torstai 7. helmikuuta 2013

Santa Cecilia a Trastevere



Piazza di Santa Cecilia, Trastevere

Tämä on Santa Cecilian basilikan sisäänkäynti ja tästä portista on mentävä sisään jos haluaa käydä Santa Cecilian basilikassa. Portin oikealla puolella sijaitsee yksi Rooman suoituimmista ja kehutuimmista ravintoloista, Roma Sparita. Kalliinpuoleinen, mutta käykää kerran ainakin vaikka lounaalla.

Vasemmalla puolella tuo sininen ovi johtaa benediktiiniläis-nunnaluotariin, mutta tässä luostarissa ei ole mahdollisuus vierailla eikä yöpyä. Nunnia voi silti kohdata joko kirkossa tai ihanalla etupihalla, jossa on todellakin nautinto istuskella. Yksi nunnista käy soittamassa urkuja silloin tällöin huvikseen. Nunnilla on vastuu kryptan sulkemisesta ja avaamisesta. He pitää silmällä ettei kryptassa kukaan tee tuhojaan. 


Kirkkoja krypta ovat avoinna:
joka päivä 10.00-13.00 ja 16.00-19.00

Huom! Elokuu on Roomassa lomakuukausi, joten silloin ei aukioloajat aina pidä paikkaana. Kirkko saattaa olla lounasajaksi kello 13-16 lukittu. Elokuun kuumuuskin tekee sen ettei kukaan jaksa olla ulkosalla. Roomassa voi heinä-elokuussa nousta lämpötilat lähelle +40 astetta.

Kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy, kuten kaikkiin muihinkin kirkkoihin Roomassa. Arkeologisiin kaivauksiin on sisääpääsymaksu 2.50 € ja Pietro Cavallinin freskoja pääsee katsomaan hintaan 2,50 €.


Vastapäätä kirkkoon johtavaa porttia seisoo tämä ikivanha rakennus vieläkin pystyssä, Casa di Ettore Fieramosca. Fieramosca oli capualainen mies, joka eli 1476-1515. Hän oli aatelinen ja  kondottieeri, siis keskiaikainen palkkasoturi. 

Häen isänsä oli rikas barooni, joka omisti Rocca d'Evandron kukkulan/kylän lähellä Casertaa Napolin lähellä ja äiti kuului arvovaltaiseen Caetanien aatelissukuun. Ettote Fieramosca taisteli viimeiseen asti Napoli kuninkaan palveluksessa ja myös Italian yhdistymisen aikoihin. Hänetsä tuli kuuluisa henkilö, josta on kirjoitettu useita elämänkertoja ja filmejä Italiassa. Ettore oli Aquaran barooni, Camiglianon, Galluccion, Rocca d'Evandro e Romagano al Monten herra. Mutta mitä iloa hänellä oli mannuistaan, ei mitään. 


Tältä näyttä Casa di Ettore Fieramosca nykyään. Liekkö hän yöpynyt talossa montaakaan kertaa.

Piazza di Santa Cecilia sijaitsee Trasteveressä Viale Trasteveren rauhallisemmalla puolella, sen itäisellä puolella. Tori on kasvanut yhteen toisen torin kanssa nimeltä Piazza dei Mercanti, minkä reunalla sijaitsee useampikin suosittu ravintola. Toinen ravintoloista tarjoaa tyypillistä roomalaista musiikkia livenä, joten siellä on kova meno iltaisin ja öisin. 

Trastevere on erittäin suosittu alue turistien keskuudessa, mutta laaja, joten pari päivää ei edes riitä Trasteveren tutustumiseen. Täällä on erittäin paljon nähtävää ja koettavaa. Trasteveressä maleksii mielellään sillä täällä ei useimmilla kujilla ja kaduilla ole autoliikennettä juuri lainkaan. Ja nähtävää on vaikka millä mitalla.

Piazza di Santa Cecilian keskiaikainen tori on yksi Rooman vanhimpia asuinalueita ja erittäin suosittu illanviettopaikka, mutta tänne on hieman vaikea tottumattoman löytää. Viale Tarstevereltä itään päin Via Genovesiä pitkin ja siitä sitten oikealle Via Santa Cecilialle, ja siinä se tori sitten onkin. Täällä sijaitsee muutamia Rooman suosituimpia ravintoloja, Roma Sparita, La Taverna dei Mercanti ja Da Meo Patacca. Kaikki kolme ravintoaa ovat varmoja kortteja. Näissä voi kokea sen todellisen roomalaisen tunnelman, La dolce vita tunnelman.

Keskustasta pääsee kolmea eri siltaa pitkin Trastevreen ja hieman etelänpänä Teveren rannalta on vielä kolme siltaa lisää. Pohjoispuolen silloilta on reilut 2 kilometriä Trasteveren rautatieasemalle, mikä sijaitsee Trasteveren eteläosassa. Alueen halkaisee pitkä suora Viale Trasteveren katu, jota pitkin kulkee busseja ja raitiovaunu numero 3. Raitiovaunulinja 3 on aika ajoittain ollut osittain bussilinja ja osittain raitiovaunu, mikäkulkee Trasteveren aseman ja Viale Giulian väliä. Matkan varrella on mahdoton määrä erittäin mielenkiintoisia kohteita. Suositten!

En suosittele kävellä Viale Trastevereä pitkin, vaan sen molemmilla puolilla kulkevia keskiaikaisia kujia pitkin. Mutta Viale Trastevere on hyvä suunistusmielessä ja kulkuneuvoja ajatellen, varsinkin ensimmäistä kertaa Trasteveressa liikkuville.

Fil: St Cecilia guido reni.jpg

Guido Renin maalaus Pyhästä Ceciliasta

Pyhä Cecilia on musiikin ja etenkin kirkollisen musiikin suojelija. Hän on yksi seitsemästä kristillisistä naishenkilöistä jonka kunniaksia pidetään katollisissa kirkoissa Canon messu. Cecilia kuoli yhdessä veljensä ja roomalaisen sotilaan kanssa marttyyrikuoleman noin vuonna 230.

Pyhän Cecilian kunniaksi on perustettu myös musiikkiakatemia, Accademia Nazionale di Santa Cecilia, mikä omistaa Roomassa Auditorium Parco della Musican konserttisalin.


Santa Cecilian kirkko

Vesiallas pihan keskellä on antiikin aikainen. Allas oli alunperin tarkoitettu hevosille juoma-altaaksi. Kirkko onraeknetu Cesilian kotipaikan päälle ja siinä on sijainnut kylpypaikka, pieni paikallinen terme.

Kirkon eteishalli/vestibulo oli tarkoitettu syntisille ja katekumeneille, joilla ei ollut lupaa astua kirkkosaliin sisään. Katekumenit kävivät kristillisessä koulutuksessa, heidät enempi tai vähempi pakotettiin siihen. Katekumeenit olivat aikuisia henkilöitä jotka olivat käännytetty muista uskonnosita (eniten juutalaisia) kristinuskoon ja olivat vielä opiskelemassa kristinuskon alkeita ja aikeissa sen jälkeen saada kaste.

Trasteveressä on perinteisesti asunut juutalaisia. Heillä oli ensimäinen syngaoga täällä Trasteveressä Vicolo dell'Atletan varrella, vain noin vajaa sata metriä Santa Cecilian basilikan luota, mutta se suora polku, vanha kapea kuja on suljettu.

 Basilikan vieressä sijaitsee benediktiiniläinen nunnaluostari.


xti_9404b

Alkuperäinen kirkko 900-luvulta oli rakennettu Cecilian kodin paikalle.



Kirkon esipiha/atrium on erittäin viihtyisä ja kaunis kesäaikaan.

Kirkon sisäänkäyntiin on asetettu penkit, mutta kyllä siinä voi silti istua. Vestibulin ja kirkkosalin välissä on pieni eteinen, missä on kaksi penkkiä, joilla olen istuskellut monet kerrat. Tuossa vesialtaan reunallakin voi istuskella. Eväätkin voi syödä kunhan ei jätä roskia pihalle.

Normaalina päivinä pidetään messu kello 9.00, 17.30 ja vesperi kello 20.30. Lauantaisin vesperi puoli tuntia aikaisemmin kello 20.00. Sunnuntaisin messutaan kello 8.30, 10.00, 11.30, 17.30 ja 18.45. Heinä-ja elokuussa on messuja puolta harvemmin. Nämäkin ajat voivat muuttua, joten en mene vannomaan. Voi jopa olla niinkin että messut on lopetettu kokonaan, jos ei riitä kävijöitä. Messun aikana ei saa mennä kirkkon sisään. Messut ei yleensä kestä puoltakaan tuntia. 


Kirkkosali on melko aution tuntuinen. Suuri osa salista on tyhjää. Seinustoila on kuitenkin molemmin puolin pieniä kappeleita, kuten on tapana katollisissa kirkoissa. Nuo modernit istuimet ei mielestäni sovellu kirkon sisustukseen. Vanhat kirkonpenkit tekisivät salista viihtyisemmän ja autenttisemman. Pääattarin absidin freskomaalaukset ovat näkemisen arvoiset. Alttarin sisvuss on pieni peltilaatikko mihin voi panna muutaman kolikon, niin valot syttyvät absidiin. Valot palaa melko lyhyen ajan.

Santa Cesilian kirkko oli yhdessä Santa Maria in Trasteveren kirkon kanssa Rooman ensimmäiset kirkot. Santa Cesilian kirkko vaikuttaa ensi silämäykseltä paljon uudemmallta kuin mitä se on. Kirkko rakennettiin jo 900-luvulla, mutta uuskorjattiin ja modenisoitiin 1700-luvulla. Paavi Callistus I rakennutti kirkon kolmannella vuosisadalla. Kirkkoa on uusrakennttu ja korjattu 1700 ja 1800-luvuilla. Arkkitehti Ferninando Fuga suunitteli kirkon melkein uudestaan 1700-luvulla.

Kirkko ei ole niin erikoinen eikä ole niin koristeellinen kuin muut kirkot Roomassa, mutta historiasta kiinnostuneille  Pyhällä Cecilialla on jännittävää kerrottavaa. Kirkko on rakennettu vanhaan huvilaan, jota arkelogit kaivelevat Krypta on kirkon alttaritaulun lisäksi suurin nähtävyys ja siellä sijaitsee Pyhän Cecilian sarkofagi.


Mosaiikki on alkuperäinen yhdeksänneltä vuosisadalta ja ne ovat Pietro Cavallinin (1250-1334) valmistamat. Cavallinin syntyi Roomassa ja kuoli Napolissa. Cavallini kuului ensimmäisten italialaisten suurmestareiden joukkoon yhdessä firenzeläisen mestari Cimabuen kanssa. Hän oli esikuva seuraaville  mestareille kuten Giotto'lle. Cavallinin bysanttilainen tyyli sai naturalistisen vivahteen.
  
Cavallinin valmisti myös Santa Maria in Trasteveren basilikaan alttarimosaiikit, joita pidetään Cavallinin mestariteoksina. Hän maalasi freskoja myös San Paulo Fuori le Muran basilikaan. Sen jälkeen hän matkusti Napoliin ja maalasi siellä  Napolin kuninkaan Carlo II:n pyynnöstä.

Santa Cecilia mosaic

Jeesus keskellä ja viisi pyhimystä sekä silloinen paavi paavi Pascal I vasemalla neiliönmuotoinen gloria sen merkiksi että hän on vielä elossa kun mosaiikki valmistettiin.

20110526_Rome_Santa_Cecilia_in_Trastevere_003

Santa Cecilia (kopia) pääalttarilla lasiarkussa

Cavallini kuvasi Cesilian siinä asennossa kuin hänet löydettiin.



roma 2010

Ciboriumin valmisti Arnolfo di Cambio 1200-luvulla. Ciborium on pääalttarin päälle rakennettu koristeellinen lisärakennelma, eräänlainen katos, mikä sijaitsee pyhimyksen reliikkien päällä.




Santa Cecilian kirkko sijaitsee Cecilia nimisen naishenkilön lapsuudenkodin paikalla. Cecilia kuoli marttyyrikuoleman kolmannella vuosisadalla jaa. Hänen ruumiinsa löydettiin vuonna1599 melkein muuttumattomana samassa asennossa, missä hän on patsaan muodossa pääalttarin lasiarkussa.
 
Cecilia oli ja on vieläkin erittäin suosittu pyhimys Roomassa. Hän eli 300-luvulla. Hänet haluttiin naittaa erittäin kuuluisaan ja rikkaaseen roomalaiseen sukuun nimeltä Valirii. Cecilia sai houkuteltua miehensä ja miehensä veljen kastamaan itsensä kristinuskoon ennen vihkimistä ja Cecilia halusi elää koskemattomana neitsyenä. 

Kolmaskin mies nimeltä Maximus otti kasteen, mutta kaikki kolme tuomittiin martyyrikuolemaan koska he eivät uskoneet roomalaisiin jumaliin. Cecilia otettiin myös hengiltä. Kuolinhetkellään Cecilia lauloi Jumalalle ja siitä syystä Ceciliasta tuli muusikkojen ja etenkin kirkollisen musiikin suojeluspyhimys.

Cecilian kunniaksi perusti paavi Sixtus V Academia Nazionale di Santa Cesilia vuonna 1585. Akademia on erittäin maailmalla korkealle arvostettu laitos. 


Ponziano kappelin on valmistanut Antonio del  Massaro

Ponzianon suvun tiluksilla Trasteveressä sijaitsee katakombit Via Alessandro Poerio 55. Siellä on myös Via Nicolo Perottin kujan loppupäässä juutalainen katacombi. Tämä on erittäin kaunista aluetta.

Siinä Via Poerion kadun varrella sijaitsee nunnaluostari Virgen del Pilar mistä voi vuokrata huoneen. Luultavasti nunnat puhuvat espanjaa. Luositareissa on aina 'tavallista henkilökuntaa', jotka siivoavat, laittavat ruokaa, pesevät pyykkejä j vastaavaa.  Bussi 75 pysähtyy melkein luostarin edessä. 

The Divine Judge

Pinturicchion valmistamat kattomaalaukset Ponzianon kappelissa.


Santa Cecilia San Calixton katacombeissa


Santa Cecilia Santa Cecilian kirkon pääalttarilla. Arkussa makaava Cecilia on marmoriveistos. Samanlainen löytyy myös Calixtuksen katakombeista josta hänet löysivät kardinaali Carlo Sfondrato, argeologi ja katakombitutkija Antonio Bosio vuonan 1599. 

Kuvanveistäjä Stefano Maderno oli  myös paikalla kun Antonio Bosio ja Carlo Sfondrato vuonna 1599 avasivat Cecilian sargofagin. Stefani Maderno päätti veistää valkoisesta marmorista aivan samanalaisen patsaan kuin Cecilia oli löytöhetkellä. 

Santa Cecilian kirkossa, sisäänkäynnin jälkeen oikealla puolen on kappeli, joka oli  kylpyhuone, jossa Cecilialta yritettiin ottaa henki. Cecilia yritettiin ensin tukehduttaa kylpyhuoneessa, mutta siinä ei onnistuttu, joten hänen niskansa hakattiin poikki. Cecilia kuoli martyyrikuoleman keisari Diocletianuksen ajalla vuonna 303. Diocletianus oli viimeinen kerisari joka vainosi kristittyjä. 



Jo 500-luvulla on dokumentoitu Cecilian marttyyrikuolema. Cecilia on todellakin ollut olemassa ja hänen vanhempiensa koti sijaitsi juuri nykyisen kirkon paikalla. Cecilia oli järjestänyt titulin omaan kotiinsa joka toimi alkuseurakuntalaisten kirkkona. 

Myöhemmin sen paikalle paavi rakennutti oratorion vuosina 817-824 ja nykyinen kirkko on siltä ajalta jonkin verran korjatussa muodossa. Santa Cecilian basilika on aivan omalaatuisensa kuin muut Rooman kirkot. Se on valoisa ja avara vaaleine seinineen ja kattomaalauksineen. Kolme suurenpaa uuskorjausta tehtiin 1700-luvulla, 1800-luvulla ja 1900-luvulla. Julksivun rakensi Ferdinando Fuga vuonna 1725.



  Kirkkosalin kattomaalaukset on tehty Pyhän Ceclian kunniaksi




Untitled

Untitled





Nunna soittaa urkuja, ei mikään harvinaisuus Roomassa. Useat nunnat opiskelevat yliopistoissa tai kävyt kuunetlemassa ainkin luontoja. Jokaisella uskonnollsella sääntökunnnalla on oma yliopisto Roomassa.


Krypta, alttarin takana vasemmalla sijaitsevat Pyhän Cecilian, hänen aviomiehensä Valerianuksen ja hänen veljensä hautakammiot.






 Krypta

Via Anicina kadun puolella on muurisienässä pieni ikkuna-aukko, mistä näkee kryptaan. Ikkuna-aukossa on pienet kalterit.









Cecilian kodin rippeitä kirkon alla joita saa mennä katsomaan. Sisäänpääsymaksu.




Piazza Santa Cecilialla, kirkkoon johtavan portin oikealla puolen sijaitsee aivan erinomainen ravintola nimeltä Roma Sparita. Moni pitää tätä ravintolaa Rooman parhainpana. Viihtyisä ravintola. Hyvää tyypillistä roomalaista perinneruokaa kohtuu hinnalla. Suosittelen! 



Roma Sparita, Trastevere, Rome

maanantai 4. helmikuuta 2013

San Marco evangelista al Campidoglio, osa II

Kyrkan S. Marco

San Marcon kirkosta osa I täällä!

Giuseppe Vasin kuvaus Palazzo Veneziasta kunnes se purettiin ja rakennettiin uudestaan. Itse palatsi kännettiin päinvastaiseen suuntaan. Katso kuvaa alla!


Palazzo Venezia nykyään. Vasemalla sisäänkäynti San Marco Evangelistan basilikaan. Täällä olen aikaisemmin tehnyt postauksen Palazzo Venziasta.


San Marco Evangelista, Piazza San Marco 48

Avoinna:
 Kaikkina viikonpäivinä kello 10-13 ja16-20.


San Marco Evangelistan basilika sijaitsee Palazzo Venezian sisällä, Piazza San Marcolla.  Kuvassa kirkko jää vasemalle tornin taakse. Pyhä Markus on Venezian suojelupyhiys joten se oli luonnollista rakentaa Palazzo Venezia San Marcon basilikaan kiini. Kirkko toimii venetsialaisten kansalliskirkkona Roomassa.

Palazzo Venziassa sijaitsi aikoinaan nunnaluostari.Nunnat muuttiivat ylös Campidogliolle, Santa Maria in Aracoelin luostariin, joka on benedikttinunnien huostassa. Palazzo Venezian nunnilla on pieni kappeli palatsissa, La Madonnella delle Grazie in San Marco. Sisäänkäynti suoraan jalkakäytävältä tuosta laitimmaisesta ovesta oikealla. Avoinna kaikkina viikonpäivinä kello 7.00-20.15. 



Nämä kaksi patsasta ja rahalipasta löytyy kappelin eteisestä. Kirkkosali on todella pieni ja vaatimaton mutta mukava ja hiljainen paikka istahtaa, levätä ja ladata voimia.



Palazzo Veneziassa huseerasi aikansa Itävallan suurlähetystö kunnes Italian valtio otti palatsin haltuunsa ja tiloista tuli museo. Mussolini piti pääkonttoriaan palatsissa  vuosina 1924-1943. 

Palatsin torni kuului  Annibaldin suvun rakennukseen joka muuten purettiin pois monumentin tieltä. Palatsin arkkitehti oli Leon Battista Alberti. Piazza Venezialle päin olevalla seinustalla on pieni parveke, jolta Mussolini piti puheitaan ja se on rakennettu  joskus myöhemmin. 

San Marco on yksi Rooman vanhimmista kirkoista ja myös upeimmista. Luultaavasti paavi San Marco perusti sen vuonna 336 ja se pyhitettiin Markus evangelistan kunniaksi. Paavi Marcon luullaan asuneen kirkon paikalla sijainneessa rakennuksessa. Hänen pyhät jälkeejäännöksensä ovat pääalttarin alla. Alunperin rakennus tunnettiin nimellä Titulus Pallacinae. Titulus oli esikristillinen kokoontumis- ja rukouspaikka jonkun ykistyishenkilön kodissa, ennen kuin kirkkoja alettiin rakentamaan. Tässä tapauksessa titulus sijaitsi Markuksen asunnossa. 

Markuksesta tuli sittemmin  paavi. Hän ehti toimia paavina vain  reilut viisi kuukautta kunnes hän kuoli vuonna 336. Luultavasti hänen sukunimensä oli Priscus. Paavi Marco rakennutti toisenkin kirkon joka tuli sijaitsemaan kaupunginmuurin ulkopuolella, Balbinan katakombien päällä. Paavin ruumis vietiin ensin Balbinan katakombeihin, mutta myöhemmin siirrettiin tänne San Marcon kirkkoon. Balbinan katakombit sijaitsevat nykyisen Adreatina nimisen kortteliston alueella.


Datei:SanMarco-Interno01-SteO153.jpg

Virallisesti kirkko mainitaan vasta vuonna 499. Alkuperäinen kirkkorakennus rakennettiin 500-luvulla ja uuskorjattiin kahdeksannella vuosisadalla. Kirkkoa korjattiin vuonna 809 ja nykyinen kirkko on siltä ajalta.



Paavi Paulo II (Paavali II) oli Veneziasta kotoisin ja hän uuskorjautti kirkon 1400-luvulla. Hän rakennutti samalla Palazzo Venezian kirkon ympärille. Napoleon valloitti Venezian vuonna 1797. Kirkon idän puoleisella seinustalla sijaitsee Palazzetto Venezia, joka on kopia alkuperäsiestä Palazzo Veneziasta, joka oli siirrettävä kun Victor Emmanuel II:n monumenttia alettiin rakentamaan. Palatsi olisi seisonut monumentin edustalla ja estänyt näkyvyyttä. Palazzetossa sijaitsee joitakin kansainvälisiä instituutteja nykyään.

Rakennusten yhtymäkohdassa, rakennusten nurkkauksessa, seisoo Madama Lucrezian patsas.


Madama Lucrezian patsas
Luultavasti patsas kuvaa Isis jumalatarta


Palazzo Venezian portti sisäpihalle 


Museo Palazzo Veneziassa on paljon kaunista katseltavaa
Sisäänkäynti Via del Plebiscito 118

Avoinna tiistaista sunnuntaihin kello 8.30-19.30. 
Sisäänpääsymaksu 5 €.


Museohuoneet ovat paavillsia asuinhuoneita joissa on paljon alkuperäisiä esineitä, huonekaluja, gobelengejä, aseita, maalauksia, hopeaa,keramiikkaa, marmoria jne. Palatsissa sijaitsee myös mielenkiintoinen kirjasto, Biblioteca di Archeologia e Storia dell'Arte, joka on ainoa  laatuaan Roomassa. Se sisältää argeologista ja taidehistoriallista kirjallisuutta, noin 350 000 kirjaa. Kirjasto avattiin vuonna 1922. Sisäänpääsy Piazza Venezia 3. 




Sakramenttikappeli pääalttarilla on Pietro Peruginon käsialaa.


Absidin mosaaikki on peräisin yhdeksänneltä  vuosisadalta. Se on bysanttilainen mosaiikkityö, saman tapainen kun Santi Cosma e Damianon kirkossa. Mosaiikkimestarit ovat kuitenkin olleet roomalaisia jotka ovat jäljitelleet bysantilaisia mosaiikkimestareita. 

Jeesuksen vasemmalla puolen seisovat Sant Felissimus, San Marco ja paavi Gregorius IV, joka toimi San Marcon basilikan kardinaalipappina ennen kuin hänestä tuli paavi. Jeesuksen vasemmalla puolen seisovat paavi San Marco, paavi Sant Agapitus ja Santa Agnes. Pyhä Markus pitää käsivarttaan paavi Gergorius IV:n hartioilla, joka tarkoitta sitä että Pyhä Marco esittelee paavi Gregorius IV:n Jeesukselle. 

Paavi Gregoriuksen pään ympärillä on neliön muotoinen gloria joka on merkki siitä että kyseinen henkilö on vielä elossa kun mosaiikki tehtiin.


Kirkkosalin pylväät on valmistettu Sisiliasta tuodusta jaspiskivestä. Jokaisen arkaadin yläpuoella on ikkunat ja puustaveistetty kasettikuvioinen sisäkatto on mahdollisesti Rooman vanhin. Kattokaseteissa on venetsialainen  paavi Paulo II:n  vaakuna sen klunniaksi että hän on kirkon suojelija.





Kaunis Gosmatikuvioinen lattia


Kaksi leijonaa vahtivat kirkon sisäänpääsyn edustalla


Leijona synbolisoi pyhää Markusta

Cappella Sistina/Vatikaani


Cappella Sistina

Virtual Tour

Paavi Sixtus IV della Roveren joukkoihin kuului 1500-luvulla 200 henkilöä, pappeja, virkamiehiä ja palvelijoita. Tapoihin kuului että noin 50 kertaa vuodessa koko henkilökunta kokoontui paavin yksityiseen kappeliin, Cappella Maggiore. Vuoden aikana 23:sta kokoontumisista oli messuja kappelissa ja loput kahdeksan messua pidettiin isoissa kirkoissa kuten Pyhän Pietarin basilikassa. Paavi itse käytti päviittäin Cappella Maggiorea rukouspaikkanaan läheisimpien henkilöiden seurassa. 

Siihen aikaan toisessa Vatikkaanin kappelissa, Cappela Niccolinissa, maalasi Fra Angelo niminen munkki tauluja. Sittemmin Fra Angelosta tuli Italian suurimpia mestareita. Hänen maalauksiaan löytyy museoista ympäri maapalloa. Cappella Niccolina on todellinen korulipas kaikkine kauniine kullattuine maalauksineen. Fra Angelo on haudattu Santa Maria Sopra Minervan kirkkoon Roomassa.

Cappella Maggiore oli rakennettu vuonna 1368. Kappeli oli niin huonossa kunnossa että se oli hajoitettava ja rakennettava sen tilalle uusi. Baccio Pontelli suunnitteli uuden kappelin entisen paikalle ja Giovanni de Dolci toimi rakennusmestarina. Kappelista tuli melkein samanlainen kuin edellisestäkin. Renesanssimestarit kutsuttiin Roomaan maalaamaan freskoja kappeliin. Firenzestä saapui Vatikaaniin joukko sen aikaisia suurmestareita, Botticelli, Domenico Girlandaio, Perugino, Rosselli ja Michelangelo. Cortona'sta saapui Vatikaaniin Luca Signorelli. Näitä mestareita pidetään vieläkin maailman maalarimestareina.


Fil: PerosiSistina.jpg

Sikstiiniläisen kappelin kuoropojat vuonna 1905


Nykyinen kuoro johtajansa kanssa Sikstiiniläisessä kappelissa
Ensimmäinen messu Sikstiiniläisessä kappelissa pidettiin 9.pv elokuutaa vuonna 1483. Kappeli vihittiin Pyhän Marian kunniaksi. Sikstiiniläinen kappeli on ollut paavien jatkuvassa yksityiskäytössä ja kappelilla on oma kuoronsakin Cappella Musicale Pontificia Sistina. Siihen kuuluu 20 laulajaa ja 30 palkkaamatonta poikalaulajaa. Paavillisesta Schola Cantorum'ista tuli perinne useaksi sadaksi vuodeksi. Sikstiiniläisessä kappelissa on kuoroa varten lehtari. 

Sikstiiniläisessä kappelissaa äänestetään paavia joka kerta kun uusi paavi valitaan. 



Fil: Sixtinska kapellet tak left.png

Fil: Rom Sixtinska kapellet 01.jpg

Fil:. Creación de Adán (Miguel Ángel) jpg

Fil: Sixtinska kapellet norra och östra Walls.jpg

Fil: Perugino, battesimo di cristo 01.jpg

Pietro Perugino

Fil: Eventos de la Vida de Moisés (Sandro Botticelli) JPG.

Sandro Botticelli

Fil: Cosimo Rosselli Attraversamento del Mar Rosso.jpg

Mahdollisesti Domenico Ghirlandaio, tai ehkäBiagio d'Antonio tai Cosimo Rosselli on maalannut tämän upean maalauksen

Fil: Moses Rosselli.jpg

Cosimo Rosselli tai Piero di Cosimo

Fil: Botticcelli, Sandro - Straffet för Kora och steningen av Moses och Aron - 1481-82.jpg

Sandro Botticelli

Fil: Signorelli, Luca - Moses Testamentet och död - 1481-82.jpg

Luca Signorelli

Fil: Perugino, battesimo di cristo 01.jpg

Pietro Perugino

Fil: 05 Tentaciones de Cristo (Botticelli) jpg.

Sandro Botticelli

Fil: Ghirlandajo, Domenico - Ringa av apostlarna - 1481.jpg

Domenico Ghirlandaio

Fil: Entrega de las Llaves en San Pedro (Perugino) jpg.

Pietro Perugino

Fil: Cosimo Rosselli Ultima cena.jpg

Cosimo Rosselli