Sacro Cuore del Suffragio

Sacro Cuore del Suffragio,  Lungotevere  Prati 12

 Aukioloajat:
kello 7.30-11.00 ja16.00-19.00

Museoon ilmainen sisäänpääsy

Kirkon omistaa Missionari del Sacro Cuore di Gesù M.S.C. Järjestön perusti pappi nimeltä Victor Jouet, joka perusti myös tämän kirkon vuonna 1894. Tähän kuuluu myös kaksi sisarkirkkoa yhteistyössä, Cappella Instituto Nazareth, Via Orazio 1 ja San Giuseppe ai Prati, Via Pitero Cavallini 38.

Sacro Cuore tarkoittaa Pyhää Sydäntä, Jeesuksen sydäntä. Museo delle Anime del Purgatorio, tarkoittaa kiirastuli sielujen museo, joka sijaitsee sakristian tiloissa. Museosta löytyy kirjoja, kuvia ja kankaita, joissa on purgatoriossa/kiirastulessa, olleiden henkien jälkiä, tai kuinka tuon asian nyt kuvaisin. 

Esineet siis ovat silmin nähden todiste siitä että sielut käyvät kiirastulen kautta. Katollisen kirkon mukaan useimman kuolleen ihmisen sielu käy kiirastulessa puhdistaumassa synneistä, kunnes sielu voi saada luvan päästä taivaaseen. Katollinen kirkko pitää toki mahdollisena senkin että jotkut harvat ja valitut henkilöt voivat päästä taivaan valtakuntaan suoraan ilman kiirastulessa käyntiä, kuten he jotka kanonisoidaan pyhimyksiksi. Ihmiset jotka joutuvat kadotukseen eivät edes saa lupaa päästä kiirastuleen.

Tästä samasta syystä katollisessa kirkossa on Il requiem/sielunmessu pidettävä ennen kuin henkilö ehtii kuolla. Samasta syystä on parasta käydä säännöllisesti ripittäytymässä papille. Kuoleman jälkeen se voi olla jo myöhäistä. 

Modernilla ajalla katollisten käsityskin on hieman löystynyt. Koska pappien virkaan kuuluu rukoilla sielujen puolesta päivittäin, voi moderni katolilainen tyytyä ja jättää sileunsa papin vastuulle. Tämä ei toki koske vakaumuksellisia katollisia henkilöitä, jotka vieläkin pitävät kovasti kiinni siitä, että jokaisella on oma vastuu elämästään ja teoistaan.

Pääalttari

Kaikki alkoi siitä kun kolme vuotta kirkon perustamisen jälkeen syttyi tulipalo kirkon Cappella Madonna del Rosarion kappelissa. Kun pappi Jouet sammutti tulipaloa niin hän näki kappelin seinässä kärsivän henkilön kasvot, juuri sillä paikalla josta tulipalo oli saanut alkunsa. 

Pappi Jouet tulkitsi tämän niin että jokin sielu kiirastulesta halusi kommunikoida elossa olevien henkilöiden kanssa. Joten pappi päätti perustaa museon silloisen paavin Pius X luvalla. Museoon on ajan kanssa kerätty esineitä todistukseksi siitä että sielut kiirastulesta haluavat kommunisoida elävien kanssa.

Olipa miten oli niin kirkkorakenus on ainakin komea. Tämä on ainoa "katedraali mallinen" goottilaistyylinen kirkko Roomassa. Tämä ei ole toki alkuperäinen kappeli joka rakennettiin "museon" päälle, vaan tämä kirkko vamistui vuonna 1917. 

Jo se yksistään noilla perusteilla on kirkko näkemisen arvoinen juttu. Silti hyvin harvat turistit ehtivät käymään tässä kirkossa. Aukioloajatakin ovat olleet melko niukat aika ajoittain.

Via Giulian varrella numerossa 59 sijaitsee kirkko nimeltä Santa Maria del Suffragio. Kirkon vieressä sijaitsevassa luostarissa suffragio-munkit ovat ottaneet elämäntehtäväkseen rukoilla kaikkien sielujen puolesta jotta kaikki pääsisivät ainakin kiirastulen kautta taivaaseen.

Ihmetellä saattaa että miksi Roomaan rakennettiin juuri tällainen kirkko. Italialainen insinööri Giuseppe Gualandi oli kovasti ihastunut rakentamaan kirkkkoja ja etenkin goottilaista tyyliä hän ihannoi. Rakkauden goottilaiseen rakennustyyliin hän oli saannut isältään Fransesco Gualandilta. 

Minulle tuli mieleen ajatus että ehkäpä Giuseppe halusi rakentaa upeimman goottialaisen kirkon konsanaan, isänsä kunniaksi tai hänelle näytteeksi taidoistaan.

Pappi Victor Jouet oli ranskalainen alunperin ja hän osti tämän tontin, jolle kirkko sitten rakennettiin. Vaikuttaa siltä kuin Jouet antoin vapaat kädet Giuseppe Gualandille toteuttaa "kirkkohaaveensa". Ja tuumasta toimeen. Hän räväytti rakentaa Milanon tuomiokirkon pienoiskoossa. 

Kirkko on tehty teräspetonista joten se säilyy ikuiset ajat, jos nyt ei pudota pommia sen päälle. Julkisivun koristelut on tehty keinotekoisesta kivestä. Julkisivuun on saatu mahtumaan monen monta pyhimystä ja kirkkoisää. Kirkkosalissakin on monen pyhimyksen kappelit.

Nuo kauniit ja mahtavat pylväät kirkkosalisssa on veronalaisesta punertavasta marmorsta. 

Circo Massimo

Circo Massimo/Circis Maximus

Nykyään Circo Massimo on vain iso "kuoppa" jossa roomalaiset treenaavat tai ulkoiluttavat koiriaan. Kesäaikaan pidetään kuopassa musiikkikonsertteja.

Alunperinkin oli Circo Massimo tarkoitettu urheilua ja urheilukilpailuja varten. Tavallisimmat kilpailut oli hevosajot jotka kestivät aamusta iltaan ja yhden päivän aikana saattoi satakin hevosvaunua kilpailla keskenään. Circo Massimolle mahtui reilut 300 000 katsojaa. Siellä oli useita myymälöitäkin joista ei ole kuin jokunen muurin pala löydetty talteen. 

Circo Massimo sijaitsee Augustuksen foorumin eteläpuolella. Circo Massimo oli eräänlainen areena, tai hippodrom, jonka rakennutti Rooman viides kuningas Tarquinius Priscus vuonna 500 eaa. Hän oli Rooman ensimmäinen etruskista alkuperää oleva kuningas. Hän rakennutti Foro Romanonkin ja Cloaca Maximan, Rooman ensimmäisen likaviemärin. Hän rakennutti myös Jupiterin temppelin Campidogliolle, koska hän halusi näyttää kansalaisille kuinka upea Lazion maakunnan pääkaupunki Rooma on. Tarquinius oli ensimmänien vallanpitäjä Roomassa joka pani alulle roomalaisten valloituspolitiikan.

Jupiterijuhlia vietettiin syyskussa ja juhlallisuudet kilpa-ajoineen saattoivat kestää viikkojakin. Myöhemmin areenalla on käyty myös gladiattoritaisteluja, paraateja ja jopa julkisia teloituksia. Useimmat kristityt jotka kuolivat marttyyrikuoleman otettiin hengiltä täällä Circo Massimolla, ei Colosseumilla. Viimeiset kilpa-ajot Circo Massimolla pidettiin vuonna 549 jaa.

Tämä alue henkii historiaa

Circo Massimo oli 621 mertiä pitkä ja 118 metriä leveä kilparata. Ennen ajan alkua Circo Massimon laakso oli suoaluetta. Nykyään kulkee bussit Via del Crico Masimolla, joten ei tarvitse välttämättä ottaa opastetua ryhmämatkaa tänne.

Via dei Cerchin kadun varressa, toisella puolella Circo Massimoa, on ravintioitakin. Siellä on jälkiruokakauppa, tupakkakioski ja polupyörävuokraamakin.

Tässä päässä sirkusta sijaitsi Frangipanin suvun linnake joskus 1000-luvulla, jolloin suvun valta oli suurimmillaan. He omistivat suuren osan alueesta sirkuksen vieressä. Viime vuosina on tässä kohtaa ollut aitaus. Luultavasti arkeologit ovat tutkineet aluetta. Liikenne on aivan hirvittävä juuri tässä itäisessä päädyssä sirkusta jossa on valtava katujen ja teiden risteys.

Alkuperäiset katsomon lehtarit olivat puusta ja hajosivat melko pian. Caesar käski rakentaa lehtarit marmorista. Nykyään ei alueella enää ole yhtäkään marmorin palaa sillä marmorit on jo ajat sitten kuskattu jonnekin muualle ja niistä on rakennettu Roomassa muita rakennuksia. Keisari Augustus käski jopa pystyttää kaksi obeliskiakin areenalle. Toinen obeliskeista seisoo nykyään Piazza del Popololla ja toinen Piazza San Giovanni in Lateranolla. Keisari Domitianus rakennutti asuntonsa Palatinolla niin että hän pystyi seuraamaan kilpa-ajoja kotoansa käsin.

Täällä Circo Massimon toisessa päädyssä sijaitsi kaksi pakananaikaista pyhäkköä jotka olivat pyhitetty Murcialle ja Consensukselle. Pyhäkköjen alueella pidettiin uskonnollisa juhlia, ludi. Perinteisiin kuului että valtaapitävät tarjosivat juhlallisuudet jumalille ja populus romanolle, rooman kansalaisille. 

Traditio kertoo että Romulus löysi nämä pyhäköt juuri ennen kuin hän perusti Rooman. Romulus piti Consualia festivaaleja pyhäkköjen luona sabinalaisten naapuriensa kanssa. Juhlallisuuksiin sisältyi aina juomia ja kilpa-ajoja. Consualia festivaalit pidettin Consus jumalan kunniaksi. Hän oli viljajyvän suojelusjumala.

Romulus ja Remus muuten syntyivät ja asuivat Circo Massimon lähettyvillä, Palatinon lounaisessa kulmauksessa, josta muuten on löydetty varmuudella heidän kotiluolansakin, Lubercalia. Oliko Romulus ja Remus susia vaiko ihmisiä, on sitten toinen tarina.  Täällä olen siitä kertonut aikaisemmin.

Torre della Moletta on tämä torni nimeltään. Tällä kohtaa on juossut joki tai puro aikoinaan ja torni on rakennettu puron päälle. Tornin omisti Frangipanen suku jotka omistivat laajat alueet ja torni oli osa heidän rakennuksistaan.

Tuolla Forum Boariumin puoleisessa päässä, Teveen joen rannalla, sijaitsi Mitreo Circo Massimo. Capitoliumin, Palatinon, Aventinon ja Teveren joen välinen alue on Rooman vanhinta asuinaluetta. Vuodelta 753 eaa. Tästä alueesta tuli luonnollinen kohtauspaikka, tulipa sitten Kampaniasta, Etruriasta tai Falisco-Sabinasta päin. 

Mitreum

Mitreo Circo Massimo on parhaiten säilynyt ja ehkä suurinkin Rooman Mitreoista. Mitreo sijaitsee entisen pastatehtaan alla. Vierailun voi varata vaikka täältä. Mahdollisesti vaatimuksena on että määrätty määrä henkilöitä on osallistuttava jotta visiitti Mitreossa järjestetään.

Tämä rakennus, Via dei Cerchin varrella,  on entinen Pantanellan pastatehdas, vaikkain se on uuskorjattu ja kaunisteltu. Jämäkkä rakennus. Vuonna 1931 kaiveltiin tehtaan alla ja löydettiin sieltä yksi Rooman suurimmista Mitreo'ista. Tuo vieressä oleva kirkko on nimeltään Santa Maria in Cosmedin ja tori on nimeltään Piazza di Pocca della Verita.

Ensi alkuun Mitreota nimitetiin nimellä Mitreo di Pantanella. Takoitus oli että rakennuksesta tehtäisiin etnografinen-arkeologinen museo. Museo siitä tulikin, mutta se ei kauaakaan ollut avoinna, kun se yhdeksän vuotta myöhemmin suljettiin. Museoesineet vietiin Palazzo Braschiin, joka muuten on Rooman kunnan omistamista museoista ainoa, jonne on ilmainen sisäänpääsy.

Osaan rakennuksesta tehtiin kunnan konttoritiloja ja osa järjestettiin oopperan puku-ja tarvikevarastoksi. Viime vuonna alettiin rakennusta taas kerran muuttamaan museoksi, sillä Palazzo Braschi on liian täynnä museotavaraa ja museo tarvitsee uudet suuremmat tilat.

Circo Massimon Mitreo

Mitras jumalaa palveltiin ennen kristinuskon aikaa vuodesta 100 jaa, mutta myös melko kauan samanaikaisesti kristinuskon rinnalla. Persiassa sama jumala oli nimeltään Mithra ja Intiassa Mitra.

Circo Massimon itäinen pääty, taustalla Celion kukkula

Tänne mahtuu porukkaa konsertteihin

Täältä Via del Circo Massimolta on kertakaikkiaan ensiluokkaiset näkymät historilaliseen Roomaan. Sitä saa melkein nipistää itseään käsivarresta jotta voi uskoa kuinka mahtava ja historiallinen Roma on ollut ja on sitä vieläkin. Paikka paikoin Rooma on aivan lumoava.

Santa Maria in Cosmedin

Santa Maria in Cosmedin, Piazza della Bocca della Verita

Bussit 44, 83, 170 ja pyskin nimi on Bocca della Verita.

Tämä kirkko on kreikkalaiskatollinen melkiitti kirkko.Melkiittiläis-kreikkalaiskatolinen kirkko on bysanttilaista liturgiaa noudattava idän katolinen kirkko, joka on yhteydessä Rooman kanssa, Mikä on tavllisin Syyriassa ja Libanonissa. Heidän patriarkkansa asuu Damaskuksessa Syyriassa. 

Kirkon paikalla seisoi alunperin roomalaisen keisarin ruuanjakelupaikka, statio annonae. Tässä jaettiin ennen kaikkea viljaa, siis vehnää roomalaisille. Annona tarkoitti vuotuista palkkaa jonka keisari jakoi viljan muodossa roomalaisille. Viljasta olikin aika ajoittain suuri pula varsinkin kun piraatit ryöstivät usein viljankuljetusalukset Teveren joella. 

Ruokatarvikkeita tuotiin Afrikasta saakka Ostian satamaan ja siitä pitkin Teveren jokea ylös Roomaan. Prefekti annone oli se virkamies jonka keisari oli nimittänyt ottamaan vastuun ruuanjakelusta. Sellainen virka tiedettiin olleen jo 50-luvulla jaa.

Ennen ruuanjakelua paikalla myytiin orjia ja paikkaa kutsuttiin nimellä Ara Massima Ercole, Herkuluksen suuri alttari, mikä oli mitreo, Mithra jumalalle pyhiettty alttari ja jota myöhemmin alettiin kutsumaan nimellä Mitreo di Circo Massimo.

Kirkon paikalla sijainnut rakennus sai seitsemännellä vuosisaalla kirkollisen rakenteensa. Gregorius Suuri/Gregorius I rakennutti paikalle jo 500-luvulla ensimmäisen kirkkorakennuksen. Gergorius toimi paavina vuosina 590-604 ja hän hankki  sinä aikana katolliselle kirkolle statusta ja varoja joiden auvulla hän pystyi rakennuttamaan kirkollisia tiloja ja kasvattamaan kirkon vastuuta yhteiskunnassa. Samalla hän onnistui käännyttämään suuret joukot roomalaisia kristinuskoon. Protestanttiselta taholta reformation jälkeen ei tästä pidetty että kirkko kasvatti valtaansa ja vaatimuksiaan. 

Gregorius Suuri asui rikkaitten vahempiensa kodissa Celion kukkulalla, vain muutama sata metriä tästä kirkkorakennuksesta. Celion kukkulalla on Gregoriuksen vanhempien kodissa nykyyään San Gregorio Magnon kirkko, siis Pyhän Gregorius Suuren kirkko. Paljon mahdollista että Gergoriuksen vanhemmat omisitivat tontin tämänkin kirkon alla.

Paavi Adriano I/Hadrianus I rakennutti kirkkoa uudestaan 700-luvulla. Adriano kuului Rooman arvovaltaisinpaan sukuun, Tuscolanon kreivisukuun. Nyt rakennus alkoi näyttämään kirkolta ja paavi antoi sen ja kirkon vieressä sijaisevan ulkoisen huoneen kreikkalaisten munkkien käyttöön. Munkit olivat paenneet ikonoklasmia ja asettuneet Teveren joen toiselle puolelle Ripa Grandeen. Munkit alkoivat kutsua kirkkoaan nimellä Santa Maria in Schola Greca ja eikä siitä mennyt kauaakaan kun kirkko sai nykyisen nimensä Santa Maria in Cosmedin. Cosmedin tässä tarkoittaa kreikkalaista sanaa kosmidion, koristus. Tässä kirkossa ei ole marttyyrihautoja, mutta kirkon lattian alla on krpyta joka kuuluu osana Ara Massimaan/Mitreo Circo Massimoon.

Yksi Rooman kauneimmista kellotapuleista. Tämä  vuodelta 1123 peräisin oleva campanile, kellotapuli, joka ikään kuin kruunaa kirkkorakennuksen. Samoilta ajoilta on peräisin Cosmaattinen mosaiikkilattia ja Schola Cantorum. Rikas Caetanin aatelissuku kustansi julkisivun korjaamisen vuonna 1300. 

Luostariin muutti benediktiinimunkkeja, mutta vuonna 1573 muutti fransikaanimunkit takaisin luostariin. San Lazzaro alla Marmoratan kirkko, Via Marmoratan varrella hajosi melkein kokonaan normannien riehuessa joten Santa Maria in Cosemdin kirtosta tuli tärkeä kirkko alueella. San Lazzaron kirkon raunioissa sijaitsee nykyään ravintola.

1700-luvulle tultessa oli kirkkoa korjailtu jo kaksi kertaa. Giuseppe Sardi muokkasi kirkkoa  vielä kerran vuonna 1718. Hän muutti sen roomalaisesta rokokoon tyyliseksi. Mutta myöhemmin 1800-luvun lopulla muokattiin kirkko takaisin roomalaiseen tyyliinsä, jollainen se on nykyäänkin. Kirkossa on valittu kolme paaviakin, nimittäin Gelasius II, Celestinus III ja anti-paavi Benedictus XIII.

Tässä kirkossa pidetään messut kolmella eri kielellä, kreikan, arabian ja italian kielillä. Kirkkoa käyttävät enimmäkseen syyrialaiset ja irakilaiset. Messu pidetään sunnuntaisin kello 10.30. Kirkko on avoinna kello 9.00-18.00, puolen tunnin varauksella puoleen tai toiseen.

Upea sisäkatto

Baldakiini pääalttarilla on firenzeläis-goottista tyyliä, siro ja harmooninen. Baldakiinissäkin on cosmaattisia koristeluja. Nuo neljä baldakiinin puanaista kolonnaa  ovat egyptiläistä alkuperää.

Pääalttarin edustalla on ikivanha Schola Cantorum, joka oli Gregorius Suuren keksintö. Tässä Schola Cantorumissa sai istua munkit ja laulaa hymnejä ja kantaatteja, joita nykyään nimitetäänkin Gergoriaaniseksi kirkkolauluksi. Tällaisia Schola Cantorum'eja ei ole kovinkaan monta jäljellä Roomassa. San Celementen basiliakssa ainakin on vielä.

Cosmedin mosaiikkia

Bysanttilaista mosaiikkia

Pääalttari on baldakiinin alla ja se on vanha graniittinen kylpyamme jossa on molemmissä päissä renkaat, joista voi nostaa ammetta. Taustalla on melko moderneja freskomaalauksia, jotka on maalattu keskiaikaisen mallin mukaan.

Tämä seinä on esimerkiksi jäljellä keisarin statio annonaesta, viljanjakelurakennuksesta.

Vuonna 847 maanjäristys vavisteli Roomaa ja kirkkorakennus rikkoutui melko pahasti. Seuraavalla vuosisadalla maanjäristyksen jälkeen paavi Nicolaus I korjautti kirkon ja luonnollisestikin kirkkoon rakennettiin paavi Nicolaukselle oma kappeli. Myös sakristia korjattiin. Kun normannit, pohjolan miehet, riehuivat Roomassa vuonna 1084 niin kirkko hajosi taas kerran. Tätä tapahtumaa nimitetään italiaksi Sacco di Roma.

Ciborium

Ciborium on kirkkoarkkitehtuurissa alttarin yläpuolella oleva vapaasti seisova päällysrakenne. Tabernaakkeli on pylväillä tai muilla vapailla kannakkeilla tuettu katos, esimerkiksi alttarin, pyhimyksen, krusifiksin tai arvostetun henkilön paikan päällä.

Pyhä Valentinus ja hänen pyhät jälkeenjäännöksensä. Siis tämän näköiseltä tämä rakkauden suojeluspyhimys näytää nykyään.

Kaunista Cosmaattista lattiakuviointia. Alkuperäiset penkit on poistetu melko vastikään Schola Cantorumista. Nähtävästi olivat hajoamaisillaan. Ei niissä saanut istuakaan varmaan satoihin vuosiin. Schola Cantorum oli nimittäin eristetty, paitsi messun aikana saa istua tuoleilla.

 Lisää Cosmaattista lattiamosaiikkia

Krypta löytyy kirkon alta, vasemmalta puolen kirkkosalia pääsee alas kryptaan. Täällä ei ole ainoatakaan pyhimystä tai pyhimyksen reliikkiä, kuten tavallista.

Bocca della Verita/totuuden suu. Tämä totuuden suu kivi seisoo kirkon vestibulissa, eikä tällä ole mitään tekemistä itse kirkon kanssa. Se on vaan raahattu tänne, jostain syystä. Turistit jonottavat tämän totuuden suun edessä jotta saavat laittaa kätensä sen suuhun. Jos se puraisee kädestä niin silloin ei kyseinen henkilö ole puhunut totta. 

Totuuden suu on melko iso, 1,75 metriä halkaisijaltaan. Luultavasti tämä on viemärin kansi 500-luvulta läheisestä Cloaca Maximasta, Rooman ensimmäisestä likaviemärisysteemistä. Cloaca Maximan suuaukko Teveren jokeen sijaitsee kirkon edustalla olevan Ponte Palatinon sillan alla, Herkules Temppelin kohdalla. Aukko on aivan silmin nähtävissä, vaikkakin muurattu umpeen.

Suosittelen kävelemään Circo Massimon metroasemalta, Via del Circo Massimoa pitkin, sillä sen varrella on penkkejä. Ehdoton levähdyspaikka jolta on mitä mahtavimmat näköalat Palatinolle ja Circo Massimolle. Uskallan melkein väittää että Rooman antoisimmat näköalat. Samlta kadulta voi myös jäädä kiertoajelubussista ja nousta bussiin. Tämä on yksi Rooman historiallisimpia alueita. 

Circo Massimon toista reunaa Via dei Cerchiä pitkin voi myös kävlelä. se on ruhallinen kuja minkä varrella sijaitsee entisessä luostarissa luksus-luokan hotelli. Kujan varrella sijaitsee useita ravintoloita ja baareja.