Palazzo Venezia

Museo Nazionale del Palazzo di Venezia, Piazza Venezia

Sisäänkäynti museoon Va del Plesbicito 118, kulman takaa oikealta. Jos ei jaksa käydä suurissa roomalaisissa museoissa, niin täällä kannattaa kuitenkin käydä. Ei tule ähkyä, ja muutenkin on viihtyisä ja mielenkiintoinen museo. Tässä museossa on ikään kuin Rooman historia pienoiskoossa.

Avoinna:

 joka päivä kello 8.30-19.00

Sisäänpääsymaksu:

 10 € normaali hinta

18-25-vuotiaat ja yli 65-vuotiaat EU-kansalaiset  ilmainen sisäänpääsy!

Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina on ilmainen sisäänpääsy kaikille.

San Marcon kirkon sisäänkäynti

Huom! Museon vieressä sijaitsee aivan mahtavan upea kirkko nimeltä San Marco Evangelista, Piazza di San Marcon puolella. Olen tehnyt toisenkin sivun San Marcon kirkosta. San Marcon basilika on venetsialaisten kotikirkko Roomassa.

Madama Lucrezian ns puhuva patsas, sijaitsee palatsin nurkassa lähellä San Marcon kirkon sisäänkäyntiä ja sisäänkäyntiä palatsin sisäpihalle. Puhuvalla patsaalla meinataan roomalaisten tapaa kirjoittaa lappuja ja liittää ne näihin ns puhuviin patsaisiin. Lapuissa on tavallisesti kritisoidaan poliitikkoja tai jopa katollista kirkkoa, mutta myös naapurit tai työanantajat saattavat saada haukkumiset näissä lapuissa. Madama Lucreziassa ei enää ole lappuja ollut aikoihin. Sen sijaan Piazza di Pasquinolla, Pasquinon patsaassa olen silloin tällöin vieläkin nähnyt lappuja.

Taainpana kulkee Via del Plebisciton katu, jolta on sisäänkäynti museoon. Oikealla Piazza Venezia. Rakennuksen torin puoleisessa osassa sijaitsee Istituto per la Storia del Risorgomento Italiana, siis Italian yhdistymisen historiaa käsittelevä museo. 

Italia ei perinteisesti ole ollut yhteinen valtio kauaakaan. Italialaisilla on vieläkin vaikea käsittää Italiaa yhteisenä valtiona. Yhdistyminen ei tapahtunut kerralla vaan pitkällä ajanjaksolla ja virallisesti Italiasta tuli yhteinen valtio vuonna 1871, vaikka Italia ei vieläkkän toimi kovinkaan yhteisesti. Italia jakautuu 20 alueeseen, regione. Viidellä alueella on täydellinen itsehallintaoikeus, vaikka kaikilla muillakin regioneilla on oma halltuksensa ja omia lakeja. Regionet jakautuvat 110 maakuntaan/provincia, joilla myös on suuri itseoikeushallinto ja ne taas puolestaan jakautuu yli 8000 kuntaan. 

Vasemassa alakulmassa sijaitsee San Marco Evnagelistan basilika. Sen vieressä sijaitsee pieni nunnaluostari Suore Figlie Della Chiesa, toiselta nimeltään Speculum Justitiae - Madonnella di S.Marco. Heillä on pieni oma kappeli Piazza Venezian torin puolella, rakennuksessa ovi joka sijaitsee lähinnä Via del Plebisciton kadun kulmaa. 

Se on vaan ajan kysymys, koska tämä luostari suljetaan ja tilat liitetään museoon. Ainakin sitten kun nunnia ei enää ole luostarissa. Luostari on sijainnut tässä erittäin kauan, joten ei heitä voi ajaa pois 'kodistaan'. Nunnat joutivat jo aikaisemmin muuttamaan tähän Campodogliolta, kun kukkulaa myllättiin uuteen uskoon. Yksi kokonainen Santa Rita da Cascia in Campitellin kirkko  pantiin paloiksi ja siirrettiin Via Montanaran kadun varteen. Kirkko rakennettiin uudestaan paloista ja se on nykyään nimeltään Sala Santa Rita, eräänlainen kultturikeskus.

Luostarin vieressä on sisäänkäynti sisäpihalle ja sen vieressä vasemmalla on itse Palazzo Venezia ja sen sisäpiha. Palatsin rakennuksessa on pari virastoa kuten mm Unicri, Ministero dei Beni delle Attivitá Culturali e del Tursimo ja Sioi.

Trastevereen/Casalettoon lähtevä raitiovaunun päätepysäkki on nykyään Palazzo Venezian edustalla Via di San Marcolla.

Roomaan ei voi matkusataa etteikö ennemmin tai myöhemmin saavu Piazza Venezialle/Venezian torille, jota voi pitää Rooman keskuspiteenä. Piazza on yksi Rooman suurimmista likenneristeyksistä, jossa voi vaihtaa kyytiä. Torin ympärillä sijaitsee useita pankkeja ja bankomaatteja, kahviloita ja ravintoloja sekä bussipysäkkejä. Itse torin reunalla pysähtyy bussit 119, 51, 60, 63, 80, 83, 85, 118, 160, 170 ja H.

Kulman takaa Via Quattro Novembreltä löytyy toinen busspipyäsäkki,  jolla pysähtyy keskustan tärkeimmät bussit 40, 60, 64, 70, 170, H ja sueita yöbussejakin. Tässä on Rooman parhaat mahdollisuudet vaihtaa bussia. Tämän bussipysäkin luona, kadun kulmauksessa on pankki, jolla on mukava esihuone, jossa on useita bankomaatteja. Ne toimii aina ja saa kaikessa rauhassa nostaa rahaa. Kadun puolella, pankin seinässä bussispysäkin luona on myös bankomaatti, mutta siinä jalkakäytävällä ei ole niinkään mukava nostaa käteistä. 

En maksa juuri koskaan kortilla vaan nostan käteistä sen verran kun luulen tarvitsevani kahden vuorokuaden aikana. Roomalaiset poliisit suosittelevat nostamaan käteistä, mutta ruokatvaramyymlöiden kassoissa ja hoteellissa voi maksaa kortillakin. Ravintoloissa ja kahviloissa ei kannata maksaa kortilla.

Metroasema jota on suunniteltu jo reilut kymmenen vuotta ainakin piti rakentaa tuohon torin keskellä sijaitsevan nurmikon alle. Siinä oli jo syvä reikä aikansa. Tarkoitus oli että linja D ja linja C kohtaisivat Piazza Venezialle koska juuri tässä kohtaa, Rooman keskeismmällä paikalla, tarvitaan hyviä liikenyhetyksiä joka suuntaan. Mutta maan alta löytyi niin paljon roinaa jotka sitten piti arkeologien tutkia. Lopulta päädyttiin siihen ettei mitään metroasemaa, ainakaan tälle paikalle voida rakentaa. Nyt kaivauksia on tehty Piazza della Madonna della Loreton torilla, siinä lähettyvillä.

Palazzo Venezia rakennettiin vuonna 1455 venetsialaisen kardinaali Pietro Bardon toimesta ja se sai nimekseen Palazzo Marco.  Kardinaali Bardon hartioilla oli palatsin vieressä seisovan San Marcon basilikan vastuu. Vain yhdeksän vuotta tämän jälkeen Bardosta tuli paavi Paulus II. Hän lisärakennutti palatsia. 

Palatsi pysyi paavillisessa käytössä kunnes siitä tuli Venzian suurlähetystö vuonna 1564 jolloin paavi Pius IV Medici soti palatsin Venezian tasavallan omistukseen ja siitä Paltasi Venezia sitten sai nykyisen nimensä. Mutta melko pian mahtavan Itävallan Habsburg vallitsija sai palatsin omistukseensa. Tuolla pienellä parvekkella piti Mussolini puheensa kansalle.

Kirkon vieressä sijaitsee pieni luostarikin, joka kuuluu Figlie delle Chiesa nimiselle järjestölle. Tuossa kuvassa, palatsin oikean puoelinen ovi johtaa pineen nunnien omistamaan kappleiin, jonne voi kuka vaan poiketa hiljentymään. Avoinna maanantaista perjantaihin kello 8.00-13.00 ja 16.00-19.30. 

Siinä sijaitsee myös Lazion maakunnan historiallinen, taiteellinen ja etno-antropologinen laitos jossa on kirjastokin. Tässä keskityn palatsissa sijaitsevaan museoon, Museo Nazionale del Palazzo  di Venezia, jonka omistaa Italian valtio.

 Sisäänkäynti sisäpihalle

Kerran kävin katsastamassa tuota sisäpihaa kun näin portin olevan avoinna. Oikealla puolella kopperossaan istui vahti, mutta hän vaan viittasi kintaallaan, että katso sinä vaan.

Omasta  mielestäni itse palatsi ja sen sisäpiha on nautilloisempi nähtävyys kuin museoesineet.

Tai sitten sisäspiha on voitu avata kaikille yleisesti. Mikä ihana ajatus...Käykääpäs kurkkaamassa! 

Tämä sisäpiha on kunnostettu ja minulla on se tunne että nykyään pääsee museossa vierailevat sisäphalle, ja tuo rautaportti on lukittu ja porttivahti eläkkeellä. Aikaisemmin sisäpihalla oli paljon autoja parkissa.

Kun 1900-luvun alussa alettiin rakentamaan Piazza Veneziaa niin osa palatsia hajoitettiin. Benito Mussolini otti palatsin omaan käyttöönsä vuonna 1922 ja palatsista tuli fasismihallituksen pääkallonpaikka. 

Pietro Bardon/paavi Paulus II:n vaakuna

Palazzo Venezian museota alettiin suunnittelemaan jo vuonna 1916, kun saatiin itävaltalaiset pois palatsista. Tarkoitus oli perustaa kansallinen museo joka koskisi keskiaikaa ja renessanssia. Pikku hiljaa vuosien varrella alkoi palatsiin kasaantua monenlaisia esineitä mitalleja, aseita, maalauksia, veistoksia, keramiikkaa, gobelengejä, huonekaluja...Italian valtio sai paljon lahjoituksia rikkailta aatelissuvuilta. Esimerkiksi roomalainen prinssi Ladislao Odescalchi lahjoitti 1200 erilaista asetta kokoelmaan.  

Palatsissa on oma kappelinsakin, La Madonella di San Marco, kuten on ollut tapana...