Santa Maria del Divino Amore

Santa Maria del Divino Amore, Via del Santuario 10, Via Ardeatinan varrella

Pyhän Marian jumalallinen rakkaus nimien pyhäkkö sijaitsee jonkin matkaa Rooman kehätien GRA:n ulkopuolella, Rooman kunnan jaottelun mukaan kunnan osassa IX. Alue on nimeltään Castel di Leva. Tämä alue on ns Agro Romanoa, Rooman maalaisseutua, maanviljelyaluetta. 

Tänne löytää bussilla 218 Piazza di Porta San Giovannilta tai bussilla 702 Laurentina metroasemalta. Itse Divino Amoren kylä ei ole iso mutta sieltä löytyy tarvittavat välttämättömät palvelut ja pyhäkkö sijaitsee keskeisellä paikalla. Kaikki toiminta pyörii tavallaan pyhäkön ympärillä. Pyhäkön tuntumassa sijaitsee myös iso parkkipaikka, hotelli ja ravintola

Joka lauantai-iltana pääsiäisestä lokakuuhun pyhiinvaeltajat kävelevät Piazza Porta Capenalta Roomasta pitkin Via Appia Antica'a tänne Divino Amoreen. He kävelevät siis  Quo Vadis kirkon ja Calliston katakombien kautta. 

Täällä on myös majoituspaikka Casa del Pellegrino (pyhiinvaeltajien koti tai talo), Via del Santuario 80. Yksi hotellikin löytyy lähistöltä ja ravinola aivan pyhäkön tuntumasta. Täällä voi kuka vaan yöpyä, ilman että on missään tekemisossä pyhäkön kanssa. Vinkki heille jotka liikkuvat omalla tai vuokra-autolla.

Tässä samalla voin mainita että Roomasta löytyy samanniminen kirkko Campo Marzion alueelta, Vicolo del Divino Amoren kujan varrelta. Kuja lähtee Piazza Borgheselta. Kirkko on avattu vuonna 1131. Kirkkoa käytettiin alkuun Pyhän Cecilian palvonta- ja rukoushuoneena. Seinässä on laatta, missä lukee että 'Hec est domus in qua orabat Sancta Cecilia MCXXXI consacravit´=Tämä on talo, jossa Pyhä Cecilia rukoili ja vihittiin käyttöön vuonna 1831.

Kirkko rakennettiin 1500-luvulla Compagnia dei materassi nimiselle patjoja valmistavalle firmalle. Tästä järjestöstä ei enää taida olla paljoakaan tietoa, mutta se oli kaiketi alkuperäinen San Biagio'lle pyhitetty järjestö. Paavi Pius VIII antoi kirkon 1800-luvun alussa Divino Amore järjestön haltuun.

Kuvassa oleva vanha Divino Amoren pyhäkkö kävi ahtaaksi ajan mittaan joten rakennettiin uusi. Tämä vanha kirkko on peräisin vuodelta 1745.

Katukyltin alla on mainittu että Divino Amore on avattu vuonna 1768.

Herää kysymys että kuinka tämä pyhäkkö on syntynyt tänne maaseudulle. Siihen löytyy selityskin. Kuten kaikki muutkin pyhäköt niin tämäkin on syntynyt sille paikalle jossa on tapahtunut miraakkeli, ihmeteko tai -tapahtuma. Tällä paikalla oli 1300-luvulla Savelli-Orsinin suvun linnoitus. Linnoituksen nimi oli Castel di Leva. Yhdessä linnoituksen torneista oli lyhty, jossa oli Madonna ikooni Jeesuslapsi sylissään. Kuvassa oli myös kyyhky, joka symbolisoi Pyhää Henkeä, Jumalan rakkautta. Paikalliset paimentolaiset palvoivat  juuri tätä ikoonikuvaa.

Ensimmäein miraakkeli tapahtui tällä paikalla vuonna 1740. Rooman matkalla olleen vaeltajan kimppuun syöksyi joukko koiria, jotka olivat matkalla teurastukseen.  Vaeltaja näki tuon Madonna ikoonin ja huusi Madonnaa apuun. Miraakkeli tapahtui, koirat rauhoittuivat. Tämän tapahtuman vuoksi otettiin Madonnakuva pois tornista paavi Bendictus XIV:n käskystä. Paavi käski viedä ikooni San Giovanni in Lateranon basilikaan ja lupasi samalla, että ikooni palautetaan heti kun sille on rakennettu oma pyhäkkö. 

Lateranon veljeskunnan oli vaikea löytää pappia,  joka olisi halunnut asua niinkin autiolla alueella, kuin täällä Agro Romanolla.  Joten ensimmäiset 185 vuotta oli pyhäkkö avoinna vain toisesta pääsiäispäivästä heinäkuuhun saakka. Seurakunta perustettiin vuonna 1912, mutta pyhäkköä ei vielä silloinkaan alettu pitmään avoinna muina aikoina. Vuonna 1930 kävi varkaat pyhäkössä ja nyt oli pakko saada pappi asumaan ja vahtimaan pyhäkköä. Ensimmäinen pappi oli nimeltään Umberto Terenzi ja hän korjautti pyhäkköä ja perusti sisarkunnan auttamaan häntä pyhäkön huollossa. Viisi vuotta myöhemmin alkoi tänne kulkea bussi. 

Toisen maailmansodan aikaan oli ikooni tallessa Sant'Ignazion kirkossa Roomassa. Paavi piti roukoustilaisuuksia Sant'Ignazion basilikassa ikoonin äärellä rukoillen että sota päättyisi ja lupasi koristella pyhäkön jos Madonna suojelee kapunkia. Kun liittoutuneet tulivat Roomaan pelastamaan Rooman 4. kesäkuuta 1944 pidettiin tätä miraakkelina, jonka uskottiin Madonnan saaneen aikaan. Syyskussa vietiin Madonnaikooni omaan pyhäkköönsä suuren saattueen kanssa.

Votiivitaluja löytyy kirkon pihalta muurista

Votiivi on lahja, joka annetaan kirkoissa ja pyhiinvaelluspaikoissa Jumalalle, Neitsyt Marialle tai jollekin pyhälle avurukouksen yhteydessä tai kiitoksena sellaisen vastaanottamisesta.

Itse  alkuperäinen pyhäkkö ei ole tämän kummempi, jos nyt niin voi sanoa. Vuonna 1991 avattiin uusi kirkko tai paremminkin kirkkosali. Pyhäkön omistaa nykyään järjestö nimeltä Oblati Figli della Madonna del Divino Amore, joka on pappisjärjestö.

  Tornissa sijaitseva ikoonin kopio

Uusi pyhäkkö on postmoderni teos vuodelta 1999. Kaksi sen isoa seinää on kokonaan värjästystä lasista. Sinien väri on dominoiva joten uusi kirkko sai kutsumanimekseen melko pian sininen luola. Tasainen katto kumatuu toiselta puolelta kirkonseinää alas maan tasolle ja katon päällä kasvaa ruohikko.

Uusi kirkkosali, jossa on isot lasiseinät antamassa valoa. Valkoinen marmorialttari on murrettu etusoastaan joten se näyttää kuin se olisi tehty kankaasta ja siihen olisi jäänyt iso vekki. Katossa on ympyrän muotoien ikkuna josta laskeutuu alas kolmio jonka pisin kulma laskeutuu alttarin taakse. Valkoiseen kolmioon on asennettu kopio siitä alkuepeäisestä miraakkeli ikoonista.

Paavi Johannes Paulus II liitti vuonna 2000 seitsemän pyhiinvalelluskirkon joukkoon ja reittiin mukaan tämän Divino Amoren pyhäkön. Samalla paavi poisti Via Appia Antikan varrella sijaistevan San Sebastiano fuorile Muran basilikan pyhiivaelluskirkkojen joukosta. Joten pyhiinvaelluskirkkoja on vieläkin seitsemän. 

Täällä on paljon erilaista toimintaa kuten taide- ja käsityöläsiverstas. Täällä on lasten alakoulu ja päiväkoti, vanhusten koti, terveydenhuolto vammaisille ja ties mitä muuta. 

Tässä se on, Madonnaikooni

Vanhan kirkon seintä ovat tipotäynnä votiivitauluja. Votiivitaulut ovat kiitoksen merkki siitä että on sannut apua ja tukea sekä siunausta.

Katualttari

Katualttari

Santa Caterina dei Funari

Santa Caterina dei Funari, Via dei Funari, Sant'Angelon kaupunginosassa

Avoinna:

Kaikkina muina viikonpäivinä paitsi ei sunnuntaisin kello 11-13 ja 14-18. Kirkko oli kauan suljettuna kun kirkossa tehtiin perusnkorjauksia. mutta nyt se on avoinna taas.

Santa funari tarkoittaa hautajaisia. Kirkon ympäristössä asui aikoinaan köydentekijöitä, jotka pitivät kirkkoa omanaan. Mutta löysin sanalle selityksen. 1200-luvulla köydentekijäöitä kutsuttiin funari nimellä.

Minä tykkään tästä alueesta koska se on erittäin vanhaa aluetta. Tällä alueella seisoo paljon palatseja, joiden välissä kulkee erittäin kapeita kujia.

Alkuperäinen kirkko oli kolmilaivainen basilika, nimeltään "Santa Maria Dominae Rosae in Castro Aureo", josta mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1192 paavi Celestinus III:n asiakirjassa. Se rakennettiin 800-luvulla yksilaivaisena ja omistettiin Aleksandrialaisen Pyhälle Katariinalle, jota myöhemmin kutsuttiin myös nimellä Alkuperäinen kirkko oli kolmilaivainen basilika, nimeltään "Santa Maria Dominae Rosae in Castro Aureo", josta mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1192 paavi Celestinus III:n asiakirjassa. Se rakennettiin uudelleen 800-luvulla yksilaivaisena ja omistettiin Aleksandrialaisen Pyhälle Katariinalle, jota myöhemmin kutsuttiin myös nimellä Santa Caterina dei Funari.

Kirkosta tuli hyväntekeväisyysjärjestön, Conservatorio di Santa Caterina della Rosan kotipaikka, mikä tunnetaan myös nimellä Compagnia delle Vergini Miserabili Pericolanti. Kirkko rakennettiin uudelleen vuosina 1560–1564 kardinaali Federico Cesin määräyksestä ja se omistettiin Aleksandrialaisen Pyhälle Katariinalle.

Hyväntekeväisyysjärjestön tehtävänä oli pelastaa "köyhiä neitsyitä" köyhyydestä ja prostituutiosta. Järjestöön rakennettiin myös 150-paikkainen kasvihuone ja 20 nunnalle tarkoitettu kasvihuone. Hyväntekeväisyysjärjestöä johtaneet confratellit etsivät "haavoittuvia tyttöjä bordelleista" ja toivat heidät "ex faucibus daemonis" (paholaisen kidoista) tiukasti eristettyyn ympäristöön, jossa he oppivat lukemaan ja kirjoittamaan, heille opetettiin kristillistä oppia ja työelämässä tarvittavia taitoja, kuten ompelua ja kutomista. Kun he tulivat täysi-ikäisiksi, tytöt integroitiin takaisin yhteiskuntaan avioliiton kautta tai he liittyivät luostariin.

Sisäänkäynti Crypta Balbiin

Museo Crypta Balbi, Via delle Bottege Oscure 31, on museo joka kuuluu Museo Nazionale Romano'on

Crypta Balbi syntyi Teatro di Balbo'n, Balbin teatterin, raunioihin. Teatterin rakennutti keisari Augustuksen pankkiiri Lucio Cornelio Balbo vuonna 13 eaa. Teatteri paloi vajaat sata vuotta myöhemmin. Teatteri oli valtavan suuri. Se kattoi kokonaisen kortteliston tältä alueelta. Se oli koristeltu viimeisen päälle onyksi marmorilla. Nykyään on teatterin rippeitä nähtävillä Museo Crypta Balbissa, maan alla.

Osa Balbin museosta on kaivettu entisen nunnaluostarin ja tyytökodin tiloihin. Nunnaluostarin tilat seisoivat tyhjiltään fasismin ajalta 80-luvulle, kunnes arkeologit alkoivat kaivella Babin teatteria esille ja törmäsivät luostariin. Osassa tyttökotia on toimintaa vielä tänäkin päivänä.

Tämä kuva on otettu Piazza Lavatellin puolelta.

Kirkko on 1200-luvulta ja toimi köydenvalmistajien kirkkona. Nimittäin kirkon lähettyvillä sijaitsi köysitehdas jonka työväelle tämä kirkko ensisijaisesti rakennettiin. Siitä kirkko on saanut nimekseen funari. 

Kirkko korjattiin perusteellisesti 1500-luvun lopulla. Arkkitehtinä toimi Guidetto Guidetti, joka oli firenzeläistä alkuperää oleva arkkitehti ja joka on tullut kuuluksi ennen kaikkea Santo Spirito in Sassian kirkon julkisivusta. Hän on koristellut myös Santa Maria dell'Orton kirkkoa Trasteveressä. Guidetti oli yksi Michelangelo Buonnarotin oppilaista. Hän on ollut mukana koristelemassa Palazzo dei Conservatoria, Palazzo della Sapienzaa ja Santa Maria in Sopra Minervaa.

Paavi Paulus III antoi kirkon Sant'Ignazio di Loyolan huostaan ja hän perusti kirkon yhteyteen Conservatorio Di Santa Caterina della Rosa nimisen hyväntekeväisysjärejstön IPAB, joka toimii siinä vieläkin. Conservatorio tässä tarkoitaa eräänlaista sisäoppilaitosta, jossa tytöt asuivat ja opiskelivat, siinä toivossa että he psytyisivät elättämään itsensä, ilman että heidän on langettava prostitutioon. Muita vaihtoehtoja oli vain avioliitto tai mennä luostariin nunnaksi. Nuoret naiset olivat suosittuja naimismarkkinoilla varsinkin vanhempien ja vauraiden herrojen parissa mutta sellainen avioliitto ei antanut minkäänlaita varmuutta tai turvaa. Roomalaiset avioliitot olivat erittäin löysiä joten kumpi jompi aviopuoliso saattoi jättää partnerinsa koska vaan. Vauraat miehet löysivät aina uuden, nuoren ja kokemattoman vaimon itselleen mutta naishenkilö jonka mies oli heittänyt ulos pesästä joutui valitseaman joko pristutution tai luostarin välillä.

Kardinaali Frederico Cesi kustansi luostarin ja conservatorion ja kirkon rakentamisen. Mutta ne sijaitsivat synkässä vanhassa rakennuskompleksissa jonne ei aurinko juuri koskaan paistanut. Kirkko on pyhitetty pyhälle Katerina Aleksandrialaiselle.

Samoissa peruskorjatuissa tiloissa on Rooman kunnalla vastaanottokoti väkivaltaakärsineille naishenkilöille, jotka tarvitsevat suojapaikan ja yöpymistilat. 

Innocenzzo Tacconi ja Annibale Caracci, Santa Margherita

Kirkkosali ei ole suuri mutta sen molemmilla seinustoilla on kolme suurta kappelia ja jokasen kapelin  kauniit kaarivalvit ovat samalla  tyylillä kuvioituja. Keskimmäisestä kappelista vasemmalla seunustaalla pääsee ulos Via Michelangeli Caetanin kujalle. Tämä lisäovi on rakennettu jälkeenpäin turvallisuussyistä.

Cappella de Torres

Kardinaali Ludovico de Torers sai viimeisen lepopaikkansa tästä kirkosta ja tässä de Torreksen suvun kappelissa. Kappeliin on haudattu useampikin hänen sukulaisistaan. Alattritaulun ja ferskomaalausket on tehnyt Marcello Venusti. Allttaritaulun oikealla puolella on maalaus Kardnaali Ludovico de Torreksesta ja vasemmalla maalaus, joka kuvaa hänen isäänsä, joka oli myös nimeltään Frederico de Torres.

Foro di Traiano ja Mercati di Traiano

Foro di Traiano, Trajanuksen foorumi ja markkinat, Virtuaalien vierailu

Foro tai foorumi tarkoitti keisarien ajalla toria. Torilla pidettiin poliittisia kokouksia ja siellä käytiin kauppaa. Tori toimi myös uskonnollisena kulttipaikkana. Yhteisellä nimellä näitä keisarillisen ajan foorumeja kutsutaan Fori Imperiali nimellä, joka viittaa luonnollisestikin Rooman Imperiumiin. 

Foorumeita rakennettiin viisi ja Julius Caesarin Foorumi on niistä vanhin. Se rakennettiin jo vuosina 51-29 eaa. Keisari Julius Caesar pani alulle fooruminsa rakentamisen, mutta se valmistui vasta keisari Augustuksen ajalla. 

Augustus vuorostaan rakennutti oman fooruminsa Caesaren Foorumin taakse, Largo Magnapolin  liikenneympyrästä  Salita dei Grillon jyrkälle kadulle  ja siitä Piazza del Grillon kohdalla oikealle, erittäin kapealle Salita Campo Carleon lyhylle kujalle, mitä suosittelen erikoisesti!

Tänne oi tulla myös vastapäiväisestä susunsta Via Cacourin kadun päästä Via de Tor Gontille. Lähtipä kummasta päästä tahaansa niin kanattaa kävellä koko matka kumpaan jompaan suuntaan. Via dei Contilla tai sen ympäristössä on erittäin korkeatasoisia mutta kalliita hotelleja ja sijainti on paras mahdollinen.

Keisari Vespaniksen foorumi tai vapaudenfoorumi, oli vähemmän tärkeä.

Minervan temppelin rauniot Nervan Foorumilla

Nervan Foorumi tai Foro Transitorio oli melko pieni ja se sijaitsi Augustuksen ja Vespanianuksen foorumeiden välissä. Sitä voi lähemmin katsella  myös Via dei Tor Conti'n kadultakin.

Trajanuksen Foorumi rakennettiin viimeiseksi ja siitä on myös luonnnollisestikin eniten jäljellä. Trajanuksen Foorumi ja markkinat on kunnostettu ja sinne on sisäänpääsymaksu. Samalla lipulla pääsee myös museoon.

Sisäänäkäynti Via IV Novembre 94 

Avoinna kaikkina viikonpäivinä kello 9.30-19.30

 Joulunaikaan se on avoinna vain kello 14 saakka

 Pääsylipun hinta on 14 €, alennettu hinta 12 €

 
Via Alessandrina on uusi katu joka kulkee Via dei Fori Imeprialinmkadun kanssa samansuuntaiesti mutta Via Alessabdrino kuleke lähenpnä foorumeja. Syksyllä 2013 tämä kauan odotettu Via Alessandrina avattiin kaupungin porimestarin voimin. Noin 22,5 km pitkä Alessandrinan akvedukti tulee suoraan Alessandria nimisen kaupunginosan kautta tänne ja juoksuttaa vesi tälle alueelle Roomaa.

Keisari Nerva

Keisari Augustus (...antoi käskyn että kansa on verolle pantava)

Samalla voin mainita että Rooman kunnalla on muutamia museoita joihin on ilmainen sisäänpääsy. 

Keisari Trajanuksen dinari

Keisari  Trajanus oli oikeastaan nimeltään Marcus Ulpius Nerva Trajanus. Hän toimi keisarina 83 eaa - 117 eaa. Nimen Nerva hän sai kun Nerva adoptoi Trajanuksen ja Nervasta tuli sitten Trajanuksen manttelin perijä Rooman valtakuntaan. Trajanuksesta tuli keisarikaudellaan yksi Rooman taitavimmista sotaherroista ja keisareista konsaanaan. Trajanus oli hvyä luontoinen ja käsitteli kansalaisia oikeudenmukaisesti. Kansa tykkäsi keisaristaan ja kutsui häntä nimellä Optimus. 

Taaimmaisena Via dei Foro Imperialin katu, edustalla Via Alessandrina. Kuva on otettu Trajanuksen markkinoilta. Tuolla taustalla näkyy myös Trajanuksen kolonna ja Piazza Foro di Traiano.

Piazza Foro Traiano, Basilica Ulpian rippeet

Basilica Ulpia on ollut hulppea pytikin. Ikävä kyllä siitä ei ole jäljellä kuin muutama pilarin tynkä.

Trajanuksen kolonna tai Colonna Ulpia Traiana, josta on vaikea saada kuvaa, mutta tämä piirros kolonnasta kelpaa melko hyvin, sillä kolonna on onnistuttu säilyttämään melkein entisellään. Kolonna pystytettiin sen kunniaksi että keisari Trajanus valloitti Draakian, joka suurelta osin sijaitsi nykyisen Romanian alueella. 

Tämä kolonna oli ensimmäinen roomalaisten omatyylinen teos, esimerkki roomalaisesta taiteentyylistä, arte romana. Tämä oli luultavasti ensimmäinen kerta kun Rooman valtakunta onnistui iroittautumaan helleenisen taiteen vaikutuspiiristä.

Kolonna on vielä vaikuttavampi ja upeampi kun sitä katsoo läheltä. Kolonnassa kuvataan keisari Trajanuksen elämää ja urotöitä.

Kolonnan jalassa on pieni kappeli San Nicolas de Columna, mikä toimi keisari Trajanuksen hautamonumenttina. Spiraaliportaat johtaa kolonnan sisällä ylös huipulle. Kolonnassa on reikiä jotka antavat valoa. Kolonnan huipulla seisoi alunperin keisari Trajanuksen patsas, mutta paavi Sixtus päätti vuonna 1588 että huipulle laitetaan Pyhän Pietarin patsas.

 Kolonna on todellakin kaunis, vaikka se on jo osittain hajonnut

Apollodorus Damaskolainen oli syyrialainen arkkitehti, joka toimi roomalaisten insinöörinä ja arkkitehtina ensimmäisellä ja toisellla vuosisadalla jaa. Hän oli erityisesti keisari Trajanuksen suosikki. Apollodorusta pidetään Trajauksen Foorumin, Basilica Ulpian ja Trajanuksen Colonnan arkkitehtinä. Hän riitaantui keisari Hadrianuksen kanssa ja hänet karkoitettiin Roomasta ja myöhemmin teloitettiin. 

Trajanuksen markkinat on todellakin käymisen arvoinen paikka, vaikka se kesti, ennen kuin arkeologit saivat tutkituksi alueen. Sen jäkeen kunta pani yhdessä arkelogien kanssa alueen siihen kuntoon että se voitiin avata vierailijoille. Minulle pani alkuun vastaan mennä sinne, koska rauniot eivät oikein minua vedä puoleensa, mutta olin yllättynyt kokemastani. Luulisin että tämä on mukava kohde myös kouluikäisille lapsille.

Museo dei Fori Imperiaaliin on koottu ne löydöt jotka arkelogoit ovat 20-vuoden ajan kaivellleet alueelta ja konneet msueoon. Kaiken kaikkiaan 40 000 erilaista löytöä on säästetty. Museossa on paljon rakennusten osia ja paloja. Samasta sisäänkäynnistä pääsee molempiin, museoon ja Trajanuksen markkinoille, ja samalla pääsylipulla.

Foro di Traiano sain vastikään yövalaistuksenkin. Illalla täällä vasta onkin tunnelmallista. Viimeinen sisäänpääsy on kello 18.30 ja ovet suljetaan kello 19.30. Joskus silloin tällöin kesäaikaan pidetään museoita avoinna myös öisin. Roomassa asuvat saavat jonkun kerran vuodessa mahdollisuuden käydä ilmaiseksi kunnan museoissa ja näyttelyissä sekä palatseissa ja muissa nähtävyyksissä.

Galleria D'Arte Moderna Roma Capitale

Galleria D'Arte Moderna Roma Capitale,
 Rooman kunnan modernin ja nykytaiteen museo,

 Via Crispi 24 Fransesco

Google Art-projekt!

Huom! Tätä ei pidä sotkea toisen melkein saman nimisen museon kanssa. Roomassa on nimittäin vastaava valtiollinen museokin nimeltä Galleria Nazionale d'Arte Moderna.

Tämä kunnan omistama modernin taiteen museo avattiin vuonna 1925 ja vanhimmat teokset ovat vuodelta 1883, josta lähtien Rooman kunta alkoi kasaamaan roomalaisten taiteilijiden luomaa nykytaidetta. Alkuun kokoelma sijoitettiin Palazzo Caffarelliin Capioliumin kukkulalle, nykyisen Capitoliumin Museon taakse. 

Kokoelma kasvoi ja tarvittiin laajemmat tilat.Via Fransesco Crispin varrella sijaitsi nämä tilat jossa oli aikaisemmin sijainnut karmeliitti nunnaluostari San Giuseppe e Capo Casen kirkon vieressä. San Giuseppe tarkoittaa Pyhää Josefia. Luostarin nunnat alkoivat vanheta  ja kuolivat pois ja ja lopulta luostari seisoi tyhjiltään. 

 San Giuseppe e Capo Case, San Francesco Crispi 24

Tämä kirkko on enempi tai vähempi seisonut aikansa tyhjän panttina. Arciconfraternita del Preziosissimo Sangue di Nostro Signore Gesú Cristo/Kristuksen veri niminen järjestö on saanut luvan kokoontua kirkossa. Kaikki paikalle tulleet saivat nauttia espanjalaisten nunnien valmistamaa paellaa ja he saivat tehdä kiertokäynnin tiloissa. 

Jeesuksen veren kunnioituksen taustalla on Vanhan testamentin uhrikultti, ja sen täyttyminen Jeesuksen ylimmäispapillisessa uhrissa, Mutta Paavi Johannes XXIII antoi  vasta vuonna 1960 virallisen hyväksynnän kalleimman veren litanialle sekä yksityiseen että julkiseen käyttöön koko maailmassa.

Tuolla samalla järjestöllä on ainakin yksi kirkko Roomassa, Via Flaminian varrella, Tor di Quiton asuinalueella. Tämä järjestö vaikuttaa olevan Maranatan tai Helluntaiseurakunnan herätysliikkeiden tapainen uskonnollinen vapaakirkko, tai lahko kuten ehkä suomalaiset tätä kutsuisi. 

Ruotsalaiset eivät halua käyttää nimitystä sekt/lahko, ei ainakaan julkisesti, vaan he puhuvat vapaakirkoista. Mutta katollisessa kirkoissa on myös lahkoja, kuten muissakin kristityissä uskontokunnissa. Näitä vapaakirkkoja on paljon Ruotsissa, hyvin paljon. 

Kirkon museossa on reilut 3000 taide-esinettä, maalauksia ja patsaita. Tämä luostari on erinomainen valinta tälle museolle. Tyyliltään maalauset ovat realismia, symbolismia, divisionismia ja Roman School, joka on typillien roomalainen tyylisuuntaus, enempikin tilapäinen tyylisuuntaus vuosien 1928-1945 välisenä aikana. Muutama roomalainen expressionistinen taidemaalari kehitti tämän paikallisen taidesuuntauksen.

Taiteilijat Antonietta Rafael ja Mario Mafai muuttivat Via Cavourin varteen rakennuskeen joka sittemmin hajoitettiin kun Via dei Imeprialin paraatikatua alettiin rakentaman. Asunnon isoin huone toimi ateljeena. Pian asunnosta tuli paikallisten taiteilijoiden kohtauspaikka. Sinne saapui Falqui Enrico, Giuseppe Ungaretti ja Leonardo Siniscalli. He olivat jo kokeneita taidemaalareita mutta nuoremmat aloittelijat halusivat myös mukaan taiteilijaseurueeseen, joten Scipione, Renato Mario Mazzacurati ja Corrado Cagli eivät malttaneet pysyä pois seurasta. Valtavaa intoa ja kreativisuutta pursuen kaverukset alkoivat maalata räiskyviä, värikkäitä, voimakasluontoisia maalauksia. Mutta ajan kanssa into laski.

Myöhemmin syntyi uusi tuulahdus samaa intoa ja useita taiteilijoita liittyyi joukkoon ja joitakin entisiä poistusi porukoista.  Joukkoon liittyi  Guglielmo Janni, Renzo Vespigniani, Corrado Cagli, Carlo Levi, Emnuele Cavalli, Roperto Mellija Capogrossi, joista Carlo Levi on vielä tänäkin päviänä ehkä se kuuluisin. Myöhemmin liiittyi porukkaan myös Fausto Dello, Cuttuso Renato Raffaele Frumenti, Sante Muniz ja John Omiccioli. 

Villa Torlonian puistossa sijaitsee Casino Nobile niminen rakennus, jonka toisessa kerroksessa sijaitsee Museum Roman School, josssa voi saada kattavan kuvan tuosta roomalaisesta taidesuuntauksesta.

Carlo Levi'stä on aivan pakko kertoa hieman lisää. Hän ei ollut vain taidemaalari, vaan hän oli myös kirjailija ja lääkäri. Hänen tunnetuin kirjansa on filmatisoitu, 'Cristi si é fermato a Eboli' (=Italian TV- RAI:n versio), ruotsiksi tämä on kännetty 'Kristus stannade på Eboli' ja suomeksi sen nimi on 'Jumalan selän takana'. Tämä kirja on kulttikirja ja siitä tehty filmi on yksi omia suosikkejani. Olen nähnyt sen monen monta kertaa ja joka kerta se kertoo jotain uutta. Se on erikoinen elokuva ja se vetoaa katsojien alitajuntaan aivan erikoisella tavalla.

Galleria D'Arte Moderna Roma Capitale

Kirkko syntyi kappeliksi ensimmäiselle karmeliittiluotrille, jonka Francesco Soto avasi Roomassa vuonna 1597. Vuonna 1628 kardinaali Marcello Lante rakennutti kirkon uudelleen ja muutti kirkon Rooman ensimmäiselle karmeliittaluostarille.

Avautumisestaan ​​nykyiseen sijaintiinsa, entiseen San Giuseppe a Capo le Casen luostariin vuoden 2011 lopussa lähtien Galleria d'Arte Moderna on esitellyt kokoelman teoksia vuorotellen ja esitellyt valikoiman niistä vaihtuvissa näyttelyissä.

Galleria d'Arte Moderna di Roma Capitalen kokoelma sisältää yli kolmetuhatta teosta: maalauksia, veistoksia, piirustuksia ja kaiverruksia, jotka muodostavat arvokkaan perinnön Rooman keräily- ja taiteilijahistorialle 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuoliskolla.

Auguste Rodin: Passeggiata al Pincio

Tämä on niitä harvoja maalauksia tässä museossa, jota ei ole maalannut italialainen taiteilija vaan ranskalainen, ollessaan Roomassa. Auguste Rodin'han on maailmankuulu kuvanveistäjä, eikä ehkä kaipaa sen kummenpaa esittelyä. Hän oleskeli aikansa Roomassa, kuten monet muutkin eruooppalaiset taiteilijat. Tämä maalaus esittää päiväkävelyä Pincion puistossa Roomaassa. Tämä taulu on kuitenkin vain tilapäisesti siellä näytillä, kuten joitakin muitakin maalauksia. Samaan aikaan on ollut Rodinin marmoriveistoksia esillä Diocletianuksen Termeillä, Museo Nazionale Romano'ssa.

Kaikki maalaukset tässä museossa on maalattu  1800-luvun luvulla ja 1900-luvun alkuvuosien aikana. 

Siinä melkein heti vieressä sijaitsee Gagosian Gelleria, yksityinen taidegalleria, jonka voi vaikka katsastaa saman tien.