Santa Maria in Via

Santa Maria in Via, Via del Mortado 24, Largo Chigi,
 Via del Tritonen kadun läntisessä päässä

 Kirkko on avoinna arkisin kello 7.15-12.15 ja 16.00-20.00
Avoinna sunnuntaisin kello 8.30-13.00 ja 16.00-22.00

Huom! Tulin jälkeenpäin kertomaan että kirkko on suljettu, ainakin toistaiseksi. Luultavsti vain huoltotöitä varten. Tässä kirkossa lappaa paljon väkeä päivittäin ihan yhtenään.

Huom! Tätä kirkkoa ei pidä sotkea yhteen Santa Maria in Via Lata nimisen kirkon kanssa, joka sijaitsee Via del Corso 306, ei edes kaukana toisistaan ja joka on vanhempi kirkko kuin tämä. 

Luultavasti kirkko sai nimensä siitä että kaivot rakennettiin keskelle tietä tai teitten risteykseen, josta sitten kehkeytyi tori ja josta lähellä asuvat hakivat vetensä. Kaivoista tuli kohtauspaikkoja. Tämä kirkkohan rakennettiin kaivon päälle ja keskelle katua/le vie, ja 'vie' puolestaan voidaan kääntää myös sanalla kautta. Katu tai tie siis on ollut reitti, jonka kautta mentiin sinne minne mentiin. 'In vie' tarkoittaa siis yksinkertaisesti  kadulla tai tiellä. Ja näkeehän sen vieläkin että kirkko on todellakin keskellä tietä.

Kun kävelee Piazza Venezialta Via del Corso'a pohjoiseen päin kaksisataa metriä niin tulee Piazza Colonnalle ja heti siitä sitten Via del Corson oikealta puolelta lähtee Via Tritonen katu itään päin. 

Siinä heti kulman takana sijaitsee Largo Chigi, joka on yksi suurimmista liikennekohtauspaikoista. Tässä pysähtyy bussit  51, 53, 62, 63, 71, 80, 83, 85, 160, 492, N4, N5, N12.  Pysäkit sijaitsee aivan kirkon edustalla ja toinen pysäkki on tuossa vasemmalla talojen välissä, Via del Pozzolla. 

Largo Chigin oikealla puolella sijaitsee luksus ostosgalleria, Galleria Alberto Sordi. Galleriassa sijaitsee luksusluokan kahvilakin nimeltä Gran Caffé in Galleria. 

Muuten turistin kannalta tämä on hyvä alue vuokrata hotellihuone, esimerkiksi Hotel Tritone tai Hotel delle Nazioni. Tämän keskeisenpää paikkaa ei löydy Roomasta. 

Hieman sivummalla Via del Pozzetton varrella sijaitsee upea Hotel del Borgognoni. Nimi borgognoni tulee siitä että alueella on asunut paljon burgundilaisia.Tuossa vasemmalla talojen välissä sen toisen bussipysäkin edustalla sijatsee burgundilaisten kotikirkkokin, Santuario dell'Adorazione San Caludio dei Borgognoni.

Largo Chigi'ä vastapäätä seisoo Palazzo Chigi, jossa pääministeri ja hallitus kokoontuvat. Tässä kohtaa ei ole mitenkään outoa jos sattuu kohtamaan pääministeri Matteo Renzin, sillä hän kävelee mielellään pitkin katuja ja juttelee ihmisten kanssa. 

Kirkko rakennnettiin vuosien 1491 ja 1513 välisenä aikana. Paavi Innocento VIII Cibò oli luvannut kirkon jo alunperin serviittijärjestölle ja heidän hallussaan se on vieläkin. Minulla ei ole harmainta aavistustakaan että mitä tämä serviittijärjestö mahtaa olla suomeksi. Mutta serviitit ovat yksi viidestä alkuperäisestä kerjäläis-luostarisääntökunnasta. Ordine dei servi di Maria. Serviittien pääpaikka Roomassa sijaitsee San Marcello ai Corso'n kirkon kupeessa sijaitsevassa rakennuksessa.

Kirkon rakentaminen kesti, sillä serviitit halusivat saada kirkon vieressä sijaitsevan luostarin ensin valmiiksi. Arkkitehti Giacomo della Porta aloitti kirkon suunnittelun ja Fransesco da Volterraa jatkoi. Rakentaminen pysähtyi ja myöhemmin Carlo Fransesco Lambardi lopetteli työt. Lambardi oli serviittiseurakunnan jäsen ja hän oli taitava rakennusten koristeli. Julksivu saatiin valmiiksi vasta paljon myöhemmin ja sen teki Carlo Rainaldi. 

Kirkossa on taulu jossa kerrotaan lyhyesti siitä ihmetapahtumasta jonka kirkossa sijatseva Maria ikooni sai aikaan.

Vuonna 1256 sijaitsi kirkon paikalla lato. Siinä vieressä sijatsi kardinaali Pietro Capoccin asunto. Herra Capocci kuului arvovaltaisten roomalaisten aatelisten joukkoon. Hänellä oli luonnollisestikin hevostalli palatsinsa vieressä ja elintärkeä kaivo. Eräänä syyskuisena iltana läksi kardinaalin palvelija lähteelle hakemaan vettä. Hän putosi vahingossa kaivoon ja siitäkös vesi alkoi nousta ja alkoi tulvimaan. Hevoset säikähtivät ja alueen emännät juoksivat hädissään kujaa pitkin ja löysivät Madonna ikoonin joka oli valmistettu terrakotasta ja se kellui veden pinnalla. Paavi Alessandro IV Conti julisti ikoonin ihmeitätekeväksi ja käski rakentaa ikoonille oman kappelin. Kirkko rakennettiin kaivon päälle.

Kaivo sijaitsee tässä kaapissa nykyään

 Kaivokappeli on ensimmäisenä oikealla kun astuu sisään kirkkosaliin.

Lähteen edustalle on laitettu alttari, jossa saa hanasta lähdevettä mukiin ja sitä sitten kaadetaan alttarin taakse. Jotkut maistavatkin sitä vettä, mutta en suosittele juotavaksi, en edes maistettavaksi. Vesi on ikivanhasta lähteestä eikä sen terveellisyyttä tai puhtautta voi taata. Tämä lähdevesi perustuu uskoon. Yleensä paikalla on jokin serviittimunkki avustamassa. 

Kardinaali Pietro Capocci ja Madonna Pozzo ikooni

Tätä kirkkoa on vaalittu kuin kukkaa kämmenellä. Vasta 1900-luvun keskivaiheilla sai Virginio Vespignani  korjata kirkkoa ja hän laittoi runsaasti marmoria kirkon sisustukseen. Vespignani on ollut suunnittelemassa Campo Veranon kaunista hautaumaata Roomassa.

Kirkon nykyinen tittelikardinaali on ekvadorilainen Raul Eduardo Vela Chiriboga, jonka hartioilla on vastuu tästä kirkosta. Ei ihme että kirkosta on tullut Roomassa asuvien eteläamerikkalaisten suosikki kirkko. Monessakaan kirkossa ei pidetä niin usein jumalanpalveluksia kuin tässä kirkossa. Eteläamerikkalaisilla on oma espanjankielinen messunsa kello 10 ja kello 17 joka päivä. Muita julmalanpalveluksia on usein. Lauantaina on erityinen "kaivomessu", Madonna Pozzon kunniaksi, aamulla jo kello 7.30. Sunnuntaisin pidetään seitsemän jumalanpalvelusta. 

Kirkolla on oma kirkkokuoro ja he esiintyvät usein kello 12.00 messussa. Syyskuun 8. päivä juhlitaan Madonna Pozzon vuotuista muistojuhlaa. Syyskuun 26 päivänä yöllä on kirkko avoinna koko yön jolloin valvotaan perinteisesti ihmetapahtuman vuosijuhlaa.

Kirkossa juhlitaan myös vuotuista muistojuhlaa seitsemän pyhän serviitti pyhimyksen kunniaksi.  Rosario eli rukousnauha hartaushetki on joka ilta kello 18.30.

Pyhän Kolminaisuuden kappeli. Kuvassa on Johannes Kastaja, Fransiskus Assisilainen, Maria Magdalena ja luultavasti Johannes Evangelista. Cristoforo Casolani on valmistanut tämän kappelin.

Kirkon takaa Via Tritonelta käsin löytyy erittäin mukava Bistro Già Roma 1886.

Scuderie del Quirinale

Taidemuseo Scuderie del Quirinale, Trevin kaupunginosa

 Via della Dataria/ Via XXIV Maggio 16/ Piazza del Quirinale

Avoinna:

sunnuntaista torstaihin klo 10.00-20.00

perjantaista lauantaihin klo 10.00.22.30

 Sisäänpääsymaksu 15 €

Löytyy myös erilaisia allennettuja pääsylippuja!

Lorenzo Lotto näyttelystä

Arkkitehti Alessandro Specchi suunnitteli paavi Innocentius XIII:n pyynnöstä tämän hevostallirakennuksen Colonna suuvn tontille. Alun perin oli Carlo Fontana saanut aloittaa suunnittelun jota sitten Specchi jatkoi kuolemaansa saakka ja sen jälkeen Ferdinand Fuga lopetteli työt. Rakennus valmistui vuonna 1730 ja  se on pysynyt entisellään vuoteen 1938 saakka, jolloin osaan rakennusta tehtiin autotalli. Arkkitehti Gae Aulenti sai tehätväkseen vuonna 1997 tehdä peruskorjauksia rakennuksessa jossa on 1500 neliömetriä näyttelytilaa. Rakennuksen omistaa nykyään Italian valtio.

Palazzo del Quirinale, Piazza del Quirinale

Hevostallit, scuderie, rakennettiin vuosien 1722-1732 välisenä aikana Palazzo del Quirinalen yhteyteen, Colonna suvun tontille. Palatsissa asui siihen aikaan paaveja. Nykyään palatsissa asuu Italian presidentti.

Kaiken kaikkiaan noin 30 paavia on asunut palatsissa peräjälkeen. Paavi Paulo V Borgehese rakennutti palatsin 1500-luvulla ja hän oli ensimmäinen paavi joka asettui asumaan siihen. Aikojen saatossa on tässä noin 6000 huonetta käsittävässä valtavassa paltsissa asunut keisareita, kuninkaita ja jopa Mussolini ja Napoleonkin aikanaan. Nykyään saa kaikki valtionvierailulla olevat presidentit kuninkaat ja ruhtinaat asua palatsissa, sen erikoisessa vierassviitissä, jos he niin haluaavat.

Paavi Innocentius XIII de Conti rakennutti hevostallit palatsin kupeseen. Seuraava paavi Clemente XII Albani antoi Ferdinand Fugan valmistella palatsin. Vuonna 170 palatsi valmistui ja sitä ei ole muuteltu vuoteen 1938 sakka jolloin palatsiin rakennettiin autotallit palatsin alle. Palatsin alitse kulkee maanalainen katu, Traforo Umberto I. Vuonna 1997  ja vuoden 1999 välillä sai arkkitehti Gae Aulenti Friuli peruskorajata palatsin. 

Scuderie del Quirinale on erittäin suosittu taidmeuseo, koska täällä on aina nähtävillä suurien mestareiden teoksia. Näyttelyt vaihtuuu ajan kanssa. Ehdoton kohde kaikille taiteen ystäväille!

Kirjasto

Kahvila

Scuderiessa on aina  jokin tilapäisnäyttely  meneillään ja ne ovat aina erittäin korkeatasoisia. Suuria mestareita ja arvosttetuja taiteilijoita Italiasta ja muualta Euroopasta.

Rakennus valmistettiin 1700-luvulla Colonnan suvun tontille. Rakennus toimi hevostallina vuoteen 1938 saakka. Sen jälkeen autotallina. 

Sala Santa Marta

Sala Santa Marta, Piazza del Collegio Romano 5

Tämän pienen kirkon nimeltä Santa Marta avasi aikoinaan 1400-1400-lukujen vaihteessa jesuuttijärjestön perustaja Ignazio Loyola ja viereen rakennettiin nunnaluostari. Loyolan tarkoitus oli saada turvapaikka onnettomasti avioliitossa eläville rouville tai rouville joiden aviopuolisot oli syrjäyttäneet vaimonsa ja vaimo joutui elättämään itsensä prostitutiolla. 

Vuonna 1560 muutti augustiiniläisnunnat luostariin. Aaatelisrouva Maria Eleonora Boncompagni Ludovisi kustansi uuskorjaukset kirkossa ja luostarissa vuonna 1673. Maria Eleonora oli ainoa Piompinon ruhtinaskunnan perillinen. Maria Eleonora meni naimisiin isänsä veljen kanssa. Avioliitto solmittiin enempikin taloudellisista syistä kuten siihen aikaan oli tapana rikkaiden ruhtinas- ja aatelissukujen keskuudessa. Pariskunta sai kuitenkin viisi lasta.

Kardinaali Carlo Borromeo käski laajentaa kirkkoa. Carlo oli yksi katollisen kirkon vaikutusvaltaisimmista vastauskonpuhdituksen kannattajista. Carlo oli Milanon piispa ja naimisissa yhden sen ajan rikkaimman suvun jäsenen Margherita de Medicin kanssa, jonka veljestä tuli sittemmin paavi Pius IV.

Arkkitehti Carlo Fontana oli  mukana kirkon kunnostuksessa ja kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1696. Napoleonin valloituksen aikaan kirkosta tuli vapaamuurareiden kokoontumispaikka ja vuonna 1870  Napoleonin sotilaat asettuivat asumaan kirkkoon. Vuonna 1872 otti Italian valtio kirkon omaan haltuunsa. Luostariin muutti poliisit ja kirkosta on pikkuhiljaa kehkeytynyt kokous-, kongressi- ja konserttitilat.

Kirkon omistaa nykyään Ministero dei beni e delle attivitá culturali e del turismo, siis Italian valtion kulttuuri ja kulttuuriperinne sekä turismi ministeriö, jonka tilat sijaitsevat saman torin varrella, entisen Collegio Romanan rakennuksessa.

Pari vuotta sitten satuin kävelemään Santa Martan kirkon ohitse. Ovi oli selkosen selällään ja houkutteli astuman sisään. Silloin en tiennyt ettei se enää ollut kirkko. Mutta kuten tapoihini kuuluu niin astun hyvin usein sisään jos nään kirkon oven avoinna. Saatan silloin tällöin mennä muihinkin paikkoihin jos nään oven avoinna. Jos ei saa mennä sisään niin kyllä ne tulee käännyttämään minut pois. Sen vaarallisenpaa se ei ole. Kun astuin kirkon vestibuliin sisään niin jo solloin huomasin että siellä oli maalarit paikalla.  Maalinhaju ja paperit lattiolla ja seinustoilla sekä maalaustelineet kieli siitä. Usein sattuu että kirkoissa on taitavia konseraattoreita jotka putsaavat maalauksia tai freskoja, korjaavat kappeleita. Joitakin naishenkilöitä törmäili edestakaisin sinne sun tänne, mutta kukaan ei käskenyt minua poistumaan, saatikka kysyä, että oliko minulla jotain asiaa. Sainpahan nähdä tästäkin kirkosta edes vilauksen.

Santa Marta, Pyhä Marta nimisiä pyhimyksiä löytyy sieltä täältä maapallolta, Roomastakin ainakin yksi Marta. Hän ei tosin ollut roomalainen, mutta hän saapui Roomaan miehensä Marion kanssa Persiasta kuudennella vuosisadalla. Toisen tiedon mukaan he olisivat saapuneet jo toisella vuosisadalla Roomaan. Heidän Rooman reissunsa tarkoitus oli olla mukana hautaamassa 260 marttyyria Via Salarian varrella. Marttyreiden hautaaminen oli salaista ja vaarallista hommaa. Marta ja Mario  otettiin kiinni ja pakotettiin uhraamaan perinteisille jumalille, mutta koska he olivat kristittyjä, eivätkä suostuneet uhraamaan, niin he saivat kohtalokseen kuolla marttyyrikuoleman. Mario ja pojat hirtettiin ja Marta luultavasti hukutettiin. Matroona Felicita keräsi heidän ruumit ja vei en Via Cornelian varteen Boccean maanviljeystilalle ja hautasi heidät sinne. Haudan päälle rakennettin kirkko, josta ei nykyään ole kuin rauniot jäljellä. Paikasta tuli myöhemmin pyhiinvaelluspaikka.

Luultavasti Mario oli roomalainen alunperin, sotilas tai vastaava, joka oli saanut jonkin viran Persiassa. Katollisessa krikossa veietään 20. tammikuuta Martan, Marion ja heidän kahden lapsen Audifase ja Abacon muistopäivää. Kaikki neljä on haudattuna Via Cornelian varteen. Kerrotaan että muutamat pyhät jälkeenjäännökset oli kuskattu si Bocceasta San Adrianon ja Santa Prasseden kikkoihin Roomaan ja jotkut reliikit jopa Saksaan saakka, Seligen Stadt'in luostariin.

Santa Martan kirkkosali on pieni, mutta silti tänne sivuille mahtuu kolme kappelia molemmin puolin. Kappelit eivät ole syviä kuten ne tavallisesti ovat. Ensimmäisessä kappelissa oikealla puolella on Alessandro Grimaldin maalaus Transfigurazione, Jeesuksen kirkastuminen. Toisessa kappelissa Paulo Albertonin maalaus joka kuvaa Pyhää Francis Xavieriä. Kolmannessa kappelissa Francesco Cozzan maalaus joka kuvaa Johannes Kastajaa. Vasemmalla puolella ensimmäisessä kappelisssa Fransesco Rosan kuvaus Angeli Gustode'sta, suojelusenkelistä. Toisessa kappelissa Giacomo del Po'n maalaus Pyhästä Augustinosta. Kolmannessa kappelissa Giacinto Gimignanin  Madonnamaalaus.

Kirkon pääalttari on poistettu ja paikalle on tehty aukko takahuoneeseen, luultavasti nunnien oleskelutilaan jota on myöhemmin käytetty sakristiana ja nykyään kokoustiloina. Marmorilattia on uusi.

Freskomaalaukset kirkossa ovat Giovanni Battista Gaullin, joka on paremmin tunnettu nimellä Baccinio. Hän maalasi freskomaalauksia moniin roomalaisiin kirkkoihin. Hänen maalauksiaan löytyy taidegallerioista ympäri maapallon.

Kattofreskomaalaukset ovat Baciccion maalaamat, saman herran, joka maalasi Il Gesú kirkon kattofreskomaalaukset, joita koko "maailma" käy ihailemassa.

Collegio Romano on entinen jesuiittien omistama korkeakoulu, jonka perusti Pyhä Ignazio Loyola. Nykyään rakennuksen omistaa Italian valtio. Collegio seisoo Sant'Ignazion basilikan kupeessa, Piazza del Collegio Romana, saman torin varrella kuin Sala Martakin. 

Collegiota ei rakennuksessa enää ole sen jälkeen ollut kun vuonna 1870 valtio otti tämän rakennuksen omakseen. Tässä sijaitsee nykyään mm Ministero dei beni culturali, joka omistaa Sala Martan nykyään. Toisessa päässä rakennusta sijaitsee lukio nimeltä Ennio Quirino Visconti.  Visconti oli Giovanni Battista Antonio Viscontin poika. Giovanni toimi Vatikaanissa prefektin virassa ja hän sai kuinnian suunnitella osan Vatikaanin museota, Museo Pio-Clementinon. Ennio auttoi isäänsä siinä työssä ja katalogisoi kaikki museon esineet.

Collegio  Romano  on vanhin lukio Roomassa. Visconti suunnitteli lukion melkein heti kun Napoleon otti vallan Italiassa. Visconti oli vahva tasavallan kannattaja ja frankofil, joka ihaili Napoleonia ja kaikkea ranskalaista.  Napoleon kutsui itseään Italian kuningaskunnan kuninkaaksi. Mutta tämä kuningaskunta oli vallassa vain kolme vuotta, mutta sinä aikana ehti Napoleon kuskauttaa Pariisiin suuret määrät Rooman taideaarteista. Ranska on palauttanut osan niistä, mutta Louvren museossa on paljon jäljellä Napoleonin "varastamia"  italialaisia taide-esineitä. 

Torre Calandrelli, torni jossa oli observatorio, jossa muutamat tunnetut astronomit tutkivat avaruutta.

 Via Sant'Ignazion kujan ylitse kulkee tämä kaunis kävelysilta

Piazza del Collegio Romanon torin varrella sijaistee upea Galleria Pamphilj, Palazzo Doria Pamphiljissa. Aivan Collegion vieressä, Via della Gattan varrella, Doria Pamihiljin palatsissa, sijaitsee kiva ensiluokkainen kahvila, Caffé Doria, jota suosittelen lämpimästi. Hieman kallis mutta kotoisa ja elegantti kahvila, jossa saa istua. Yleensähän roomalaisissa kahviloissa seisotaan ja jos halua istua niin siitä veloitetaan ronskisti. Tässä kahvilassa kaikki istuvat ja istumien on jo ennalta sisälletty hintoihin.

Caffé Doria, Via della Gatta, vain pari askelta Collegio Romanon edustalta 

Trinity College Pub, Via del Collegio Romano 6

Collegio Romanon itäisellä puolella sijaitsee Rooman ehdottomasti mukavin pubi heille jotka tykkää istua pubeissa ja jutella ihmisten kanssa. Täällä voi myös ruokailla. Hampurilaiset ovat  ehkä kysytyimpiä mutta täällä tarjoillaan myös ruokalajeja ympäri maapallon.

Itse Trinity College campus Roomassa sijaitsee samassa rakennuksessa pubin kanssa.

Collegio Romanon takana kulkee Via del Seminarion katu ja siinä on ensin Piazza di San Macuto ja aivan ihana Biblioteca Casanatence. Avoinna maanantaista perjantaihin kello 8.00-18.45. Lauantaina kello 8.00-13.30.

Heti siinä sitten onkin kulman takana ihana Piazza  di Sant'Ignazio ja komea Sant'Ignazion basilika. Piazza  di Sant'Ignazio on Rooman kaunein tori. Illallinen Piazza di Sant'Ignaziolla kesäiltana on unohtumaton kokemus. Kirkko sulkee tietääkseni kello 19.00, joten kannattaa ensin käydä tutustumassa basilikaan kaikessa rauhassa.

Da Sabatino le Cave Sant'Ignazio nimien ravintola on korkeatasoinen ja suosittu ravintola. Ilmapiirihän on mitä otollisin tälle ravintolalle. Ruoka on taivaallista. Aaaah bella Roma! Tulipas ikävä...