Ostiense

Ostiense on korttelisto X 

Ostiense on vilkas ja trendikäs alue Rooman eteläosassa, mikä tunnetaan teollisesta historiastaan, katutaiteestaan ​​ja vilkkaasta yöelämästään. Täällä asuu noin 63000 asukasta. Se on yksi kaupungin dynaamisimmista alueista, jossa on luovia ravintoloita, baareja ja historiallisia maamerkkejä, kuten Gazometro ja San Paolo fuori le Muran basilika. Alue tarjoaa sekoituksen teollista arkkitehtuuria ja modernia kaupunkikulttuuria.

Ostiensen kaupunginosa on entinen työväen asuintaajama, missä  sijaitsee vaikuttava 300-luvulta peräisin oleva paavillinen basilika San Paolo fuori le Mura. Opiskelijat ja hipsterit seurustelevat karulla ja graffiteilla täytettyllä Garbatellan kaupunginosalla, joka on avoinna ympäri yön. 

Antiikin aikainen Porta Ostiense, nykyinen Porta San Paulo

Nykyisen nimensä Porta San Paolo, ”Pyhän Paavalin portti”, portti on saanut siitä, että se johtaa San Paolo fuori le muran kirkolle. Tällä nimellä portti tunnettiin jo 500-luvulla.

Piazzale Ostiense on suuri aukea missä kohtaa monta katua ja monta julkisenliikenteen bussia. Alueella on yhteydet muinaiseen Via Ostienseen, mikä yhdisti Rooman Ostian satamaan. 

Piazzale Ostienselle on hyvät yhteydet keskustasta. Raitiovaunut 3 ja 8 ja bussit 3NAV, 8BUS ja muun muassa bussi 75 kulkee tänne. Torin eteläreunalla sijaitsee suuri Porta San Paulon asemarakennus ja  Piramidin metroasema. 

Piazzale on Ostiensen kortteliston pohjoisin alue, mikä syntyi lähelle Rooman historiallista keskustaa, tarkemmin sanottuna kiinni antiikin Aurelianuksen muuriin, mistä on ollut roomalaisilla sotilailla yhteys merelle. 

Aukealta torilta jatkuu Via Ostiense katu ja tori yhdistää Rooman Aventinus-kukkulan Ostian rannikkoon, minkä on täytynyt olla antiikin roomalaisten ensimmäinen todellinen sotilaallinen menestys.

Nykyään tätä muistomerkkiä kutsutaan Porta San Paoloksi lähellä olevan valtavan paavillisen basilikan, Pyhän Paavalin ulkomuurin, mukaan. Sen ympärille alkoi keskiaikaisen kristinuskon prosessin aikana 8. vuosisadalla muodostua linnoitettu asutuskeskus, joka sai nimen Giovannipoli paavi Johannes VIII:n mukaan. 

Pietarin, Paavalin ja Johanneksen muinaiset hahmot ovat viitekehys kristilliselle uskonnolle Jeesuksen evankeliumin lähetyssaarnaajoapostoleina, jotka elivät Kristuksen aikaan Galileassa ja saapuivat antiikin kreikkalais-roomalaiseen maailmaan saarnaamaan.

Ostiensen alue tunnetaan seinämaalauksistaan, mukaan lukien rakennusten ja varastojen maalauksista. Tunnettu bistroistaan, trendikkäistä baareistaan ​​ja milenkiintoisista ruokapaikoistaan.

Centrale Montemartini, museo, jossa on esillä klassisia patsaita entisessä voimalaitoksessa. Gazometro, 90 metriä korkea rautarakennelma,jota joskus kutsutaan "teolliseksi Colosseumiksi".

Ostiensen rautatieasemalta löytyy megaruokakauppa Eataly, jossa on neljä kerrosta ravintoloita, baareja ja gourmet-ruokaa. Centrale Montemartinin museossa on esillä klassista veistosta vanhassa voimalaitoksessa.

San Paulo fuori le mura, Piazzale San Paulo

Bussi 23, psyäkki Viale di San Pualolla, kaupunkiin päin kulkevan bussin pyäkki sijaitsee Via Osstiensen kadulla.

San Paulo fuori le muran basilika sijaitsee täällä. Se on yksi Rooman neljästä antiikin ajan suuresta basilikasta (basilicae maiores) (mukaan lukien Vatikaanissa sijaitseva Pietarinkirkko). Se on myös yksi seitsemästä paavin basilikasta ja vuoteen 2006 asti yksi patriarkaalisista basilikoista.

Rooman keisari Konstantinus Suuri perusti San Paolo fuori le Muran kirkon, ja paavi Silvester I vihki sen käyttöön vuonna 324. Perimätiedon mukaan kirkko rakennettiin paikalle, jonne apostoli Paavali haudattiin. Teloituksen (Tre Fontanessa) ja hautaamisen jälkeen hänen seuraajansa pystyttivät haudan päälle muistomerkin nimeltä cella memoriae.

San Lorenzo in Panisperna

San Lorenzo in Panisperna, Via San Panisperna 90, kuvaus Giuseppe Vasi

PS. Palasin takaisin kertomaan, että kirkko on taas avoinna messuja varten. Messu sunnuntaisin ja pyhäpäivisin kello 11.00 ja 18.00. Vaaikuttaa siltä kuin pyhää edeltävänä päivänä on messuu aamulla kello 7.45. 

Jos haluaa vierailla kirkossa niin voi ottaa yhetyttä etukäteen, Puh: 06 646535573 tai 06 46535574.

Kirkko seisoo Montin kaupunginosassa keskellä Roomaa. Via Panispernan katu kulkee Largo Magnanapolin torilta Piazza Santa Maria Maggioren torille. Tämä katu on yksi suorimmista kaduista kulkea kaupungin keskustaan Terminin rautatieasemalta.

San Lorenzo in Panispernaa ei kutsuta enää kirkoksi, vaan rettoriaksi, mikä tarkoittaa pappilaa. Katollisessa kirkosssa on paljon erilaisia pappiskuntia ja monen maalaisia pappiskuntia, joten kirkko on nykyään jonkin pappiskunnan käytössä, enimmäkseen.

San Lorenzo in Panisperna

San Lorenzo Panisperna kirkko sijaitsee katujen risteyksessä kauniilla paikalla, samalla kukkulalla sisäministeriön kanssa. Siitä lähtee kaunis puiden varjostama Via Milanon katu, joka johtaa loivasti ylös kauniille Via del Quirnalelle. 

Nykyinen kirkko on arkkitehti Carlo Rainaldin suunnittelema kirkko 1600-luvulta. Kirkon alkuperäinen nimi oli San Lorenzo in Formoso paavi Formosuksen mukaan, joka eli 800-luvulla. Formosus tarkoittaa kaunista ja kaunishan tämä kirkko onkin. 

Alkuperäien kirkko on 900-luvulta. Paavi Bonifasius VIII rakennutti kirkon uudelleen vuonna 1300 ja sen vieressä oleva luostari annettiin benediktiineille vuonna 1451. Vuonna 1574 Gregorius XIII määräsi uusia restaurointeja ja nimi San Lorenzo Panisperna juontaa juurensa tältä ajalta, ehkä siksi, että pyhimystä juhlitaan 10. elokuuta, jolloin  jaettiin köyhille leipää=panis.

Kirkon yhteydessä sijaitsee pieni museo, jossa on joitakin reliikkejä ja San Lorenzon reliikkiverta. Museoon pääsee soittamalla ja sopimalla ajasta puh:06 46535573. Kryptassa on grilli, jolla perinteiden mukaan poltettiin San Lorenzo.

Roomassa on ainakin viisi muuta kirkkoa, jotka ovat San Lorenzolle, Pyhälle Laurentinukselle pyhitettyjä: San Lorenzo Fuori le Mura, San Lorenzo in Miranda Foro Romano, San Lorenzo in Lucina ja San Lorenzo in Fonte.

San Lorenzo in Panisperna kirkko on luultavasti rakennettu jo melko heti San Lorenzon marttyyrikuoleman jälkeen siinä 300-luvun alkupuoliskolla. Kirkko rakennettiin nimittäin juuri sille paikalle jossa Pyhä Laurentinus/ San Lorenzo halstrattiin hengiltä. 

Luostari rakennttiin kolmannella vuosisadalla. Kirkon julkisivu uuskorjattiin 1600-luvulla jolloin kirkko sai upean puuveistoksilla koristellun ulko-ovensa.

Upea puuveistoksinen ovi: Valokuva  on lainattu romeartlover.it sivuilta

Panisperna nimestä ollaan monta mieltä, mutta luultavasti kirkon vieressä sijaitsevan luostarin munkit aikoinaan jakoivat leipää köyhille, josta sitten kirkko sai nimensä ja kirkon nimestä sitten puolestaan sai katu nimensä. Panis viittaa leipään ja perna kinkkuun. Siihen aikaan tämä alue ei ollut asuttua vaan enempikin maalaismaisemaa. 

Pyhän Birgitta, Chi Era Costui?, Sandro Vallocchia

Aivan samanlainen Pyhän Birgitan patsas seisoo myös Vadstenassa Ruotsissa.

Pyhä Birgitta asui Roomassa 1300-luvulla. Hän asui suurin piirtein siinä rakennuksessa jossa nykyään sijaitsee Birgitta luostari ja heidän kirkkonsa Piazza Farnesella. Pyhä Birgitta kävi joka päivä San Lorenzo in Panispernan kirkossa rukoilemassa. Juuri sitä ennen oli kirkko uuskorjattu. Kerrotaan että Birgitta istui usein kirkon portailla ja kerjäsi ohikulkevilta ja jakoi rahat sitten köyhille. 

Birgitan kunniaksi on pystytetty Birgitta patsas kirkon edustalle. Vuonna 1964 kävi silloinen Ruotsin kuningas Gustaf II Adolf vihkimässä patsaan. Kuningas oli erityisen kiinnostunut arkeologiasta ja hän kävi usein Roomassa seuraamassa kaivauksia. Siihen aikaan oli Roomassa useita ruotsalaisia arkeologeja töissä ja jokunen suomalainenkin. 

Heti Pyhän Birgitan kuoltua hänen ruumiinsa vietiin tänne San Lorenzo in Panispernan kirkkoon ja täältä sitten kuskattiin edelleen Ruotsiin Vadstenaan. Pyhän Birgitan reliikkejä säilytettiin alkuun San Lorenzo in Panispernan kirkossa. Mutta reliikit siirrettiin Birgittaluostariin Piazza Farneselle myöhemmässä vaiheessa. Birgittaluostariin vietiin myös se krusifiksi jonka äärellä Birgitalla oli tapana rukoilla. 

Kirkkosalin oikealla puolen sijaitsee ikivanha kaunis sargofagi muurattuna kirkon seinään kiinni. Tässä sargofagissa säilytettiin alunperin Pyhän Birgitan reliikkejä. Sargofagi on kesarilliselta ajalta peräisin. Kirkosta löytyy myös muistolaatta jossa kerrotaan että Ruotsin kuningas Gustav III kävi kirkossa 13. huhtikuuta vuonna 1784. Rikkaan kreivin 17-vuotias tytär vihittiin klarissanunnaksi ja hänelle puettiin tilaisuudessa klarissanunnien puku päälle ja kuningas jostain syystä oli mukana tilaisuudessa.

Birgitalle on pyhitettyy kappeli joka sijaitsee kirkon vasemmalla seinustalla. Kappelissa on taulu vuodelta 1757 pyhästä Birgitasta, jossa Birgitta on polvistunut krusifiksin ääreen rukoilemaan. Kuvassa Birgitalla on brigittanunnien puku päällään, jota Birgitta ei todellisuudessa ole voinut koskaan käyttää, koska birgittanunnajärjestöä ei silloin vielä ollut olemassakan, eikä siis pukuakaan.

Kirkko korjattiin uudemman kerran 1500-luvulla Rooomassa silloin syntyneen uuden barokin tyylin mukaan, vaikkakin ei yhtä promeaksi, vaan huomattavan vaisummaksi tyyliltään. 

Birgitan ajalla 1300-luvulla luostarissa asui klarissanunnia. Klarissat ovat ne kaikista köyhimmät ja askeettisimmat nunnat koko katollisessa sääntökuntajärjestelmässä. Klarissat kuuluvat kerjäläisluostari järjestöön Fransiskus assisilaisen mallin mukaan. Clara (ital. Chiara) jonka mukaan klarissajärjestö on saanut nimensä oli Fransiskus Assisilaisen sisko. Kerjäämällä rikkalita aatelisilta nunnat pystyivät auttamaan köyhiä. Nykyään luostarissa asuu fransikaaneja ja kirksota löytyy kappeli joka on pyhitetty Frasiskukselle.

San Lorenzo/Pyhä Laurentinus/Sankt Lars, Rooman seurakunnan diakoni, joka kuoli marttyyrikuoleman keisari Valerianuksen vainoissa vuonna 258. Pyhä Laurentinus on yhdessä Pyhän Pietarin ja Pyhän Paavalin kanssa Rooman suojeluspyhimyksiä. Roomassa on jopa korttelisto nimeltä San Lorenzo, joka sijaitseee Terminin rautatieaseman itäisellä puolella. Jos lähtee kävellen Terminiltä San Lorenzo Fuori le Muran basilikaan tai Campo Veranon hautsumaalle niin suorin tie on San Lorenzon kortteliston läpi. 

Nimittäin Pyhän Laurentinuksen ruumis vietiin Via Tiburtinan varteen josta se myöhemmin löydettiin. Keisari Konstantinus I antoi käskyn että Pyhän Laurentinuksen päälle rakennettaisiin pieni Oratorio. Myöhemmin Oratorion kupeeseen kiinni rakennettin kappeli ja vielä myöhemmin rakennettiin haudan päälle basilika. San Lorenzo Fuori le Muran basilika on oikeastaan kolme kirkkorakennusta yhdhesä. Luostarissa asuu frasnikaanimunkkeja,  Le Francescane della Sagra Famiglia järjestöstä. Järjestö sisältyy nykyään vuodesta 2011 lähtien isompaan järjestöön nimeltä Ordine dei Frati minori Conventuali.

Häntä pidetään diakoonien, kokkien ja palomiesten suojeluspyhimyksenä. Diakooni vastaa nykyään katollisessa kirkossa suurinpiirtein seremoniamestaria, joka aina seisoo seremonioiden aikaan Paavin (piispan, arkkipiispan tai kirkkoherran) vierellä ja ohjaa ja auttaa paavia, kääntää raamatun lehtiä jne. Diakoni vihitään virkaansa ja virka vaati täydellistä kirkon jäsenyyttä ja panosta. Vihittävät henkilöt katollisessa kirkossa makaavat vatsallaan lattialla vihkimisen aikana, joka symbolisoi sataprosenttista vihkiytymistä ja panosta tehtäviin.

Vatikaanin museosta löytyy tämä Palmezzanon maalaus jossa Madonna ja Jeesus-lapsen ympärille on koottu monta pyhää miestä: vasemmalta ensin nuori Pyhä Laurentinus, Fransiskus Assisilainen, Johannes Kastaja, Antonius Suuri, Tuomas Akvinolainen ja Pyhä Pietari, joka pitelee Taivaan valtakunnan avaimia käsissään.

Keisari Valerianus käski Laurentinuksen hakea Rooman seurakunnan omaisuudet keisarille. Hän vei köyhät keisarin eteen ja sanoi että tässä on kirkon aarteet ja antoi varat köyhille. Laurentinusta ruoskittiin ja hakattiin ja lopulta hänet halstaroitiin rautaverkkojen päällä. Kerrotaan että hänet olisi grillattu juuri tämän kirkon paikalla. Kirkko on kolmannelta vuosisdalta jaa. Hän on kuitenkinn haudattu San Lorenzo Fuori el Muran basilikaan Roomassa. 

Keisari Valerianus tappoi myös paavi Sixtus II:n. Hänestäkin tuli pyhimys marttyrikuolemansa johdosta. Keisari Valerianus kielsi jyrkästi kristinuskon Rooman valtakunnassa. Paavi Sixtus II on haudattu San Saban kaupunginosaan San Sisto Vecchion kirkkoon.

Tässä Fra Angelico upeassa maalauksessa  Pyhä Pietari kastaa Laurentinuksen Rooman seurakunnan diakoniksi. Cappella Niccolinassa on useita maalauksia Pyhästä Laurentinosta. Fra Angelico maalauksista tykään erityisen paljon. Niissä on kauniit värit ja kuvaus on hyvin herkkkää.

Yksi ehdottomasti parhaista maalarimestareista koskaan maaapllolla oli munkki Beato (=siunattu) Fra Angelico/Giovanni da Fiosole. Hän eil 1300-1400-lukujen vaihteessa Firenzessä munkkina. Hän kuoli Roomassa vuonna 1455 ja hänen  huadattiin Santa Maria Sopra Minervan basilikaan. Mutta Fra Angelico kanonisoitiin niin myöhään kuin vuonna 1982. 

Jos käytte Firenzessä niin käykää ihmeessä San Marcon luostarissa ihailemassa Fra Angelicon maalauksia, joita hän teki sen ajan maailman rikkaimman ja vaikutusvaltaiimman henkilön Cosimo de Medicin pyynnöstä. Ikimuistettava kokemus! Sanonta kuuluu että 80 % maapallon korkeimmalle arvosteusta taiteesta löytyy Italiasta ja niistä 80% löytyy Firenzestä. Tietysti yksi pakollisista kohteista on myös Cappella Niccolina Vatikaanissa.

Vatikaanin palatsissa, Niccolinan kappelissa/Cappella Niccolina, on tämä yllä oleva kaunis maalaus. Sen on maalannut munkki Fra Angelico. Se on melkein kaksi metriä kertaa kolme metriä kooltaan. Harvinainen maalaus ja se on harvinaisen kaunis. Kuvassa Pyhä Pietari joka toimi ensimmäisenä Paavina. Hän kastaa ja siunaa Pyhän Laurentinuksen diakonin virkaansa. Todellakin historiallinen kuvaus ja kuvaajan oli yksi maapallon upeimmista maalarimestareista Fra Angeico.

Kaunis kirkon portaikko, Via Panisperan varrella. Portaita pitkin pääsee kirkkoon ja luostarin pihalle. Bussi 71 pysähtyy kirkon edustalla.

Kirkon kauniisti veistetty ovi, joka on Carlo Rainaldin mestariteos.

Pyhän Birgitan kappeli, jossa oikealla Birgitan sargofagi

Kirkon edustalla seisoi pronssipatsas aikoinaan, joka kuvasi Pyhää Birgittaa. Nyttemmin se voi olla siirretty Pyhän Birgitan luostariin Piazza Farnesella, paikalla jossa Pyhä Birgitta asui aikoinaan Roomassa. Mutta Pyhä Birgitta seisoi usein San Lorenzon kirkon edustalla ja kerjäsi rikkailta, jotta saatiin leivottua leipää köyhille. Pyhä Birgitta kävi rukoilemassa San Lorenzon kirkossa melkein päivittäin ja hän toivoi että hänet tullaan hautamaan juuri tähän San Lorenzon kirkkoon. 

Birgitta kuoli Piazza Farnesella sijainneessa kodissaan, jossa on nykyään Birgittaluostari ja ruotsalaisten kotikirkko Roomassa. Kun Birgitta kuoli niin häntä ei voitu heti kuskata tänne San Lorenzon kirkkoon koska hänen asuntonsa edustalalla tungeksi niin paljon väkeä. Neljän vuorkauden päästä hänet laitettiin yskinkertaiseen puuarkkuun ja arkku kuskattiin tänne San Lorenzon kirkkoon. Kirkossa laitettiin hänen puurakkunsa marmoriarkkuun odottamaan kotimatkaa Ruotsiin Vadstenaan. Hänen ruumiinsa kuitenkin paloiteltiin ja käsivarsi ja joitakin selkärängan paloja jäi reliikeiksi San Lorenzon kirkkoon.

Pääalttarin valtavan suuri alttarimaalaus kuvaa Pyhän Laurentinuksen halstrausta. Alttaritaulun on maalannut Pasquale Cati vuonna 1589. Pääalttarin krusifiksi on 1400-luvulta.

Kirkkosali on yksilaivainen ja sen molemmilla reunoilla on kolme kappelia. Yksi kappeli sijaitsee ns verandassa tai kuistissa, jossa säilytetään Pyhän Laurentinuksen patsas ja joka otetaan esille joka vuosi 10.elokuuta. Kappeli on lukittu mutta jos sattuu törmäämään kirkon vahtimestariin niin voi pyytä hänen näyttämään kappelia.

Kirkkosalin ensimmäinen kappeli oikealla puolen on omistettu Klaara Assisille klarissasääntökunnan perustajalle, Pyhän Fransiskus Assisilaisen siskolle.

Toinen kappeli vasemmalla puolen kirkkosalia on pyhitetty Pyhälle Birgitalle.

Luostarin vanhin osio joka on säilytetty, koska ne ovat Rooman vanhimpia rakennuksia keskiajalta, joita ei ole enää kovin montaa jäljellä. Hieman etelänpänä Via in Selcin kujan varrella voi käydä ihailemassa näitä Rooman vanhimpia rakennuksia.

Luostarissa asui alunalkaen benediktiinimunkkeja ja luostari oli hyvi keskeinen paikka Roomassa, johon köyhät vaelsivat saadaakseen syötävää. Siinä sijaitsee vieressä toinekin luostari, köyhien klarissanunnien luostari, jotka jakoivat köyhille juuri leipää ja kinkku/pane e perna. Useimmat luostarit jakavat leipäpaketteja vieläkin köyhille. San Fransesco e Ripan kirkossa on kori tuoretta leipää heille joilla on todella kova nälkä. Korissa on erittäin puhdas mankeloitu liina ja siinä valmiiksi leikattuja tuoreita leivänsiivuja. 

Katollisen kirkon hyväntekeväisyysjärjestö Caritas jakaa toki siellä täällä ruokapaketteja ja heillä on useita koteja, joissa saa niin ruokaa, käydä suihkussa kuin puhtaat vaatteetkin päälleen. Kodeissa  ohjataan myös sairaalahoitoon jos siihen nähdään tarvetta. Päihderiippuvaisilla on omat kotinsa joissa he saavat apua, samoin nuoret äidit lapsineen jotka ei saa tukea omilta vanhemmmiltaan tai sukulaisiltaan. Joissakin nunnaluostareissa asuu nuoria tyttöjä jotka on vanhemmat syrjineet, kun tyttäret ovat synnyttäneet lapsen Heillä on mahdollisuus asua joissakin nunnaluostareissa, nunnat hoitavat lapsia sillä aikaa kun nuoret äidit käyvät koulua.

Paavi Eugenius antoi vuonna 1149 luostarin Ordo Cavencis nimiselle luostarijärjetsölle Cavan luostarista. Santa Chiara nunnat saivat luostarin asunnokseen 1800-luvulla. Nykyään luostarissa huseeraa Oblate Agustiniane in San Pasquale nunnat.

Tämä luostarirakennus on valtavan iso ja se seisoo kukkulalla korkean muurin tukemana. Osa luostarista on nykyään Rooman yliopiston fysikaalisen laitoksen omistuksssa ja itäinen osa kuuluu sisäministeriölle.

Tämä upea mosaiikki on kotoisin San Lorenzo in Panispernan kirkosta ja löytyy nykyyään Centrale Montemartinin musoesta.

Garbatella

Policlinicon metroasema/Viale Regina Margherita

Viale Regina Margherita/Piazza Sassari josta nousin metroon ja matkustin Laurentinaan päin menevällä metrojunalla Garbatellaan, vain yhden aseman välin.

Matkustan erittäin harvoin metrolla joten tämäkin on kokemus sinäänsä. Olenhan minä sentään metrolla kulkenut muissa kaupungeissa kuten Pariisissa ja Tukholmassa. Tukholmassa metro on aivan välttämätön. Asemiakin on 100 ja uusi valmistetaan kaiken aikaa. Mutta Roomassa on bussi ollut minulle paljon parempi vaihtoehto, koska Roomassa on vain kaksi varsinaista metrolinjaa.

Metroasemalla oli näin lauantaiaamuna hyvin rauhallista. Kiinnitin huomioni seinällä olevaan tauluun joka kertoo että Roomasta löytyy neljä englanninkielistä peruskoulua.

Roomalainen metrovaunu voi näyttää tämmöiseltä

Garbatellaan pääsee myös mukavasti bussilla 673 joka lähtee Zama'lta, läheltä Porta Latinaa ja kulkee Piazza San Giovanno in Lateranon,Via Claudian, Colosseumin, Circo Massimon, Testaccion ja Piramidin kautta Garbatellan sydämeen, Via Rho'lle.

Toinen bussi jolla pääsee mukavasti Teatro Marcellon pysäkiltä on bussi 715. Tämä bussi kulkee Garbatellan itäiseltä puolelta ja jatkaa sitten siitä matkaansa vielä pitkän tovin aina Laurentinaan saakka, siellä Ballarinin päätepysäkille. Myös bussi 716 kulkee Garbatellan kautta. Bussi 715 kulkee suurin piirtein samaa reittiä. mutta Garbatellan läntistä reunaa.

 Garbatella, joka on osa Roma Capitalen kapupunginosasta VIII

Garbatella sijaitsee vain kolme kilometriä Rooman keskipisteestä, Piazza Venezialta. Garbatella on vain noin yhden neliökilometrin suuruinen alue.

Garbatellaa on helpointa lähestyä metrojunalla, vaikkakin metroasema sijaitsee Garbatellan luoteisessa kulmauksessa. Ostiensen iso rauatieasema sijaitsee Garbatellan pohjoispuolella ja Ostiensen korttelisto Garbatellan eteläpuolella. Näin kävi kun Garbatellaa alettiin rakentamaan vuonna 1920 Ostiensen keskelle. Molemmat alueet kuuluvat kuitenkin samaan Roman kunnan kapuningosaan VIII. 

Näitten lisäksi kapunki jaettaan ns municiopihin, joa käytännössä takoittaa kunnanosia. Municipiot ovat poliittisesti jaettuja kaupunginosia, joilla ei turisteille tai tilapäisesti Roomassa asuville ole merkitystä. 

Garbatella siis kuuluu poliittiseen ja halinnolliseen osa-alueeseen VIII. Grabatella kuuluu maantieteellisesti korttelistoon QX-Ostiense, missä Q tarkoittaa quartiere/korttelisto.

Tämä Rooman kunnan/Capitalen jako eri alueisiin on hyvin sekava ja  loppujen lopuksi tavalliselle ihmiselle vähemmän tärkeä seikka. Keskellä kaupunkeja kaupunginosia kutsutaan nimellä rione, joita on 12,  ja sen ympärillä alueet ovat nimeltään korttelistoja, joita on 35.

Molemmin puolin Garbatellaa kulkee kaksi Rooman suurta ajoväylää Via Ostieense ja Via Cristoforo Colombo. Molemmilta teiltä pääsee myös Garbatellaan. Rautateiden ylitse kulkee kolmekin siltaa Via Ostienselle. 

Vie di Sette Chiese/seistemän kirkon katu johtaa Garbatellaan.

Tämä pitkä tie (yli 3 km), mikä yhdistää suoraan Via Ostiensen varrella sijaitsevan San Paolo fuori le mura -basilikan Via Appian varrella sijaitsevaan San Sebastianon basilikaan ja ylittää Via Ardeatinan Fosse Ardeatinen lähellä, kulkee alueen läpi, johon ovat vaikuttaneet kristinuskon ensimmäisten vuosisatojen tärkeimmät katakombit.

Via Christoforo Colombon kautta ei kannata oikein tulla, jos ei satu tulemaan omalla autolla. Mutta jos sattuu olemaan Via Appia Anticalla ja siellä esimerkiksi Domitillan katakombeilla, niin siitä kulkee ohitse Via Sette Chiesen pyhiinvaellusreitti, jota pitkin pääsee mukavasti vaikka kävellen Garbatellaan. Via Sette Chiese lähtee siis Via Appia Anticalta ja sieltä on matka Garbatellan keskustaan noin 2,5 kilometriä. 

Santi Isidore e Eurosian kirkko, toiselta nimeltä La Chiesoletta, Via delle Sette Cheiese 101

Kirkko on avoinna maanantaista lauantaihin klo 16.30–19.30. Sunnuntaisin suljettu.

Metroasemalta on meko pitkä matka kävellä tänne. Mutta matkan varrella voi ihailla kaunista ja viihtyisää Garbatellaa. Lähin busspsysäkki  on  Macinghi Strozzi, puistoalueen eteläpuolella missä pysähtyy bussi 715, mikä lähtee tänne Rooman keskustasta.

Kirkko sijaitsee Giardino Monsignor Desiderio Nobelsin pienen pusitoalueen reunalla. Tämä alue on erittäin kotoisaa ja viihtyisää. Voisin vaikka muuttaa sinne. Eipä silti, koko Garbatella on viihtyisä ja hyvä asuinalue.

Kirkon sisällä vierailijat voivat ihailla erilaisia ​​taideteoksia, kuten freskoja ja veistoksia, jotka kertovat pyhimysten ja marttyyrien tarinoita. Yksi erikoisuuksista on vanha puinen krusifiksi, jota uskovat pitävät pyhänä esineenä. Kirkko tunnetaan myös pyhiinvaeltajien lämpimästä vastaanotostan. Jokainen vierailija viihtyy  kirkon ilmapiirissä. 4. päivä toukokuuta on kirkon juhlapäivä.

Monsignor Nicolai rakennutti rakennuksen vuonna 1818 maatilansa työväelle "Via Paradisin" varrelle, jonne hän matkusti "Seitsemän kirkon vierailun" aikana.

Sisäänkäyntioven on sanottu olevan Valadierille kuuluva, ja pylväskäytävässä voi ihailla kolmea kipsireliefiä, joiden uskotaan olevan Antonio Canovan töitä. 

Vuonna 1889 oratoriopappi Generoso Calenzio osti hieman rapistuneen kirkon ja kunnosti sen. Ajan myötä kirkkoa pidettiin liian pienenä, ja lähelle rakennettiin uusi kirkko, San Filippo Neri.

Tämä reitti on erittän suosittu ikivanha kävelyreitti, jota pyhiinvaeltajat ovat kautta aikojen tallanneet. Aikoinaan se oli van talalttu polku. Bussi 716 käy kääntymässä melko lähellä Domitillan katakombeja ja ajaa siitä sitten Garbatellan kautta Teatro Marcelolle keskelle kapunkia.

Saavuin Garbatellaan ja ensimmäisenä tuli vastaan useita korkeita kerrostaloja. Nämä ovat uudempia rakennuksia kuin varsinaiset alkuperäiset rakennukset 1920-luvulta.

Olen kerran aikaisemmin käynyt pikakäynnillä Garbatellassa mutta siitä on jo kauan aikaa. Ihmettelenkin suuresti etten ole saanut aikaiseksi mennä Garbatellaan aikaisemmin.

Tämän kertaisen reissun tein syyskuussa. Tämä resissu oli todellien yllätys. Garbatella on erittäin viihtyisä ja rauhallinen kaupunginosa, joka sijaitsee lähellä keskustaa, ja silti on kuin ihan oma pieni kaupunkinsa. 

Kuvassa oleva rakennus sijaitsee Piazza Benedetto Brinin varrella. Tämä oli ensimmäinen tori ja ensimmäinen rakennus joka rakennettiin Garbatellaan. Tori on pieni mutta sen vieressä sijaitsee puisto nimeltä Parco Brin, jossa on lasten leikkipaikka. 

Parco Brinin eteläpuolella sijaitsee toinekin puistoalue nimeltä Parco di Commodilla, vain Via del Sette Chiesen katu/tie kulkee siinä puistojen välissä. Parco Brinin puisoista kulkee leveät portaat alas sillalle joka kulkee junaratojen yli Via Ostienselle. Via deo Sette Cheise'äkin pitkin pääsee junaratojen tosielle puolen Via Ostienselle. Nimitääin juuri siinä kohtaa junanradat painuvat maanalle.

Via Ostiense varrella, pienen sivunkadun Via Giuseppe Libettan varressa, sijaitsee useampi yökerho kuten Saponeria, Goa Club ja Discoteca Giri Roma.

Parinsadan metrin päässä kaupunkiin päin sijaitsee ravintola Doppiozeroo, Via Ostiense 68. Doppiozeroo on kaiket päivät auki kello 7.00 aamusta kello 02.00 yöhön. Täällä saa amiaista, lounasta, päivällistä, kahvia ja välipalaa. Oma leipomo liepoo tuoretta leipää kaiket päivät. Tänne voi viedä lasetkin syömään. Takuulla löytyy kaikille jotain mieleistä. Viihtyisä. Noin 400 mteriä Piramiden metroasemalta ja noin 500 metriä Garbatelan metroasemalta.

Piazza Benedetto Brini

Via Alberto Guglielmotti

Kun jatkaa eteenpäin  Via Alberto Gugglielmottia (kuvassa) niin Via delle Sette Chiese'n kuja tulee kulman takaa, joka on tässä kohtaa kävelykatu.

Via delle Sette Chiesen katualttari

Siitä voi katualttarin kohdalta kääntyä vasemmalle. Ihastuttava Via delle Sette Chiesen kujaa pitkin sitten eteenpäin kunnes tulee Via Cristofo Colombo'lle. Juuri ennen sitä sijaitsee Catacombe di Commodilla, Via delle Sette Chiese 42. Pitää ottaa huomioon että osa Via delle Sette Chiesen tietä on siinä välillä nimeltään Via A Macinghi Strozzi. Katakombit eivät ole avoinna mutta soittamalla ja varaamlla ajan voi saada ne nähdä. Katakombin omistaa Vatikaani.

Via delle Sette Chiese on entinen pyhiinvaeltajien käyttämä tie jonka he tallasivat matkallaan Via Appia Anticalta San Paulo Fuori le Muran basilikaan, joka on rakennettu Pyhä Paavalin haudan päälle.

 Giro di sette chiese

Pyhä Filippo Neri ja Pyhä Carlo Borromeo houkuttelivat 1500-luvulla pyhiinvaeltajia Roomaan ja ohjasi heidät kävelemään seitsemän kaikista tärkeimmän basilikan kautta pyhiinvaellus matkallaan. Tästä tuli perinne, Giro di Sette Chiese, perinne joka jatkuu vieläkin. 

Käytävät kirkot ovat San Piatro in Vtaicano, San Pualo fuori le mura, San Giovanni in Laterano, San Lorenso fuori le mura, Santa Maria Maggiore ja San Sebastiano fuori le Mura. Kierroksen voi tehdä yksin, yhdessä tai ryhmässä, ihan miten vaan. Kaikista parasta on vuokrata polkupyörä sillä kävellen reitti voi olla monelle liian pitkä. Mikään ei estä yöpymästä välillä.

Catacombe di Commodilla, Via delle sette Chiese 42
Ikävä kyllä suljettu tällä haavaa.

Jos jatkaa eteenpäin Via delle Sette Chieseä niin 400 metrin päässä sijaitsee muita katakombeja ja ensin tulee Domitillan katakombit. San Calliston ja  San Sebastianon katakombit ovat siinä sitten lähellä Via Appia Antican varrella.

Casa per ferie Ancello del Santuario

Jos lähtee Via Alberto Guglielmottia pitkin toiseen suuntaan, pohjoiseen päin ja seuraavassa kadunristeyksessä kääntyy vasemmalle niin siinä tulee vastaan Piazza Giancarlo Vallauri. Torin reunalla sijaitsee kirkko ja kirkon takana Via David Salinierillä sijaitsee luostari josta voi opiskelijat ja turistit vuokrata huoneita. Luostari sijaitsee hyvin lähellä Garbatellan metroasemaa mutta päästäkseen metroasemalta luostariin, on kierrettävä Parco Caduti del Maren puistoalue ympäri.

Garbatellasta matkustaa metrolla muutamassa minuutissa keskikaupungille. Teatro Marcellolle kulkevan bussin 715 pysäkki on vain sadan metrin päässä luostarista. Tämä on aivan loistava yöpymispaikka. Luostarilla on yleisiäkin tiloja, sisäpiha puistoineen, Tv-huone, lapsille leikkipaikka pihalla, ilmainen parkkipaikka, terasseja, juoma-ja kahvileipä- ja makeisautomaatteja ja sun muuta. Luostarilla on myös iso turvallien parkkipaikkansa.

Muuten... kehätieltä GRA on helppo tulla omalla autolla Autostrada Fiumicinoa pitkin lähelle Marconin metroasemaa, josta sitten on helppo löytää Garbatellaan. Via del Marea ja sitten Via del Ostiensea pitkin noin 2,5 kilometriä suoraa tietä luostariin. Suosittelen luostaria yöpymispaikaksi, varsinkin omalla  autolla matkaaville.

Italialainen arkkitehti Gustavo Giovannoni Marcello Piacentinin avustamana sai suunniteltavakseen uuden modernin asuinalueen Rooman historiallisen keskustan eteläpuolelle. Työläisväki tarvitsi asuntoja 1920-luvulla. Arkkitehti 

Ugo Oljettin jälkeen pidettiin Giovannonia sen ajan parhainpana arkkitehtinä. Giovannonista tuli arkkitehtuurin professori vuonna 1913. Hän oli ennen kaikkea innovatiivinen. Hän oli ensimmäisä ns ambientalismo ideologian, ympäristösuojelun ja egologismin edustaja. Muita Gustavo Giovannonin töitä on entinen Peronin oluttehdas, jonka modernisoidussa rakennuksessa sijaitsee Museo Macro, Via Nizza 123. Toinen suurempi kohde on Città Giardino Aniene, Via Nomentanan varrella ja samalla alueella sijaitseva SS Gustodi Angelin kirkko.

Marcello Piancentini johti myös sitä arkkitehtiryhmää jotka suunnittelivat EUR:n alueen Garbatellan eteläpuolelle. Testaccion ja San Saban asuinalueet kunnostettiin ennen kuin Garbatellaa alettiin rakentamaan.

Tänne on rakennettu monenlaisia rakennuksia, useammankin arkkitehdin luomuksia. Arkkitehti Innocenzo Sabbatini suunnitteli Garbatellaan eräänlaisia asuntoloita asunnottomille poikamiehille. Il Albergo Rosso on yksi esimerkki siitä. Myöhemmin rakennus korjattiin perheasunnoiksi. 

Garbatella rakenttiin 1920-luvulla fasismin ajalla, ja fasimi suosi erityisesti arkkitehtuuria. Ideologialle tehtiin kulissit. Garbatella ei ole suinkaan ainoa alue Roomassa jonka fasistit rakensivat, EUR on toinen kapunginosa, joka syntyi sillä ajalla. Fasistien oma arkkitehti Gustavo Giovannoni. Täällä olen kertonut EUR'sta. Myös Salarion alueella on fasismin ajalla rakennettuja rakennuksia.

Siitä lähtien Garbatella on ollut poliittisesti erittäin aktviinen kaupunginosa. Fasistijohtaja Mussolini suuniteli kaupungin oman mallinsa mukaan. Paraatikatu Via dei Imperiaalin rakennutti Mussolini itseään ajatellen.

Garbatella on nykyään työläiskorttelisto. Tapasin muutamia vastaantulijoita. Olin jo kävellessäni menettänyt ilmansuunnasta ja kysyin neuvoa että mihin suuntan on lähdettävä jos haluaa päästä Roomaan. Ensimmäinen vastaantulija mongersi jotain olevansa venäläinen. Seuraavat vaikuttivat olevan erittäin eristäytyneitä, vaikka heillä oli auto käytettävänään, eikä hekään tieneet miten pääsee Roomaan. Lopulta menin erääseen myymälään, mutta hekään ei osanneet sanoa missä olisi lähin bussipysäkki. Tämän erityneisyyden huomaa usein Roomaasa.

Täältä Gianni Porcellinin sivuilta löytyy paljon hienoja valokuvia Garbatellasta!

Italian kuningas Vittorio Emanuele III Savoia (kuningas vuosina 1936-1941) kävi asettamassa peruskiven Garbatellan allueen rakennusmaalle vuonna 1920. Garbatella sijaitsee vanhan Via Ostian tien varrella, jota pitkin päästiin ainakin alkuun liikkumaan kaupungille, jossa suurimman osan garbatellalaisten työpaikoista sijaitsi. Garbatellan metroasemalle on ehkä vajaat kolme kilometriä Colosseumilta etelään. Siinä on vain Circo Massimon ja Piramidin metroasemat välissä.

Garbatella sai ensin nimekseen Borgata Giardino Concordia, mutta kansalaiset väsyivät moiseen nimeen ja alkoivat kutsua asuinaluetta nimellä La Garbatella. Garbatella kuullostaakin hyvin söpöltä nimeltä. Fasistisella ajalla yritettiin nimi vääntää Remuria'ksi, joka olisi viitannut Rooman alkuperään, Remukseen, Romuluksen veljeen. Mutta Garbatellan vasemmmistolaistyöläiset eivät  sitä hyväksyneet.

Garbatella on esimerkki italialaisesta borgata giardino-tyyppisestä asuinalueesta, englantilaisesta Garden City. Löydettiin sopivat maa-alueet vanhan Via delle Sette Chiesen pyhiinvaeltajien tallaaman tien molemmilta puolin. Pyhiinvaeltajat kävelivät San Sebastianon basilikalta Via Appia Anticalta San Paulo Fuori le Muran basilikaan, ja Garbatella rakennettiin näitten kahden kuuluisan basilikan välimaastoon. 

Garbatellan keskustasta on vain hivenen pitempi matka San Paulo Fuori le Muran basilikaan ja  San Sebastianon basilikaan Via Appia Anticalla, kuin Garbatellan metroasemalle, siinä noin 600-800 metriä.

Garbatellan rakennukset ovat erittäin mielikuvitusta kiehtovia. Rakennuksissa on yksityiskohtia, joissa katse voi levätä. Sisältä päin asunnot ovat modernioituja.

Nämä käppyräiset ja usein miten vinoon kasvavat pinjapuut ovat aina hauskoja. Ne saavat  minut hyvälle tuulelle ja hymyilemään.

Garbatella kuuluu Ostiensen korttelistoon, joka on Rooman kunnan korttelisto numero X. Garbatella sijaitsee zona 11 C:ssa. Täällä asuu noin vajaat 50000 asukasta. Sen huomaa  melko pian että garbatellalaisilla on oma paikallinen identtiteettinsä. He ovat myös erittäin ylpeitä omasta asuinalueestaan. Missään muualla Roomassa en ole tainnut päästä juttuun niin helposti ja niin monen henkilön kanssa.

Näin lauantaiaamupäivällä ei juuri autoliikennettä ollut. Kun poikkesin paikalliseen mercatoon/kauppahallin niin sietä löytyi perheenemäntiä viikonloppuostoksilla. 

Piazza Giovanni di Triora

Garbatella on kuulu hyvistä ja kohtuuhintaisista ravintoloistaan ja kahviloistaan. En käynyt missään syömässä, mutta löysin  hyvin  pienen paikallisen alimentarian/ ruokakaupan, jonka omistaja tekaisi minulle tuoreesta sämpylästä voileivän. Hän jopa leikkasi leikkelekoneellaan (aivan puhtaalla) minulle pari isoa kinkkusiivua sämpylän väliin ja voiteli leivänpuoliskoille voita. Harva kauppias se alkaisi tekemään asiakaalleen voileipiä. Kauppa sijaitsee tuossa kuvassa oikealla olevassa rakennuksessa. Vaikka epäilen ettei myymälää ole enää jäljellä, vaan siinä on ravintola. 

Mercato Garbatella

Paikalliset maanviljelijät myyvät tuotteitaan Garbatellan vasta korjatussa ja modernisoidussa mercatossa. Uusi mercato vihittiin käyttöön keväällä ja itse sen aikainen sindaco, kaupunginjohtaja Gianni Alemanno oli paikalla. (Nykyinen sindaco on nimeltään Ignazio Marino, erittäin mielenkiintoinen henkilö, josta lisää toisten).Mercatossa myydään enimmäkseen biologisestiviljeltyjä tuotteita. Mercato on avoinna vain lauantaisin  kello 9-18 ja sunnuntaisin kello 9-14. 

 Katualttari

Via Giovanni Ansadlon poikkikatu Via Carlo Randaccio on erittäin söötti katu. Tämä katu taitaa sittenkin olla se kaikista kaunein... Suosittelen kävellä päästä päähän. Katu lähtee Piazza Eduardo Masadalta, kohtaa ihanan Via Domdenico Chiodin kadun ja katu päätyy pienelle näköalatasanteelle.

Via delle Sette Chiese vasemmalle ja Via A Macinghi Strozzi oikealle. Kuva on otettu Largo delle Sette Chieseltä. Largolta löytyy pankki, apteekki, hotelli, kahviloita, ravintoloita myymälöitä ja penkkejä istuskella. Vaikuttaa olevan paikallisten eläkeläisten kohtaus- ja juttupaikka. Hotellin vieressä Pizzeria /Tavola Calda/Kebaberia paikka jossa varmasti kannattaa syödä. Luultavasti paikallistenkin suosima paikka.

 Bussia odotellessani nappasin kuvan... 

Farmacian/apteekin, löytää helposti tästä merkistä, jossa näkee myös lämpötilan. Roomassa mekein kaikilla apteekeilla on samanlainen kyltti, vaikka useimmat apteekeista omistaa lääkärit. Lääkäreillä on niin huonot palkat Italiassa että sivubisnes on hyvään tarpeeseen. 

Tässä seisoskelin aikani ja odotin bussia, eikä bussia näkynyt. Roomassa bussinodotus vaatii kärsivällisyyttä. Lopulta kyllästyin ja läksin kävelemään. Ketään ei ensin tullut vastaan, mutta sitten kohtasin nuoren parin ja kysyin heiltä että mihinkä suuntaan minun pitäisi mennä jotta pääsen mertosasemalle. He sanoivat että he eivät tiedä, he ovat tulleet Venäjältä. Noh, jatkoin matkaani ja löysin kioskikojun. 

En ollut lainkaan varma että missä oikein olin. En omistanut edes sellaista kännykkää, josta olisin voinut tarkistaa, saatikka että olisi tullut mieleen ottaa kartta mukaan. Toisaalta ex tmeporee retket ovat usein antoisimpia. Kioskin pojalla oli jokin paikallinen vanha mummo asiakkaana, mutta minä kysäisin että mistä löytyy bussipysäkki, josta päsee metrosemalle. Poika jätti kioskikojunsa ja mummon ja läksi minua neuvomaan. Mentiin kulman taakse jonkin matkaa ja sieltä löytyi pysäkki.

Garbatellan metroasema

Metroaseman lähettyvillä on tämä modrni silta, Porta Settimia Spizzichino, joka johtaa rautatieraittten toiselle puolelle. Silta on vain 25 metriä pitkä ja jatkuu siitä katuna eteenpäin Via Ostienselle. Heti siinä sitten sijaitsee minun lempi museoni Roomassa, Musei Capitolini/Centrale Montemartini. Täällä olen kertonut museosta aikaisemmin.

Il Ponte Ostiensen siltaa pitkin pääsee Via Ostienselle. Siinä on oma kaista polkupyörille ja jalankulkijoillekin. Jalankulkijoita varten oli jo aikaismemin vanha rähjäinen käytävä junan ratojen ylitse. Käytävä/tunneli lähtee metroasemalta. Ehkäpä  se on  nyt kunnostettu sekin. 

Via Ostiesella heti sillan jälkeen löytyy yksi minun mieleiseni museo, Museo della Centrale Montemartini, Via Ostiense 105. Tämäkin museo on laitettu entiseen tehtaaseen, niinkuin Macro museokin, Via Nizza 123. Vaiko liekkö ollut mekaaninen verstas. Osa koneista on vieläkin jäljellä museon tiloissa. Mielestäni aivan mahtava idea. Kodikas ja viihtyisä museo, jossa on korkeataoista taidetta, varsinkin patsaita.

Santo Isidoro ed Eurosia vanha kirkko, joka kuluu yhteen vieressä seisovan uudemman kirkon kanssa, Oratorio San Filippo Neri, Via delle Sette Chiese  103

Garbatellan ensimmäinen kirkko, rakennettu vuonna 1918, pyhiinvaeltajia varten. Kirkko on pyhitetty Isidorolle joka on maanviljelijöiden suojeluspyhimys. Pyhä Filippo Neri järjesti paljon kaikenlaista pyhiinvaeltajille Roomassa, jopa ruokapalvelua. Kirkon omistaa vieläkin Filippo Nerin perustama uskonnolinen järjestö, Oratorianit. 

Kirkkorakennus oli alunperin Paradisis suvun ikioma kappeli josta sitten myöhemmin rakennettiin kirkkorakennus. Kirkon vieressä seisoo San Filoppo Nerin paljon uudempi ja isompi kirkkorakennus nykyään.

Kirkon ohitse kulkevan kadun tai tien nimi on ollut Via Paradisi/paratiisitie. Kirkon ulkoseinällä on kaksi reliefiä jotka kuvaavat Pyhää Filippo Neriä.

Kirkkoa nimiteään lempinimellä La Chiesoletta

Piazza di San Eurosia, Via Antonio Rubinon herttainen katu päättyy tähän erikoiseen rakennuskeen. Yksi Grabatellan parhaista ravintoloista Tanto de'Magna sijaitsee tämän rauhallisen torin reunalla. Siinä on myös kahvila. 

Piazza Damiano Sauli, koulurakennus

Tällä torilla on filmattu useampikin italailainen elokuva.

Kuten kuvasta näkyy niin bussit eivät useinkaan pääse psyäkille parkkeerattujen autojen takia. Bussi pysähtyy keskelle katua. Kuvassa oleva katu on yksisuuntainen. Autoja on parkissa molemmin puolin katua.  Roomassa on tapana että pysäkillä seisovat menee autojen väliin keskemmälle katua ja vinkaa kädellään kuskille merkiksi, muuten voi olla että kuski ajaa ohitse, jos ei kukaan jää pois pysäkillä.

Latteria, Piazza Geremia Bonomelli 9

Vai Basilio Brollo, Via Roberto di Nobili, Viale Guglielmo Massaia, Via Franseco Orazio da Pennabilli katujen kulmauksessa sijaitsee suosittu kahvila/bistro jonka nimi on Latteria, siis oikeastaan maitokauppa. Latteria on ehkä Grabatellan paras kahvila/bistro. Ainoa vika on se että tämä on avoinna vain kello 18 jälkeen, mutta sulkee useinpina öinä vasta kello 2.00. Garbatellan metorasemalta tänne on noin 600 metriä. Läheltä kulkee myös yöbussi N9, jos niin kuin aika hujahtaa huomaamatta. Latteria läheltä kulkee myös bussi 715 normaaliaikaan. Bussi kulkee Ostiensen ja Teatro Marcellon välillä Roomassa. Joten tällä bussilla pääse myös helposti Grabetellaan, jos ei halua käyttää metroa, ja bussilla pääsee  ympäri Garbatellaa.

Mahatma Gandhi vieraili Grabatellassa vuonna 1931 ja hän vieraili tässä rakennuksessa.

Tästä voikin sitten jatkaa kävelyä pitkin Via Giovanni Ansaldoa joka on kauneinpia katuja Garbatellassa. Tällä alueella on monta kaunisita katua kuten Via Fausto Vettor, Via Carlo Randaccio ja Via Domenico Chiodo.

Elokuva Caro Diario on Nanni Morettin ohjaama. Elokuva on hyvin erikoinen sillä siinä moottoripyörälijä ajaa pitkin melkein autioita Rooman katuja keskellä kuuminta kesää sinne sun täänne pitkän aikaa. Sen ensimmäinen osa alkaa Garbatellasta ja päättyy Via Ostialle. Elokuva palkittiin Cannesin elokuvafestivaaleilla vuonna 1994. 

Tässä muutama You Tube ihaanan ihanasta Garbatellasta! Tai kuten roomalaiset sanoo: Bella grande Garbatella! Minuun Garbatella teki niin suuren vaikutuksen että kyyneleet tulee silmäkulmaan. Ihmiset olivat erittäin ystävälläisiä ja avuliaita, vaikka eivät oikein pysty auttamaankaan. Minulle jäi monta miellyttävää muistoa tästä käynnistä.