Santa Maria in Cosmedin

Santa Maria in Cosmedin, Piazza della Bocca della Verita

Bussit 44, 83, 170 ja pyskin nimi on Bocca della Verita.

Tämä kirkko on kreikkalaiskatollinen melkiitti kirkko.Melkiittiläis-kreikkalaiskatolinen kirkko on bysanttilaista liturgiaa noudattava idän katolinen kirkko, joka on yhteydessä Rooman kanssa, Mikä on tavllisin Syyriassa ja Libanonissa. Heidän patriarkkansa asuu Damaskuksessa Syyriassa. 

Kirkon paikalla seisoi alunperin roomalaisen keisarin ruuanjakelupaikka, statio annonae. Tässä jaettiin ennen kaikkea viljaa, siis vehnää roomalaisille. Annona tarkoitti vuotuista palkkaa jonka keisari jakoi viljan muodossa roomalaisille. Viljasta olikin aika ajoittain suuri pula varsinkin kun piraatit ryöstivät usein viljankuljetusalukset Teveren joella. 

Ruokatarvikkeita tuotiin Afrikasta saakka Ostian satamaan ja siitä pitkin Teveren jokea ylös Roomaan. Prefekti annone oli se virkamies jonka keisari oli nimittänyt ottamaan vastuun ruuanjakelusta. Sellainen virka tiedettiin olleen jo 50-luvulla jaa.

Ennen ruuanjakelua paikalla myytiin orjia ja paikkaa kutsuttiin nimellä Ara Massima Ercole, Herkuluksen suuri alttari, mikä oli mitreo, Mithra jumalalle pyhiettty alttari ja jota myöhemmin alettiin kutsumaan nimellä Mitreo di Circo Massimo.

Kirkon paikalla sijainnut rakennus sai seitsemännellä vuosisaalla kirkollisen rakenteensa. Gregorius Suuri/Gregorius I rakennutti paikalle jo 500-luvulla ensimmäisen kirkkorakennuksen. Gergorius toimi paavina vuosina 590-604 ja hän hankki  sinä aikana katolliselle kirkolle statusta ja varoja joiden auvulla hän pystyi rakennuttamaan kirkollisia tiloja ja kasvattamaan kirkon vastuuta yhteiskunnassa. Samalla hän onnistui käännyttämään suuret joukot roomalaisia kristinuskoon. Protestanttiselta taholta reformation jälkeen ei tästä pidetty että kirkko kasvatti valtaansa ja vaatimuksiaan. 

Gregorius Suuri asui rikkaitten vahempiensa kodissa Celion kukkulalla, vain muutama sata metriä tästä kirkkorakennuksesta. Celion kukkulalla on Gregoriuksen vanhempien kodissa nykyyään San Gregorio Magnon kirkko, siis Pyhän Gregorius Suuren kirkko. Paljon mahdollista että Gergoriuksen vanhemmat omisitivat tontin tämänkin kirkon alla.

Paavi Adriano I/Hadrianus I rakennutti kirkkoa uudestaan 700-luvulla. Adriano kuului Rooman arvovaltaisinpaan sukuun, Tuscolanon kreivisukuun. Nyt rakennus alkoi näyttämään kirkolta ja paavi antoi sen ja kirkon vieressä sijaisevan ulkoisen huoneen kreikkalaisten munkkien käyttöön. Munkit olivat paenneet ikonoklasmia ja asettuneet Teveren joen toiselle puolelle Ripa Grandeen. Munkit alkoivat kutsua kirkkoaan nimellä Santa Maria in Schola Greca ja eikä siitä mennyt kauaakaan kun kirkko sai nykyisen nimensä Santa Maria in Cosmedin. Cosmedin tässä tarkoittaa kreikkalaista sanaa kosmidion, koristus. Tässä kirkossa ei ole marttyyrihautoja, mutta kirkon lattian alla on krpyta joka kuuluu osana Ara Massimaan/Mitreo Circo Massimoon.

Yksi Rooman kauneimmista kellotapuleista. Tämä  vuodelta 1123 peräisin oleva campanile, kellotapuli, joka ikään kuin kruunaa kirkkorakennuksen. Samoilta ajoilta on peräisin Cosmaattinen mosaiikkilattia ja Schola Cantorum. Rikas Caetanin aatelissuku kustansi julkisivun korjaamisen vuonna 1300. 

Luostariin muutti benediktiinimunkkeja, mutta vuonna 1573 muutti fransikaanimunkit takaisin luostariin. San Lazzaro alla Marmoratan kirkko, Via Marmoratan varrella hajosi melkein kokonaan normannien riehuessa joten Santa Maria in Cosemdin kirtosta tuli tärkeä kirkko alueella. San Lazzaron kirkon raunioissa sijaitsee nykyään ravintola.

1700-luvulle tultessa oli kirkkoa korjailtu jo kaksi kertaa. Giuseppe Sardi muokkasi kirkkoa  vielä kerran vuonna 1718. Hän muutti sen roomalaisesta rokokoon tyyliseksi. Mutta myöhemmin 1800-luvun lopulla muokattiin kirkko takaisin roomalaiseen tyyliinsä, jollainen se on nykyäänkin. Kirkossa on valittu kolme paaviakin, nimittäin Gelasius II, Celestinus III ja anti-paavi Benedictus XIII.

Tässä kirkossa pidetään messut kolmella eri kielellä, kreikan, arabian ja italian kielillä. Kirkkoa käyttävät enimmäkseen syyrialaiset ja irakilaiset. Messu pidetään sunnuntaisin kello 10.30. Kirkko on avoinna kello 9.00-18.00, puolen tunnin varauksella puoleen tai toiseen.

Upea sisäkatto

Baldakiini pääalttarilla on firenzeläis-goottista tyyliä, siro ja harmooninen. Baldakiinissäkin on cosmaattisia koristeluja. Nuo neljä baldakiinin puanaista kolonnaa  ovat egyptiläistä alkuperää.

Pääalttarin edustalla on ikivanha Schola Cantorum, joka oli Gregorius Suuren keksintö. Tässä Schola Cantorumissa sai istua munkit ja laulaa hymnejä ja kantaatteja, joita nykyään nimitetäänkin Gergoriaaniseksi kirkkolauluksi. Tällaisia Schola Cantorum'eja ei ole kovinkaan monta jäljellä Roomassa. San Celementen basiliakssa ainakin on vielä.

Cosmedin mosaiikkia

Bysanttilaista mosaiikkia

Pääalttari on baldakiinin alla ja se on vanha graniittinen kylpyamme jossa on molemmissä päissä renkaat, joista voi nostaa ammetta. Taustalla on melko moderneja freskomaalauksia, jotka on maalattu keskiaikaisen mallin mukaan.

Tämä seinä on esimerkiksi jäljellä keisarin statio annonaesta, viljanjakelurakennuksesta.

Vuonna 847 maanjäristys vavisteli Roomaa ja kirkkorakennus rikkoutui melko pahasti. Seuraavalla vuosisadalla maanjäristyksen jälkeen paavi Nicolaus I korjautti kirkon ja luonnollisestikin kirkkoon rakennettiin paavi Nicolaukselle oma kappeli. Myös sakristia korjattiin. Kun normannit, pohjolan miehet, riehuivat Roomassa vuonna 1084 niin kirkko hajosi taas kerran. Tätä tapahtumaa nimitetään italiaksi Sacco di Roma.

Ciborium

Ciborium on kirkkoarkkitehtuurissa alttarin yläpuolella oleva vapaasti seisova päällysrakenne. Tabernaakkeli on pylväillä tai muilla vapailla kannakkeilla tuettu katos, esimerkiksi alttarin, pyhimyksen, krusifiksin tai arvostetun henkilön paikan päällä.

Pyhä Valentinus ja hänen pyhät jälkeenjäännöksensä. Siis tämän näköiseltä tämä rakkauden suojeluspyhimys näytää nykyään.

Kaunista Cosmaattista lattiakuviointia. Alkuperäiset penkit on poistetu melko vastikään Schola Cantorumista. Nähtävästi olivat hajoamaisillaan. Ei niissä saanut istuakaan varmaan satoihin vuosiin. Schola Cantorum oli nimittäin eristetty, paitsi messun aikana saa istua tuoleilla.

 Lisää Cosmaattista lattiamosaiikkia

Krypta löytyy kirkon alta, vasemmalta puolen kirkkosalia pääsee alas kryptaan. Täällä ei ole ainoatakaan pyhimystä tai pyhimyksen reliikkiä, kuten tavallista.

Bocca della Verita/totuuden suu. Tämä totuuden suu kivi seisoo kirkon vestibulissa, eikä tällä ole mitään tekemistä itse kirkon kanssa. Se on vaan raahattu tänne, jostain syystä. Turistit jonottavat tämän totuuden suun edessä jotta saavat laittaa kätensä sen suuhun. Jos se puraisee kädestä niin silloin ei kyseinen henkilö ole puhunut totta. 

Totuuden suu on melko iso, 1,75 metriä halkaisijaltaan. Luultavasti tämä on viemärin kansi 500-luvulta läheisestä Cloaca Maximasta, Rooman ensimmäisestä likaviemärisysteemistä. Cloaca Maximan suuaukko Teveren jokeen sijaitsee kirkon edustalla olevan Ponte Palatinon sillan alla, Herkules Temppelin kohdalla. Aukko on aivan silmin nähtävissä, vaikkakin muurattu umpeen.

Suosittelen kävelemään Circo Massimon metroasemalta, Via del Circo Massimoa pitkin, sillä sen varrella on penkkejä. Ehdoton levähdyspaikka jolta on mitä mahtavimmat näköalat Palatinolle ja Circo Massimolle. Uskallan melkein väittää että Rooman antoisimmat näköalat. Samlta kadulta voi myös jäädä kiertoajelubussista ja nousta bussiin. Tämä on yksi Rooman historiallisimpia alueita. 

Circo Massimon toista reunaa Via dei Cerchiä pitkin voi myös kävlelä. se on ruhallinen kuja minkä varrella sijaitsee entisessä luostarissa luksus-luokan hotelli. Kujan varrella sijaitsee useita ravintoloita ja baareja.

Monte Cassino

PS. Huomasin että henkilöiden nimet postauksissani ovat aiheuttaneet hämminkiä. Ajattelen ruotsiksi, suomeksi, italiaksi ja usein miten myös englanniksi. Enimmäkseen käytän ruotsin kieltä. Osaan myös joten kuten saksaa ja ranskaa. Näistä kielistä osaan parhaiten ruotsia, mikä on 'kotikieleni'. Pyydän  anteeksi kirjoitusvirheitäni!

En ole asunut 53 vuoteen Suomessa, enkä ole kovin usein puhunut suomea. Mutta halusin silti tehdä blogin ensisijaisesti suomalaisia varten. Oma mielipiteeni on että olisi hyvä jos kirjoitettaisin nimet nitten oikeilla nimillä, eikä käännetyillä nimillä. Mutta makunsa kullakin...

Tässä blogissa on kyse Benedictus Nursialaisesta (nimi suomeksi), jonka nimi on ruotsiksi Benedikt av Nursia, ja hänen virallinen nimensä on italiaksi Benedetto da Norcia. Ei siis ihme jos kirjoitan Benediktus Norsialainen. Kaiken lisäksi useimmat teistä tietää että ruotsin kielessä on u ja o, jotka usein lausutaan samalla tavalla. Se siitä...

Monte Casinon luostari sijaitsee samannimisen vuoren päällä noin 520 metrin korkeudella. Roomalaisella ajalla (752eaa-476jaa) sijaitsi vuoren päällä Jupiter jumalan pyhäkkö. Montecasino sijaitsee Rooman ja Napolin välimaastossa, A1/E45 Eurooppatien varella, joten luostariin on helppo poiketa matkan varrella. Montecassino on yksi Italian ihastuttavimmista luostareista. Suosittelen!

Sotilashautausmaa Cassino, hautausmaa katsottuna luostarista käsin. Monte Cassinon taistelu oli osa toista maailmansotaa.  Neljä kuukautta kestäneessä taistelussa Yhdysvaltain, Ison-Britannian ja Puolan johtamat liittoutuneet valtasivat Monte Cassinon saksalaisten Gustav-linjalla. Gustav-linja oli Saksan armeijan puolustuslinja Italiassa toisen maailmansodan aikana. Luostarin ollessa loistava tähystyspaikka yli ympäröivän maaston mahdollistaen saksalaisten tykistötulenjohtamisen. Luostarin tuhoutuessa oli selvää, että saksalaiset miehittäisivät rauniot.

Omalla autolla pääsee ylös parkkipaikalle asti, mutta kävellen ei kannata lähteä, sillä luostariin on laaksosta 8 kilometriä kiemurtelevaa serpentiinitietä. Parasta ottaa bussi Moncassinon kylän juna-asemalta. Bussi lähtee kolme kertaa aamupäivällä ylös luostariin ja palaa takaisin kolme kertaa iltapäivällä. Katso aikataulu täältä! Hautausmaalle on myös käveltävä parkkipaikalta noin kilometri.

Monte Cassinon luostari sijaitsee noin 130 kilometriä Roomasta etelään päin, 50000 asukkaan Frosinonen provinsissa, Lazion maakunnassa, Rooma-Napoli Autostrade del Solen varressa. Frosinoneen on Roomasta 80 kilometriä. Frosinonesta on edelleen noin 50 kilomteriä Cassinoon, jossa Monte Cassinon luostari sijaitsee. Ylhäällä luostarissa ei ole kahvilaa tai ravintolaa, mutta pieni kioski, josta saa jopa luostarin omavalmisteista olutta. Joten ota eväät mukaan!

Abbazia di Casa Mari sijaitsee myös Frosinonen provinssissa, noin 15 kilometriä Via Marian kapeaa ja mutkikasta tietä Frosiononesta itään päin. Täällä olen aikaisemmin kertonut Frosinonesta ja Casa Marin upeasta luostarista. 

Mutta jos ei halua ajaa Via Mariaa pitkin kaiken matkaa, niin voi siirtyä viiden kilometrin päästä leveämmälle valtatielle SR214 ja ajaa sitä pitkin luostariin saakka. Melko pian luostarin jälkeen tie päätyy Isola del Liri nimiseen kylään, mikä on käymisen arvoinen. Erittäin kaunis pieni kylä, missä on upeita vesiputouksia ja muutenkin erittäin kaunista luontoa tarjolla.  

Mahdollisesti Mastratonin bussi ajaa kolme kertaa päivässä ylös luostariin  Cassinon rautatieasemalta klo 10.00, 12.35 ja 15.20 ja ajaa sitten kolme kertaa päivässä alas rauatieaemalle klo 10.00, 12.35 ja 15.20. Voit tarkastaa aikataulun täältä!

 Montecassinon luostarin sisäänkäynti

Cassinoa ja Monte Cassinon luostaria liittoutuneet pommittivat pahasti toisen maailmansodan loppuvaiheessa. Mutta paljon kuoli myös sotilaita, jotka on haudattu Cassinon ja Monte Cassinon välimaastoon. 

Benedetto da Norcia/Pyhä Benedictus Nursialainen (480-547)

Benedictuksen nursialaisuudesta ei olla varmoja. Luultavasti hän kuitenkin syntyi roomalaiseen perheeseen, ja he ehkä asuivat aikansa Norciassa ja sai siitä nimensä da Norcia. Hän kuoli täällä Montecassinossa vuonna 547. Tiedetään että hän oleskeli ainakin melko nuorena Roomassa ja kyllästyi lopulta kaupungin meluun ja hässäkkään ja pakeni Subiacoon. Jolla on vähänkin aikaa niin suosittelen viettämään päivän Subiacossa.

Roomassa pienessä San Benedetto Piscinulan kirkossa Trasteveressä voi käydä katsomassa luostarisolua, mikä aikoinaan hänen Roomassa olin aikanaan oli  Benedictuksen asunto.

Kerrotaan että Benedictus pyysi sairaanhoitajan mukaansa apulaisekseen ja muutti Roomasta ensin Envide nimiseen kylään, jonka nimi on nykyään Affile. Envidestä kulkeee Simbrunin vuorten välissä laakso, joka johti Benediktuksen suoraan Subiacoon.

Katollisen kirkon kanooninen oikeus vaati että luostarilaitoksella pitää olla säännöt ja niinpä Benedictus alkoi laatia sääntöjä, joista sitten tuli malli useimmille länsimaisille luostarijärjestöille. Benediktiini sääntökunta on reformoitu kahteen kertaan. Ensin sääntökunta kävi läpi ns Clunyn ja myöhemmin myös sisterssiläisen reformaation. 

Benediktiiniläisyys syntyi siis 500-luvulla ja se perustuu syvään rauhaan, hiljaisuuteen ja nöyryyteen. Ehdoton köyhyys, kuuliaisuus ja miehille naimattomuus tulivat olemaan keskeisimmät säännöt. Vaikka benediktiiniläis säännöt olivatkin ensisijaisesti säädetty munkkeja ja munkkiluostareita varten, niin pikku hiljaa ne vaikuttivat myös ympäristössä asuvien kansalaisten elämäänkin. Monet eurooppalaiset kaupungit ovat syntyneet ja kehittyneet benediktiini luostarien ympärille.

Romano pukee munkiviitan Bendictuksen päälle

Matkalla Subiacoon Benedictus kohtasi Pyhän Romanon Subiacosta. Hän oli munkki joka antoi munkin asusteet Benedictukselle. Benedictus asettui asumaan erakkoluolaan Subiacoon ja Romanus kävi häntä ruokkimassa säännöllisin väliajoin. Yllä olevassa maalauksessa Romano pukee munkinkaavun Benediktuksen ylle. Benediktus eli erakkoelämää Subiacossa kolme vuotta. Kolmen vuoden aikana ei Benediktus juuri tavannut ketään muuta kuin Romanon.  

Mutta Vicovaron luostarista kävi munkki Benedictuksen luona ja pyysi häntä lähtemään Vicovaron luostariin abbotiksi, sillä edellinen abbotti oli kuollut. Benedictus läksi munkin mukaan Vicovaroon vaikka hän tiesi, että siellä oli tavat erilaiset kuin mihin hän oli tottunut. Munkit Vicoraossa yrittivät myrkyttää Benedictuksen ja hän palasi takaisin Subiacon luolaansa. Benedictus perusti 12 luostaria Subiacon lähettyville, minkä jälkeen hän vaelsi Cassinoon ja perusti siellä Montecassinon luostarin.

Pyhää Benediktusta juhlitaan 21. maaliskuuta joka on hänen kuolinpäivänsä. Hän on Euroopan ja opiskelijoiden suojeluspyhimys.

Monte Cassinon luostari sijaitsee noin 130 kilometriä Roomasta etelään päin, Monte Cassinon vuorella. Benediktus perusti luostarin noin vuonna 529. Luostari on tuhottu ja ryöstetty useanpaan kertaan, viimeksi vuonna 1944 amerikkalaiset pommittivat sen hajalle. 

Mutta luostari on rakennettu taas uudestaan. Vuonna 1349 luostari tuhoutui maanjäristyksessä. Paavi Johannes XXII nimitti uudesti rakennetun luostarinkirkon katedraaliksi. Vuonna 1505 liitettiin padualainen Santa Justina niminen luostari Monte Cassinon yhteyteen. 

Napoleonin miehet ryösti luostarin kalleuksia vuonna 1799 ja vei ne mukanaan Ranskaan. Vuonna 1866 uusrakennettu luostari kirkkoineen julistettiin Italian kansallismonumentiksi. Eikä ihme sillä niin upea Montecassinon  luostarikirkko ja luostari ovat. Paavi Paulus VI vihki kirkon uudestaan ​​vuonna 1964. Harva rakennus, saatikka luostari on joutunut niin kovalle koetukselle kuin Montecassinon luostari.

Roomasta voi tehdä päiväretkiä Montecassinoon. Koska luostari on uudesti ralkennnettu moneen kertaan löytyy paljon erilasia huoneita ja jopa museokin. Pitää muistaa etta italilaisen tavan mukaan pidetään lepotauko/pause iltapäivällä, joten luostarien ovet ovat suljetut siinä kello 12-15 välillä. 

Heinäkuun 11. päivä on Pyhän Benedictuksen juhlapäivä. Montecassinon luostari on erittäin suosittu vierailukohde, joten juhlapäivänä voi olla kovasti tungosta luostarissa.

Montecassinoon pääsee omalla autolla autostrada A2 pitkin, ja FR6 paikallisjunalla Rooman Terminin rautatieasemalta ja bussilla Termin rauatieaseman edustalta. 

Cassion kunnan suuri tulonlähde on turismi. Cassino ja Montecassino ovat yksi Italian suurimmista ja vaikuttavimmista turistinähtävyyksistä. Täällä käy useampi miljoona italialaista vuosittain, luostarissa, hautasmaalla ja arkeologisissa kohteissa. Cassinon kunnalla on myös museo, mikä kiinnostaa varmasti ainakin italialaisia. 

Erittäin upea pääalttari, minkä takana seisoo urut.

Krypta, Pyhän Benedictuksen ja Santa Scolastican reliikit. Asiantuntijat ovat tutkineet pyhät jälkeenjäännökset. Krypta säilyi vaurioitumatta toisen maailmansodan pommituksissa. 

Alla kuvia kryptasta...

Santa Scolastica

Pyhä Scolastica (480-543) oli mahdollisesti Benedictus Norsialaisen kaksoissisko, benediktiiniläisnunna, joka perusti lähelle Monte Cassinon luostaria, Piumarolaan  benediktiiniläisen nunnaluostarin. Siitä luostarista ei ole  enää kuin rauniot jäljellä. Santa Scolastica haudattiin yhdessä veljensä kanssa Monte Cassinon luostarin kryptaan.

Santa Scolasticasta kerrotaan että ainakin hän olisi syntynyt roomalaiseen ikivanhaan Aniciin aatelissukuun. Kerrotaan että Benedictuksen ja Scolastican äiti olisi kuollut melko pian kaksosten synnytyksen jälkeen ja heidän isänsä päätti antaa hyvän uskonnollisen kasvatuksen kaksosilleen.

Samaan Aniciin sukuun kuului myös Gregorius Suuri, joka kertoo kirjassaan 'Vuoropuhelu', että Benedictuksen ja Scolastikan isä lähetti lapsensa 12-vuotiaina Roomaan opiskelemaan klassisia aineita. Molemmat olivat kovin hämillään roomalaisten riehakkaasta elämästä, joten Benedictus ensin vetäytyi pois yhteiskunnasta elämään eremiittielämää. 

Benedictus nukkui yönsä San Benedetto in Piscinulan pienessä kirkossa Roomassa. Tai oikeastaan, paljon mahdollista että Benedictuksen vanhemmat omistivat rakennuksen, jossa sijaitsi alkuseurakunnan titulus ja josta sitten myöhemmin tehtiin San Benedetto in Piscinulan kirkko. Nimensäkin kirkko sai juuri Benedictuksen mukaan. Kirkossa on vieläkin Benedictuksen nukkumapaikka jäljellä.

Scolasticasta tuli ainoa perillinen, mutta hän kysyi isältään luvan saada asettua nunnaksi norcialaiseen luostariin ja isä antoi luvan. Kun Benedictus oli muuttanut Cassinoon ja perustanut siellä luostarin, muutti sisko Scolastica myös sinne. Scolastica perusti melko pian benediktiiniläis nunnaluostarin Piumarolaan, mikä sijaitsee noin seitsemän kilometrin päässä Monte Cassinosta, nykyisessä Santa Lucian kylässä.

Montecassino Blog!

Tämä Cassinon sotahautausmaa tekee mahtavan liikuttavan vaikutuksen. Tämä on vielä vaikuttavampi todellisuudessa kuin kuvissa. Ihan itkettää...

Voi hyvät rakkaat ihmiset, jos vaan teillä on mahdollisuuksia niin matkustakaa Subiacoon ja Monet Cassinion luostariin ja Santa Scolastican kirkkoon, mikä on museo, ja kokekaa nämä ihanat paikat maapallolla. 

Täällä on postukaseni Subiacosta.

Roomasta on Cassinoon noin 120 kilometriä. Junalla pääsee mukavasti myös Cassinoon. Mutta siitä sitten onkin monimutkainen loppumatka luostariin serpentiiniteitä pitkin. Hieman epävarmaa kulkeeko sinne bussia. Omalla autolla pääsee liikkumaan parhaiten tai osallistumalla yhteismatkoihin.Villa Santa Lucian ja Cassinon välisellä asumattomalla alueella sijaitsee ties kuinka monta luostaria.

Via Portuense

Ponte Rotton sillan rauniot sijaitsevat Isola Tiberina saaren ja Ponte Palatinon välissä, Teveren joessa. Tältä sillalta läksi alunperin Via Portuensis, tai Via Portuense kuten se nykyään on nimeltään. Sillalla on ollut latinakielinen nimikin, Pons Aemelius. Silta on toiselta vuosisadalta eaa. Sillan raunot löytää Forum Boariumin lähettyviltä, Trasteverestä. Via Portuensis rakennettiin keisari Claudiuksen ajalla myötäilemään Teveren jokea, sen pohjoista rantaa. Tie johti Teveren joen suulle, varsinaiseen satamaan.

Keisari Konstantinus rakennutti uuden tien, Via Ostiensin, joka myös kulki kohti merta Teveren joen eteläiselle puolelle. Via Ostiensin päätyi Ostia Anticaan, Rooman vasrinaiseen satamaan meren äärellä Teveren joen suulla. Käytännössä alettiin kulkemaan yhtä tietä Ostiaan päin ja toista Ostiasta Roomaan päin. Via Portuense kulkee aivan samaa reittiä vielä tänäkin päivänä. Tie alkaa Porta Portesesta ja päätyy Fiumicinon kuntaan. 

Fiumicinossa sijaitsee Rooman suurin lentokenttä, Aeroporto di Fiumicino/Aeroporto Leonardo da Vinci. 

 

Porta Portuensin tai  Porta Portese, on kaupunginoprtti Juniculumin, Gianicolon, muurissa. Portti on rakennettu vasta 1600-luvulla kun Ripa Granden satama-aluetta uuskorjattiin ja muokattiin uuteen maalliin. Ripa Grande oli toiminut Rooman satamana siihen aikaan kun Tevereä pitkin vielä pääsi ainakin Ripa Grandeen saakka. Toisen satma Tevren rannalla Rooman kohdalla sijaisti pohjoisenpana Via Rippettan kohdalla.

Giuseppe Vasin kuvaus Porta Portesesta 1700-luvulla

Giovanni Battista Piranesin kuvaus Ripa Grandesta 1700-luvulta. Nykyään Ripa Granden kohdalla Teveren joen varressa rantakadun nimi on Lungotevere Ripa.

Via Portuense 240, Helena Serrano

Via Portuense on 25 kilometeriä pitkä tie Roomasta Fiumicinon kunnantalon edustalle. Aivan merkillinen rakennus tämä kunnantalo.

Fiumicinon lentokenttä sijaitsee Fiumicinon keskustaajaman kupeessa. Fiumicinon satama-alue ja Area Sacra on vanhempaa aluetta kuin Rooma. Argeologit ovat kaivellelet entisen Trajanuksen satama-alueen esille. 

Fiumicinossa sijaitse myös Ostia Antica, mikä on omasta mielestäni huomattavasti mielenkiintoisempi ja viihtyisämpi kuin Rooman kekustassa sijaistevat Foro Romano ja Palatnino. 

Ja kaiken tämän keskellä sijaitsee erinomainen lerialue, Camping Roma Capitol. Toinen vähintäin yhtä mukava leirialue sijaitsee etelämpänä Camping Internazionale di Castelfusano. Omalla autolla ei voi mennä Rooman keskustaan, joten kannattaa varata paikka jollekin Rooman mukavista lerialueista ja sieltä käsin kulkea tutustumassa Roomaan.

Muuten Fiumicino on nykyään moderni asuintaajama.