perjantai 26. marraskuuta 2010

Pignan kaupunginosa



Pignan kapunginosa, IX

Kapunginosa on saanut luultavasti nimensä patsaasta Il Pignone, joka kuvaa käpyä. Aikoinaan tämä patsas sijaitsi juuri Pignassa mutta se siirrettiin Vatikaanin museon pihalle.

Pingnassa asuu noin reilut kymmenentuhatta asukasta. Alueella sijaitsee paljon palatseja ja kirkkojakin on melkein joka kulmalla.

File:Musei vaticani - cortile della pigna 01167.JPG

Käpy, Il Pignone, Vatikaanin museon sisäpihalla, joka on myös saanut nimensä kävyn mukaan, Cortile della Pigna.

File:FontanaPigna1.jpg

Pingnassa asuvat ovat saaneet uuden "kävyn" , joka on asetettu San Marcon basilikan edustalle.

File:Pigna - Palazzo Bonaparte a piazza Venezia 1010179.JPG

Palazzo Bonaparte, jossa Napoleonin äiti asui kuolemaansa saakka. Hän istui tuntikaupalla tuolla ensimmmäisen kerroksen parvekkella kodinhoitajansa puheen mukaan ja seurasi liikenenttä torilla ja Vittorio Emanuele II:n muistomerkkiä sekä Campidoglion kukkulaa. Ramolino Maria Letizia Bonaparte kuoli vuonna 1836.


Corso Vittorio Emanuele II

Pignan kaupunginosa käsittää Rooman keskeisimmät osat ja on melko pieni pinta-alaltaan. Largo Argentinlta Piazza Venezialle ja siitä Via del Corsoa pitkin Piazza Ignaziolle ja siitä Piazza della Rotondalle, noitten väliin jäävä alue on Pigna. 

Pignan alueella sijaitsee useita Rooman tärkeimpiä nähtävyyksiä. Pignan symbooli on käpy joka on tosiaan olemassa pronssiveistoksen muodossa ja se sijaitsee nykyään Vatikaanin museon sisäpihalla, Cortile de Belvedere, tai Cortile della Pigna, kuten sitä myös kutsutaan. Pignan asukkaat väittävät että käpy on varastettu. Kunta on antanut pignalaisille uuden kävyn suihkulähteen muodossa ja sen löytää San Marcon kirkon edustalta. Käpy aikoinaan koristi Isis-temppeliä joka sijaitsi Pignan alueella. Pignan alue on vieläkin kovin keskiaikainen. Alueelta löytyy monta palatsia ja kirkkoa.


Via del Plesbiscito

File:Pigna - Collegio romano 1080166.JPG

Collegio Romano, Piazza del Collegio Romano

Collegion perusti Ignazio Loyola vuonna 1551 jesuiittijärjestölle, Compagnia di Gesú. Paavi Gregorius VIII Boncompagni rakennutti Collegion Pignan kaupunginosaan ja rakennuksen edustalla sijaisteva tori sai nimekseen Piazza del Collegio Romano. Bartoloemo Ammannati suunnitteli rakennuksen ja lähin naapuri on Palazzo Doria Pamphili joka jää Via Latan ja Collegion väliin. Saman rakennuksen päädyssä sijaitsee nykyään myös Italian valtion kulttuuria ja kultturiarvoja vaaliva ministeriö, Il Ministero per i Beni e le Attività Culturali. Rooman kunnan omat "beniculturali" sivut joilta löytyy paljon mielenkiintoista infoa aiheesta kiinnostuneille.


Palazzo Altieri, Piazza del Gesu, vastapäätä Il Gesun kirkkoa

Altierit olivat vaikutusvaltaista ja rikasta sukua 1700-luvun Roomassa. Paavi Clemens X oli Altieri suvultaan. Osassa palatsia asuu vieläkin Altierin sukulaisia ja osa palatsista on vuokrattu tai myyty pankille. Palatsissa sijaitsee myös Altierin suvun mittava kirjasto. Kuluuisa näyttelijätär Anna Magnani asui aikoinaan palatsissa. Pitkä liuta kuuluisia taidemaalareiden luomuksia löytyy palatsin seiniltä.


Palazzo Doria Pamphili, Piazza Doria Pamphili

Palatsi on niin suuri että se kattaa kokonaisen korttelin, Via del Corson, Piazza del Collegio Romanon, Via della Gattan ja via del Plebisciton välillä. Palatsin omisti alunperin della Roveren suku, sitten Aldobrandinit ja lopulta Doria Landi Pamphilit. Pamphilien suvulla oli tapana naida toisia aatelissukuja ja kasvattaa valtaansa ja omaisuuttaan tällä tavalla.

Huom! Piazza Navonan reunalla on toinen Palazzo Pamphili jota ei pidä sotkea tämän palatsin kanssa.


Palazzo Grazioli, Via del Plebiscito

Sijaitsee Palazzo Altierin ja Palazzo Doria Pamphilin välissä. Palatsin paikalla on asunut Ercolanin perhe jotka kustansivat palatsin rakentamisen ja Giacomo della Porta suunnitteli sen. Jesuiittipappi Luigi Gottifredi asuttui asumaan palatsiin ja muutti palatsia jonkin verran. Itävallan suurlähetystö on asunut palatsissa, espanjalainen prinsessa sekä Luccan herttuatar. Espanjan prinsessa Maria Luisa Bourbon kuoli palatissa vuonna 1824. Sen jälkeen Maglianon herttuas osti palatsin ja Antonio Sarti uuskorjasi sen ja hänen jäljiltään se on nykyään. Silvio Berlusconi vuokrasi Graziolien asuntoa pohjakerroksessa ennen kuin hänestä tuli pääministeri. Nykyään hän asuu Palazzo Chigissä.


Palazzo Venezia, Piazza Venezia, Via del Plebiscito 118

Sen rakennutti 1400-luvulla venetsialainen Pietro Bardo josta tuli myöhemmin paavi Paolo II. Paavi asui aikansa palatsissa. Myöhemmin se joutui itävaltalaisten omistukseen ja toimi Itävallan suurlähetystönä. Mussolinin voitettua itävaltalaiset ja karkoitettua heidät pois Italian kamaralta hän otti palatsin omaan käyttöönsä ja teki siitä pääkonttorinsa. Nykyään palatsi on Museo Nazionale di Palazzo Venezia.
Ns puhuva patsas, Madama della Lucrezia löytyy Palatsin kulmauksesta.


San Giovanni della Pigna, Piazza della Pigna

Piazza della Pignan on hiljainen ja kaunus tori. Sen ympärillä on Pignan kapeimmat kujat. Via dei Cestari on yksi minun suosikkikatujani. Se kulkee Piazza della Pignan ja Largo Torre Argentinan välillä. Cestarin varrella on monta käsityöläissverstasta joissa punotaan koreja ja istuimia. Palazzo Muti Papazurri/Palazzo Sacchetti löytyy Via Cestarin varrelta numerosta 34. San Giovanni della Pignan kirkon paikalla on ollut Minervan temppeli. Paavi Gregorius VIII pani vangit rakentamaan kirkkoa vuonna 1624. Kirkko on uuskorjattu vastikään. Via dei Cestari alkaa kuvassa vasemmalata puolen.


San Giovanni della Pigna


Piazza della Pigna


Piazza della Pigna

Pigna - madonna a v lo della minerva sul fianco di s Giovanni della Pigna 1180186.JPG



Piazza Sant'Ignazon reunalla on useita erittäin kauniita rakennuksia

Piazza on yksi Rooman kauneimmista. Monet vuodet ei torilla ollut ainoatakaan ravintolaa tai kahvilaa. Tori on melko suuri ja vaikutti autiolta, viakkain torilla on aivan mahdottoman komeat "kulissiit". Valtava Sant'Ignazion krikon julkisivu näyttää vielä mahtvammalat kun tulla tupsahtaa torille Via Di Burroa pitkin talojen takaa. Kauniita ovat kaikki rakennukset torin reunalla.

Aikoinaan torin reunalla oli pizzeria jossa on käynyt hienoja vieraita kuten Winston Chirchill ja Egyptin kuingas Faruk. Nykyään  samoihin tiloihin on avattu ravintola nimeltä Le Cave S Ignazio. Ravintola on saannut arvosteluja laidasta laitaan. Romanttinen paikka syödä päivällistä ja istua iltaa. Hinnoissa on "ympäristölisä" aivan varmasti. Ravintolalla on La Dolce Vita paikan maine siitäkin huolimatta että ravintola vaikuttaa aivan liian modernilta ja "steriililtä". Itse en ole vielä kokeillut paikkaa, ehkä en tuee sitä tekemäänkään...


Caravitalight1.jpg

Oratorio di Santa Francesco Saverio del Caravita, Via del Seminario

Tämä kirkkorakennus sijaitsee aivan Sant'Ignazion kirkon kupeessa, vasemmalla puolen, kun tulee ulos kirkosta. Sattumalta eräs lauantai-ilta satuin ihan vahingossa kulkemaan oratorion avoinna olevan oven ohitse. Käännyin ja menin sisään. Kirkossa oli meno kuin karnevaaleissa. Koko kirkkosali oli tipaten täynnä väkeä ihan viimeistä penkkiriviä myöten. Sisällä oli niin kuuma että ei ihme että ulko-ovi oli jätetty avoimeksi. Mahtava laulunääni kaikui pitkin kujaa kun kaikki kirkossa olevat lauloivat sydämensä pohjasta. 

Oratorio saverio.jpg


Sant'Ignazius di Loyola, Piazza Sant'Ignazius di Loyola/Piazza dei Burro

Piazza Sant'Ignazius di Loyola on Rooman erikoisempia. Kirkkoa vastapäätä on kauniita rakennuksia. Tori mahdollisesti voittaisi kauneuskilpailuissa sillä sen verran estettinen se on, siisti ja hiljainen. 

Kirkko on toinen jesuuttikirkko Roomassa Il Gesun jälkeen. Ludovico Ludovici luultavasti on kustantanut kirkon rakentamisen. Hänen setänsä oli Paavi Gregorius XV joka ehti kuolla ennen kuin kirkko valmistui. Arkkitehdeistä ei olla varmoja mutta luultavasti Orazio Grassi, jesuiitti, on piirtänyt tämän upean kirkon Pyhän Ignaziuksen kunniaksi. Andrea Pozzo om maalannut kattofreskot joka on määrätystä paikasta katsottuna on todellakin illuusiomainen. Kirkon lattiaan on merkitty paikka josta kattofreskoa on parasta katsella. Andrea Pozzo maalasi myös illuurisen kupolifreskomaalauksen (kuvassa vasemmalla). Se ei ole kupoli vaikka se siltä näyttääkin. Molemmin puolin pääalttaria on kappelit joissa lepää Ludovicin sukulaiset ja myös Ludovicin suvun "oma paavi" Gregorius XV. Usemamn muun jesuuttipyhimyksen hautapaikka on Sant'Ignazion kirkossa, kuten Luigi Gonzaga, Roberto Bellarmino , Giovanni Berchmans ja Ludovico Ludovici.


Sant'Ignazio

File:Chiesa gesu facade.jpg

Il Gesú, Via degli Astalli 16


Il Gesu, Santissima Nome di Gesu all'Argentina, Piazza del Gesu

Kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1584. Kirkko on ensimmäinen kirkko joka on pyhitetty Jeesuksen nimeen. Aluneprin käytettiin Santa Maria della Strada, Via Paolo Ferrari 69, kirkkoa jesuuttien tarpeisiin.

Paavi Paolo III Farnese asui paikalla jolle Il Gesu rakennettiin. Paavi muutti Palazzo Venaziaan asumaan joksikin aikaa. Kardinali Alessandro Farense lupasi kustantaa kirkon rakentamisen ja Arkitehti Vignola alkoi suunnitella kirkkoa ja Vingolan kuoltua jatkoi Giacomo della Porta suunnittelua. Kirkon rakentaminen kesti melkein kaksikymmentä vuotta, ja ajan varrella päätettiin että kirkosta on tehtävä "promea" ja näyttävä ja näin ollen barokin tyyli tuli pelastukseksi. 

Kaikki Jesuiittikirkot myöhemmin rakennettiin suurin piirtein samojen sääntöjen ja mallien mukaan. Reilu sata henkilöä on koristellut Pyhän Ignaziusksen muistomerkkiä Il Gesun kirkossa. Sen vieressä sijaitsee Santa Maria degli Astallin kappeli jossa on Madonna della Stradan ikooni. Pyhän Ignatiuksen juhlapäivä on 31. heinäkuuta jolloin kirkossa pidetään juhlat.


Krusifiksikappeli


San Marco (San Marco Evangelista al Campidoglio)
Piazza Venezia, Palazzo Venezian vieressä.

Kirkko rakennettiin Paavi Marcon pyynnöstä vuonna 336. Kirkko rakennettiin täysin uudestaan vuonna 833 Paavi Gregorius IV:n toimesta. Aluetta nimitettiin Pallacinaksi ja seurakunta kokoontui ensialkuun yksityiskodissa ja siitä nimitys Titulus Marci. Kirkosta tuli Roomaan muuttaneiden venezialaisten kotikirkko. Kirkon julksiivuun, sisäänkäynnin yläpuolelle, rakennettiin loggia, eräänlainen tyypillinen roomalainen parveke. Loggian alla on portico, samanalainen kuin San Pietron ja San Paulon kirkoissakin.



San Marco


San Marcon basilikan portico


Santa Maria in Via Lata, Via del Corso 306

Via del Corso oli aikaisemmin nimeltään Via Lata. Nykyinen Via Latan katu on Via del Corson poikkikatu. Kerrotaan että Paulus on asunut tällä paikalla jossa kirkko sijaitsee. Alkuperäinen kirkko on oratorio viidenneltä vuosisadalta jonka tilat löytyvät vieläkin kirkon alta. Argeologit tekevät kirkon alla vieläkin kaivauksiaan. Freskomaalaukset on viety museoon, Crypta Balbiin ja tillalla on nyt kopiot. 

Ylempi kirkkosali on yhdeksänneltä vuosisadalta. Kirkko rakennettiin uudestaan 1400-luvun lopulla ja tehtiin korjauksia 1700-luvulla. Julkisivu on Pietro da Cortonan tekemä paavi Alessandro VII:n toivomuksesta. Hän oli korkea-arvoista ja rikasta Chigin sukua. 



Kirkossa on Madonna Avvocatan  pääalttarilla ihmeitä tekevä ikooni, jonka alla on Pyhän Agapituksen reliikit haudattuina. Runoilija Antonio Tebaldio on haudattu kirkkoon samoin kaksi Napoleonin sukulaista, Joseph ja Lucien Bonaparte. Kirkko on avoinna tavallisesti kello 17-19 välisenä aikana. Krypta on nähtvävissä vain sopimuksen mukaan. Kirkon vieressä sijaitsee Palazzo Doria Pamphili.


Silloin kun kirkko on suljettu on Sanat Maria in Via Latan kirkon rautaportti visusti lukittu Via del Corson kadun puolella.


Santa Maria in Via Lata


Largo Torre di Argentina


Tällä rauniolaueella elää usempi kymmenen kissaa


Largo di Torre Argentina


Santa Maria Sopra Minerva, Piazza della Minerva

Kahdeksannella vuosisadalla kirkon paikalla sijaitsi oratorio Madre di Gesu, Minervum. Oratorium annettiin munnluostarin käyttöön. Kolme eri veljeskuntaa vuorollaan käytti oratoriota ja lopulta se jäi dominikaanimunkeille. Paavin käskystä aloitettiin rakentamaan kirkkoa luostarin viereen. Mallia kirkolle haettiin Santa Maria Novellan kirkosta Firenzestä joka myös on dominikaanien kirkko. Kaksisataa vuotta myöhemmin ei vieläkään kirkko ollut valmis. Pietro Fransesco Orsini josta tuli sittemmin paavi Bendictus XIII kustansi julkisuvun johon hän toivoi oman sukunsa vaakunaa merkiksi, kuten oli tapana Italiassa. Hän on haudattu kirkkoon. Kirkko valmistui noin seistemänkymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1725. Kirkosta tuli basilikan mallinen ja uusgootiinen tyyliltään 1800-luvulla tehdyn uuskorjausten jälkeen. Useimmat suuret italialaiset mestarit ovat koristelleet kappeleita.
Santa Maria Sopra Minervan dominikaaninen luostari on dominikaanien tärkein luostari. Nykysein luostarin tilat jakavat munkit ministeriön kanssa.



Michelangelo Buonarotin veistämä marmoripatsas Santa Maria Sopra Minervan basilikassa. Jeesus oli täysin alasti alkuperäisessä muodossaan. Myöhemmin hänelle laitettiin riepu peittämään häveliäät osat.


Kirkkoon on haudattu monta kuuluisaa henkilöä kuten Katarina Sienna ja kaksi firenezeläisen Medici suvun jäsentä paavit Leo X Medici ja Clemence VII Medici.


Pantheon, Santa Maria ad Martyres, Piazza della Rotonda

Pantheon on Rooman kuuluisimpia rakennuksia ja vanhimpia myös. Kirkkoa alettiin rakentamaan jo vuonna 115 eaa. Alkuun se toimi kristittynä kirkkona mutta myöhemmin kaikkien uskontojen yhteisenä kirkkona. Pantheonin pyöreä muoto (rotunda) tekee siitä erilaisen kuin muut kirkot. Pantheon on tuhoutunut tulipalossa ja rakennettu uudestaan 27-25 eaa. Pantheonin kupoli on ihailun arvoinen. Kupolissa on yhdeksän metrin diametriltään suuri aukko, oculi. Koko kupolin diametri on 43,44 metriä.
Pantheonissa on monta suurta merkkihenkilöä haudattuina. Raphael, Annibale Caracci, Baldassare Peruzzi, Argangelo Corelli, Italian kuningas Vittorio Emanuele II ovat haudattu kirkkoon.



Via Arco dei Ginnasi 37


Santo Stefano del Cacco, Via Santo Stefano del Cacco

 Avoinna vain sunnuntaisin messun yhteydessä kello 10.00-11.30. Messu alkaa kello 11.00 joten kirkkosalin ehtii nähdä sitä ennenkin.

Via Santo Stefano dei Caccon katu lähtee Via del Gesulta itäänpäin. Se on kapea keskiaikainen kuja joka kulkee koko ajan kaartuen vasemmalle Teatro Flaianon rakennuksen ympärillä. Katu päätyy Via del Pie' di Marmolle ja juuri sitä ennen on Santo Stefanon del Caccon kirkko ja benedittiiniläisluostari Silvestrini. Luostari on vanha, vuodelta 1231. Santo Stefano dei Caccon kirkko ja luostari sijaitsevat Isis- ja Serapistemppelien raunioissa. Kirkon edustalla sijaitsee kaunis sargofagi joka toimii vesilähteenä.


Via dell'Arco della Ciambella 9-10


Stimmate di San Francesco, Via dei Cestari/Largo di Torre Argentina


Stimmate di San Francescon pääalttari


Santa Marta, Piazza della Collegio Romana

Kirkko rakennettiin 1600-luvun alussa Sant'Ignazion luostarin nunnille joiden luostari on kirkon vieressä. Nunnat olivat ottaneet tehtäväksen "palvella malmaritaaneja", jotka olivat aviossa eläviä naishenkilöitä ja jotka myivät seksuaalisia palveluja. Augustiniläisnunnat saivat luostarin ja kirkon itselleen vuonna 1540. Aatelesirouva Eleonora Buongompagni kustansi kirkon korjaukset ja kirkko rakennettiin barokintyyliseksi. Arkkitehtinä toimi Carlo Fontana. Napoleonin vallanoton jälkeen kirkosta tuli vapaamuurarien kokoustilat ja vuonna 1870 otti Italian valtio kirkon haltuunsa. Luostarista tuli poliisikeskus ja kirkko taas kerran uuskorjattiin. Nykyään se toimii kokous-, konferenssi- sekä näyttelytiloina.


Santa Chiara, Piazza Santa Chiara

Kirkko on pyhitetty Santa Clara Asssisilaiselle joka perusti fransiskaanilaisen klarissanunnajärjestön. Kirkon suunnittelijana toimi Fransesco da Volterra vuonna 1563.


Vicolo della Minerva/Piazza della Pigna



Via Santo Stefano del Cacco 28-29

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti