymys että kuinka tämä pyhäkkö on syntynyt tänne maaseudulle. Siihen löytyy selityskin. Kuten kaikki muutkin pyhäköt niin tämäkin on syntynyt sille paikalle jossa on tapahtunut miraakkeli, ihmeteko tai -tapahtuma. Tällä paikalla oli 1300-luvulla Savelli-Orsinin suvun linnoitus. Linnoituksen nimi oli Castel di Leva. Yhdessä linnoituksen torneista oli lyhty, jossa oli Madonna ikooni Jeesuslapsi sylissään. Kuvassa oli myös kyyhky, joka symbolisoi Pyhää Henkeä, Jumalan rakkautta. Paikalliset paimentolaiset palvoivat  juuri tätä ikoonikuvaa.

Ensimmäein miraakkeli tapahtui tällä paikalla vuonna 1740. Rooman matkalla olleen vaeltajan kimppuun syöksyi joukko koiria, jotka olivat matkalla teurastukseen.  Vaeltaja näki tuon Madonna ikoonin ja huusi Madonnaa apuun. Miraakkeli tapahtui, koirat rauhoittuivat. Tämän tapahtuman vuoksi otettiin Madonnakuva pois tornista paavi Bendictus XIV:n käskystä. Paavi käski viedä ikooni San Giovanni in Lateranon basilikaan ja lupasi samalla, että ikooni palautetaan heti kun sille on rakennettu oma pyhäkkö. 

Lateranon veljeskunnan oli vaikea löytää pappia,  joka olisi halunnut asua niinkin autiolla alueella, kuin täällä Agro Romanolla.  Joten ensimmäiset 185 vuotta oli pyhäkkö avoinna vain toisesta pääsiäispäivästä heinäkuuhun saakka. Seurakunta perustettiin vuonna 1912, mutta pyhäkköä ei vielä silloinkaan alettu pitmään avoinna muina aikoina. Vuonna 1930 kävi varkaat pyhäkössä ja nyt oli pakko saada pappi asumaan ja vahtimaan pyhäkköä. Ensimmäinen pappi oli nimeltään Umberto Terenzi ja hän korjautti pyhäkköä ja perusti sisarkunnan auttamaan häntä pyhäkön huollossa. Viisi vuotta myöhemmin alkoi tänne kulkea bussi. 

Toisen maailmansodan aikaan oli ikooni tallessa Sant'Ignazion kirkossa Roomassa. Paavi piti roukoustilaisuuksia Sant'Ignazion basilikassa ikoonin äärellä rukoillen että sota päättyisi ja lupasi koristella pyhäkön jos Madonna suojelee kapunkia. Kun liittoutuneet tulivat Roomaan pelastamaan Rooman 4. kesäkuuta 1944 pidettiin tätä miraakkelina, jonka uskottiin Madonnan saaneen aikaan. Syyskussa vietiin Madonnaikooni omaan pyhäkköönsä suuren saattueen kanssa.

Votiivitaluja löytyy kirkon pihalta muurista

Votiivi on lahja, joka annetaan kirkoissa ja pyhiinvaelluspaikoissa Jumalalle, Neitsyt Marialle tai jollekin pyhälle avurukouksen yhteydessä tai kiitoksena sellaisen vastaanottamisesta.

Itse  alkuperäinen pyhäkkö ei ole tämän kummempi, jos nyt niin voi sanoa. Vuonna 1991 avattiin uusi kirkko tai paremminkin kirkkosali. Pyhäkön omistaa nykyään järjestö nimeltä Oblati Figli della Madonna del Divino Amore, joka on pappisjärjestö.

  Tornissa sijaitseva ikoonin kopio

Uusi pyhäkkö on postmoderni teos vuodelta 1999. Kaksi sen isoa seinää on kokonaan värjästystä lasista. Sinien väri on dominoiva joten uusi kirkko sai kutsumanimekseen melko pian sininen luola. Tasainen katto kumatuu toiselta puolelta kirkonseinää alas maan tasolle ja katon päällä kasvaa ruohikko.

Uusi kirkkosali, jossa on isot lasiseinät antamassa valoa. Valkoinen marmorialttari on murrettu etusoastaan joten se näyttää kuin se olisi tehty kankaasta ja siihen olisi jäänyt iso vekki. Katossa on ympyrän muotoien ikkuna josta laskeutuu alas kolmio jonka pisin kulma laskeutuu alttarin taakse. Valkoiseen kolmioon on asennettu kopio siitä alkuepeäisestä miraakkeli ikoonista.

Paavi Johannes Paulus II liitti vuonna 2000 seitsemän pyhiinvalelluskirkon joukkoon ja reittiin mukaan tämän Divino Amoren pyhäkön. Samalla paavi poisti Via Appia Antikan varrella sijaistevan San Sebastiano fuorile Muran basilikan pyhiivaelluskirkkojen joukosta. Joten pyhiinvaelluskirkkoja on vieläkin seitsemän. 

Täällä on paljon erilaista toimintaa kuten taide- ja käsityöläsiverstas. Täällä on lasten alakoulu ja päiväkoti, vanhusten koti, terveydenhuolto vammaisille ja ties mitä muuta. 

Tässä se on, Madonnaikooni

Vanhan kirkon seintä ovat tipotäynnä votiivitauluja. Votiivitaulut ovat kiitoksen merkki siitä että on sannut apua ja tukea sekä siunausta.

Katualttari

Katualttari

Santa Caterina dei Funari

Cateria dei Funari, Via dei Funari, Sant'Angelon kaupunginosassa

Avoinna maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina kello 12.00-17.00

Kirkon julkisivun on luultu olevan Giacomo della Portan käsilaa, mutta luultavimmin se on Guidetto Guidettin suunnittelema, niin kuin koko kirkkorakennuskin. 

Ylhäällä friisin reunoilla lukee Divae Catherinae martyri. Ylinpänä tuon pyöreän lasi-ikkuan yllä sijaitsee Chigin aatelissusuvun vaakuna.

Museo Crypta Balbi, Via delle Bottege Oscure 31, on museo joka kuuluu Museo Nazionale Romano'on

Crypta Balbi syntyi Teatro di Balbo'n, Balbin teatterin, raunioihin. Teatterin rakennutti keisari Augustuksen pankkiiri Lucio Cornelio Balbo vuonna 13 eaa. Teatteri paloi vajaat sata vuotta myöhemmin. Teatteri oli valtavan suuri. Se kattoi kokonaisen kortteliston tältä alueelta. Se oli koristeltu viimeisen päälle onyksi marmorilla. Nykyään on teatterin rippeitä nähtävillä Museo Crypta Balbissa, maan alla.

Pienoismalli museossa, josta näkee Santta Caterina dei Funarin kirkon, kuvassa vasemmalal edessä.Teatterin sisäänkäynti sen oikealla puolen ja San Stanislao dei Polacchin kirkko taainpana, joka sijsitaee Viadelle Botteghe Oscuran varrella. Arkeolgien mukaan teatterin lehtarit olivat kuvassa vasemmalla ja näyttämö suurin piiretein kuvassa keskellä.

Osa Balbin museosta on kaivettu entisen nunnaluostarin ja tyytökodin tiloihin. Nunnaluostarin tilat seisoivat tyhjiltään fasismin ajalta 80-luvulle, kunnes arkeologit alkoivat kaivella Babin teatteria esille ja törmäsivät luostariin. Osassa tyttökotia on toimintaa vielä tänäkin päivänä.

Santa Caterina dei Funarin kirkko seisoo  teatteri raunoioiden reunan päällä.

Erikoinen kirkontorni joka on vaikeasti nähtäissä kadulta käsin. Torni sijaitsee keskilaivan oikealla renustalla. Torni on oman tyylisensä eikä sovellu yhteen kirkon kanssa. Torni on siirretty luultavasti jostain muualta Roomasta tänne. Torni on asetettu Chigin sukukappelin päällle. Chigin sukuhan kustansi kirkon rakentamisen joten toki he saivat oman kappelin ja torni luonnollisestikin asetettiin heidän kappellin kohdalle.

Tämä kuva on otettu Piazza Lavatellin puolelta.

Kirkko on 1200-luvulta ja toimi köydenvalmistajien kirkkona. Nimittäin kirkon lähettyvillä sijaitsi köysitehdas jonka työväelle tämä kirkko ensisijaisesti rakennettiin. Siitä kirkko on saanut nimekseen funari. 

Kirkko korjattiin perusteellisesti 1500-luvun lopulla. Arkkitehtinä toimi Guidetto Guidetti, joka oli firenzeläistä alkuperää oleva arkkitehti ja joka on tullut kuuluksi ennen kaikkea Santo Spirito in Sassian kirkon julkisivusta. Hän on koristellut myös Santa Maria dell'Orton kirkkoa Trasteveressä. Guidetti oli yksi Michelangelo Buonnarotin oppilaista. Hän on ollut mukana koristelemassa Palazzo dei Conservatoria, Palazzo della Sapienzaa ja Santa Maria in Sopra Minervaa.

Paavi Paulus III antoi kirkon Sant'Ignazio di Loyolan huostaan ja hän perusti kirkon yhteyteen Conservatorio Di Santa Caterina della Rosa nimisen hyväntekeväisysjärejstön IPAB, joka toimii siinä vieläkin. Conservatorio tässä tarkoitaa eräänlaista sisäoppilaitosta, jossa tytöt asuivat ja opiskelivat, siinä toivossa että he psytyisivät elättämään itsensä, ilman että heidän on langettava prostitutioon. Muita vaihtoehtoja oli vain avioliitto tai mennä luostariin nunnaksi. Nuoret naiset olivat suosittuja naimismarkkinoilla varsinkin vanhempien ja vauraiden herrojen parissa mutta sellainen avioliitto ei antanut minkäänlaita varmuutta tai turvaa. Roomalaiset avioliitot olivat erittäin löysiä joten kumpi jompi aviopuoliso saattoi jättää partnerinsa koska vaan. Vauraat miehet löysivät aina uuden, nuoren ja kokemattoman vaimon itselleen mutta naishenkilö jonka mies oli heittänyt ulos pesästä joutui valitseaman joko pristutution tai luostarin välillä.

Raffaello Sanzio: Pyhä Katerina Aleksandrialainen 282-305

Hän oli egyptiläinen marttyyri

Kardinaali Frederico Cesi kustansi luostarin ja conservatorion ja kirkon rakentamisen. Mutta ne sijaitsivat synkässä vanhassa rakennuskompleksissa jonne ei aurinko juuri koskaan paistanut. Kirkko on pyhitetty pyhälle Katerina Aleksandrialaiselle.

Samoissa peruskorjatuissa tiloissa on Rooman kunnalla vastaanottokoti väkivaltaakärsineille naishenkilöille, jotka tarvitsevat suojapaikan ja yöpymistilat. 

Innocenzzo Tacconi ja Annibale Caracci, Santa Margherita

Kirkkosali ei ole suuri mutta sen molemmilla seinustoilla on kolme suurta kappelia ja jokasen kapelin  kauniit kaarivalvit ovat samalla  tyylillä kuvioituja. Keskimmäisestä kappelista vasemmalla seunustaalla pääsee ulos Via Michelangeli Caetanin kujalle. Tämä lisäovi on rakennettu jälkeenpäin turvallisuussyistä.

Cappella de Torres

Kardinaali Ludovico de Torers sai viimeisen lepopaikkansa tästä kirkosta ja tässä de Torreksen suvun kappelissa. Kappeliin on haudattu useampikin hänen sukulaisistaan. Alattritaulun ja ferskomaalausket on tehnyt Marcello Venusti. Allttaritaulun oikealla puolella on maalaus Kardnaali Ludovico de Torreksesta ja vasemmalla maalaus, joka kuvaa hänen isäänsä, joka oli myös nimeltään Frederico de Torres.

Cappella de Torres

Cappella Canuto

 Tämä kappeli on pyhietty Madonna della Annunnziatalle, Marian ilmestykselle. Tähän kapeliin on haudattu piispa Andrea Canuto.

 Andrea Canuton hauta

Santa Caterina di Alessandria, pääalttari, presbyteriumi

Presbyteriumi on todella omalaatuisensa. Tämä on ollut alunperin kappeli ja pääaltari on alunperin sijainnut oikealla seinustalla. Näin ollen Chigin sukukappeli on sijainnut pääalttarin oikealla puolella, joka voi selittää sen kummallisuuden että kellotapuli seisoo nyt Chigin kappelin päällä.  Pääalttarin maalauksen on tehnyt Giovanni Sorbi, ja tämä alttaritaulu ei ole Livio Agrestin maalaama alkuperäinen maalaus.  Agrestin maalaus on viety Firenzeen ja löytyy siellä Accademia delle Arti del Disegno'sta.

Frederico Zuccarin maalauksia

Annibale Carracci, Santa Margherita, öljymaalaus 1500-luku