sunnuntai 28. huhtikuuta 2024

Tor Tre Teste


Katualttari

 Via del Barbio, Tor Tre Teste


Alessandrinon korttelisto, jonka osa-alue on nimeltään Tor Tre Teste

Tor Tre Teste on kaupunginosa, mikä kuuluu Rooman urbaanialueseen ja kuuluu Alessandrinon korttelistoon numero XXIII. Nimensä se on sannut puistoalueesta Tor Tre Teste-Alessandrino. Giovanni Patalucci Park on osa tuota puistoa. 

Lähimmt metroasemat ovat Torre Spaccata ja Alessandrino, molemmat Via Casilinan tien varrella. 


Alessandrinon korttelisto on Lazion maakunnan itäisin korttelisto ja se on saanut nimensä Aleksandrinan akvedukdista (punaisella merkattu kartalle).

Akvedukti rakennettiin Aleksanteri Severuksen ruhtinaskunnan aikana, noin vuonna 226. Alessandrinon akvedukti on 22 kilometriä pitkä ja se oli yhdestoista rakennetuista akvedukteista.

Rooman Saksan miehityksen aikana se oli Rooman vastarinnan päähenkilö Gobbo del Quarticciolo -jengin asuinpaikka. Maaliskuussa 2013 Via Prenestinan ja Via di Tor Tre Testen teiden kulmauksesta löydettiin uuden rakennuksen rakentamista varten tehdyn kaivauksen aikana hautausmaa, joka on peräisin ensimmäsien ja toisen vuosisadan alussa jaa, jota reunustaa muinaisen Via Prenestinan mukulakivet. Alue on nyt arkeologien kaivausalue.


Tor Tre Testeen on istutettu monenlaisia puita. Alueen läpi kulkee Alessandrinin akvedukti, josta on vain pätkä jäljellä.   

Alue sijaitsee juuri ja juuri Aurelianuksen kapunginmuurin ulkopuolella. Nämä Rooman laita-alueet ovat myös mielenkiintoisia historiallisesti. Tor Tre Teste sijaitsee itäisimpänä taajamana kehätien GRAn sisäpuolella ja täällä asuu vain noin reilut  12 000 asukasta. 

Tor Tre Testeen on Rooman keskusrautatieasemalta Terminiltä noin 8 km linnuntietä. Alue kuuluu niin sanottuun Campagna di Romanaan. Alue tunnetaan kauniista luonnostaan ​​ja monista antiikin antiikkiesineistään. Alueen pinta-ala on noin 2100 neliökilometriä.

1700- ja 1800-luvuilla Rooman maaseudunalueita edustivat laajat, lähes asumattomat alueet, joissa usein oli mahdollista kohdata vaikuttavien roomalaisten rakennusten jäänteitä raunioina ja kuvausta Rooman hiipuvasta  suuruudesta yhdessä Bartolomeo Pinellin ja Grand Tourin eurooppalaisten maalareiden pittoreskien kuvausten perusteella. Bartolomeo Pinelli (1781-1835) oli roomalainen taidemaalari, kuvittaja ja kaivertaja. Hän oli Akhille Pinellin isä.

Via Casilian keskiaikainen tie kulkee alueen ohitse ja itäpuolella kulkee E80 tie mikä kuluu osana Rooman kehätiehen GRA:n. Kehätien kupeessa sijaitsee suuri GranRom-ostoskeskus, mitkä Roomassa  aina sijaitsevat kaupungin ulkolaidoilla.

Alueella on ollut asutusta esihistoriallisista ajoista lähtien, mistä ovat osoituksena neljä nekropolia: Osteria del Curato-Via Cinquefrondi, Lucrezia Romana, Romanina ja Ponte delle Sette Miglia. Täällä kaivetaann kuparikaudelta (myöhemmältä pronssikaudelta) peräisin olevia kammiohautoja, jotka liittyvät ns. Ricaldone-kulttuuriin.

Tor di Testen alue on sijoitettu puistolueelle ja palvelut sijaisevat puistoalueen keskellä, missä sijaitsee myös bussipysäkit. Täältä on hieman heikot ja sekavat yhteydet Rooman keskustaan. Bussi kulkee puistoalueen ympärillä. He jotka asuvat Tor Tre Testen eteläpuolella, voivat ottaa Via Casilinan tieltä metron kaupunkiin. Pohjoisosassa asuvat voivat ottaa raitiovaunun 14 Via Prenestinan tieltä.  Täällä  viihtyvät melko varmasti lapsiperheet ja eläkeläiset.


Alue on nimetty travertiini-reliefistä, jossa on kolme päätä, joista yksi on verhottu naaras. Se on sijoitettu Sant'Anna a Tor Tre Testen kirkon julkisivuun.


Sant'Anna Tor Tre Teste, Via Prenestina 219

Raitiovaunut 5 ja 14aja tästä ohitse. Prenestina/Acqua Bullicante. Bussi 19L pysähtyy myös tässä samalla kohtaa.

Kirkko on peäräisn 1100-luvulta. Luultavasti ainoa syy oli se että ei ollut varaa peruskorjata, kun tornin puoleinen seinä hajosi vuonna 1966. Torni ei kuulunut edes alunperin kirkkoon, vaan kirkko rakennetiin kiinni torniin, mikä kuului hajonneelle keisarin huvilalle. 


Chiesa di Dio Padre Misericordioso (Armollisen Isä Jumalan kirkko),

 Piazza Largo Terzo Millenio 8 

Bussi 556 pysähtyy kirkon kohdalla.

Lokakuussa vuonna 2003 vihittiin käyttöön arkkitehti Richard Meierin suunnittelema  tämä 'Isän Jumalan armollinen kirkko', jolle on ominaista kolme valkoista purjetta, kirkkaus ja "savua syövä" sementti, jolla se rakennettiin. 



San Tommaso d'Aquinon kirkon alttari, Via Roberto Lepetit 99

Mosaiikki valmistui vasta vuonna 2011 ja sen on valmistanut Marko Ivan Rupnik, joka on slovakialainen teologia ja pappi ja hän kuuluu jesuiitti sääntökuntaan. Hän on valmistanut mosaiikkeja kirkkoihin Vatikaaniin, Sloveniaaan, Unkariin, Italiaaan ja Espanjanjaan.

Hän on jäsen jesuuttien tutkimuslaitoksessa Aletti Center Roomassa, Via Palolina  25. Centerissä on monelaista toimintaa. Aletti Center vastaanottaa muun muassa pakolaisia ja hankkii heille asunnon, koulutusta ja työpaikan. Rouva Michelle Obama kävi Centerissä Roomassa käydessäään. Mutta kuinka kävikään. Tämä ystävällisen tuntuinen mies potkittiin pois Aletti CenteristäJesuiitta Mark Rupnikia on syytetty nunniin kohdistuvasta psykologisesta ja seksuaalisesta väkivallasta. Jesuiitat ovat hiljaa.


San Tommaso d'Aquinon kirkko on mitääsanomattaoman näköinen ulkoa päin. Kirkon yhteydessä on kuitenkin erittäin paljon toimintaa, on esikoulu, ja leikkipuistokin.


Tor Tre Testessä on luonto aina lähellä.  Parco Giovanni Palatuccin  laaja viheralue kaupungin itälaidalla ja kattaa noin 80 hehtaaria. Tor Tre Teste Giovanni Palatucci -puiston monien kasvitieteellisten lajien joukosta löytyy monia erilaisia puulajeja. Puistossa voi ihailla jätteitä viimeisestä suuresta roomalaisesta akveduktista, Alessandrinon akveduktista. Akvedukti kulkee kauniin järven reunalla, jossa voit tarkkailla järviympäristöille tyypillistä eläimistöä ja kasvistoa, kuten lumpeita, lootuksenkukkia, suoruokoa ja kanervaa.


Alessandrian akvedukti







Amphiteatterikin täältä löytyy


Mantelipuu


tiistai 23. huhtikuuta 2024

Primavalle, Quartiere XXVII

Primavalle on Rooman kunnan korttelisto numero XXVII, mikä sijaitsee Rooman kunnan luoteisessa kulmauksessa. Primavallessa asuu noin 80 000 asukasta.

Tänne pääsee helpoiten metrolla A Battistin asemalle ja  siitä sitten busseilla eteenpäin. Piazza Venezialta Rooman keskustasta kulkee  Bussi 46, mutta se vie aikaa. Gemellin yliopiston sairaalan alueelle Primavellan pohjoisosaan pääsee parhaiten paikallisjunalla.

Ennen roomalaisten aikaa Tiberin joen alue oli etruskien aluetta. Ensimmäisten vuosisatojen ajalla on alue ollut maanviljeysaluetta, mistä tuotteet kuljetettiin Rooman myytäväksi. Aateliset käyttivät koko tätä aluetta metsästsyalueenaan.

Società Anonima Laziale di Bonifica Agraria osti vanhan Primavallen herraskartanon Vatikaanilta ja alkoi siitä tehdä asuintaamaa, Sacchetti Pinetan putitoaleen lähellä. Primavallen länsipuolella on vieläkin useita isoja maatiloja.

Primvallen ensimmäinen kylä syntyi niin että alueelle rakennettiin tiiliskivestä rakennuksia, joihin muutti fasisteja. Silloisen Via della Borgata di Primavallen kadun ja Via del Forte Braschin katujen risteykseen syntyi slummialue. Tämä alue löytyy nyttemmin Via Frederico Borromeon kadun varrelta. Slummi on voinut olla nykyisellä Piazza Clemnete XI:llä.

Myöhemmin useat uskonnolliset seurakunnat perustivat alueelle instituutteja, kuten Ursuliini-nunnat, Via del Assunzione 2, mutta ennen kaikkea Opera Don Calabria, Via Gian Battista Soria 13.

Fasistisen kauden aikana (1918- 1926) esikaupunkialueet rakennettiin Rooman keskustasta siirtymään joutuneelle väestölle. Monien yksityisten rakennusten rinnalle rakennettiin uusia julkisia asuntoja. Vuonna 1959 rakennettiin Piazza Capecelatro ja Santa Maria della Saluten kirkot.  Myöhemmin rakennettin useita kirkkoja tälle melko pienelle alueelle, ja yksi moskeijakin löytyy alueelta. 

Vatikaanin ja Primavallen välisellä alueella sijaitsee kaksi puistoaluetta Parco di Monte Ciocci ja Parco Regionale Urbano del Pineto. Monte Cioccin pohjoisosassa maa tärisee päivittäin, mutta mitään suurempaa maanjäritystä Roomassa ei ole ollut aikoihin.


Parco del Pineto Torlonia

Jälkimmäinen puistoaluea sisältää Parco Pineta Sacchettin ja Parco del Pineto Torlonian puistolueet. Nämä kaksi viimeiseksi mainittua puistoaleutta kuuluivat kahdelle rikkaalle roomalaiselle aatelissuvulle, Sacchetti ja Torlonia, mutta suvut ovat antaneet alueet kunnalle kaikkien yleiseen käyttöön. Tällä suunnalla kaupunkia on aina asunut Rooman rikkainta väheä, jotka omistaa suuria tiluksia. 

Torlonia on italialainen aatelismies, mikä oli kotoisin Ranskasta. Perhe omistaa yhden maailman suurimmista antiikkikokoelmista, Torlonia Collectionin. Villa Torloniasta olen aikaisemmin kertonut täällä. 

1700- ja 1800-luvuilla perhe harjoitti silkki- ja kangaskauppaa, ja heidän liiketalo Palazzo Nuñez Torlonia seisoo Via Bocca di Leone 79. Tästä yrityksestä perhe aloitti pankkitoiminnan pienessä mittakaavassa, mistä keskeytyi myöhemmin Banca del Fucino niminen pankki. Giovanni Torlonia, Funcinon kolmas kreivi, avasi pankin vuonna 1923. Nykyään pankki kuuluu yhteen useamman muun pankin kanssa. Italiassa on pankkeja joka lähtöön.

Sacchetti-suku on italialainen aatelissuku, minkä juuret ovat Toscanassa, mutta heistä useimmat asuvat nykyään Roomassa. Roomalainen haara polveutuu Giovanni Battista Sacchettista, Matteo Sacchettin ja Nanna Carduccin pojasta. Hän oli paavi Urban VIII:n Barberinin perheen kauppakumppani ja naimisissa Francesca Altovitin, Alessandro Altovitin tyttären knassa. Sacchettit olivat taiteen suojelijoita 1600-luvulla. Perhekokoelma sisälsi yli 800 maalausta, ja siitä tuli Rooman Capitolini-museon perusta.


Parco Pineta Sacchettin puistoalueelle on sisäänkäynti Via della Pineta Sacchetti 78. Bussit 446, 980 ja c6 pysähtyvät Pineta Sacchetti/Calasanzian pysäkillä, lähellä sisäänkäyntiä. Arkkitehti Pietro da Cortona suunniteli kuvassa olevan maatilan Sacchettin perheelle 1600-luvulla. 


Nimitys Pineta viittaa Pinjapuihin



Casino Sacchetti

Siinä sijaitsi myös  da Cortonan  suunittelema Casino Sacchetti, mutta se on jo kauan sitten hajonnut. Sana Casino on johdettu latinan kielestä ja se on käännetty huvittelu tilaksi, kuten suomalainen sana huvila viittaa. Ruotsalainen sana huvila/villa on normaali nimitys asuitalolle, koska omakotitaloja oli vain lyhyen ajan Ruotsissa 1800-luvun lopulla. Omakotitalo Suomessa on eri asia kuin mitä se oli aikoinaan Ruotsissa.


Parco del Pineto Torloniaan pääsee muun muassa osoitteesta Via della Pineta Sacchetti 119, siis vielä hieman edellä mainituilla bussilla eteenpäin, missä sijaitsee armeijalle kuuluva alue nimeltä Forte Braschi. Alueelle voi lähteä heti bussipysäkiltä, Pineta Sacchetti/Pio V:ltä muutama askel takaisin päin. Alue on aina avoinna, eikä sinne ole sisäänpäsymaksua. Seuravan pysäkin lähettyviltä Pineta Sacchetti/Forte Braschi pääsee myös alueelle.


Heti bussipysäkin jälkeen seisoo moderni kirkko nimeltä Gesù Divino Maestro alla Pineta Sacchetti. Kirkko on mielenkiintoinen sisältä päin, joten käykää vilkaisemassa, jos liikutte alueella.


Gesù Divin Maestro alla Pineta Sacchetti, Via Vittorio Montiglio 18

Torlonian puistoaluetta kutsutaan vitkistysalueeksi tai patikointialueeksi. Alueella kulkee yksi autotiekin, Via Vittorio Montiglio, mikä lähtee kirkon vierestä ja yhtyy Valle Aurelian tiehen ja se  johtaa Roma Balduinan paikallisjuna-asemalle. Sama juna pysähtyy Gemellin asemalla, missä sijaitsee Gemellin aivan valtava suuri sairaalakompleksi. Sairaala sijaitsee lähellä kirkkoa. 


Gemellin yliopistollinen sairaala

Gemellin juna-asemalla pysähtyy paikallsijunat ja Roma Ostienseen kulkeva bussi. Sairaalan edustalla pysähtyy useita busseja.  Siinä sijaitsee myös erilaisia yöpymismahdollisuuksia, sillä Italaissa on tapana että omaiset hoivaavat sukulaisiaan ja omaisiaan sairaalassa. Hoidossa käyvät tarvistevat myös yöpymipaikan.

Uskonnollinen Cattolica del Sacro Cuoren katolinen yliopiston omistaa sairaalan ja se on maailmankuulu sairaala. Gemellin sairaala tällä Primavalessa on yksi Italian johtavin sairaala. Sairaanhoito on Italiassa erittäin korkeatasoista ja melkein ilmaista.  Italiassahan on lukuisia uskonnollisia yliopistoja ja luultavasti jokainen niistä omistaa omia sairaaloita. Sairaala on saanut nimensä maailmankuulun Agostino Gemellin mukaan. Näitä Gemellin sairaaloita on useampiakin Roomassa.

Agostino Gemelli syntyi 18. tammikuuta 1878 Milanossa, kuoli 15. heinäkuuta 1959 Milanossa, oli italialainen roomalaiskatolinen filosofi ja lääkäri. Gemelli oli nuoruudessaan sosialismin ja positivismin kannattaja Italiassa ja suoritettuaan lääketieteen tohtorin tutkinnon, hän kääntyi katolilaisuuteen vuonna 1908 ja liittyi fransiskaanien ritarikuntaan. En tiedä paljoakaan näistä ritarikunnista, mutta ne toimivat vieläkin rintarinnan uskonnollisten sääntökuntien kanssa.

Sitten Gemelli johti uusskolastista liikettä Italiassa, jolle hän antoi vahvan sysäyksen ja vankan organisaation, erityisesti Rivista di filosofia neo-scolastican (perustettu 1909) kautta ja perustamalla Milanoon katolisen Sacro Cuore-yliopiston, jonka rehtori hän oli 1921-1959.

Biologisesti ja psykologisesti koulutettuna hän taisteli positivismia ja materialismia vastaan, erityisesti näillä kahdella tutkimusalueella. Toisaalta hän korosti vallitsevan uudenhegeliläisen idealismin edessä luonnontieteiden ja filosofian välisen orgaanisen yhteyden välttämättömyyttä.


Santa Maria della Pietà, Piazza Santa Maria della Pietà

Policlinico Universitario Agostino Gemelli/Agostino Gemellin yliopistollinen sairaala sijaitsee etelempänä kuin Santa Maria della Pien entinen kliniikka, Monte Marion paikallisjuna-aseman lähettyvillä. Alue on nykyään kunnan hallussa ja entinen sairaala on kunnan toimisto.  

Piazza Santa Maria della Pietàn torilla pysähtyy bussi 49, mikä lähtee Piazza Cavourilta Rooman keskustasta. Tämän entisen sairaalan takana sijaitsee aivan ihastuttava puistoalue.

Primavallessa sijaitsee toinenkin sairaala, Ospedale Cristo Re Roma/Cristo Re-sairaala. Cristo Re on tunnettu sekularisoitunut uskonnollinen instituutti tai paremminkin yhteisö Italiassa,  Sacro Cuore di Cristo Re, minkä kirkko löytyy Roomasta, Viale Mazzini 32, Della Vittorian asuintaajamasta.


Monte Mario, opservatorio

Puistoalue on laaja ja polkuja on ristiin rastiin. Täällä liikkuu villisikoja joita ei pidä pelästyä. Primavalle sijaitsee nimensä mukaisesti laaksossa, joka kulkee pohjois-etelä-suunnassa, alueella missä sijaitsee Rooman korkein kohta Monte Mario. Monte Mariossa on rautatieasema, missä pysähtyy paikallisjunat ja bussit 998 ja 912. 


Madonna del Rosarion kirkko, Via Trionfale

Olen aikaisemmin tehnyt postauksen kirkosta täällä.


Santa Maria Assunta e San Giuseppe, Piazza Celemnet XI

Tämä modernin kirkon voi aivan hyvin ohittaa!

Piazza Clemente XI on alueen keskeisin paikka, missä kohtaa 7 eri katua. Torin reunalla seioso kirkko nimeltä Santa Maria Assunta e San Giuseppe.

Tämä merkillinen kirkko on omistettu kahdelle eri uskonnolliselle haaralle, toimii myös alueen seurakuntakirkkona. Kirkko on siis pyhitetty Jeesuksen vanhemmille Marialle ja Joosepille. Kikrko valmistui 1950-luvulla ja arkkitehtinä toimi Tullio Rossi. Hän suunniiteli monat kirkorakennsuat Roomaan. 

Suomalaistyylisiä seurakuntakirkkoja ei Italiassa eikä Ruotissakaan ole, koska Italiassa  ei synnytä kirkkoon, eikä siis mihinkään seurakuntaan.  Asutusalueilla on siis kirkko missä alueen asukkaat saavat pitää yhteisiä toimintojaan, sillä italialaisethan ovat sosiaalista väkeä. 

Esikaupunkialueiden kirkkoja nimiteään nimellä parish, mikä tarkoittaa alueen yhteistä kirkkoa kokoontumisia ja hartauksia ajatellen. Varsinaista seurakunta elämää ei ole, sillä kirkot ovat avoinna kaikille. Kuka vaan voi osallistua ryhmätoimintoihin. Kirkon tiloissa on erilaisia ryhmiä, mitkä yleensä tekevät hyväntekeväisyystyötä, mutta myös erilaiset ryhmät kokoontuvat kirkon tiloissa keskustelemaan ja nuorille on usein järjestetty jalkapalloa tai muuta vastaavaa.


Primavalle oli 1930-luvulle saakka maalaismaisemaa ja harvaan asuttua aluetta, mikä koostui pääasiassa parakeista, jotka olivat virallisesti väliaikaisia ​​asuntoja. Primavallen taajama rakennettiin Aurelion ja Trionfalen esikaupunkien väliin. Siellä asui noin 7000-8000 roomalaista, jotka olivat joutuneet jättämään kotinsa kaupungin historiallisessa keskustassa fasistisen hallituksen aloittaman purkutyön yhteydessä.

Tämän vuosikymmenen aikana alue liitettiin fasistisen hallinnon Case Popolari-hankkeen toimesta alueeksi pienituloisille, ja vuonna 1938 alueelle valmistuivat ensimmäiset omakotitalot. Mutta arkelogien mukaan alueella on ollut asutusta 1000-luvulta lähtien. Aateliset käyttivät aluetta metsästysalueenaan.  

2000-luvulla Primavallesta on kehittynyt enemmänkin nukkumalähiö ja aikoinaan vilkas kaupallinen toiminta, joka alkoi suuren kauppahallin avaamisesta vuonna 1955.

Asuntoprojekti valmistui vasta 1950-luvulla, jolloin uusi työväenluokka katsottiin syntyneeksi ja korttelisto XXVII Primavallen kaupunginosa perustettiin 13. syyskuuta 1961. Nykyään täällä asuu noin 80000 asukasta.

Borgata Primavalle rakennettiin nykyisen Via Frederico Borromeon kadun molemmin puolin. 

Porta Portese Primavallen kirpputori sijaitsee Via Sebastiano Vincin kadun varrella. Suurin osa tavaroista on  kauppojen ylijäämää. Avoinna sunnuntaisn kello 8.00-13.00.  Bussi 916F pysähtyy sen edustalla, psyäkillä Livi C/Verga. Bussi lähtee Piazza Venezialta! 

Porta Portese Trasteveressä on huomattavasti isompi kirpputori, mutta siellä saa varoa taskuvarkaita!


Piazza Celemente XI

Siihen aikaan kadun nimi oli Via delle Borgata Primavalle, mutta Roomassa hävetään fasismin aikaa,  joten parasta oli muuttaa kadun nimi. Alueen keskeisin paikka on tori nimeltä Piazza Clemente XI. Torilta lähte seitsemän katua eri suuntiin. 

Lähin metroasema on Battistini. Busseja kulkee torilta vähän jokaiseen suuntaan.

Fasismin ajan arkkitehtuuria Primavallessa. Muun muassa asuinkasarmeja Via Federico Borromeon kadun varrella.


Santa Maria delle Salute, Via Tommaso de Vio 5, Via Federico Borromeon kadun pohjoisessa päädyssä.

Tämä kirkko on avoinna päivät pitkät. Kirkko valmistui vuonna 1960. Rakennustyyliä kutsutaan nimellä italialainen rationalismi, mikä myötäilee osittain funktionalismia. 


Vuonna 1932 aloitettiin paavi Pius XI:n käskystä kirkon rakentaminen syntymässä olevaan Primavallen kylään, mikä on Pineta Sacchettin San Filippo Neri-seurakunnan alainen palvontapaikka Tullio Rossin hankkeen pohjalta, jotta yhteisön Ursulini-nunnat voitaisiin Rooman keskustasta sijoittaa tänne. Myöhemmin nunnat saivat seurakseen vuodesta 1932 lähtien toimineen Opera Don Calabrian papit. Käännettynä suomeksi pappisjärjästön nimi on Jumalan huolenpidon köyhät palvelijat.

Primavallessa sijaitsee Santa Maria della Pietàn entinen psykiatrinen sairaala, missä nykyään saa hoitoa moiniin ongelmiin, kuten lääke- ja päihderiippuvaisuuteen, jopa apua ja tukea tupakanpolton lopettamiseen.

Täällä saa valita lääkärin ja sairaanhoitajankin. Täällä saa kuntoutusta ja proteesejakin. Täällä hoidetaan myös dementia potialita. Jopa palliatiivista hoitoakin tarjotaan. Mielisairaaloitahan ei ole Italiassa ollut pitkiin aikoihin, eikä niitä ole Ruotsissakaan.

Bussit 49, 546 ja 999 pysähtyvät pääsisäänkäynnin portilla. Monte Marion paikallis-juna-asemallekaan ei ole pitkä matka. Kliniikka sijaitsee laajalla alueella, erittäin kauniilla ja rauhallisella alueella. Täällä voi tehdä päiväkäveyn erittain luonnonkauniissa maisemissa.

Fasismin ajan rakennuksia

Wisteria

Huhtikuun lähestyessä wisteria kukkii kaikkialla Roomassa kauniilla violeteilla kukilla. Löydät niitä monista paikoista Roomassa, mutta yksi parhaista paikoista vaeltaa violetissa ihmemaassa on Villa Celimontana Park. Kukat ovat upeita täällä, ne roikkuvat katoilta ja hiipivät ylös vanhojen rakennusten seiniä pitkin.

Muita paikkoja Roomassa, joissa voit nähdä upeita violetteja viiniköynnöksiä, ovat Roseto Comunalen puutarha lähellä Circo Massimoa, Via Margutta, Piazza Venezia (Santa Maria dell'Ara Coelin kirkon vieressä ja lähellä Vittorio Emanuele monumenttia), Forum Romanumilla on myös wisteria köynnöksiä.

Wisteria, jota kutsutaan Italiassa glysiiniksi, on Kiinan, Japanin ja Etelä-Korean kotoperäinen kasvi. Siitä on kuitenkin tullut hyvin symbolinen Rooman kevät. Kauniit kukat kukkivat vain muutaman viikon. Toukokuun alussa wisteria-kukinta päättyy. Tartu siis kameraan ja kuvaa sen lyhytaikainen kauneus. Wisteria-katokset peittävät monia kaupungin vanhoja pihoja.


sunnuntai 21. huhtikuuta 2024

Rooman syntymäpäivä

Rooma eterna/ikuinen Rooma viettää 2777 vuotta tänään, sunnuntaina 21. huhtikuuta, suositun syntymäpäiväperinteen mukaisesti, joka tunnetaan nimellä Natale di Roma.

Onneksi olkoon Rooma!

maanantai 1. huhtikuuta 2024

San Stanislao dei Polacchi


Puhä Stanislao

Stanislaus Krakovalainen/Stanislao di Cracovia, syntyi Puolassa vuonna 1030 ja kuoli vuonna 1079 Krakovassa, Puolassa, oli puolalainen piispa ja marttyyri. Stanislausta kunnioitetaan pyhänä roomalaiskatolisessa kirkossa. Hän on Puolan kansallinen pyhimys, ja hänen muistopäivää vietetään 11. huhtikuuta, vaikka Puolassa juhlaa vietetään 8. toukokuuta.

Roomassa on kaksi Pyhälle Stanislaolle pyhitettyä kirkkoa. Vanhin on Via della Botthege Oscuron kadun varessa, keskellä Roomaa. 


San Satnislao, Viale Ronaldo Vignali 15

Uusin San Stanislaon kirkko  sijaitsee Don Boscon korttelistossa, Viale Ronaldo Vignali 15. Tämä on moderni kirkko mikä valmistui vuonna 1991. Arkkitehitinä toimi Ernesto Vichi, joka oli oikeastaan insinööri, mutta hän on suunnitellut muutamia kirkkojakin. 

Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen jälkeen (1962-1965) suunnittelijoiden täytyi miettiä uudelleen uusien jumalanpalvelustilojen suunnittelua, jossa celebranten/messun toimittava pappi ei enää käännä selkänsä seurakunnalle,  vaan kääntää kasvot seurakuntaan päin, minkä seurauksena sekä kirkon tilavuus että kirkon tilavuus määriteltiin uudelleen sekä alttarin paikka ja Vichiä pidettiin menestyneimpien joukossa uskonnollisen rakennuksen uuden roolin tulkinnassa liturgian uudistamisen takia.

San Stanislao dei Polacchin kirkko, Via delle Botteghe Oscuro

Kirkko on avoinb useinmiten ainakin kello 17-19.

Kirkko sijaitsee Piazza Venezian ja Torre Argentinan pyhän alueen välillä. Kirkkoa kutsuttiin varhaisina aikoina San Salvatore in Pensilis ja tällä nimellä on kirjattu tiettyihin asiakirjoihin vuosilta 1174 ja 1209. 

Vuonna 1578 paavi Gregorius XIII myönsi kirkon kuitenkin puolalaiselle kardinaali Stanislaus Hosiukselle, joka rakensi sen uudelleen, omisti sen St. Stanislaukselle, Puolan suojeluspyhimykselle. Näin hän perusti Roomaan tarvitseville puolalaisille pyhiinvaeltajille ja ulkomailla asuville saattohoitokeskukuksen.  Katollisethan usein miten matkustaa Vatikaaniin vanhoilla päivillään ja kun he sairastuvat vakavsti, Tarkoitus on ehtiä tehjä synninpäästö mieluiten Vatikaanissa, jos sattuu kuolemaan. Sillä se on liian myöhäistä kuoleman jälkeen. Ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa rippi, johon synninpäästö/absoluutio kuuluu, on sakramentti eli erityinen pyhä toimitus.



 San Stanislaon kirkko on hyvin pieni. Sivukappeleita ei kirkkosalissa ole.

Ulkoseinät ovat kiinni vierekkäisten rakennusten ulkoseinässä ja näin ollen kirkossa ei ole ikkunoita.

Kirkon nykyinen ulkoasu on peräisin 1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla tehdystä perusteellisesta peruskorjauksesta, jossa sivurakennukset ovat säilyttäneet kauniita stuckatuureja/kipsistä valmsiettuja reunalistoja ruusukkeita sisätiloissa. 

Arkkitehti ja taidemaalari Francesco Ferrari rakensi itse asiassa kokonaan uudelleen kirkon, joka oli tuolloin pitkälle rappeutunut, julkisivuineen ja jakoi sen kahteen kerrokseen. Yksilaivaisessa sisustuksessa on runsaasti stukkorakenteita, koristeita ja 1700-luvun puolalaisten taiteilijoiden maalauksia. 

Vuodesta 1982 lähtien San Stanislao on ollut Puolan kansalliskirkko Roomassa, ja se on pitänyt elossa useita tyypillisiä puolalaisia ​​uskonnollisia perinteitä, esimerkiksi lauantainna uskolliset tuovat mukanaan pieniä koreja täynnä ruokaa siunattavaksi, jotka sisältävät mm. värilliset ja maalatut munat, leikkeleet, leipä ja juusto, syötäväksi pääsiäis sunnuntaina.


Tämä rakennus on puolalaisten pyhiinvaeltajen 'hospitsi'

Kirkon viressä sijaitsee upeaakin upeampi Hocianum Palace, mikä on korkeatasoinen hotelli ja hieman siitä eteenpäin on puolalaisilla hospitsi klassisesn  kauniissa rakennuksessa ihastuttavalla Piazza Marganan torilla. Kirkon kuppesat Via dei Polacchin kuja pitkin Piazza MaMrganelle. Susoiteten käydä tällä pienellä viihtyisällä torilla, mistä löytyy apri eirtt
äin hvyää ruokapaikkaakin.

Puolaisia alkaa olla kaikkailla Euroopssa. Ruotsissakin he ovat suurin maahanmuuttajarymä menneinä vuosina. Puolasta on muuttaanut joukottain Ruotsiin aika ajoitain, joten monen ruotsalaisen juuret ovat Puolassa.