torstai 2. syyskuuta 2010

Santi Silvestro e San Martino ai Monti


Basilika Santi Silvestro e San Martino ai Monti, Viale Monte Oppio 28
Avoinna: 7-12 ja16.30-19

Messu arkisin kello 7.30, 8.30 ja 18.00
Sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kello 8.30, 10.00, 11.30, 18.00 sekä 19.30



Tähän kirkkoon eksyy harvempi joka ei tiedä kirkon olemassaolosta. Kirkko nimittäin sijaitsee hieman sivusta suuremmista valtaväylistä ja silti keskustassa. Tänne löytää helposti jos lähtee Cavourin metroaseman luota ihanaa ja rauhallista ja erittäin keskiaikaista katua Via dei Selciä ja pian sitten tulla tupsahtaakin Piazza di San Martino ai Montille. 


Torilla seisoo paljon parkkeerattuja autoja ja torni nimeltä Torre dei Capocci. Torni kuului Capoccin aatelissuvun kastelliin, joka on purettu kun alueen katuja levennettiin. Tässä torilla kohtaa viisi katua, vilkkaasti liikennöity "pääkatu" Via Giovanni Lanza, Via di San Martino ai Monti, Via dei Quattro Cantoni, ja kaksi pienenpää katua Via in Selci ja Via Equizia. Siihen aikaan keskiajalla monet rikkaat perheet rakensivat vartiotornin. Torneja löytyy ennen kaikkea Montin kaupunginosasta.



Tältä näyttää kirkko torin puoelta, mutta tästä ei ole sisäänpääsyä kirkkoon. Om mentävä kuvassa vasemmalla sijaitsevaa katua Via Equizia kirkon toiselle puolelle. Siellä on pieni kaunis ja rauhallinen tori kirkon edustalla.

Alkuperäinen Tituli Equitii sijaitsi tuossa kirkon vasemmalla puolella, jonne nuo portaat johtavat. Tituli sijaitsee maan alla. Pääalttarilta pääsee myös tähän osioon rakennusta, mutta se ei ole avoinna vieraille. Titulia näytetään oppaan kanssa sillloin tällöin. Titulus on 11x18 metriä kooltaan.


Luostari torin puolelta nähtynä

Mutta täältä torin puoleta ei pääse sisään kirkkoon, vaan on mentävä kirkon ympäri Via del Colle Oppion puolelle. Sieltä on sisäänpääsy kirkkoon. Kirkon sisäänkäynnin vieressä sijaitsee valtavan iso luostarirakennus. Jos kävelee luostarin ohitse luostarin takapuolelta aikaisin aamupäivällä, niin siellä on pitkä jono miehiä jotka jonottavat ruokapakkausta. Luostari on karmeliittiluostari.

Monet luostarit jakavat pieniä ruokapaketteja köyhille, työttömille ja asunnottomille. Mutta sääntönä on ettei juovuksissa saa tulla ruokajonoon. 

Vatikaanissakin on tällainen jono kaksi kerta päivässä Pyhän Pietarin basilikan kupeessa, lähellä bussipysäkkiä. Siinä on Vatikaanin hyväntekeväsiyysjärjestön Caritas pääpaikka. Caritas pitää huolen myös pakolaisista ja maahanmuuttajista Italiassa. Ruotsissakin on Caritas, joka on täälläkin katolllisen kirkon organisaatio.



Santa Lucian luostarinkirkon sisäänkäynti, Via in Selci

Tämä lyhyt katu Via in Selci on parhaiten säilynyt keskiaikainen katu Roomassa. Suosittelen kävellä päästä päähän ja käväistä Santa Lucia in Selcin kirkossa jos se on avoinna. Se on avoinna ainakin sunnuntaisin kello 9.30-10-30.


Santa Lucian luostarin kirkko

Via dei Salzin puolella sijaitsee toinen luostari, augustiiniläisluostari nimeltä Santa Lucia ja nunnien pieni kirkko, joka on avoinna kaikille messujen aikana. Luostarit seisovat seinät vastakkain. Santa Lucia in Selcin kirko on kahdeksannelta vuosisadalta. Borromini uuskorjasi kirkon 1600-luvulla.


Ulkoapäin luostari on julman ja kolkon keskiakainen, mutta sisältä se on varmasti viihtyisä ja moderni.


Santia Silvestro e San Martino ai Montin kirkon vieressä oleva luostari on karmeliittien hallussaan vuodesta 1299 lähtien ja heidän omistuksessaan vuodesta 1559. Tämä on karmeliittien pääpaikka Curia Generalizia dei Carmelitana. Luostarissa asuu nykyään 77 munkkia. Kirkko on myös karmeliittimunkkien kotikirkko ja kirkon papit ovat karmeliittejä jotka asuvat luostarin tiloissa. Myös vieressä sijaitsevan augustiiniläis nunnaluostarin pappi asuu täällä karmelliitti munkkien kanssa luostarissa.

Roomasta löytyy noin parikymmentä karmeliittiluostaria.



San Martino oli alunperin unkarilainen. Hän eli 300-luvulla. Hän tuli Roomaan keisarin armeijan palvelukeeen. Hän sai komennon Galliaan, Ranskaaan. Kerrotaan että hän puolusteli kerjäläisiä ratsunsa selästä. Hän jätti Gallian ja sen jälkeen luultavasti hän antoi kastaa itsensä kristinuskoon. Hänalkoi kiinnostua papin virasta ja lopulta hänet vihittiinkin papiksi. Vuonna 361 hän perusti askettiisen luostarin Ligugé'en Ranskaan, jota pidetään ensimmäisenä luostarina Euroopassa. Luosatri on nyt nimeltään San Martin, Pyhän Martinon kunniaksi. Tämän jälkeen hänestä tuli Tours'in piispa. Piispana ollessaan hän perusti myös toisen luostarin nimeltä Marmoutier. 

Pyhää Martinoa juhlitaan 11. marraskuuta ja karmeliittien juhla pidetäään 16. heinäkuuta. 


Upea absidi jossa ei ole alttaritaulua lainkaan vaan upea tabernaakkeli seisoo koristeena. Nuo komeat kynttelinjalat on valmistanut Fransesco Belli, joka oli tunnettu hopeaseppä 1800-luvulla. Freskomaaluset on tehnyt Cavallucci, Hän kuvaa neljää karmeliittipyhimystä Andrea Corsini, Mgadalena de pazzi, Pietro Tommaso ja Teresa d'Avila. Absidissa on mysö kuvattuna JUmala, Maria ja Jeesus lapsi ja Pyhä Pietari ja Paulus.

Santi Silvestro tulee kirkon nimeen paavi Silvestrosta. Se oli paavi Silvestro I joka rakennutti tämän kirkon neljännellä vuosisadalla. Kirkko oli silloin alkuun Titulus Equiiiti nimeltään, ei siis varsinainen kirkko, vaan alkukristillinen rukous-ja kokoontumistila jonkin yksityishenkilön talossa. Basilika rakennettiin 600- ja 900-luvuilla ja korjattu useanpaan kertaan.





Confessio/ krypta, jonne pääsee portaita pääalttarin alle

Täällä on monen pyhimyksen reliikit kuten esim. Pyhä Sofia roomalainen, Artemis, Pulina, Sisinnius ja paavi San Martino I, joka eli 600-luvulla.

Vasemalla åuolella on ovi joka johtaa titukseen, mutta ovi on aina lukossa, eikä krikossa oel kirkkovahtimestari juuri koskaan avaamassa ovea. Jostain sysytä ei uskalleta antaa ihmuisten käydä siellä omin päinkään. Pelätään kai että sinne tulee asunnottomia nukkumaan. Tai että pelätään että kävijät jättäävät lamput palamaan.


Portailla kasvaa rikkaruohoa, joten portaita ei ole kovinkaan usein käytetty

Kirkon julkissivu on Pietro da Cortonan suunnittelema ja vuodelta 1650. Stefano Castelli on valmistanut Pyhän Silvestron ja Martinon reliefit. Kirkon takaa pääsee portaita pieneen puutarhaan. Luostarin yhteydessä on soiaalikeskus jossa köyhille jaetaan leipää.

San Martino ai Montin kirkko perustettiin nähtävästi 300-luvun lopulla yksityishenkilön kotiin ja siitä nimitys Tituli Equitii. Tämä kirkko on luultavasti Rooman toiseksi vanhin kirkko. Pantheon on vanhin vaikka sekin on suurelta osin uusrakennettu. San Silvestro e San Martino ai Monti on pyhitetty Paavi Silvestrolle ja Toursista kotoisin olevalle kardinaalille nimeltä Martin(o). 

Nykyinen kirkko on Paavi Sergius II:n ajalta, 800-luvulta. Katakombeista haettiin pyhiä jälkeenjäännöksiä hevoslasteittain kirkkoon. Pyhän Sofian (Sophia of Rome) jälkeenjäännökset olivat mm lastissa mukana. Alkuperäisestä kirkkorakennuksesta on melko paljon jäljellä vaikka kirkkoa on korjattu useanpaankin kertaan.




Basilikan alla olevan kryptaan pääsee pääalttarinalta kryptasta. Argeologit ovat tehneet kaivauksia kirkon alla ja löytäneet vanhat jumalanpalvelustilat, Titulus Equitii'n. 

Kryptan on suunnitelut Pietro Cortona 1700-luvulla. Kryptassa on useammankin paavin, sekä useammankin pyhimyksen jälkeenjäännökset, jotka tuotiin suojaan kirkkoon katakombeista. Täällä on myös niin Lateraanikirkon kuin Konstantiinin basilikista tuotuja maalauksia.











Kaksi tittelikardinaalia jotka ovat huseeranneet kirkossa on valittu paaveiksi, Pius XI vuonna 1922 ja Paulus VI vuonna 1963. Tabenaakkeli pääalttarilla on Francesco Bellon tekemä. Kirkossa on paljon kappeleita ja jokainen täynnä kauniita maalauksia.






Vastapäätä Santi Silvestron ja San Martino ai Montin kirkon sisääkäyntiä Viale del Monte Oppion varrella seisoo korkea jämäkkä mururi ja sen takana sijaitsee yksi Rooman upeimmista palatseista, Palazzo Brancaccio. Palatsin tontti on valtavan iso, se käsittää kokonaisen kortteliston. Via Merulanan ja Via Mecenaten katujen kulmauksessa, palatsin tontin nurkkauksessa sijaitsee Brancaccion teatteri, josta kerroin jo aikaisemmin. 

Teatro Brancaccion nimi ensi alkuun oli Teatro Morgana. Aivan ensin teatteri oli nimeltään Politeama Brancaccio. Teatterin tiloissa on myös toiminut elokuvateatteri yhteen aikaan. Teatterissa on esiintynyt monen monta tunnettua italialaista näytetlijää. Myös konsertteja on pidetty. The Beatles ja Jimmy Hendrix, Louis Amrstrong ja Adriano Caletano ovat esiintyneet teatterissa.

Brancacciot ovat napolilaista aatelissukua, joilla on jopa oma kirkko Napolissa,  Sant'Angelo al Nilo. Suku jakautui useanpaan haaraan. Napolilaisen sukuhaaran merkittävin henkilö oli Salvatore Brancaccio, joka sai jo syntyessään prinssin, markiisin ja herttuaan tittelit. Salvatore syntyi Napolissa vuonna 1842 ja avioitui Pariisissa amerikkalaisen upporikkaan Mary Elizabeth Bradhurst Filedon kanssa, joka jopa maksoi miljoonaa dollaria päästäkseen avioliittoon tämän kuninkaallisen herran kanssa ja päästäkseen Italian kuningatar Margheritan piireihin. 

Rouva halusi asettua asumaan Roomaan lähelle kuningatarta, joten herra Brancaccio rakennutti tämän palatsin vaimolleen Roomaan. Brancaccion palatsista tuli viimeinen aristokraattinen palasti Roomaan.

Itse palatsi seisoo Via Merulaan puolella. Sen tiloissa sijaitsse nykyään mm Museo Nazionale d'Arte Orientale Gisueppe Tucci, josta olen kertonut aikasemmin täällä. Palatsin tiloissa sijaitsee myös upea juhlahuoneisto, jossa roomalaiset julkkiset pitävät juhliaan. Tämä on ylenpalttista luksusta, oikeastaan melko vastenmielistä. Palatsin alueelle pääsee portista Via del Monte Oppio 7. Osassa puistoaleutta saa liikua vapaasti.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti