maanantai 21. maaliskuuta 2016

Pääsiäinen Vatikaanissa


Palmusunnuntai Pyhän Pietarin torilla

Jokaisella pääsiäisviikon päivällä on oma tyylinsä, jokainen jumalanpalvelus sisältää draaman, sanoin ja teoin, henkisesti ja fyysisesti, hymnejä, valoa, suitsukkeita, liikehdintää ja paljon muuta vain siksi, että kaikessa pyhässä ilmaistaan Jumalan ilmestys ihmisten keskuudessa. Pääsiäisviikolla on jokaiselle päivälle oma ohjelmansa. Palmusunnuntaina lauletaan kaiken kaikkiaan 119 värssyä jotka pohjautuvat Markuksen evankeliumiin. Näin jatketaan koko viikko uusilla tapahtumilla.


Pääsiäisvalvojaiset, Exultet

Pääsiäinen on katollisen kirkon ehdottomasti tärkein pyhä. Joulu on paremminkin perhejuhla.

Pitkääperjantaita edeltävänä yönä on kaikkien kirkkojen ovet avoinna koko yön. Aivan kaikkien. Perheet kävelvät ympäri kirkosta kirkkoon, jopa lapsetkin ovat mukana. Monet lahjoittavat kukkia tai jopa rahaa sivualttareille. Mutta pääkirkko on tyhjä, pimennetty ja autio. Kaikki koristeellisuus on poimittu pois tai peitetty liinoilla. Ei valoa, ei musiikkia. Jopa se ikuinen tulituikkukin pääalttarilla sammutetaan. 

Vatikaanissa valvojaiset alkavat kello 20.30 pääsiäisaattoiltana. Valvojaisissa sytytetään  noin 7000 kynttilää, jotka ovat kirkkoväellä mukanaan. Yön aikana Paavi tulee kastamaan 10 uutta katollista, viisi naista, neljä miestä ja yhden lapsen. Heistä neljä on italialaista, kolme albanialaista ja muut Kambodjasta, Keniasta ja Portugalista.


Ruotsin televiso tulee näyttämään suorana lähetyksenä  kello 21.15 ristintien hartaushetken Kolosseumilta, jossa paavi on luonnollisestikin pääroolissa.

Pitkänäperjantaina on ainoa päivä, jolloin ei pidetä jumalanpalvelusta. Sen sijaan pidetään ikivanha esikrisitillinen rituaali joka kestää kolme tuntia. Vaikka tämä pitkä ja ikivanha liturgia on väsyttävä ja hyvin yksinkertainen, niin se on silti suosituin tapahtuma pääsiäisviikolla katollisissa maissa.



Pitkänäperjantaina kulkee paavi ns via crucis, ristinkantotien, kulkueen, jonka hän aloittaa Kolosseumilta ja sen jälkeen käy kolmessatoista  kirkkossa. Paavi ei luonnollisestikaan kävele ja kanna ristiä vaan hän kulkee omassa paavinautossaan, papamobile, mukanaan risti, josta avustajat pitävät huolen. Tämä perinteinen katollinen pitkänperjantain tapahtuma toimitetaan ympäri maapalloa useimmissa katollisissa kirkoissa.



Pääsiäisaattona mennään sitten sukulaisten luokse kylään. Mutta illalla sytytetään soihtu kirkkojen eteen ja siitä sitten soihtu kannetaan kulkueessa pimeään kirkkoon, jossa on kaikki valaistus sammutettu. Diakooni kuuluuttaa: Lumen christi! Kristuksen valoa! Kirkkoväki vastaa että Lumen christi. Jokaisella on mukanaan kynttilä tai pieni lyhty. Tämä vuoropuhelu jatkuu aikansa kunnes kaikki kynttilät on sytytetty. Jokainen käy sytyttämässä vuoron perään oman kynttilänsä kirkkoon tuodusta soidusta. Sen jälkeen diakooni laulaa ikivanhan 400-luvulta peräisin olevan hymnin nimeltä Exsultet.



Pimeys ja valoisuus (tai valaistus) ovat tärkeimmät tekijät katollisessa pääsiäisrituaalissa, vaikkakin tärkeintä roolia kantaa se rajaton rakkaus, jonka kaikki ihmiset saavat kokea pääsiäisdraaman (passion) mukaan. Kyse on todellisesta pyynteettömästä rakkaudesta, joka on kaikille tarjolla, kuka sen haluaa ottaa vastaan. Näin pimeydessä vaeltavat pääsevät valoisuuteen.

Tämän jälkeen soitetaan kirkonkelloja merkiksi siitä että Kristus on ylösnoussut ja kirkkosaliin alkaa tulvia taas valoa. Kaikki yhdessä tervehtivät toisiaan sanomalla että Kristus on ylösnoussut!  Kyllä, Hän on todellakin ylösnoussut!


Pääsiäispäivänä  on hilpeä tunnelma Pyhän Pietarin torilla kun Paavi julistaa Urbi et orbi siunauksensa kaikille kansoille ympäri maapallon. Tilaisuus aloitetaan aina tervehtimällä ensin juutalaisia heidän omalla kielellään ja sen jäkeen tervehdys useilla muillakin kielillä. Kuinka monella kielellä tervehdys esiteään poikkeaa kerta kerralta, mutta tämä tervehdyksen tekee Paavi, tai Paavin nuoret edustajat, jotka osaavat kunkin kyseessä olevanmaan kieltä. Paavi tekee tämän kerran viikossa Pyhän Pietarin torilla. 

Tämä on tilaisuus jossa kannattaa turistienkin olla mukana ja kokea kuinka tunnelma muuttuu aivan konkreettisesti hilpeämmäksi ja iloisemmaksi, varsinkin Roomassa. Uskonto ei Italiassa ole vakava asia, päinvastoin. Sitten tämän kokoontumisen jälkeen mennään syömään lammasta ja lapset saavat suklaamunan.

Viime vuonna Roomassa satoi pääsiäispäivänä ja sade häiritsi pahasti seremonioita torilla. Mutta Paavin sanoma meni varmasti silti perille. Hän pyysi ja rukoili että Jumala antaisi meille kaikille rohkeutta olla nöyriä ja rohkeutta pyytää anteeksi. Paavi siunasi kaikki paikalla olleet ja kaikki muut ympäri maapalloa, urbi et orbi.


Tämä on rakkausdraama, tosikertomus rajattomasta ja pyynteettömästä rakkaudesta, jonka Jumala lahjoittaa omille luoduilleen. Rakkaus on voittanut vihamielisyyden. Valo on karkoittanut pimeyden.


Oikein hyvää Pääsiäistä kaikille!

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Kottaraiset



keltainen alue, kesäasuinpaikka
vihreä alue, kottaraisia vuodet ympäri
sininen alue, talviasuinalue

Kottaraisia on yli sataa eri sorttia. Koska kottaraiset ovat seurallisia lintuja niin ne mielellään asustavat suurien kaupunkien alueilla. Pääasialliseen ruokavalioon kuuluu hyönteiset ja hedelmät. Mutta jotkut kottaraiset ovat kaikkiruokaisia.

Common starling in london.jpg

Joka kevät ja syksy on valtavat kottaraisparvet suuri riesa Roomassa. Roomassa on yritetty keksiä keinoja kuinka hätyytellä kottaraiset kaupungin ulkopuolelle. Kottaraisilla on nimittäin tapana tanssia edestakaisin isoissa parvissa iltaisin ja linnut saastuttavat kadut, rakennukset, autot ja kävelijät.

Tämä ongelma esiintyy muuallakin Euroopassa, mutta tässä nyt keskityn vain Roomaan. Jostain syystä kottaraiset haluavat tanssia juuri isojen italialaisten kaupunkien yllä. Rooma on erityisen suosittu kaupunki kottaraisten parissa. Ne lentää Teveren joen yllä ja sen ympäristössä enimmäkseen. Luultavasti ainakin miljoona kottaraista parveilee Rooman yllä varsinkin keväsin ja syksyisin. 

Juuri ennen joulua kottaraiset alkavat parveilla ja suunnitella etelänmatkaansa. Ei ne kovin pitkälle muuta Roomasta, mutta pienen talviloman ne yleensä pitävät hieman etelänpänä. Suuri osa näistä Rooman yllä parveilevista kottaraisista on tullut pohjoisemmasta ja ovat matkalla etelään. Kottaraiset ovat poissa sitten kolmisen kuukuatta kunnes ne  taas palaavat.

Ongelma on suuri myös Rooman lentokentillä. Lähemmäs sata kertaa on lentokoneet törmännet isoihin lintuparviin. Lentokentillä käytetään eräänlaisia lentäviä robotteja, jotka ajavat pois lintuparvia.


Tässä kottaraisten hätyyttelijät. Heillä on megafoonit joista kuuluu ns hätähuutoja, joita kottaraiset itse käyttävät, kun he näkevät jotain josta olla huolestunut. Näillä hätähuudoilla yritetään hätyytellä kottarisparvet kaupungin ulkopuolelle.

















keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Valvisciolon luostari


 Valvisciolon luostari, Via Badia 14, Sermoneta,
 Latianan provinssissa, Lazion maakunnassa.

 Olen aikaisemmin tehnyt postauksen Sermoneta'sta.

Sermoneta – Veduta

Sermoneta

Roomasta on noin 70 km Sermonetaan. Valtatietä SS7 Via Appiaa pitkin etelään päin. Sermonetan kunnalla on paljon mielenkiintosta tarjottavaa turisteille. Mutta alueen tiet ovat kapeita ja mutkaisia. Sermoneta sijaitsee ylhäisessä yksinäisyydessään Lepinen vuoriston kupeessa. Sermonetassa asui 1200-1500-luvuilla asui runsaasti juutalaisia.

Tämä on perinteisesti Caetanin aatelissuvun maita vielä tänäkin päivänä. Sermonetan keskustassa seisovan kastellin omistaa vieläkin Caetanit ja alueella on heidän iki-ihana puutarhansa Giardino di Ninfa. Sen ihananpaa puutarhaa ei voi olla olemassa kuin mitä Ninfa on. Suvulla on myös maanviljelytila ja viininviljelyä alueella. Sermonetan alue kuuluu Euroopam ns "exellence" turistikohteisiin.



Junalla Roomasta Latina Scalon asemalle ja siitä paikallisbussilla eteenpäin Sermonetaan ja siitä bussilla Valviscoloon. Sermonetasta on Valviscolon luostariin vajaat kaksi kilometriä. Sermonetasta on serpentiinitie alas Via Abbadialle, jota pitkin sitten pääsee suoraan luostariin. Via Abbadia on kapea kylätie. Ensimmäinen luostarin portti on suljettu joten täytyy jatkaa matkaa vielä sata metriä kunnes tulee avoimen portin luokse.


Valvisciolo on sisterssiläisen sääntökunnan (Ordo Cisterciesis) luostari. Sisterssiläiset ovat reformoituja katolilaisia. Sääntökunnan perusti Robert de Molesme vuonna 1110. Sitä ennen luostarin paikalla asui basilikaani munkkeja, sääntökunta joka perustettiin kreikkalainen Basileios Suuren (330-379) kunniaksi. 

Heidän jälkeensä paikalla asusti Temppeliritareita kunnes sisterssiläsiet saapuivat paikalle vuonna 1313. Nykyinen luostari on kuitenkin rakennettu vuonna 1864. Sisterssiläinen luostarijärjestö noudattaa benediktiiniläisiä luostarisääntöjä. Sisterssiläiset luetaan olevan ensimmäinen luostarisääntökunta jos katsotaan mitä luostarisäännöissä sanotaan. Keskusjohtoinen organisatio, johon kuuluu useita luostareita.


 Valvisciolon luostari


 Santo Stefano Martire on nimeltään luostarin kirkko

Kirkko ei sinäänsä ole kovinkan erikoinen mutta luostarin sisäpiha on yksi kautemmista joita olen nähnyt. Mutta sisterssiläiset suosivat melko pelkistetyä kirkosalia ja puhtaita tasaisia seiniä.



Cappella San Lorenzo


Kirkosta löytyy kuitenkin San Lorenzon/Pyhän Laurin kappelista feskomaalauksia jotka on maalannut Niccolo Circignani, toiselta nimeltään Il Pomarancio. Roomasta löytyy vaikka kuinka paljon Il Pomarancinon freskomaaaluksia, kuten Santo Stefano Rotondo, Oratorio del Santissima Crocifisso, San Giovanni dei Fiorentini, Santa Croce in Gerusalemme ja Santa Pudenziana.  Arkkitehtoonisestihan luostari ja sen kirkko ovat romaanisen tyylin mestariteoksia.



Jumalanpalvelusajat vasemmalla ja aukioloajat oikealla. Italialainen siesta, siis pause, täällä luostarissa kello 12-15, on huomioitava. Silloin on portti lukossa.

















File:Abbazia di Valvisciolo 16.jpg