Roomalaiset kylpylät

Terme di Constantino 1575, Casio dell'Aurora Pallavicini, 

Colle Quirinale

Terme tai thermae nimellä kutsuttiin roomalaisia suurempia kylpylöitä. Kylpylöitä aloitettiin rakentamaan keisari Augustuksen ajalla ja jatkettiin seitsemännelle vuosisadalle saakka. Kylpylöiden rakentaminen loppui Goottisen sodan jälkeen, koska useimmat akveduktit hajosivat tai vesi siintyi. Roomassa on melko kuumaa kesäaikaan. Lämpötila saattaa nousta jopa +40 heinä-elokussa. Ensimmäisellä vuosisadalla eaa oli Roomassa jo 170 kylpylää, joista Agrippan kylpylä oli ensimmäinen vuonna 12 eaa.

Roomalaisten kylpylöiden edeltäjiä olivat kreikkalaisten julkiset kylpylät, balaneion, sekä henkisiä ja ruumiillisia harjoituksia varten rakennetut gymnasiumit. Kreikkalaisten laitosten perinteen ja roomalaisen insinööritaidon yhdistelmästä syntyivät viimeistään ensimmäisellä vuosisadalla eaa. termit, roomalaiset kylpylät.

Kukoistuskautensa roomalaiset kylpylät kokivat 100-luvulla, jolloin kylpylöitä oli noussut jokaiseen vähänkin merkittävään provinssikaupunkiin. Kylpemisestä muotoutui roomalaisille päivittäinen rutiini. Termeissä saatettiin viettää aikaa useita tunteja päivässä. Suurimmissa kaupungeissa kylpylöitä saattoi olla jopa kymmeniä. Koko valtakunnassa kylpylöitä oli tuhansia.

Trajanuksen kylpylä

Kylpylässä käynti oli rituaali jossa noudatettiin määrättyä järjestystä. Apodyterium oli pukuhuone nimeltään. Huoneessa istui vahteina joko yksityisen omistamat orjat tai vartavasten kylpyllään hankitut orjat, joiden tehtävä oli vahtia kypylässä kävijöitten omaisuutta ja asusteita.Tämmöistä orjaa kutsuttiin nimellä capsarius. Orja saattoi myös hieroa tai pestä isäntänsä.

Kaikista rikkaimmat roomalaiset ottivat mukaansa useita orjia ja näin he pystyivät näyttämään muille kylpylässä käyville omaa statustaan. Rikkailla oli mukanaan useita vaatekertoja, pyyhkeitä, hajuvesiä, voiteita, saippuoita, harjoja ja saksia sekä erikoinen stirgel, jolla raavittiin iholta öljyt ja kuolleet ihohuokoset. Ush, oli inhottava vehje se.

Ensin mentiin frigidariumiin, joka oli kylmäkylpyhuone. Sen jälkeen mentiin tepidariumiin, haaleaan huoneeseen, jossa lattia oli lämmitetty. Sen jälkeen mentiin caldariumiin, joka oli  kuumin huone. Tämän jälkeen voitiin mennä taas takaisin haaleaan kylpyyn ja lopulta kylmään. Monissa kylpylöissä oli myös hikoiluhuone sudatorium, jota myös kutsuttiin nimellä laconicum. Joissakin kylpylöissä oli uima-allaskin, natatio.

Roomassa oli 300-luvulla 11 keisarillista kylpylää ja 856 pienenpää, 15 isoa suihkulähdettä, joitakin vesialtaita sekä 1300 korttelisto suihkulähdettä tai vesipostia. Useimmista kylypylöistä ei enää ole kuin jokunen kivenmöykky tai kivimuuri jäljellä. Roomassa oli tapana ottaa rakennustarveikkeita vanhoista rakennuksista ja rakentaa niistä uusia. Yksitoista akveduktia juoksutti vettä kaupunkiin.

Agrippan kylpylän rippeet

Olen tavannut henkilökohtaisesti miehen joka asuu tuon kylpylän muurin kupeessa. Hän kertoi pitkät tarinat kylpylästä. Eräs hänen asuntonsa huoneen seinästä on osa tuota muuria.

Agrippan kylpylän pienoismalli

Marcus Argrippa rakennutti ensimmäisen kylpylän. Se rakennettiin vuonna 12 eaa, samana vuonna kuin Virgon akveduktikin rakennettiin. Virgon akvedukti on vieläkin toiminnassa. Se juoksuttaa vettä Trevin suihkulähteseen, vaikka juuri tällä hetkellä suihkulähde on suljettu korjauksia varten. 

Terme di Agrippa, Arco della Cimabella

Agrippan kylpylä avattiin vuonna 12 eaa ja kylpylään juoksi vedet Verginen akveduktia pitkin.Tämä oli kaupungin ensimmäinen yleinen kylpylä ja sijaitsi Largo Torre Argentinan pohjoispuolella, Corso Vittorio Emanuelen ja Via di Santa Chiaran välissä. Kylpylää korjailtiin useanpaan kertaan ja se oli melko kauan käytössä, noin viidennelle vuosisadalle saakka. Se oli noin 80-100 metriä leveä ja noin 120 metriä pitkä rakennus jonka keskellä on suuri pyöreä huone halkaisijaltaan noin 25 metriä. Lähellä kylpylää sijaitsi tekojärvi Io stagnum Agrippae ja järvestä läksi kanava joka kulki Campo Marzion läpi ja laski vetensä Teveren jokeen Ponte Vittorio Emanuele II:n kohdalla.

Kylpylässä oli iso allas jossa sai soudella, sen ympärillä kävelykujia ja patsaita koristeena. Tästä alkoi ahkera kylpylöiden rakentaminen koko Rooman imperiumissa ja jota kesti noin 350 vuotta ajassa eteenpäin ja sitten se into tyssähti tyystin.

 Diocletianuksen kylpylä, Viale Enrico de Nicola 78

Tämän suurimman ja upeimman kylpylän raunioihin on rakennettu Santa Maria degli Angelin basilika ja Museo Nazionale Romanon yksi haara osastoista. Luostari ja tämä upea kaunis luostarin sisäpiha peruskorjattiin ja nyt ne ovat mitä upeimmassa kunnossa.

Santa Maria degli Angeli e dei Martirin kirkko on rakennettu kylpylän päälle.

1.Caldarium

2.Tepidarium

3.Frigidarium

4.Nataio

5.Palaestra

6. Pääsisäänkäynti

7.Exedra-uloskäynti

Diocletianuksen kylpylä rakennettiin komannella vuosisadalla jaa keisari Diocletianuksen ajalla. Kerrotaan että keisari pakotti kymmenet tuhannet kristityt orjiksi kylpylää rakentamaan. Keisari Diocletianus oli viimeinen keisari jonka ajalla vainottiin kristittyjä. 

Kylpylään mahtui noin 3000 kylpijää yhtäaikaa. Kylpylässä  ei vaan kylvetty vaan siellä oli muutakin toimintaa kuten voimistelua, kauneudenhoitoa, partureita ja jopa kirjasto ja kappelikin sieltä löytyi. Kappeli oli pakanallisen ajan kappeli, joka hajoitettiin melko pian. Itse kylpyläkään ei ollut käytössä sen kauenpaa kuin noin sata vuotta sillä vesi alkoi loppumaan, polttopuistakin ja palvelijoistakin oli pulaa. Koko keskiajan kylpylä oli pelkkää rauniota. 

Tämä alue sijaitsi siihen aikaan kapunginin ulkopuolella. Vasta 1500-luvun lopulla alettiin rakentamaan Santa Maria degli Angelin kirkkoa tai kaikkien marttyyrien kirkkoa, kuten sen nimi myös kuuluu. Michelangelo Buonarroti otti tehtäväkseen suunnitella raunioihin kirkon ja luostarin. Via Cernaian kadulta, joka kulkee raunioiden ylitse, näkee hyvin loput rauniot ja osan luostariakin melko hyvin.

Täällä olen aikaisemmin kirjoittanut kirkosta ja täällä siitä lisää. Luostaristakin olen jo aikaisemmin kirjoittanut.

Terme di Diocleziano

Terme Deciane, Casale Torlonia

Tämä kylpylä sijaitsi Aventinon kukkulalla, kuvassa olevan rakennuksen alla. Siellä on myös Dianan temppelin rippeet. Tämä kylpylä toimi lähinnä yksityiskylpylänä, missä vain rikkaat ja keisarilliset saivat käydä kylpemässä. Caracallan kylpylähän sijaitsi tässä melko lähellä ja se oli tarkoitettu roomalaisten yleiseen käyttöön. 

Caracallan kylpylä

Sir Lawrence Alma-Tadema:Terme di Traiano, Colle Oppio

 

Täällä olen aikaisemmin maininnut Traianon kylpylän. Keisari Trajaanuksen rakennuttama kylpylä, mikä valmistui vuonna 109 eaa. Trajaanuksen kylpylä oli aikansa suurin yksityinen kylpylä ja aikaisempi kuin Agrippan, Neron ja Tituksen kylpylät. Kylpylän rippeet ovat jäljellä Oppiuksen kukkulalla Neron kultaisen talon luona. Trajaanuksen termeiltä löydettiin erittäin upea patsasryhmä jota kutsutaan nimellä Laokoonryhmä. Patsas on nykyään Vatikaanin museossa.

Terme de Tito, Colle Oppio, Via delle  Terme di Tito

Tämä kylpylä sijaitsi myös Colle Oppiolla, Oppion kukkulalla. Tämä oli vanhin ns imperiaalisista kylpylöistä. Keisari Tito vihki kylpylänsä käyttöön vuonna 80. Tämäkin kylpylä oli enimmäskeen keisarillisessa käytössä. Kylpylässä oli kirjasto, teatteri ja musiikkihuone.

Vatikaanin on museossa tämä upea porfyyriastia Titon kylpylästä.

Luultavasti Caracallan kylpylästä Vatikaanin museoon tuotu kylpyamme. Ainakain yksi kylpyammeista on tehty suihkulähteeksi ja se seisoo Piazza Farnesella.

Terme Neroniae o Alessandrine, Via di Sant'Eustachio

Tämän kylpylän rakennutti keisari Nero entisen Alessandro Severon rakennuttaman kylpylän paikalle vuonna 62 nykyisen Piazza della Rotondan alueelle, Via del Pozzo delle Cornacchien ja Via della Dogana Vecchian välille.

Kooltaan se oli 190 kertaa 120 metriä. Alessandrian akvedukti johti vedet kylpylään joka oli neliönmuotoinen ja jonka keskellä oli allas, natatio, sekä ympärillä lämpimiä ja kylmiä huoneita. Mahdollisesti huoneita käytettiin voimistelusaleina. Kaksi kolonnaa on jäljellä kylpylästä Piazza Saint'Eustacchiolla.Tässä kylvetään Caracallan termeillä. Maalaus on Lawrence Alma-Tademan vuodelta 1899.

Terme Eleniane, Amphiteatteri Castrensen lähettyvillä

Tämä oli keisari Konstantinuksen äidin Helenan kylpylä Amphiteatteri Castrensen lähettyvillä Santa Croce Gerusalemmen basikan vieressä. Näistä molemmista on vain rippeet jäljellä.

Munkkeja ja nunnia liikenteessä

Roomassa asuu paljon nunnia ja munkkeja, ja sen lisäksi myös nunnia ja munkkeja jotka tulevat pyhiinvaellusmatkalle Vatikaaniin ja samalla katollisen kirkon "pääkaupunkiin" Roomaan. On aivan mahdottomuus sanoa tarkalelen kuinka monta luostaria tai uskonnollista yhdyskuntaa Roomasta löytyy, mutta niitä luullaan olevan reilut tuhat.

Monastery Stays sivuilta löytyy luostareita joissa voi yöpyä.

Munkit ja nunnat katollisessa kirkossa ovat alinpana hierarkiassa. He eivät ole tavallisia maallikkoja mutta he eivät kuulu pappiskastiinkaan. Heitä voi kutsua "vihityiksi uskonnollisiksi". Munkit ja nunnat ovat järjestätyneet omiin yhteisöihinsä, joissa oman sääntökunnan tavat ja tottumukset ovat ohjenuorana. Jokaisella usealla sadalla tällaisella yhteisöllä on tai on ollut oma perustajansa ja johtohenkilönsä. Jotkut sääntökunnat tai yhteisöt keskittyvät koulujen ylläpitoon ja toiset taas sairaiden ja vanhusten hoitoon. Useimmilla on paljon aktiivista toimintaa, kun taas jotkut yhteisöt ovat enempi sisäänpäinkääntyneitä ja käyttävät paljon aikaa meditatioon, rukouksiin ja hiljenemiseen.

Italialaiset nunnat ei ole suinkaan enemmistö roomalaisissa luostareissa vaan nunnia on tullut Roomaan ympäri maapalloa. Erikoisen paljon on filippiiniläisiä nunnia, sekä ukrainalaisia, intialaisi ja, nunnia Sri Lankasta. Myös afrikkalaisia ja eteläamerikkalaisia nunnia on melko runsaasti. Vähemmän nykyään eurooppalaisista maista. Sen sijaan munkkien parissa on melko runsaasti saksalaisia miehiä. 

Koska Roomassa on useita uskonnollisia korkeakouluja niin Roomassa on myös paljon ympäri maapalloa Rooman tulleita papiksi opiskelevia.  Munkkeja ja pappiskokelaita on joskus vaikea erottaa toisistaan pukeutumisen perusteella, enkä ole siihen sen kummemmin perehtynytkään.

Munkit ja nunnat elävät yhteisössään samojen sääntöjen vallitessa. Syövät yhdessä, tekevät työt yhdessä ja osallistuvat yhdessä hartaushetkiin. Vain öisin ja määrättyinä lepotunteina he saavat olla omissa oloissaan. Kukaan ei omista mitään vaan kaikki on yhteistä, patsi että jokainen omistaa omat vaatteensa.

Nunnat ja munkit asuvat luostareissa, latinaksi claustrumeissa, joka trakoittaa suljettua yhteisöä. Monissa luostareissa on vierashuoneita joita voi maksua vastaan vuokrata. Nunnien tai munkkien sukulaiset voivat saada yöpyä ilmaiseksikin mutta tapana on antaa jonkinlainen korvaus yöpymisestään.

Conventiksi nimitetään luostaria jossa asuu nunnia jotka käyvät töissä esimerkiksi koulussa, sairaaassa tai hoitokodissa. Tällaisia nunnia ei kutsuta tavallisesti nunniksi vaan siskoiksi. Koska alunperin uskonnolliset siskot hoitivat sairaita niin sairaanhoitajiakin alettiin sitten luonnostaan kutsumaan siskoiksi. Sairaanhoitajia kutsutaan vieläkin Ruotsissa nimellä syeter/sisko. Ruotsissa opettajia (naisopettajia) kutsutaan neideiksi, fröken nimityksellä. Miesopettajia nimellä magister.

Frate tai friar tarkoittaa veljeskuntaa, jossa munkkeja kutsutaan vejiksi. Jotkut näistä veljistä käy luostarin ulkopuolella töissä. Useat toimivat pappeina. He lupautuvat asumaan köyhinä veljeksinä yhdessä lopun ikäänsä.

Munkit jakautuvat kahteen ryhmään. Suurin ryhmä on ns kerjäläismunkit johon kuuluu dominikaanit, fransiskaanit, karmeliitat ja augustinolaiset. Loput sitten kuuluvat pinempiin ryhmiin kuten trinitaarit, serviitit, minimit, merkantiinit, "paljasjalka" karmeliitit jne.

Fransikaanit kantavat ruskeita asuja, dominikaanit valkoisia, bendiktiinit mustia ja missionäärit valkoisia asuja joissa on sinisiä raitoja. Kaikki nunnat eivät käytä huntua mutta heillä voi olla oman sääntökuntansa liina tai myssy.

Roomassa törmää hyvin helposti kadulla  nunniin, mutta munkkeja näkee paljon harvemmin. Tavallisin paikka kohdata nunnia on jäätelömyymälöiden edessä. Munkeista en tiedä mutta nunnien kanssa voi aivan hyvin jutella ihan mistä aiheesta tahaansa. Nunnat elävät tässä samassa yhteiskunnassa aivan kuten mekin ja seuraavat lehdistä ja netin kautta maailman menoa. Nunnat osallistuvat usein erilaisiin menoihin, seminaareihin ja komouksiin, pitävät luentoja ja osallisituvat keskusteluihin. Hyvin monet nunnat ikään katsomatta opiskelevat, jopa korkeakoulutasolla.Nunnat matkustelevat siinä missä muutkin ihmiset. 

Vain karmeliittanunnat elävät melko eristettyä elämää kun taas esimerkiksi salesiaanit, jotka ovat yksi suurimmista luostariyhteisöistä, elävät hyvin paljon keskellä yhteiskuntaa ja ovat aktiiviesti mukaana sosiaalisessa yhteiskuntatyössä.

 Nämä nuoret miehet ovat luultavasti pappiskokelaita

 Nunnia näkee hyvin usein jäätelökioskien edustalla

  Lentokentällä

Pause/Siesta