Rooma on 3000 vuotta vanha

Roomaa ei rakennettu päivässä...

Joulutunnelma Roomassa

Castel Gandolfo

Castel Gandolfo kuuluu Italian kauneimpien kylien joukkoon!

Eilen täällä kävi Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyj paavi Leo XIV:n luona. Saattui meidän kanssa samaan aikaan. Se oli jo kolmas kerta kun he tapasivat  täällä Castel Gandolfossa. Zelenskyj ei ole katolinen, vaan juutalainen. Tämä ehkä on turvallisin paikka molemmille tavata. Pian on joulu ja jouluna Paavin on oltava Roomassa pitämässä joulumessua.

Tuolla ylhäällä mäen päällä sijaitsee Castel Gandolfon kylä ja alenpana oikealla Albano järven tilava ja monipuolinen leirialue. Kuvassa vasemamalla sijaitsee Nemin ihana pieni kylä, missä suosittelen käydä. Nemissä on pidetty jo sata vuotta mansikka festivaaleja. Tänä vuonna festivaalit pidettiin 2.päivä kesäkuuta. 

Albano Laziale, Grottaferrata, Marino ja Rocca di Papa ovat Castel Gandolfon naapurikuntia. Tänne voi tehdä aivan hyvin päivän reissun Roomasta. 

Suosittelen kuitenkin jäädä alueelle ainakin pariksi vuorokaudeksi. Kesäaikaan on varattava yöpymispaikka ajoissa. Jos et halua yöpyä leirialuella niin suositetten yöpyä jossain noista edellä mainituista naapuri kunnista. 

Albano Lazialesta löytyy eniten yöpymispaikkoja ja siellä on kaikki palvelutkin. Mutta kaunein kylä on Nemi, Nemin järven rannalla. Nemiin ei pääse junalla, mutta tääällä käy useampikin paikallisbussi. Suosittelen Nemiä lämpimästi! 

Erittäin kauniit Albanon- ja Nemin järvet ovat syntyneet kauan sitten maanjäristyksistä ja järistyksiä esiintyy nykyäänkin, varsikin Albanon ja Nemin järvien välimaastossa ja Albanon järven pohjassakin, mutta pitkiin aikoihin ei ole tapahtunut mitään sen vakavampaa. Uskallan kuitenkin väittää että tämä alue on Italian kauneimpia alueita.

Italiassa on tapana säätiedoitusten yhteydessä kertoa myös maanjärityksistä. Käytännössä katsoen melkein koko Apenniinein niemimaa tärisee.

Kauniinpaa aluetta tuskin löytyy lähettyviltä, eikä ihme, sillä tämä  alue on perinteinen roomalaisten lomanvietto ja rentoutumsialue, jopa useimmilla aateisuvuilla on mahtavat kesäasunnut täällä ja paaveillakin on Castel Gandolfossa kesäasunto, mihin paavit pääsevät Vatikaanin muurin sisäpuoelta paavien  omalla junalla suoraan Castel Gandolfoon. 

Castel Gandolfon kylä sijaitsee Albanon jräven yläpuolellla, noin melkein puolen kilomterin korkeudella. Kylän nimi on peräisin linnasta, jonka roomalainen Gandolfin perhe rakennutti 1100-luvulla.

Castel Gandolfon pienessä kunnassa asuu noin 8000 asukast.  Kylä joutuu joka kesä  katolisen maailman huomion keskipisteeksi muinaisen Castel Gandolfon palatsin ansiosta, jossa sijaitsee katolisen paavin kesäasunto. Paavi Franciskus vieraili kolme kertaa Castel Gandolfossa, yöpymättä linnassa. Edellinen Paavi Beneidctus XVI asui täällä pitkiä aikoja kun hän jäi eläkkeelle. 

Albano järven ympäristössä on yhdeksän  koko perheelle sopivaa leirialuetta. Le Palme Castel Gandolfon leirialue sijaitsee Albanon järven pohjoisella rannalla.Italialaiset ottaa usein isovanhemmat mukaan lomille. Roomasta tänne on noin 22 kilometriä. Junalla pääsee puolessa tunnissa. Nykyään ei Paavi enää kulje omalla junallaan tänne, vaan samoilla junilla tavisten kanssa, tai oikeastaan päin vastoin, tavikset kulkee paavin junalla Castel Gandolfoon tai muille alueen asemille.

Castel Gandolfo on pieni kylä Albanojärve  yläpuolella, mistä on mahtavat näköalat Alabaon järvelle. Kylästä on tullut alueen keksutaajama, missä asuu melko vähän asukkaita. Luonnollisestikin kylään ei saa rakennuslupia sillä Paavien kesäasunto Castel Gandolfon apostolinen palatsi sijaitsee kylässä. Sen sijaaan asutusta on kerääntynyt kylän etelä puolelle Albano Lazialeen ja sen ympäristöön.

Paavin palatsin puutarha

Vierailuun Paavin palatsissa voi valita käynnin, mihin sisältyy myös käynti tässä upeassa Paavin puutarhassa.

Castel Gandolfon kylästä löytyy ruokapaikkoja, mistä ei löydy juuri ainoatakaan yöpymispaikkaa. Mutta järvi on kaunis ja 'cool'! Arkkitehtuuri, taide ja historia tekevät siitä erityisen vierailu kokemuksen. Vatikaani myy netissä junalippuja pääsylippuja Paavin palatsiin ja palatsin puutarhaan. Kätevin tapa käydä Castel Gandolfossa jos ei halua nähdä tämän enempää alueesta. Mutta tämä on mahtava kokemus jo itsessään. 

Castel Gandolfon rautatieasema

Tänne on helppo matkustaa omin neuvoinkin ja näin pääsee huomattavasti halvemmalla. Netistä voi etukäteen ostaa ja varata käynti Paavin palatsissa ja palatsin kauniissa niin  sanostussa 'salaisessa puutarhassa'.

Tutusmisen alueeseen voi aloittaa Via Ercolan kadun varrelta. Täällä iellä sijaitsi aikoinaan Horti Torlonia, jossa nykyään ovat asukkaiden kasvimaat ja Ibernesin arkeologinen puisto, jossa on joitakin Domitianuksen huvilan raunioita.

Kävelemällä Via Ercolanoa pitkin tulet Villa Torloniaan, jonka arkkitehti Giuseppe Valadier restauroi vuonna 1817.

Villa Torlonian sisäänkäynnin takana on rakennuskokonaisuus, joka aikoinaan kuului jesuiiteille. Heti Villa Torlonian jälkeen tulee Villa Cyboon. Villan aluetta kiertää korkea muuri, joten sinne ei pääse noin vaan. Villa Cybo on osa Castel Gandolfon paavien huviloiden kompleksia.

Kardinaali Cybo osti tämän ylellisen asunnon vuonna 1717 ja myi sen vuonna 1772 Livio Odescalchille ja sitten paavi Klemens XIV:lle. Täällä voit ihailla kaunista Fontana delle Lavandaiea (Pesijänaisten suihkulähde).

Vuonna 1661 paavin palatsin takana oleva aukio rikastui toisella Berninin mestariteoksella: suihkulähteellä. Sen suunnittelu on saanut inspiraationsa Pietarinkirkon pohjapiirroksesta ja se muistuttaa Rooman Sant'Andrea della Vallen suihkulähdettä.

Aukion itäpuolella sijaitsee upea San Tommaso di Villanovan kirkko, yksi Berninin kauneimmista teoksista. Siinä on kreikkalaisen ristin muotoinen pohjapiirros, jossa kupoli lepää doorilaisten pilasterien päällä. Pääalttarilla on Pietro da Cortonan maalaus krusifiksista.

Piazza della Libertàn itäpuolelta voit ottaa tien, joka johtaa Albanojärven näköalapaikalle. Aukiolta voit myös kulkea Corso della Repubblicaa pitkin, joka kulkee koko keskiaikaisen kylän läpi ennen kuin se päättyy Piazza Cavallettille, josta avautuu toinen panoraamanäkymä Albanojärvelle ja Monte Cavolle.

Jos kävelet Via Gramscia pitkin, tulet järven rannalle. Tien viimeisellä osuudella vasemmalla on doorilaisen nymphaeumin sisäänkäynti. Tämä rakennelma on peräisin Rooman tasavallan ajalta ja oli luultavasti osa Clodiuksen huvilaa.

Albano Laziale on asuintaajama Catsel Gandolfon väliitömässä läheisyydessä ja tänne on asutus enimmäskeen keskittynyt. Täällä  asuu noin 40 000 asukasta ja elämä täällä on kuin missä tahaansa italialaisessa kylässä, mutta kylän sijanti on erittäin luonnonkauniilla alueella. Albano Lazialen alueelta löytyy kaikki tarvittvat palvelut.

Jokainen alueen kylä on oma kuntansa, ihme kyllä. Castelli Romanin alueellinen puistoalue on suojattu alue Lazion alueella, mikä sijaitsee Albanin vuoristossa Rooman maakunnassa. Se käsittää 18 kuntaa.

Velletri

Velletri on yksi omista mansikkapaikoistani Lazion alueella. Tykkään erityisesti pienistä historiallisita ja rauhallisista kylistä.

Roomasta on Velletriin noin 35-40 kilometriä. Tie SS7 vie suoraan tietä Velletriin Viale Roomaa pitkin Piazza Giuseppe Garibaldin aukealle.Siis sopivan matkan päässä päiväreissuksi. Velletri sijaitsee Rooman etelä puolella, Albanin vuorten rinteellä, mutta Velletrin kunta kuuluu Rooman metropolialueeseen. Italiassa on 15 metropolialuetta.

Nopein ja suositelluin tapa matkustaa Roomasta Velletriin on junalla. Junia kulkee keskimäärin 50 kertaa päivässä, ja matka kestää noin tunnin. Velletrin ympäritössä on useita ikivanhoja pieniä kyliä joihin pääsee helposti nousemalla Cotralin bussiin Velletrin rautatieasella.

Velletrin kunnassa asuu vain noin 53000 asukasta. Velletrin perusti luultavasti italialainen volsci-heimo, ja kylä joutui Rooman vallan alle vuonna 338 eaa. Taajaman muinainen nimi oli Velitrae. Joidenkin historiallisten lähteiden mukaan tuleva keisari Augustus syntyi Velitraessa (Velletri volskien kielellä) 23. syyskuuta 63 eaa.

Velletri on myös viinintuotantoalue, ja se tunnetaan herkullisesta ruuastaan ​​ja festivaaleistaan, joten älä unohda kokeilla paikallisia erikoisuuksia siellä ollessasi!

Castelli Romanon aluella on lieviä maanjäristyksiä yhtenään, mutta ei mitään vakavampaa ole tapahtunut pitkiin aikoin. Järvet alueella ovat syntyneet tulivuoren purkauksissa kauan sitten. Olen useamman kerran aikaisemmin kertonut paikkakunnista alueella.

Velletri on yksi 16:sta kaupungista Castelli Romanon alueella Albanin vuorilla, ei kuitenkaan kuuluisin kylä, mutta rauhallisin kylä, mikä sijaitsee alueen etelä reunalla. 

Castelli Romani on 16 pienen kylän alue Rooman kaakkoispuolella Albanin kukkuloilla. Alue, joka tunnetaan myös nimellä "Roomalaiset linnat", on historiallisesti ollut suosittu kesälomakohde varakkaille roomalaisille kauniin maisemansa ja järviensä ansiosta.

Alueen kuuluisiin kaupunkeihin kuuluvat viineistään tunnettu Frascati ja paavin kesäasuntona toimiva Castel Gandolfo. 

Velletrin kunta on yksi Lazion maakunnan eteläisimmistä kunnista. Se on Rooma-Velletri-rautatien päätepiste, jonka Paavi Pius IX vihki käyttöön vuonna 1863, ja se on yksi keskuksista, jonka kautta Via Appia Nuova (nykyaikainen Appian tie=Via Appia Nord ja Via Appia Sud) kulkevat. Velletrin rautatieasemalla käy lukuisat bussilinjat mukaanlukien Lazion maakunnan  bussifirma Cotral. 

Velletri sijaitsee miellyttävällä paikalla tuliperäisellä kukkulalla, joka on yhteydessä muihin kukkuloihin vain pohjoisessa ja tarjoaa laajan ja esteettömät näkymät kolmelle suunnalle.

Muinaisina aikoina Velitraena tunnettu kaupunki ylpeilee rikkaalla historialla ja kulttuurilla. Se oli volskien asutuskeskus esiroomalaisella ajalla. Legendan mukaan se joutui konfliktiin roomalaisten kanssa Rooman neljännen kuninkaan Ancus Marciuksen hallituskaudella. 

Volskit olivat italialainen heimo, ja Rooman tasavallan aikana he asuttivat Lazion eteläosaa. He olivat Rooman kilpailijoita useiden vuosisatojen ajan, mutta heidän alueensa oli vallattu ja sulautettu 300 eaa. mennessä. Gens Octavia, Augustuksen isänpuoleinen suku, oli kotoisin Velitraesta, jossa hän myös vietti lapsuutensa (vaikka hän syntyi Ox Headsissa,Capita Bubulassa, pienessä kartanossa Palatinuksen kukkulalla Roomassa).

Viinitarhojen ympäröimä kaupunki valittiin roomalaisten lomakohteeksi (aateliset rakensivat aikoinaan huviloita alueelle), ja se on edelleen suosittu matkailukohde. Luonnonhistoriallisesti merkittävänä kohteena Velletri on myös osa Castelli Romanin alueellista puistoa. Vuonna 1787 Goethe vieraili Velletrissä ja oli siitä niin liikuttunut, että hän päätti kirjoittaa siitä kuuluisassa teoksessaan "Italian matka".

Piazza Cairoli

Ei kaukana Torre del Triviosta on Piazza Cairolin suihkulähde. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tälle aukiolle piti tulla kaksi Gian Lorenzo Berninin suunnittelemaa suihkulähdettä. Lopulta arkkitehti Gian Battista Rainaldi suunnitteli suihkulähteen vuonna 1623.

Velletrin keskusta on eräänlainen kohtauspaikka ja monien teitten risteys. Rooman kunnassa on ollut tapana muuttaa teitten nimiä, joten joillakin teillä on jo kolmas nimi käytössä. Tämä aiheuttaa sekaannusta turistien keskuudessa, saatikka paikallisten.

Museon kokoelmat, mukaan lukien kaupungin kirkkojen taideteokset, muodostettiin 1800-luvulla, ja niitä säilytettiin alun perin kapitulitalossa sen pommituksiin asti toisen maailmansodan aikana, Kaupungin kirkkojen taideteokset koottiin myös 1800-luvulla, ja niitä säilytettiin alun perin myös kapitulitalossa.

Katedraalia tuskin huomaa ulkoapäin, mutta silältä päin se on tilava ja kaunis. Katedraali San Clemente on sekä kaupungin että Velletri-Segnin esikaupunkialueen tärkein palvontapaikka. Kirkko rakennettiin alun perin 300-luvulla Marsille omistetun muinaisen roomalaisen temppelin paikalle.

Kapunginmuurista ei enää ole paljoakaan jäljellä, mutta tämä mahtava Porta Napoletanan kaupunginportti etelään päin on säilynyt silti hyvin. Velletrin eteläinen portti on mahtava, mikä on ainoa kuudesta kaupunginportista, mitä on jäljellä.

Velletri on nykyään suht'koht moderni taajama, vaikka tämä on ikivanha volskien kylä. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset valloittivat kylän. 

Nykyaikaiset tutkimukset osoittavat, että muinaisen Velitraen kaupunkivaihe juontaa juurensa 700-luvun lopulta jaa. Tätä päivämäärää todistavat keraamiset materiaalit, mitkä löydettiin niin sanotun Stigmata-temppelin alueelta, kukkulan lounaispäädystä, jossa muinaisen kaupungin alue sijaitsi.

Alueella on vierailtu paljon rautakaudesta lähtien (8. vuosisadalla jaa). Luultavasti 700-luvulla. Aluetta asutti esihistoriallisella kaudella homo sapiens neandertalensis. Alunperin täällä puhuttiin latinaa, mutta myöhemin etruskit muuttivat kylään ja he puhuivat omaa etruskien kieltä. Pian hekin alkoivat puhua latinan kieltä.

Täältä lähtee myös Via Vecchia in Napolin tie, siis vanha Napoliin kulkeva tie. Velletri sijaitsee Rooman ja Napolin välimaastossa, minkä kautta on jo ammoisista ajoista lähten kuljettu Roomasta Napoliin. Tie muuttuu myöhemmin Via degli Aranciksi, ison Azienda Agricola Di Palma Riccardo nimisen maatilan kohdalla. Tilalla voi käydä maistelemassa viinejä ja ostaa niitä jos haluaa.

Velletriin pääsee parhaiten Roomasta Terminin rautatieasemalta  paikallisjunalla. Tänne kulkee Cotralin bussit mitkä käy alueen melkein kaikissa kylissä. Bussit kulkee vain SS7 tiellä Velletrin asemalle. Kylän keskustassa on kapeita keskiaikaisia kujia, joten niille ei busseilla pääse. 

Velletrissä on noin parikymmentä kirkkoa, mutta San Clementen tuomiokirkko on Velletrin todellinen ylepys. San Clementeä juhlitaan 23. päivä marraskuuta. Katedraali on 1200-luvulta.

San Clementen tuomiokirkko, Piazza San Clemente

Muinaisen perinteen mukaan roomalainen raatihuone, joka oli olemassa 4. vuosisadalla, muutettiin kristilliseksi kirkoksi ja omistettiin Rooman paaville ja marttyyri Clementelle, jonka sanotaan saarnanneen Velletrissä ja toimineen paavina vuosina 91-101. jaa. Se säilyttää arvokkaan ja muinaisen ikonin Madonna delle Grazie samannimisessä kappelissa.

Celemens I toimi paavina noin vuodesta 91 vuoteen 101, siis kristillisen kirkon melko varhaisessa vaiheessa. Hänet lasketaan yhdeksi niin sanotuista apostolisista isistä ja häntä kunnioitetaan marttyyrina ja pyhimyksenä.

14 Velletrin piispaa on valittu paaveiksi, mukaan lukien paavi Benedictus XVI, joka vieraili katedraalissa 23. syyskuuta 2007 ja lahjoitti Velletrin kaupungille pronssisen pylvään, joka on nyt esillä kirkon edustalla sijaitsevalla aukiolla.

Velletrin Madonna

Tämä on Roomalaisen taiteilija Gentile da Fabrianon (1370-1427) mestariteos.

Vuonna 1950 Velletrin piispa kardinaali Clemente Micara johti sodassa vahingoittuneen katedraalin korjauksia yhdessä arkkitehti Giuseppe Zanderin kanssa.

Museo Diocesano di Velletri/Velletrin hiippakuan museo sijaitse lähellä tuomiokirkkoa. 

Yksi Velletrin arkeologisen museon arvokkaimmista aarteista on niin kutsuttu Velletrin sarkofagi, jossa on Herkuleksen 12 työtä. Se on roomalainen sarkofagi vuosilta 140–150 jKr. Siinä on yhteensä 86 ihmis- ja jumalallista hahmoa (mukaan lukien karyatidit ja telamonit), 43 myyttistä olentoa ja 40 eläintä.

Velletrissä ja sen lähistöllä on useita luostareita. Kuvassa oleva luostari Covneto del Carmine, Piazza Trento e Trieste, on peräisin 1600-luvulta. Nykyään entinen Convento del Carmine on Rooman taideakatemian sivuhaaraosato. 

Tässä ainutlaatuisessa rakennuskompleksissa sijaitsee myös Velletrin kirjasto, mikä koostuu arvostetusta salongista, joka on otettu olemassa olevasta keskiaikaisesta Sant'Antoninon kirkosta 1000-luvulta, sekä luostarista ja ruokasalista,jossa on merkittäviä freskoja ja lunetteja, 1600-luvun roomalaisten maisemamaalarien teoksia, jotka on äskettäin nostettu esiin huolellisen restauroinnin jälkeen.

Ex Convento del Carminen alueeseen kuuluivat 1600-luvulla Sant'Antoninon kirkko (1065) ja Confraternita della Misericordia -seurakunnan rukoushuone (1533), jotka molemmat lahjoitettiin kaupunkiin saapuneille karmeliittamunkeille. 

Kaupunkilaisten avokätisten lahjoitusten ansiosta he pystyivät rakentamaan sinne tyypilliseen karmeliitta-arkkitehtuuriin perustuvan luostarin (tilojen tuli olla yksinkertaisia, vankkoja ja toimivia), neliön muotoisen useassa kerroksessa olevan rakennuksen. 

Kellarikerroksessa sijaitsivat varastotilat, pohjakerroksessa luostari, ruokasali, keittiö ja kirkko rukoushuoneineen, yläkerrassa munkkien sellit ja priorin huoneet. Luostarin ja osan ruokasalista koristelu on peräisin 1600-luvun jälkipuoliskolta, ja sen on luultavasti maalannut Gaspard Dughet (1615-75), Poussinin lanko, joka toimi tuolloin aktiivisesti Rooman ympäristössä.

Velletrin kunta sijaitsee harvaan asutulla alueella, minkä pohjoinen osa kuuluu Colli Albanin vuoriston alueelle ja eteläinen osa alueelle missä Lazialen tulivuori (kaldera) romahti. Aluella on keskitasoista seismistä maanliikettä. 

Kunnassa on maan-ja hedelmäviljelystä. Velletristä kaakkoon on suuri laaja alue Torrecchia Vecchia, mihin ei ole haluttu rakentaa uusia tajaamia eikä vetää uusia teitä. Torrecchia Vecchian alue on yksityisomistuksessa. 

Torrecchia Vecchia sijaitsee Cisterna di Latinassa, missä sijaitseee yli 1500 hehtaarin laajuinen yksityinen maatila, johon voi tutustua luvalla. Se sisältää yli 625 hehtaaria metsää, tunnustettiin luonnonmuistomerkiksi vuonna 2007.

Tila käsitti alun perin keskiaikaisen kukkulan, missä oli kylä ja raunioitunut linna, mutta se hylättiin noin 800 vuotta sitten. Vuonna 1991 prinssi Carlo Caracciolo, italialainen sanomalehtiparoni, ja hänen vaimonsa Violante Visconti ostivat kartanon ja palkkasivat arkkitehti Gae Aulentin muuttamaan sen 1600-luvulta peräisin olevan navetan huvilaksi.

Siellä on aivan ihana privaatti puutarha, Via Cori Cisternan tien varressa, missä voi käydä ihailemassa luontoa. Tilan ja koko Torrecchia Vecchian alueen omistaa prinssi Carlo Caracciolo, joka oli napolilaisesta aatelista Caracciolosta kotoisin olevan prinssi Filippo Caracciolo di Castagneton ja amerikkalaisen Margaret Clarken poika.

 

Hautausmaa

Piazza Giovanni Garibaldin tori sijaitse Velletrin pohjoisosassa, teiden risteyksessä kun tullaan Velletriin pohjoisesta päin.

Keskellä aluetta sijaitsee Cori, Campineto Romano, Sermoneta ja Norman kylät. Alue on olut nimeltään Volsci, missä asui volskeja. Volskit puhuivat volskien kieltä, mikä oli sukua umbrillen, oskillen ja latinan kielille.  

Volskit olivat roomalaisten kovimpia vastustajia Italian niemimaalla. Volskien tärkeimpiä keskuksia olivat Antium, Tarracina, Circeji, Satricum, Velitrae, Sora, Arpinum ja Atina. Italiassa on ollut paljon näitä paikallisia kieliä, joten ei ihme ettei kaikki Italiassa asuvat osaa italian kieltä. Siitä ei ole kauaakaan kun Italian kieli tehtiin viralliseksi kieleksi koko maassa, mutta siitä huolimatta ainakin vanhempi väki puhuu paikallisia kieliä. UNESCOn mukaan Italiassa puhutaan tällä hetkellä yhteensä noin 30 murretta ja vähemmistökieltä.

Velletrin argeologinen Museo Civico archeologico Oreste Nardini sijaitssee keskellä kylää, Via Goffredo Mamelin kadun varrella. Sen vieressä seisoo toinen museo, Musei Civici di Velletri/Velletrin kansallismuseo. Kun näinkin pienellä kunnall on oma kansallismuseo, kertoo paljon siitä, kuinka kansallismielisiä nämä pient kunnat on Italiassa. Italia on aina ollut monikansallinen maa. Ei ihme että he puhuvat omaa kieltään, eivätkä tunne mitään yhtenäisyttä Rooman vallanpitäjien kanssa.

Piazza Giuseppe Mazzini on Velletrin viihtyisin piazza.Sen ympäriltä löytyy jokaiselle viihtyisä rentoutumispaikka.

Pyhä Maria seppelöitiin

Paavi Leo XIV osallistui maanantaina vuosikymmeniä jatkuneeseen perinteeseen ja osoitti kunnioitusta Neitsyt Marialle Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen juhlapäivänä. Paavi Leo rukoili 12 metriä korkean pylvään juurella, jonka huipulla on Neitsyt Marian patsas, Espanjalaisilla portailla Roomassa ja laski seppeleen patsaan juurelle.

Yhdeksän kuukautta ennen Marian syntymää (8.syyskuuta) kirkko viettää Neitsyt Marian perisynnin tahrattoman sikiämisen juhlapäivää. Paavi Sixtus IV hyväksyi tämän juhlan vuonna 1476, ja Klemens XI asetti sen koko katolliselle kirkolle vuonna 1708.

Pius IX kokosi yhteen kirkon isien ja opettajien, kirkolliskokousten ja edeltäjiensä vuosisatoja vanhat opetukset ja julisti juhlallisesti perisynnin dogmin vuonna 1854: "Julistamme, vahvistamme ja määrittelemme jumalallisesti ilmoitetuksi opin, jonka mukaan Neitsyt Maria varjeltiin kaikkivaltiaan Jumalan erityisen armon ja etuoikeuden ansiosta Jeesuksen Kristuksen, ihmiskunnan Vapahtajan, ansioiden ansiosta vapaana kaikista perisynnin tahroista sikiämisensä hetkestä lähtien".

Lähes sata vuotta Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen dogmin julistamisen jälkeen paavi Pius XII aloitti perinteen lähettää kukkia Neitsyt Marian patsaalle Espanjalaisilla portailla Roomassa. Muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1958, paavi Johannes XXIII meni Espanjalaisille portaille ja asetti korin valkoisia ruusuja patsaan juurelle.

Jatkaen tätä edeltäjiensä aloittamaa vuosikymmeniä vanhaa tapaa, paavi Leo XIV juhlisti 8. joulukuuta, Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen juhlaa, vierailulla Espanjalaisilla portailla.

Palokunta asettaa sitten seppeleen Marian käsivarteen. Aluneprin he laittoivat seppeleen Marian pään päälle, mutta siitä tavasta on luovuttu.

Päivää myöhmmin Paavi matkusti kesäasunolle Castel  Gandolfoon, (sattumalta samaan aikaan meidän kanssa) ja tapasi siellä jo kolmannen kerran Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyjn.

Metro C

Linja C on Rooman metrolinja, joka kulkee Monte Compatri-Pantanosta Rooman itäisisestä esikaupungista San Giovanniin,  missä se kohtaa metrolinjan A. Se on kaupungin kolmas ja ensimmäinen täysin automatisoitu metrolinja eli linja, jossa ei ole kuljettajia. 

Linja C on noin 18 kilometriä pitkä, minkä varrella on 22 pysäkkiä.Linjan C historia alkoi 1990-luvulla erilaisilla tutkimuksilla. Tämä ei ole mikään helppo tehtävä Rooman kaltaisessa kaupungissa. 

Vuonna 2006 rakennustyömaat avattiin ensimmäisille arkeologisille tutkimuksille ja se jos mikä vie aikaa, koska maan alta Roomassa löytyy aina paljon hsitorillaista esineitä, jotka on otettava saäilöön ja tutkittava. Ja monet niistä siirrettävä  museoihin.

Hankkeen mukaan uusi metro kulkee historiallisen keskustan lävitse ja kulkee Pratin kaupunginosassa sijaitsevalle Piazzale Clodiolle. Pitkä matka tuo 800 000 ihmistä liikkeelle päivittäin.

Largo di Torre Argentinan vajoama johti Argentinan aseman poistamiseen projektista. Tarkoitus on että linja C tulee myös kohtaamaan metro B:n linjan Colosseumilla. 

Roomassa on ollut suuria vaikeuksia rakentaa metrolinjoja, koska maan alla on niin paljon tavaraa, kaikenlaista 'roinaa', paikoittain jopa 10 metriä, mitkä on arkeologien otettava talteen ja tutkittava ensin.  Ja tämä jos mikä vie aikaa.

Tätä linjaa on kaakkoisilla esikaupunkialueilla asuvat toivoneet hartaasti. Linja C kulkee Monte Compatri-Pantanosta Rooman itäisellä esikaupunkialueella. Monte Compatri-Pantanosta bussilla Roomassa töissä käyneet väsyivät matkan tekoon. 

Rooman metro C avattiin vaiheittain. Ensimmäinen osuus Monte Compatri-Pantanon ja Parco di Centocellen välillä avattiin 9. marraskuuta 2014. Toinen osuus Parco di Centocellesta Lodiin avattiin 29. kesäkuuta 2015. Kolmas osuus Lodista San Giovanniin avattiin 12. toukokuuta 2018.

Matkaa tulee olemaan noin 19,5 kilometriä ja linjan varrella tulee olemaan 22 pysäkkiä. Keskikaupungille on melko vaikeata tehdä metropysäkkejä. Terminin rautatieaseman metropysäkki tulee olemaan linjan keskivaiheilla ja päätepysäkki kaupungissa Piazza Venezialla.

Yksi Rooman kuuluisimmista aukioista, Piazza Venezia, on ollut rakennustyömaa uudelle metroasemalle linjalle C. Alueen yllä on koneita, jotka kaivavat 85 metriä ja asentavat teräsbetonia. Asema on 45 metriä maan alla, ja siinä on kahdeksan kerrosta, joiden kunkin pinta-ala on 4 500 neliömetriä.

Rooman metroista ei ole juuri mitään hyötyä turisteille, vain niille roomalaisille jotka asuvat lähiöissä ja käyvät töissä keskustassa tai jossian muussa taajamassa.

Turistien on parasta liikkua busseilla!

Metoraseman kuoppa kuvassa oikealla

Piazza Venezialla on kaiveltu monta syvää kuoppaa toinen tisensa perään ja lopulta päätettiin että metroasema tulee sijaitsemaan Santa Maria di Loreton kirkon edustalla, luvassa oikealla, Audotoria di Adrianolla. Tämä oli ehdottomasti paras ratkaisu.

C-metrolinjan rakentamisen aikana tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa löydettiin tärkeitä todisteita siitä,  että alue on suuri osa Hadrianuksen aikaista rakennusta (joka oli noin 1500 neliömetriä), joka tunnetaan nimellä Hadrianuksen auditorio.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat auttaneet ymmärtämään, miten Hadrianuksen auditorioksi kutsuttu rakennus oli paikka, jossa pidettiin runo- ja proosateosten julkisia lukutilaisuuksia, opetettiin retoriikkaa ja oikeudellisia aktiviteetteja. Keskuskäytävä oli tarkoitettu puhujalle, joka esitteli teoksiaan korkeatasoiselle yleisölle, joka oli järjestetty istuimilla (subsellia) varustetuille tasoille.

Ospedale dei Fornai

Rooma oli melko pieni kaupunki 1500-luvun lopulla jolloin tälle alueelle rakennettiin Ospedale dei Fornain sairaala. Sen rakennutti samanniminen veljeskunta, joka rakensi myös läheisen Santa Maria di Loreton kirkon. Pihalla sijaitsevasta löydetystä kaivosta  on löydetty poikkeuksellisen paljon sairaalassa käytettyjä maljakoita, enimmäkseen ehjiä.

Ospedale dei Fornai/Leipureiden sairaala oli historiallinen sairaala Roomassa, joka perustettiin vuonna 1564 köyhille ja sairaille leipureille. Se sijaitsi lähellä Trajanuksen foorumia Santa Maria di Loretossa, mutta se pakkolunastettiin vuonna 1871 Piazza Venezian tieltä ja rakennettiin sitten uudelleen vuonna 1902 Viale Regina Margheritalle. Rakennus on siellä vieläkin ja nykyään se tomii poliklinikkana. Sairaala sai nimekseen Pio Sodalizio dei Fornai Italiani. Sairaalan asiakkaista oli suurin osa leipureita ja siitä nimitys fornari.

Joulu on jo ovella

Roomassa on sirkusmeininki näin joulun alla. Liika on liikkaa omasta mielestäni. Meno on kun viimeistä päivää! Tässä ihan strssaantuu... Noh jaa, johtunee siitä että me vanhemmat ihmiset halutaan ottaa elmä rauhallisemmin.Roomasta löytyy myös rauhallista joulutunnelmaakin. 

Oikein rauhallista ja nautinnollista joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille lähellä ja kaukana!

Un Natale sereno e gioioso  un felice Anno Nuovo a tutti, vicini e lontani!

A very peaceful and enjoyable Christmas and a happy New Year to everyone near and far!

Rooma on 2777 vuotta vanha

Menneenä vuotena 2024 kävi Roomassa 51,4 miljoonaa turistia. Yhtä monta melkein on käynyt Vatikaanissakin. Siis reilut miljoona viikossa.

Rooma ei tosin ole ollut Italian pääkaupunki ennen kuin vuodesta 1871 lähtien. Italiaahan ei ole ollut olemassakaan yhtenäisenä valtiona kuin noin 160 vuotta. Italia on siis melko nuori valtio. Italiassa ei ole kaupunkeja kuten ei myöskään Ruotsissa. Italiassa on sen sijaan 8100 kuntaa! 

Monet pienemmät kunnat, ja niitä on paljon, ovat liittyneet fusioneihin/kuntayhteisöihin, missä kukin kunta käyttää omaa hallinnollista oikeuttaan, mutta yhteisissä tlloissa ja usein myös yhteisellä henkilökunnalla.

20. päivä huhtikuussa 2024 vietettiin Rooman 2777 vuotista syntymäpäivää. Italia on vain 136 vuotta vanha valtio, mutta Rooma täytti jo 2777 vuotta.

Kansallisaate ei merkitse roomalaisille yhtään mitään, eikä muillekaan italialaisille. Italialaiset ovat paikallispatriootteja, aivan kuten ruotsalaisetkin. Kotipaikkakunta tai asuinpaikkakunta on tärkein. 

Apenniinien niemimaa, missä Italia sijaitsee, oli aikaisemmin  jakutunut moniin herttuas-ja ruhtinaskuntin ja suuria alueita omisti myös kirkkovaltio, nykyinen Vatikaanin valtio. Nykyään useat italialaiset kunnat  maksaa  noin 30000 dollaria, jos muuttaa määrättyihin kuntiin. 

Italiassa on siellä täällä lukuisia erittäin pieniä kyliä vuorten päälä, mitkä ovat noin 3000 vuotta vanhoja. Niistä monet ovat alkaneet rappautua ja nuorempi väki on alkanut muuttaa niistä pois työn ja koulutuksen perässä. 

Kansallispäivänä 2, kesäkuuta marssii eri kansnryhmät Via dei Fori Imperiumilla ja Circo Massimolla. Roomalaiset ei viis välitä tulla heitä seuramaan, mutta turristeja se houkuttelee. Joten marrsit jatkuvat hamaan ikuisuuteen.

Myös naapuri maiden kuninkaat, varsinkin Ranskan, ovat aina himoinneet ottaa haltuunsa vallan Apenniinien niemimaalla. Etenkin Napoleon joka asui jopa Roomassa perheineen. Vuonna 1809 Napoleon liitti Rooman ja paavin valtiot Ranskan valtakuntaan ja teki vastasyntyneestä pojastaan ​​vuonna 1811 Rooman kuninkaan. Napoleon François Joseph Charles Bonaparte syntyi Pariisissa vuonna 1811 Ranskan keisari Napoleon I Bonaparten ja Itävallan Marie Louisen poikana. Syntyessään hänelle annettiin arvonimi "Rooman kuningas". Kun hän oli kolmevuotias, Ranskan keisarikunta, jonka perijä hän oli, romahti.

Napoleon syrjäytettiin ja korvattiin Ludvig XVIII:lla, vuonna 1793 teloitetun kuninkaan veljellä. Vuotta myöhemmin Napoleon palasi valtaan, mutta "sadan päivän" jälkeen kaikki päättyi Napoleonin tuhoiseen tappioon vuonna 1815.

Voittamalla joukon muita pieniä italialaisia valtioita (Apenninien nimenaan pieniä itsenäisiä valtioita), roomalaiset valtasivat koko Italian. Ei siis ihme ettei italialaiset tunne olevansa yhteistä kansaa tänäkään päivänä, eikä kaikki osaa edes puhua italiaa. Mutta vasta kolmen pitkän sodan jälkeen Pohjois-Afrikan foinikialaista kauppakaupunkia Karthagoa vastaan, vuosina 264–146 eKr. Roomasta tuli suurvalta.

Tuoreessa muistiossa opetusministeriö muistuttaa, että 23. marraskuuta 2012 annettu laki, jolloin Italian yhdistyminen julistettiin Torinossa vuonna 1861, "kansallisen yhtenäisyyden, perustuslain, hymnin ja lipun päiväksi". Samassa laissa säädetään, että kaikentyyppisissä ja -tasoisissa kouluissa "järjestetään didaktisia kursseja, aloitteita ja juhlakokouksia, joiden tarkoituksena on tiedottaa ja herättää pohdiskelua tapahtumista ja sen merkityksestä.

Tämä on ollut koululaisille pakkopullaa, eikä italialaiset tunne vieläkään yhteenkuuluvaisuuta toistensa kanssa. Sama koskee Ruotsia, sillä erolla ettei Ruotsin kouluissa kansallisesta yhteydestä koskaan edes puhuta. Sitä pideteään Ruotsissa jopa häpeällisenä.

Mikään ei yhteenkuuvaisuudessa ole ollut niin vaikeaa kuin päättäminen Italian pääkaupungista. Rooma oli vuosisatojen ajan länsimaisen sivilisaation poliittinen ja uskonnollinen keskus Rooman valtakunnan pääkaupunkina ja Pyhän istuimen kotipaikkana. 

Rooman valtakunnan kaatumisen jälkeen Italiaan kohdistui useita vieraiden kansojen hyökkäyksiä germaanisista heimoista, kuten langobardeista ja ostrogooteista, bysanttilaisiin ja myöhemmin normandeihin.

Italian virallinen kieli on italia, jonka asema vahvistettiin perustuslakiin vasta 2007. Italian kieli perustuu suurelta osin Dante Alighierin (1265–1321) teoksissa käytettyyn kieleen, joissa toscanalaismurteeseen on yhdistetty Etelä-Italian kieliä. Italian yhdistyessä vuonna 1861 vain kaksi prosenttia väestöstä käytti puhekielenään yleisitaliaa. Vasta Mussolini vakiinnutti italian kielen valta-aseman kieltämällä murteiden käyttämisen julkisesti lailla. Hänen sanottiin häpeävän sitä, että maan eri kolkista tulevat italialaiset eivät kyenneet ymmärtämään toisiaan. Virallisesti tunnustettuja vähemmistökieliä Italiassa on 12.

Näiden vakiintuneiden kielten lisäksi Italiassa on erittäin paljon maahanmuuttajia, joilla on omat kielensä.  

Nykyään maahanmuuttajat tulevat pääasiassa sellaisista maista kuin Romania, Marokko, Albania ja Filippiinit. Kiinalaisiakin on melkko runsaasti. Romanialaiset muodostivat suurimman ryhmän vuonna 2024, ja heitä seurasivat filippiiniläiset. Italiassa puhutaan jonkin verran romaniaa, sillä romanialaiset ovat olleet suurin yksittäinen vähemmistö.

Sabina

Luin juuri että roomalaiset tuntevat alueen Sabina, mutta harvat ovat siellä käyneeet. Syy siihen on luonnollinen, koska vanha suolatie/Via Salaria, vaikka se kulkee Sabinan alueen ohitse, kääntyy koilliseen Passo Coresen kohdalla ja suuntaa kohti Rietiä. Sitten se jatkuu Adrianmerelle Sabinen vuoristoa pitkin ohittaen alueen lähes muuttumattomat keskiaikaiset kukkulakylät.

Sabinin vuoret kulkee pohjois-eteläsuunnassa Teveren joen ja Reatini vuoren välimaastossa. Vuoristoalue on melkein asumatonta. Teveren joen itäpulella on ollut sabinien aluetta ja Teveren joen länsipuolella on alue ollut etruskien aluetta.

Niinpä meikäläiseltäkin on Sabinan alue jäänyt koluamatta muutamia paikkakuntia lukuunottamatta. Varsianista Sabinan aluetta ei virallisesti ole olemassa, vaan kyse on sabinilaisen heimon perinteisestä asuinalueesta, Sabinin vuoren kupeessa. Alue sijaitsee Tibern joen ja Rietin välimaatossa. 

Rietin suunnalla olen käynyt ja pyhiinvellusreitti on myös tuttu ja joitakin luostareita on tullut käytyä katsomassa.

Sabiinit olivat muinainen kansanryhmä Italiassa. Sabiinit olivat Apenniinien Sabiinivuoristossa Umbriassa kotoisin oleva kansa. He olivat osa Keski-Italian indoeurooppalaista samnilaista. Sabinan alue on laaja alue, jota nykyään hallinnoi noin yhdeksänkymmentä kuntaa, jotka on jaettu neljään alueeseen.

Roomalaiset valloittivat sabiinien maa-alueet toisella vuosisadalla jaa ja sabiinit saivat Rooman kansalaisuuden vuonna 241 jaa. 

Sabinien pääkaupunki oli Curesin kaupunki, joka sijaitsi Rooman pohjoispuolella. Cures Sabini, yksinkertaisesti Curse tai Curi, on  ikivanha kaupunki Tiberin laaksossa. Se oli sabiinikuningas Tito Tazion asuinpaikka. Curesin jäänteet ovat Santa Maria in Arci -alueella, noin 4-5 kilometriä linnuntietä koilliseen Passo Coresesta. Ei siellä ole kyllä mitään nähtävää.

Monti Sabinin kyläyhteisö

Italiassa on noin 8000 kuntaa, ja monet niistä ovat hyvin pieniä, missä asuu vain kourallinen vanhuksia. Siksi Italiassa on syntynyt kyläyhteisöjä, joilla on yhteiset kunnaliset palvelut.

Sabinien alue alkaa noin 30 kilometriä Roomasta koilliseen ja kulkee Teveren joen itärannalle 50 kilometriä ja jatkuu itään joen rannalta Apenniinien vuorille Keski-Italiassa.

Monti Sabine/Sabinen vuoret on noin 30 km x 15 km laaja alue Rooman ja Rietin välimaastossa Keski-Italiassa. Alueella on yli 30 keskiaikaista kylää, joissa on kirkkoja ja linnoja. Alue on uskomattoman tyypillinen ja kylät ovat yleensä pienempiä kuin Toscanan ja Umbrian kaltaisilla alueilla. Kylien etunimenä on usein sana Poggio, mikä tarkoittaa kukkulaa.

Sabiinien sieppaus, Nicolas Poussin, maalauksia on kaksi, toinen löytyy Louvren museosta Pariisista ja toinen Metropolitan Museum of Art museosta New Yorkista (maalaus yllä). Tätä maalauksessa kuvattua tapausta pidetään legendana.

Roomalaisten ja sabiinien läheinen yhteys ilmenee legendoissa, kuten tarinassa sabiininaisten sieppauksesta ja siitä, että perinteen mukaan valtionhoitaja Titus Tatius ja hänen seuraajansa Numa Pompilius olivat sabiineja.

Passo Corese Via Salarian suolatien varsessa on eräänainen liikennesolmu moottoritien varressa, missä sijaitsee Fara Sabinan rautatieasema. Tästä kulkee monia busseja ohitse. Tässä on hyvä paikka vaihtaa kyytiä. Passo Coresesta lähtee kolme tietä,  vasemmainen tie SR313 Sabinan alueelle, keskimmäinen tie Via Farense Fara Sabinan alueelle ja kolmas tie SS4 Rietiin.

Roomasta on Passo Corenseen Via Salarian suora tie, mistä pääsee Salariaan ajamalla pohjoiseen päin. Via Salarian tie kulkee siitä edelleen Rietin kautta Porta d'Ascoliin, entiseen Castrum Trunetinumiin, Italian itärannikolle.

 

Fara in Sabinan luostari on Sabian alueen suurin nähtävyys. Erittäin suosittu turistikohde! Fara in Sabina onkin Roomasta lähtiessä läheisin kylätaajama. Tänne pääsee Rooman Tiburtinan rautatieasemalta Lazion maakunnan Cotral bussilla kätevästi, mikä kulkee kerran tunnissa.

Fara in Sabina

Täällä sijaitsee Farfan luostari, mistä olen tehnyt postauksen aikaisemmin täällä. Farfan luostari sijaitsee kylätien varrella, mutta Fara in Sabinasta on vain 8 kilometriä matkaa luostariin. Täällä matkaopas!

Alue on peräsin esihistorialliselta ajalta. Se oli täällä missä Sabinien pääkaupunki Cures sijaitsi. Clarisse Eremite-nunnaluostarissa/suosittelen käydä ja sen hiljaisessa museossa sekä San Giacomon kirkossa. Vierailun arvoinen on myös kansalais-arkeologinenmuseo, mikä sijaitsee Palazzo Castellanissa.

Roccantica Sabininvuorilla Rietin provinsin puolella on ihastuttava kylä nimeltä Greccio. Rieti ja Greccio ovat nykyään Italian kauneinmpien kylien listalla. 

Greccio sijaitsee Sabinen vuoristossa Velinon laakson yläpuolella.

Greccio on hyvin pieni taajama missä asuu vain noin 1500 asukasta. Kunta on I borghi più belli d'Italia (Italian kauneimmat kylät) -yhdistyksen listalla.

Santuario di Greccio, Via di San Francesco 1

Santuario sijaitsee hyvän matkaa Greccion keskustasta pohjoiseen päin ylös vuorelle. Tänne pääsee bussilla Grecciosta. Tämä luonnonkaunis nähtävyys sijaitsee kylän korkeimmalla kohdalla ja ansaitsee vierailun, jos haluat kävellä vehreän Sabinen ympäröimänä.

Santuario di Greccio, eremiittiluosatri

Italian kaikista pyhin pyhäkkö, kuulema...

Legendan mukaan Franciscus Assisilainen kerrotti joulutarinan ensimmäisen kerran elävän seimen muodossa Grecciossa vuonna 1223. Greccio on Italian pyhimmän pyhäkön omistaja, Santuario di Greccion, mikä vetää puoleensa paljon turisteja ja pyhiinvaeltajia. Tätä perinnettä noudatetaan edelleen, ja joulutarina kerrotaan 24. joulukuuta ja 6. tammikuuta välisenä aikana. Franciscus Assisilaisen ensimmäisen esityksen paikalle rakennettiin luostari.

Greccio

 

Historiallinen alue on nykyään jaettu kolmeen hallinnolliseen alueeseen ja viiteen maakuntaan. Suurin osa alueesta sijaitsee nykyisessä Rietin hallinnollisessa maakunnassa Lazion alueella. Osa, nimeltään Sabina romana, sijaitsee Rooman maakunnassa.

Sabinan alue tunnetaan vuosisatoja vanhoista oliivipuistaan, jotka tuottavat Italian hienointa ekstra-neitsytoliiviöljyä. Teverenjoki/Tiberjoki virtaa alueen läpi, ja pienempiä puroja ja järviä on hajallaan maisemassa tarjoten viehättäviä paikkoja rentoutumiseen. Sabina on hiljainen ja koskematon osa Italiaa, joka on täynnä historiaa ja mytologiaa.

Suosittelen käydä Farfan luostarissa, josta olen aikaisemmin tehnyt postauksen täällä.

Santa Maria Vescovion luostarin kirkko on myös nähtävyys, mikä sijaitsee maaseudulla Torri in Sabinassa. Mahtava kokemus!

Muutaman kilometrin päässä Via Salarian tiestä, Sabinaa vastapäätä olevalla tasangolla, sijaitsee Santa Maria in Vescovio, niin kutsuttu "Sabinian katedraali". 

Pyhäkkö sijaitsee Torri in Sabinan kunnassa. Täällä on runsaasti upeita frescomaalauksia.

Santa Maria in Vescovio tarjoaa kokemuksen, joka yhdistää arkeologian, hengellisyyden ja taidehistorian yhteen, joten se on täydellinen paikka historiallisen Sabinan alueen tutkimiseen.

Tutustu alueen lukuisiin keskiaikaisiin kyliin, kuten Roccanticaan, Fara in Sabinaan, Toffiaan ja Casperiaan, vain muutamia mainitakseni!

Magliano Sabinassa sijaitsee Museo Civico Archeologico di Magliano Sabina/Argeologinen museo, mihin on ilmainen sisäänpääsy.