Rooman kansallinen keskuskirjasto/Biblioteca nazionale centrale di Roma/Rooman kansallinen keskuskirjasto, Viale Castro Pretorio 105, Castro Pretorion kaupungin osassa.
Tai oikeastaan kirjasto sijaitsee Tiburtinon kortteliston puolella. Kirjastoa ympäröi korkea paksu muuri.
Avoinna:
Maanantaina, keskivikkona ja perjantaina kello 8.30-14.30
tiistaina ja torstaina kello 8.30-19.00
lauantaina ja sunnuntaina suljettu
Castro Pretorion metroasema, taustalla portti kirjastoon ja kirjaston parkkipaikalle. Toinen metron alaskukulku sijaistee kadun tosiella puolella.
Castro Pretorion metroasemalta on portti ja suora kävelytie kirjastoon. Siinä on bussipyäkkikin minkä kautta kulkee busseja asumalähiöistä Terminin rautatieasemalle ja paikallisjuniin. Bussi 492 pysähtyy myös tässä. Se lähtee Tiburtinan rautatieasemalta ja kiertää Campo Veranon hautausmaan kautta ja ajaa keskikaupungin lävitse Vatikaanin taakse Cipron metroasemalle. Kätevä bussi. Minun ehdoton suosikki bussini Roomassa.
Tiburtinan metroasemalta, mikä on samalla suuri ostoskeskus ja rautatieasema, lähtee pitkän linjan busseja ympäri Italiaa ja Eurooppaa, muun muassa Itabus ja Flixbus, joista jälkimmäinen kulkee Ruotsissakin. Tein sivuilla kokeeksi haun Tiburtina- Sorrento. Facebook!
Kirjaston takaseinä on rakennettu kiinni keskaikaiseen kaupunginmuuriin, mikä on vieläkin hyvässä kunnossa. Tämä alue oli aikoinaan armeijan käytössä. Tässä sijaitsi armeijan pretoorinen kaserni ja siitä nimi kapunginosalle, Castro Pretorio. Kaserni rakennettiin jo vuonna 23 eaa. Kansalliskirjasto sijaitsee juuri sillä paikalla, missä kaserni seisoi aikoinaan. Pretroiaani kaarti oli keisrin henkivartiostoa.
Pääsisäänkäynti sairaalaan
Viale del Policlincon katu kulkee muurin kupeessa. Nimensä katu on saanut poliklinikasta tai nykyään sairaalasta nimeltä Policlinico Umberto I, mikä on yliopistollinen sairaala. Sairaala on saanut nimensä Italian kuninkana mukaan. Sairaala on Italian toiseksi suurin Bolognassa sijaitsevan Policlinico Sant'Orsola Malpighin jälkeen ja Euroopan kolmanneksi suurin sairaala.
Italialainen terveydenhuolto on erinomaista ja käytännössä melkein ilmaista. Sairaala perustettiin jo vuonna 1888 ja se käsittää 48 erinäköistä rakennusta, joiden välillä on puistolaueita ja kujia. Erilaiset paviljongit, joiden tarkoituksena n jakaa sairaat sairauden, sukupuolen ja iän mukaan, yhdistävät leveät puiden reunustamat väylät, joilla vähemmän vakavasti sairaille annetaan mahdollisuus "haukata raitista ilmaa". Jos kävelee sairaalan ympäri, niin matkaa tulee kaksi kilometriä.
Viale del Policlinicon viihtyisä isojen puistolehmusten varjostama bulevardi tyyppillinen katu kulkee muurin kuvetta. Kadun pohjoispäässä sijaitsee yliopiston kirjasto, mistä voi ostaa erilaisia terveydenhuollon tarvikkeitakin. Katua pitkin kulkee bussi 649, mikä kulkee Terminin rauatieaseman kautta Tuscolanosta Tiburtinan rautatieasemalle.
Sapienza Università di Roma, Rooman yliopisto
Yliopisto sijaitsee sairaalan takana ja se perustettiin jo vuonna 1303. Yliopisto on yksi arvostetuimmista italialaisista yliopistoista. Täällä on 115000 opiskelijaa.
Yliopiston laitokset sijaitsevat eri puolilla Roomaa, mutta enimmäkseen täällä Città Universitaria-kortelistossa. Yliopistolla neljä kampusta myös Rooman ulkopuolella. Yliopistolle kuuluu myös ihastuttava Orto Botanico niminen puutarha Gianicolossa. Tämä ylopistonkin alue on aivan valtavan laaja.
Yliopistoalueen kulmalla sijaitsee Rooman ihastuttava hautausmaa Campo Verano, mitä suosittelen käydä katsastamassa. Hautausmaasta olen tehnyt jopa kolme postausta I, II ja III. Suosittelen kierrellä hautausmaalla pari tuntia. Pitää vain muistaa että hautausmaan portit lukitaan auringonlaskun aikaan.
Campo Veranon hautausmaa
Hautausmaa on jaoteltu erilaisiin osiin, mitkä kaikki ovat omalla tavllaan mielenkiintoisIa. Campo Verano on ehdottomasti yksi Euroopan kauneimmista ja kodikkaimmista hautausmaista. Se on ikään kuin hautausmaa-museo. Sinne pääsee helpoiten Rooman keskustatsta bussilla 492. Jää pois kyydistä Veranon pysäkillä. Tämä bussi pysähtyy myös Yliopiston edustalla. Hautausmaalle on kaksi sisäänkäyntiä, molemmat Via Tiburtinalta.
Rooman kansallinen keskuskirjasto vihittiin käyttöön 14. maaliskuuta 1876 monumentaalisen 1500-luvun Palazzo del Collegio Romanon siivessä, muinaisen Bibliotheca Secretan eli Major dei Gesuitin kotipaikassa, mikä muodosti uuden laitoksen alkuperäisen ytimen, johon lisättiin Italian kuningaskunnalle siirretyn 69:n luostarikirjaston käsikirjoituskokoelmat ja painotuotteet Rooman uskonnollisten yritysten lakkauttamisten jälkeen vuonna 1873.
Biblioteca Nazionale Centrale di Roma on yksi kahdesta keskeisestä kansalliskirjastosta Italiassa yhdessä Firenzen Biblioteca Nazionale Centrale di Firenzen kanssa. Mutta tämä ei suinkaan ole ainoa kirjasto Roomassa. Missään ei varmasti ole niin paljon kirjastoja kuin Italiassa ja varsinkin Roomassa. Jokaiskiellä uskonollisella yehtsisölläkin on omat kirjastonsa. Samin moenssa palatsimuseossakin on kirjasto sekä luonnollisestikin on lukuysia kunnalsia kirjastojakin.
Sata vuotta myöhemmin kirjasto siirrettiin uudelle paikalleen, Castro Pretorion arkeologiselle alueelle, yliopistokaupungin ja Terminin aseman väliin arkkitehtien Massimo Castellazzin, Tullio Dell'Anesen ja Annibale Vitellozzin suunnittelemana.
31.tammikuuta 1975 vihitty uusi arkkitehtoorinen kompleksi, valmistettu teräsbetonista, lasista ja alumiinista yli 50 000 neliömetrin alueella, on jaettu neljään osaan: kirjanpito jakautuu kymmeneen kerrokseen, toimistot, atrium ja näyttelytilat viisikerroksisessa rakennuksessa, kokoushuoneet erillisinä rakennuksina, lukusalit yhdessä kerroksessa, joita halkoo suuri keskusgalleria.
Täältä Via Tiburtinan kadun varrelta ja sen ympäritöstä löytyy Rooman mukavimmat ja halvimmat kahvilat ja pizzeriat. Aina kun on joutoaikaa niin lähden tänne kävlylle ja käyn tietysti myös hautsumaalla usein. Pizzeria Formula 1, Via degli Equi 13, on ollut jo kauan yksi Rooman suosituimmista pizzapaikoista. Viinibaareja ja pubeja on tällä alueella erittäin tiheässä.
Kirjaston tehtävänä on kerätä ja säilyttää kaikki italialaiset julkaisut ja tärkeimmät ulkomaiset, erityisesti Italiaan liittyvät teokset, ja saattaa ne kaikkien saataville.
Kokoelmassa on tällä hetkellä yli 7 000 000 painettua nidettä, 2000 'inkunabulaa' (=kehtokirjaa mikä tarkoittaa kirjaa tai sivua, mikä on painettu, ei käsin kirjoitettu, kirjapainotaidon alkuvaiheessa Euroopassa ennen vuotta 1501), 25 000 kappaletta 1500-luvulla painettua kirjaa, 8000 käsikirjoitusta, 10000 piirustusta, 20000 karttaa ja 1434 painotuotetta.
Kun Rooma julistettiin Italian pääkaupungiksi vuonna 1870, sen jälkeen kun muut paavin valtiot hävitettiin, kansalliskirjasto ei muuttanut Firenzestä Roomaan. Sen sijaan Roomaan rakennettiin toinen kansalliskirjasto vuodesta 1873. Näitä kahta kirjastoa on kutsuttu "Keskikansalliskirjastoksi" vuodesta 1885 lähtien erottaakseen ne muista Italian kansalliskirjastoista.
Rooman kansalliskirjasto avattiin 14. maaliskuuta 1876 Palazzo del Collegio Romanossa, Collegio Romanon entisessä toimipaikassa. Täällä on myös Italian hallituksen kulttuuriministeriön tilat.
Kirkollisten kirjastojen kansallistaminen aihuetti sen että vuonna 1551 perustetun jesuiittakirjaston kirjasto, 45000 nidettä, vietiin uutene kansallsikirjastoon. Sen lisäksi 69 kansallistetun luostarikirjaston aineistot kuskattiin uuteen kirjastoon. Samaan aikaan Biblioteca Casanatense kansallistettiin myös. Jonkin aikaa nämä kaksi kirjastoa eivät olleet vain hallinnollisesti yhteydessä, vaan myös rakenteellisesti yhdistettiin.
Vuosina 1965-1975 Castro Pretorion alueelle rakennettiin uusi kirjastorakennus osalle samannimistä armeijan kasarmia. Rakennettiin 50 000 neliömetrin rakennuskokonaisuus näyttely- ja kokoustiloineen sekä kymmenen kerroksinen varastorakennus. Firenzen kirjasto kerää pääasiassa Italiassa julkaistua kirjallisuutta, kun taas Rooman kirjasto hankkii myös Italiasta ulkomailla julkaistuja medioita.
Kirja mikä kuuluu Italian valtion kulttuuriperintöjen joukkoon.
Vatikaani on maailman pienin valtio ja sijaitsee Italian pääkaupungissa Roomassa. Vatikaanin valtio koostuu joistakin Tiber-joen varrella sijaitsevista rakennuksista sekä joistakin kirkoista ja muista hallintorakennuksista Roomassa ja sen ulkopuolella. Paavin kesäasuntoa Albanin-vuorilla pidetään myös osana Vatikaania.
Vatikaanissa on noin 800 asukasta. Heistä yli puolet on katollisia pappeja ja nunnia. Hieman yli puolella Vatikaanin asukkaista on Vatikaanin kansalaisuus. Italia ja latina ovat virallisia kieliä.
Maapallolla on noin 2000 katollista piispaa, joista 150 on kardinaalia. Kardinaalit tulevat pitämään Vatikaanissa yhdeksän vuorokauden pituisen hautausajan Bendictuksen muistolle.
Kardinaalit ei asu Vatikaanissa vaan osalla heistä on oma asunto jossain päin Roomaa. Ulkomaalaiset kardinaalit asuvat osan ajasta kotimaassaan ja käyvät Vatikaanissa hyvin usein. Heitä varten on Vatikaanissa asuntola/hotelli, missä nunnat pitää heistä huolta.
Vatikaanin palatsi
Vatikaanin palatsi koostuu 1400 huoneesta. Paavi asuu toiseksi ylimmässä kerroksessa Pietarinkirkon vieressä, mikä on maailman suurin kristillinen kirkko, Pyhän Pietarin kirkko.
Kun paavi Benedictus XVI ilmoitti helmikuussa 2013 aikovansa luopua virastaan, hän oli ensimmäinen paavi Gregorius XII:n jälkeen 1400-luvulla, joka erosi vapaaehtoisesti tehtävästään.
Viesti vei jopa hänen lähimmän työtoverinsa sänkyyn, kirjoittaa BBC ja kirjoittaa, että he reagoivat epäilevästi. Benedict itse, joka oli tuolloin 85-vuotias, mainitsi terveydenhuollon syynä ennenaikaiseen lähtöään.
Monsignor Georg Gänswein, syntynyt 30. heinäkuuta 1956 Saksassa, ja hän on saksalainen roomalaiskatolinen arkkipiispa. Paavi Bendictus vihki hänet arkkippispaksi, mikä aiheutti paljon arvostelua ja kritiikkiä. Hän on ollut kaiken aikaa paavi Benedictus XVI:n yksityinen sihteeri ja paavin kotitalouden päällikkö.
Razinger kutsui Gänswein Roomaan 1990-luvun alussa. Heidän välilleen kehittyi suhde mistä on kerrottu mediassa. Gänswein oli kaikkialla missä Razingerkin ja kun paavi jätti virkansa, niin Gänswein muutti paavin mukana Mater Ecclesiaen luostariin. Gänswein oli se henkilö, joka oli paavin rinnalla viimeiseen hengevetoon saakka.
Rakkautta on monenlaista...
Ennen kuin Benedictus tuli paaviksi, hän oli 24 vuotta yksi Vatikaanin johtavista henkilöistä. Hän nousi katolisen kirkon johtajaksi Johannes Paavali II:n jälkeen, aikana, jolloin katolista kirkkoa ympäröivät väärinkäyttöskandaalit. Hän oli Reutersin mukaan ensimmäinen paavi, joka ryhtyi todellisiin toimiin papiston seksuaalirikollisten kohtaamiseksi ja pyysi toistuvasti anteeksi tehtyjä rikoksia.
Aiemmin tänä vuonna häntä itseään syytettiin toimien laiminlyönnistä neljässä hyväksikäyttötapauksessa, joiden väitettiin tapahtuneen hänen toimiessaan Münchenin arkkipiispana vuosina 1977-1982.
Mater Ecclesiae-luostari (latinaksi "kirkon äiti") on Vatikaanin sisällä sijaitseva luostari. Paavi Johannes Paavali II perusti sen noin vuonna 1990 nunnien luostariksi Vatikaaniin.
Luostari sijaitsee Vatikaanin kukkulalla Vatikaanin puutarhan sisällä ja lähellä Aquilonen suihkulähdettä. Sen perusti paavi Johannes Paavali II, jotta Vatikaanissa olisi suljetun uskonnollisen järjestyksen nunnayhteisö, joka rukoili paavin puolesta hänen palveluksessaan katoliselle kirkolle. Tämä tehtävä uskottiin alun perin St. Claren ritarikunta, joka tunnetaan paremmin klaariköyhinä. Tämä tehtävä kuitenkin siirrettiin viiden vuoden välein toiseen naisluostarikuntaan, joka sitten miehitti luostarin.
Rakennus rakennettiin vuosina 1992-1994 Vatikaanin poliisin hallintorakennuksen tilalle. Sen rakenne on sisällytetty Leonisen suojamuurin sisään. Rakennus on jaettu kahteen osaan: läntinen kappeli (kaksikerroksinen ja muodoltaan suorakaiteen muotoinen) ja itäiset seurahuoneet ja luostarin sellit, muodoltaan suorakaiteen muotoiset ja Aquilonen suihkulähteen puolella neljä kerrosta, joista toisessa on 12 luostariselliä ja kolmannessa kerroksessa ruokasali, kauppa, keittiö, sairaanhoitohuone, arkistot ja toimistotilat alakerrassa. Luostarin vieressä on hedelmä- ja vihannespuutarha. Paavi Benedictus XVI vieraili luostarissa virka-aikanaan useita kertoja, missä hän johti messua nunnille.
Jäätyään eläkkeelle paavi Benedictus XVI muutti luostariin 2. toukokuuta 2013. Hän asuu siellä muutaman avustajan kanssa, ja heidän kotitaloustarpeistaan huolehtii pieni maalliseen instituuttiin kuuluva naisyhteisö nimeltä Memores Domini, sisaryhteisö mikä ei kuulu varsinaisen sääntökuntaan. Vastaavanlaisia sisar- ja veljeskuntia on monen monia kymmeniä katollisessa kirkossa.
Luostarissa on asunut klarissanunnia, karmeliittanunia, dominikaaninunnia ja Visitandiininunnia. En tiedä mitä nunnia siellä nykyään asuu, mutta nunnat ovat protestoineet, sillä he ovat halpaa työvoimaa, ja palveluhenkilöstöä kardinaaleille. Nunnat ei ole saaneet edes äänestää vaaleissa.
Ruotsilla on vain yksi kardinaali Vatikaanissa, Anders Arborelius. Hän on puolustanut nunnia ja vaatinut heille tasa-arvoissenpaa elämää. Paavi Franseskus tais olla täsyin tietämätön Vatikaaniss asuvien nunnien tllanteesta, joten eiköhän siihen ole tehty muutoksia.
Paavin asunto on tuo nelikerroksinen rakennus ja sen vieressä sijaitsee muut paavin huushålliin kuuluvat tilat ja asunnot henklökunnalle, muun maussa asunnot neljälle nunnalle. Siinä asuu myös paavin veli.
Paavi Franciscus pitää messun Pyhän Pietarin basilikassa Vatikaanissa emerituspaavi Benedictus XVI:n kuoleman jälkeen. Toimituskesta kuitenkin vastaa Eminence kardinaali Agostino Vallini, joka on toiseksi korkein henkilö Vatikaanin uskonnollisella puolella, sisi Paavin sijainen. Hän oli arkkipiispa San Giovanni in Lateranon basilikassa, mikä on koko katollisen kirkon äitikirkko, siis kaikista pyhin. Vatikaanin valtion päämies presidentti/kuvernööri on Fernando Vérgez Alzaga.
Ensimäien puoli tuntia pidettiin edesmenneen paavi Benediktuksen muistolle ja sitten messu jatkui normaalian suununtaimessuna.
Paavi Francescus on sen verran huonossa kunnossa että häntä kuljetetaan rullatuolissa. Hän on jo 86 vuotta täyttänyt. Hän pystyy kuitenkin seisomaan jonkin aikaa, mutta messujen pitämien on hänelle jo liian ranskasta. Italiassa luullaankin että Fransciskus pian 'abdikeera'a virastaan ja uusi paavi tullaan valitsemaan. Arkkiipiispa Agostino Vallini on varmasti paavin ääneetyslistalla. Hänkin on jo liian vanha paavin virkaan, joten olisi aika vaihtaa nuorempaan.
Agostino Vallini on syntynyt 17. huhtikuuta 1940 Polissa Lazion maakunnassa. Hän on italialainen kardinaali ja arkkipiispa emeritus. Hän oli San Giovanni in Lateranon kardinaali kirkkoherra ja arkkipiispa vuosina 2008–2017. Agostino Vallini opiskeli Paavillisen Lateraanin yliopistossa, jossa hänestä tuli molmepien oikeuksien tohtori (maallisen (roomalaisen) oikeuden ja kirkollisen eli kanonisen oikeuden tohtori). Hänet vihittiin papiksi vuonna 1964.
Vuonna 1989 Vallini nimitettiin yhdeksi neljästä Tortibulumin nimikkopiispaksi ja Napolin apupiispaksi, ja hänet vihittiin 13. toukokuuta samana vuonna Napolin tuomiokirkossa. Vuonna 2004 hänestä tuli Apostolisen Signaturan prefekti ja hän sai arkkipiispan arvonimen. Trotitulum on historiallien katollsien kirkon hippakunta, mikä åerutetiin vuonna 1015.
Vuonna 2006 paavi Benedictus XVI nimitti Vallinin kardinaalidiakoniksi ja San Pier Damiani ai Monti di San Paolon nimidiakonaatiksi, ja Vallinista tuli näin kardinaalipappi. Vallini osallistui vuoden 2013 konklaaviin, jossa Franciscus valittiin uudeksi paaviksi.
En tiennyt tämän kirkon olemassa olosta, joten ei ole aavistustakaan siitä, minkälainen kirkko tämä on. Mutta valokuvista päätellen se on moderni paikkakuntalaisten kotikirkkko.
Kirkko sijaitsee Acilian alueella, lähellä Ostiaa. Acilian kylässä asuu 76 000 asukasta ja näin ollen se on Italian kolmanneksi väkirikkain kylä Mestren (Venetsia) ja Ostian (Rooma) jälkeen. Nykyisen Acilian hanke laadittiin vuonna 1939, ja se valmistui 8 kuukauden kuluttua ensimmäisellä rakentamisella vuonna 1940 muutama viikko sen jälkeen, kun Italia astui toiseen maailmansotaan. Fasistinen hallitus päätti Savoyn prinsessa Iolanda Margheritan edun mukaisesti tarjota asunnon Rooman monille ja köyhimmille perheille. Kuuluisat purkutyöt olivat tapahtuneet kaupungin keskustassa, jota varten monet perheet sijoitettiin hallituksen etsimiin virallisiin kyliin, mutta näin ei ollut Aciliassa, koska ne syntyivät myöhemmin vuosia noiden purkujen jälkeen.
Kun ajaa pohjoisesta päin Rooman kehätietä A90 etelään päin, Rooman läntistä reunaa, niin pääsee melko lähelle Aciliaa. Alue on ikivanhan Acilia gens/Acilian suvun omistamaa aluetta 300 vuotta ennen ajan alkua. Ikivanha tie Via del Mare kulki tästä ohitse Roomasta meren rantaan. Nykyään tien nimi on valtion maantie SP8, minkä vieressä kulkee Via Ostiense, mikä on 30 kilometriä pitkä tie, mikä kulkee Ostian satamaan Ostia Anticaan. Tie on vanhin Roomasta ulospäin kulkevista teistä.
Emeritus Paavi Benedictus XVI;n jälkeenjäännökset tuotiin Pyhän Pieterin basilikaan kolmeksi vuorokaudeksi, jotta kaikki jotka haluavat, voivat käydä jättämässä hänelle jäähyväiset.
Torstaina paavi haudataan. Hautaus tapahtuu Pyhän Pietrin basilikan pääalttarin alla sijaitsevaan käytävään, Pyhän Sebastianoan alttarin veireen, mihin on viimeksi edesmenneet paavit haudattu. Siihen tullaan hautamaan myös nykyinen paavi Fraciskus aikanaan.
Kansainvaellus Vatikaanissa. Oikealta sisään, vasemmalta ulos.
Villa Lante on yksi Rooman parhaimmin säilyneistä renessanssihuviloista. Yhdessä Villa Madaman kanssa se on arvokas esimerkki Rafaelin koulukunnan työstä Roomassa ja Medici-suvun paavien ”kultaisesta aikakaudesta”. Pitkän historiansa aikana rakennus on ollut muun muassa roomalaisen aristokratian kesäasunto ja kansainvälinen kulttuurisalonki.
Suomen valtio osti villan vuonna 1950 säätiön Institutum Romanum Finlandiaen perustajan Amos Andersonin lahjoituksen turvin ja instituutti aloitti toimintansa huhtikuussa 1954.
Vierailuaika on maanantaista perjantaihin aamupäivällä kello 9-12.
Oriolo Romano on pieni kunta, missä asuu vain 3700 asukasta. Oriolo Romanon kylä sijaitsee Viterbron porvinssin eteläisinpänä kylänä, alueella mitä kutsutaan nimellä Tuscia.
Tuscia
Tuscia oli nimitys, joka annettiin Etrurialle myöhäisantiikista ja korkealta keskiajalta perustetun etruskien valtakunnan päätyttyä. Etruscia nimitys väännettin Tusciaksi. Nykyään Tuscia tarkoittaa Viterbon aluetta ja Ylä-Laziota yleensä.Oriolo Romano sijaitsee tuossa kartalla Braccianon järven luoteisella puolella, kartan alaosassa. Viterbo sijaistee Bolsena järven ranannalla, noin 30 kilomteriä Oriolo Romanosta pohjoiseen päin.
Roomasta on noin 45 kilometriä Oriolo Romanoon, riippuen mitä tietä ajaa. Viterbosta noin puoli tuntia junalla ja bussilla vajaa tunti. Oriolo Romano kuten koko Tuscian alue on turitikohteita täynnä. Oriolo on ennen kaikkea kuuluisa luonnonalueistaan Parco della Mola ja Faggeta. Vuoristoalueet Oriolon ympäristössä päästää radonkaasua ilmaan vieläkin kauan sitten esiintyneiden vulkaanisten päästöjen jäljiltä. Radonkaasua pidetään yhtenä syynä keuhkosyöpiin.
Kylän itäisellä puolella sijaitsee La Faggetan valtavan suuri luonnonreservaatti, mikä kuuluu osana Naturale Regionale di Bracciano Martignanon suureen luonnonpuisto alueeseen, mikä kattaa koko Braccianon järven ympäristön.
Caldera di Manziana
Naapurikylässä Manzianassa, mikä on melkein kasvanyt yhteen Oriolon kylän kanssa, sijaitsee Caldera di Manziana. Kaldaran keskialueella sijaitsee suoalue, jossa vesi päästää kaiken aikaa kaasupäästöjä, joiden pääkomponentti on hiilidioksidi. Manzianan erityistapauksessa nämä kaasut nousevat yleensä tuhansien metrien syvyydestä (> 2 000 metriä), ja ne koostuvat 98-99 % hiilidioksidista ja loput rikkivedystä ja metaanista. Kaldera on rakenteeltaan ihanteellinen ympäristö turpeen muodostumiselle.
Via della Calderaa pitkin, SP2C:n tieltä on reilu kilometri matkaa kalderalle. Parasta kulkea viitotettuja polkuja ja varoa sivureittejä, sillä alue on melko suoperäistä.
Kylä siis sijaitsee lähellä Braccianon järveä Rooman pohjoispuolella. Järvi on syntynyt tulivuorenpurkauksessa kauan sitten. Braccianon alueella tärisee maa yhtenään, mutta sitä ei juuri huomaa koskaan. Mitään suurmepia maanjäristyksiä ei ole ollut aikoihin. Tämä alue Viterbosta Tyrreenin merelle, jonne on vain 30 kilometriä, on melko asumatonta. Täällä sijaitsee vain hyvin pieniä kyliä, missä asuu melkein vain vanhuksia. Alueella on useita argeologisia kaivausaluita ja suuria luonnonpuistoalueita. Etruksit ovat asuneet täällä ennen kuin roomalaiset valloittivat alueen.
Monte Raschio
Oriolo Romanoon pääsee junalla Roomasta. Kylä sijaitsee paikallisen Via Oriolon kylätien varressa. Monte Raschio on vuori La Faggetan alueella, mikä kuuluu Sabatinin vuoriryhmään.
Pyökkimetsä on kaunis ja lumoava erittäin hiljainen paikka. Vuori ja pyökkimetsä on Unescon perinne kohde. Sinne on järjestetty pic-nic paikka vieraillijoille. Polku La Faggiataan lähtee Oriolo Romanon kylästä sen maksuttomalta parkkipaikalta ja reitti johtaa Monte Raschion vuorelle. Korkeusero on vain noin 200 metriä. Polku on noin 10 kilometriä pitkä. Matkan varrella on levähdyspaikka.
La Faggetan itäisellä puolella sijaitsee Braccianon järvi. Oriolo ei sijaitse mäen pääällä kuten yleensä kylät sijaitsevat Italiassa, vaan tässä kohtaa on melko tasaista.
Palazzo Santacroce Altieri di Oriolo, laajennettu vuonna 1674 Altieri-suvun jäsenen Klemens X:n paavinvallan aikana. Siinä on freskoja, joissa on tarinoita Vanhasta testamentista ja maisemia Altierin entisistä läänistä.
Ensimmäisen Oriolon asutuksen perustaja Giorgio Santacroce määritteli kaupungin "ihanteelliseksi ja onnelliseksi kaupungiksi", ja vielä nykyäänkin kylä antaa vaikutelman kontekstista, joka on osannut kehittyä harmonisesti ympäröivän ympäristön kanssa. se ilmenee erityisesti viittauksesta "Olmatessa", Palazzo Altierin muinaisten puutarhojen luontoon.
Palatsi kaupungin sydämessä kuului Santacrocesille vuosina 1578-1604, ja sillä on tyypillisiä 1500- ja 1600-luvun linnoitettujen asuntojen piirteitä ja sitä ympäröi vallihauta. Vierailla nyt kunnan omistamassa palatsin noin 8 hehtaarin puutarhassa, jonne pääsee pientä siltaa pitkin. Sisällä voit ihailla vuosisatoja vanhoja puita, kuten marjakuusia, kuusia, tammia, kalkkunatammea ja monumentaalista sata vuotta vanhaa marjakuusta. Palazzon sisällä, joka on osa Lazion museokompleksia, eri huoneissa on gallerioita hienosti muotoiltuja maalauksia, stukko- ja uusklassisia huonekaluja ja freskoja.
Tämä on Oriolo Romanon kunnantalo nykyään, mistä löytyy myös kirjasto. Kunnanntalo sijaitsee sekin Piazza Umberton reunalla. Torin reunalla on lukuisia kahviloita ja baareja, mitkä näyttää olevan suuressa suosiossa paikallisten keskuudessa. Torilla tavataan!
Monte Rocca Rojana kuuluu Sabatinin vuoristoon
Colli Albanissa, Monti Sabatinissa, Monti Ciminissä ja Monti Vulsinissa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että vulkaanista alkuperää olevia luonnonkaasuja, erityisesti radonia, radioaktiivisen maakaasun päästöjä, pidetään toiseksi kuolinsyyksi keuhkosyöpään savua ja tietyistä tulivuoren alueiden rakennusmateriaaleista nousevia savuja.
San Giorgion seurakuntakirkko, oikealta nimeltään Parrocchia San Giorgio Martire Oriolo Romano on myöhäisbarokkityylinen. Aatelisherran Giuseppe Barbierin projektiin perustuvat rakennustyöt aloitettiin vuonna 1671 ja valmistuivat useiden keskeytysten jälkeen vasta vuonna 1756.
Kirkko on saanut niemensä Pyhän Giorgion mukaan, mutta kylän perusatjan nimikin oli Giorgio ja sukunimi Santacorce.
San Giorgion kirkko seisoo Piazza Umberton torin reunalla. Tämä tori on erityisen ihastuttava ja kotoisa paikka, missä istuskelee mielellään kahvilassa. La casa della nonna Nandassa/isoäiti Nandan taloissa voi yöpyä. Bussit pysähtyy torilla. Täältä kulkee muun muassa bussi Roomaan Saxa Rubran rautatieasemalle, mistä pääsee junalla Rooman keskustaan. Roomaan on matkaa 52 kilometriä.
San Giorgio/Pyhä Yrjö (208-303) syntyi Turkissa ja kuoli Israelissa. Hän on yksi neljästätoista hädän avustajasta, erityisesti sodan pyhimys. Hän toimi roomalaisena sotilaana. Hän on kansainvälisesti erittäin suosittu pyhimys, jopa Ruotissakin Sankt Göran on ollut suosituu ja erittäin tärkeä pyhimys, sillä kiitos Sankt Göranin ja lohikäärme tarinan mukaan on Ruotsi itsenäinen valtio nykyään, eikä kuulu Tanskalle.
Oriolo Romanon historiallinen keskusta on yksi ensimmäisistä esimerkeistä modernista kaupunkisuunnittelusta, asumattomalla paikalla. Se on hanke, mikä näkyy vielä tänäkin päivänä tiejärjestelmän ominaisuuksissa, komeitten rakennusten ja muun kylän välisissä suhteissa ja mittasuhteissa.
Oriolon vuotuine festivaali, Sagra del Fungo porcino/Porcini-sienifestivaalit pidetään siinä noin 16-17-18 ja 23-24-30 syyskuuta ja 1-2 lokakuuta. Täällä kasvaa sienet puitten rungossakin. Nämä italialaiset paikallisfestivaalit ovat todellakin kokemisen arvoisia. Suosittelen!
Porcini-sienet ovat herkullisimpia sienilajikkeita ja kuuluvat Herkkutattien sukuun. Sienet ovat suojelualueilla sijaitsevissa vuosisatoja vanhoissa kuusi- ja pyökkimetsissä syntynyt lajike, jota on aina juhlittu omistetuilla ruoka- ja viinifestivaaleilla ja tapahtumilla. Valtaro Parmensen posliinisienelle on ominaista ainutlaatuinen maku ja tuoksu, joka muistuttaa metsän tuoksua. Tämäntyyppinen sieni edustaa kokkeja kaikkialta maailmasta hienostuneen alkupalojen, ensimmäisen ja toisen gourmet-ruokien ainesosana.
San Roccon kirkko
San Roccon kirkko on yksi monista kirkoista Oriolo Romanossa. Kirkko seisoo hautausmaan kupeessa. Cimitero Comunale Oriolo Romanon hautausmaan omistaa kunta ja kunta hoitaa kaikki hautaukseen kuuuluvat toimitukstekin, kuten Italiassa on tapana. Arkuista, kukkalaitteista ja kuljetuksista huolehtii myös kunnat.
Papit ei yleensä tule koskaan hautausmaalle. katollisen kirkon mukaan kuollut on kuollut syntineen päivineen, eikä enää auta rukoilla kuolleiden puolestaan. Siksi on tärkeää että pappi ehtii kuolemaa tekevän luokse ennen kuin hän vetää viimeisen kerran henkeä. Italiassahan ei hautaukset kuulu kirkolle, paitsi jotkut julkishenkilöt 'siunataan' kirkoissa pelkästään kyseisen henkilön kunnioituksen vuoksi.
San Rocco tai St Roch on yksi katollisen kirkon 900 pyhimyksistä, jota juhlitaan vieläkin joka vuosi 16. elokuuta, erityisesti Venetsiassa, San Roccon kirkkossa. San Rocco syntyi Ranskassa, Montpellierissä joskus vuosien 1295-1348välisenä aikana. Hän teki nuoruudessaan pyhiinvaellus matkan Roomaan. Hän auttoi ruttopotilaita matkansa varrella. Mutta myöhemmin hän kuoli itsekin ruttoon. Ihmiset alkoivat rukoilla San Roccolta parannuskeinoa ruttoon vähän kaikkialla Euroopassa.
Convento Sant'Antonio/Pyhän Antoniuksen luostari toimii nykyään pyhiinvaeltajien yöpymispaikkana. Voi olla että muutkin saa luostarissa yösijaa. Luostari avattiin vuonna 1675 saman nimisen kirkon ympärille.
Luonto on täällä kaunista ja erikoista. Monte Racshion pyökkimetsä on Unescon perimäkohde, luonnonperintö ihmiskunnalle. Alue on osa valtavan laajasta Parco naturale regionale di Bracciano-Martignan luonnpuistoalueesta.
Oriolo Romanon lähettyvillä sijaitsee useita leirialueita.
Ponza on noin 7 neliökilometriä pieni paratiisisaari Campanian maakunnan rannikolla. Muistuttaa paljon kaunista Caprin saarta, mutta Ponza on pienempi ja rauhallisempi kuin Capri. Ponzassa ei asu kuin reilut 3000 asukasta. Puhdas vesi, lumoava ympäristö ja paljon hyviä ravintoloita tarkoittavat sitä että monet italilalaiset ovat löytäneet saarelle. Ponza ei sovi pienille lapsille ja vanhuksille, joiden on vaikea kävellä tai huono tasapaino, maaston kallioisuuden ja kumparuuden takia.
Saari herää eloon kesäkuun ja syyskuun välisenä aikana, jolloin turisteja saapuu kaikkialta Italiasta paetakseen Italian kesän kuumuutta. Kesälämpötilat Ponzassa ovat yleensä noin 25,5 °C ja harvoin yli 29 °C. Turistit voivat odottaa aurinkoista säätä ja kevyttä merituulta. Jopa sesonkiaikana Ponzassa on rento ja leppoisa tunnelma. Paikalliset tunnetaan lämpimistä ja vieraanvaraisista kokemuksistaan.
Pontiset saaret (kutsutaan myös "Pontin saaristoksi" tai "Ponza-saariksi") ovat saariryhmä Välimeren Tyrrhenanmerellä. Tämä saaristo kuuluu Campanian maakuntaan. Se koostuu kuudesta saaresta Ponza (saariston ja pääkaupungin nimi), lännessä Gavista, Palmarola ja Zannone, jotka muodostavat Ponzan kunnan, sekä Ventotene ja Santo Stefano (Ventotenen kunta) idässä.
Yhteensä saaristossa asuu pysyvästi noin 4100 ihmistä. Eikä ihme sillä saaret ovat erittäin kallioisia. Täällä on melko mahdottomuus viljellä tai pitää karjaa.
Kesäkuukausina ja etenkin sesonkiaikana saarilla on kuitenkin huomattavasti enemmän ihmisiä. Lautat lähtevät Formiasta, Anziosta, Terracinasta, San Felice Circeosta ympäri vuoden ja kesällä myös Ischiasta, Napolista ja Pozzuolista.
Santo Stefanon saarella sijaitsi vain vankila aikoinaan. Mussolini itse oli tuolloin vankina saarella 27.7.-7.8.1943. Ventotene vaikuttaa olevan vilkkaampi saari kuin Ponza.
Ponzaan pääsee helposti. Lennät Roomaan, lyhyt junamatka Formiaan ja hieman yli tunti nopealla lautalla Ponzaan. Junat kulkevat melko usein Roomasta, koska Formia sijaitsee reitillä Rooma-Napoli. Formia on vain lyhyt pari kilometriä pitkä rantakaista.
Formian rautatieasema on kävelymatkan päässä satamasta (noin 10 min). Isola Pontine/Pontien saarille lähtee Traghetto omasta satamastaan, Via Brino Tallin kadun päästä. Kun tulee ulos rautatieasemalta, on otettava portaat alas aseman ulkopuolelta ja sen jälkeen katua suoraan eteenpäin. Se on viitoitettu kohti satamaa. Satamassa on pieni baari lipunmyyntipisteiden vieressä. Nopea lautta Formiasta kestää noin 1 tunti ja 10 minuuttia, kun taas tavallinen autolautta kestää 2,5 tuntia. Anziosta pääsee myös lautalla Ponzaan kesä-syyskuussa.
Ponza on suosittu kesäkohde italialaisille, erityisesti nuoremille roomalaisille ja napolilaisille, koska Rooma ja Napoli ovat vain lyhyen ajomatkan ja lauttamatkan päässä. Ponzalla on miellyttävän lauhkean sään ja upeiden maisemien lisäksi rikas historia.
Rooman valtakunnan aikana aatelisto rakensi saarelle lomahuviloita. Kun valtakunta kaatui, saari hylättiin kokonaan. Se asutettiin uudelleen vasta 1700-luvulla, jolloin Bourbon-dynastia hallitsi Etelä-Italiaa.
1900-luvun alussa monet Ponzan alkuperäiskansat matkustivat New Yorkiin ansaitakseen omaisuutensa, mutta palasivat saarelle eläkepäivillään. Jotkut kutsuvat saarta "Capriksi ilman turisteja", Ponza on arvokas kohde matkailijoille, jotka haluavat kokea kesän italialaiseen tapaan ja nauttia Välimeren kauneudesta. Ponza on miellyttävän lauhkean sään ja upeiden maisemien lisäksi rikas historia.
Rooman valtakunnan aikana aatelisto rakensi saarelle lomahuviloita. Kun valtakunta kaatui, saari hylättiin kokonaan. Se asutettiin uudelleen vasta 1700 -luvulla, jolloin Bourbon-dynastia hallitsi Etelä -Italiaa.
Melkein kaikille rannoille on ominaista sora ja kiviä, mikä johtuu tuulen ja meren eroosion aiheuttamasta kiviseinistä, joissa ne kehittyvät.
Chiaia di Lunan ranta
Ainoa ranta, jossa on myös sekoitus hienoa hiekkaa, on kuuluisa Chiaia di Lunan ranta, jota ympäröi suuri merelle päin avautuva kallio. Mutta ranta on suljettu, koska rantavieraiden päälle putoili kallionlohkareita ja monta kuoli.
Frontonen ranta on erittäin suosittu, mikä on lapsiperheiden suosima ranta. Perheet saapuvat tänen taksiveneillä. Täällä sijaitsee myös kahvila. Rannalle pääsee helpoiten rannan pohjoisesta päästä, mutta sekään ei ole helppoa vanhuksille.
Rannalla sijaitsee yökerho mikä on auki lähes koko yön. Taksiveneillä voi liikkua kaikkialla Ponzan saarella.
Cala Feola on myös suosittu ranta, mutta pieni. Tänne on vaikea löytää mantereelta käsin, joten veneellä tänne pääsee helpoimmin. Mutta tänne laskeutuu portaat Via Forna Ganden kujalta. Tämä on lapsille erinomainen ranta. Kahvilakin löytyy.
Cala Feolan ranta, Spiaggia Cala Feola, on ihana.
Cala Feolan ranta sijaitsee satamsta melko kaukana, saaren keskiosassa.Tiet saarella ovat erittäin mutkaisia ja mäkisiä, joten matkaa kertyy nopeasti. Kannattaa melkein ottaa taksi tai bussi. Saarella on monia eri taksifirmoja. Rannan ympärillä on useita hotelleja. Pitää varautua myös siihen että saari on erittäin mäkien ja saarella on paljon portaita.
San Silvestron ranta tai Cala del Porto sijaitsee Palmarolan saarella. Ponzan saarelta löytyy paljon rantoja ja viihtyisiä yöpymispaikkoja. Täällä on hotelleja jotka sopivat pareille ja hotelleja jotka sopivat perheille.
Hotel Villaggio Dei Pescatoria voin suositella pariskunnille. Facebook! Eritasoisia huoneita tarjolla. Vammaisille sopeutettu hotelli. Ravintolakin löytyy. Täällä saa leppoisaan ja rauhallisen loman lähellä Cala Feolan rantaa. Vieraat haetaan autolla satamasta ilmaseksi.
Hotellin ruokaterassi mistä on mahtavat näköalat merelle
Ponzan pieni kaupunki on todellakin pieni.
Ponzan satama
Ponzan pienessä kylässä, sataman lähettyvillä, on enimmäkseen hotelleja ja ravintoloita ja kahviloita.
Mamafe Ponza on suosittu illanviettopaikka saarella. Se sijaitsee keskellä saarta, Via Campi Inglesellä. Avoinna vain perjantaina ja launantaina ja silloin vuorokudet ympäri. Tänne on tilattava pöytä etukäteen. Täällä istutaan viihtyisässä puutarhassa ja nautiaan juomista ja seurasta. Kello 20.00 avataan buffe ,mistä saa käydä poimimassa sitä mitä haluaa. Puutarhassa soitetaan musiikkia ja paikka on avoinna aamuun asti. Täällä juhii enimmäkseen nuoroempi väki.
Sataman yläpuolella kiemurtelee kävelykatujen ja kapeiden kujien sekamelska. Kaiken loiston keskellä lepää hyvin tietoinen hillitty luksus, mikä näkyy muun muassa näennäisen vaatimattomissa kaupoissa. Ponzalla on oma tyylinsä, muoti, joka perustuu lievästi ohuisiin eksoottisten värisiin tunikoihin, vaaleisiin pellavapaitoihin, tyylikkäisiin kauniisiin sandaaleihin.
Ponza on aina ollut ennen kaikkea roomalaisten laajennettu olohuone ja viikonlopun virkistyspaikka. Monet pienten tyylikkäiden putiikien omistajista lähtevät kuumasta pääkaupungista avatakseen viileämmän kesäkonttorin.
Johtavin toimiala saarella on rannikkomatkailu. Joka vuosi, varsinkin kesällä, saarelle saapuu tuhansia uimareita ja sukellusharrastajia. Myös tästä syystä asutetut keskukset ovat hajallaan uima-altaita, hotelleja, ravintoloita ja yökerhoja sekä sukelluskeskuksia. Vulkaanista alkuperää olevien karujen rannikoiden vuoksi, jotka tarjoavat erittäin monipuolisen vedenalaisen ympäristön, Ponzassa vierailee vuosittain mm. suuri määrä sukeltajia.
Ehkä saaren suositiuin ja kuuluisin ravintola on A Casa di Assunta, Via Panoramica, mikä sijaitsee suht koht lähellä satamaa, mutta sinne joutuu ottamaan kapean kujan kahden pääkadun välistä. Ravintola on ollut saman suvun omistuksessa kauan. Täältä on uepat näkymät merelle. Tämä on Slow-food ravintola missä syödään nauttien ja hitaasti, usein miten meren antimia.
Chiaia di Lunan ihanalta ja pitkältä hiekkarannalta pääsee helposti kävellen ravintolaan. Ranta kuulema on tilapäisesti suljettu. Luultavasti rantaa siivotaan ja kunnostetaan.
Aqua Pazza, Via Dietro la Chiesan kujan varrella, nimisen ravintolan omistaja on ainoa saaren Michelinman, joka on saanut Michelinin tähden ruuistaan. Varoitus on paikallaan, ravintola on erittäin kallis. Ravintola sijaitsee hyvin lähellä satamaa, Santi Silverio e Domitilla nimistä kirkkoa vastapäätä. Tällä alueella on useita ruokapaikkoja ja hotellejakin, ja alue on erittäin kaunis ja siisti. Niemen päädyssä sijaitsee saaren hautausmaa.
Santi Silverio e Domitilla,
toiselta nimeltään Pyhän Kolminaisuuden kirkko
Saaren rauhallinen pohjoisosa on kansallispuistoaluetta, missä on kävelyreittejä kilometri tolkulla. Joitakin lomasuntoja löytyy, mutta vain muutama ruokapaikka.
Saaren kapiemmassa kohtaa, vajaa 200 metriä keskellä saarta, sijaitsee Maria Santissima Assunta Cielo nimien seurakuntakirkko. Kirkon yläpuolella mäen päällä seisoo Pyhän Madonnan patsas. Maria Assunta tarkoittaa Marian taivaaseenottamista. Katollisen kirkon dogmin mukaan Neitsyt Maria otettiin elämänsä päätteeksi sieluineen ja ruumiineen taivaaseen.
Ponzan saarelle tehdyn matkan päätteeksi voi vaikka vierailu Sapori di Casa Mia nimisessä ravintolassa Santa Maria nimisessä kylässä, mikä sijaitsee satamaa vastapäätä sijaitsevalla niemellä.
Santa Marian ranta missä on pieni hiekkaranta ja skootterivuokraamo, sekä hotelli ja muutama baari. Tuolla ylenpänä sijaitsee edellä mainitsemani ravintola Sapori di Casa Mia. Ravintola on sannut täydet pisteet vierailijoilta.
