EUR

 EUR

EUR = Esposizione Universale Roma on tämän Rooman kaupunginosan nimi. Kunnan osien jaottelussa EUR on quartiere (korttelisto) XXXII. Suurimman osan alueen rakennuksista, 90 %, omistaa EUR SpA niminen firma, jonka puolestaan omistaa Rooman talousministeriö, siis valtio, ja loput 10% omistaa Rooman kunta.

EUR on kuin tehty autoilua varten. Alueeseen on melko ikävä ja väsyttävä tutustua kävellen. Varsinkin kuumalla ilmalla on tuskaista kävellä leveillä suorilla kaduilla joissa ei pääse auringolta suojaan. Välimatkat tuntuu pitkiltä. Levähdyspaikkoja on harvassa, eikä kahviloita ja ravintolita ole kovinkaan montaa koko EUR:n alueella. Vessoista puhumattakaan. 

Yksistään tuo tekojärvi keskellä EUR:ia on kilometrin pituinen. Pikku hiljaa tänne on avattu kahviloita ja ravintoloita ja asukkaitakin on muuttanut alueelle. Pankkejakin on avattu vähän joka korttelistoon, aivan kuten Roomassa on tapana. Missään varmaan ei ole niin paljon pankkeja kuin Italiassa ja niin monta erilaista pankkia.

Tavallisilta turisteilta jää usein EUR käymättä, sillä Roomassa on niin paljon muutakin nähtävää ja koettavaa. Mutta EUR on erinomainen alue omalla autolla liikkuville. Tänne pääsee niin helposti kehätieltä ja useimmissa hotelleissa on turvallinen ja jopa ilmainen parkkipaikka autolle. EUR:sta käsin on mukava käydä bussilla tai metrolla katselemassa kaupunkia. Täällä on useita korkeataoisia hotelleja, mutta myös keskivertohotelleja, joissa useissa on jopa uima-altaat. Jokainen varmaan ymmärtää ettei omalla autolla tee yhtään mitään Rooman keskustassa.

EUR SpA:n pääkonttori, firma joka omistaa melkein kaikki rakennukset ja maa-alueet EUR:n alueella. EUR ei siis ole mikään varsinainen asuntotaajama vaan eräänläinen historiallinen monumentti, joka on rakennettu modernilla ajalla. Tämä on myös liike-elämän keskus.

 Via Cristoforo Colombon tie vuonna 1952

Via Cristoforo Colombon tie on nykyään paikka paikon kolmekaistainen moottoritie ja se on jatke Via de Terme Caracallan kadulle, Porta di Ardeatinan kohdalla. 

Vanha Via del Maren katu Roomasta Ostiaan kävi kapeaksi ja ruuhkaiseksi joten oli rakennettava leveämpi tie merelle. Marconin metroaseman kohdalla nämä kaksi tietä melkein kohtaavat toisensa. Via del Mare lähtee Marconilta ja Via Cristoforo Colombo kulkee Marconin itäpuolta, joka sitten kulkee EUR:in lävitse suoraan Ostiaan, meren rannalle.

Via Cristoforo Colombo oli yksi Benito Mussolinin imperiaalisista haaveista ja EUR:n kaupunginosa josta piti tulla fasistinen malliesimerkki kaupunginosa. Mussolini aikoi juhlia fasismin 20-vuotisjuhlallisuuksia EUR:ssa samalla kun Roomassa piti olla mailmannäyttely vuonna 1942. Mutta toinen maailmansota tuli siihen väliin ja esti juhlallisuudet.

Roomassa syntyneille EUR on murheellinen kapunginosa, mikä muistuttaa niin fasismista Italiassa kuin maailamansodastakin. EUR on yksi Mussolinin suuruudenhulluuden ilmaisuista.

Vuonna 1953 EUR näytti tällaiselta

EUR:iin pääsee Laurentinaan kulkevalla metrolla. EUR:ssa on kolme tai oikeastaan neljä metropysäkkiä, jos luetaan mukaan myös Laurentian metroasema, mikä sijaitsee EUR:n itäisellä rajalla. EUR:in ohitse kulkee myös Ostiaan kukevat paikallisjunat, jotka lähtevät Porta di San Paulolta, Piramidin metroaseman luota. 

Piazza Venezialta on noin viisi kilometriä EUR:iin. Hän joka haluaa katsella maisemia niin voi ottaa bussin 714 Terminin rautatieasemalta ja ajella EUR:iin. Nervi/Palazzo Sport on EUR:ssa viimeinen pysäkki. Bussi kulkee Piazza San Giovanni Lateranon, Caracallan kylpylän, Garbatellan itäistä reunaa EUR:iin. Useampi nähtävyys samalla kertaa.

EUR Maglianan metroasemalla voi vaihtaa Ostienseen kulkevaan paikallisjunaan. Bussi 780 lähtee Trasteveren asemalta, kulkee Magliana metroaseman kautta ja päätyy tänne Nervi/Palazzo Portin pysäkille.

Maglianan aseman luona sijaitsee puistoalue, josta löytyy lasten teemapuisto, baari ja pari yökerhoakin. Cristoforo Colombon tien itäpuolella sijaitsee suuri lasten huvipuisto nimeltä Luneur Park. Siinä lähellä Via delle Tre Fontane 114, sijaitsee McDonalds, jossa myydään paljon erilaisia tuotteita varsinaisten McDonalds tuotteiden lisäksi. Kaksi muuta McDonaldsia löytyy myös EUR:sta.

EUR:in itäisellä reunalla Viale dell'Artigianaton ja Via Larentinan välisellä alueella sijaitsee myös puistoalue nimeltä Eukalyptuspuisto. Keskellä aluetta sijaitsee koirien ulkoiluttamisalue. Puistoalue on noin 500 metriä x 400 metriä suuri. 

Puiston lävitse kulkee useita kävelypolkuja ja Santuario della Vergine della Rivelazione, siis pyhäkkö joka on pyhitetty Pyhälle Madonnalle. Tästä olen kertonut jo aikaisemmin täällä Tre Fontanen luostarin yhteydessä. Tre Fontanen luostari sijaitsee tässä lähellä, Via Laurentinan tien itäpuolella.

Paikallisjuna Roma-Lido 

Piazza Guglielmo Marconi ja Marconi Obeliski. Tämä tori on EUR:n keskeisin paikka. Tämän torin ympärillä seisoo Mussolinin imperiumiumi haaveita sympolisoivia mahtavia rakennuksia. Suuruudenhulluus siis valtasi imperaattorin. Tällä alueella sijaitsee useita museoita.

Markiisi Guglielmo Marconi oli keksijä ja italialainen fyysikko. Marconi keksi langattoman lennättimen, jolle annettiin nimeksi radio. Hänen keksintönsä on kuitenkin hieman kiistanalainen, mutta Marconi sai Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1909. 

Tuo obeliski on eräänlainen Marconi muistomerkki. Se on moderni luomus, joka on tehty betonista ja suunnittelijana toimi Arturo Dazzi. 

Lähimmässä rakennuksessa sijaitsee museo nimeltä Museo Nazionale Preistorico Etnografico "Luigi Picorini". Italian valtio omistaa 43 museota Lazion maakunnassa ja tämä on yksi niistä. Museon rakennutti saksalaista alkuperää oleva jesuiitti pappi Athanasius Kirchner, joka julkaisi 40 kirjaa, mitkä käsittelevät orientalismia, geologiaa ja lääketiedettä. Hän tutki myös egyptiläisiä hieroglyfejä.

Museon takana seisoo toinen museo nimeltä Museo Nazionale dell'Alto Medioevo, siis keskiajan museo. Todellakin upea museo! Toisessa kulmassa tätä valtavan avaraa  ja suuren vaikutuksen tekevää toria sijaitsee Museo Arti e Traditioni Popolari. Tämä viimeksi mainittu museo on näistä kolmesta melkein mielenkiintoisin. Museossa kerrotaan Rooman kansalaisten elämästä, traditioista ja toiminnasta. Täällä on myös paljon roomalaisten tekemiä taideteoksia ja maalauksia. Täällä esitellän myös pukuja ja koruja.

Palazzo della Civiltà Italiana sijaitsee Eur-alueen luoteisessa nurkkauksessa, melko lähellä Eur-Maglianan metroasemaa. Siinä vieressä sijaitsee myös iso puistoalue nimeltä Parco del Ninfeo. Puistossa pidetään ns Gay Village syyskuussa.

Palazzo della Civita Italiana

Palazzo della Civilta on neliskulmainen laatikonmallinen rakennus, joka on samannäköinen kaikilta neljältä sivultaan.Mussolinin fasistiesen  ihanenvaltion. symbolli. Rakennus on tehty betonista. Palatsi on italialaisen fasistisen sivilisaation symbooli ja kulttuurisuojattu rakennus. Nykyään rakennusta vuokraa muotihuone Fendi. 

Varoituksen paikka, sillä Italiassa on fasimi taas nousussa. Fasismi nostaa päätään siellä sun täällä maapallolla!

Parco Centrale del Lago tai Laghetto di EUR niminen puistoalue sijaitsee keskeisellä paikalla EUR:ssa tekojärven ympärillä. EUR on piakka paikoin kieltämättä erittäin kaunista aluetta. Järvialueen suunnitteli arkkitehti Raffaele di Vico. Hänestä olen jo aikaisemmin kertonut Piazza Mazzinin yhteydessä, joka sijaitsee Pratin kaupunginosassa. De Vico suunnitteli paljon puistoaleuita ja toreja Roomaan. Hänestä tuli kulttipersoona.

Raffaele di Vico

EUR Palasport niminen metroasema sijaitsee aivan keskellä EUR:a ja toinen metroasema EUR Fermi sijaitsee myös järven lähettyvillä.

 EUR Fermi

Pala Lottomatica

Alunperin tämän rakennuskompleksin nimi oli Palazzo dello Sport ja Pala EUR. Nykyään rakennuskompleksi on nimeltään Pala Lottomatica ja se käsittää valtavan isot urheilu- ja ajanvieteareenat. Arkkitehti Marcello Piacentini suunniiteli alueen vuonna 1961.

Tekojärven itäisellä reunaalla seisoo Palazzo Eni, joka on Italian valtion omistama Öljy- ja kaasuyritys. Firma on yksi Italian suurimmista yrityksistä jolla on haaraosastoja melkein sadassa maassa.

Tekojärven toisessa päässä seisoo Uni Credit pankin pääkonttori. Pankin konserniin kuuluu useita muita yrityksiä ja joitakin pienempiä pankkejakin. 

Palazzo dei Congressi, Piazza John F Kennedy

Arkkitehtina toimi Adalberto Libera, jota pidetään Italian arvostetuinpana rationalistisen tyyliin edustajana. Hän oli mukana perustamassa MIAR:n, Movimento Italiano per l'Architettura Razionale. 

Lunnollisestikin nationalismin tyyli palveli fasismin ideologiaa Italiassa. Italialaiset nationalistit sanoivat ettei menneisyyden ja nykyiseen välillä ole ristiriitaa. Me emme halua rikkoa perinteitä, vaan antaa niille uusia ulottuvaisuuksia, minkä mukaan ne tunnistaa. Tämähän oli fasismin mukaista ja legitimoi ideologiaa.

Libera tarjosi myöhemmin erittäin kuuluisaksi tulleelle arkkitehdille Ludwig Mies van der Rohe'lle paikkaa ryhmässään vuonna 1927, mutta Rohe kieltätytyi. Näin jäikikäteen voi sanoa että Rohe teki hyvän päätöksen. Hän pääsi kehittämään ja kokeilemaan vapaasti modernismin tyyliä. Lopulta hän lähenteli funktonalismin tyyliä arkkitehtuurissaan ja huonekalu suunnittelussaan.

Vuonna 1935 Roomasta tuli imperiumin pääkaupunki. Fasismin 20-vuotis-juhlavuotta halusi Mussolini juhlistaa rakentamalla kokonainen edustuskaupunginosa fasismin kunniaksi,  tämän EUR:n. Maailmannäyttely oli suunniteltu pidettäväksi Roomassa vuonna 1942 ja siksi kiirehdittiin rakentaa EUR:a valmiiksi. Mutta vuonna 1942 syttyi ensimmäinen maailmansota ja maailmannäyttelyä ei tullut koskaan Roomaan.

Kongressipalatsia on käytetty kokoontumis-ja urheilukilpailutiloina. 

Valtion arkisto, jonka tiloissa sijaitsee myös Italian hallituksen Kulttuuri ja turismiministeriön tilat.

Pietro e Paolo nimien kirkko EUR:ssa. Tämä kirkko taitaa olla alueen ainoa kirkkorakennus. Tämä kirkko on varmasti kaikista käymistäni kirkoista eniten pelkistetty kirkko, mikä on todella kolkko. Kirkkoon on melko jyrkkä nousu joten ei kannata vaivautua nousemaan, ylös sillä se ei ole sen väärti. Roomasta löytyy melkein tuhat viihtyisänpää kirkkoa kuin tämä.

Santi Pietro e Paulon kirkko, Piazzale dei Santi Pietro e Paolo 

Kirkko näyttää olevan avoinna päivät pitkät.

Kirkko rakennettiin vuosien 1939 ja 1955 välillä arkkitehti Arnaldo Foschinin suunnitelmien mukaan. Häntä avustivat Tullio Rossi, Costantino Vetriani ja Alfredo Energic.

Sisätilaa hallitsee Attilio Selvan veistos Kristus kuningas, joka on sijoitettu valtavaan mosaiikkiin pääalttarin yläpuolelle.

Kirkossa on kaksi tämän tyyppistä saarnastuolia.

Museo della civiltà romana, Piazza G.Agnelli

Täällä olen kertonut museosta.

Museo della civiltà romana

Omobono Tusenghi

Omobono Tusenghi, kuoli 13.marraskuuta vuonna 1195

Omobono syntyi Cremonassa, Milanosta hieman kaakkoon. Hän oli keskiaikainen kauppamies, erittäin uskonnollinen ja sivistynyt. Hän oli naimisissa mutta hänellä ei ollut lapsia. Omobono rikastui villan myynnillä. Hänestä tuli erittäin rikas mies. Varoillaan hän alkoi auttamaan köyhiä. Köyhien lapsetkin saivat käydä koulua. 

Omobono tomi myös riitaisten perheiden, sukulaisten ja napureiden rauhanvälittäjänä.Omobono eli aikakaudella jolloin Italian niemimaalla kaupungit ja suvut sotivat vallasta kaiken aikaa. Elämä oli levotonta ja väkivalta ja epäluulot kasvoivat kansalaisten parissakin. Omobono päätti tehdä jotain väkivallalle. Omobonosta tuli auktoritäärinen puhuja ojta alettiin kuuntelemaan. 

Kun Omobono kuoli niin alettiin kertomaan että oli tapahtunut miraakkei, ihmetapahtuma. Pyhiinvaeltajat alkoivat kerääntyä Omobonon haudalle. Paikallinen piispa nimeltä Sicardo kääntyi paavin puoleen ja silloinen paavi Innocentius III de'Conti kanonisoi Omobonon jo vuonna 1199. Omobono oli ensimmäinen tavallinen kasalainen joka kanonisoitiin.

Cremonan tuomiokirkko on pyhitetty pyhälle Omobonolle, Cremonan omalle suojelupyhimykselle.

Omobonon pyhät jälkeenjäännöset löytyvät Cremoan tuomiokirkon kryptasta. Federico Caudana kirjoitti Omobonon kunniaksi psalmin nimeltä isä joka katsoo, O Padre che vegli. Omobonosta tuli Cremona suojeluspyhimys. Hän on myös kauppiaiden, räätäleiden ja kangstyöläisten suojeluspyhimys. 

Area Sacra di San Omobonon paikalla, Vico Jugarion varrella, seisoi kaksi temppeliä seinäkkäin, Fortunalle ja Mater Matutalle pyhitetyt. Temppelit rakennettiin noin 500 eaa. Temppelit voivat olla Rooman vanhimmat. Teveren joki kulki siihen aikaan paljon lähenpänä temppelialuetta.

San Omobonon kirkko on rakennettu temppeleiden päälle 1600-luvulla. Sitä ennen kirkon nimi oli San Salvatore in Portico, joka oli rakennettu kuudennella vuosisadalla jaa. 1200-luvulla kirkkosali sai cosmaattisen tyylisen mosaiikkilattian. Kaivaukissa on myös löydetty esineitä pronssiajalta ja kreikkalaisia esineitä kahdeksannelta vuosisadalta eaa.

Mater Matuta

Mater Matuta oli roomalainen (alun perin latinalainen) jumalatar, alkujen ja satamien suojelija.

Rakennusta näytetään ryhmissä varaamalla ajan kunnalta. Aika on varattava todellakin ajoissa, sillä näyyttely kertoja ei ole kuin muutama vuodessa.  Tämä on arkeloginen kaivausalue. Sisäänpääsylippu 4 €. 

Tämä on Rooman kunnan e-postiosoite, E-postia:info@060608.it

Rupe Tarpeia, Tarpeian kallionkieleke Capitoliumin/Campodoglion kukkulalla Vico Jugariolta nähtynä. Sant'Omobonon kirkko ja sen Area Sacra/Pyhä alue sijaitsee vastapäätä tätä kallionkielekettä, Vico Jugarion varella.

Tarpeia oli vestaali neitsyt, jonka isä oli Spurius Tarpeius. Hän toimi Capitoliumin kukkulalla sijainneen linnoituksen komentajana. Tatpeijan kallionkiellekkeeltä syöstiin kaikki petturit ja rikolliset varmaan kuolemaan. Heidän ruumiinsa sitten heitettiin Teveren jokeen ja joki juoksutti ruumiit mereen.

Omobonon pyhä alue löydettiin vasta vuosina 1936-1937 kun Via del Maren katua alettiin levittämään. Katu on nykyään nimeltä Via Luigi Petroselli. Katu sai nimensä Rooman kunnan silloisen porimestarin Luigi Petrosellin mukaan. 

 

Museo Barracco

Museo Barracco, tai Museo di Scultura Antica Giovanni Barracco,
 Corso Vittorio Emanuelle II 166

Avoinna tiistaista suununtaihin kello 10-16. Ilmaisen sisäänpääsy kaikille.

Mainitsenpahan tässä samalla muutkin Rooman kunnan museot, joihin on ilmainen sisäänpääsy:

Museo delle Mura, Villa di Massenzio, Museo della Repubblica Romana e della memoria garibaldina, Museo Napoleonico, Museo Carlo Bilotti, Museo Pietro Canonica ja Museo di Casal de' Pazzi.

Museo Barracco'ssa on noin 400 esinettä kolmessa kerroksessa. Museossa on egyptiläinen, sumeerinen, assyrialainen, mesopotamialainen, kreikkalainen, etruskilainen, kyproslainen ja roomalainen kokoelma sekä muutama fenisiäläistä esinettä.

Tämä museo sijaitsee 1500-luvulla rakennetussa palatsissa jonka nimi oli Farnesina Baullari alunperin.  Bretangnelainen prelaatti Ranskasta Thomas le Roy rakennutti palatsin 1500-luvulla. Hän saapui Roomaan 1400-luvun lopulla kuningas Kaarle VIII kanssa ja hän otti osaa hyvin ahkerasti Kirkkovaltion kurian toimintaan.

Vuonna 1900 rakenus peruskorjattiin. Kauan luultiin että rakennuksen olisi suunnitellut Antonio da Sangallo, mutta myöhempien tutkimusten mukaan arkkitehtina on toiminut ranskalainen Jean de Cenevieres, joka oli Ranskan kuningas Ludvig IX  hoviarkkitehti.

Silvestrin suku omisti rakennuksen 1600-luvulla. 

Barooni Giovanni Barracco syntyi eteläisessä Italiassa vuonna 1829 ja kuoli Roomaassa vuonna 1914. Hän oli monitoimimies. Hän toimi senaattorina kuningasvallan ja tasavallan ajalla. Hän oli kiinnostunut vuoristokiipeilystä. Hän kiipesi ueimpien Euroopan korkeimpien vuorten huipulle. Hän oli intellektuelli ja ahkera keräilijä. Hän syntyi rikkaaseen sukuun Kalabriassa jossa he omistivat valtavat maa-alueet. Hän oli jo nuorena poikana kiinnostunut antiikin ajasta ja oli mukana arkelogisissa kaivauksissakin. 

Kuten useimmat nuoret kalabrialaiset aatelismiehet, niin Giovanni Baroccokin muutti Napoliin, jossa hän opiskeli juridiikkaa yliopistossa. Hän tutustui Milanossa myös kuningassuvun jäseniin. Hänen ystäväpiiriinsä kuului niin aatelisia kuin kuninkaallisiakin. Giovannin sisko Emilia meni naimisiin Aquinon ja Carmanicon prinssin kanssa. Tämä prinssi toimi ensin Lontoossa ja Pariisissa Napolin suurlähettiläänä ja myöhemmin Sisilian varakuninkaana.

Poliittisen uransa sivussa hän käytti paljon aikaa keräilyyn. Hän keräsi kirjoja, taidetta ja arkelogisia esineitä. Kun Giovanni Barracco muutti Roomaan niin hän avasi yhden Rooman hienoimmista argelogisisita museoista, Museo Barracco. Hänellä oli hyvät ja läheiset suhteet useisiin sen ajan eruooppalasiin taiteen ja arkeologian asiantuntijoihin. Hän rakasti myös runoutta ja piti kotonaan runonlausunta iltoja. Paikalla oli jopa Eleonora Duse, joka oli erittäin sivistynyt ja intelelgentti naishenkilö, josta tuli näyttelijä. Duse teki teatteriturnauksia jopa Amerikoihin saakka ja  hän kuoli myöhemmin USA:ssa vuonna 1924. Runoilloissa oli usein myös mukana Italian kuningatar Margherita. Kun kuningas Umberto kuoli niin senaatti lähetti Barraccon kuningatteren luokse lohduttamaan kuningatarta.

Barrocco ei avioitunut koskaan eikä hänellä ollut lapsia. Joten hän lahjoitti koko omaisuuteensa Rooman kunnalle testamentissaan. Sen kunniaksi hänelle jaettiin Rooman kunniakansalaisen arvonimi. 

Museo Barracco

Alkuun Barraccon omaisuus ja kokokelmat sijaitsivat Corso Vittorio Emanuele II:n varrella, vastapäätä San Giovanni dei Fiorentinin kirkkoa. Barraccio asui viimeiset vuotensa samassa rakennuksessa, jossa sijaitsi myös hänen suuri privaatti kirjastonsakin. Mutta kun Corso Vittorio Emanuele II:n katua alettiin korjaaman ja Ponte Vittorio Emanuele II:n siltaa alettin rakentamaan niin Barroccon rakennus oli hajoitettava pois tieltä. Kaikki esineet vietiin Kapitolisen museon varastaoon. Tämä nykyinen Museo Barracco avattiin vuonna 1948.