Via P Pancrazio Pfeiffer 24, noin 50 metriä Piazza San Pietro'lta Vatikaanissa
San Lorenzo in Piscibus on vanha kirkko Borgon kaupunginosassa lähellä Vatikaania. Kirkon nimi oli alunperin San Laurentinus i portici Maiore, joka tarkoittaa Pyhä Laurentinus suuren verrannan luona. Kirkko on siis alunperin jo pyhitetty Pyhälle Laurentinukselle, Pyhälle Laurille. Piscipus tuli lisänä kirkon nimeen vuonna 1205 paavi Innnocentius III:n aikana. Kirkko on saanut kunnianimityksen Basilica Minor.
Pyhä Laurentinus/Pyhä Lauri/San Lorenzo on tunnetuin ja suosituin kaikista roomaalaisista marttyyreista. Olen maininnut hänet useammat kerrat aikaisemmin, esimerkiksi täällä.
Sisäänkäynti on absidin vasemalla puolella. Kun kävelee Via P Pancrazio Pfeifferin päähän niin siitä sitten on mentävä oikealle, ja kierrettävä absidin ympäri. Ei mitenkään helppo löytää mutta rohkeasti vaan...
Jo kuudennella vuosisadalla on kirkon paikalla seisonut Sant Gallan asunto. Galla oli leskirouva, jonka kotiin kokoonnuttiin, ennen kuin kirkkoja alettiin rakentamaan. Tällaista asuntoa kutsuttiin niemellä titulus.
Kirkko on avoinna nykyään vain messujen aikana
maanantaista torstaihin kello 17.00-18.00
perjantaina kello 18.30 ja 19.30.
San Lorenzoa juhlitaan joka vuosi 10
Saksalainen kardinaalidiakoni Paul Josef Cordeksen aloitteesta perustettiin kirkon yhteyteen Centro San Lorenzo, nuoria pyhiinvaeltjia varten.
Rikas pankkiirisuku Ceci kustansi nykyisen kirkon rakentamisen 1600-luvulla. Cecin suku käytti kirkkoa kuin omaansa. Cecin suvulla oli nimittäin palatsi aivan Pyhän Pieterin pilarikäytävän takana, siis seinäkkäin kirkon kanssa. Piaristi niminen uskonnollin veljesjärjestö, jotka uskoutuivat kouluttamaan poikia ilmaiseksi, osti useita rakennuksia kirkon ympäristöstä.
Piaristijärjestön perusti espanjalainen San Joseph Calasanz. Hän opiskeli filosofiaa, teologiaa ja juridiikaa Aragoniassa Espanjssa. Vuonna 1583 hänet vihittiin papiksi, jonka jälkeen hän muutti Roomaan vuonna 1592. Hän perusti Trasteveressä Santa Dorotean kirkon yhteyteen koulun köyhille lapsille. Koulu muutti 1600-luvun alussa San Pantaleon kirkon yhteyteen. Pian alkoi syntyä kouluja ympäri Italiaa ja myöhemmin myös ulkomailla. Näin syntyi kunnalliset kansakoulut. Nyt sai kaikki lapset mahdolisuuden koulutukseen, ei vain rikkaiden lapset.
San Pantaleon kirkon luostari jossa on vieläkin jäljellä San Joseph Calasanzin huone. San Pantaleon kirkko. Muut piaristien kohteet Roomassa.
Kirkkoa on uhattu hajoittaa parikin kertaa. Via della Consolazionen katua alettiin rakentamaan 30-luvulla ja siinä mylläkässä oli suuri vaara etteikö tämäkin kirkko mennyt mukana.
Kirkon ympärille rakennettiin 40-luvulla konttorirakennuksia ja sen huomaa selvästi kuinka ahtaalle kirkko jäi rakennusten väliin.
Kirkon ympärille rakennettiin 40-luvulla konttorirakennuksia ja sen huomaa selvästi kuinka ahtaalle kirkko jäi rakennusten väliin.
Kirkko uuskorjattiin yhdessä vaiheessa ja kaikki barokkityyliset koristelut poistettiin. Kirkon sisäseinätkin poistettiin ja jäljelle jäi vain pelkät ikivanhat tiiliseinät. Nyt kirkkosali on puhtaasti roomalaistyylien sali. Kaikki sivukappelit on poistettu. Kaikki taideteokset on poistettu. Jäljellä on vain pääalttari ja "tabernacle", tuo pieni valkoinen kirkkoa muistuttava laatikko ristin alla.
Poissa on Michelangeli Ricciolinin freskomaalaukset. Ricciolinin kalkkimaalauksia oli kirkkosalin seinillä runsaasati. Samoin poissa on alttaritaulu, jonka oli malannut Niccolo Berrettoni.
Toisen maailmansodan jälkeen kirkkoa käytettiin niin varastona kuin luentosalinakin. Paavi Johannes Paulus II vihki kirkon San Lorenzon kansainväliselle nuorisojärjestölle, joka on yhteistyössä Emmanuele nimisen nuorisojärjestön kanssa. Tässä sen ranskalainen sisarjärjestö.
