Sacre Cuore di Gesù Via Piave

Sacre Cuore di Gesù Via Piave, Via XX Settembre  65/B

Avoinna : 7.00-13.00 ja 16.00-19.00

 Messu : 
Arkisin kello 7.00, 8.00 ja 18.00

Sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kello 8.00, 11.00 ja 18.00

Santa Raffaella, Via Venti Settembre 65/B

Casa per ferie Santa Raffaella Maria on nimeltään luostarimajoitus jota nämä jesuiittinunnat tarjoavat. 

e-mail:provincialeitalia@tiscali.it

Sacre Cuore di Gesù a Via Piave

Kuten jo kirkon nimestäkin voi lukea sijaitsee kirkon sisäänkäynti Via Piaven puoella, kun taas luostariasuntolan sisäänkäynti on Via XX Settembren puolella. Alun perin oli tarkoitus rakentaa kirkko niin että sisäänkäynti olisi sijainnut Via Settembren puolella. 

Kirkko valmistui vuonna 1916 jesuiittinunnien käyttöön. Nunnaluostari on sijainnut  tässä Via XX Settembren varrella jo 1800-luvun lopulta lähtien. Arkkitehtinä toimi Aristide Leonori joka oli tätä ennen suunnitellut viisi kirkkoa Roomaan ja  Egyptissä sekä USA:ssa useita luostareita ja luostarikirkkoja.

Tämän jesuiittiluostarin perusti espanjalainen nunna Rafaela Porrasy Ayllon. Pyhä Rafaella perusti Ancelle de Sacro Cuore di Gesú nimisen uskonnollisen järjetön vuonna 1877 Madridissa. Rafaela muutti Roomaan vuonna 1890 juuri tähän luostariin jossa hän eli kuolemaansa saakka. Pyhä Raffaella on haudattu tähän kirkkoon tai kirkko on rakennettu niin että kirkosta pääsi hänen nunnaselliinsä, josta sitten tuli hänen hautakappeli. Pyhän Raffaellan kappelin kautta pääsee luostarin puolelle, jos osallistuu esimerkiksi opastettuun kiertokäyntiin luostarissa. Muussa tapauksessa luostariin ja sen asuntolaan pääsee Via XX Settembren puolelta.

Täältä löytyy lisää valokuvia kirkosta.

Pyhä Rafaela

Santa Maria della Scala

Santa Maria della Scala, Vicolo della Scala, Trastevere

Pieni sähköbussi 125 pysähtyy aivan kirkon edustalla, pysäkin nimi on Scala. HUOM! Bussia 125 ei enää ole olemassa. Tällä alueella Trastevereä on kujat hyvin kapeita. 

Lähin bussipysäkki sijaitsee Lungotevere Farnecina/Trilussalla, ja siinä pysähtyy bussit 23, 280 ja n3s. Pitää muistaa että tämä rantakatu on yksisuuntainen, joten nämä bussit kulevat takaisin pohjoiseen päin Teveren joen vastarantaa Lungotevere dei Tebaldia pitkin.

Ehdottomasti paras tapa tulla Rooman keskustsata Trastevereen on ottaa raitiovanu 8 Piazza Venezialta ja jäädä pois kyydistä  Bellin pysäkillä ja kävellä siitä Trasteveren sydänalueelle vaikka Via della Lungarettaa pitkin.

Avoinna kaikkina viikon päivinä kello 10.00-13.00 ja 16.00-17.30

Messu arkisin kello 18.30 sunnuntaisin
 pyhäpäivinä kello 10.00, 11.30 ja 18.30

Kaunis sisäänkäynti. Tuon Madonna ja lapsi veistoksen on kuvanveistäjä Fransesco di Cusart valmistanut 1600-luvulla.

Tämä Pyhälle Marialle pyhitetty kirkko rakennettiin vuosina 1593-1610 ihmeitä tekevän Maria ikoonin kunniaksi. Paavi Clemens VIII Aldobrandini rakennutti kirkon ja luostarin karmelitaani sääntökunnalle. 

Karmeliitat kuuluvat kolmeen eri järjestöön, alkuperäiset karmeliitat Ordine della Beata Vergine del Monte Carmelo O.C.C., reformoitu karmeliitta järjestö Ordine dei Carmelitani Scalzi O.C.D. ja erakkojärjestö Eremiti della Beta Vergine del Monte Carmelo. Karmeliitat asuivat alunperin Israelissa Carmelin vuorella eremiittielämää mutta  he pakenivat sieltä ristiretkien aikaan.

Carlo Rainaldi valmisti tempietto-tyylisen baldakiniin pääalattarille, joka on rakennettu kuudestatoista jaspiksesta valmistetusta korinttilaistyylisestä pylväästä. 

Arkkitehtinä on toiminut Fransesco da Volterra, toiselta nimeltään Fransesco Capriani. Mutta Capriani kuoli vuosi sen jälkeen kun rakentaminen aloitettiin. Vuonna 1597 antoi silloinen paavi tämän keskeneräisen kirkon  paljasjalka eremiitti karmelitaaneille, joiden hallussa ja vastuulla krikko on vielä tänäkin päivänä. Munkit pyysivät Ottaviano Nonni'a rakentamaan heille luostarin kirkon viereen. 

Kukaan ei tiedä sitä että kuka jatkoi kirkon rakentamista kun Capriani kuoli. Mahdollisesti Ottaviano Nonni jatkoi, mutta hänkin kuoli melko pian. Girolamo Rainaldi on ainoa jonka tiedetään ottaneen osaa kirkon korsiteluun ja ainakin jonkun kappelin hän on myös tehnyt kirkkoon.  

Kirkon kardinaalikin kuoli mutta hänen veljenpoikansa Monsignor Marco Gallio otti vastuun kirkon rakentamisen kustannuksista ja kikkko valmistui vihdoinkin vuonna 1610. 1800-luvulla Garibaldin sotilaat käyttivät krikkoa sairashuoneenaan. Hieman sen jälkeen luostariin muutti poliiseja mutta karmeliitit pitivät kirkkoa silti halussaan.

Pääalttarin baldakiinin on Carlo Rainaldi valmistanut. Baldakiini on eräänlainen tempietto malliltaan. Siinä on kuusitoista alabasterista valmistettua pylvästä, neljä evankelistaa valettu pronnssiin. Patsaat varastettiin joten nykyiset ovat tehty terracottasta. Lammas ilmestyskirjan kanssa, baldaniinin sisällä on myös valettu pronssista. Lammas ja ilmestyskirja, tai karitsa ja raamattu, ovat hyvin tavalliset motiivit katollisissa kirkoissa. Ne symbolisoi lopun tuloa.

 Pyhän Teresan patsas

Santa Maria della Scala, ihmeitä tekevä Madonna ikooni, jonka kopio sijaitsee kirkkosalin poikkilaivassa yhdessä Giovanni della Croce'ta, Ristin Johannes, esittävän patsaan kanssa. Alkuperäinen ikooni sijaitsee luultavasti luostarissa. Ikoonin kunniaksi tämä kirkko ja luostarikin rakennettiin.

Kuuluisa firenzeläinen renessanssinajan taidemaalari Andrea del Sarto on maalannut Madonna della Scala öljyvärimaalauksen 1500-luuvlla. Maalaus on Prado museossa Madridissa.

Santa Theresa lepää alttarillaan, Cappella della Assunta. Hänen oikea jalka säilytetään tässä kappelissa. Muistaakseni sen jalan näkee kulta-lasilippassa allatriin uopettuna. Tuo jalka nähdään kullatussa arkussaan  You Tube videossa jossa joka vuosi oteaan tuo jalka esille ja juhlitaan Pyhää Teresaa.

Tässä Santa Teresa ekstaasissa, jonka voi nähdä toisessa roomalaisessa kirkossa, Santa Maria della Vittoria. Tämä on Giovanni Lorenzo Berninin mestariteos. Kyseessä on siis sama Pyhä Teresa, tai Avilan Teresa. 

Teresa oli espanjalainen nunna Avilasta joka eli 1515-1582. Teresa toimi vastauskonpuhdituksen ajalla ja hän oli reformoimassa karmeliittisääntökuntaa.

Teresa on kirjailijoiden, orpojen, henkilöiden jotka kuuluvat uskonnollisiin järjestöihin ja kaikkien jotka toivovat armoa, heidän suojeluspyhimyksensä.

Santa Teresean reliikit vierailulla Santa Maria della Scalan kirkossa.

Carlo Saraceni'n maalaus Morte della Vergine, viattoman tai koskemattoman neitsyen kuolema.

Sisäänkäynnin yläpuolella sijaistee sirot puustaveistetyt cantoriat, laululehtarit, jotka on suunnitellut kardinaali Luigi Antonio di Borbone Spafa'n kustannuksella Giovanni Paolo Pannini. Urut vie tilan lehtarin keskiosassa.

Erikoinen sininen väri kupolissa

Erboristeria/Apteekki, Piazza della Scala 23

Ei ole avoinna mutta sopimalla ajasta pääsee käymään sillä apteekissa. Netin kautta tolki voi tilata tuotteita.

Tämä apteeksi on museo mutta karmeliittaluostarin pohjakerrosessa sijaitsee myös moderni apteekki joka on avoinna.

Sant'Anastasia al Palatino

Sant'Anastasia al Palatino/Piazza Sant'Anastasia

Messu arkipäivinä kello 18.00 ja pyhäpäivinä kello 10.30 englanniksi, kello 16.00 arabiaksi ja kello 18.00 italiaksi. Kirkko on avoinna 24 tuntia vuorokuadet ympäri.

Kirkko on peräisin neljänneltä vuosisadalta jaa ja sen mosaiikit viidenneltä vuosisadalta. Bysantisella aikakaudella kirkko palveli bysanttilaisia jotka asuivat Palatinon alueella. Muutoksia ja usukorjauksia tehtiin 1300 - ja 1500 -luvuilla. Kellotapulit, joita on kaksi, ovat kylläkin pienet ja söötit, rakennettiin myös myöhemmin. Koko julkisivu hajosi 1600 -luvun lopulla ja Luigi Arricucci suunniteli uuden. 

Huom! Pukeutumissäännöt ovat tavallista tiukemmat tässä kirkossa. Ei lyhytlahkeisia housuja eikä täysin hihatonta paitaa tai puseroa kannata panna pääleen jos tähän kirkkoon aikoo mennä sisään. Kirkon vahtimestari käännyttää ulos armotta kaikki jotka eivät ole pukeutuneet asiallisesti.

Tiistai-iltoina kirkossa pidetään ns pelastujumalanpalveluksia joissa rukoilllaan sairauksien ja syntien puolesta. Meininkin on tyypillistä helluntalaistyylistä messutoimintaa ja helluntalaiset katsotaan sisarjärjestöksi. Tämä on yksi katollisen kirkon erikoishaaroista, jota kutsutaan karismaattiseksi liikkeeksi.

Santa Anastasian munkkiluostari Monaci Benedettini Olivetani sijaitsee osoitteessa Via dei Cerchi  87, kirkon takana. Vaikuttaa siltä että luostaritsa tai ainkin osasta luostaria on tehty hotelli, Il Monastero Collection.

Heidän pääpaikkansa Roomassa sijaitsee Foro Romanolla, Via  di Santa Francesca Romana 4.

Pääalttari on valmistettu marmorista ja maalaukset on maalannut Lazzarro Baldi. Kattofreskomaalaus kuvaa Pyhän Anastasian martyyriumia. 

Pyhästä Anastasiasta on eriäviä tietoja. Joidenkin tietojen mukaan hän olisi Rooman suojeluspyhimys.Anastasialle pyhitettyä messua vietetään joulupäivänä juuri tässä kirkossa. Kirkon paikalla on sijainnut Titulus Anastasiae, alkuseurakunnan kokoontumispaikka naishenkilön kotona jonka nimi on ollut Anastasia. Mitään sen varmenpaa todistetta ei asiasta ole.

Pyhä Anastasia ei kuitenkaan voi olla sama henkilö kuin Anastasia jonka kodissa tämä kirkko sai alkunsa. Pyhä Anastasia on synytynyt jossain Toskanassa sillä hän on Piombinon suojeluspyhimys. Pyhää Anastasiaa alettiin palvomaan Roomassa vasta viidennellä vuosisadalla. 

Paljon mahdollista että ortodoksinen Pyhä Anastasia on myös esiintynyt joskus. Niin ainakin mainitaan Hieronymoksen Martyrologiassa. Eremitaasin taidemuseosta Pietarissa löytyy ikooni joka kuvaa Pyhää Anastasiaa. 

Toisten tietojen mukaan Anastasia olisi serbialaista alkuperää mutta olisi kuulunut roomalaiseen aateliin. Hän  asui Roomassa ja kävi koulua Pyhän Cirsogonon luona, joka kuoli vuonna 303 Roomassa, Trasteveressä. Siellä on kirkkokin nimeltä Crisogono. Kirkkoa on alettu rakentamaan melkein heti Crisogonon kuoltua Crisogonon kodin päälle. Kirkon alla sijaitsee se vanha Titulus Chrysogoni, joka oli Crisogonon koti, jossa alkuseurakuntalaiset kookoontuivat ennen kuin kirkkoja oli olemassakaan.

Pitää muistaa että Foro Boario sijaitsee aivan siinä vieressä. Sillä alueella asui aikoinaan paljon kreikkalaisia ja alue kehittyi ortodoksiseksi alueeksi. Santa Maria in Cosmedin kirkkokin on ortodoksien käytössä. Tämä on Rooman vanhinta aluetta.

Kirkon reliikkikokoelma



Pyhän Anastasian patsas pääalttarin alla

Pyhää Anastasiaa varmaan kuvaa tämäkin patsas

Trappisti sääntökunta

Pääsääntöisiä katollisen kirkon sääntökuntia ovat benediktiinit, dominikaanit, fransiskaanit, birgittalaiset, karmeliitaat ja jesuiitat. 

Suurimmat sääntökunnat ovat yleensä jakautuneet kolmeen osaan. Yleensä ensimmäinen (järjestys ei kuvaa arvohierarkiaa vaan perustamisjärjestystä) niistä on veljesjärjestö, johon liittyvät miehet sitoutuvat elämään köyhyydessä, selibaatissa ja palvelemaan loppuelämänsä Jumalaa ja Katolista kirkkoa. 

Toinen sääntökunta puolestaan on usein sisarjärjestö, jonka jäsenet sitoutuvat samalla tavoin kuin ensimmäisen säännön jäsenet. Kolmas sääntö on sääntökunnan maallikkojärjestö, jonka jäsenet eivät sitoudu köyhyyteen ja naimattomuuteen, vaan elävät ns. normaalia elämää, mutta sitoutuvat kaikella tavoin tukemaan sääntökunnan toimintaa. 

Tästä on kuitenkin poikkeuksena puhtaasti pappisjärjestöiksi tarkoitetut sääntökunnat, joissa ei ole nunnia eikä maallikkoita. Tästä esimerkkinä on Jesuiitat. Alun perin suurin osa sääntökunnista on ollut tällaisia, ellei niitä sitten ole perustettu nimenomaan sisarjärjestöiksi kuten Birgittalaiset, joilla ei ole veljeskuntaa laisinkaan, mutta heillä on maallikoita. Sääntökunnan luonteesta riippuu ovatko ne täysin suljettuja, avoimia vai joltain näiden väliltä.

Trappistit (lat. Ordo Cisterciensis Strictioris Observantiæ, lyh. O.C.S.O.) ovat katollisen kirkon latinalaiseen riitukseen/liturgiaan kuuluva sääntökunta, sisterssiläisjärjestön eräs haara, joka noudattaa Benedictuksen luostarisääntöjä.

Sisterssiläistä sääntökuntaa voi pitää kaikkien luostarisääntökuntien esikuvana. Benediktiinit perustivat ensimmäiset kristillisen luostarinsa jo vuonna 530 Monte Casinoon. 900-luvulla benediktiinit reformoivat sääntöjään ns Clunyn liikkeen mukaan. Seuraava reformi syntyi kun osa benediktiinimunkkeja perusti sisterssiläisen sääntökunnan vuonna 1098. Se kesti 1200-luvulle ennen kuin dominikaaninen saarnaajajärjestö ja fransiskaaninen kerjäläisjärjestö alkoi syrjäyttämään benediktiinien asemaa.

Sisterssiläiset halusivat palata alkuperäiseen, huomattavasti tiukempiin benediktiinisääntöihin. Heidän mielestään luostarit olivat alkaneet liikaa maallistumaan. Siihen aikaan luostarit elivät omaa elämäänsä ilman yhteistä organisatiota tai sääntöjä.

Sisterssiläismunkit olivat siis ensimmäiset jotka vaativat järjestäytymistä. He perustivat Robert Molesmesin kanssa luostarin nimeltä Novum Monasterium Citeauxiin, Ranskaan. Luostari oli hyvin lähellä sulkeutumista kunnes luostariin saapui 1100-luvulla uusia munkkeja. Munkkien mukana tuli luostariin Bernhard Clairvaux. 

Nämä uudet munkit Clairvaux'in johdolla perustivat useita munkkiluostareita, joista Clairvauxin luostari Champagnessa tuli olemaan jatkossa johtava luostari.

Bernhard Clairvauxlainen  1090-1153

Clairvauxlaisesta tuli pyhimys ja kirkonopettaja. Hän oli yksi suurimmista hengellisistä ja poliittisista vaikuttajista keskiajalla. Hän ehti perustaa 163 luostaria. Hän ehti kirjoittamaan kymmenen teologista teosta ja melkein tuhat erilaista kirjelmää. Roomasta löytyy kaksi kirkkoa jotka on pyhitetty Bernardo di Chiaravalle'lle, kuten häntä nimitetään italiaksi, San Bernardo alle Terme ja San Bernardo di Chiarravalle.

Clairvauxlainen oli johtava teologi ajallaan mutta myös taitava poliitikko. Hänen kuolemansa aikoihin oli jo perustettu 280 luostaria. Ensimmäinen nunnaluostarikin perustettiin jo vuonna 1125 Trat nimiselle paikkakunnalle Ranskaan. 

Myöhemmällä ajalla kasvoi sisterssiläisten keskuudessa vaatimuksia sääntöjen helpotuksesta ja tässä vaiheessa reformoinnin yhteydessä erosi ryhmä munkkeja ja he perustivat oman trappisti järjestönsä. Sisterssiläisluostareita on maapallolla siinä sata kappeletta vieläkin.

 Trappisti munkki

Trappistit erosivat Sisterssiläisestä sääntökunnasta mutta järjestö vahvistettiin vasta vuonna 1892 omaksi erilliseksi sääntökunnaksi joka toimi Benediktiinisen mallin mukaan. Ensimmäinen trappistiluostari perustettiin La Trappe nimiseen sisterssiläisluostariin Ranskaan vuonna 1664 ja siitä syntyi nimitys trappistit. Nunnat saivat oman luostarinsa vuonna 1689 ja heitä alettiin kutsumaan nimellä trappistiinit. Ranskan vallankumouksen aikoihin pakenivat ranskalaiset nunnat ja munkit naapurimaihin.

Ensimmäinen trappistiluostari  La Trappe Abbey perustettiin Soligny-la-Trappe nimisellä paikkakunnalla Ranskassa. Trappistien reformin pani alulle Armad Jean la Bouthillier de Rance niminen abbotti La Granden luostarissa.

Armand Jean la Bouthillier de Rance

Trappistit kuten useimmat muutkin luostarijärjestöt elävät ja toimivat Pyhän Benediktuksen luostarisääntöjen mukaan jotka on peräisin 500-luvulta. Benediktuksen luostarisäännöt olivat erittäin tärkeitä kristinuskolle koko keskiajan. Ranskassa on nykyään 29 trappistiluostaria, eniten Europpassa. Kaiken kaikkian maapallolta löytyy siinä sata trappistiluostaria.

Trappistien elämäntapoihin kuuluu syödä vähän, ei lihaa lainkaan. Tehdä kovaa ruumiilista työtä ja täydellisesti vaieten. Puhua saa vain jumalanpalveluksissa. Pikkku hiljaa ottivat useimmat sisterssiläiset luostaritkin saman tyyppiset elämäntavat.

Benediktus Nursialaisen luostarisäännöt

Benediktinus asui Roomassa mutta muutti sieltä Subiacoon, noin 60 kilometriä itään Roomasta. Sieltä hän muutti Monte Cassinon luostariin, jonka hän perusti vuonna 529 ja jossa hän myöhemmin kuoli. Roomassa oleskellessaan hän asui kappelissa joka on nykyään hänelle pyhitetty kirkko Tasteveressä, San Benedetto in Piscinula. Se on mahdollisesti Rooman pienin kirkkorakennus. Kirkon eteisen vasemmalla puolen on vieläkin nähtävänä Pyhän Benediktinuksen makuupaikka.

Pyhän Benediktuksen makuupaikka

Benediktuksen pyhät jälkeenjäännökset vietiin Ranskaan Fleyry Abbey nimisen luostariin, tai ranskaksi Abbaye de Saint-Benoit-sur-Loire. Benediktus perusti oman luostarijärjestönsä benediktiinit. 

Trappistijärjestön virallinen nimi on Cistercenci della Stretta Osservanza O.C.S.O. Nykyään löytyy maailmalta noin 170 trappistiluostaria, yli 200 trappistimunkkia ja melkein yhtä monta trappistinunnaa. Italiassa on vain viisi trappistiluostaria, joista vain kaksi Roomassa, Tre Fontane, Via Acque Salvie 1 ja Frattochie, Via Appia Nuova 37.

Trappsitiluostari Tre Fontane, Via Acque Salvie 1, Rooman lähellä

Se oli täällä kun Pyhän Pauluksen kaula katkaistiin keisari Neron käskystä. 

Vesperi Tre Fontanen trappistiluostarissa. Tämä Tre Fontane luostari ja sen alue on ihana paikka. Suosittelen.

Trappisti nunnaluostari Vitorchiano'ssa Viterbon lähellä.