San Giovanni Battista dei Fiorentini

San Giovanni Battista de' Fiorentini, Via Acciaioli 2, Piazza dell'Oro 1

Avoinna:

 kello 7.25- 12.00 ja17.00-19.00.

Messut usein miten kello 7.25 ja 18.00
 paitsi lauantain iltamessu on kello 19.00
suununtaisin on useampikin messu kello 8.00, 10.30, 12,00, 18.00 ja 19.00.

Italialaisten käsityksen mukaan vielä tänäkin päivänä firenzeläiset käsitetään omaksi kansakunnakseen, kuten muidenkin italialaisten maakuntien asukkaat. Italia oli erittäin kauan jakautunut Kirkkovaltioon ja pieniin ruhtinaskuntiin, mitkä taistelivat satoja vuosia toisiaan vastaan joten paikallinen kansallisuus kulkee käsityksenä vieläkin erittäin vahvasti Italiassa. Patriotismia on mahdottomuus kitkeä pois italialaisten käsitysmaailmasta. Kirkkoja jotka kuuluvat eri maakunnille tai valtioille nimitetään kansalliskirkoiksi. Tämä San Giovanni Battista dei Fiorentinin kirkko on firenzeläisten kansalliskirkko Roomassa.

Kirkon tiloissa on erittäin kattava arkisto koskien kautta aikojen Roomassa asuvia firenzeläisiä. Hehän asettuivat asumaan juuri Regolan kaupunginsosaan ja juuri tälle kulmalle Regolaa, missä San Giovannin kirkko seisoo. Luonnollisestikin firenzeläiset halusivat että heidän kirkkonsa pyhitetään San Giovannille, Pyhälle Johannekselle, joka on Firenzen kaupungin ja firnezeläisten suojeluspyhimys. 

Koska katollinen kirkkokin viettää San Giovannia juhannuksen aikaan niin samoin juhlallisuudet San Giovannissa ja Firenzessä on 23-24 keäskuuta joka vuosi. Kirkon yhteydessä sijaitsee myös museo joka avattiin vuonna 2001.

Filippo Neri (1515-1595) syntyi Firenzessä ja  kuoli Roomassa

Pyhä Filippo Neri on yksi katollisen kirkon vaikutusvaltaisimmista henkilöistä. Hän oli erittäin rakastettu henkilö. sillä hän itse oli erittäin ystävällinen ja laupias henkilö. Filippo oli firenzeläinen Roomassa hänkin ja hän saarnasi kymmenen vuotta San Giovannin kirkossa, kunnes hän perusti oman kirkkokuntansa Oratoriaanit ja oman kirkon, Santa Maria in Vallicella. Kirkko on toiselta nimeltään Chiesa Nuova/Uusi kirkko. Täällä olen kertonut kirkosta. 

Santa Maria in Vallicellan kirkko, jota nykyään kutsutaan nimellä Chiesa Nuova,  "uusi kirkko". Kirkko sijaitsee lähellä firenzeläisten kirkkoa, Piazza della Chiesa Nuova, Corso Vittorio Emanuele II:n varrella. Chiesa Nuova on täpösen täynnä korkea-arvoista taidetta. Kannattaa pistäytyä ihailemassa. 

Michelagelo Buonarroti, firenzeläinen hänkin, oli mukana suunnittelemassa San Giovannin rakentamista ja tässä hänen pohjapiirroksensa. 

Paavi Giulio II Della Rovere käski vetää uusi tie nykyisen Regolan kaupunginosan lävitse, jotta pyhiinvaeltajat löytävät helpommin tien "Giro di Sette Chiese" reitin (seitsemän basilikan kierros) varrella sijaitseviin basilikoihin. Seitsemän basilikan kierros, minkä jokainen pyhiinvaeltaja oli (on vieläkin) velvollinen tekemään ja melkein aina jalkaisin. Reitti on noin 20 kilometriä pitkä. 

Näin syntyi Via Giulian katu jonka päässä San Giovanni Battista dei Fiorentini sijaitsee. Tämä  Giro di sette Chiese oli Filippo Nerin idea alunperin. Hän järjesti matkan varrelle myös levähdyspaikkoja. Reitti kulki Pyhän Pietarin basilikalta San Paulo Fuori le Mura, San Sebastiano Fuori le Mura, San Giovanni in Laterano, Santa Croece in Gerusalemme, San Lorenzo fuori le Mura ja lopulta Santa Maria Maggiore.

Madonna pääalttarin reunustalla

Mukana kirkon suunnittelussa olivat 1500-luvun mestarit kuten Rafael, Giulia da Sangallo, Baldasarre Peruzzi ja Jacobo Sansovino. He kilpailivat siitä kuka sai oman ehdotuksensa läpi ja Sansovino voitti. 

Paikan läheisyys Tevere joen rannalla aiheutti vaikeuksia. Alue oli hiekkaperäistä ja joella oli tapana tulvia. Tehtiin uusi päätös ja päätettiin rakentaa kirkolle tukeva alusta ja pohja Giuliano da Sangallo nuoremman suunnitelman mukaan. 

Michelangelo  Buonaroti  ehdotti kirkon malliksi kreikkalaisen ristin mallia, mutta Ciacomo della Porta ehdotti latinalaisen ristin mallia. Carlo Maderno kuitenkin muutteli suunnitelmia ja hän asetti kirkon julkisivun poispäin Teveren joesta. Francesco Borromini koristeli itäisen puolen kirkkosalista. Alessandro Galilei suunniteli julkisivun, mutta hän ehti kuolla ennen kuin julkisivu valmistui. Sisäänkäynnin yläpuolelle on Filippo della Valle tehnyt paavi Clemenete XII Corsinin vaakunan. Paavi Clemente XII Corsini oli syntyään firenzeläinen, hänkin. 

Kirkkosalin koristelijoita on riittäänyt. Ehkä ei missään muussa Rooman kirkossa ole ollut yhtä monta koristelijaa kuin San Giovanni Fiorentinossa. Mahdollisesti enempi on ollut Chiesa Nuovan koristelijoita. Lopputulos oli mahtava. Kaunis kirkko, jolla on tyylikäs julkisivu ja upea sisustus. 

Kirkkosalin seinustoilla on lukuisien firenzeläisten aatelissukujen kappeleita. Toskanastahan ja varsinkin Firenzestä löytyi siihen aikaan maailman suurimmat mestarit, arkkitehdit, taidemaalarit, kuvanveistäjät ja koristelijat. Roomassa ei ole ollut omia taiteilijoita lainkaan, vaan kaikki on tarvittu houkutella muulta Roomaan. Barokin ajalla oli muutamia roomalaisia arkkitehteja, mutta siihenpä se sitten melkein jäikin. Baroklin tyylihän on syntynyt Roomassa.

Kupoli on Carlo Madernon suunnittelema vuonna 1634. Kirkon  nykyinen julkisivu valmistui vuonna 1738. Se on puhdistettu muutama vuosi sitten. Koristeeksi on laitettu kuusi pyhimyksen patsasta.

Kirkko sisältäpäin  on todellinen barokin aarreaitta. Silti se on puhtaasti firenzeläinen tyyliltään, selkeä, puhdaslinjainen ja valoisa. Sivukappelit ovat tavallista enempi koristeltuja. Pääalttarin takaa voi nousta ylemmäksi parvekkeelle ja katsoa kirkkosalia siitä näkökulmasta. Pääalttarin taulu on Antonio Raggin valmistama mutta itse alttarin valmisti Francesco Borromini. joka valmisti myös kryptan, jonka hän oli valmistanut omille sukulaisilleen hautapaikaksi.  

Borromini oli sveitsiläinen syntyään ja monitaitoinen mies, yksi kolmesta barokin ajan suurimmista, yhdessä Berninin ja da Cortonan vierellä. Hänen oikea nimensä oli Giovanni Domenico Castelli, mutta jostain syystä Roomaan saavuttuaan hän alkoi käyttää Fransesco Borromini nimeä. 

Kirkkoon saa tuoda lemmikkieläimet sisään saaman siunauksen. Pääsiäisenä tuodaan lammas kirkkoon siunattavaksi. 

Erittäin kaunista kädenjälkeä

Johannes kastaa Jeesuksen,

 arezzolainen kuvanveistäjä Francesco Mochi

Tämän kasteastian äärellä on kastettu useimmat Roomassa syntyneet firenzeläiset.

Tämä on kopia alkuperäisestä patsasryhmästä. Alkuperäiset patsaat ovat Palazzo Braschin museon vestibulissa, Piazza San Pantaleo.

Falconierin aatelissuvulla on oma sukukappeli kirkossa

Rikas firenzeläine Falconierin kauppiasperhe kustansi kirkon kryptan rakentamisen. Falconierit perustivat Firenzeläisen tasavallan 1300-luvulla. 

Falconierin suvulla oli palatsi Roomassa melko lähellä, Via Giulia 1. Palatsin sai Francesco Borromeo kunnostaa uuteen uskoon. Luultavasti Falconierit kustansivat suurelta osin kirkon rakentamisenkin, vaikka Firenzessä oli kyllä useita maailman rikkaimpia sukuja siihen aikaan.

Falconierin suvusta oli kehkeytynyt jo 1300-luvulla kaksi pyhimystäkin. Serviitti sääntökunnan nunna Giuliana Falconieri ja Serviitti veljeskunnan perustaja Alexis Falconieri ovat suvun kaksi pyhimystä. Roomassa on Giulian kunnaksi perustettu intituutti Santa Giuliana Falconieri, Via Guidobaldo del Monte 17, Parione ja heillä on luostariasuntola.

Palazzo Falconieri, Via Giulia 1

Fransesco Borromini (1599-1677) syntyi Luganossa Svetsissä ja muutti sittemmin Roomaan. Hän oli nähtävästi Falconieri suvun suosikki ja hänelle annettiin Falcoinierin hautakappelin ja kirkon kryptan suunnittelu. Siitäkin huolimatta että suurin osa Roomassa vaikuttaneista mestareista "haettiin" Firenzestä Roomaan.

Borromeo oli taitava ja suosittu arkkitehti, kuvanveistäjä ja muurarimestari. Borromeo ei ollut omasta mielestään tarpeeksi suosittu Roomassa. Häntä vaivasi depressio ja lopulta hän sai raivokohtauksen ja tuhosi kaikki piirustuksensa ja teki itsemurhan. Kaikesta huolimatta Borromini ehti tekemään paljon arvostettuja töitä Roomassa.

Fransiscus Borrominin hauta ja hautamuistomerkki

San Filippo Neri toimi kirkkoherrana San Giovanni Battistassa vuosina 1564-1575 ja se oli  sinä aikana kun hän perusti oman järjestönsä Oratoriaanit. Kirkon vieressä sijaitsi sairaala ja hospitsi firenzeläisille pyhiinvaeltajille 1700-luvulla. Sairaalan nimeksi tuli Ospedale della Nazione Fiorentina. 

Vuonna 1906 otti sairaalan haltuunsa Santi Celso e Giuliano, Vicolo del Curato 12 (=Via del Banco Santo Spirito) toisella puolen Corso Vittorio Emanuele II:ta. 

Espanjalainen Mallorcalta kotoisin oleva uskonnollinen veljeskunta Misioneros de los Sagrados Coranzones de Jesus y Maria omistaa kirkon nykyään. Messu kirkossa lauantaisin kello 18.00 jolloin on mahdollisuus nähdä tämä kaunis Rooman erikoisuus rokokoo kirkko sisältäkin päin. Järjestöllä on pieni kirkko tai kappeli Vicolo di San Celso 31, San Celso oli anthioikialainen pyhimys 300-luvulta. 

Kuvassa oikealta lähtee  kapea kuja Vicolo del Curato, mikä johtaa Via di Panico'lle (paniikkikuja) joka puolestaan  johtaa Via dei Coronarille. Via di Panicon pohjoispuolella on mukava eksyä. Se on tosi sokkeloista erittäin kapeine kujineen. Mukava ja mielenkiintoinen alue kaikin puolin.

Santi Celso e Giuliano 1700-luvulla jolloin kirkon edustalla ei ollut vielä rakennuksia. Kuvassa hevoskärryn takaa pilkottaa Banco di Santo Spiriton (Pyhän Hengen Pankki) kaunis julkisivu. Pankki on ollut Kirkkovaltion omistama, myöhemmin Vatikaanin valtion, vuodesta 1605 lähtien. Nykyään se on yhdistynyt Banco di Roman kanssa.

Gian Lorenzo Berninin pysty San Giovanni dei Fiorentinossa

Paavi Clemente XII /Lorenzo Corsini oli firenzeläinen 

Carlo Maderno on myös haudattu kirkkoon

Piazza dell'Oro, kirkkoa vastapäätä.Rakennuksessa on useampikin ruokapaikka, mitkä eivät ole mitenkään Rooman parhaimmasta päästä. Mutta ei varmaan huonoimmastakaan. Ei vaan ole tullut kokeiltua. Nämä ruokapaikat ei vaan vedä puoleensa.

Piazza dell'Orolla on yksi Rooman pienimmistä bussiasemista nimeltään Paola. Tästä lähtee bussit 115 ja 870 Gianicolon harjulle ja Trastevereen. Aivan kirkon portaiden kupeessa pysähtyy bussit 40, 46, 62, 64, 916... Vroka taskuvarkiat näissä Vatikanin kulkevissa busseissa. Taskuvarkaat ovat yleensä romaaninaisia, joilla on lapsi mukanaan tai teini-ikäisiä romaaani nuoria. En halua osoittaa ketään sormella, mutta totuuden nimissä on parasta kuitenkin kertoa.

Via del Consolatolta, aivan Piazza dell'Oron torin jatkeena, löytyy tämä pieni nurmikenttä jossa on patsas. Taustalla  Palazzo  de Rossi  Malvezzi, mikä on moderni 1900-luvun palatsi.

Parioli, Quartiere II

Pariolin korttelisto  on Rooman korttelisto II

Pariolin ja Pincianon korttelistot menee minulta usein sekaisin, mutta väliäkö hällä, sillä korttelistot sijatsevat vierekkäin, ja ovat samtyyppisiä. Piazza Euclidio sijaistee juuri ja juuri Pincianon kortteliston sisällä, vaikka kerroin että se sijaistee täällä Pariolissa.  

Pariolissa on joitain houkuttelevia osia, kuten Villa Borghesen ja Piazzale dell Muse -aukion ympärillä kulkeva sivu, mutta muuten Parioli on melko luonnoton. Suurelta osin kuin mikä tahaansa korttelisto tai nukkumalähiö. Ehkä vain asuinrakennukset ovat täällä upeampia ja enempi autoja katujen varsilla parkissa.

Pariolin alue on kaikesta huolimatta labyrintti puiden reunustamia katuja ja katuja, tyylikkäitä palatseja ja puistoja rehevine puutarhoineen, mitkä kaikki tekevät alueesta kuitenkin tyylikkään ja erittäin hyvin hoidetun.

1960-luvulla Parioli oli trendikäs paikka aperitiivin nauttimiseen, ja Dolce Vita eli toinen kautensa keskellä kaupunginosan katuja. Täällä sijaitsee Piper Club, historiallinen musiikkipaikka 1960-luvulta, joka oli ponnahduslauta monille italialaisen musiikin ja viihteen maailman artisteille noina vuosina. Nykyään Piper Club on diskoteeekki tai yökerho paremminkin.

Muutaman tunnin viettäminen tällä alueella voi olla mukavaa ilman tyypillistä turistikaaosta keskustassa. Alueen painopisteitä ovat Ungheria- ja Euclide-aukiot, missä on trendikkäitä baareja ja tyylikkäitä ravintoloita viettää iltaa ystävien kanssa. Pariolissa vierailevat myös yliopisto-opiskelijat.

Tuskin edes asukakat pitää lukua siitä missä korttelsitojen rajat kulkevta. Molemmat korttelistot kuuluvat Rooman kunnan poliittisen jaottelun mukaan Municipio II:een, mihin kuuluu myös Flaminion, Triesten ja Nomentanon korttelistot. Tämä jaottelu on yhtä hankalaa ja sekavaa Roomassa kuin se on Ruotsissakin.

Helpointa on tänne tulla bussilla 910 Terminin rautatieasemalat ja jäädä pois kyydistä Piazza Euclidellä, mikä sijaistee Pariolin keskustassa. Bussi kulkee Pincion kortteliston kautta. 

Pariolin kautta kulkee myös Viterbosta kulkeva paikallisjuna, mutta siitä ei ole suurta hyötyä Pariolissa asuville.  Junan pääetpysäkki sijaitsee Flaminion rauatieasemalla, Piazza del Popolon kupeessa. Viterbossa kanattaa käydä jos on aikaa. Täällä on oma postaukaseni Viterbosta ja täällä Viterbon provinssista.

Vaikka Parioli on tavallaan vain asuinkorttelisto, niin silti täällä on nähtävyyksiä ja Piazza Eucliden ympäristössä on mahdollisusu myös shoppailuun. Tavallinen turisti ei yleensä viivy Roomassa kuin kolme vuorokuatta, korkeintaan viikon, mutta te jotka oleskelette täällä kauemmin, niin suosittelen tehdä päivän retki Parioliin.

Piazza Euclidellä sijaitsee iso kirkko nimeltä Sacro Cuore Immacolato di Maria. Kirkon yhteydessä sijaitsee myös seurakuuntaa varten oma kirkkosali.  Kirkko on melko moderni, eikä mikään sen suurempi nähtävyys.

Via Lima johtaa Via Panamalle, missä katujen risteyksessä seisoo muotitalo Nardi.

Tässä sijaiste myös valtavan sio ykistyien yliopisto LUISS Guido Carli,  ja niitähän on erittäin paljon Roomassa. Jokaikisellä katollisella sääntökunnallakin on oma korkekaolunsa. Roomasta löytyy myös muitetn sukontojen krokekaoluja sekä sueita amrikkalsia yliopistoja. on ilmainen yksityinen yhteiskuntatieteiden yliopisto Roomassa, joka on osa italialaista työnantajajärjestöä Confindustriaa ja jossa on noin 9 000 opiskelijaa. Luissia pidetään usein yhtenä Italian kahdesta parhaasta yliopistosta.

Portugalin Vatikaanin  suurlähetystö vie suuren osan alueesta. Alue on kuitenkin huolella eristetty muusta, joten sinne ei voi mennä noin vaan. Suurlähetystö sijaitsee isossa kauniissa puistossa.

Suomen suurlähetystö sijaitsee myös täällä Pariolissa, Via Lisbona 3. Bussi 168, pysäkin nimi on Panama/Lisbona. Alueella sijaistee runsaati suurläheystöjä. Via Lisbona on kaunis katu, bulvardi tyyppinen katu. 

Tämä bussi 168 tekee pitkän kierroksen kaupungilla. Se lähtee Tiburtinan rautatieasemalta ja kulkee kaupungin kesksutan itäistä laitaa kohti Pariolia. Sitten bussi jatkaa matkaansa Flaminion kortteliston lävitse Teveren joen vastarannalle. Mutta Piazza Eclidillä se ensin kääntyy oikealla ja sitten palaa takaisin torille ja siitä sitten ajaa vasemmalle Flaminioon  ja käy kääntymässä Largo M. LIo Diaz nimisellä aukiolla. Siellä bussi käntyy takaisin kohti Piazza Euclidieä ja Tiburtinan rautatieasemaa. 

Kun Roomasta tuli Italian kuningaskunnan pääkaupunki vuonna 1861, jolloin Italiasta tuli yhtenäinen itsenäinen valtio. Ja sen huomaa vieläkin että Italia on nuori valtio, missä erot ovat suuret alueiden välillä. Alueilla eletään vieläkin omien ikivanhojen kulttuuriperintöjen mukaan ja puhutaan paikallista omaa kieltä. Ruokalajitkin ovat paikallisia.

Roomassa alkoi syntyä nopeasti uusia alueita Aurelian kaupunginmuurien ulkopuolelle. Pariolista oli ensimmäisten viidentoista kortelliston joukossa ja Pariolin korttelisto perustettiin virallisesti vuonna 1921 ja se sai numerokseen II. Nykyään korttelistoja on 26. Täällä asuu nykyään noin 22000 asukasta. Suuri osa korttelsiton alueesta on puistoaluetta.

Viale Parioli rakennettiin alueen maanomistajien Filonardin ja Giorgin aloitteesta, jotka olivat kiinnostuneita uuden suuren kulkuväylän luomisesta alueensa kautta.  Heidän hankkeensa oli rakentaa tyylikkäitä huviloita tien varrelle. Viale Parioli, mikä on Viale Liegin kadun jatke, oli tarkoitettu "kaupunkikävelyksi", missä jalkakäytävät sijaitsevat puiden varjossa.

Porta Pinciana

Alueella sijaitsee myös kaksi kaupungin porttia Porta di Popolo ja Porta Pinciana Aurelianuksen kaupunginmuurissa.

Fasistisen hallinnon tultua valtaan, Pariolista tuli "aristokraattinen alue", mikä oli tarkoitettu virkamiehille, ja useat aateliset ja byrokratian jäsenet, jotka saapuivat Roomaan Savoijin kuningasuvun mukana, asettuivat tänne asumaan. Tänne raknnettiin myös iso moskeija, mikä on samalla Italian islamilainen kulttuurikeskus, Viale della Moschea 85. Se on rakennettu Saudi-Arabian kuninkaan Faisalin aloitteesta, ja se sijaitsee Pariolin kukkulan juurella. Moskeija valmistui kahdessakymmenessä vuodessa ja arkkitehti Paolo Portoghesin suunnittelema rakennelma ulottuu noin 30 000 neliömetrin alueelle, minkä Rooman kunta lahjoitti.

Bussi 230 käy moskeijan edustalla. kääntymässä. Bussi lähtee Piazza Euclidiltä ja kulkee vain kahden psyäkin väliä. Viterbosta kulkevan paikallisjunan pysäkki Campi Sportivi sijaitsee siinä lähellä. Pariolin keskustassa juna pysähtyy myös pysäkillä Ascua Asetosa. Junan päätepysäkki sijaitsee Falminion asemalla, Piazza del Popolon kupeessa.

 

Toinen Pariolin viehätys on  melko uusi Auditorium Parco della musica nimeltä "Ennio Morricone". Renzo Pianon suunnittelema kompleksi koostuu kolmesta konserttisalista, jotka on sijoitettu säteittäin ulkoilmateatterin, "cavean" ympärille, johon mahtuu 3000 katsojaa. Vain vuosi myöhemmin vihitystä auditoriosta tuli Accademia di Santa Cecilia -konserttikauden pysyvä koti.

Naapurustossa on suurlähetystöjä ja konsulaatatteja tiheään, ulkomaalaisia pankkeja ja rahoitusyhtiöitä sekä lukemattomia studioita ja toimistoja. Myös olympiakylä sijaitsee alueella.

Naapurustoa alusta alkaen on leimannut vauraus antaa Pariolin nuorille asukkaille stereotyppisen melko korkean elämän tason, muodikkaita vaatteita, kalliita autoja ja luksustuotteita käyttäviä nuorille aikuisille rakennetun alueeen. Lempinimi "pariolino" viittaa Roomassa  nuoriin, joilla on tämä sama tyyli, mutta jotka eivät asu täällä.

Tämä alue on paikka paikoin kaunista. Rakennukset ja niitten puistoalueet ovat taivaallisen kauniita. Kerrostalo alueilla näyttää samanlaiselta kuin muuallakin Roomassa. 

Pinciano, Quartiere III sijaitsee siinäPariolin eteläpuolella, ja se  on  myös vauras kaupunginosa, mistä löytyy 1600-luvulta peräisin oleva Villa Borghese museoineen ja kauniine puutarhoineen. Borghese-galleriassa on esillä Berninin veistoksia ja National Gallery of Modern Art'issa sekä Van Goghin että Modiglianin teoksia. 

Explora-lastenmuseo/Il Museo dei Bambini di Roma, tarjoaa lapsille toimintaa opetustarkoituksessa. Villa Giulia missä sijaitsee Italian mielenkiintoisin ja kattavin Etruskien museo. 

Via Flaminia kulkee Pincianon kortteliston läntisenä rajana ja Viale Parioli toisena läntisenä rajana. Via Salaria alueen itäisenä rajana ja Teveren joki pohjoisena rajana.

Suuri osa korttelistosta on viheraluetta, sillä täällä sijaitsee suuri Villa Ada Savoian puisto, mikä on nykyään julkinen puisto ja josta olen tehnyt postauksen täällä. 

Puisto on erittäin suosittu ulkoilu alue, ja sen pohjoisosissa Lago Villa Adan järven ympärilllä pidetään kesäkaudella ulkoilmakonsertteja ja muuta mukavaa ajanveiettä. Autolla ajo on kilelttyä koko puistoalueella.  Bussi 92 kulkee Terminin rautatiasemalta ja bussi 135 kulkee tästä ohitse Tiburtinan rautatieasemalta. Molemmat bussit psyähtyvät pysäkillä Somalia /Terziana.

Briscillan katakombit  sijiatsee  Villa Adan itäisellä laidalla, VIa Salaria 430. Olen tehnyt Catacombe di Pricillasta postauksen Rooman katakombeista täällä. Tänne tarvitaan etukäteisvaraus!

Puistoaleelueelle on toki useita sisäänpääsyjä, mutta Lago Villa Adan ympäristö on erityisen viihtyisää aluetta.

Täällä voi vuokrata soutuvenettä ja souudella Lago Villa Adan järvellä.

Aikasemmin puistoalue kuului Italian kuningasperhelle ja siitä nimitys Savoia. Italialaiset eivät koskaan halunneet maastan kuningaskuntaa ja siksi Italiassa oli vain neljä Savoian suvun kuningasta. Viimeinen kuningas Umberto II Umbertosta tuli kuningas 10. toukokuuta 1946, kun hänen isänsä luopui kruunusta. Hän itse joutui luopumaan kruunustaan kuukautta myöhemmin, kun kansanäänestys johti tasavallan perustamiseen Italiassa. 

Tavallaan Umberto karkoitettiin ikuisesti Italiasta. Hänen jälkikasvullaan on oma Savoian herrtuaskunta Ranskassa, aivan Italian rajalla, mutta he ovat saaneet tulla Italiaan vapaasti, jos ovat halunneet. Umberton pojan poika prinssi Emanuelle Filiberto di Savoia on asunut koko aikuisen ikänsä  Roomassa perheensä kanssa. Täällä olen kertonut Savoijan suvusta. Heillä on myös palatsi Torinossa ja siellä on suvub hautakappeli. Suku omistaa useita linnoja.

Kaikissa sodissa kuolleiden italialaisten musitopuisto.

Villa Glorin puistoalue on myös nykyään julkinen puisto. Alueelle on useita sisäänkäyntejä, mutta portit lukitaan auringonlaskun aikaan, kuten Roomassa on tapana. Lapsille löytyy oma puistoalue, missä voi ratsastaa poneilla.

Heti portin jälkeen oikealla puoella sijaitsee kahvila/baari, missä näköjään juhlitaan  usein lasten syntymäpäiviä. Muuten täällä on niin sanottu Tavola calda, seisova pöytä tarjoilu. Joten täällä voi syödä lounaan ja päiväällisenkin, tai vaan kahvitella tai juoda lasin jotain aperitivoa. Kahvila suljetaan kello 20.30, maanantaisin suljettu. 

Puistoalueen ympärillä ajaa useita busseja kuten 53, 910 ja yöbussi nD3. Bussit käyvät Piazza Euclidellä, hyvin lähellä Villa Glorin puistoalueen pääporttia. Piazzallla sijiatsee myös paikalsijunan asema Euclide,miltä lähte kaksi katua etelään päin, Via Filippo Civinini jaVia Domenico Chelinini. 

 

Torin pohjosireunalla seisoo valtavan sio kirkko nimeltä Cuore Immacolato della Beata Vergine Maria/Siunatun Neitsyt Marian tahraton sydän.

Villa/Casale Glori oli entinen maatila missä ei varmaankaan kukaan asu. Luultavasti rakennus toimii tarvike- ja työkaluvarastona  henkilökunnalle, jotka pitää huolta tästä suuresta puistoalueesta. 

Tältä Casale Glori näyttää toiselta sivultaan

Mutta sen sijaan siellä on suljetulla alueella rakennus, mikä on AIDS-sairaille perheille tarkoitettu hoitokoti. 

Varjoisia polkuja, Välimeren vihreitä mäntyjä, tammia, hevoskastanjoita ja oliivipuita, jotka on rivitetty huolellisesti riveihin. Alue avattiin yleisölle vuonna 1924 arkkitehti De Vicon hankkeesta, ja se oli omistettu, kuten nimi Parco della Rimembranza viittaa, ensimmäisen maailmansodan aikana kaatuneille. 

Rooman kunnan aloitteesta vuonna 1997 puistoon liitettiin joitakin nykytaiteilijoiden taideteoksia, kuten Uncinin, Canevarin, Castagnan, Dompèn, Stacciolin ja Kounelliksen teokset, jotka ovat esimerkki taiteesta luonnon keskellä.

Pääsisäänkäynti sijaitsee Piazza del Parco della Rimembranzalla, Viale Pariolin alkupäässä. Puistossa on lapsille ratsastuskoulu ja leikkipuisto, perhekoti AIDS-potilaille, patsasalue ja yksi baarikin, Bar Villa Glori, missä on tavola calda/buffepöytä. Baari sijaitsee leikkipuiston vieressä, joten täällä pidetään usein lasten syntymäpäivä kekkereitä. Avoinna kello 8-18.

Via Flaminion katuhan oli aikoinaan maantie ja sen alkupää on nykyään aluen tärkein katu, mikä johtaa Teveren joelle saakka. Se jatkuu sitten Teveren joen pohjoisrannalla ja se johtaa Tor de Quinon taajamaan ja siitä se sitten lähtee leveänä moottoritienä itään päin, kunnes se yhtyy uudenpaan Via Flaminion tiehen nimeltä Flaminia Nuovo.

Via Bartolomeo Ammannnati on kävelyn arvoinen katu. Erittäin kaunista aluatta muutenkin. Balestran huvila on nykyään yksityinen Casinorakennus. Giuseppe Balestra luovutti huvilan Rooman kaupungille vuonna 1939. Puiston omistaa vieläkin Rooman kunta ja se on 1500 hehtaarin laajuinen. Pääsisäänkäynnin vasemmalla puolella ulkoilutetaan koiria ja oikealla puolen puistoa on lasten leikkipaikka ja jonkilainen kahvila.

Olympiakylä on osa Pariolin kaupunginosaa, joka vihittiin käyttöön vuonna 1960 Rooman olympialaisia ​​varten. Olympialaisten jälkeen kylä on toiminut ihan tvallisena asuintaajamana.

Pariolin alue rakennettiin 30-luvulla ja se on ollut yläluokan asuinalue. Varsinkin alueella lähinnä Villa Borghesen aluetta ja Piazzale delle Muse'a on kauniita asuinrakennuksia. Useita suurlähetystöjä sijaitsee Pariolissa, trendikkäitä ravintoloita ja clubeja löytyy myös. Kaikin puolin viihtyisä ja siisti alue, mutta hieman sivussa. Liikenneyhteydet ovat kehnonlaiset.

Ponte Milvion silta on historiallinen silta. Konstantin Suuri voitti Maxentiuksen taistelussa juuri Ponte Milvion sillalla vuonna 312. Sillalla on nykyään ajokielto. Rakastuneet pariskunnat käyvät yhdessä laittamassa munalukon siltaan ja heittävät avaimet  Teveren jokeen toivossa että näin heidän rakkautensa kestää ikuisesti.

Auditorium Parco della Musica kuvassa keskellä

Sala Santa Cecilia, Viale Pietro de Coubertin

Konserttisalin omistaa kuuluisa ja maailmalla korkeasti arvostettu Accademia Nazionale di Santa Cecilia. Suosittelen käydä ainakin kerran täällä konsertissa!

Sinne löytää ehkä helpoiten  jos ottaa raitiovaunun numero 2 Piazzale Flaminiolta ja ajaa sillä Apollodoron pysäkille ja siitä sitten oikealle. Samassa rysyssä sijaitsee Parco della Musica ja muita yleisiä rakennuksia puistoalueen keskellä. Ainakin bussit 53, 168, 910 käyvät De Coubertin/Auditomium pysäkillä kääntymässä.

San Luigi Gonzaga, Via di Villa Emiliani 19

Avoinna kello 7.30-12.00 ja16.30-20.00. 
Messu arkisin kello 7.30, 9.00 ja 19.00. 
Sunnuntiasin kello 9.00,10.30, 12.00 ja 19.00. 

Kirkko on pyhitetty Aloysius Gonzaga'lle. Kirkko on kuitenkin alunperin rakennettu karmeliittiluostarijärjestön nunnille vuonna 1929. Lähetysjärjestö Sacro Cuore di Gesu osti sen vuonna 1958. Jesuiitit peruskorjasivat kirkon ja luotarin ja paavi Johannes Paulus II vieraili heidän luonaan vuonna 1988. Kirkko toimii paikallisena seurakuntakirkkona ja on myös  vieressä sijaitsevan jesuiittiluostrain käytössä. Luostarin  ovet ovat avoinna kaikille vierailijoille. Ei yövieraita.

San Roberto Bellarmino, Piazza Ungheria

Tämä kirkko on myös jesuiittien kirkko. Se on pyhitetty Pyhälle Roberto Bellarmininolle. 

Kirkkoa käyttävät myös karmellittinunnat  joilla on ihastuttava luostari Tre Madonne,  Via dei Tre Orologin tien loppupäässä. Kenellä on aikaa ja voimia voin suositella kävelyä tien päähän luostariin. Alueella on muutenkin monia satoja erinomaisen kauniita rakennuksia  kasteltavana. 

Bussi 53, joka lähtee Porta  San Giovanni Lateranolta,  Colosseumin ja Piazza Venezian kautta, Villa Borghesen puiston  kupeesta, Pincianon kautta Manchinin juna-asemalle, on yksi vaihtoehto matkustaa Parioliin. 

Sillä on pitkä reitti joten se kestää aikansa mutta siinäpä sitten tulee katseltua maisemia saman tien. Bussi pysähtyy myös melko lähellä Auditorio Parco della Musica'a ja Santa Sala Cesilia'a.

Huom! Aktivoi bussilinjakartta klikkaamalla karttaan.

San Valentino, Viale Maresciallo Pilduski, kirkko ja katakombi

Jo neljännellä vuosisadalla oli kirkko juuri tällä paikalla, Valentinon katakombien sisäänmenon edessä. Kirkko rakennettiin silloisen paavin Julius I:n käskystä. Bendiktiiniuluostari rakennttin sen viereen 1000-luvun alussa. Katakombit unohdettiin kunnes 1500-lvulla Antonio Bosio tutki katakombeja. Silloin oli jonkin verran kirkon seinistä vielä jäljellä raunioita. Myöhemmin arkeologit kaivelivat katakombin ja  kirkon luona. Vuonna 1986  maanvyörymä aiheutti vesitulvan ja tuhosi kaivaukset. Nykyäänkään sitä ei olla vielä yritetty korjailla.

Pyhän Valentinon jälkeenjäännökset löytyvät Santa Maria in Cosmedinin kirkosta, Piazza della Bocca della Verita

Pyhä Valentino oli pappi antiikin ajalla Roomassa. Kerrotaan että häneltä hakattiin kaula poikki vuonna 269 eaa kristittyjen vainon aikana. Valentinus valitsi uskonsa takia marttyyrikuolemaan ja keisari Claudius II  tuomitsi Valentinon kuolemaan. Pyhän Valentinon päivää juhlitaan vuodesta 498 lähtien joka vuosi 14. helmikuuta. Tästä on Suomeenkin levinnyt tapa viettää Ystävänpäivää.

Nykyinen San Valentinon kirkko on erittäin moderni kirkkorakennus

Villa Ada Savoia sijaitsee puistoalueen keskellä. Tämän lähemmäksi Villa Ada Savoiaa ei pääse.

Villa Ada on  noin kaksi neliökilometriä suuri puistoalue, missä aikoinaan asui Italian kuningasperhe Savoia. Nykyään suurin osa alueesta on Rooman kunnan omistamaa aluetta, paitsi jokunen rakennus, mitkä vieläkin kuuluvat Savoian suvulle. Joitakin yksityisiä rakennuksia tontteineen löytyy myös alueelta, kuten Egyptin suurläehtystö, joka sijaitsee Villa Savoiassa. Mussolini asui myös aikansa Villa Ada Savoiassa.

Koko Villa Adan puistoaluetta vartioivat poliisit ja sotilaat. Kesäaikaan puistossa pidetään musiikkifestivaaleja viikkotolkulla. Siellä esiintyy kaikkialta maailmasta esiintyjiä, tunnettuja ja tuntemattomia. Paikalla on myös ruokatarjoilua, mitkä tarjoavat kansainvälistä ruokaa. Alueella voi vuokrata polkupyöriä ja soutuveneitä, jolla voi soudella tekojärvessä. 

Rooomalaiset rakastavat puistojaan ja viheralueitaan. Useimmat aatelisten huviloiden puistoalueet ovat nykyään julkista tilaa.  Harvassa pääkaupungissa onkaan niin paljon puistoalueita ja niin viheriästä kuin Roomassa.

Villa Adan puisto on suosittu picknick paikka ja virkistysalue

Puiston sisäänkäynnit: Via Salaria 265, Via di Ponte Salario (tekojärven luona), Via di Monte Antenne ja Via Panama.

Pariolissa sijaitsee kolmaskin tunnettu iso villa, nimittäin Villa Grazioli, Via Salarian ja Viale di Villa Graziolin katujen kulmauksessa. Villa on nykyään hotelli ja sen isolla tontilla sijaitsee muun muassa Kiinan ja  Kanadan suurlähetystöt.  Tontti on suuri sillä siinä viljeltiin viiniä ja muita hedelmäpuita. Tontin läntisessä päädyssä on julkinen puistoalue, missä on lasten leikkialue. 

Rooman moskeija, Vaiel della Moschea 85

Bussi 230, pysäkki Moschea/Foret Antenne

Nähtävästi Euroona suurin moskeija, 30 000 neliömetriä. Sisään mahtuu 12000 henkeä. 

Rooman suuren moskeijan tilasi ja rahoitti Saudi-Arabian kuningas Faisal, Saudi-Arabian kuninkaallisen perheen perustaja. Projekti uskottiin Paolo Portoghesille, joka työskenteli yhdessä Vittorio Gigliottin kanssa. Moskeija ie ole vain moskeija, vaan rakennsus siltää myös Isamlilaisen centerin.