Santi Bonifacio e Alessio

Pyhän Bonifacion ja Alession basilika on yksi Rooman kirkoista Ripan alueella. Se on omistettu pyhille Tarson Bonifaciolle ja Rooman Alessiolle, ja se rakennettiin kolmannen ja neljännen vuosisadan välillä Aventinukselle. Sillä on pienen basilikan arvo.

Santa Sabinan ja San Alession kirkot ja luostarit vierekkäin Aventinon kukkulalla.

Santi Bonifacio e Alession basilika on entinen titulus 300-luvulta, siis esikristillisen ajan rukoushuone, jonka paikalle ensin rakennettiin oratorium ja sittemmin kirkko. Titulus sijaitsi, kuten tapana oli, jonkin perheen kotona. Oratorium tulee latinan kielen sanasta orare, mikä tarkoittaa rukoilla. Oratorium oli siis privaatti rukoushuone. Myöhemmin sanaa on kätyetty myös privaateista hautakappeleista.

Tässä oratoriumissa säilytettiin pyhän Bonifatius Tarsuksen reliikkejä. Tarsus sijaitsee nykyisen Turkin alueella, Kilikiassa, Välimeren rannalla. Tarsus on noin 9000 vuotta vanha kaupunki, missä on asunut lukuisia eri kansalaisuuksia ajan saatossa. Apostoli Paulus syntyi Tarsuksessa noin vuonna 3-4 jaa.

Bonifatius kuoli marttyyrikuoleman vuonna 306 jaa joko Roomassa tai Tarsuksessa. Hän oli roomalainen alunperin, mutta hänet lähetettiin Tarsukseen keräämään kristittyjen marttyrikuolleiden reliikkejä. Hän joutui itse kuolemaan marttyyrikuoleman ja hänen kaverinsa hautasivat hänet Via Latinan tien varteen Roomaan.

 Roomalainen Aleksius

Hänen elämästään on kaksi versiota, syyrialainen ja kreikkalainen.  Syyrialaisen perinteen mukaan St.Alexius oli itämainen pyhimys, jonka kunnioitus siirrettiin myöhemmin Roomaan. Kunnioituksen siirtämistä Roomaan helpotti usko, että pyhimys oli kotoisin Roomasta ja kuollut siellä.

Hänen elämänsä kreikkalainen versio teki Alexiuksesta Euphemianuksen ainoan pojan, varakas kristitty roomalainen senaattoriluokasta. Alexius pakeni järjestäytyneestä avioliitostaan ​​seuratakseen pyhää kutsumustaan. Naamioituna kerjäläinsenä hän asui lähellä  Syyriassa. 

Roomassa samanaikaisesti palvottiin eremiitti Alessio  da Romaa/Alessio Roomalaista tai Alexis Edessalaista. Hänen henkilöllisyydestään liikkuu kaksi eri tarinaa, syyrialainen ja kreikkalainen.  Edessalaisen nimityksen hän sai siitä että hän pakeni Edessaan Mesopotamiaan pakkoaviololiittoa ja eli siellä kerjäläisenä. Mutta hän palasi takaisin Roomaan Aventinoon, lapsuuden kotiinsa. Hän oli rikkaasta perheestä, mutta hän asettui silti asumaan portaiden alle ja eli kerjäämällä. Tähteet portaista löytyy kirkosta. Hän kuoli marttyyrikuoleman 400-luvulla.

Vaikka roomalaiskatolinen kirkko tunnustaa edelleen Pyhän Alession pyhimykseksi, hänen juhlansa poistettiin roomalaisesta yleisestä kalenterista vuonna 1969.

 Piazza di Sant'Alessio 23, Aventino

Kirkon pihalle pääsee vain kun tuo rautaportti on avoinna.

Rakennuksen vasemmalla puolella hyväntekeväisyysjärjestö jakaa aamiaista, lounasta ja päivällistä kodittomille ja köyhille määrättyinä kellon aikoina. 

Facebook!

Maria Eleonora Boncompagni Borghesen hautamuistomerkki kirkossa. Luonnollisestikin syystä että paavina oli toiminut Ugo Boncompagni nimellä Gregorius XIII vuosina 1572-1585, Maria Eleonoran isoisä. Marian Eleonrona äiti oli Eleonora Boncompagni ja isä Sulmoan prinssi Giovanni Battista Borghese. Ugo yritti käännytää skandinavit takaisin katolliseen kirkkoon. 

Boncompagni Borghesen sukuhaara kustantaa hyväntekeväisyyspalvelut kirkon tiloissa. Boncompagnin ja Borghesen suvut ovat roomalaista aatelisssukua, jotka ovat yhtyneet avioliiton myötä, kuten tapana on ollut aatelisten parissa. Molemmat aatelissuvut ovat Italian erittäin korkea-arvoisinta aalteistoa ja suvut elävät ja vaikuttavat vieläkin Roomassa.

 Maria Eleonora Boncompagni Borghese (1686-1745)

Maria syntyi Isola de'Lirissä Frosinonen provinssissa ja kuoli Roomassa. Suvun valtava castelli on nimeltään Viscogliosi, ja sitä näytetään turisteille. Hänet on haudattu sukukappeliin Santa Maria in Popolon kirkkoon. Hän oli Pionbinon ruhtinatar ja hän oli myös Elban ja Montecriston markiisinna. Pionbinon entinen ruhtinaskunta sijaitsee Livornon lähellä, Toskana rannikolla ja Elban ja Montecriston saaret sen edustalla. Napoleon antoi Pionbinon siskolleen Elisa Bonapartelle. Alue oli alunperin Etruskien hallintoaluetta. Vuodesta 1815 kuului Pionbino Toskanan suurherttuaskuntaan. He kutsuivat aluetta nimellä Papulonia. Aluella on erittäin rikasja värikäs historia. Erittäin mielenkiintoinen kohde historiasta ja arkelogiasta kiinnostuneille. Turistisivut!

Apenniinien niemimaa koostui monen monista kymmenistä ruhtinas-ja herttuaskunnista  ja Italia yhdistyi yhteiseksi valtioksi pikku hiljaa  vasta 1848-1870. Italialaiset eivät tunne kansallista yhteenkuuluvaisuutta, koska Italiassa on perinteisesti lähes sata eri kansallista ryhmää ja monia kymmeniä perinteisiä virallisia kieliä. Italian kieltäkään ei ole puhuttu kovin kauaa. Monet kymmenet miljoonat ihmiset ovat paenneet köyhyyttä. Paenneita italaisia on niin paljon että puhutaan Italian diasporasta. Varsinkin Etelä Amerikan maissa on suurella osaa kansalaisista italialaiset juuret. Nykyinen paavi Fransiscus on sytynyt Argentinassa ja hänen vanhempansa ovat italialaisia pakolaisia. 

Santa Sabina basilika kuvassa ensin, sen takana Sant'Alessio ja sen takana Santa Maria del Prioraton kirkko. Viimeksi mainittu kirkko kuuluu Maltan ritarikunnalle jolla on keskikaupungilla oma korttelistonsa. 

Santa Maria del Prioriton kirkkoon pääsee ryhmissä ja varaamalla ajan. Sisäänpääsymaksu.  visitorscentre@orderofmalta.int

 Sanctorum Bonifasii et Alexii/Santi Bonifacio ed Alessio,

 Pyhän Alexiuksen basilika, Aventinon kukkula, Piazza Sant'Alessio 23

Avoinna joka päivä:

 kello 8.30-12.30 ja 15.30-20.00

Sisäpihalla on vanha luostarin kaivo

Kirkko on ollut avoinna hieman miten sattuu. Mutta nykyään sen pitäisi olla avoinna joka päivä kello 8.30-12.30 ja 15.30-20.00. Kirkon luulisi olevan avoinna kaiket päivät koska kirkon sisäpihan tiloissa jakaa hyväntekeväisyysjärjestö aamiaista, lounasta ja päivällistä kodittomille ja työttömille.

Huom! Palasin takaisin. Kirkko on nykyään avoinna vain häitä ja kastajaisia ja muita kirkollisia menoja varten, kuten konsertteja joulun ja pääsiäisen aikaan. Olen kuullut myös kerrottavan että syyrialaiset Roomassa saavat käyttää kirkkoa kotikirkkonaan. Sant'Alessonhan kerrotaan vaeltaneen Syyriaan saakka.

Kirkkoa nimiteään San Alessioksi. Sen kardinaali on Rio de Janerosta kotoisin oleva Eusebio Oscar Scheild.Aventinossa on aivan oma kirkkokuoronsa, Coro dell'Aventino, joka esiintyy useissa Rooman kirkoissa. Kirkkokonsertit ovat aina ilmaisia. Konsertteja pidetään arki-iltaisinkin. Ne ilmoiteaan usein miten kirkon  ilmoitustauluilla vestibuleissa/eteisissä. Suosittelen lämpimästi!

Seuraavan kerran on Coro dell'Aventino kuoron konsertti 7. jouluuta kello 20.45, Sacra Famiglia di Nazareth kirkossa, Piazzale del Gardenie 45.

Acostino Camellin valtavan laajan ja kauniin poliklinikan kirkkosalissa, 19. joulukuuta, Largo Agostino Camelli 8, raitiovaunu numero 8, (jää pois Camellin pysäkillä Trasteveren rautatieaseman jälkeen).

San Giovanni e Paulo Al Celio,  joulukonsertti on 21. joulukuuta kello 20.30. 

Pyhä Alexius/Alesso di Roma, kuoli 400-luvulla

Pyhästä Alexiuksesta on olemassa monta eri tarinaa. Alexius eli ja vaikutti Roomassa neljännellä vuosisadalla jaa. Hän  oli roomalaisen senaattorin poika, joka teinipoikana lähti kaduille kerjäämään. Kerrotaan hänen vaeltaneen Syyriaan saakka. Hänen isällään oli talo kirkon paikalla Aventinossa. Alexus palasi kuitenkin isänsä kotiin. Hän kuitenkin kieltäytyi menemästä naimisiin vastoin isänsä käskyä. Siitä lähtien Alexius nukkui yönsä kotinsa portaiden alla. Kirkkosalin vasemmalla puolen ensimmäisessä kappelissa on vieläkin portaat jäljellä. Alexius kuoli portaiden alle. Legenda Pyhästä Alexiuksesta oli erittäin suosittu 1200-luvulla.

Alexiuksen portaat

 Pyhä Boniface, kuoli vuonna 307

Pyhiä Bonifaceja on elänyt muutamia, mutta tässä on kyseessä Bonifacio di Tarso/Bonifacius Tarsolainen. Hän kuoli marttyyrikuoleman Tarsossa vuonna 307. Kirkko on siis ensin rakennettu Bonifacen kunniaksi ja vasta myöhemmin kirkko pyhitettiin myös Alession di Roman kunniaksi. Bonifacio on kuitenkin näistä kahdsta se merkittävin henkilö. 

Boniface oli kreikkalainen orja jolla oli omistajansa kanssa sukupuolinen yhteys. Hänen omistajansa oli rikas kreikkalainen naishenkilö Aglae, jolla oli talo kirkon paikalla. He katuivat suhdettaan ja Agale ehdotti että Boniface matkustaisi Tarsukseen ja auttaisi siellä vainottuja kristittyjä. Tuumasta toimeen. Boniface matkusti Tarsukseen. Hän kuoli marttyyrikuoleman Tarsuksessa. Hänen jälkeenjäännöksensä tuotiin Roomaan jotka laitettiin juuri kirkon paikalle ja Aglaen asunnosta tehtiin pyhäkkö.

Sant'Alessio Madonna

 Kirkko hääkoristeltuna

Pyhän Alexiuksen jälkeenjäännökset pääalttarilla

Eilaisia kuvioita marmorilattialla

Piispan tuoli

Paavi Gregorio XIII, Ugo Boncompagni

Sant Alexius freskomaalauksessa Sant Clemencen basilikassa Roomassa

Pyhä Adalbert

Paavi Bnedictus VII:n aikana 900-luvulla pakeni munkkeja Bysantista musliimeja pakoon. Paavi antoi heille rakennuksen Santi Bonifacio e Alession kirkon vierestä ja siitä kehittyi yksi tärkeimmistä kristinuskon lähetyskeskuksista. 

Pyhä Adabert saapui Roomaan Prahasta. Hän kuoli luostarissa ja hänelle on oma kappeli kirkkossa. Näin luostari sai alkunasa. Bysantin munkit jättivät luostarin ja sen sijalle tulivat benediktiinit Clunyn luostarista, Ranskasta. Osa heistä muutti Santa Maria in Aracoelin luostariin ja osa San Paulo fuori le Muran luostariin.

Lopulta 1300-luvulla oli luostarissa enää viisi munkkia elossa. Aventinossa ei siihen aikaan asunut juuri ketään muita kuin nämä munkit. Premonstratenssimunkit, Canonici Regolari Premostratensi, muuttivat luostariin. Aventinossa viljeltiin viiniä ja heinää siihen aikaan. Sata vuotta myöhemmin muutti luostariin hieronymiitit, Ordo Sancti Hieronymi, jotka rakensivat luostarin uuteen kuntoon barokin tyylin mukaan. Nykyinen luostari on siltä ajalta. Kardinaali Angelo Maria Quirini kustansi luostarin uuskorjaukset.

Oikealla Santa Sabinan kirkko ja luostari, sen vieressä Giardino San Alession puistoalue ja sen vieressä San Alesson kirkko ja luostari. Vasemmalla sijaitseva rakennus kuuluu Maltan ritarikunnalle, jolla itsenäisen valtion oikeudet Roomassa. Heidän pääpaikaknsa sijaitsee Via Condottin varrella.

Kirkko ja sen luostari Giardino San Alession puistoaluen puolelta nähtynä.

Sant Dominicus/Pyhä Dominikus

Vanha pyhänvesi/kasteallas, Acquasantiere, joka on pois käytöstä.

Kirkon alla on rippeitä alkuperäisestä kirkosta

Täällä Sant'Alession puistossakin kasvaa appalsiinipuita.

Kirkon vieressä sijaitsee rauhallinen pieni puistoalue nimeltä Giardino Di Sant' Alessio. Tätä puistoaleutta ei pidä sotkea Appelsiinipuutarhan kanssa, mikä sijaitsee Santa Sabinan basilkan oikealla puolella, kun taa stämä Sant'Alesion puotoaleu sijaite Santa Sabinan basilikan vasemmalla puolella. Molemmista puistoista on uepat näköalat kaupungille.  

San Giovanni Battista dei Fiorentini

San Giovanni Battista de' Fiorentini, Via Acciaioli 2, Piazza dell'Oro 1

Avoinna:

 kello 7.25- 12.00 ja17.00-19.00.

Messut usein miten kello 7.25 ja 18.00
 paitsi lauantain iltamessu on kello 19.00
suununtaisin on useampikin messu kello 8.00, 10.30, 12,00, 18.00 ja 19.00.

Italialaisten käsityksen mukaan vielä tänäkin päivänä firenzeläiset käsitetään omaksi kansakunnakseen, kuten muidenkin italialaisten maakuntien asukkaat. Italia oli erittäin kauan jakautunut Kirkkovaltioon ja pieniin ruhtinaskuntiin, mitkä taistelivat satoja vuosia toisiaan vastaan joten paikallinen kansallisuus kulkee käsityksenä vieläkin erittäin vahvasti Italiassa. Patriotismia on mahdottomuus kitkeä pois italialaisten käsitysmaailmasta. Kirkkoja jotka kuuluvat eri maakunnille tai valtioille nimitetään kansalliskirkoiksi. Tämä San Giovanni Battista dei Fiorentinin kirkko on firenzeläisten kansalliskirkko Roomassa.

Kirkon tiloissa on erittäin kattava arkisto koskien kautta aikojen Roomassa asuvia firenzeläisiä. Hehän asettuivat asumaan juuri Regolan kaupunginsosaan ja juuri tälle kulmalle Regolaa, missä San Giovannin kirkko seisoo. Luonnollisestikin firenzeläiset halusivat että heidän kirkkonsa pyhitetään San Giovannille, Pyhälle Johannekselle, joka on Firenzen kaupungin ja firnezeläisten suojeluspyhimys. 

Koska katollinen kirkkokin viettää San Giovannia juhannuksen aikaan niin samoin juhlallisuudet San Giovannissa ja Firenzessä on 23-24 keäskuuta joka vuosi. Kirkon yhteydessä sijaitsee myös museo joka avattiin vuonna 2001.

Filippo Neri (1515-1595) syntyi Firenzessä ja  kuoli Roomassa

Pyhä Filippo Neri on yksi katollisen kirkon vaikutusvaltaisimmista henkilöistä. Hän oli erittäin rakastettu henkilö. sillä hän itse oli erittäin ystävällinen ja laupias henkilö. Filippo oli firenzeläinen Roomassa hänkin ja hän saarnasi kymmenen vuotta San Giovannin kirkossa, kunnes hän perusti oman kirkkokuntansa Oratoriaanit ja oman kirkon, Santa Maria in Vallicella. Kirkko on toiselta nimeltään Chiesa Nuova/Uusi kirkko. Täällä olen kertonut kirkosta. 

Santa Maria in Vallicellan kirkko, jota nykyään kutsutaan nimellä Chiesa Nuova,  "uusi kirkko". Kirkko sijaitsee lähellä firenzeläisten kirkkoa, Piazza della Chiesa Nuova, Corso Vittorio Emanuele II:n varrella. Chiesa Nuova on täpösen täynnä korkea-arvoista taidetta. Kannattaa pistäytyä ihailemassa. 

Michelagelo Buonarroti, firenzeläinen hänkin, oli mukana suunnittelemassa San Giovannin rakentamista ja tässä hänen pohjapiirroksensa. 

Paavi Giulio II Della Rovere käski vetää uusi tie nykyisen Regolan kaupunginosan lävitse, jotta pyhiinvaeltajat löytävät helpommin tien "Giro di Sette Chiese" reitin (seitsemän basilikan kierros) varrella sijaitseviin basilikoihin. Seitsemän basilikan kierros, minkä jokainen pyhiinvaeltaja oli (on vieläkin) velvollinen tekemään ja melkein aina jalkaisin. Reitti on noin 20 kilometriä pitkä. 

Näin syntyi Via Giulian katu jonka päässä San Giovanni Battista dei Fiorentini sijaitsee. Tämä  Giro di sette Chiese oli Filippo Nerin idea alunperin. Hän järjesti matkan varrelle myös levähdyspaikkoja. Reitti kulki Pyhän Pietarin basilikalta San Paulo Fuori le Mura, San Sebastiano Fuori le Mura, San Giovanni in Laterano, Santa Croece in Gerusalemme, San Lorenzo fuori le Mura ja lopulta Santa Maria Maggiore.

Madonna pääalttarin reunustalla

Mukana kirkon suunnittelussa olivat 1500-luvun mestarit kuten Rafael, Giulia da Sangallo, Baldasarre Peruzzi ja Jacobo Sansovino. He kilpailivat siitä kuka sai oman ehdotuksensa läpi ja Sansovino voitti. 

Paikan läheisyys Tevere joen rannalla aiheutti vaikeuksia. Alue oli hiekkaperäistä ja joella oli tapana tulvia. Tehtiin uusi päätös ja päätettiin rakentaa kirkolle tukeva alusta ja pohja Giuliano da Sangallo nuoremman suunnitelman mukaan. 

Michelangelo  Buonaroti  ehdotti kirkon malliksi kreikkalaisen ristin mallia, mutta Ciacomo della Porta ehdotti latinalaisen ristin mallia. Carlo Maderno kuitenkin muutteli suunnitelmia ja hän asetti kirkon julkisivun poispäin Teveren joesta. Francesco Borromini koristeli itäisen puolen kirkkosalista. Alessandro Galilei suunniteli julkisivun, mutta hän ehti kuolla ennen kuin julkisivu valmistui. Sisäänkäynnin yläpuolelle on Filippo della Valle tehnyt paavi Clemenete XII Corsinin vaakunan. Paavi Clemente XII Corsini oli syntyään firenzeläinen, hänkin. 

Kirkkosalin koristelijoita on riittäänyt. Ehkä ei missään muussa Rooman kirkossa ole ollut yhtä monta koristelijaa kuin San Giovanni Fiorentinossa. Mahdollisesti enempi on ollut Chiesa Nuovan koristelijoita. Lopputulos oli mahtava. Kaunis kirkko, jolla on tyylikäs julkisivu ja upea sisustus. 

Kirkkosalin seinustoilla on lukuisien firenzeläisten aatelissukujen kappeleita. Toskanastahan ja varsinkin Firenzestä löytyi siihen aikaan maailman suurimmat mestarit, arkkitehdit, taidemaalarit, kuvanveistäjät ja koristelijat. Roomassa ei ole ollut omia taiteilijoita lainkaan, vaan kaikki on tarvittu houkutella muulta Roomaan. Barokin ajalla oli muutamia roomalaisia arkkitehteja, mutta siihenpä se sitten melkein jäikin. Baroklin tyylihän on syntynyt Roomassa.

Kupoli on Carlo Madernon suunnittelema vuonna 1634. Kirkon  nykyinen julkisivu valmistui vuonna 1738. Se on puhdistettu muutama vuosi sitten. Koristeeksi on laitettu kuusi pyhimyksen patsasta.

Kirkko sisältäpäin  on todellinen barokin aarreaitta. Silti se on puhtaasti firenzeläinen tyyliltään, selkeä, puhdaslinjainen ja valoisa. Sivukappelit ovat tavallista enempi koristeltuja. Pääalttarin takaa voi nousta ylemmäksi parvekkeelle ja katsoa kirkkosalia siitä näkökulmasta. Pääalttarin taulu on Antonio Raggin valmistama mutta itse alttarin valmisti Francesco Borromini. joka valmisti myös kryptan, jonka hän oli valmistanut omille sukulaisilleen hautapaikaksi.  

Borromini oli sveitsiläinen syntyään ja monitaitoinen mies, yksi kolmesta barokin ajan suurimmista, yhdessä Berninin ja da Cortonan vierellä. Hänen oikea nimensä oli Giovanni Domenico Castelli, mutta jostain syystä Roomaan saavuttuaan hän alkoi käyttää Fransesco Borromini nimeä. 

Kirkkoon saa tuoda lemmikkieläimet sisään saaman siunauksen. Pääsiäisenä tuodaan lammas kirkkoon siunattavaksi. 

Erittäin kaunista kädenjälkeä

Johannes kastaa Jeesuksen,

 arezzolainen kuvanveistäjä Francesco Mochi

Tämän kasteastian äärellä on kastettu useimmat Roomassa syntyneet firenzeläiset.

Tämä on kopia alkuperäisestä patsasryhmästä. Alkuperäiset patsaat ovat Palazzo Braschin museon vestibulissa, Piazza San Pantaleo.

Falconierin aatelissuvulla on oma sukukappeli kirkossa

Rikas firenzeläine Falconierin kauppiasperhe kustansi kirkon kryptan rakentamisen. Falconierit perustivat Firenzeläisen tasavallan 1300-luvulla. 

Falconierin suvulla oli palatsi Roomassa melko lähellä, Via Giulia 1. Palatsin sai Francesco Borromeo kunnostaa uuteen uskoon. Luultavasti Falconierit kustansivat suurelta osin kirkon rakentamisenkin, vaikka Firenzessä oli kyllä useita maailman rikkaimpia sukuja siihen aikaan.

Falconierin suvusta oli kehkeytynyt jo 1300-luvulla kaksi pyhimystäkin. Serviitti sääntökunnan nunna Giuliana Falconieri ja Serviitti veljeskunnan perustaja Alexis Falconieri ovat suvun kaksi pyhimystä. Roomassa on Giulian kunnaksi perustettu intituutti Santa Giuliana Falconieri, Via Guidobaldo del Monte 17, Parione ja heillä on luostariasuntola.

Palazzo Falconieri, Via Giulia 1

Fransesco Borromini (1599-1677) syntyi Luganossa Svetsissä ja muutti sittemmin Roomaan. Hän oli nähtävästi Falconieri suvun suosikki ja hänelle annettiin Falcoinierin hautakappelin ja kirkon kryptan suunnittelu. Siitäkin huolimatta että suurin osa Roomassa vaikuttaneista mestareista "haettiin" Firenzestä Roomaan.

Borromeo oli taitava ja suosittu arkkitehti, kuvanveistäjä ja muurarimestari. Borromeo ei ollut omasta mielestään tarpeeksi suosittu Roomassa. Häntä vaivasi depressio ja lopulta hän sai raivokohtauksen ja tuhosi kaikki piirustuksensa ja teki itsemurhan. Kaikesta huolimatta Borromini ehti tekemään paljon arvostettuja töitä Roomassa.

Fransiscus Borrominin hauta ja hautamuistomerkki

San Filippo Neri toimi kirkkoherrana San Giovanni Battistassa vuosina 1564-1575 ja se oli  sinä aikana kun hän perusti oman järjestönsä Oratoriaanit. Kirkon vieressä sijaitsi sairaala ja hospitsi firenzeläisille pyhiinvaeltajille 1700-luvulla. Sairaalan nimeksi tuli Ospedale della Nazione Fiorentina. 

Vuonna 1906 otti sairaalan haltuunsa Santi Celso e Giuliano, Vicolo del Curato 12 (=Via del Banco Santo Spirito) toisella puolen Corso Vittorio Emanuele II:ta. 

Espanjalainen Mallorcalta kotoisin oleva uskonnollinen veljeskunta Misioneros de los Sagrados Coranzones de Jesus y Maria omistaa kirkon nykyään. Messu kirkossa lauantaisin kello 18.00 jolloin on mahdollisuus nähdä tämä kaunis Rooman erikoisuus rokokoo kirkko sisältäkin päin. Järjestöllä on pieni kirkko tai kappeli Vicolo di San Celso 31, San Celso oli anthioikialainen pyhimys 300-luvulta. 

Kuvassa oikealta lähtee  kapea kuja Vicolo del Curato, mikä johtaa Via di Panico'lle (paniikkikuja) joka puolestaan  johtaa Via dei Coronarille. Via di Panicon pohjoispuolella on mukava eksyä. Se on tosi sokkeloista erittäin kapeine kujineen. Mukava ja mielenkiintoinen alue kaikin puolin.

Santi Celso e Giuliano 1700-luvulla jolloin kirkon edustalla ei ollut vielä rakennuksia. Kuvassa hevoskärryn takaa pilkottaa Banco di Santo Spiriton (Pyhän Hengen Pankki) kaunis julkisivu. Pankki on ollut Kirkkovaltion omistama, myöhemmin Vatikaanin valtion, vuodesta 1605 lähtien. Nykyään se on yhdistynyt Banco di Roman kanssa.

Gian Lorenzo Berninin pysty San Giovanni dei Fiorentinossa

Paavi Clemente XII /Lorenzo Corsini oli firenzeläinen 

Carlo Maderno on myös haudattu kirkkoon

Piazza dell'Oro, kirkkoa vastapäätä.Rakennuksessa on useampikin ruokapaikka, mitkä eivät ole mitenkään Rooman parhaimmasta päästä. Mutta ei varmaan huonoimmastakaan. Ei vaan ole tullut kokeiltua. Nämä ruokapaikat ei vaan vedä puoleensa.

Piazza dell'Orolla on yksi Rooman pienimmistä bussiasemista nimeltään Paola. Tästä lähtee bussit 115 ja 870 Gianicolon harjulle ja Trastevereen. Aivan kirkon portaiden kupeessa pysähtyy bussit 40, 46, 62, 64, 916... Vroka taskuvarkiat näissä Vatikanin kulkevissa busseissa. Taskuvarkaat ovat yleensä romaaninaisia, joilla on lapsi mukanaan tai teini-ikäisiä romaaani nuoria. En halua osoittaa ketään sormella, mutta totuuden nimissä on parasta kuitenkin kertoa.

Via del Consolatolta, aivan Piazza dell'Oron torin jatkeena, löytyy tämä pieni nurmikenttä jossa on patsas. Taustalla  Palazzo  de Rossi  Malvezzi, mikä on moderni 1900-luvun palatsi.