San Saban basilika

San Saba, Piazza Gian Lorenzo Bernini 20

Bussipysäkki Via Flaminio Ponzion kadulla, kikon portaiden alapuolella. Kirkkoon on nimittäin noustava melko jyrkät portaat ylös.

Bussi 715

 Täällä olen kertonut San Saban kaupunginosasta.

San Saban basilika tai Basilica Minore, kuten näitä erikoisempia vanhoja basilikoita nimitetään kunnianimellä. Katollisessa kirkossa on neljä ns Basilica Majorea ja 1621 Basilica Minorea ympäri maapallon, ja joista Italiassa 543 kappaletta. 

San Saba sijaitsee aivan ihanalla rauhallisella auleella San Saban kapupunginosassa, Circo Massimon, Caracallan kylpylän ja Piazza di Porta San Paulon välisellä alueella suurin piirtein. Korttelisto on syntynyt San Saban kirkon ja luostarin ympärille ja se sijaitsee Aurelianuksen kaupunginmuurissa kiinni, muurin sisäpuolella.

Nykyinen basilika on uudesti rakennettu. Alkuperäisen kirkon rakensivat kappadokialaiset munkit vuonna 645. Väitetään että munkit rakensivat kirkon paikalle, jossa jo sijaitsi kappeli, joka oli pyhitetty Pyhän Gregorius Suuren äidille Pyhälle Silvialle. Mutta uudempien 1900-luvulla tehtyjen tutkimusten mukaan kappelin rakensivat Mar Saba luostarista Kappadokiasta tulleet munkit 700-luvulla ja he pyhittivät Oratorio kappelin oman luostarikuntansa perustajalle pyhälle San Saballe.

Bysantinen riitti oli melko yleinen Roomassa 700- ja 800-luvuilla ja lukuisia kreikkaa puhuvia pappeja esiintyi siihen aikaan Roomassa. Samoihin aikoihin tuli Bysantista munkkeja pakolaisina Roomaan.

Myöhemmin 100-luvulla syntyi skisma roomlaisten ja konstantinopelilaisten kirkkojen välille. Monet munkit  muuttivat paavin luvalla Roomasta Montecassinon luostariin.

San Saba, Saba Archimandrita  439-532, hän eli Mar Saban eremiittiluotarissa kuolemaansa saakka. Nimitys achimandrita tarkoittaa luostarinpersutajaa ortodoksisessa kirkossa. San Sabaa juhlitaan 5. joulukuuta niin katolilaisessa kuin ortodoksiesessa kirkossa.

San Saban pyhät jälkeenjäännökset Mar Saban luostarissa

Mar Saba, sijaitsee Judean autiomaassa Israelissa ja se on luultavasti vanhin luostari maapallolla jossa on vieläkin toimintaa.

Kirkon kupeessa on pieni ihastuttava ja hiljainen hedelmäpuutarha missä kasvaa apelsiinejä.

Portaiden yläpäässä on tämmöiset komeat ja painavat ovet kirkon pihalle.

Katualttari San Saban basilikan edustalla 

Luostarissa asuu tällä hetkellä vain seitsemän jesuiittimunkkia

Maria Ausiliatricen nunnalusostarin, Via San Saba 14, nunnat käyttävät myös kirkkoa. On siinä lähellä muitakin hyvin pieniä munkki- ja nunnayhteisöjä jotka saavat myös käyttää kirkkoa.

Kirkko on avoinna:

 arkisin kello 8.00-12.00 ja 16.00-19.10
 sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kello 9.30-13.00 ja 16.00-19.30 

Messu:

 arkisin kello 10.30, 12.00 ja 18.30
sunnuntaisin ja pyhäpäivisin kello 9.00 ja 18.30

San Saban kirkkoa nimitettiin 1500-luvulla San Salvatore della Balbinaksi. Paavi Pius III Piccolomini peruskorjautti kirkkorakennuksen 1400-luvun lopulla. 

Santa Balbina, Piazza di Santa Balbina 8,

 Caracallan kylpylän raunioiden takana

Tosin lähettyvillä parin sadan metrin päässä sijaitsee Santa Balbina kirkko joten näitä ei pidä sotkea toisiinsa. Santa Balbinan kirkon luostarissa ei tietääkseni enää ole lainkaan nunnia. Santa Balbinan luostari on aivan valtavan suuri ja niin kirkko kuin luostarikin ovat näkemisen arvoisia, jos siihen vain löytyy mahdollisuus. 

Santa Balbinan kirkko on avoinna vain sunnuntaisin kello 10.30-11.30, mutta tietääkseni messun aikana ei saa vierailla kirkossa, vaan vierailusta on erikseen etukäteen soitettava ja sovittava aika.

Keskiajalla yritti sisterssiläiset asettautua ja kotiutua San Saban luostariin, mutta muuttivat kuitenkin sieltä Santa di Croce Gerusalemmen luostariin. Paavi tarjosi luostaria San Giovanni Lateranon hoitoon, mutta he eivät huolineet sitä. 

Saksalais-unkarilainen Gollegio otti luostarin haltuunsa vuonna 1573. Nykyään heidän pääkallonpaikkansa sijatsee Piazza Sant'Apollinarella. San Saban kirkossa oli vain kerta viikossa messu 1900-luvun alulla, kunnes alueelle alettiin rakentamaan asutusta. 

Kirkko oli unohtunut yksinäiseen ylhäisyyteensä eristäytyneen sijaintinsakin vuoksi. Kirkko ja luostari olivat ainoat rakennukset alueella siihen mennessä. Santa Balbinan kirkko sijaitsi samalla tavalla luonnon keskellä Caracallan kylpylän raunioiden vieressä. Jesuiittijärjestö otti San Saban kirkon ja luostarin haltuunsa vuonna 1931 ja pitää sitä halussaan vieläkin. Paavi Johannes XXIII Roncalli antoi San Saban kirkolle oman kardinaalidiakoninkin.

Alkuepräisestä kirkosta on vieläkin jäljellä osa Schola Cantorum'ia. Schola Cantorum oli eristetty alue kirkkosalissa penkkeineen jossa istui koulutettu paavillinen kirkkokuoro. Katolisella krikolla oli 800-luvulla erikoinen kuorolaulukoulu Schola Cantorium. Koulun nimestä tulee meidän kieleen kanttori.

Vassalletton suvussa oli taitavia käsityöläisiä, ns marmorari 1200-1300-luvulla. He valmistivat marmorista erilaisia huonekaluja, alttareita, tuoleja, hyllyjä, pylväitä ym ja esimerkiksi leijonia jotka tomivat kirkon ovien "stoppareina". Tämän San Saban Schola Cantoriumin valmistivat Vassallettot. Kovin monta Schola Cantoriumia ei Roomasta löydy, mutta sen sijaan löytyy satoja kirkkokuoroja.

Tuo vasen kirkkosalin seinusta on voinut aikaisemmin olla kirkon sisäänkäynnin portiikki. Myöhemmin korjauksissa  on käännetty kirkkosali toiseen suuntaan.

Kirkkoa on uusrakennettu 1500- ja 1800-luvulla muta paljon entisestä kirkosta on vieläkin jäljellä.

Kirkkosalin seinillä ja absidissa on lukuisia freskomaalauksia. Sakristiaan kulkevan käytävän varrella on freskoja jotka kertovat kappadokialaisten munkkien elämästä San Saban luostarissa. Keskilaivan lattia on cosmatique-kuvioinen ja sen on Pietro Vassalletto valmistanut, kuten muutkin kirkosta löytyvät cosmetiqu-malliset koristeet, kuten esim piispantuoli absidissa.

Pääalttarin baldakiinin alla on Pyhän San Saban relikkejä. Kirkon lattian alla kryptassa sijaitsee se alkuperäisen Oratorion rippeet, jonka munkit rakensivat paikalle ensin. Kirkon vahtimestarilta voi kysyä luvan päästä katsomaan kryptaa.

Kirkon portiikkoon on kerättyy entisen kirkkosalin osia, argeologisia löytyjä ja pari sargofagiakin.

San Saban korttelisto on todella idyllinen asuinalue, rauhallinen ja silti lähellä keskustaa. Alueelta ei löydy hotelleja. Saa mennä Viale Aventinolle jos haluaa löytää ravintolan. Jokunen kahvila taitaa sentään löytyä. Myymälöitäkään ei juuri löydy alueelta. Jos haluaa istua kaikessa rauhassa, hiljaisuudessa, ja filosofoida, niin San Saban kirkossa siihen on mahdollisuus. Valtavan kauniit ikivanhat isot puistolehmukset reunustavat katuja. 

San Saban kirkon takana sijaitsee iso puistoalue, jossa paikalliset eläkeläiset istuskelevat päivittäin. San Saba on lumoava pieni ja rauhallinen kaupunginosa.

Vinkki hänelle joka haluaa asua San Saban ja Caracallan kylpylän lähettyvillä on dominikaani-nunnaluostari San Sisto, Via del Druso 2. Alue sopii mainiosti hänelle, joka haluaa asua lähellä Rooman keskustaa ja silti luonnon keskellä ja patikoida luonnonkauniilla alueella, rentoutua ja nauttia olostaan. Omalla autolla liikkuville on luostarin pihalla turvallinen autoparkki.

Luonnollisestikin San Siston länsipuolella sijaitseva Aventino on myös yksi Rooman rauhallisimmista ja kauneimmista alueista asua. Aventinossa on muutamia hotelleja ja ravintoloitakin, mutta ei myymlälöitä. Kuuluisa laulutähti Madonna on ostanut talon Aventinosta.

Aventinossa sijaitsee myös dominikaaninen nunnaluostari Santa Rosa, Via delle Terme Deciane 5. Erinomainen luostarimajoitus ja sen edessä on bussipysäkki bussille 175, joka kulkee Terminin rautatieasemalta, Piazza Barberinin kautta, Piazza Venezialle, siitä Colosseumille, Circo Massimolle, Via delle Terme Decianen kautta San Priscan kirkon luokse ja siitä San Saban alueen kautta Ostiensen ratatieasemalle.

Santi Giovanni e Paolo

Santi Giovanni e Paulo, Piazza Santi Giovanni e Paulo 13

Avoinna:
Kaikkina viikonpäivinä kello 10.00 - 13.00 ja 15.00 - 18.00

Messu:
 sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kello 10.45 - 11.45 

Casa Romane del Celio
Avoinna maanantaista torstaihin kello 10.00 - 13.00
Sisäänpääsymaksu 6 €

Tämä kirkko sijaitsee Celion kaupunginosassa, muutama satametriä Colosseumin etelä puolella, erittäin kauniilla ja rauhallisella puistoalueella. Celion kukkula on ollut aikoinaan Curia Hostilian aluetta lähinnä Colosseumia. Hostilia oli senaattin rakennus 700-luvulla eaa. Se hajoitettiin vuonna 80 eaa. Välittömästi sen seinään kiinni raknnettiin luostari ja sen eteen Santi Giovanni e Paulon basilika. 

Aivan sen vieressä sitten sijaitsee San Gregorion luostari ja kirkko jonka ympärillä sijainneet suuret alueet kuuluivat Gamaldolese luostarijärjestölle. Gregorius Suuren lapsuudenkoti sijaitsi tällä paikalla ja isänsä kuoltua hän rakennutti lapsuuden kotinsa luostariksi. Gregoriuksen äiti Silvia julistettiin pyhimykseksi hänetkin, kuten hänen isänsänsä ja kaksi sisartaan. Silvialle pyhitetty kappeli löytyy San Gregorion kirkon yhteydessä. 

Vasta aivan äskettäin sain tietää että San Gregorion luostarin yhteydessä sijaistee myös vieraskoti, josta voi vuokrata huoneen. Yksityinen kontakti luostariin: puh. +39 06.7000987, e-mail:  forgreg@tiscali.it

Santi Giovanni e Paulo  ja  Passionistien valtavan iso luostari

Vasemmalla San Gregorion kaunis kirkko ja sen Camaldolesiluostari vieressä. Tiet vasemmalla ja oikealla puolen johtaa Colosseumille, jonne on vain noin 300 metriä.

San Gregorio e Paolon itäisellä puolella sijaitsi ja sijaitsee vieläkin Villa Mattei ja Mattein suvun puutarha, mutta niin huvilan kuin puistonkin omistaa Rooman kunta nykyään. Puistoalue on avoinna kaikille. Alueen siitä itään päin omisti saksalainen Gollegio maatilat San Stefano Rotondon kirkon ympärillä. Arco dei Constantino niminen katu kulki Colosseumilta etelään päin Circo Massimolle. Nykyyään kadun nimi on Via di San Gregorio. 

Celion kukkulalla kulkee mukava rauhallienen katu Colosseumille, Viale del  Parco del Celio. Sitä pitkin aikoinaan kulki raitiovaunu numero 3, joka on nykyään bussi numero 3. Voi olla että se on taas raitiovaunu jos satut lukemaan tätä joskus myöhemmin. Se on ihana kuja päiväkävelyä ajatellen. Minulle henkilökohtaisesti on tämä alue tullut erittäin rakkaaksi. 

Santi Giovanni e Paoloon kulkee kaksi kujaa. Viale del Parco del Celiolta kuja nimeltä Clivo di Scauro. Toinen kuja kulkee idästä päin Via Claudian ja Via della Navicellan yhtymäkohdasta ja on nimeltään Via di San Paolo della Croce. Se lähtee kaariholvesta ja kulkee muurien keskellä. Kaunis kuja sekin.

Santi Giovanni e Paolo kirkko valmistui jo vuonna 398 jaa ja se kuuluu Rooman vanhimpiin kirkkoihin. Se rakennettiin kahden roomalaisen marttyyrisotilaan muistolle Giovanni ja Paolo, jotka olivat asuneet juuri sillä paikalla jonka päälle kirkko rakennettiin. Senaattori Pammachius kodissa (Curia Hostilian senaattihan sijaitsi vieressä), sijaitsi ensin Titulus Pammacchius, kristittyjen alkuseurakuntalaisten rukoushuone, ennen kuin kirkkoja oli edes rakennettu. 

Kristinuskohan ei ollut virallinen uskonto Roomassa ennen kuin vuodesta 385 jaa lähtien. Samasta vuodesta lähtien on siis kristinusko virallisesti  ollut olemassa. Kirkkorakennus on vaurioitunut useamman kerran niin taisteluissa kuin maanjäristyksissäkin. Nykyään kirkon omistaa vieressä sijaitseva luostari, joka kuuluu Passionisteille. Kirkossa on myös Paulo della Croce haudattuna. Hän perusti 1700-luvulla passionisti luostarijärjestön.

Santi Giovanni e Paolo sijaitsee kauniilla paikalla, rauhallisella puistoalueella.

Viale del Parco del Celiolta nähtynä

Kirkkosalin voi vuokrata vihkimistä varten

San Paolo della Croce'n hautakappeli

San Paolo della Croce, 1694-1775

Giuseppe Garampin hautamuistomerkki

Hän  eli 1700-luvulla ja toimi mm Vatikaanin arkiston hoitajana Castel San Angelossa.  Hän oli italialainen arkkipiispa, kardinaali ja numismaatikko.

Campanile, kellotorni on erittäin kaunis ja se on rakennettu kapeista tiiliskivistä kuten koko kirkko. Se on rakennettu kahtena eri kertana. Kellotapulissa on kolme kelloa, kukin eri vuosisadalta, 1500-, 1700- ja 1800-luvuilta. Roomassa on jäljellä noin viisikymmentä keskiaikaista kellotornia jäljellä. Viimeisin peruskorjaus tehtiin kirkossa vuosina 1948-1952 ja mm Joseph Kennedy lahjoitti varoja korjauksia varten.

Via di San Paolo della Croce 

Kirkossa käydessäni istui kissa kirkon eteisessä ja odotti sisäänpääsyä

Clivo di Sacuron alussa kirkon kupeessa on tukimuurirakennelma. Casa Romano del Celion musoeoon ja kryptan sisäänkäynti sijaitsee holvikäytävällä.

Kuvassa sisäänkäynti kaivauksiin Clivo  di Scaurilta

Case Romane del Celio, avoinna kaikkina muina viikonpäivinä paitsi tiistaina ja keksivikkkona  kello 10.00 - 13.00 ja 15.00 - 18.00. Sisäänkäynti Clivo Scaurilta, kirkon vasemmalta ulkoseinustalta. Sisäänpääsymaksu 6 €. Opastetuja kiertokäyntejä lauantaina ja sunnuntaina. Sisään päästetään puolen tunnin välein. 

Kirkon alta löytyy käytäviä ja vanhoja asuntoja

Sant'Alfonso de Liquori

Sant'Alfonso di Liquori All'Esquilino, Via Merulana 26

Facebook!

Messu arkisin kello 7.00, 9.00 ja 18,30. 

Sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kello 7.00, 8.30 ja 9.30 (puolaksi),

 11.15 ja 12.30 (puolaksi),

 16.00 (filippiinien kiellä), 

17.00 (espanjaksi, latina-amerikkalaiset).

Kirkon yhteydessä sijaitsee Accademia Alfonsiana, moraaliteologinen korkeakoulu. Redemptoristien uskonnollinen järjestö perusti instituutin vuonna 1949. Instituutti on melko suuri ja sen kirjasto  on erittäin kattava. Kirjasto on ilmaiseksi avoinna kaikille maaantaista perjantaihin kello 8.45 - 13.00 ja kello 13.45 - 18.00. Yli kolmekymmentä professoria toimii instituutissa ja täällä voi opiskella tohtoriksi saakka. Instituutissa on opiskelijoita noin 60. eri maasta.

Sant'Alfonsoa juhlitaan kirkossa 1. elokuuta.

Sant'Alfonson kirkko on yksi harvinaisista goottilaistyylisistä kirkoista Roomassa. 

Kirkko on turistinähtävyys!

Kirkko rakennettiin vuosina 1855-1859. Arkkitehtinä toimi George Wigley. Julkisivu on tehty tiilistä ja traventinikivestä. 

Pääsisäänkäynnin yllä

Katualttari Madonna Addolorata, Sant'Eustachion kaupunginosassa,
 Via  dei Redentoristi 16

Alfonso  Maria de'Liquori 1696-1787

Hän syntyi Amalfissa ja oli katolinen piispa, kirkonopettaja ja taiteilijakin, joka perusti Santissimo Redentore, Redemptoristit, Liquorinistit, nimisen uskonnollisen järjestön. Redentore tarkoittaa pelastusta. Järjestö perustettiin Amalfissa vuonna 1732. 

Liquori koulutti itsensä ensin juristiksi mutta melko pian sen jälkeen hän käänsi selkänsä maalliselle ja muutti Micericordiajärjestön luostariin, Madonna della Mercere, suojaviittamadonna järjestöön. Suojaviittamadonnan palvontaa esiintyy etenkin dominikaanien ja sisterssiläisten parissa. Italiassa häntä nimitetään nimellä Madonna della Misericordia, josta myös tulee italialainen hyväntekeväisyysjärjestö Misericordia. Misericordia järejstössä on noin 700 munkkiveljestä, mutta vapaaehtoisia italialaisia on noin 700 000 henkilöä, jotka toimivat hyväntekeväisyystyössä ympäri Italiaa. Nykyään järjestö auttaa myös ulkomailla.

Sant'Alfonsolla oli hyvin aikaisessa vaiheessa toivomus perustaa moraaliteologinen instituutti juuri Roomaan. Alfonso oli kovasti kiintynyt Mariologiaan, katolisen kirkon haaraan, mikä tutkii Pyhän Marian osuutta katollisessa kirkossa. Hän sävelsi myös mariologista musiikkia kuten esimerksiki hymnin 'Quanno Nascetti Ninno', sekä 'Tu scendi dalle stelle' kappale, jota esitetään usein  italilaissisa kirkoissa, ja etenkin täällä Sant'Alfonson kirkossa. Hymnia soitetaan ja lauletaan usein Pyhän Pietarin basilikassakin ja se on taatusti suosituin joululaulu Italiassa, mitä laulaa etenkin lapset ja lapsikuorot. 

Alfonso kirjoitti  vuonna 1750 mariologisen kirjan 'Gloria di Maria' ja kolme vuotta sen jälkeen kirjan 'Homo Apostolicus', jossa hän perusteli oman moraaliteologisen oppinsa.

Kirkon paikkalla seisoi 1700-luvulla Villa Caetani ja heidän puutarhansa, horti, sen ympärillä. Useilla Rooman aatelisilla on ollut kautta aikojen kesäasunto, Villa, juuri täällä Esquilinon alueella.

Vuodesta 1860 mullistetiin koko Esquilinon alue ja rakennettiin uusia suoria katuja, uusia asuintaloja ja jo ennestään ränsistyneet 'villat' hajoitettiin melkein tyystin. 

Redemptoristit ostivat huvilan ja tontin Caetanien aatelissuvulta vuonna 1853. Skotlantilainen aatelisherra Edward Douglas kustansi kirkon ja luostarin rakentamisen. Tämä oli Rooman kaupunginmuurin sisällä viimeinen kirkko, mikä  rakennettin ennen kuin Italian valtio allekirjoitti sopimuksen kirkkovaltion kanssa ja Vatikaanin valtio perustettiin. 

Samalla Italian valtio ja katollinen kirkko erosivat toisistaan. Italiassa ei siis ole valtion kirkkoa, eikä lapsilla kouluissa ole uskontotunteja. Vain vanhempien pyynnöstä peruskoulut voi järjestää uskonnollista koulutustakin. 

Rosetti-ikkuna on tyypillinen gottinen elementti.Kirkkosalin seinillä on myös ikkunoita joissa on lasimaalaukset, jotka ovat ranskalaisen dominikaani Marcellino Loforestierin valmistamat. Kirkkoon on kolme sisäänkäyntiä ja loggia joka on rakennettu travertinikivestä. 

Keskimmäisen oven yläpuolela on mosaiikkikuvaus Madonna del Perpetuo Soccorosta. Kirkkosalissa on freskoja pylväitten yllä kaariholveissa ja erittäin kauniit goottsiet kaariholvit neliskulmaisine pylävineen.

Nostra Madre del Perpetuo Soccorso

Ikooni tuotiin Roomaan vuonna 1499 ja se on ns kreettalaisen ikooniperinteen mukainen ikooni. Sen on maalannut kreikkalainen ikoonimaalari Kreetalla siinä noin 1400-1500-lukujen vaihteessa. Roomaan ikooni  tuli 1500-luvun lopulla, luultavasti kreikkalaisten munkkien mukana. Toinen tarina kertoo että roomalainen kauppias olisi varastanut tämän ihmeitätekevän Maria-ikoonin Kreetalla käydessään. 

Ikoonin kerrotaan sijainneen alkuunsa San Matteo in Merulana kirkossa, mikä sijaitsi muutaman sata metriä eteläisenpänä Via Merulanan varrella. 

Kirkko oli ns Tituli Matthaei neljänneltä vuosisadalta. Kirkko toimi sittemmin luostarikirkkona ja 1200-luvulla rakennettiin jopa hospitsikin sen viereen pyhiinvaeltajia varten. Siihen aikaan Paavi asui aivan siinä lähellä Lateranon palatsissa, San Giovanni in Lateranon basilikan kupeessa. Kerrotaan että hospitsia käyttivät enimmäkseen paavin palveluskunta silloin kun he sairastuivat. Luostarissa asui alkuun Crociferimunkit, mutta myöhemmin sinne muutti augustiiniläiset.

Ikooni joutui sitten sen jälkeen Santa Maria in Posterulan luostariin kun San Matteo in Merulanan kirkko hajoitettiin Napoleonin vallan aikana. Kun Santa Maria in Posterulakin hävitettiin, niin ikooni sai lopullisen paikkansa täällä Sant'Alfonso de Liquorin kirkossa. 

Ikooni vietiin Vatikaaniin tutkittavaksi ja restauroitavaksi. Tutkimukset osoittivat että ikooni om vuosilta 1325-1480. Sant'Alfonson kirkossa oleva ikooni on aivan varmuudella se alkuperäinen ikooni, mutta siitä tehtiin myös kopia, mikä sijaitsee Redemptionistien instituutissa kirkon vieressä.

Tämä on melko varmasti roomalaiskatollisen kirkon tunnetuin Madonna. Madonna-ikooneilla ei ortodoksisessa kirkossa ole sama tarkoitukuksensa kuin ne ovat roomalaiskatolisessa kirkkossa. Ortodoksiessa kirkossa ei ole mitään "Mariakulttia" lainkaan, kun taas roomalaiskatollisessa perinteessä Marialla on hyvin keskeinen ja tärkeä rooli.  Melkein jokaisella roomalaiskatolisella on jonkinlainen Mariaikooni  kotonaan ns kotialttarilla, mikä voi olla ihan tavallinen pöytä tai kaapin päällystä. Ikooniperinne tulee bysanttisesta traditiosta ja nimitys ikooni tulee venäjän kielestä.

Vuonna 1866 tuotiin Sant'Alfonson kirkkoon tämä ikooni Santa Maria in Posterulan luostarista, mikä sijaitsi saman nimisen kirkon vieressä Lungotevere Tor di Nonalla Roomassa. Kirkko ja luostari hajoitettiin kun Teveren joen reunoja padottiin ja rakennettiin ainaisten tulvien takia ja paikalla on  nykyään parkkipaikka ja sanomalehtikoju. 

Absidi on sisällytetty luostarin tiloihin. Absidin takana voi kulkea. Pyhä Ikooni on asetettu pääalttarin keskimmäiseen goottilaiseen kaareen. Oikealla puolen on luostariin johtava ovi ja portaat, jotka johtavat kirkkosalin alla sijaitsevaan kryptaan. Kirkon suunnittelut arkitehti George Wikley oli ammatiltaan journalisti, eikä lainkaan arvostettu arkkitehti.

Pääalttarin absidimaalaus on Eugenio Cisterna maalannut kirkoon uuskorjausten aikaan noin vuonna 1900.  Kiristus keskellä, Maria Jeesuken äiti vasemmalla ja ympärillä enkeleitä redemptonistien tavan mukaan. 

Vasemmalla puolen kirkkosalia sisäänkäynnin jälkeen heti on kappel, mikä on pyhitetty Avilan Teresalle. Seuraava kappeli Pyhälle Joosefille, Jeesuksen isälle ja kolmas kappeli on pyhitetty Sacra Famiglia'lle/Pyhälle perheelle, mikä tarkoittaa Maria, Josef ja Jeesus.  

Oikealla puolella heti pääalttarista lukien on Pyhälle Alfonsokselle, redentoristien järejstön perustajalle pyhitetty alttari. Seuraava alttari on Immaculate Conseption, tahrattomalle sikiämiselle pyhietty kappeli ja lopuksi oikealla sisäänpääsyn vieressä on kappeli joka on pyhitetty Pyhälle Fransiskus Assisilaiselle.

San Lorenzon alue

Bussi 71, 492 (oma suosikki bussini), C3 ja raitiovaunu 2 ajavat alueella.

Porta Tiburtinan tieltä lähtee vanha Via Tiburtina Valerian tie, mikä johtaa Tivoliin. Myöhemmin jatkettu kulkemaan Abruzzoon saakka, jolloin tien nimeksi muutettiin Via Valeria. Konsuli Marcus Valerius Maximus Potito (syntyi 300-luvulla eaa  ja kuoli 286 eaa) rakennutti Via Tiburtinan vuonna 286 eaa. Kahdeksannella vuosisadalla jaa alettiin porttia kutsumaan Porta San Lorenzoksi koska via Tiburtina kulki suoraan San Lorenzo Fuori del Muran basilikan luokse. 

Via Tiburtinasta on oma sivu täällä.

Tiburtino on Rooman kuudes korttelisto, mikä sijaitsee Terminin rauatieaseman ja Tiburtinan rautatiaseman välisellä alueella. Kaunis, viihtyisä ja suorastaan ihana Campo Veranaon hautausmaa vie alueesta suurimmaan osan. Suosittelen lämpimästi! Täällä kaksi postausta Campo Veranosta osa I  ja osa II. 

Tiburtinon alue on Rooman korttelisto numero VI, alue jossa asuu noin 24 000 asukasta. San Lorenzo on osa-alue/Zone Tiburtion korttelitossa. Hyvin suuri osa asukkaista on vahuksia, yliopistossa opiskelevia ja maahanmuuttajia sekä boheemeja taiteilijoita. Tiburtino sijaitsee Terminin rauatatieaseman itäisellä puolella, Aurelianuksen kaupunginmuurin ulkopuolella, mutta kuuluu silti keskustaajamaaan. Suuri osa alueesta kuuluu Campo Veranaon hautausmaahan ja yliopiston Sapinenza tiloihin ja rakennuksiin.

Alueen keskeinen ydin on "San Lorenzon" alue, jota amerikkalaiset B-17-koneet pommittivat voimakkaasti (yli 1600 vahvistettua kuolemantapausta) 19. heinäkuuta 1943.

Tä,ä oli yksi Italian historian ratkaisevista hetkistä on 19. heinäkuuta 1943, jolloin liittoutuneet pommittivat San Lorenzon aluetta nopeuttaen Mussolinin kaatumista. Mussolini saatiin kukistettua viikkoa myöhemmin fasistisen suurneuvoston epäluottamus äänestyksessä, Mussolini pidätettiin ja lopult teloitettiin 25. heinäkuuta 1943.

Aikoinaan alueella sijaitsi useita tehtaitakin. Täällä on esimerkiksi valmistettu makarooneja, lasia ja olutta. Pastificio Cerere, Via degli Ausoni 1:llä, Piazza dei Sannitilla, sijaitsee entinen makaroonitehdas. Nykyään se on säätiön omistuksessa, minkä tiloissa on erilaista kuuttuuurillista toimintaa. 

Luonnollisesti rakennuksen Tiburtian kadun puolelta löytyy pastaravintoa, Pastificio San Lorenzo, Via Tiburtina 196.

Ikävä kyllä kallis mutta erittäin moderni ja trendikäs a la New York. Ei lainkaan italialaistyylinen. Tämä on eräänlainen 'kulttiravintola', missä käy paljon kulttuuriväkeä ruokailemassa. Kokit panevat parastaan! Pastaa ei kuitenkaan juuri näy lautasilla. Sisäänpääsy Via Tiburtina 196. Avoinna tiistaista perjantaihin, sekä sunnuntaisin kello 12.30-15.00 ja 19.00- 02.00. Lauantaina kello 19.00-02.00. 

Aikaisemmin olen käsitellyt Tiburtinon aluetta täällä. Tässä keskityn lähinnä San Lorenzon korttelistoon, mikä sijaitsee Terminin rautatieaseman ja Campo Veranon hautausmaan välisellä alueella. Alue on osa Tiburtinon korttelistoa. San Lorenzon alue on alue lähinnä Terminin rautatieasemaa olava alue, Via Tiburtinan molemmin puolin. 

Tämä on mielenkiintoinen alue ja viihtyisä. Amerikkalaiset pommitti alueen pahasti hajalleen vuonna 1943, mutta sitä on yritetty peruskorajata. Tiburtinon lisäksi pommitettiin Prenestinoa, Casilinoa, Labicanoa, Tuscolanoa ja Nomentanon aluetta.

Tältä alueelta löytyy runsaasti pieniä niin sanottuja pikaruokapaikkoja, missä käy paljon yliopiston väkeä syömässä. Täällä on myös vilkasta iltaelämää. Suosittelen nuoremmalle väelle!

Itse ihastuin alueeseen ensi vierailulla ja olen palannut tänne usein takaisin. 

Campo Verano on erinomaisen kaunis ja mielenkiintoinen hautausmaa. Kissatkin täällä viihtyvät. Tänne ei juuri koskaan enää hadata ketään. Hutusmaata on kovasti kehuttu.Se on melkein enempikin hautausmaamuseo. Se on suunniteltu eri tasoille ja erilaisiin osiin. 

Täältä voi kopioida hautausmaankartan mukaansa ja kävellä tuo kartalla merkattu lenkki. Sen varrelta löytyy monen monta erilaista hautaa ja hautakappelia. Suosittelen uhrata mutama tunti tai kaksi tälle ihastuttavalle hautausmaalle. Toinenkin käyttökelpoinen kartta löytyy täältä.

Campo Veranosta löytyy oma sivu täältä!

Campo Veranon hautusmaan portti ei ole enää käytössä. Mutta San Lornezo Fuori le Muran kirkon basilikasta on ovi hatausmaalle. Mielenkiintoinen hautausmaa, joten suosittelen käyntiä! 

Kunnalisella Veranon hautausmaalla, siinä San Lorenzo Fuori le Muran basilikan kupeessa suosittelen myös ehdottomasti vierailua! Hautausmaalle on kaksi porttia, toinen Piazzale del Veranon aukiolta ja toinen Via Tiburtian kadulta.

Tämä alue kirkko ja sen hautausmaa, sekä Veranon kunnallinen monumentaalinenhautausumaa, sekä Piazza del Verano ovat erittäin mielenkiintoisia ja viihtyisiä paikkoja. Varaa kunnolla aikaa täällä käyntiin, äläkä kiirehdi!

Tästä kulkee ohitse useita busseja, 492 (minun ehdoton suosikki bussini) ja bussi 71. Lakkautettujen raitiovaunulinjojen sijasta kulkee bussit 3BUS ja 19BUS ja 3NAV.

San Lorenzo Fuori le Muran basilika, Piazzale del Verano 3

Tämä on yksi Rooman pakollisitsta käyntipaikoista! Uskaltakaa kurkkia huoneisiin ja käykää kirkon alla kyptassa ja kirkon ihanalla sisäpihalla.

Avoinna kaikkina ivikonpäiviä kello 07.30–12, 16–19

Bussi 492 (oma suosikkini) 3BUS ja 19L sekä raitiovaunut 2 ja 3.

San Lorenzo fuori le Mura on muinainen kristillinen basilika Roomassa, yksi seitsemästä pyhiinvaelluskirkosta. Basilika on patriarkaalinen basilika, ja se on toisella sijalla Rooman neljän suuren basilikan (basilicae maiores) jälkeen: Lateraanikirkko, Pietarinkirkko, San Paolo fuori le Mura ja Santa Maria Maggiore. Basilikasta löytyy monen pyhimyksen ja paavin pyhät jälkeenjäänökset. San Lorenzo Fuori del Muran oma sivu täällä!

San Lorenzo Fuori del Muran basilikan kirkkosali

San Lorenzo on alunperin työväenluokan asuinalue, mikä vaurioitui pahasti pommituksissa toisen maailmansodan aikana. Amerikkalaiset pudottivat 4000 pommia alueelle. Vieläkin on osa rakennuksista korjaamatta. Campo Veranon hautausmaallekin osui useita pommeja. Fransesco de Gregor on kirjoittanut musiikkikapplaeen tapahtumista.

San Lorenzon kirkon alue on anarkistien, yliopistolaisten sekä  kuttuuripersoonallisuuksien ja vasemmistolaisten alue josta on tullut kulttialue. Alue rakennettiin 1800-luvun lopulla asunntoja ennen kaikkea rautatietyöläisille. Osa alueest on lumoavan kaunis, lukuunottamatta entistä rautatieasemaa ja parkkeerattuja autoja. Raitiovaunun kiskot ovat jäljellä. Siihen voisi keskelle aukiota istuttaa puita ja pensaita.

Italian suurin sairaala Policlinico di Roma Umberto I sijaitsee täällä ja sairaala-alue kattaa ison alueen. Sairaalan aluekin on erittäin kaunis ja viihtyisä. Maria Montessori syntyi ja kasvoi San Lorenzon alueella.

Piazzale Aldo Morolta pääsee yliopiston Sapienza alueelle

Tällä alueella on vain murto-osa Rooman yliopiston rakennuksista sillä niitä on ympäri Roomaa pitkin kaupunkia vaikka millä mitalla.

Trattorio Il Pommidoro, Piazza dei Sanniti, on historiallainen ja erittäin suosittu ravintola. Trattorian vakioasiakkaisiin on kuulunut monemoista herraa kuten Pier Paulo Pasolini ja Alberto Moravia. Luonnollisestikin pitkä liuta mafioosoja ajan saatossa on istunut Il Pommidorossa ja kehitellyt juoniaan. Il Pommidorossa saa tyypillistä Cusina Romana aterioita, roomalaisen keittiiön antimia. Kulman takana sijaitsee kahvila Bar dei Sannitti.

San Lorenzon alueen kuuluisin pizzeria on ehdottomasti Formula Uno, Via degli Equi 13. Avoinna  nykyään vain kello 18.30 jälkeen. Roomassakin on pandemian jälkeen 'kaatunut' motna ravintolaa, joten ei ihme että aukioloaikojakin on muutettu. 

Formula Unossa saa suuria pizzoja ohuella pohjalla ja halpaan hintaan. Tämä on Rooman vanhimpia pizzerioita ja myös yksi suosituimmista. Tänne tulee poliitikot, journalistit, filmitähdet, liikemiehet, asianajajat, taksikuskit, katutytöt ja gangsterit ostamaan pizzaa. Mutta muutakin purtavaa löytyy. Avoinna vain iltaisin kello 19.00-24.00. Suljettu sunnuntaisin. Pitkät jonot ja ahdas paikka.

Tällä alueella on useita viinibaareja, joista en osaa suositella. Koska alueella sijaitsee Sapienzan yliopiston tiedekuntia niin täällä liikkuu paljon nuorenpaa väkeä. Piazzale Veranolla on kahvila nimeltä Campus kahvila, missä käy enommäkseen yliopiston opiskelijoita ja professoreja. Tasosta en oaa sanoa.

Santa Maria Immacolata/San Giovanni Berchmans, 

Piazza dell'Immacolata

Tämän kirkon edustalla on San Lorenzon alueen suurin tori Piazza dell'Immacolata jossa on torimyyntiä arkisin. Torista on tullut paikallisten kohtauspaikka. Nykyään torilla on kesäaikaan, Romane Estate, oma ohjelmansakin, musiikkia, tanssia, keskusteluja, luentoja ja ties mitä. Tapahtumat ovat torimyynnin jälkeen kello 13.00 lähtien puoleen yöhön.

Talvisaikaan on Rooman kunta järjestänyt torille Roma Fringe festivalit. Festarit alkavat jo ennen joulua ja jatkuvat pitkälle tammikuun puolelle. 

San Lorenzon alueella sijaitsee pelastusarmeijan asuntola Foresteria, Via degli Apuli 41,  jossa on 40 sänkypaikkaa yhden-, kahden- , kolmen- ja neljänhengen huoneissa. Kaikki ovat tervetulleita mutta opsikelijta, perheet, pelastusarmeijalaiset saavat alennusta. Kontinentaali aamiainen sisältyy!

Katualttari