Pietro Cavallini

Pietro Cavallini (n.1250 – n.1330)

Pietro Cavallini  syntyi noin vuonna 1240 Roomassa, kuoli noin vuonna 1330 Napolissa, oli italialainen taidemaalari ja mosaiikkitaiteilija, joka toimi Roomassa vuosina 1283-1308 ja sen jälkeen Napolissa.

Suunnilleen samaan aikaan Cimabuen kanssa Cavallini alkoi kääntyä stereotyyppisistä bysanttilaisista muodoista suurempaan naturalismiin. Myöhemmin hän vaikutti taiteilijoihin, kuten Giottoon.

Cavallinin ensimmäinen oikeaksi todistettu teos on sarja Rooman San Paolo Fuori le Muran naveen freskokoristeita, jotka on tehty vuosina 1277–1290. Nämä maalattiin 5. vuosisadan varhaiskristillisten freskojen ääriviivojen päälle pyrkimykseksi yrittää restauroida ne. Täällä on oma  postaukseni San Paulo Fuori le Muran basilikasta. 

Santa Maria in Trasteveren basilika

Hänen kaksi suurta säilynyttä teostaan ovat mosaiikit Neitsyen elämästä, Santa Maria in Trastevere (1291) ja fragmentaarinen fresko, minkä tärkein osa on lopullinen tuomio, Santa Cecilia in Trastevere.

Tässä alla muita hänen tekemiään mosaiikiktöitä Santa Maria in Trasteveren basilikan absidissa.

'The Last Judgement' teos kokonaisuudessaan

Kauniissa Santa Cecilian kirkossa Trasteveressa on Cavallinin mestariteos The Last Judgement/Viimeinen tuomio. Suuri osa maalauksesta kuitenkin katosi, kun kirkon sisätilat uusittiin 1700-luvulla. Täällä on oma postaukseni kirkosta.

Lopullinen tuomio (1293), Santa Cesilia in Trasteveren kirkossa

Roomaan rakennettiin 1100-luvulla paljon kirkkoja, joista suurin ja tärkein oli Santa Maria in Trastevere, joka korvasi varhaiskristillisen basilikan 300-luvulta. Kirkon rakentaja oli paavi Innocentius II (1130-1143). Vaikka rakentaminen saatiin päätökseen vasta paavi Innocentius II:n kuoleman jälkeen noin vuonna 1148, mosaiikit apsiskaaressa ja sen kaaren yläosassa valmistuivat hänen elinaikanaan.

Nämä mosaiikit valmistuivat 1300-luvun lopulla toisella seitsemällä mosaiikilla, joista kuusi kertoi Neitsyen elämästä. Pietro Cavallini on dokumentoitu näiden mosaiikkien luojaksi apsisissa ja sen kaaren alaosassa.

Kuusi kohtausta ovat neitsyen syntymä, julistus, Kristuksen syntymä, kuningasten palvonta, esittely temppelissä ja asuntolassa. Neitsyen elämään lisättiin toinen mosaiikkikuva, joka esittää Pietarin esirukoilijaksi suosittelemaa maallikkoa, joka jumaloi Neitsyttä ja lasta.

Roomassa San Giorgio in Velabron basilikan absidimosaiikki on  melko varmasti myös Cavallinin tekemä. Täällä olen tehnyt postauksen tästä ikivanhasta ja kotoisasta basilikasta. Velbaron basilika on yksi omista suosikeistani.

Brancaccion kappeli

Cappella Brancaccio, San Domenico Maggioren kirkossa Napolissa. Jos käytte Napolissa niin käykää ihmeessä tässä kirkossa. Täällä on oma postaukseni Napolista!

Vuonna 1308 Pietro Cavallini oli Napolissa ja hän teki mosaiikkitöitä San Domenico Maggioren monumentaaliseen suureen kirkkoon, muun muassa Brancaccion suvun kappeliin. Kirkko on Napolin kuninkaallisten kirkko ja myös useitten napolilaisten aatelissukujen kirkko. Kirkko seisoo keskellä Napolia, Piazza San Domenoco Maggrioren torin reunalla.  Kirkko on todellakin upea.

Brancaccion suvun kappeli. Ikävä kyllä italialaisissa kirkoissa on usein huono valaistus. Usein isommissa kirkoissa saa pääalttarille valaistuksen, jos laittaa pääalttarin vieressä sijaitsevan pineen peltilaatikkoon  muutaman kolikon.

Brancaccio-suku on Caracciolo- ja Capece-sukujen ohella yksi vanhimmista napolilaisista aatelisten perheistä. Sukuun syntyi yli 32 haaraa, joissa oli yhtä monta sukunimihaaraa: Brancaccio dei Brielis, della Fontanella, Glivolo, del Vescovo ...

Brancacciot palkittiin arvostetuilla arvonimillä:

Baroonit: Cesa, Corropoli, Giungano, Laurino, Loriano, Miano, San Mauro, San Nicola della Strada, San Pietro, Serpico, Spinazzo, Spineto, Sogliano, Sorbo, Strambone, Trentinara, Trentola.

Markiisit: Montescaglioso, Montesilvano, Rivello, San Raffaele, San Sebastiano.

He omistivat myös monia läänejä kuten Alfanon, Aversan, Bruscianon, Candelaron, Cantalupon, Castelvecchion, Cervaron, Crecchion, Forcellan, Grisolian, Gualdon, Laterzan, Lavianon, Monteleonen, Montefredanon, Noian, Pescaronan, S. Vitalianon, Salandraineton, Sp. Spineto,  Trentinara, Trentola.

Italia oli suurelta osalat aikoinaan aatelisten ja Kirrovalation omistamaa aluetta. Melkin joka ikisessä kylässä/kapungissa oli aatelisperhe joka piti valtaa. Monet aatelissuvut omistivat kymmenittäin kyliä ja kaupunkeja. Useimmissa kylissä on vieläkin aatelisten palatsi kylän korkeimmalla kukkulalla. Jotkut aateliset omistaa palatsinsa vieläkin,  mutta monesta on tehty museo.

Ruotsissakin on atelisilla ollut aluevalltaa siellä täällä, mutta ei samassa mitassa kuin Italiassa.

Perinteisestihän aatelissuvut kustansivat kirkkojen rakentamisen  ja koristelun, jotta samalla he saivat oikeuden saada suvulleen hautakappelin kirkkoon. Näin on ollut Ruotsissakin. San Domenico Maggioren kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1255. Kirkon viressä sijaitsee dominikaani munkkiluostari San Martino.

Brancaccion suku on korkea-arvoisin aatelissuku Napolissa ja he kuuluvat napolilaiseen perusaatelistoon. Suku on jakaantunut myöhemmin napolilaiseen ja  roomalaiseen sukuhaaraan. Suvulla on myös vahva ranskalainen sukuhaara. Brancaccion suvulla on jopa oma teatterikin Roomassa. 

Don Salvatore Brancaccio syntyi Napolissa ja hänestä tuli suvun päämies. Hänestä tuli Trigginaon prinssi, Lustran herttuas, Montescaglioson markiisi ja Patrizio Napoletano/patrisi nobile, joka kuului korkeinpaan aatelissukuun.  

Don Salvatore avioitui upporikkaan amreikkalaisen Elisabeth Fieldin kanssa, joka toi mukanaan suuria summia perheeseen. Häät pidettin Italian  kuningatar Marhgerita di Savoian palatsissa. Salvatore haaveili päästä kuninkaalliseen sukuun. Rouva  prinsessa Bancaccio osti San Gregorio Sassolan kylästä linnan ja näin hänenstä tuli päällepäsmäri alueella. Prinsessa jopa kutsui kuningatar Marghretan kylään linnaan. Roomaan he rakensivat valtavan palatsin ja alkoivat nimitellä toreja ja katuja omalla sukunimellään.

Heidän poikansa Marcantonio Brancaccio jatkoi vanhempiensa perinnettä ja suku sen kuin rikastui. Suvun hallinassa on ollut yli 30 paikkakuntaa, missä he ovat barooneja, prinessjä, markiiseja, herttuaita...

Santi Silvestro e San Martino ai Monti

Basilika Santi Silvestro e San Martino ai Monti, Viale Monte Oppio 28

Avoinna: 7-12 ja16.30-19

Messu arkisin kello 7.30, 8.30 ja 18.00

Sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kello 8.30, 10.00, 11.30, 18.00 sekä 19.30

Tähän kirkkoon eksyy harvempi joka ei tiedä kirkon olemassaolosta. Kirkko nimittäin sijaitsee hieman sivusta suuremmista valtaväylistä ja silti keskustassa. Tänne löytää helposti jos lähtee Cavourin metroaseman luota ihanaa ja rauhallista ja erittäin keskiaikaista katua Via dei Selciä ja pian sitten tulla tupsahtaakin Piazza di San Martino ai Montille. 

Torilla seisoo paljon parkkeerattuja autoja ja torni nimeltä Torre dei Capocci. Torni kuului Capoccin aatelissuvun kastelliin/linnoitukseen, mikä on purettu kun alueen katuja levennettiin. 

Tässä torilla kohtaa viisi katua, vilkkaasti liikennöity "pääkatu" Via Giovanni Lanza, Via di San Martino ai Monti, Via dei Quattro Cantoni, ja kaksi pienenpää katua Via in Selci ja Via Equizia. Siihen aikaan keskiajalla monet rikkaat perheet rakensivat vartiotornin. Torneja löytyy ennen kaikkea Montin kaupunginosasta.

Via Merulanan kadulla  kulkee useita busseja, kuten 16, 75, 117, 714 ja C3, tämä viimeksi mainittu bussi kulkee ptikän matkan Rooman läitse kahden suurimman hautausmaan väliä. Cimitero Flaminion hautausmaa  ei ole ikävä kyllä mikään nähtäväyys, muttta Campon Veranon hautausmaa on kaunein hautausmaa minkä olen ikinä nähnyt! Olen tehnyt kolme postausta Campo Veranosta, osa I ja osa II ja 'pääpostaus'. 

Tämä basilika on yksi vanhimmista roomalaisista kirkoista. Basilikan nimi juontaa juurensa neljänneltä vuosisadalta, mutta basilika rakennettin kokonaan uduestaan 800-luvulla. Bonifatius VIII antoi kirkon Karmelvuoren Siunatun Neitsyen ritarikunnalle  vuonna 1229 ja kirkko on nykyään yksi Rooman tärkeimmistä basilikoista, joissa yli 750 vuoden ajan Jumalan äitiä on rukoiltu ja kunnioitettu nimellä " Nostra Signora del Monte Carmelo"/Karmelvuoren neitsyt Maria. Karmelvuori sijaitsee  Israelissa Haifan alueella. Vuori mainitan useamman kerran Raamatussa.

Raamatussa ensimmäisessä kuninkaiden kirjassa vuori on Elian ja Baalin profeettojen välisen kohtauksen näytöspaikka. Yksittäiset erakkoina eläneet munkit alkoivat asuttaa vuorta jo 500-luvulta alkaen. Ristiretkien aikana,vuonna 1150, perustettiin karmeliittojen katolinen sääntökunta ja vuorelle rakennettiin luostari. Muslimit tuhosivat luostarin vuonna 1291, mutta se jälleenrakennettiin vuonna 1828. Elian luola Karmelvuoren juurella on pyhä niin kristityille, kuin juutalaisille ja muslimeillekin. Karmeliitit ovat oleet tiukin sääntökunta, muytat hekin ovat alaknet natamen hieman periksi tiukosiat säännöistään.

Tältä näyttää kirkko torin puolelta, mutta tästä ei ole sisäänpääsyä kirkkoon. Om mentävä kuvassa vasemmalla sijaitsevaa katua Via Equizia kirkon toiselle puolelle. Siellä on pieni kaunis ja rauhallinen tori kirkon edustalla.

Alkuperäinen Tituli Equitii sijaitsi tuossa kirkon vasemmalla puolella, jonne nuo portaat johtavat. Tituli sijaitsee maan alla. Pääalttarilta pääsee myös tähän osioon rakennusta, mutta se ei ole avoinna vieraille. Titulia näytetään oppaan kanssa sillloin tällöin. Titulus on 11x18 metriä kooltaan.

Luostari torin puolelta nähtynä

Mutta täältä torin puoleta ei pääse sisään kirkkoon, vaan on mentävä kirkon ympäri Via del Monte Oppion puolelle. Sieltä on sisäänpääsy kirkkoon. Kirkon sisäänkäynnin vieressä sijaitsee valtavan iso luostarirakennus. Jos kävelee luostarin ohitse luostarin takapuolelta aikaisin aamupäivällä, niin siellä on pitkä jono miehiä, jotka jonottavat ruokapakkausta. Luostari on karmeliittiluostari.

Monet luostarit jakavat pieniä ruokapaketteja köyhille, työttömille ja asunnottomille. Mutta sääntönä on ettei juovuksissa saa tulla ruokajonoon. 

Vatikaanissakin on tällainen jono kaksi kerta päivässä Pyhän Pietarin basilikan kupeessa, lähellä bussipysäkkiä. Siinä on Vatikaanin hyväntekeväsiyysjärjestön Caritas pääpaikka. Caritas pitää huolen myös pakolaisista ja maahanmuuttajista Italiassa. Ruotsissakin on Caritas, joka on täälläkin katolllisen kirkon organisaatio.

Santa Lucian luostarinkirkon sisäänkäynti, Via in Selci, sijaiste seläkkäin Santi Silvestroe martino ai Montin lusoatrian ja Arciconfraternita del SS. Sacramento e della Regina dei Martiri hyväntekeväisyys palvelun kanssa.

Tämä lyhyt katu Via in Selci on parhaiten säilynyt keskiaikainen katu Roomassa. Suosittelen kävellä päästä päähän ja käväistä Santa Lucia in Selcin kirkossa jos se on avoinna. Se on avoinna ainakin sunnuntaisin kello 9.30-10-30.

Santa Lucian luostarin kirkko

Via dei Salzin puolella sijaitsee toinen luostari, augustiiniläisluostari nimeltä Santa Lucia ja nunnien pieni kirkko, joka on avoinna kaikille messujen aikana. Luostarit seisovat seinät vastakkain. Santa Lucia in Selcin kirko on kahdeksannelta vuosisadalta. Borromini uuskorjasi kirkon 1600-luvulla.

Ulkoapäin luostari on julman ja kolkon keskiakainen, mutta sisältä se on varmasti viihtyisä ja moderni.

Santia Silvestro e San Martino ai Montin kirkon vieressä oleva luostari on karmeliittien hallussaan vuodesta 1299 lähtien ja heidän omistuksessaan vuodesta 1559. Tämä on karmeliittien pääpaikka Curia Generalizia dei Carmelitana. Luostarissa asuu nykyään 77 munkkia. Kirkko on myös karmeliittimunkkien kotikirkko ja kirkon papit ovat karmeliittejä jotka asuvat luostarin tiloissa. Myös vieressä sijaitsevan augustiiniläis-nunnaluostarin pappi asuu täällä karmelliitti munkkien kanssa luostarissa.

Roomasta löytyy noin parikymmentä karmeliittiluostaria.

San Martino oli alunperin unkarilainen. Hän eli 300-luvulla. Hän tuli Roomaan keisarin armeijan palvelukeeen. Hän sai komennon Galliaan, Ranskaaan. Kerrotaan että hän puolusteli kerjäläisiä ratsunsa selästä. Hän jätti Gallian ja sen jälkeen luultavasti hän antoi kastaa itsensä kristinuskoon. Hän alkoi kiinnostua papin virasta ja lopulta hänet vihittiinkin papiksi. Vuonna 361 hän perusti askettiisen luostarin Ligugé'en Ranskaan, jota pidetään ensimmäisenä luostarina Euroopassa. Luosatri on nyt nimeltään San Martin, Pyhän Martinon kunniaksi. Tämän jälkeen hänestä tuli Tours'in piispa. Piispana ollessaan hän perusti myös toisen luostarin nimeltä Marmoutier. 

Pyhää Martinoa juhlitaan 11. marraskuuta ja karmeliittien juhla pidetäään 16. heinäkuuta. 

Upea absidi missä ei ole alttaritaulua lainkaan vaan upea tabernaakkeli seisoo koristeena. Nuo komeat kynttelinjalat on valmistanut Fransesco Belli, joka oli tunnettu hopeaseppä 1800-luvulla. Kuorin kalkkimaalausket on tehnyt Cavallucci, Hän kuvaa neljää karmeliittipyhimystä Andrea Corsini, Mgadalena de pazzi, Pietro Tommaso ja Teresa d'Avila. Absidissa on myös kuvattuna Jumala, Maria ja Jeesus lapsi ja Pyhä Pietari ja Paulus.

Santi Silvestro tulee kirkon nimeen paavi Silvestrosta. Se oli paavi Silvestro I joka rakennutti tämän kirkon neljännellä vuosisadalla. Kirkko oli silloin alkuun Titulus Equiiiti nimeltään, ei siis varsinainen kirkko, vaan alkukristillinen rukous-ja kokoontumistila jonkin yksityishenkilön talossa. Basilika rakennettiin 600- ja 900-luvuilla ja korjattu useanpaan kertaan.

Kirkko ja basilika on oikeastaan sama asia, muttta basilkan arkkitehtuuri on hieman erilainen kuin muitten kirkkojen. Basilikassa nimittäin on keskilaiva sivulaivoja huomttavasti korkeampi ja siellä ylhäällä on ikkunoita joista valo pääsee kirkkosaliin.

 

Italiassa sanalla basilica tarkoitetaan myös erityisen arvoaseman omaavaa kirkkorakennusta sen muodosta riippumatta.

Confessio/krypta, Titolo di Equizio, jonne pääsee portaita pääalttarin alle on nähtävyys 

Täällä on monen pyhimyksen reliikit kuten esim. Pyhä Sofia roomalainen, Artemis, Paulina, Sisinnius ja paavi San Martino I, joka eli 600-luvulla.

Vasemalla puolella salia on ovi, mikä johtaa titukseen, mutta ovi on aina lukossa, eikä kirkossa ole kirkkovahtimestaria juuri koskaan avaamassa ovea. Jostain syystä ei uskalleta antaa ihmisten käydä siellä omin päin, kuten yleensä on tapana Roomassa. Pelätään kai että sinne tulee asunnottomia nukkumaan. Tai että pelätään että kävijät jättäävät lamput palamaan.

Minut tultiin kerran 'häätämään ulos' San Lorenzo Fuori del Muran basilikan kryptasta, koska kirkko haluttiin lukita.  Olin siellä kryptassa aivan yksin, joten ei olisi ollut mukavaa jos meikälänien olisi lukittu yön ajaksi kirkkoon. Aukiolo-ajoista on vakea  pitää lukua, koska jokaisella kirkolla on eri aukiolo-ajat.

Portailla mitkä johtaa alkuperäsien kirkon rippeisiin kasvaa rikkaruohoa, joten portaita ei ole kovinkaan usein käytetty.

Kirkon julkissivu on Pietro da Cortonan suunnittelema ja vuodelta 1650. Stefano Castelli on valmistanut Pyhän Silvestron ja Martinon reliefit. Kirkon takaa pääsee portaita pieneen puutarhaan. Luostarin yhteydessä on soiaalikeskus missä köyhille ja kodittomille jaetaan ruokaa.

San Martino ai Montin kirkko perustettiin nähtävästi 300-luvun lopulla yksityishenkilön kotiin ja siitä nimitys Tituli Equitii. Tämä kirkko on luultavasti Rooman toiseksi vanhin kirkko. Pantheon on vanhin vaikka sekin on suurelta osin uusrakennettu. San Silvestro e San Martino ai Monti on pyhitetty Paavi Silvestrolle ja Toursista kotoisin olevalle kardinaalille nimeltä Martin(o). 

Nykyinen kirkko on Paavi Sergius II:n ajalta, 800-luvulta. Katakombeista haettiin pyhiä jälkeenjäännöksiä hevoslasteittain kirkkoon. Pyhän Sofian (Sophia of Rome) jälkeenjäännökset olivat mm lastissa mukana. Alkuperäisestä kirkkorakennuksesta on melko paljon jäljellä vaikka kirkkoa on korjattu useanpaankin kertaan.

Basilikan alla olevan kryptaan pääsee pääalttarin alta kryptasta. Argeologit ovat tehneet kaivauksia kirkon alla ja löytäneet vanhat jumalanpalvelustilat, Titulus Equitii'n. 

Kryptan on suunnitelut Pietro Cortona 1700-luvulla. Kryptassa on useammankin paavin, sekä useammankin pyhimyksen jälkeenjäännökset, jotka tuotiin suojaan kirkkoon katakombeista. Täällä on myös niin Lateraanikirkon kuin Konstantiinin basilikista tuotuja maalauksia.

Kaksi tittelikardinaalia jotka ovat huseeranneet kirkossa on valittu paaveiksi, Pius XI vuonna 1922 ja Paulus VI vuonna 1963. Tabenaakkeli pääalttarilla on Francesco Bellon tekemä. Kirkossa on erittäin paljon kappeleita ja jokainen niistä tipaten täynnä kauniita maalauksia.

Vastapäätä Santi Silvestron ja San Martino ai Montin kirkon sisääkäyntiä Viale del Monte Oppion varrella seisoo korkea jämäkkä muuri ja sen takana sijaitsee yksi Rooman upeimmista palatseista, Palazzo Brancaccio. Palatsin tontti on valtavan iso, se käsittää kokonaisen kortteliston. Via Merulanan ja Via Mecenaten katujen kulmauksessa, palatsin tontin nurkkauksessa sijaitsee Brancaccion teatteri.

Teatro Brancaccion nimi ensi alkuun oli Teatro Morgana. Aivan ensin teatteri oli nimeltään Politeama Brancaccio. Teatterin tiloissa on myös toiminut elokuvateatteri yhteen aikaan. Teatterissa on esiintynyt monen monta tunnettua italialaista näytetlijää. Myös konsertteja on pidetty. The Beatles ja Jimmy Hendrix, Louis Amrstrong ja Adriano Caletano ovat esiintyneet teatterissa.

Brancacciot ovat napolilaista aatelissukua, joilla on jopa oma kirkko Napolissa, Sant'Angelo al Nilo. Suku jakautui useanpaan haaraan. Napolilaisen sukuhaaran merkittävin henkilö oli Salvatore Brancaccio, joka sai jo syntyessään prinssin, markiisin ja herttuaan tittelit. Salvatore syntyi Napolissa vuonna 1842 ja avioitui Pariisissa amerikkalaisen upporikkaan Mary Elizabeth Bradhurst Filedon kanssa, joka jopa maksoi miljoonaa dollaria päästäkseen avioliittoon tämän kuninkaallisen herran kanssa ja päästäkseen Italian kuningatar Margheritan piireihin. 

Rouva halusi asettua asumaan Roomaan lähelle kuningatarta, joten herra Brancaccio rakennutti tämän palatsin vaimolleen Roomaan. Brancaccion palatsista tuli viimeinen aristokraattinen palasti Roomaan.

Itse palatsi seisoo Via Merulaan puolella. Sen tiloissa sijaitsse nykyään mm Museo Nazionale d'Arte Orientale Giuseppe Tucci, josta olen kertonut aikaisemmin täällä. Palatsin tiloissa sijaitsee myös upea juhlahuoneisto, missä roomalaiset julkkikset  ja rikkat suvut pitävät juhliaan. Tämä on ylenpalttista luksusta, oikeastaan melko vastenmielistä luksusta. Palatsin alueelle pääsee portista Via del Monte Oppio 7. Osassa puistoaluetta saa liikkua vapaasti.