Piazza di Sant'Ignazio

Sant'Ignazion basilika

Sant'Ignazion kirkon julkisivu on mahtava näkemys kun saapuu torille pohjoisesta päin Via dè Burròa pitkin. Piazza Sant'Ignazio on Rooman kauneimpia toreja, uskallan väittää.

Sant'Ignazio di Loyolan kirkko on yksi Rooman upeimpia yhdessä Il Gesu ja Sant'Andrea al Qurinalen kanssa, jotka myös kuuluvat jesuiittijärjestölle. San Saban kirkon omistaa myös jesuiitit.

Sant'Ignazon kirkon takana sijaitsee Collegio Romano, joka toimi alkuun ihan tavallisena opinahjona poikalapsille. Ensimmäiset kouluthan olivat luostarikouluja. Varsinkin poikien ja ennen kaikkea aattelispoikien kasvatukseen kuului asua luostarissa ja käydä eräänlainen peruskoulu läpi. Paavi Gregoris XIII Boncompagni rakennutti collegion. 

Collegio Romanossa perustivat Galileo Galilei ja Giuseppe Calandrelli, retoriikan mestari, astronomisen obseravatorion vuonna 1787. 

Nykyään sijaitsee rakennuksen itäisessä osassa Italian valtion kulttuuri- ja tursimiministeriön pääkonttori, Ministero dei Beni e dele Culturali e del Turismo.

Kupoli on vain maalaus, ei kupoli, siis näköharha

Andrea Pozzon mahtavan kaunis kattomaalaus

Kirkkoa vastapäätä torin reunalla sijaitsee nämä elegantit roccocotyyliset rakennukset, jotka ovat arkkitehti Filippo Raguzzinin suunnittelemat.

Tämä on erittäin rauhallinen tori, ei myymälöitä eikä torimyyntiä. Torin reunalla sijaitsee vain yksi ravintola, Da Sabatino-Le Cave di Sant'Ignazio.

Piazza di Sant'Ignaziolle löytää helpoiten kun lähtee Via del Corsoa pohjoiseen päin Piazza Venezialta. Noin parinsadan metrin päästä lähtee vasemmalle katu Via del Caravita. Sant'Ignazion kirkko ja tori on heti siinä muutaman askeleen päässä. Via Caravitan varrella sijaitsee Oratorio Caravita jossa pidetäöän sunnuntaisin  kello 11.00 messuja englanniksi. Kirkko on jesuiittien omistama erittäin lämminhenkinen ja kotoisa kirkko.

Sant'Ignazion kirkon vasemalla puolen Via Seminario 76,  sijaitsee Italian edustajainhuoneen kirjasto Biblioteca della Camera dei deputati. Tämä on osa eduskunnankirjastoa johon kuuluu myös Senaatin kirjasto Palazzo della Minerva'ssa. Molemmat kirjastot ovat avoinna kaikille 16-vuotta täyttäneille, kun näyttää ID-korttia ja täyttää formuläärin. Näin saa puoleksi vuodeksi kirjastokortin haltuunsa. Molemmissa kirjastoissa on todeallakin paljon mielenkiintoista monilta eri aloilta, sekä paljon lehtiä. Avoinna maanantaista perjantaihin kello 9-00-19.30 ja lauantaina kello 9.00-12.30.

Trinity College Irish Bub, Via del Collegio Romano 6

Tämä bubi on avoinna joka päivä kello 12.00-03.00.

Sant'Ignazion kirkon leveät portaat toimivat silloin tällöin estradina. Torilla pidettävät ulkoilmakonsertit ovat erittäin suosittuja lämpiminä kesäiltoina.

Piazza di Pietra ja Tempio d'Adriano/Hadrianuksen temppelin rauniot

Piazza Sant'Ignaziolle kannattaa oikeastaan tulla Via de Burroa pitkin, sillä se mahtava näky kun kulman takaa näkee Sant'Ignazion kirkon julkisivun. Via de Burron kujalle kulkee myös pieni sähköbussi 116. Via de Burro on hyvin lyhyt kujanpätkä joka johtaa pienelle Piazza Pietralle. Heti siinä Via di Pietralla on kaksi ravintolaa. Kumpikaan ei ole mitenkään kehuttava. Piazza di Pietralla on kahvila Gran Caffe. Piazzan toisessa päässä sijaitsee Salotto 42.

Santa Maria della Pace

Santa Maria della Pace, Piazza della Pacen torin päädyssä

Nykyään kirkon vieressä sijaitseva luostarirakennus toimii näyttelyiden, kokousten ja konserttien tilana. Rakennuksessa on kahvila ja kirjakauppa. 

Rafaelin fresko, The Sibyls Santa Maria della Pacen vieressä olevassa kirkossa, näkyy ensimmäisessä kerroksessa. 

HUOM! Palasin jälkeenpäin takaisin kertomaan että suuren maalarimestari Rafaelin/Raffaellon maalaamat freskot Chigin kappelissa on putsattu Rafaellon 500-vuotisjuhlavuoden kuunniaksi. Rafaello kuoli siis 500 vuota sitten. Scuderie del Quirinale Roomassa on järjestänyt Rafaellon maalausten näyttelyn taidegalleriaansa. Täällä olen kertonut aikaisemmin Scuderiesta. Näyttely aikaa on jatkettu kello yhteen asti yöllä, sillä kaikki ei voi tulla sisän yhtäaikaa kronan takia, vaan sisään päästetään kerrallan vain määrätty määrä kävijöitä. Etukäteisvaraus on pakollien, jolloin saa tarkan vierailuajan. Pääsylipun hintaan sisältyy kasvosuoja. Koronarajoitukset ovat Italiassa voimassa 31. heinäkuuta saakka, joilloin harkitaan uudelleen tilannetta. 

Villa Frarnecina on avoina viikon kaikina päivnä kello 10-17, paitsi maanantaisin suljettu.

Antonio Forcellino on taitava konservaattori ja arkkitehti, joka sai kunnian putsata nämä arvokkaat freskomaalaukset täällä Santa Maria della Pacen kirkossa, Chigin kappelissa.

Sisäänkäynti chiostroon/luostariin vasemmalta puolelta kirkkoa 

Giuseppe Vasin kuvaus kirkosta

Vicolo della Pace, kirkon oikealla puolella kulkee hyvin kapea kuja, mikä johtaa erittäin kauniille Largo Febolle. Kirkon vasenta puolta kulkee kuja Arco della Pace, kapeaa kapeampi kuja, mikä johtaa Via dei Coronarille. Nämä kaksi kujaa ovat suosittuja 'suunnistuskujia' Roomassa. 

Kirkon takana kulkee vielä kolmaskin erittäin kapea ja viihtyisä kuja nimeltä Vicolo della Volpe, siis sudenkuja. Se kuja johtaa myös Via dei Coronarille.

Santa Maria della Pace

Avoinna joka päivä kello 9.30-18.30.

Paavi Sixtus IV della Rovere (1414-1484) rakennutti tämän hyvin erikoisen kirkkorakennuksen, jonka suunnitteli Baccio Pontelli (1450-1494). Hän toimi paavi Sixtus IV:n "kaupunginuudistajana". Firenzeläinen arkkitehti Baccio Pontelli oli mukana monessa uusrakennusprojektissa 1400-luvulla. Hänen arkkitehtuurisena erikoisuutenaan oli linnoitukset. Hän valmisti myös huonekaluja. 

Pohjapiirros josta näkee neliön ja ympyrän sekä vieressä sijaitsevan luostarin ja luostarin sisäpihan, chiostron. Luostari on saanut nimekseen Chiostro del Bramante. Luostarissa on erilaista kulttuurillista toimintaa ja täällä pidetään juhlia ja banketteja. Luostarissa sijaitsee suosittu ja rauhallinen kahvila, jossa voi istua tuntikausia. Suosittelen!

Kirkkosali on rakennettu kahdesta eri osasta. Pohjapiirros on erikoinen. Ensin on neliönmuotoinen osio ja sen takana ympyränmuotoinen osio jonka on Bramante suunnitellut. Kirkkosali on yllättävän pieni. Luostari on rakennettu vinottain kirkkorakennuksen päädyn viereen. Santa Maria della Animan kirkko ja Santa Maria della Pacen välillä on hyvin kapea kuja.

Kirkosta tuli hyvin suosittu alkuun. Luostarin suunnitteli Bramante, Raffaello Sanzo maalasi Chigikappelin upeat freskot ja Pietro da Cortona on uuskorjannut ja muokannut kirkkorakennusta. Santa Maria della Pacen kirkko oli ensimmäinen kirkko jossa alettiin pitämään messuja keskellä kirkasta arkipäivää. 

HUOM! Pariolin kaupunginosassa sijaitsee samanniminen kirkkorakennus, jonka omistaa Opus Dei järjestö. Kirkossa on Opus Dei järjestön perustaja Josemaria Escriva de Balaquer haudattuna.

Yksi Rooman renessanssin ja barokin helmistä: Santa Maria della Pacen kirkko.

Se seisoo paikalla, jossa muinoin sijaitsi Sant'Andrea de Acquarenariisin kirkko, joka sai nimensä vesimyyjistä, jotka haettuaan vettä Tiber-joesta puhdistivat hiekan joesta.

Legendan mukaan Neitsyt Marian kuva alkoi vuotaa verta vuonna 1480 sen jälkeen, kun humalainen sotilas heitti siihen kiven. Paavi Sixtus IV nimesi sen uudelleen Santa Maria della Virtù'ksi.

Kirkkoa kutsuttiin myöhemmin Santa Maria della Pace nimellä paavin valtioiden, Venetsian ja Napolin kuningaskunnan välisen sodan päättymisen kunniaksi.

Uuden kirkon projekti uskottiin arkkitehti Baccio Pontellille, kun taas Bramante rakensi 1500-luvun alussa liitteenä olevan luostarin ja pylväskäytävän. Kupoli lisättiin ensimmäisen kerran vuonna 1524 Antonio da Sangallo nuoremman piirustuksen jälkeen, ja se on koristeltu Pietro da Cortonan stukolla sekä Baldassarre Peruzzin ja Carlo Marattan maalauksilla.

Vuonna 1656 Pietro da Cortona loi alkuperäisen kupera julkisivun, jonka tilasi Aleksanteri VII Chigi. Paripylväitä tukee puoliympyrän muotoista portikkoa, jonka sivuilla on putteilla koristeltuja pylväitä.

Ylitettyäsi muinaisen 1400-luvun portaalin, astut tähän kirkkoon, jossa on yksilaivainen kirkko ja sivukappeleita.

Näistä mainitaan kaunis Chigi-kappeli, jonka Agostino Chigi tilasi Pietro da Cortonalle. Piirroksen on käsialaa Rafael, joka suunnitteli ja loi myös kappelin holvin yläpuolella olevan freskon, joka kuvaa sibyllejä ja enkeleitä sekä lunetissa olevia neljää profeettaa. Hänen oppilaansa Timoteo Viti viimeisteli sen hänen kuolemansa jälkeen.

Mainitsemisen arvoisia ovat myös Antonio da Sangallo nuoremman suunnittelema Cesin kappeli ja Jupiter Ottimo Massimon temppelin upeilla marmorilaatoilla koristeltu Mignanellin kappeli. Ponzettin ja Olgiatin kappelit puolestaan ​​ovat koristeltu Baldassarre Peruzzin ja Orazio Gentileschin freskoilla. Cesin kappelin suunnitteli sen sijaan Michelangelo.

Vuonna 1614 Carlo Maderno suunnitteli alttarin kehystämään Madonna ja lapsi -maalausta.

Pääalttari

Madonna della Pacen ikooni pääalttarilla

 

Kirkossa sijaitssee usemman suurmiehen hautakappeli, mutta kirkkoon tullaan pankkiiri Chigin kappelin takia. Herra Chigi oli sen ajan rikkaimpia miehiä, jonka perhe asui keskellä kaupunkin Chigin palatsissa. Palatsi on nykyään Italian valtion pääministerin asuinrakennus.

Suuri nestarimaalari Rafael Sanzio sai kunnian koritsella Chigin kappelin ja tulos oli aivan mahtava- Ehkäpä nämä maalaukset ovat Rooman kauneimmat. Ikävä kyllä kuvat ei vastaa todellisuutta.

Raffaellon upeaakin upeampi maalaus Sibylloista. Voisin uskaltaa väittää että tämä on Rooman kaunein kirkkomaalaus. Raffaello maalasi Sibylla freskot sienalaisen pankkiiri Agostino  Chigin sukuhaudan ympärille vuonna 1514. 

Alkuperäinen kirkko oli nimeltään Sant'Andrea de Aquarixariis kunnes Pietro Cortona rakensi kirkolle uuden julkisivun vuonna 1482. Sant'Andrea de Aquarixariis oli aquarellarien kirkko, siis vedenkantajien oma kirkko. Siihen aikaan ei ollut vesijohtoja vaan vesi kannettiin Teveren joesta. Aquarellarit olivat vedenkantajia ja myyjiä. Luostari rakennettiin vuosina 1500-1504 kardinaali Oliviero Caraffan toimesta. Luostarista tuli Bramanten ensimmäinen työ jonka hän teki aivan yksin.

Cappella Chigi

Kardinaali Flaminio Tajan muistomerkki

Yksi kirkon tyypillisimmistä elementeistä on niin kutsuttu Bramante-luostari, yksi renessanssin tärkeimmistä teoksista ja yksi taiteilijan ensimmäisistä roomalaisista teoksista hänen Milanon-oleskelunsa jälkeen.

Chiostro del Bramante nimellä kulkee tämä kirkon vieressä sijaitseva luostari, joka sai nimensä arkkitehti Bramanten mukaan. Luostari on kulttirakennus ja itse kirkko on jäänyt luostarin varjoon. Bramante loi tämän harmoonisen luostarin aivan omitoimisesti ilman apumiehiä. 

Luostari ja kahvila/bistro ovat avoinna kello 10-20, lauantaina ja sunnuntaina suljetaan vasta kello 21. Koska täällä on erilaisia tapahtumia, kokouksia, näyttelyjä ja tilaisuuksia myöhemminkin niin ulko-ovi saattaa olla avoin, mutta rakennus on ehkä suljettu yksityistilaisuutta varten.

Nykyään luostari on monitoimitalo jossa on kahvila, ravintola, taidenäyttelyitä, kulttuuritapahtumia, kokoushuoneita, juhlahuoneisto, kirjasto, myymälä ja kolme huoneistoakin vuokralla turisteille. Lapsille on ruuanlaittokursseja ja aikusille jogakursseja. 

 Caffe del Chiostro del Bramante

Kahvila on avoinna kello 10.00-19.30, suljettu maanantaisin.

Suosittelen tätä luostarin kahvilaa levähtämispaikaksi. Kahvila sijaitsee luostarin sisäpihan "parvekkeella". Moni roomalainen ja turistikin istuu kahvilassa tiekoneensa kanssa tai tekee tänne treffit. Sitten istutaan tuntikausia ja tapetaan aikaa. 

Kahvila on tunnettu yhtenä parhainpana Rooman "langattomista kahviloista". Ystävällinen henkilökunta ja hyvää ruokaa sekä ympäristö ensiluokkainen. Rauhallinen paikka. Tätä ei voi jättää väliin. Mielummin istun tässä ympäristössä kuin Piazza della Pacen kalliissa kahviloissa. Kahvilalla on myös sisätilat.

Tämä luostarin kahvila on viileä paikka kesäkuumalla.

Luostarin puoleltakin löytyy freskoja mutta ne ovat kovasti haalistuneita.

Rooman pyhät reliikit

Peter Paul Rubensin maalaus Pyhästä Pietarista Taivaanvaltakunnan avaimet kädessään. Maaalaus on Prado museossa Madridissa.

Pietari saapui Roomaan noin vuonna 60 jaa. Hänet teloitettiin naulitsemalla hänet ristille Neron sirkuksen ja hevoskilparadan luona, nykyisen Vatikaanin alueella. Häntä syytettiin yhteiskuntaa tuhoavasta tominnasta. Petrus haudattiin vieressä olevalle hautausmaalle, necropoliin.

Konstantinus Suuri

Keisari Konstantinus suuri (274-337) sai herätyksen 300-luvulla ja kääntyi kristinuskoon. Hän toimi Rooman valtakunnan keisarina 31 vuotta. Keisari päätti rakennuttaa kirkon Pietarin haudan päälle, josta tuli alkuperäinen pyhän Pietarin basilika. Nykyinen kirkkorakennus on peräisin 1500-luvulta. Apostolinhauta ja necropoli sijaitsee  vieläkin kirkkorakennuksen alla.

Konstantinus teki kristinuskosta Rooman valtakunnan uskonnon ja heti sen jälkeen alettiin rakentamaan kirkkoja hautatunneleiden eli katakombien päälle. Rooman katakombeissa oli runsaasti martyyreja haudattuina. Kirkkorakennukset rakennettiin niin että pääalttari asetettiin martyyrin haudan päälle.

Konstantinus Suuri perusti vuonna 330 uuden kristinuskon pääkaupungin, Nuova Roma/Uusi Rooma, jonka nimeksi sitemmin tuli Konstantinopel, Konstantinuksen kaupunki, ja joka me tunnetaan nykyään nimellä Istanbul.

Ilmestyskirjan mukaan syntyi perinne: "Kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin alttarin alla niiden sielut, jotka oli tapettu Jumalan sanan ja oman todistuksensa tähden. Ne huusivat kovalla äänellä: "Kuinka kauan kestää, Valtias, sinä Pyhä ja Tosi, ennen kuin lausut tuomiosi ja kostat meidän veremme maan asukkaille?" Silloin niille kullekin annettiin valkea vaate ja niitä kehotettiin odottamaan rauhassa vielä vähän aikaa, kunnes niitä ja niiden veljiä, niiden lailla surmattuja Jumalan palvelijoita, olisi täysi määrä." 

Noin viisikymmentä kirkkoa rakennettiin Roomaan tämän perinteen mukaan martyyrihautojen ylle.

Paavi Francesco vierailee Pyhän Paavalin haudalla San Paulo fuori le Muran basilikassa.

San Paulo Fuori le Muran basilika on yksi vanhimmista. Paulus teloitettiin läheisen Tre Fontanen luostarin alueella ja hänen ruumiinsa haudattiin Via del Mare/Via del Ostiensen varteen. Tre Fontanen luostarista olen kertonut täällä.

Tre Fontanen luostari ja Santa Maria in Sacra Coelin kirkko sijaitsevat Via Laurentinan varella, Via di Ascue Salvia sivutietä pitkin.Tiekyltissä lukee Abbazia delle Tre Fontane. San Paulo fuori le muran ja Tre Fontanen luostarin välillä on linnuntietä noin kaksi kilomteriä.

Video: Munkit työskentelevät.

Pyhän Paavalin ja Pieterin pääkallot ovat San Giovanni in Lateranon basilikassa. Valokuva esittää tabernakelin hyllyä, jolla seisoo Pietarin ja Paavalin pienet patsaat. Samalla hyllyllä sijaitsevat heidän pääkallonsa.

Prosessio San Giovanni in Lateranon basilikassa Pyhän Paavalin haudalla.

Keskiajalla pyhien marttyyrien ruumiinosat kuten luurangon palat, kallot, veripisarat, hiukset ym olivat tärkeitä esineitä. Marttyyrien esineistäkin, jotka ovat olleet kosketuksissa marttyyrin ruumiin kanssa, tehtiin reliikkejä. Reliikkien ympärille syntyi pyhiinvaellustraditio. Reliikkikirkoista tuli kulttipaikkoja. Ehkäpä se oli juuri reliikit jotka sai aikaan Rooman uuden nousun keisarinvallan hajottua. Reliikkejä kuskattiin myös pitkin Eurooppaa ja se auttoi kristinuskon leviämisessä. Ihmiset alkoivat vaeltamaan tuhansia kilometrejä vain saadakseen koskettaa marttyyrin kättä tai nenäliinaa. 

Kristinuskohan perustuu kuoleman ympärille. Marttyyriys on keskeinen elementti kristinuskossa, varsinkin katolilaisessa. Ajatus kuolemasta häivytetään siinä toivossa että kuoleman jälkeen voi saada ikuisen elämän. Kuolema on vain välttämätön kynnys ikuiseen elämään.  Tämä on yksi kristinuskon perusteita, mutta myös peruste reliikkien palvonnalle. 

Marttyyrien reliikit tarjoavat uskovaisille toivoa ja lohdutusta. Marttyyrit symbolisoivat juuri tuota "kynnystä" elämän ja tuonpuoleisen ikuisen elämän välillä. Marttyyrien hautapaikoista tuli paikkoja joissa maallinen ja taivaallinen kohtaavat.

Paavi Damaso I käski jo 300-luvulla  tehdä korjaustöitä katakombeissa. Hän kirjoitti myös listoja marttyyreiden hautapaikoista jotka sitten kirjattiin pyhiinvaeltajien oppaisiin. Vatikaaniin rakennettiin luostareita ja hospitseja jotka toimivat pyhiinvaeltajien majapaikkoina. Useimmat pyhiinvaeltajat luonnollisestikin halusivat asua niin lähellä Pyhän Pietarin hautaa kuin mahdollista. 

Pyhän Agnesen pyhät jälkeenjäännökset alttarilla Sant'Agnese fuori le Muraan basilikassa.

Muita kuuluisia roomalaisia marttyyrejä olivat Pyhä Agnesen lisäksi Pyhä Laurentinus ja Pyhä Sebastiano, joiden hautojen päälle rakennettiin basilikat.

Ovi joka johtaa basilikasta San Lorenzon/ Di Ciriacan, katakombeihin

Ovi joka johtaa myös Di Ciriacan katakombeihin Veranon hautausmaalta. Hautausmaa sijaitsee seinäkkäin San Lorenzo fuori le Muran basilikan kanssa, siis Pyhälle Lurentinukselle pyhitetty basilika jossa hänen pyhät jälkeenjäännöksensä sijaitsevat. Alttarin alla kryptassa on muutamien muittenkin marttyyrien reliikit.

San Lorenzon katakombit, Di Ciriaca, San Lorenzo fuori le Muran basilikan

Pyhän Sebastianon arkku San Sebastiano fuori le Mura basilikassa, Via Appia Antican varrella.

Pyhän Helenan mausoleumi Via Labicana varrella

Pyhän Helenan hautakappeli

 Santa Maria in Aracoelin kirkossa, Piazza Venezialla.

Santa Helena  pyhän ristin kanssa

 Santa Croce in Gerusalemmen basilikan katolla

Pyhä Helena, keisarinna Helena, keisari Konstaninus Suuren äiti, Flavia Lulia Helena Augusta (noin 250-330) oli erittäin tärkeä henkilö koskien kristinuskon "syntymää" ja hänen vaikutuksestaan (ja painostuksestaan) hänen poikansa keisari Konstantinus Suuri teki kristinuskosta Rooman valtakunnnan uskonnon. Ilman näitä kahta historiallista henkilöä ei meillä tuskin olisi kristinuskoa lainkaan, ken ties...

Pyhän Helena Augustan patsas Pyhän Pietarin basilikassa

Helena matkusti Jerusalemiin vuonna 326-328 jaa. Keisari Konstantinus oli käskenyt hajoittaa pakanallisen ajan temppelit Golgata jotka keisari Hadrianus oli rakennuttanut. Hajoituksen yhteydessä löytyi kolme ristiä.

Pietro della Francescan kuvaus siitä tapahtumasta kun Kristuksen risti löydettiin Golgatalta.

Yhdessä risteistä luki Jeesus Nasaretilainen, Juudean kuningas. Risteistä löytyi myös kolme piikkiä. Helena oli paikalla kun Kristuksen risti identifioitiin. Löytöä pidettiin miraakkelina. Risti laitettiin sairaan naishenkilön päälle ja hän parani heti. 

Helena antoi pilkkoa ristin kolmeen osaan. Yhden osan hän antoi jäädä Golgatalle, (löytyy nykyään Pyhän haudan kirkosta Jerusalemista). Toisen osan hän lähetti pojalleen Konstantinopeliin ja kolmanen osan hän vei mukanaan Roomaan. Helena säilytti ristinpalan Rooman palatsissaan. 

Katekumenien, käännynnäisten, piti Jerusalemissa  suudella ristin palaa todisteeksi siitä että he olivat kääntyneet kristinuskoon. Vuonna 1009 Jerusalemin ristinpala kätkettiin koska se oli jo kerran varastettu ja mutta onneksi palautettu myöhemmin takaisin Jerusalemiin. 

Titulus Crusis, Santa Croce in Gerusalemmen kirkko, reliikkikappeli, Rooma

Tämä on luultavasti se taulu, Titulus Crucis, joka oli naulattuna Jeesuksen ristillä ja jossa luki INRI, Jeesus Nasarettilainen, Juudean kuningas.

Vuonna 1998 antoi Vatikaani ristinpalan tutkittavakasi israelilaisille asiantuntijoille. Varsinkin tuo merkkitaulu, Titulus Crusis, jonka Helena toi mukanaan on melko varmasti peräisin ensimmäiseltä vuosisadalta jaa, siis Jeesuksen ajalta. Jerusalemin piispa Pyhä Cyrillus kertoi vuonna 349 että Kristuksen risti on jaettu useanpaan reliikkiosaan. Useat henkilöt joista myöhemmin tuli pyhimyksia halusivat Kristuksen ristireliikin haltuunsa. 

Jan Van Eyck'in kuvaus jossa nähdään Helena mukana kun ristiä tutkitaan Golgatalla.

Bysanttilainen ikooni jossa Konstantinus ja Helena sekä Kirstuksen risti. Ikooni löytyy nykyään Bulgariasta.

Helena toi mukanaan Jerusalemista  palan Jeesuksen kehtoa ja ristiä sekä monia muita reliikkejä. Hän toi jopa portaat joita pitkin Jeesus kiipesi polvillaan Pontius Pilatuksen eteen. Portaat sijaistevat nyt Scala Santassa, San Giovanni Lateranon lähellä sijaitsevassa, erittäin pyhässä kappelissa. Helena matkusti ympäriinsä Palestiinassa ja kokosi reliikkejä.

Santa Croce in Gerusalemmen basilikan pääalttarin kupoli ja takaseinä on koristeltu maalauksilla jotka kertovat Helenan matkasta Jerusalemiin ja Golgatalle.

Suurin osa reliikeistä löytyy Santa Croce in Gersalemmen basilikan, Basilica Santa Crucis, pyhän Jerusalemin ristin kirkon reliikkikappelista, joka on osa Helenan asuntoa Palazzo Sessorianoa. Palatsista tuli Helenan kuoleman jälkeen kartusiaaniluostari.  Pyhän Ristin basilika siis rakennettiin palatsin yhteyteen. Alkuperäinen kirkkorakennus oli nimeltään Santa Croce Basilica Eleniana o Sessoriana.  Nykyinen kirkkorakennus on 1700-luvulta. 

Santa Croce in Gerusalmme (Jerusalemin Pyhän ristin basilika) basilikan reliikkikappeli. 

Titulus Crucis

Kuvassa on osa torinolaisesta pellavaliinan kopiosta, johon väitetään jääneen Jeesuken kasvonkuva. Tämä kopio on nähtävillä Santa Croce in Gerusalemmen basilikan reliikkikappelin yhteydessä.

Reliikkejä on kahdenlaisia. Osa on marttyyrien tai pyhimysten ruumminosia, luita, hiuksia jne ja osa taas on esineitä jotka ovat kuuluneet marttyyrille tai pyhimykselle tai esineitä jotka ovat tavalla tai toisella olleet kosketuksissa marttyyreihin tai pyhimyksiin. Reliikkeistä tuli keskiajalla kauppatavaraa. Useat eurooppalaiset kirkot halusivat reliikkejä kirkkoihinsa. Esimerkiksi Pyhän Stefanon reliikkejä löytyy noin tuhannesta eurooppalaisesta kirkosta. Pyhiinvaeltajat halusivat myös Roomaan matkallaan saada hankituksi jonkinlaisen reliikin mukaansa kotiin. Jeesuksen, Paavalin, Pietarin ja muutamien muittenkin relikkkejä ei paavit myyneet muualle. Ne pysyivät Roomassa.

Kardinaalit ja Paavi näkevät Pyhän Pietarin haudan pääalttarilta

Pyhän Pietarin hauta Pyhän Pietarin kirkon alla ns Grottassa. Hauta sijaitsee kirkkosalin pääalttarin baldakinin alla.

Pyhän Helenan tuoma pala Jeesuksen kehdosta sijaitsee tässä komeassa reliikkiastiassa. Reliikki on nähtävnä Santa Maria Maggioren basilikassa, pääalttarin  alla, jonne pääsee poratita pitkin.

Santi Apostolin krypta jossa on apostoli Jaakobin ja Filippuksen pyhät jälkeenjäännökset.

Pyhän Pietarin ketjut San Pietro in Vincolin basilikassa

San Carlo a Corson kirkossa, Pyhän Carlo Borromeon sydän reliikkiarkussa.

Pyhän Johannes Kastajan reliikki,

 La Salle järjestön päämajassa, Via Aurelia 476

Luostarissa voi myös yöpyä. Casa per Ferie La Salle tarjoaa myös retrettejä ja loistavat konferenssimahdollisuudet. Heillä on 120 yhden-kahden ja kolmenhengen huonetta kaikkine mukavuuksineen. Ruokasalissa tarjoillaan aamiaista, lounasta ja pävällistä oman valinnan mukaan.  Cornelian metroasema sijaitsee aivan luostarin lähellä ja metrolla pääsee nopeaan keskikaupungille. Luostarilla on myös ilmainen autoparkki asukkailleen. 

Pyhän Giovanni Leonardin jälkeenjäännökset Santa Maria in Campitellin kirkossa.

Sant' Anastasian al Palatino basilikan reliikkikaappi



Sant'Agnese al Agonen kirkon reliikkikaappi

Lippaassa on keskellä pieni reikä josta näkee Pyhän Agnesen kallon, kylläkin hyvin kutistuneen.

Olen maininnut vain pienen murto-osan Roomassa sijaitsevista reliikeistä, ja vain ehkä ne tärkeimmät. Luonollisestikin reliikkejä löytyy myös Vatikaanista. Tässä voisi mainita vaikka samalla kaksi melko tuoretta tapahtumaa. 

San Gregorio di Nazianzenon arkku Pyhän Pietarin basilkassa

Pyhä Gregorio di Nazianzeno toimi arkkipiispana Konstantinopelissa. Hän kuoli vuonna 390 jaa. Hänet haudattiin ensin lapsuuden sijoilleen Kappadokiaan, nykyiseen Turkkiin. Osa hänen jälkeenjäännöksistään on Istambulissa. Osa reliikeistä tuotiin Roomaan, luultavasti nunnien mukana. Santa Maria in Campo Marzion nunnaluostarin viereen rakennettiin oma kappeli Pyhää Nazianzenon reliikkejä varten. 

Pyhän Pietarin basilikaan rakennettiin oma alttari Pyhän Nazianzenon jälkeenjäännöksille 1500-luvulla ja alttarille laitettiin Madonna del Soccorson ihmeitä tekevä ikooni. Pyhä Nazianzeno oli ensimmäinen pyhimys joka sai kunnnian sijaita näinkin lähellä Pyhää Pietaria. Vuonna 2004 avattiin sinetöity kupariarkku paavi Johannens Paulus II:n testamentin mukaan ja arkusta poistettiin Pyhän Nazianzenon sydän.Sydän annettiin lahjkasi Konstantinopelin ekumeeniselle patriarkalle, Bartolomeus I:lle.

Toisen Konstantinopelin patriarkan San Giovanni Crisostomon reliikit sijaitsivat myös pyhän Pietarin basilikassa 1500-luvulla. Alunperin hänet haudattiin myös kotikonnuilleen, nykyisen Turkin alueelle. Osa Pyhistä jälkeenjäännöksistä kuskattiin Konstantinopeliin, Santi Apostolin kirkkoon. 

Pyhän Crisostomon arkku oli tehty lyijystä ja se oli asetettu sitten puuarkun sisään. Vuonna 2004 avattiin tämäkin arkku ja Pyhän Crisostomon sydän poistettiin arkusta ja annettiin paavi Johannes Paulus II:n testamentin mukaan Konstantinopelin patriarkalle, Bartolomeus I:lle.

Konstantinopelin ekumeeninen patriarkka Bartolomeus I saapui Roomaan 26. marraskuutaa vuonna 2004. Samaan aikaan saapui Roomaan juhlistamaan tapausta kahdeskan muutta korkea-arvoista patriarkkaa. Tämä oli suuri kirkollinen tapahtuma kun yhdeksän ortodoksista arkkipiispaa tapasivat Paavi Johannes Paulus II:n samanaikaisesti Roomassa. Patriarkkojen lisäksi juhlallisuuksissa oli mukana useita suurlähettiläitä, kardinaaleja, pappeja jne. Lauantaina 27. marraskuuta kello 11.00 pidettiin juhlajumalanpalvelus Pyhän Pietarin basilikasssa jonka yhteydessä arkkipiispa Bartolomeus I:n sai pyhimysten jälkeenjäännökset albasterirasioissa. Tilaisuus televisioitiin mm USA:n ja Kreikkaan. Neljä henkilöä saattoi reliikit Istambuliin yhdessä arkkipispan kanssa.

Pyhät reliikit ovat vieläkin tärkeä osa katollista kirkkoa ja uskontoa.