Procida

 

Harva on kuullut mainittavan Procidan saaresta. Melko tuntematon saari muille kuin italialaisille. Porcidan saari sijaitee vain 3,5 kilometriä mantereesta Napolin  lahdella.

Huomio: Procidan saarelle on kielletty muiden kuin saarella asuvien ajoneuvolla maihin nouseminen ajalla 1. maaliskuuta - 31. joulukuuta!

Procida on pieni saari Tyrreenan meressä. Se on vain 4 neliökilometriä suuri ja täällä asuu noin 4000 asukasta. Procida  nimitettiin Italian kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2022, mikä ohitti yhdeksän muuta ehdokasta, kaupunkien ja pienten kylien yhdistelmää, ja siitä tuli ensimmäinen saari, jolle on myönnetty tämä titteli.

Procida on vulkaaninen saari. Geologisesti Procida syntyi neljän nyt lepäävän ja veden alla olevan tulivuoren purkautuessa. Yhdessä  Ischian, Nisidan ja Vivaran saarten kanssa Porcida muodostaa Flegrean saaret. Ischian saaresta olen tehnyt postuaksen täällä. Procida ei ole kuuluisa liian monista monumenteista ja nähtävyyksistä. Suurin osa huomionarvoisista kohteista on ryhmittynyt saaren koillisosaan. Sieltä löytyy myös eniten ravintoloita. 

Procidaan ei haluta massaturismia, mutta vierailjat ovat tervetullueita silti. Saarta halutaan suojelle kaikella tapaa. Päiväreissu tai viikonloppureissu on sopiva aika tutustua saareen.

Marina di Corricella

Marina di Corricellan puoliympyrän muotoinen venesatama on magneetti, mikä houkuttelee turisteja Procidaan. Perinteinen satama, missä värikkäät rakennukset reunusta venesatamaa.Verrattuna turistisaareen Capriin tai Amalfin rannikon suosittuihin kaupunkeihin Procida on säilyttänyt autenttisemman tunnelman. Ei ihme, että venesataman nimi on johdettu kreikan sanasta Corricella, mikä voitaisiin kääntää "kaunis asutus" tai "ihana paikka". 

Marina di Corricella ja kalaravintola 

Ruokailu on kallista saarella mutta italialaiset tulevat tänne kalaruokien takia.

Procidan saari sijaitsee Cape Misenon ja Ischian saaren välissä. Saari muodostaa myös kunnan, mikä kuuluu Napolin metropolikaupunkiin Campanian alueella. Saariryhmän nimi tulee Campi Flegreistä, geologisesta alueesta, mikä sijaitsee saarista koilliseen mantereen puyoella ja  minkä vulkaanisesta toiminnasta saaret ovat peräisin. Campi Flegrei on Napolin länsipuolella sijaitseva  sijaitseva supertulivuori. Täällä Napolin yhteydessä kerroin tästä Campi Flegreistä täällä.

Santuario S. Maria delle Grazie Incoronata

Kirkon yhteydessä sijaitsee myös luostari 1500-luvulta.

Piazza San Martiri on saaren keskuspaikka, noin 600 metriä satamasta. Piazza/tori sijaitsee ylemmällä tasolla, jyrkönteellä, Via San Roccon kujan varrella, kuin rantakatu Marian di Codicella.  Tori on melko pinei mutta erittäin vihtyisä.Täältä löytyy halpa pizzeriakin ja pyhäkkö nimeltä San Leonardo e  Santa Maria delle Grazie Incoronata. 

Tästä näkee millä jyrkänteellä tori ja pyhäkkö sijaitsevat. Rantakadunitäisessä päässä on portata mitä pitkin voi nousta Salita Castellon kujalle, mikä johta torille. Toirilta pääsee satamaan, mistä pääsee sitten Napoliin ja Pozzuoliin tai Ischian saarelle. Rantakadun läntisestsä päässä on katu mitä pitkin pääseee ylös.

Lähimmille rannoille pääse kun lähtee länteen päin torilta. Uimarantoja sijaiste myös satama-alueen molemmin puolin, sekä siellä täällä koko saarella.  Rannalla sijaitsee useita hotelleja, viinibaareja ja ravintoloita. Mukavia illanviettopaikkoja. 

Torilta lähtee Salita Castello niminen tie itään päin, mikä johtaa ylös Piazza d'Armille, Palzzo D'Avalokselle ja Muceo Sivico di Progida S.Tusalle, mitkä kaikki sijaitsevat samalla niemellä. Täällä sijaitsee erittäin mielenkiintoinen ikivanha luostarikompleksi Abazzia San Michele Arcangelo. La Casa di Garziella on toinen museo täällä alueella. Luostarin tiloista löytyy myös ravintola ja B&B yöpymispaikka.

Ylhäällä Torre Muratalla on myös baari nimeltä Bar del Castello. 

Jotkut turistit pitävät Procidaa pysähdyspaikkana Napolista Ischian saarelle. Jos sinulla ei ole kunnianhimoista suunnitelmaa suurimmalle Flegren saarelle (ja se on todella iso), voit yhdistää ne helposti: vietä ensin hetki Procidassa ja mene sitten Ischiaan lopuksi (suurin osa) päivästä (tai päinvastoin).

Tätä ratkaisua suosii se, että nämä saaret ovat vain etäisyyden päässä toisistaan 4 kilometriä, ja niiden välinen risteily kestää vain kaksikymmentä minuuttia.

Campi Flegrei vasemmalla ja Vesuvius oikealla, keskellä miljoona-kaupunki Napoli

Campi Flegrei on yksi maailman vaarallisista tulivuorista. Se ei muistuta perinteistä tulivuorta, koska se on kaldera, eli romahtanut tulivuori. Kalderan läpimittaa on noin 12 kilometriä. Siinä on yli 20 kraatteria sekä useita muita aukkoja, joista purskahtelee kuumaa vettä ja kaasua. Flegrei ja Vesuvius ovta molmmat alkaneet herätä toimintaan...

Procidan saarelle pääsee helpoiten Pozziuolista mantereen puolelta mutta myös lautalla Napolista. Procida sijaitsee vain 3 kilomteriä mantetereesta. Campi Flegrei sijaitsee mantereella noin 10 kilomterin pääsä Napolin keskutasta, läheltä Pozzuolin satamaa, minne pääsee metrolla Napolista.  Olen aiksemmin kertonut Campi Flegreistä Napolin postauksessa. 

Täällä Campi Flegreillä on ainakin 24 pienenpää puhisevaa ja elvää kraateria ja yksi iso, mikä on noin 2,3 kilometriä ympärysmitaltaan. Monte Olibano on noin 155 metriä korkea tulivuorenhuippu, mutta itse Solfataran kraateri sijaitsee alenpana noin 90 metriä merenpinnan yläpuolella. Flegrein kenttä on mailman vaarallisin tulivuorialue, mutta se on purkautunut vain kahdesti. Pozzuolista Campi Flegrein kupeesta lähtee alukset Procidan saarelle ja Casamicciolaan Ishian saarelle.

Turkoosimeri ympäröi saarta, joka on täynnä mökkejä sadassa eri sävyssä. Tämä on Välimeren helmi. 

Marina di Corricella

Tämä on Procida, saari, jolla kuvattiin elokuva Postimies (Il Postino). Aivan ihana elokuva ihanissa maisemissa. Il Postino filmattiin  Marina di Corricellalla.

Ensimmäinen vilkaisu saarelle, näen värikkäitä taloja ja pienen keltaisen kirkon, useimpien kalastajien seurueen, jotka käyvät merellä joka päivä. Sisällä vaimot rukoilevat hiljaa heidän palaavansa turvallisesti.  Kukkulan ja sataman välissä on ihana pieni hotelli, Hotel La Vigna (saaren vartiotorni). 

Pian huommat että olet saapunut paratiisiin. Viiniköynnökset ja mandariinipuut ympäröivät hotellia, kun taas taivas näyttää mahdottomalta siniseltä. Myöhemmin voit nauttia lyhyestä kävelystä puutarhan läpi.  Upea Napolinlahti on edessäsi, ja Vesuvius näkyy Napolin kupeessa. Procida on todella yksi kauneimmista paikoista maapallolla. 

Lumoava, houkutteleva, romanttinen satama on pieni maailma itsessään. Turvapaikka, josta jokainen haaveilee, jota kirjailijat, runoilijat ja taiteilijat ovat rakastaneet vuosisatojen ajan. Vaaleanpunainen, keltainen, valkoinen, vihreä ja punainen hallitsevat tässä kauniissa kalastajakylässä.

Procida on pieni maatäplä Napolinlahdella, joka tunnetaan paremmin Ischian ja Caprin välisenä saarena. Caramarin lautat ja kantosiipialukset lähtevät Napolista kahdesta eri satamasta. Lautat lähtevät kohteesta Porta di Massa ja virtaa enemmän tai vähemmän 60 minuuttia. Kantosiipialukset sen sijaan lähtevät satamasta Castel Nuovon vierestä Pier Beverello ja perillä n 30-40 minuuttia.

Alle kolmen neliökilometrin suuruinen saari on jäänyt melkein huomaamatta matkailusta (paitsi heinä- ja elokuussa, jolloin monet napolilaiset tulevat viettämään kesälomaa. Procida on toiminut filmien The Talented Mr. Ripleyn ja Il Postinon lavasteena.

Italian kulttuuripääkaupungin julkistamista leimasivat kirkonkellot ja 10 500 asukkaan juhlat. "Se oli todellisen ylpeyden hetki meille kaikille", sanoi pormestari Raimondo Ambrosino. "Mutta olemme kokeneet sen myös tunnustuksena, minkä saaminen on kestänyt kauan."

Saaren palkinnon, miljoonan euroa voittanut ehdotus sisältää 44 taidetta, kaupunkien elvyttämistä ja kestävyyttä käsittelevää hanketta, joihin osallistuu 240 taiteilijaa ja 40 alkuperäisteosta.

"Halusimme näyttää, että Italian kulttuurinen rikkaus ei ole vain sen suurissa kaupungeissa, vaan myös pieninä, jopa marginaaleina pidetyissä paikoissa: saarillamme ja borgheissa", sanoo Procidan ehdokkuutta varten luodun projektin johtaja Agostino Riitano.

Procidan asukkaat ovat iloisia tunnustuksesta, vaikka he aikovatkin varmistaa, että saari säilyttää vaatimattomat juurensa.

Cenobio di Santa Margherita

Terra Muratan kylä Pordican eteläosassa on käymisen arvoinen, sillä alue on kaunista, varsinkin itse kukkula. Kylä sijaitsee saaren korkeimmalla paikalla, mistä on upeat näköalat joka suuntaan. Tämä alue on Prodican vanhinta autusaluetta. 

 Prodican vanha vankila Torra Muratan kylässä

Torre Muratan kukkulan kupeessa sijaitsee vierassatama, kaikenlaisia palveluja, useita ravintoloita ja kahviloita, sekä pitkän pitkä uimaranta.

Museo delle Arti e Tradizioni Popolari

Olen aikaisemmin tehnyt postauksen EUR:in= Esposizione Universale di Roma kapunginosasta täällä. Tämä EUR on hyvin erikoinen ja omalaatuinen kaupunginosa. Italian diktaattori Mussolini halusi pystyä ilmaisemaan oman hallintonsa vahvuttaa modernilla arkkitehtuurilla. Rakennushanketta johti arkkitehti Marcello Piacentini, ja hänen näkemyksensä oli, että arkkitehtuuri moderneissa ja toimivissa muodoissa ilmentäisi Rooman suuruutta. 

Piacentini oli Mussolinin pääarkkitehti. Hän suunnitteli pääasiassa Rooman keskustaa (1927-1932), yliopistokaupunkia Città Universitariaa (1932-1935) ja projektikaupunkia EUR maailmannäyttelyä varten vuonna 1942. Piacentini oli professori arkkitehtuuri korkeakoulun Roomassa ja sihteeri Taideakatemiassa. Piacentinillä oli keskeinen asema italialaisessa arkkitehtuurissa. Hän toteutti Roomassa useita yksinkertaisia ​​monumentaalisia rakennuksia, useiden teattereiden uudistamista ja laajennuksia, taloja sodan invalideille ja paljon muuta.

EUR:in alueen rakentaminen keskeytettiin kuitenkin vuonna 1942 toisen maailmansodan vuoksi ja sitä jatkettiin vasta vuonna 1951. Ennen vuoden 1960 kesäolympialaisia ​​useat urheilutilat siirrettiin EUR:iin.

 

Museo delle Arti e Traditzionen Popolari/Museo delle Civilta (Populaaritaiteen ja kulttuuriperinteiden museo). 

Museo delle Arti e Tradizioni Popolari syntyi Italian etnografian näyttelystä, mikä piti pittää Roomassa vuonna 1911 juhlimaan Italian yhdistymisen 50-vuotispäivää, ja sen perusti etnografi, luonnontieteilijä ja tutkimusmatkailija Lamberto Loria. Mailmansota tuli estämään näyttelyn.  

Lomberto Loria (1855-1913) syntyi Alexandriassa Egypitissä juutalaiseen perheeseen. Hänen etnografinen kiinnostuksnesa vei hänet moniin maihin ja hänen kokoamiaan esinitä löytyy tästä museosta ja Museo Civico di Storia Naturale Giacomo Dorian museosta Genovassa.

Museo täällä EUR:issa on mielenkiintoinen ja erittäin kattava. Täällä on runsas kokoelma todisteita perinteisestä italialaisesta kulttuurista 1500- ja 1800-luvulta: noin 700 italialaista kansallispukua, 4 tuhatta jalokiveä ja perinteisiä kultaseppien amuletteja, yli 6 tuhatta puuesinettä, mukaan lukien työvälineet ja kansankäsityöt, noin 5 tuhatta keraamista esinettä, pääasiassa sisilialaisia, etelätirolilaisia ​​ja sisilialaisia ​​lasimaalauksia, kylttejä ja tarvikkeita katukauppiailta, rikas kokoelma eri alkuperää olevia kaiverrettuja sarvia ja kalebasseja, useita italialaisia ​​seimiasetelmia, kuten 7. vuosisadan napolilainen, sekä yli 9 tuhatta painotuotetta ja piirustusta. 

Museo on jaettu temaattisiin sektoreihin: talot, vaatteet, työpaikat, liikenne, ihmisten elämän kiertokulku, perinteiset vuotuiset seremoniat, kansanuskonnot ja -uskomukset, katufestivaalit ja perinteiset soittimet, ja mielenkiintoinen audiovisuaalinen, valokuva- ja äänidokumentaatio.

Arkkitehtuurista kinnostuneille tämä museo on aarreaitta. Kannattaa varata aikaa, sillä museossa esitellään muun muassa Morresnin, Vitellozzin, Prampolinin, Amatonin, Barillàan, Barreran, Bertolettin, Cascellan, Cavallnin, Colaon, Gubertin ja Varagnolon suunnittelijoiden ja arkkitehtien luomuksia.

Museo delle civiltá, sisäänkäynti vasemman puoleisen rakennuksne nurkkauksessa. Tuo obelsiki keskellä on Marconon obeilski, mikä pystytettiin Giulielmo Marconin kunniaksi. Hän oli keksijä ja sähköinsinööri, joka tunnetaan radion keksijänä. Hän sai fysiikan Nobelin palkinnon vuonna 1909.

Museo sijaitsee kahdessa rationalistisessa rakennuksessa, joita yhdistää vaikuttava pylväikkö. Museo on ollut useiden vuosien ajan osa Museo della Civiltà Romana, yhdessä Luigi Pigorinin Museo Preistoricoa,  Giuseppe Tuccin Museo Nazionale d'Arte Orientalea, Alessandra Vaccaron Alto mediavale museoiden kanssa ja Lamberto Lorian Museo delle arti e tradizioni popolari. Tämä on valtavan suuri museokompleksi, mikä kattaa kokonaisen kortteliston!

Museo sijaitsee EUR:in keskustassa Piazza Guglielmo Marconi 14. Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin kello 8.00-19.00. Sisäänpääsymaksu 10€. Tähän museoon kannaatta varata aikaa ja käydä samalla noissa neljässä muussakin museon osiossa, mitkä sijaitsee vieri vieressä.

EUR:iin pääsee helpoiten metrolla ja toisen pysäkin nimi on EUR Palasport jaa toisen EUR Fermi. Molmmista on matkaa museoon noin  800 metriä. EUR:iin pääse helposti omalla autolla kun tulee pohjoisesta päin ja lähtee kehätien läntistä reunaa etelään päin, kunnes siiten kääntyy Cristoforo Colombolle A91 tielle EUR:in eteläpuolella. Toinen mahdollisuus on kääntyä kehätieltä E45 tielle tai Via Pontinan tielle. EUR:ssa on myös paikallisjunan pysäkki nimeltä Tor di Valle. 

Bussit 714 (Terminin rautatieasemalta) ja 791 pysähtyvät tässä Colombo/Civilta' Del Lavoro nimisellä pysäkillä, mikä on  museota lähin bussipysäkki Cristofo Colombon kadulla.  

Bussin 73 pysäkki sijaitsee lähellä museota Kongressi palatsin vieressä. Bussi 30 on 'pikabussi' ja se kulkee kaupungin lävitse Clodion ja Laurentinon väliä. Laurentinossa on myös metroasema.

Museon jälkeen voi mennä vaikka lähellä sijaitsevaan Teemaparkkiin nimeltä Luneur Park, varsinkin jos on lapsia mukana matkalla.

Kesä jatkuu...

Roomassa kesä jatkuu. Lämpötilat siinä +23-25 astetta. Lokakuussa on paljon turisteja Roomassa.

Bella Italia, ihana Italia

Italia on yksi Euroopan mielenkiintoisimmista ja kauneimmista matkankohteista. Italiassa on erittäin paljon näkemistä ja kokemista. Jos etukäteen tutustuu maahan ja sen historiaan ja kulttuuriin niin matkasta tulee paljon antoisampi.

Itse olen käynyt Rooman lisäksi Italian suurimmista kaupungeista vain Firenzessä ja Veneziassa. Olen myös kolunnut lukemattomia pieniä kaupunkeja ja pikkukyliä vähän siellä sun täällä.

Alunperin minulla oli paljon ennakkoluuloja Roomasta. Luulin että Rooma on kuin Pariisi tai Lontoo, normaali suurkaupunki, mutta yllätys yllätys, Rooma olikin aivan omalaatuisensa kaupunki, kuten useimmat Italian kaupungit ovat.

Firenze on se kaupunki missä on eniten korkeatasoista taidetta ja arkkitehtuuria, koko maapallolla. Sanotaan että 80 % maapallon korkeatasoisimmasta taiteesta ja arkkitehtuurista löytyy Italiasta ja niistä 80 % on Firenzessä. Aika hyvin siis.

Tuli käytyä Firenzessä aikana jolloin siellä oli hyvin rauhallista. Oltiin pääsiäisviikko siellä. Ei ollut paljoakaan turisteja vaan saatiin ihan rauhassa katsella nähtävyyksiä viikon aikana. Ainoa haittapuoli oli se että siellä on melko korkeat sisäänpääsymaksut joka paikkaan, jopa kirkkoihinkin. Muutta sen ymmärtää sillä näistä arkkitehtuurin ja taiteen kalliista aarteista on pidettävä huoli. 

Roomassa ei ole sisäänpääsymaksua ainoaankaan kirkkoon ja kirkkoja Roomassa on noin 1000! Kaikki kirkot ei sentään ole avoinna, sillä ne pitäisi kunnostaa jo turvallisuus syistäkin, mutta sponsoreita ei aina löydy.

Veneziassa oltiin myös viikko keskikesllä jolloin kuumuus ja helle haittasi kiertelemistä, vaikka mukava tuulenvire kävi mereltä kaiken aikaa, niin ilmankosteus oli yllättävän korkea. 

Monet eruooppalaiset kritisoivat Veneziaa, mutta se on erittäin erikoinen kaupunki, joten ei kannata sitä verrata muihin kaupunkeihin lainkaan. Venezialla on oma sharminsa ja viehätyksensä. Ei siellä italialaisetkaan viihdy asua turistijoukkojen takia. Useat upeat isot palatsist seisovat tyhjiltään.

Muutama sana Roomasta...Legendan mukaan Rooman ikuinen kaupunki perustettiin 21. huhtikuuta 753 eaa. Roomalla on siten lähes 2800 vuoden historia. Täällä voit tehdä historiallisia löytöjä lähes jokaisessa kadunkulmassa, ja aina vaan löytyy paljon nähtävää ja tehtävää. Viikko ei riitä Roomaan, vaan tustusminen vaatii useita matkoja ja etukäteissuunnittelua. 

Bella Roma!

L'Ombra di Caravaggio

L'Ombra di Caravaggio/Caravaggion varjo on valmisteilla oleva elokuva italialaisen barokkimestarin Michelangelo Merisin elämästä. Hänen oikea nimensä oli Michelangelo Merisi da Caravaggio. Hänet tunnetaan maailmalla Caravaggiona. Hänen myrskyisestä elämästä kertova alokuva saa ensi-iltansa elokuvateattereissa eri puolilla Italiaa 3. marraskuuta 2023.

Italiankielisen elokuvan, jonka nimi on L'Ombra di Caravaggio (Caravaggion varjo), on ohjannut Michele Placido ja pääosassa Riccardo Scamarcio on loistava, mutta kiusattu taiteilija. Goldenart Productionin ja Rai Cineman tuottaman elokuvan kansainvälisiä näyttelijöitä ovat myös Louis Garrel, Isabelle Huppert ja Lolita Chammah.

Lehdistötiedotteen mukaan elokuva tutkii taiteilijan persoonallisuutta, kapinallista ja levotonta,  skandaaleihin omistautunutta.

Elokuva pyörii Vatikaanin Caravaggion tutkinnan ympärillä ja sen jälkeen kun paavi Paavali V sai selville, että taiteilija käytti pyhissä maalauksissaan prostituoituja, varkaita ja kuljeskelijoita mallinaan paavi yritti selvittää pitäisikö taidemaalarin saada anteeksi kuolemantuomiosta miehen tappamisesta kaksintaistelussa. 

Michelangelo Merisi da Caravaggio syntyi 29. syyskuuta 1571 Milanossa, kuoli 18. heinäkuuta 1610 Porto Ercolessa. Caravaggio eli tapahtumarikasta elämää. 

Oppisopimus koulutuksen jälkeen Simone Peterzanon luona Milanossa hän matkusti Roomaan, missä hän nousi rahattomasta taiteilijasta Rooman kardinaalien suosikkimaalariksi. Roomasta murhasta karkotettuna hän asettui asumaan Napoliin ja myöhemmin Maltalle. Maltalla hänestä tehtiin Maltan ritarikunnan ritari, mutta hän pakeni sieltä Sisiliaan fyysisen riidan jälkeen ja palasi Napoliin vuoden kuluttua.

Hän kuoli 38-vuotiaana odottaessaan Rooman kiellon kumoamista. Pian hänen ennenaikaisen kuolemansa jälkeen muodostui legendoja, jotka tekivät hänestä "pahan taiteilijan arkkityypin. "Caravaggio-myytti" elää vielä tänäkin päivänä.

Caravaggion suojelija, kardinaali Francesco Maria Bourbon Del Monte (1549-1627), oli hänen ystävänsä ja antoi hänen olla kotitaloudessaan. Ilman Del Monten suojelua ei ehkä Caravaggiosta olisi koskaan tullut yhtä maailman kuluisimmista taidemaalareista, eikä hän ehkä olisi onnistunut elämään edes niitä 39 vuotta, mitkä hän eli. Täällä olen tehnyt aikaisemmin postauksen Maria del Monten ja Carvaggion ystävyydestä.

Caravaggio vaikutti luulosairaalta, sillä hän kantoi miekkaa aina mukanaan, vaikak se oli laissa kiellettyä. Hänen mukanaan kulki hänen apulaisensa tai paremminkin henkivartijansa.

Caravaggio 'oli kirottu taiteilija', joka oli absoluuttinen lahjakkuus, mutta ennen kaikkea jonkinlainen rocktähti, kapinallinen ilman syytä.  Hän oli pakotettu kohtaamaan häikäilemättömän elämän häiritsevät seuraukset naisten ja demonien kanssa, jossa nerous ja armottomuus seurasi rinnakkain hänen elämässään. Hän oli ajaton hahmo ja kiehtova ja universaali ikoni.

Casino dell' Aurora

Villa Aurora, Via Lombardia, Ludovisin kaupunginosa

Samalla alueella Rione Ludovisin kaupunginosassa, kuten nimikin jo kertoo,  Boncompagni-Ludovisin aatelissuku  on omistanut suureet alueet Ludovisin kaupunginosasta ja omistaa vieläkin  useita upeita rakennuksia ja yhden museonkin.

Roomassa sijaitseva historiallinen huvila, Casino dell'Auroa, jossa on maailman ainoa tunnettu Caravaggion kattomaalaus, tulee myyntiin kolmannen kerran 30. kesäkuuta sen jälkeen, kun kaksi aiempaa tuomioistuimen tänä vuonna määräämää huutokauppaa eivät onnistuneet saamaan yhtään tarjousta. Maailman 20 000 rikkainta miestä kutsuttiin huutokauppaan arvokkaasta omaisuudesta, joka on karkaamassa valtion käsistä. Hintapyynnöksi laitettiin 353 miljoonaa euroa...kukaan ei napaunnut.

Alkuperäinen Casino dell'Aurora

Casino di Villa Boncompagni Ludovisi/Casino Del Monte, tunnetaan paremmin nimellä Villa Aurora, missä Caravaggion kattomaalaukselle vuodelta 1621 on jo toisen kerran yritetty löytää ostaja.

Casino dell'Aurora on ainoa osa huvilasta, mikä on pelastettu 1800-luvun Villa Ludovisin (myöhemmin Villa Boncompagni Ludovisi) purkamiselta Roomassa.

Alkuperäinen hintapyyntö 18. tammikuuta oli kolossaalit 471 miljoonaa euroa, ja se laski noin 20 % 376 miljoonaan euroon 30. huhtikuuta. Kolmas verkkohuutokauppa alkaa torstaina klo 15.00 konkurssikiinteistöä käsittelevän nettisivun kautta minimialoitustarjouksella 226 miljoonaa euroa.

Antiikin aikainen tie Via Latina kulki Cacinumin kautta. Via Latinasta olen tehnyt postauksen täällä. 

Casino nimityksen alkuperä tulee Volskien Casinumin/Kasinumia asuntoalueesta Monte Cairon vuorella Frosineon provinssissa Lazion maakunnassa. Casino nimitys nykyään tarkoittaa taloa, casa. Olen aiksemmin kertonut Monte Cassinon luostarista täällä. Luostari on suuri nähtvävyys! Suosittelen!

Cassinoa/Kasinumia hallitsivat samnilaiset, mutta roomalaiset asuttivat sen vuonna 312 eaa. Samniittien asuinalue sijaitsi Rooman itäpuoella aina Adriaattiselle merelle saakka. Samniliaisiin kuului ainakin neljä heimoa, pentrit, caracenit, caudinit ja hirpinit ja myöhemmin frentanit. Gartaagolainen politikko ja sotapäällikkö Hannibal Barka liikkui Casinumin lähellä ainakin kerran Puunilaisten sotien aikana 200-luvulla eaa. 

Casinumissa sijaitsi myös Varrolle kuulunut huvila. Marcus Terentius Varro tai Varro Reatinus (116–27 eaa.) oli roomalinen kirjailija, joka kirjoitti 74 teosta. Kaikkiaan teoksia lienee ollut 600 "kirjaa" tai papyrus rullaa.

Moderni Casinon kaupunki syntyi muinaisen Casinumin kaupungin paikalle, ja sitä kutsuttiin  myös nimellä San Germanoksi, mutta 28. heinäkuuta 1863 kaupungin nimi palasi virallisesti "Cassinoksi". 

Casinon kunnan turisti-info!

Takaisin Casino dell'Auroraan...

Aurora oli roomalainen jumalatar, jonka nimi tarkoitti aamuruskoa. Hän vastasi kreikkalaista Eosta mytologiassa.

Tässä se Caravaggion kuulusia kattomaalaus on nyt sitten

Roomassa sijaitseva historiallinen huvila, jossa on maailman ainoa tunnettu Caravaggion kattomaalaus, tulee myyntiin kolmannen kerran 30. kesäkuuta sen jälkeen, kun kaksi aiempaa tuomioistuimen tänä vuonna määräämää huutokauppaa eivät onnistuneet saamaan yhtään tarjousta.

Caravaggion maalaama maailman ainoa katto, jonka arvo on arviolta 471 miljoonaa euroa (540 miljoonaa dollaria).  Caravaggion maalauus kuvaa Jupiteria, Neptunusta ja Plutoa, mikä on vähintäin arvoltaan  310 miljoonaa  euroa.

Casino dell'Aurora on yksi kalleimmista taloista, joka on koskaan markkinoille saatettu. Casinossa sijaitsee myös upeat Cuercinon kattomalaukset sekä paljon muuta taidetta. Caravaggion seinämaalauksen ja Cuercinon seinämaalausten lisäksi huvilassa on  Brilin, Domenichinon, Pomarancion ja Violan teoksia, arkkitehti Carlo Madernon portaikko ja Michelangelon patsas.

Sisäänkäynti Casino dell'Auroraan

Prinssi Nicolò Boncompagni Ludovisi kuoli neljä vuotta sitten ja nyt hänen kolme perillistään prinssi Nicolòn ensimmäisestä avioliitonsta kolme poikaa Francesco Maria, Ignazio Maria ja Bante Maria, avioliitosta Benedetta Barberini Colonna di Sciarran kanssa. Perillinen on myös prinssin amerikkalainen leskirouva, joka taistelee myös perinnöistä. Tosin rouvalla ei ole lapsia prinssin kanssa. Nyt ei kukaan asu Villa Aurorassa, tietääkseni, sillä huvila on lukittu.

Villassa on lähemmäksi 3000 neliötä.

Prinssi Nicolò Boncompagni Ludovisi oli yhden Italian vanhimman ja huomattavimman aatelisperheen päämies. Prinssi oli paavi Gregorius XIII Boncompagnisin 11. pojanpoika, joka otti käyttöön gregoriaanisen kalenterin, ja paavi Gregorius XV Ludovisin 10. veljenpoika, joka perusti modernin paavinvaalien järjestyksen. Prinssi Nicolòn hautajaiset pidettiin perinteisen jalon tavan mukaisesti Roomassa Sant Ignazion  kirkossa, minkä rakensi hänen yhdeksäs isoisoisoisänsä, kardinaali Ludovico Ludovisi.

Prinssi Nicolò jättää kolme poikaa ensimmäisestä avioliitosta ja seitsemän lastenlasta, joilla kullakin on titteli prinssi tai prinsessa, pojat Francesco Maria, Ignazio Maria ja Bante Maria. 

Nykyinen suvun päämises, prinssi Nicolòn vanhin poika, prinssi Frascesco Maria Ludovici Boncompagni pidätettiin juuri ennen isänsä kuolemaa veropetoksista. Tuskin häntä on tuomittu vankeuteen, vaan hänellä on ollut varaa maksaa itsensä vapauteen. Francesco on naimisissa Gaia Bulgarin kanssa, joka omistaa Bulgarin korufirman. 

Casino di Villa Boncompagni Ludovisin uusi varaus, joka tunnetaan paremmin nimellä Villa Aurora, on toista kertaa etsimässä ostajaa.

Alkuperäinen hintapyyntö 18. tammikuuta oli kolossaalit 471 miljoonaa euroa, ja se laski noin 20 %  376 miljoonaan euroon 30. huhtikuuta. Tuomioistuimet ovat päättäneet, että Italian kulttuuriperintölain mukaisesti suojatun kiinteistön ostajan on käytettävä 11 miljoonan euron lisäkorjauskustannuksiin.

Kauppa on seurausta ankarasta perintötaistelusta prinssi Nicolò Boncompagni Ludovisin kuoleman jälkeen vuonna 2018. Hänen perheensä on omistanut Via Veneton lähellä sijaitsevan kiinteistön viimeiset 400 vuotta, ja villa on suuren osan viimeisestä kahdesta vuosikymmenestä ollut remontoinnin alla. 

Prinssin pojat kiistivät isänsä testamentin, jonka prinsessa Rita, pirnssi Nicolòn leskirouva, sanoo antavan hänelle oikeuden asua Villa Aurorassa loppuelämänsä ja että jos villa myydään, tulot jaettaisiin hänen ja hänen poikiensa kesken.

Kun osapuolet eivät päässeet sopimukseen, tuomioistuimet määräsivät yhdentoista makuuhuoneen huvilan huutokaupattavaksi. Italian lain mukaan hallituksella on 60 päivää aikaa käyttää yksityiselle ostajalle tehdyn myyntisopimuksen mukaista etuosto-oikeuttaan, mutta vaikka äskettäin alennettu hinta ei olisikaan mahdollista, valtio ei ehkä pysty tai halua ostaa kiinteistöä.

Vaikka ainutlaatuinen kiinteistö on yksityisomistuksessa, se on ollut yleisön saatavilla prinsessa Ritan opastetuilla kierroksilla.

Aiemmin tänä vuonna huvila avasi ovensa vuotuiselle FAI Spring Days -aloitteelle. Vierailu kuitenkin peruttiin viime hetkellä, prinsessa Ritan toiveiden mukaan, kun prinssin pojat kieltäytyivät. Villa on turvattava tulevaisuudessa, siinä toivossa, että valtio voi mennä ostamaan huvilan, vaikka Italian valtio ei halua ostaa rakennuksia taloudellisista syistä. Italian valtion laki ei kuitenkaan salli jättää heitteille kallisarvoisia rakennuksia ja taideteoksia.

"Yksityinen omaisuus on oikeus", Magnifico sanoi Il Giornale dell'Artelle, "mutta jos niin tärkeää ja ainutlaatuista rakennusta taidehistoriassa käytettäisiin henkilökohtaisena kodina ilman yleisön vierailua, se olisi rikos."

Tarkempia tietoja huvilasta ja sen myynnistä löytyy Professori Corey Brennan In Antigone-artikkelista, ja lisätietoa kiinteistön rikkaasta historiasta löytyy englanniksi Archivio Digitale Boncompagni Ludovisista.

 

Tässä videolla Prinssi Nicolò Boncompagni Ludovisi itse luettelee kuinka monen alueeen prinssii hän on. Tällä pariskunnalla on omat viinimerkit ja make-uppfirma ja paljon muuta. Italiassa aatelissukujen päämiehet ovat prinssejä/ principe. Prinssi Nicolò   oli ainoa italialainen  prinssi joka kuului niin sanottuun 'mustaan aatelisii', jotka ovat myös Vatikaanin valtion jäseniä. 

Museo Boncompagni-Ludovisi sijatsee Via Boncompagni 18, Sallustianon alueella. Tämä on taidemuseo, mikä on vaoinan kello 9-19 kaikkian muina päivnä viikossa, mutta ei mantaisin.  Tänne on ilmainen sisäänpääsy. Museon ulkopuolella on pieni puistolaue missä voi myös käydä. Museossa on erityisen runsaasti 1900-2000-luvuilta kauniita juhla-asuja ja kankaita muodista  kiinnostuneille. Museo on jugend tyylien entisen palatsi, mikä on kalsutetu sen jan kalsuteilla.  Museon taide on jugendin, futurismin ja art-decon ajoilta. Täällä on gobelengejä 1600-luvulta. Tämä on monella tapaa mielenkiintoinen museo.  Tunnelma on kuin olisi mennyt ajassa taksee päin ja pääsyt käymään kylässä italialisessa aatelisperheessä. Facebook!

Video esitys Casino dell'Auroran ulkopuolelta ja sisäpuolelta.

Santa Maria Odigitria

Santa Maria Odigitria, Via del Tritone 80

Via del Tritonen katu on yksi minun mielikatujani Roomassa. Se kulkee Largo Chigin (tärkeä liikenneristeys) ja Piazza Barberinin väliä keskellä kaupunkia.  Via del Trintonen katu on saanut nimensä Fontana del Tritonen suikhukuläheteestä, minkä suunnitteli Giovanni Lorenzo Bernini 1600-luvulla. Katu kulkee Colonnan ja Trevin kaupunginosien kautta ja on melko vilkas ja tärkeä katu, mutta yksisuuntainen (länsi-itäsuuntainen). 

Kadun varrella on sijainnut useita hyvin pieniä kirkkoja, joista useat on hajoitettu pois tieltä kun uusia katuja on alettu rakentamaan. Kadun varrella seisoo vieläkin niistä osa ja ne kulkevat nykyään nimellä oratorio, rukoushuone. Tätäkin kirkkoa kutsutaan nimellä oratorio.

Kadun sivukujilta löytyy mielenkiintoista nähtävää ja erinomaisia hotelleja ja sviittejä. Suosikki katuni. Ensinnäkin katu vie suoraan kaupungin sydämeen ja sen varrella on runsaasti mielenkiintosia buteiikkeja miehille, naisille ja lapsille. Viihtyisä ravintoloita, korkeatasoisia kahviloita ja viinibareja, sekä mukavia vaatetusalan butiikkeja. Jopa Louis Vuittonin myymälä löytyy täältä ja monta muuta erittäin tunnetua muotihuonetta.  Aluen hotellit ovat hyvätasoisia ja viihtyisiä. Tästä on mukava lähteä mihin suuntaan tahaansa.

Santa Maria Odigitran ikooni on pääalttarilla

Santa Maria d'Itria/Santa Maria Odigitria/ Santa Maria dei Siciliani, on kirkko Roomassa. Se rakennettiin pääasiassa 1500-luvun jälkipuoliskolla ja kunnostettiin useita kertoja 1800-luvulla. Sen pystytti sisilialaisten veljeskunta/confraternita vuonna 1594, mikä teki siitä kansalliskirkkonsa. Nimi tulee kirkossa kunnioitetun Neitsyt Marian kuvasta, Neitsyt Hodegetriasta, jonka sanotaan tuotu Roomaan Konstantinopolista. Tästä johtuu toponyymi "Itria".

Neitsyt Marian ikooni, mikä on tyyppiä Hodegetria ("Hän, joka näyttää tietä"). 

Rooman tasavallan ajalla (1798-1799) ja ranskalaisten valloituksen ajalla 1700-luvunja 1800-luvun alun välillä ajalla kirkko rapistui ja se häpäistiin. Kirkosta on olemassa kuvaus ennen sen tuhoamista. 

Ensimmäisessä kappelissa on Giovanni Quagliatan maalaus, pääalttarissa Tommaso Sciaccan maalaus. Seuraavassa kappelissa on maalauksia, jotka esittävät San Corradoa. Viimeisen alttarin maalasi Pietro del Pò, joka oli holvin vähemmän tunnettu maalari.

Vuodesta 1990 lähtien Giuseppe Mignecon (I paavi Leone II, Agatone ja Methododio), Salvatore Fiumen (Santa Lucia), Sebastiano Milluzzon (Sant'Agata) ja Mario Bardin (Santa Rosalia) alttaritaulut ovat olleet esillä neljässä sivukappelissa.

Kirkon vieressä on Sisilian veljeskunnan tilat, jossa säilytetään sisilialaisen taidemaalarin Gaetano Sottinon Santa Rosaliaa kuvaavaa maalausta.

Rakennus vihittiin käyttöön 17. elokuuta 1596, ja se oli alun perin Sisilian kansalliskirkko, jota hallitsi sitten Aragonian kuningas. Kun Sisilia liitettiin Italiaan, siitä tuli pikemminkin alueellinen kuin kansallinen kirkko.

Veljeskunnan tilat sijaitsee kirkon vieressä.