Palazzo Venezia

Piazza Venezia 

Piazza Venezia on Rooman suuri ja vilkas keskusaukio, joka toimii kaupungin tärkeimpänä liikenteen solmukohtana ja kohtaamispaikkana. Aukiolla sijaitsevat muun muassa Palazzo Venezia ja Viktor Emmanuelin muistomerkki.

Aukiolle Santa Maria in Loreton kirkon kupeeseen kaivetaan parhaillaan metroasemaa. Asemaa on yritetty kaivaa moneen kohtaan tälle torille mutta vasta tämä nykyinen kuoppa näköjään kelpaa.

Museo Nazionale del Palazzo di Venezia, Piazza Venezia

Sisäänkäynti museoon Va del Plesbicito 118, kulman takaa oikealta. Jos ei jaksa käydä suurissa roomalaisissa museoissa, niin täällä kannattaa kuitenkin käydä. Ei tule ähkyä, ja muutenkin on viihtyisä ja mielenkiintoinen museo. Tässä museossa on ikään kuin Rooman historia pienoiskoossa.

Avoinna:

 joka päivä kello 8.30-19.00

Sisäänpääsymaksu:

 10 € normaali hinta

18-25-vuotiaat ja yli 65-vuotiaat EU-kansalaiset  ilmainen sisäänpääsy!

Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina on ilmainen sisäänpääsy kaikille.

San Marcon kirkon sisäänkäynti

Huom! Museon vieressä sijaitsee aivan mahtavan upea kirkko nimeltä San Marco Evangelista, Piazza di San Marcon puolella. Olen tehnyt toisenkin sivun San Marcon kirkosta. San Marcon basilika on venetsialaisten kotikirkko Roomassa.

Madama Lucrezian ns puhuva patsas, sijaitsee palatsin nurkassa lähellä San Marcon kirkon sisäänkäyntiä ja sisäänkäyntiä palatsin sisäpihalle. Puhuvalla patsaalla meinataan roomalaisten tapaa kirjoittaa lappuja ja liittää ne näihin ns puhuviin patsaisiin. Lapuissa on tavallisesti kritisoidaan poliitikkoja tai jopa katollista kirkkoa, mutta myös naapurit tai työanantajat saattavat saada haukkumiset näissä lapuissa. Madama Lucreziassa ei enää ole lappuja ollut aikoihin. Sen sijaan Piazza di Pasquinolla, Pasquinon patsaassa olen silloin tällöin vieläkin nähnyt lappuja.

Taainpana kulkee vilkasliikenteinen Via del Plebisciton katu, jolta on sisäänkäynti museoon. Oikealla Piazza Venezia. Rakennuksen torin puoleisessa osassa sijaitsee Istituto per la Storia del Risorgomento Italiana, siis Italian yhdistymisen historiaa käsittelevä museo. 

Italia ei perinteisesti ole ollut yhteinen valtio kauaakaan. Italialaisilla on vieläkin vaikea käsittää Italiaa yhteisenä valtiona. Yhdistyminen ei tapahtunut kerralla vaan pitkällä ajanjaksolla ja virallisesti Italiasta tuli yhteinen valtio vuonna 1871, vaikka Italia ei vieläkään toimi kovinkaan yhteisesti. 

Italia jakautuu 20 alueeseen, regione. Viidellä alueella on täydellinen itsehallintaoikeus, vaikka kaikilla muillakin regioneilla on oma halltuksensa ja omia lakeja. Regionet jakautuvat 110 maakuntaan/provincia, joilla myös on suuri itseoikeushallinto ja ne taas puolestaan jakautuu yli 8000 kuntaan. 

Vasemassa alakulmassa sijaitsee San Marco Evnagelistan basilika. Sen vieressä sijaitsee pieni nunnaluostari Suore Figlie Della Chiesa, toiselta nimeltään Speculum Justitiae - Madonnella di S.Marco. Heillä on pieni oma kappeli Piazza Venezian torin puolella, rakennuksessa ovi joka sijaitsee lähinnä Via del Plebisciton kadun kulmaa. 

Se on vaan ajan kysymys, koska tämä luostari suljetaan ja tilat liitetään museoon. Ainakin sitten kun nunnia ei enää ole luostarissa. Luostari on sijainnut tässä erittäin kauan, joten ei heitä voi ajaa pois 'kodistaan'. Nunnat joutivat jo aikaisemmin muuttamaan tähän Campodogliolta, kun kukkulaa myllättiin uuteen uskoon. Yksi kokonainen Santa Rita da Cascia in Campitellin kirkko  pantiin paloiksi ja siirrettiin Via Montanaran kadun varteen. Kirkko rakennettiin uudestaan paloista ja se on nykyään nimeltään Sala Santa Rita, eräänlainen kultturikeskus.

Luostarin vieressä on sisäänkäynti sisäpihalle ja sen vieressä vasemmalla on itse Palazzo Venezia ja sen sisäpiha. Palatsin rakennuksessa on pari virastoa kuten mm Unicri, Ministero dei Beni delle Attivitá Culturali e del Tursimo ja Sioi.

Trastevereen/Casalettoon lähtevä raitiovaunun päätepysäkki on nykyään Palazzo Venezian edustalla Via di San Marcolla.

Roomaan ei voi matkusataa etteikö ennemmin tai myöhemmin saavu Piazza Venezialle/Venezian torille, jota voi pitää Rooman keskuspiteenä. Piazza on yksi Rooman suurimmista likenneristeyksistä, jossa voi vaihtaa kyytiä. Torin ympärillä sijaitsee useita pankkeja ja bankomaatteja, kahviloita ja ravintoloja sekä bussipysäkkejä. Itse torin reunalla pysähtyy bussit 119, 51, 60, 63, 80, 83, 85, 118, 160, 170 ja H.

Kulman takaa Via Quattro Novembreltä löytyy toinen busspipyäsäkki,  jolla pysähtyy keskustan tärkeimmät bussit 40, 60, 64, 70, 170, H ja sueita yöbussejakin. Tässä on Rooman parhaat mahdollisuudet vaihtaa bussia. Tämän bussipysäkin luona, kadun kulmauksessa on pankki, jolla on mukava esihuone, jossa on useita bankomaatteja. Ne toimii aina ja saa kaikessa rauhassa nostaa rahaa. Kadun puolella, pankin seinässä bussispysäkin luona on myös bankomaatti, mutta siinä jalkakäytävällä ei ole niinkään mukava nostaa käteistä. 

En maksa juuri koskaan kortilla vaan nostan käteistä sen verran kun luulen tarvitsevani kahden vuorokuaden aikana. Roomalaiset poliisit suosittelevat nostamaan käteistä, mutta ruokatvaramyymlöiden kassoissa ja hoteellissa voi maksaa kortillakin. Ravintoloissa ja kahviloissa ei kannata maksaa kortilla.

Metroasema jota on suunniteltu jo reilut kymmenen vuotta ainakin piti rakentaa tuohon torin keskellä sijaitsevan nurmikon alle. Siinä oli jo syvä reikä aikansa. Tarkoitus oli että linja D ja linja C kohtaisivat Piazza Venezialle koska juuri tässä kohtaa, Rooman keskeismmällä paikalla, tarvitaan hyviä liikenyhetyksiä joka suuntaan. Mutta maan alta löytyi niin paljon roinaa jotka sitten piti arkeologien tutkia. Lopulta päädyttiin siihen ettei mitään metroasemaa, ainakaan tälle paikalle voida rakentaa. Nyt kaivauksia on tehty Piazza della Madonna della Loreton torilla, siinä lähettyvillä.

Palazzo Venezia rakennettiin vuonna 1455 venetsialaisen kardinaali Pietro Bardon toimesta ja se sai nimekseen Palazzo Marco.  Kardinaali Bardon hartioilla oli palatsin vieressä seisovan San Marcon basilikan vastuu. Vain yhdeksän vuotta tämän jälkeen Bardosta tuli paavi Paulus II. Hän lisärakennutti palatsia. 

Palatsi pysyi paavillisessa käytössä kunnes siitä tuli Venzian suurlähetystö vuonna 1564 jolloin paavi Pius IV Medici soti palatsin Venezian tasavallan omistukseen ja siitä Paltasi Venezia sitten sai nykyisen nimensä. Mutta melko pian mahtavan Itävallan Habsburg vallitsija sai palatsin omistukseensa. Tuolla pienellä parvekkella piti Mussolini puheensa kansalle.

Kirkon vieressä sijaitsee pieni luostarikin, joka kuuluu Figlie delle Chiesa nimiselle järjestölle. Tuossa kuvassa, palatsin oikean puoelinen ovi johtaa pineen nunnien omistamaan kappleiin, jonne voi kuka vaan poiketa hiljentymään. Avoinna maanantaista perjantaihin kello 8.00-13.00 ja 16.00-19.30. 

Siinä sijaitsee myös Lazion maakunnan historiallinen, taiteellinen ja etno-antropologinen laitos jossa on kirjastokin. Tässä keskityn palatsissa sijaitsevaan museoon, Museo Nazionale del Palazzo  di Venezia, jonka omistaa Italian valtio.

Kerran kävin katsastamassa tuota sisäpihaa kun näin portin olevan avoinna. Siis

pihalle pääsee suoraan Piazza San Marcolta, kirkon vierestä vasemmalta.  Oikealla puolella kopperossaan istui vahti, mutta hän vaan viittasi kintaallaan, että katso sinä vaan.

Omasta  mielestäni itse palatsi ja sen sisäpiha on nautilloisempi nähtävyys kuin museoesineet. Sisäpihalla oli autoja parkissa.

Tai sitten sisäspiha on voitu avata kaikille yleisesti. Mikä ihana ajatus...Käykääpäs kurkkaamassa! 

Tämä sisäpiha on kunnostettu ja minulla on se tunne että nykyään pääsee museossa vierailevat sisäphalle, ja tuo rautaportti on lukittu ja porttivahti eläkkeellä. En tiedä....

Kun 1900-luvun alussa alettiin rakentamaan Piazza Veneziaa niin osa palatsia hajoitettiin. Benito Mussolini otti palatsin omaan käyttöönsä vuonna 1922 ja palatsista tuli fasismihallituksen pääkallonpaikka. 

Pietro Bardon/paavi Paulus II:n vaakuna

Palazzo Venezian museota alettiin suunnittelemaan jo vuonna 1916, kun saatiin itävaltalaiset pois palatsista. Tarkoitus oli perustaa kansallinen museo joka koskisi keskiaikaa ja renessanssia. Pikku hiljaa vuosien varrella alkoi palatsiin kasaantua monenlaisia esineitä mitalleja, aseita, maalauksia, veistoksia, keramiikkaa, gobelengejä, huonekaluja...Italian valtio sai paljon lahjoituksia rikkailta aatelissuvuilta. Esimerkiksi roomalainen prinssi Ladislao Odescalchi lahjoitti 1200 erilaista asetta kokoelmaan.  

Palatsissa on oma kappelinsakin, La Madonella di San Marco, kuten on ollut tapana palataseissa.

Santa Maria in Via

Santa Maria in Via, Via del Mortado 24, Largo Chigi,
 Via del Tritonen kadun läntisessä päässä

 Kirkko on avoinna arkisin kello 7.15-12.15 ja 16.00-20.00
Avoinna sunnuntaisin kello 8.30-13.00 ja 16.00-22.00

Huom! Tulin jälkeenpäin kertomaan että kirkko on suljettu, ainakin toistaiseksi. Luultavsti vain huoltotöitä varten. Tässä kirkossa lappaa paljon väkeä päivittäin ihan yhtenään.

Huom! Tätä kirkkoa ei pidä sotkea yhteen Santa Maria in Via Lata nimisen kirkon kanssa, joka sijaitsee Via del Corso 306, ei edes kaukana toisistaan ja joka on vanhempi kirkko kuin tämä. 

Luultavasti kirkko sai nimensä siitä että kaivot rakennettiin keskelle tietä tai teitten risteykseen, josta sitten kehkeytyi tori ja josta lähellä asuvat hakivat vetensä. Kaivoista tuli kohtauspaikkoja. Tämä kirkkohan rakennettiin kaivon päälle ja keskelle katua/le vie, ja 'vie' puolestaan voidaan kääntää myös sanalla kautta. Katu tai tie siis on ollut reitti, jonka kautta mentiin sinne minne mentiin. 'In vie' tarkoittaa siis yksinkertaisesti  kadulla tai tiellä. Ja näkeehän sen vieläkin että kirkko on todellakin keskellä tietä.

Kun kävelee Piazza Venezialta Via del Corso'a pohjoiseen päin kaksisataa metriä niin tulee Piazza Colonnalle ja heti siitä sitten Via del Corson oikealta puolelta lähtee Via Tritonen katu itään päin. 

Siinä heti kulman takana sijaitsee Largo Chigi, joka on yksi suurimmista liikennekohtauspaikoista. Tässä pysähtyy bussit  51, 53, 62, 63, 71, 80, 83, 85, 160, 492, N4, N5, N12.  Pysäkit sijaitsee aivan kirkon edustalla ja toinen pysäkki on tuossa vasemmalla talojen välissä, Via del Pozzolla. 

Largo Chigin oikealla puolella sijaitsee luksus ostosgalleria, Galleria Alberto Sordi. Galleriassa sijaitsee luksusluokan kahvilakin nimeltä Gran Caffé in Galleria. 

Muuten turistin kannalta tämä on hyvä alue vuokrata hotellihuone, esimerkiksi Hotel Tritone tai Hotel delle Nazioni. Tämän keskeisenpää paikkaa ei löydy Roomasta. 

Hieman sivummalla Via del Pozzetton varrella sijaitsee upea Hotel del Borgognoni. Nimi borgognoni tulee siitä että alueella on asunut paljon burgundilaisia.Tuossa vasemmalla talojen välissä sen toisen bussipysäkin edustalla sijatsee burgundilaisten kotikirkkokin, Santuario dell'Adorazione San Caludio dei Borgognoni.

Largo Chigi'ä vastapäätä seisoo Palazzo Chigi, jossa pääministeri ja hallitus kokoontuvat. Tässä kohtaa ei ole mitenkään outoa jos sattuu kohtamaan pääministeri Matteo Renzin, sillä hän kävelee mielellään pitkin katuja ja juttelee ihmisten kanssa. 

Kirkko rakennnettiin vuosien 1491 ja 1513 välisenä aikana. Paavi Innocento VIII Cibò oli luvannut kirkon jo alunperin serviittijärjestölle ja heidän hallussaan se on vieläkin. Minulla ei ole harmainta aavistustakaan että mitä tämä serviittijärjestö mahtaa olla suomeksi. Mutta serviitit ovat yksi viidestä alkuperäisestä kerjäläis-luostarisääntökunnasta. Ordine dei servi di Maria. Serviittien pääpaikka Roomassa sijaitsee San Marcello ai Corso'n kirkon kupeessa sijaitsevassa rakennuksessa.

Kirkon rakentaminen kesti, sillä serviitit halusivat saada kirkon vieressä sijaitsevan luostarin ensin valmiiksi. Arkkitehti Giacomo della Porta aloitti kirkon suunnittelun ja Fransesco da Volterraa jatkoi. Rakentaminen pysähtyi ja myöhemmin Carlo Fransesco Lambardi lopetteli työt. Lambardi oli serviittiseurakunnan jäsen ja hän oli taitava rakennusten koristeli. Julksivu saatiin valmiiksi vasta paljon myöhemmin ja sen teki Carlo Rainaldi. 

Kirkossa on taulu jossa kerrotaan lyhyesti siitä ihmetapahtumasta jonka kirkossa sijatseva Maria ikooni sai aikaan.

Vuonna 1256 sijaitsi kirkon paikalla lato. Siinä vieressä sijatsi kardinaali Pietro Capoccin asunto. Herra Capocci kuului arvovaltaisten roomalaisten aatelisten joukkoon. Hänellä oli luonnollisestikin hevostalli palatsinsa vieressä ja elintärkeä kaivo. Eräänä syyskuisena iltana läksi kardinaalin palvelija lähteelle hakemaan vettä. Hän putosi vahingossa kaivoon ja siitäkös vesi alkoi nousta ja alkoi tulvimaan. Hevoset säikähtivät ja alueen emännät juoksivat hädissään kujaa pitkin ja löysivät Madonna ikoonin joka oli valmistettu terrakotasta ja se kellui veden pinnalla. Paavi Alessandro IV Conti julisti ikoonin ihmeitätekeväksi ja käski rakentaa ikoonille oman kappelin. Kirkko rakennettiin kaivon päälle.

Kaivo sijaitsee tässä kaapissa nykyään

 Kaivokappeli on ensimmäisenä oikealla kun astuu sisään kirkkosaliin.

Lähteen edustalle on laitettu alttari, jossa saa hanasta lähdevettä mukiin ja sitä sitten kaadetaan alttarin taakse. Jotkut maistavatkin sitä vettä, mutta en suosittele juotavaksi, en edes maistettavaksi. Vesi on ikivanhasta lähteestä eikä sen terveellisyyttä tai puhtautta voi taata. Tämä lähdevesi perustuu uskoon. Yleensä paikalla on jokin serviittimunkki avustamassa. 

Kardinaali Pietro Capocci ja Madonna Pozzo ikooni

Tätä kirkkoa on vaalittu kuin kukkaa kämmenellä. Vasta 1900-luvun keskivaiheilla sai Virginio Vespignani  korjata kirkkoa ja hän laittoi runsaasti marmoria kirkon sisustukseen. Vespignani on ollut suunnittelemassa Campo Veranon kaunista hautaumaata Roomassa.

Kirkon nykyinen tittelikardinaali on ekvadorilainen Raul Eduardo Vela Chiriboga, jonka hartioilla on vastuu tästä kirkosta. Ei ihme että kirkosta on tullut Roomassa asuvien eteläamerikkalaisten suosikki kirkko. Monessakaan kirkossa ei pidetä niin usein jumalanpalveluksia kuin tässä kirkossa. Eteläamerikkalaisilla on oma espanjankielinen messunsa kello 10 ja kello 17 joka päivä. Muita julmalanpalveluksia on usein. Lauantaina on erityinen "kaivomessu", Madonna Pozzon kunniaksi, aamulla jo kello 7.30. Sunnuntaisin pidetään seitsemän jumalanpalvelusta. 

Kirkolla on oma kirkkokuoro ja he esiintyvät usein kello 12.00 messussa. Syyskuun 8. päivä juhlitaan Madonna Pozzon vuotuista muistojuhlaa. Syyskuun 26 päivänä yöllä on kirkko avoinna koko yön jolloin valvotaan perinteisesti ihmetapahtuman vuosijuhlaa.

Kirkossa juhlitaan myös vuotuista muistojuhlaa seitsemän pyhän serviitti pyhimyksen kunniaksi.  Rosario eli rukousnauha hartaushetki on joka ilta kello 18.30.

Pyhän Kolminaisuuden kappeli. Kuvassa on Johannes Kastaja, Fransiskus Assisilainen, Maria Magdalena ja luultavasti Johannes Evangelista. Cristoforo Casolani on valmistanut tämän kappelin.

Kirkon takaa Via Tritonelta käsin löytyy erittäin mukava Bistro Già Roma 1886.

Scuderie del Quirinale

Taidemuseo Scuderie del Quirinale, Trevin kaupunginosa

 Via della Dataria/ Via XXIV Maggio 16/ Piazza del Quirinale

Avoinna:

sunnuntaista torstaihin klo 10.00-20.00

perjantaista lauantaihin klo 10.00.22.30

 Sisäänpääsymaksu 15 €

Löytyy myös erilaisia allennettuja pääsylippuja!

Lorenzo Lotto näyttelystä

Arkkitehti Alessandro Specchi suunnitteli paavi Innocentius XIII:n pyynnöstä tämän hevostallirakennuksen Colonna suuvn tontille. Alun perin oli Carlo Fontana saanut aloittaa suunnittelun jota sitten Specchi jatkoi kuolemaansa saakka ja sen jälkeen Ferdinand Fuga lopetteli työt. Rakennus valmistui vuonna 1730 ja  se on pysynyt entisellään vuoteen 1938 saakka, jolloin osaan rakennusta tehtiin autotalli. Arkkitehti Gae Aulenti sai tehätväkseen vuonna 1997 tehdä peruskorjauksia rakennuksessa jossa on 1500 neliömetriä näyttelytilaa. Rakennuksen omistaa nykyään Italian valtio.

Palazzo del Quirinale, Piazza del Quirinale

Hevostallit, scuderie, rakennettiin vuosien 1722-1732 välisenä aikana Palazzo del Quirinalen yhteyteen, Colonna suvun tontille. Palatsissa asui siihen aikaan paaveja. Nykyään palatsissa asuu Italian presidentti.

Kaiken kaikkiaan noin 30 paavia on asunut palatsissa peräjälkeen. Paavi Paulo V Borgehese rakennutti palatsin 1500-luvulla ja hän oli ensimmäinen paavi joka asettui asumaan siihen. Aikojen saatossa on tässä noin 6000 huonetta käsittävässä valtavassa paltsissa asunut keisareita, kuninkaita ja jopa Mussolini ja Napoleonkin aikanaan. Nykyään saa kaikki valtionvierailulla olevat presidentit kuninkaat ja ruhtinaat asua palatsissa, sen erikoisessa vierassviitissä, jos he niin haluaavat.

Paavi Innocentius XIII de Conti rakennutti hevostallit palatsin kupeseen. Seuraava paavi Clemente XII Albani antoi Ferdinand Fugan valmistella palatsin. Vuonna 170 palatsi valmistui ja sitä ei ole muuteltu vuoteen 1938 sakka jolloin palatsiin rakennettiin autotallit palatsin alle. Palatsin alitse kulkee maanalainen katu, Traforo Umberto I. Vuonna 1997  ja vuoden 1999 välillä sai arkkitehti Gae Aulenti Friuli peruskorajata palatsin. 

Scuderie del Quirinale on erittäin suosittu taidmeuseo, koska täällä on aina nähtävillä suurien mestareiden teoksia. Näyttelyt vaihtuuu ajan kanssa. Ehdoton kohde kaikille taiteen ystäväille!

Kirjasto

Kahvila

Scuderiessa on aina  jokin tilapäisnäyttely  meneillään ja ne ovat aina erittäin korkeatasoisia. Suuria mestareita ja arvosttetuja taiteilijoita Italiasta ja muualta Euroopasta.

Rakennus valmistettiin 1700-luvulla Colonnan suvun tontille. Rakennus toimi hevostallina vuoteen 1938 saakka. Sen jälkeen autotallina.