Accademia di San Luca

Accademia Nazionale San Luca/Pyhän Luukkaan akademia,
 Piazza Accademia  di San Luca 77, Via della Stamperia

Akatemian kirjasto ja galleria ovat avoinna maanantaista lauantaihin kello 10.00-19.00.

Via della Stamperia lähtee koilliseen Fontana di Trevin suihkulähteen edestä. Vain 50 metrin päässä sijaitsee Accademai Nazionale San Luca. Piazza Fontana di Treville löytää kun kävelee Via del Corso'a pitkin ja kääntyy siltä sitten oikealle Via del Muratten kadulle, joka päätyy Trevin suihkulähteen eteen. Via del Tritonen kadulta löytää myös helposti Piazza Accademai di San lucalle Via delal Samperian kuja pitkin. Via del Tritonen kadulal samannimsellä pysäkillä pysähtyy bussit 100 ja 119. 

Accademia Nazionale San Luca on erittäin korkeataoien taidegalleria, missä on runsaasti korkeataoista taidetta. Suosittelen! 

Guercino/Giovanni Fransesco Barbieri, Pyhä Luukas

Kankaalle maalattu öljyvärimaalus kooltaan noin 220 cm x 180 cm. Bolognassa syntynyt Guercino, alkuperäiseltä nimeltään Giovanni Fransesco Barbieri (1591-1666), oli yksi aikansa suurimpia ja ahkerimpia  maalarimestareita. Hänen maalauksiaan löytyy hieman kaikkialta, jopa kaksi maalausta Tukholman kansallismuseostakin.

Tämä yllä oleva monelle ehkä tuttu Guercinon maalaus on vuodelta 1659 ja se löytyy Kansas Citys'tä, USA, Nelson-Atkins Museum of Art. 

Pyhää Luukasta pidetään perinteisesti joidenkin Neitsyt Maria ikoonien maalaajana. Tai paremmin sanottuna, ei Luukas niitä maalannut, vaan Pyhä Henki Luukkaan kautta. Joten Pyhä Luukas on saanut kunnian lainata niemään tälle arvovaltaiselle akatemialle. 

Ortodoksinen kuvaus Pyhästä Luukaksesta

Calabriassa, Italian niemimaan "varpaassa" sijaitsee San Luca nimien kunta.

Madonna di San Luca, Bologna,

Santuario della Madonna di San Luca nimisessä pyhäkössä

Pyhä Luukas on taiteilijoiden suojeluspyhmys. San Luca Evangelistan vuotuinen muistojuhlapävä on 18 lokakuuta. Luukas oli ns toisen sukupolven kristitty. Hän kirjoitti Luukkaan evankeliumin ja Apostolien teot. Evankeliumissaan Luukas kertoo Jeesukssen lapuudesta ja Mariasta, jota hän kutsuu Herran palvelijaksi ja siunatuksi naiseksi kaikkien naisten keskuudessa. Hän kertoo myös Pietarin ja Pauluksen matkasta Roomaan ja ennen kaikkea Pyhästä Hengestä, jonka Luukas kertoo johdatelleen Pietaria ja Paulusta evankelisoidessaan juutalaisten ja pakanoiden keskuudessa. Luultavasti Luukas toimi lääkärinä, joten hän on myös lääkäreiden suojeluspyhimys yhdessä Santi Cosma ja Damiano veljesten kanssa.

Luukas oli ainoa evankellista, joka kertoi Madonnasta. Luukas kertoi Jeesuksen opetuslapsista ja naishenkilöistä, jotka seurasivat Jeesusta. Viimeismpien tutkimusten peruteella Luukkaan pyhät jälkeenjäännökset on tuotu Paduaan, Santa Giustina basilikaan, ikonoklasmia pakoon, mikä tarkoittaa  kuvakieltoa uskonnollsiten ja poliittisten tai muiden kuvien, symbolien ja muistomerkkien tuhoamista tai niiden kieltämistä.

Italialainen kirjailija Dante Alighieri sanoi että Luukas on kirjoittanut evankeliuminsa nöyryydestä, rakkaudesta ja ilosta.

Accademia San Luca'ssa on tämä maalaus joka esittää Pyhää Luukasta ja sen on maalannut Carlo Maratta. Maratta on yksi barokin ajan suurista ja erittäin ahkerista mestareista hänkin. Maratta tuli 13-vuotiaana Rooman ja jäi sinne lopuksi elämäänsä. Hänen ehti maalata monta alttaritaulua Rooman kirkkoihin. Marattan maalauksia löytyy teidegallerioista ympäri maapallon ja melkein jokaisesta roomalaisesta palatsista ja useista kirkoista.

Taidemaalari Federico Zuccaroa pidetään akatemian perustajana. Perustajien joukossa oli vielä Zuccaroakin vielä taitavampi taidemaalari Girolamo Muzinao. Akademia perustettiin vuonna 157. 

Zuccaro oli  alunperin firenzeläinen. Hän oli manieristityylin tademaalari, mutta hän oli melko taitava arkkitehtikin. Roomaan hän tuli vanhimman veljensä Taddeon mukana. Federico kävi Lontoossa ja sai siellä maalata portretteja Elisabeth I:stä. Hän kävi myös Espanjassa ja sai malaata freskoja El Escorialin linnassa. Manerieristinen tyyli syntyi italialaisen myöhäisrensanssin ajalla 1520-1600. Manerianismissa kuvattiin kroostetusti eleitä ja tunteita, liioitellun kaunista, herkää ja hentoa.

Akademian tarkoituksena oli nostaa taidemaalareiden statusta ja arvostusta taiteilijoina. Zuccaro'sta (tai Zuccari'sta) tuli akademian ensimmäinen tirehtööri. Taidemaalarit halusivat että heidän ja kuvanveistäjien sekä arkkitehtien töitä arvostettaisiin enempi kun käsityöläisten. Alunperin oli jokaisen akatemian jäsenen lahjoitettava yksi teoksistaan akatemialle, joten akatemian kokoelmat ovat melko suuret.

  San Luca e Martina

Santi Luca e Martinan kirkko Roomassa, Foro Romanon kulmassa, on San Lucan akatemian omistama kirkko. Kirkko on nykyään avoinna joka lauantai kello 8.00-20.00.

 Santa Martinan kappeli ja reliikit. Pyhä Martina on roomalainen pyhimys.

 Pietro Cortonan hautamuistomerkki

Pietro da Cortona eli samaan aikaan Roomassa ja hän suunnitteli kirkon akademialle, Santi Luca e Martina. Pietro da Cortona tai Pietro Berettini oikealta nimeltään, oli vielä edellä mainittuja taiteilijoita taitavampi mestari. Cortona oli yhdessä Giovanni Lorenzo Berninin ja Franseco Borromin kanssa myöhäisbaroliin suurimmat ja maailmnakuulut mestarit. 

Da Cortona pääsi Barberinin suvun suosikiksi ja paavi Urban VIII Barberini toimi da Cortonan mesenaattina. Da Cortona sai kunnian maalata upeita maalauksia niin Plaazzo Barberiniin kuin Palazzo Quirinaleenkin. Hän teki suuren vaikutuksen sen ajan roomaliaseen taide-elämään ja oli ehdoton suosikki Akademiassa. Vuonna 1634 hän aloitti San Luca e Martina kirkon rakentamisen.

Paavi Urban VIII Barberini piti itseoikeutena että hän sai märätä kuka oli taiteilja Roomassa siihen aikaan ja he jotka paavi  kelpuutti listalle saivat paavin veljenpojan kardinaali Franesco Barberinin suojelua. Giovanni Lanfranco, Andrea Sacchi, ranskalaiset Roomaan paenneet taiteilijat Nicolas Poussin ja Simon Vouet sekä arkkitehti Carlo Maderno olivat Fransescon suuria suosikkeja.

Kardinaali Fransesco Barberni asettui ensin asumaan Sforzan suvun palatsiin Quirinalen kukkulalle, mutta hän antoi asuntonsa melko pian Taddeo veljelleen, joka oli Palestrinan prinssi. Itselleen hän rakennnutti Palazzo Barberinin, jonka Carlo Maderno sai suunnitella. Quirinalen palatsia voidaan pitää Rooman upeimpana palatsina, ehdottomasti. 

Kardianali Fransesco Babreini oli myös Accademia San Lucan suojelija ja hän kustansi San Luca e Martian kirkon rakentamisen. 

 Akatemin kaunis puutarha jonka voi nähdä rauta-aidan lävitse.

Torilla on Il Ristoro Patriota niminen ravintola, millä on sisätilat ja ulkotilat.

Palazzo Venezia

Museo Nazionale del Palazzo di Venezia, Piazza Venezia

Sisäänkäynti museoon Va del Plesbicito 118, kulman takaa oikealta. Jos ei jaksa käydä suurissa roomalaisissa museoissa, niin täällä kannattaa kuitenkin käydä. Ei tule ähkyä, ja muutenkin on viihtyisä ja mielenkiintoinen museo. Tässä museossa on ikään kuin Rooman historia pienoiskoossa.

Avoinna:

 joka päivä kello 8.30-19.00

Sisäänpääsymaksu:

 10 € normaali hinta

18-25-vuotiaat ja yli 65-vuotiaat EU-kansalaiset  ilmainen sisäänpääsy!

Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina on ilmainen sisäänpääsy kaikille.

San Marcon kirkon sisäänkäynti

Huom! Museon vieressä sijaitsee aivan mahtavan upea kirkko nimeltä San Marco Evangelista, Piazza di San Marcon puolella. Olen tehnyt toisenkin sivun San Marcon kirkosta. San Marcon basilika on venetsialaisten kotikirkko Roomassa.

Madama Lucrezian ns puhuva patsas, sijaitsee palatsin nurkassa lähellä San Marcon kirkon sisäänkäyntiä ja sisäänkäyntiä palatsin sisäpihalle. Puhuvalla patsaalla meinataan roomalaisten tapaa kirjoittaa lappuja ja liittää ne näihin ns puhuviin patsaisiin. Lapuissa on tavallisesti kritisoidaan poliitikkoja tai jopa katollista kirkkoa, mutta myös naapurit tai työanantajat saattavat saada haukkumiset näissä lapuissa. Madama Lucreziassa ei enää ole lappuja ollut aikoihin. Sen sijaan Piazza di Pasquinolla, Pasquinon patsaassa olen silloin tällöin vieläkin nähnyt lappuja.

Taainpana kulkee Via del Plebisciton katu, jolta on sisäänkäynti museoon. Oikealla Piazza Venezia. Rakennuksen torin puoleisessa osassa sijaitsee Istituto per la Storia del Risorgomento Italiana, siis Italian yhdistymisen historiaa käsittelevä museo. 

Italia ei perinteisesti ole ollut yhteinen valtio kauaakaan. Italialaisilla on vieläkin vaikea käsittää Italiaa yhteisenä valtiona. Yhdistyminen ei tapahtunut kerralla vaan pitkällä ajanjaksolla ja virallisesti Italiasta tuli yhteinen valtio vuonna 1871, vaikka Italia ei vieläkkän toimi kovinkaan yhteisesti. Italia jakautuu 20 alueeseen, regione. Viidellä alueella on täydellinen itsehallintaoikeus, vaikka kaikilla muillakin regioneilla on oma halltuksensa ja omia lakeja. Regionet jakautuvat 110 maakuntaan/provincia, joilla myös on suuri itseoikeushallinto ja ne taas puolestaan jakautuu yli 8000 kuntaan. 

Vasemassa alakulmassa sijaitsee San Marco Evnagelistan basilika. Sen vieressä sijaitsee pieni nunnaluostari Suore Figlie Della Chiesa, toiselta nimeltään Speculum Justitiae - Madonnella di S.Marco. Heillä on pieni oma kappeli Piazza Venezian torin puolella, rakennuksessa ovi joka sijaitsee lähinnä Via del Plebisciton kadun kulmaa. 

Se on vaan ajan kysymys, koska tämä luostari suljetaan ja tilat liitetään museoon. Ainakin sitten kun nunnia ei enää ole luostarissa. Luostari on sijainnut tässä erittäin kauan, joten ei heitä voi ajaa pois 'kodistaan'. Nunnat joutivat jo aikaisemmin muuttamaan tähän Campodogliolta, kun kukkulaa myllättiin uuteen uskoon. Yksi kokonainen Santa Rita da Cascia in Campitellin kirkko  pantiin paloiksi ja siirrettiin Via Montanaran kadun varteen. Kirkko rakennettiin uudestaan paloista ja se on nykyään nimeltään Sala Santa Rita, eräänlainen kultturikeskus.

Luostarin vieressä on sisäänkäynti sisäpihalle ja sen vieressä vasemmalla on itse Palazzo Venezia ja sen sisäpiha. Palatsin rakennuksessa on pari virastoa kuten mm Unicri, Ministero dei Beni delle Attivitá Culturali e del Tursimo ja Sioi.

Trastevereen/Casalettoon lähtevä raitiovaunun päätepysäkki on nykyään Palazzo Venezian edustalla Via di San Marcolla.

Roomaan ei voi matkusataa etteikö ennemmin tai myöhemmin saavu Piazza Venezialle/Venezian torille, jota voi pitää Rooman keskuspiteenä. Piazza on yksi Rooman suurimmista likenneristeyksistä, jossa voi vaihtaa kyytiä. Torin ympärillä sijaitsee useita pankkeja ja bankomaatteja, kahviloita ja ravintoloja sekä bussipysäkkejä. Itse torin reunalla pysähtyy bussit 119, 51, 60, 63, 80, 83, 85, 118, 160, 170 ja H.

Kulman takaa Via Quattro Novembreltä löytyy toinen busspipyäsäkki,  jolla pysähtyy keskustan tärkeimmät bussit 40, 60, 64, 70, 170, H ja sueita yöbussejakin. Tässä on Rooman parhaat mahdollisuudet vaihtaa bussia. Tämän bussipysäkin luona, kadun kulmauksessa on pankki, jolla on mukava esihuone, jossa on useita bankomaatteja. Ne toimii aina ja saa kaikessa rauhassa nostaa rahaa. Kadun puolella, pankin seinässä bussispysäkin luona on myös bankomaatti, mutta siinä jalkakäytävällä ei ole niinkään mukava nostaa käteistä. 

En maksa juuri koskaan kortilla vaan nostan käteistä sen verran kun luulen tarvitsevani kahden vuorokuaden aikana. Roomalaiset poliisit suosittelevat nostamaan käteistä, mutta ruokatvaramyymlöiden kassoissa ja hoteellissa voi maksaa kortillakin. Ravintoloissa ja kahviloissa ei kannata maksaa kortilla.

Metroasema jota on suunniteltu jo reilut kymmenen vuotta ainakin piti rakentaa tuohon torin keskellä sijaitsevan nurmikon alle. Siinä oli jo syvä reikä aikansa. Tarkoitus oli että linja D ja linja C kohtaisivat Piazza Venezialle koska juuri tässä kohtaa, Rooman keskeismmällä paikalla, tarvitaan hyviä liikenyhetyksiä joka suuntaan. Mutta maan alta löytyi niin paljon roinaa jotka sitten piti arkeologien tutkia. Lopulta päädyttiin siihen ettei mitään metroasemaa, ainakaan tälle paikalle voida rakentaa. Nyt kaivauksia on tehty Piazza della Madonna della Loreton torilla, siinä lähettyvillä.

Palazzo Venezia rakennettiin vuonna 1455 venetsialaisen kardinaali Pietro Bardon toimesta ja se sai nimekseen Palazzo Marco.  Kardinaali Bardon hartioilla oli palatsin vieressä seisovan San Marcon basilikan vastuu. Vain yhdeksän vuotta tämän jälkeen Bardosta tuli paavi Paulus II. Hän lisärakennutti palatsia. 

Palatsi pysyi paavillisessa käytössä kunnes siitä tuli Venzian suurlähetystö vuonna 1564 jolloin paavi Pius IV Medici soti palatsin Venezian tasavallan omistukseen ja siitä Paltasi Venezia sitten sai nykyisen nimensä. Mutta melko pian mahtavan Itävallan Habsburg vallitsija sai palatsin omistukseensa. Tuolla pienellä parvekkella piti Mussolini puheensa kansalle.

Kirkon vieressä sijaitsee pieni luostarikin, joka kuuluu Figlie delle Chiesa nimiselle järjestölle. Tuossa kuvassa, palatsin oikean puoelinen ovi johtaa pineen nunnien omistamaan kappleiin, jonne voi kuka vaan poiketa hiljentymään. Avoinna maanantaista perjantaihin kello 8.00-13.00 ja 16.00-19.30. 

Siinä sijaitsee myös Lazion maakunnan historiallinen, taiteellinen ja etno-antropologinen laitos jossa on kirjastokin. Tässä keskityn palatsissa sijaitsevaan museoon, Museo Nazionale del Palazzo  di Venezia, jonka omistaa Italian valtio.

 Sisäänkäynti sisäpihalle

Kerran kävin katsastamassa tuota sisäpihaa kun näin portin olevan avoinna. Oikealla puolella kopperossaan istui vahti, mutta hän vaan viittasi kintaallaan, että katso sinä vaan.

Omasta  mielestäni itse palatsi ja sen sisäpiha on nautilloisempi nähtävyys kuin museoesineet.

Tai sitten sisäspiha on voitu avata kaikille yleisesti. Mikä ihana ajatus...Käykääpäs kurkkaamassa! 

Tämä sisäpiha on kunnostettu ja minulla on se tunne että nykyään pääsee museossa vierailevat sisäphalle, ja tuo rautaportti on lukittu ja porttivahti eläkkeellä. Aikaisemmin sisäpihalla oli paljon autoja parkissa.

Kun 1900-luvun alussa alettiin rakentamaan Piazza Veneziaa niin osa palatsia hajoitettiin. Benito Mussolini otti palatsin omaan käyttöönsä vuonna 1922 ja palatsista tuli fasismihallituksen pääkallonpaikka. 

Pietro Bardon/paavi Paulus II:n vaakuna

Palazzo Venezian museota alettiin suunnittelemaan jo vuonna 1916, kun saatiin itävaltalaiset pois palatsista. Tarkoitus oli perustaa kansallinen museo joka koskisi keskiaikaa ja renessanssia. Pikku hiljaa vuosien varrella alkoi palatsiin kasaantua monenlaisia esineitä mitalleja, aseita, maalauksia, veistoksia, keramiikkaa, gobelengejä, huonekaluja...Italian valtio sai paljon lahjoituksia rikkailta aatelissuvuilta. Esimerkiksi roomalainen prinssi Ladislao Odescalchi lahjoitti 1200 erilaista asetta kokoelmaan.  

Palatsissa on oma kappelinsakin, La Madonella di San Marco, kuten on ollut tapana...