Tusculum

 Tusculum, Castelli Romani, nykyinen Frascatin alue

Tusculum oli kaupungin nimi muinaisessa Roomassa, jossa arvostetuilla roomalaisilla oli maatilaa. Siitä on peräisin sana tusculum, mikä tarkoittaa rauhallista maaseutua, paikkaa, johon voi vetäytyä lepäämään.

Tusculumin alueelle, nykyiseen Frascatiin, pääsee helposti Via Tuscolanaa pitkin tai paikallisjunalla FL4 Terminin rauatieasemalta. Itse moderni Frascati on turistikohde sekin. Noin 23 kilomertiä kakkaoon Frescatista sijaisti Tusculum. 

Parco Archelogico Culturale di Tuscolo, Frascati'ssa,  avattiin yleisölle lauantaina 24 toukokuuta, jolloin oli tarjolla ilmaisia kiertokäyntejä oppaiden kanssa alueella. Tämä oli kahdeskymmenes vuotuinen arkeologinen päivä Tusculumissa. Paikalla oli myös järjestö, mikä toimii maahanmuuttajien integroinnissa ja tässä yhetydessä maahanmuuttajat valmistivat ruokabuffeen, Live Cooking Show.
 

Frascatin kunnan turstisivut täällä.

Albanon järvi ja Monte Cavon vuori, joka on Albanon vuorten korkein huippu. Koko aluetta nimitetään nykyään nimellä Castelli Romani, joka käsittää alueen kuusitoista kuntaa.

Castelli Romanon alueella on useat roomalaiset aatelissuuvut, kuten Orsinit, Chigit, Colonnat, Aldobrandinit, Savellit, Annibaldit ja Ruspolit, rakentaneet linnoituksia ja huviloita ja heillä on ollut viininviljelyä alueella jo ammoisista ajoista lähtien. Suurin osa roomalaisten viineistä tulee juuri tältä alueelta. Viinit kontrolloidaan ja merkitään laatumerkinnällä DOC, joka on lyhennys, denominazione di origine controllata.

Tältä alueelta tulee myös Porchetta romana, grillattu sianliha, mikä on suurta herkkua. Porsaasta poistetaan luut ja niskalihat rullaatan rullalle, maustetaan rosmariinillä, valkosipulilla, fenkoolilla ja yrteillä ja sen jälkeen se grillataan vartaassa ulkona. Siitä sitten leikataan siivuja. 

Roomalaiset "omivat" Borchettan syönnin omaan ruokakulttuuriinsa ja Roomasta löytyy vieläkin joitakin Porchetterioita. Useissa pikaruokapaikoissa, kahviloissa ja baareissa saa Porchettaa sämpylän sisässä. Porchetta ja Pecorino juusto ovat kaksi tyypillistä perinteistä roomalaista kulinaarista tuotetta.

Tusculumin alue sijaitsee noin reilut 20 kilometriä Roomasta eteläänpäin. Alue on vulkaanista aluetta. Itse vulkaani sijaitsee 6 kilometriä Frascatista. Albanon järvi ja pienmepi Nemin järvi ovat tulivuorenpurkauksessa syntyneitä kalderoita. Alueella on jatkuvasti pientä maan tärinää ja ilmasta mitataan hiilidioksidiä ja rikkivetyä. Hyvin pitkällä ajanjaksolla on laskettu syntyvän magmakammari noin 5-6 kilometrin syvyyteen. Asiantuntijoitten mukaan voi olla aivan mahdollista että magma alkaisi nousta maanpintaan. 

Tämä on hieman huolestuttavaa sillä Rooman miljoonakaupunki sijaitsee vain noin 20 kilometrin päässä magma-alueesta. Italian niemimaahan on kirjaimellisesti vulkaaninen alue. Maanjäristykset ovat erittäin yleisiä paikka paikoin ja italialaiset seismologit seuraavat tarkkaan tilannetta kaikkialla Italiassa. Tavallisimmat maanjäristykset ovat alle 2 Richterin skaalassa ja ne eivät juuri tunnu paljoakaan jalkojen alla. 

Suurempi vaara Italiassa on maanvyörymät ja tulvat. Täältä voi seurata maantärinää. Täällä on toinen hyvä sivu, josta voi seurata. Tusculumin arkeologinen alue sijatsee vulkaanisen kraaterin pohjoisella reunalla.

Entisajan roomalaiset kutsuivat aluetta Albanus Mons. Alue on latinalaisten vanhinta asutusaluetta. Koko Lazion maakunta on hyvin vanhaa historiallista aluetta verrattuna Roomaan. Täällä on asunut latinalaisia jo viidennellä vuosisadalla eaa. Alueella sijaitsi kaksi esihistroiallista kylää Tusculum ja Alba Longa. Roomalaiset aateliset pakenivat tänne pakoon kesän kuumuutta ja hellettä. Täällä onkin kesäaikaan viileämpää kuin Roomassa. 

Tusculum sijaitsee Montecompatrin, Monte Porzion, Frascatin Grotteferratan välissä ja näin ollen se on luonnollinen Castelli Romanon keskus. Tusculumin perusti kreikkalaisen mytologian mukaan Ulissen ja Circen, Odysseuksen ja Kirken poika Telegono. Kerrotaan että hän perusti myös Praenesten kapungin, joka sijaitsi nykyisen Palestrinan paikalla, noin vajaat 40 kilometriä Roomasta itäänpäin.

Ensimmäiset asukkaat Tusculumissa/Tuscolanassa asuttivat aluetta 1400-1300 eaa. Tie mikä johtaa tänne Rooasta on nimeltään Via Tuscolana.  Tuscolanasta tuli pian tärkein alue koko nykyisen Latinan provinssin alueella. Roomalaiset valloittivat Tusculumin vuonna 496 eaa. Roomalaiset keisarit, senanattorit ja kirjailijat alkoivat viettämään kesänsä Tusculumissa, joten tänne rakennettiin useita upeita huviloita. 

Tänä päivänä sijaitsee Tuscolanan rautatieasema Via Tuscolana tien varressa, Tuscolanon korttelistossa, siis  hyvin lähellä Roomaa. Via Tuscolanan tie on pitkä suora tie, joka päätyy vielä tänäkin päivänä entisen Tusculumin alueelle, nykyiseen Frascatiin ja saa alkunsa läheltä Piazza dei Re di Roma.

Keskiajalla nousi Tusculumin kreivisuvusta kuusi paavia virkaan ja he pitivät valtaa Roomassa kunnes kaikki päättyi riitoihin ja Rooman hajoitukseen vuonna 1191 jaa.

Alueella aloitettiin arkeologiset kaivaukset 1990-luvulla.

Amfiteatteri



Tusculum rakennettiin jo rautakaudella.

Tusculumin kreivit olivat aikoinaan Lazion maakunnan aattelisista mahtavimmat herrat. Näillä herroilla oli niin suuri vaikutusvalta että he nousivat Rooman senaattoreiksi, tuomareiksi ja paavin istuimelle (seistemän paavia) 900-1200-lukujen välisenä aikana jaa. 

Tuscolanan kreivisuvun jälkeen nousi samasta suvusta uusi sukuhaara, Colonna niminen aatelissuku, jotka perustivat oman kaupungingkin nimeltä Colonna, joka sijaitsee vain noin viisi kilomteriä linnuntietä Frascatista (Tusculum). Colonna suvun perustaja oli nimeltään Pietro, joka oli George III:n poika ja jota alettiin kutsumaan nimellä Pietro de Columna (1099-1151). Tästä Colonna suvun alkuperästä ollaan epävarmoja. Colonnat omistaa valtavat alueet tältä suunnalla Roomaa.

Via dei Sepolcri

Arkeloginen kaivausalue on valtavn suuri. Antiikin aikainen tie Via dei Sepolcri Frascatissa on alueen luonnollinen alkupää. Tien varrella, kuten nimikin jo kertoo, sijaitsee lukuisia hautoja. Frascatista on noin kuusi kilomtetiä Tuscolaan,  ja siellä perillä on melko suuri parkkipaikka.

Frascati on muutenkin erinomainen lomakohde jossa on paljon koettavaa ja nähtävää ja paljon kaunista luontoa, sekä kulinaarisia nautintoja yllin kyllin. Frascatin alueen viinit ovat erittäin suosittuja.

Kaikista arvokkaimmat alueen löydöt on viety Vatikaanin museooon. Hyvin paljon vietiin Napoleonin käskystä arkeologisia löytöjä myös Pariisiin Louvren museoon.

Frascatin kunnan naapurikunta Monte Porzio Catone, sijaitsee aivan Frascatin kupeessa, Tusculumin arkeologsien alueen vieressä ja se tarjoaa myös paljon mielenkiintoista nähtävää ja paljon kaunista luontoa. Täällä pidetään riehakkaat karnevaalit helmikuussa joka vuosi.

Monte Porzio Catonessa sijaitsee Camaldolese luostarijärjestön luostari 1600-luvulta. Miespuolisia pyhiinvaeltajia otetaan vastaan ja annetaan yösijaakin.

Muutama kilometri Frascatista lounaaseen sijaitsee Grottaferrata, jossa sijaitsee iso ns kreikkalainen luostari, Santa Maria di Grottaferrata. Tämä luostari on todellinen helmi luostarein joukossa. 

Kolme kilometriä Grottaferratasta sijaitsee Catacombe at Decimum, mikä sijaitsee Via Anagninan tien varrella. Via Anganinalta pääsee provinssitie SP73b:tä pitkin Tusculumiin ja arkeologiselle kaivausalueelle. Frascatista pääsee autolla Via Catone'a pitkin ensin Villa Aldobrandinin ja Villa Falconierin välistä Via Tuscolo'lle ja siitä tuota hyvin mutkaista provinssitietä perille. Matkan varralla sijaitsee yksinäisessä ylhäisyydessään Grand Hotel Villa Tuscolana, Via del Tuscolon varrella, jos nyt sattuu olemaan vailla erittäin hyvää yöpymispaikkaa.

Santa Maria di Grottaferratan kirkko ja lusotari tunnetaan nimellä kreikkalainen luostari San Nilo. Tämä kuuluu bysanttiselle kirkolle.

Madonna Theotokos

Luostarin piha

Luostarin perusti vuonna 1004 San Nilo da Rossano, jolle se on omistettu, viisikymmentä vuotta ennen katolisen ja ortodoksisen kirkon välistä hajoamista.

Villa Aldobrandini

Monte Porzio Catonessa on myös useita upeita aatelisvilloja ja Borghesen arkeologinen puisto. 

Villa Falconierin yhteydessä sijaitsee erittäin kaunis puistoalue, joka paikka paikoin on kuin unesssa kävelisi. Arnold Böckling maalasi taulun puistoalueen innoittamana. Maalauksen nimi on Kuoleman saari. Samasta aiheesta hän maalasi useita eri versioita. Facebook! Tietoa suomenkielellä!

Arnold Böcklin: Kuolleiden saari

Villa Falconieri

Buon Natale!

Alfonso Maria de' Liguorin säveltämä Tu Scendi Dalle Stelle on eniten lauletuin joululaulu Roomassa. Se lauletaan yhdessä myös Pyhän Pietarin basilikassa joulumessussa.

Hyvää Joulua kaikille lähellä ja kaukana!

Vatikaanin joulukuusi tuli tänä vuonna Calabriasta, Fabrizian kunnasta, joka sijaitsee Apenninien niemimaan eteläisessä kärjessä, "Italian saappaan pohjassa. Joulukuusi on 25 metriä korkea ja painaa 80 kiloa. Jouluaatoksi on Roomassa luvassa sumuista ja noin +13 astetta. Joulupäivänä tulee  luultavasti satamaan.

Joulukuusi sai koristeensa ja valaistuksensa sai nyt perjantaina kello 16.00. Sen jälkeen monet roomalaiset tekevät iltakävelynsä Pyhän Pietarin torin kautta ja käyvät ihailemassa jolkuusta ja sen juuruella seisovaan seimiastelmaa.

 Pyhän Pietarin basilikan julkisivukin on saanut erikoisen valaistuksen.

Seimiasetelma joulkuusen juurella on aina kookas

Eipä ole tultua käytyä Calabriassa vaikka mieli on tehnyt. On niin monta kohdetta jotka haluaisin nähdä ja kokea. Monelle herää varmasti kysymys että kuinka voi olla mahdollista että Calabriassa kasvaa kuusia, ihan oikeita kuusia, ja vielä noin valtavia kuusia. Selitys löytyy siitä että kuusia kasvaa koko Italiassa, sillä Italia on melkein kokonaan vuoristoa.  Fabrizia esimerkiksi sijaitsee melkein kilometrin korkeudella meren pinnasta. Kuusia ei luonnollisestikaan kasva merenpinnan tasolla vaan hieman korkeammalla, jossa on aivan toinen ilmasto ja olosuhteet.

Nämä Calabrian kylät ovat erittäin keskiaikaisia kaikki tyystin. Keski-ikä Calabrina kylissä on taastusti melko korkea.

Tämä iloinen lumiukkojengi toivotta hilpeää joulua kaikille!

Alfredo e Ada

Alfredo e Ada, Via Banchi Nuovi 14

Tämä trattoria on erittäin hyvä esimerkki tyypillisestä roomalaisesta ravintolasta. Tällaisessa ravintolassa ei kilpailla erikoisilla gourmetruokalajeilla vaan täällä keskitytään ruuanlaittoon perinteisten tapojen ja tottumusten mukaan. Ruokailu tällaisessa ravintolassa on kuin ennen vanhaan ja lukaalikin on kuin ennen vanhaan. Kaikki on niin kuin ne on aina ollut, mikä vaikuttaa varsinkin roomalaisten viihtyvyyteen. Omistaja päättä mitä ruokaa kunakin päivänä vieraille tarjotaan. Emäntä/omistaja on hän joka määrää missä mennään ja millä ehdoilla. Emäntä osaa kyllä pitää huolen jokaisesta vieraastaan ja kun vieras astuu sisään tällaiseen hostariaan niin hänet otetaan vastaan ikään kuin juuri häntä on odotettu jo kauan aikaa saapuvaksi. Tervetuloa!

Italialaiset ja etenkin roomalaiset rakastavat suorastaan syödä kaikkia sian elimiä mitä siasta ja lehmästäkin vaan saa irti ja valmistaa niistä osista kulinaarsia herkkuja. Italialainen ruuanalito on hyvin yksinkertaista ja ruoka-aineet valitaan aina erittäin harkiten ja huolella. Ruuan valmistuksessa käytetään hyvin vähän lisukkeita. Ruokia ei myöskään sekoiteta eikä tarjoilla samassa annoksessa vaan erikseen ja syödään erikseen.

Tyypillisissä roomalaisissa ravintoloissa on tunnelma kuin saapuisi jonkun perheen kotiin. Ja siltä tuntuu kun astuu Alfredo e Adaan sisälle. Alfredo on jo kuollut mutta Ada jatkaa trattorian pitoa siskonsa  ja apualistytön kanssa. Taitaa siellä olla myös joskus Adan jo keksi-ikäinen poikakin mukana. He valmistavat ruuan kotitekoisin keinoin, samalla tavalla kuin miljoonat italialaiset naiset ovat joka sukuplvessa valmistanut. Se ei vaadi isoa keittiötä eikä vaadi paljon työkalujakaan. Usein minimaalisen kokoisessa keittiössä yksinkertaisilla työkaluilla luodaan makuelämyksiä joihin on sukupolvesta toiseen totuttu. Signora Ada on aivan ihastuttava vanhempi rouva joka aina tervehtii ystävällisesti kaikkia vieraitaan. Kuten Roomassa yleensäkin jokainen oteaan vastaan ikään kuin häntä olisi odotettu jo kauan ja nyt sitten saavuttuaan saa kaiken huomion. Ada saattaa tervehtiä meitä harmaahapsisia vanhempia naisiakin sanomalla iloisesti chiao bambola, hei kaunokainen tai söpöläinen. 

Pöydät katetaan paperiliinoilla kuten tyypillisissä roomalaisissa hostarioissa on usein tapana. Lasku kirjoitetaan paperin palalle. Signora Ada ei anna vieraiden päättää mitä he syövät vaan sinä olet Adan vieras ja Ada pättää mikä juuri tänä päivänä on päivän ruokalaji. Jälkiruuaksi usein miten saa Ciambelline piparkakkuja viinin kera. 

Ciambelline 

 Ciambelline  on tyypillinen roomalainen leivonnainen joka tunnetaan myös ympäri koko Lazion. Ciambelline tehdään tähteistä, ihan kuin moni muukin italialainen ruoka on syntynyt. Viinin tähteet, sokeri, hiiva ja vehnäjauho ovat tavallisimmat ainekset, mutta jotkut tekevät maitoon, maustavat  aniksella, vaniljalla jne. Taikinasta tehdään pieniä munkkirinkelin tai donitsin mallisia rinkejä, joiden toinen puoli vain pyöritellään sokerissa  ennen kuin ne paistetaan noin 15 minuuttia uunissa. Jotkut paistavat jopa paistinpannulla. Ciambellinet "dopataan" sitten syötäessä talon tarjoaaman viiniin. Monella roomalaisella ja laziolaisella rouvallakin on omalta äidiltä peritty Ciambelline resepti ja näin perinne jatkuu sukupolvesta toiseen. Ada on melko varmasti perinyt Ciambellinen reseptrin omalta äidiltään.

Tuossa alimmalla hyllyllä seisoo Signora Adan Ciambelline peltilaatikko, josta hän jakaa vieraille Ciambellinejä jälkiruuaksi.

Tuo peltilaatikko on Rooman kuuluisimmasta Ciprianin piparileipomosta, joka sijaitsee Esquilinon kuapunginosassa, Via Carlo Botta 21/23. Adan Ciambellinet voivat tulla nykyään leipomostakin, sillä Ada ja hänen siskonsa alkavat olla jo iäkkäitä. Ada ja hänen miehensä Alfredo avasivat tämän trattorian jo vuonna 1946. Alferdon  valokuva roikkuu trattorian seinällä, luonnollisestikin.

Ada'lla ei ole viinilistaa vaan täällä tarjoillaan kaikille samaa viiniä joka tulee Casteli Romanon alueelta. Viininasiantuntijoiden ei kannata vaivautua arvostelemaan viiniä, sillä tämä on ihan tavallien ja halpa pöytäviini, jota useimmat Roomassa  juovat päivällisen kanssa. Mitenkään erikosien hyvää se ei ole, kuulema, mutta ruoka painuu alas näilläkin viineillä ja näihin on jo totuttu Rooamssa. Ada tarjoaa aina pullon Aqua di Nepin vettä jonka avulla voi laimentaa viiniään. Aqua di Nepin lähdevesi on tavallisin juomavesi Roomassa ja sen lähde sijaitsee etruskien mailla Rooman pohjoisosissa, Viterbon provinsissa.

Vitella con Picelli, vasikanlihaa, sipulia ja herneitä, erittäin tyypillinen roomalainen ruokalaji.

Pastaa tomaattikastikkeen ja pecorinojuuston kera, aina alkupalaksi (primo). Pasta all'Amatriciana on tyypillisin roomalienn pastaruoka. Amatriciana on oikeastaan rietiläien ruokalaji, tulee Amatricestä, mutta roomalaiset omivat sen jo kauan sitten. Tästä ruokalajsita löytyy erilaisia variantteja, mutta useimmissa roomalaisissa ravintoloissa on Amatriciana listalla. 

Tämä trattoria on saanut täydet pinnat arvosteluissa. Täysosuma. Moni kertoo ettei Alfredo e Adasta halua edes  lähteä pois sillä niin kodikas paikka tämä on.

Filetti di Baccala ja Suppli romana

La Filetteria/Filetti di Baccala/Dar Filettaro/Filettaro di Santa Barbara,

 (rakkaalla lapsella on monta nimeä),
  Largo dei Librari/Regola

Friteerattua turskaa, Puntarelle salaattia, vettä ja viiniä, siinä se. Kokemus on taivaallinen jos vaan ylipäätään on turskan ystävä. Mutta italialaiset ovat, varsinkin roomalaiset. Filetti di Baccala on juutalaien ruokalaji, mutta siitä on tullut Rooman perinneruoka. Sitä syödään useimmissa perheissä jaka torstai. Roomalaisilla ei ole kalaa tarpaaksi omasta takaa joten he ostavat suuret määrät turskaa Norjasta. Italia on se maa joka ehdottomasti ostaa eniten norajalaista kapakalaa. Italia on oikein turskan suurkuluttajamaa.

Tyypillinen ruoka-annos fileerattua turskaa, Puntarelle salaattia ja viiniä ja vettä, ja kori tuoretta leipää. Italialaiset juovat viininsä vesilasista. Kohtuu hinta.

Largo dei Librari on pieni tori Via dei Giubbonaron varrella. Tuo kirkko Santa Barbara dei Librai on antanut torille nimen. Helteisinä kesäiltoina tämä tori on aivan ihanttellinen paikka nauttia päivällistä, eikä tässä edes autotkaan pärrää. Tautalla näkyy myös Yohurteria, josta saa erilaisia jugurttituotteita jotka myös virkistävät helteisinä kesäpäivinä. Täällä saa myös ranskalaisia ohuita pannareita, crepes, ihanien päällysten kanssa.

Tämä Librari kirkko on kuten jo nimikin kertoo kirjakauppiaiden  oma kirkko. Pyhä Barbara on kirjakauppiaiden suojeluspyhimys. Kirkko on hyvin pieni mutta rauhallinen paikka levähtää. Avoinna kello 9.00-12.00 ja 16.00-18.00.

Kirkko on pyhitetty Pyhälle Barbaralle. Perinteen mukaan Barbara oli neitsyt ja marttyyri, joka eli 2. vuosisadalla. Häntä on kunnioitettu pyhänä roomalaiskatolisessa kirkossa ainakin 600-luvulta lähtien.  Historioitsijat ovat kiistäneet Barbaran historiallisen olemassaolon voimakkaasti. 

Kirkon nimi "Librai" viittaa Università dei Librai-kirjakauppiaiden kiltaan, joka otti kirkon haltuunsa vuonna 1601. Tämä kirkko on todella vanha ja usskorjattu useanpaan kertaan.Kirkko rakennettiin 1000-luvulla Pompeiuksen teatterin raunioille.

Filetti di Baccala on pieni ns un buco/"reikä seinässä". Torille on laitettu pöytiä ja tuoleja.

Cikoriasalattia jota kutsutaan Puntarelle salaatiksi, on myös roomalaisten suurin salaattiherkku, melkein jokapäiväinen ruuan lisuke.

Tämä filetteria, jossa saa vain fileerattua turskaa, puntarella salaattia, leipää, viiniä ja vettä sijaitsee aivan Rooman keskustassa, Largo dei Librarilla, joka on oikeastaan vaan tori Via dei Giubbonarin varrella, Regolan kaupunginosassa.

Filetteria on avoinna kaikkina muina päivinä paitsi ei sunnuntaisin siinä kello 17.30 lähtien ilta 23.00 saakka. Täällä, niin kuin monissa muissakin "reikä seinässä" pakoissa, ei ole viinilistoja, vaan viini tulee hanasta ja on melko varmasti kotoisin castelli Romanosta, kuten melkein kaikki ns ruokaviinit Roomassa. Turskan lisäksiateriaan sisältyy Puntarelle salaattia, tuoretta leipää, voita, talon viiniä ja vettä. Vaikka kukaan ei kiellä ostamasta vain yhden paneeratun turkafileen, joka kietaistaan paperiin.

Fileerattuja turskan paloja osaa kaiketi kuka vaan friteerata ja ainahan sitä voi ostaa valmista pakastettuna, vaikka ei se ole yhtä hyvää kuin tämä tuore friteerattu Baccala Roomassa. Roomalaiset antavat fileeraustaikinan hapattua ja sakeentua parikin tuntia huoneen lämmössä. Se on tehty karkeista vehnäjauhoista, vettä ja ripaus suolaa.

Baccala tulee Norjasta kapakalana ja se on liotettava ensin ennen kuin sitä voi käyttää. Reseptin mukaan liotetaan noin kaksi vuorokautta. Cikoriasalaatti onkin sitten monelle varmasti outo. 

Tässä sen resepti:

Cikoriaa, josta Puntarelle romana salaatti valmistetaan, saa Roomasta torilta tai mercatosta valmiiksi silputtuna ja vedessä liotettuna. Se helpottaakin paljon ja aikaahan siinä ainakin voittaa, jos ostaa se valmiiksi sitruuna vedessä liotettuna.

Puntarella salaatin salaattikastike tehdään seuraavasti. Pari anjovisfilettä, mustaapippuria rouskeena, punaista viinietikkaa, oliviöljyä ja valkosipulia. Suolaa ei tarvita koska anjovis on suolaista. Muserra haarukalla anjovisfileet, hakkaa valkoispuli tai mieluiten raasta se, sekoita siihen sitten muut travikkeet kulhon pohjalle. Siihen sitten seikoitetaan valmiiksi liotettu ja pilkottu sikoriasalaatti.

Pieni varoitus kaikielle jotka ei puhu sujuvaa italiaa. Varsinkin iltaisin joissakin paikoissa kahviloissa, ravintoloissa ja jopa kioskeissa ja myymälöissä yritetään pimittää turistiressuja tai ulkomaankieltä puhuvia. Joten kannattaa olla tarkka mitä laskutetaan ja heti tarkistaa kuitti ja valittaa, jos lasku ei pidä paikkaansa. Tämä varoitus ei koske vain tätä ruokapaikkaa vaan kaikkia ylipäätään. Itsekin joudun tämän pimityksen kohteeksi aika usein, koska en puhu niin kehuttavan hyvää italiaa, vaan käytän usein englantia apuna. Olen tarkka  ja huomautan heti jos huomaan virheellisyyksiä. Jos esimerkiksi maksan 20-euron setelillä ja lasku on alle 10 euroa niin usein yritetään pimittää niin että annetaan takaisin ikään kuin olisin maksanut 10 euron setelillä. 

Suppli romana/Suppli telefono, eräänlainen  friteerattu riisipallo

Nimi suppli tulee ranskan kielestä suprice, mikä tarkoittaa yllätystä. Suppli on tyypilinen roomalainen pikaruoka. Se valmistetaan keitetystä puuroriisistä tai avorioriisistä, johon sekoitetaan kananpoikaa (keitettyä tai grillattua pienen pieninä paloina), mutta paistettu jauhelihakin kelpaa hätätilassa. 

Bolognese jauhelihakastike on erittäin sopiva tähän. Kun tämä on jäähtynyt niin siihen sekoitetaan kananmunaa, raastettua vahvaa parmesanoa,  ripaus suolaa ja mustaapippuria. Tästä taikinasta sitten pyöritellään pitkulaisen muotoisia pullia, joiden sisälle pannaan mozzarellaa, supplit pyöritellään vispatussa kananmunassa ja korppujauhoissa ja friteerataan.

Alunperin tämä ruokalaji sai alkunsa siitä, että roomalaiset rouvat halusivat keksiä risoton tähteille jotain käyttöä. Joten jos sattuu olemaan risoton tähteitä, niin silloin kannattaa kokeilla valmistaa tähteistä suppleja. Hyvin monet italialaiset ruokalajit ovat syntyneet tähteistä, pizza esimerkiksi ja risottokin sen puoleen monesti valmistetaan edellisen päivän tähteistä. Tulevat ehdottomasti maukkaampia, jos ne tehdään risotosta.