Sabina

Luin juuri että roomalaiset tuntevat alueen Sabina, mutta harvat ovat siellä käyneeet. Syy siihen on luonnollinen, koska vanha suolatie/Via Salaria, vaikka se kulkee Sabinan alueen ohitse, kääntyy koilliseen Passo Coresen kohdalla ja suuntaa kohti Rietiä. Sitten se jatkuu Adrianmerelle Sabinen vuoristoa pitkin ohittaen alueen lähes muuttumattomat keskiaikaiset kukkulakylät.

Sabinin vuoret kulkee pohjois-eteläsuunnassa Teveren joen ja Reatini vuoren välimaastossa. Vuoristoalue on melkein asumatonta. Teveren joen itäpulella on ollut sabinien aluetta ja Teveren joen länsipuolella on alue ollut etruskien aluetta.

Niinpä meikäläiseltäkin on Sabinan alue jäänyt koluamatta muutamia paikkakuntia lukuunottamatta. Varsianista Sabinan aluetta ei virallisesti ole olemassa, vaan kyse on sabinilaisen heimon perinteisestä asuinalueesta, Sabinin vuoren kupeessa. Alue sijaitsee Tibern joen ja Rietin välimaatossa. 

Rietin suunnalla olen käynyt ja pyhiinvellusreitti on myös tuttu ja joitakin luostareita on tullut käytyä katsomassa.

Sabiinit olivat muinainen kansanryhmä Italiassa. Sabiinit olivat Apenniinien Sabiinivuoristossa Umbriassa kotoisin oleva kansa. He olivat osa Keski-Italian indoeurooppalaista samnilaista. Sabinan alue on laaja alue, jota nykyään hallinnoi noin yhdeksänkymmentä kuntaa, jotka on jaettu neljään alueeseen.

Roomalaiset valloittivat sabiinien maa-alueet toisella vuosisadalla jaa ja sabiinit saivat Rooman kansalaisuuden vuonna 241 jaa. 

Sabinien pääkaupunki oli Curesin kaupunki, joka sijaitsi Rooman pohjoispuolella. Cures Sabini, yksinkertaisesti Curse tai Curi, on  ikivanha kaupunki Tiberin laaksossa. Se oli sabiinikuningas Tito Tazion asuinpaikka. Curesin jäänteet ovat Santa Maria in Arci -alueella, noin 4-5 kilometriä linnuntietä koilliseen Passo Coresesta. Ei siellä ole kyllä mitään nähtävää.

Monti Sabinin kyläyhteisö

Italiassa on noin 8000 kuntaa, ja monet niistä ovat hyvin pieniä, missä asuu vain kourallinen vanhuksia. Siksi Italiassa on syntynyt kyläyhteisöjä, joilla on yhteiset kunnaliset palvelut.

Sabinien alue alkaa noin 30 kilometriä Roomasta koilliseen ja kulkee Teveren joen itärannalle 50 kilometriä ja jatkuu itään joen rannalta Apenniinien vuorille Keski-Italiassa.

Monti Sabine/Sabinen vuoret on noin 30 km x 15 km laaja alue Rooman ja Rietin välimaastossa Keski-Italiassa. Alueella on yli 30 keskiaikaista kylää, joissa on kirkkoja ja linnoja. Alue on uskomattoman tyypillinen ja kylät ovat yleensä pienempiä kuin Toscanan ja Umbrian kaltaisilla alueilla. Kylien etunimenä on usein sana Poggio, mikä tarkoittaa kukkulaa.

Sabiinien sieppaus, Nicolas Poussin, maalauksia on kaksi, toinen löytyy Louvren museosta Pariisista ja toinen Metropolitan Museum of Art museosta New Yorkista (maalaus yllä). Tätä maalauksessa kuvattua tapausta pidetään legendana.

Roomalaisten ja sabiinien läheinen yhteys ilmenee legendoissa, kuten tarinassa sabiininaisten sieppauksesta ja siitä, että perinteen mukaan valtionhoitaja Titus Tatius ja hänen seuraajansa Numa Pompilius olivat sabiineja.

Passo Corese Via Salarian suolatien varsessa on eräänainen liikennesolmu moottoritien varressa, missä sijaitsee Fara Sabinan rautatieasema. Tästä kulkee monia busseja ohitse. Tässä on hyvä paikka vaihtaa kyytiä. Passo Coresesta lähtee kolme tietä,  vasemmainen tie SR313 Sabinan alueelle, keskimmäinen tie Via Farense Fara Sabinan alueelle ja kolmas tie SS4 Rietiin.

Roomasta on Passo Corenseen Via Salarian suora tie, mistä pääsee Salariaan ajamalla pohjoiseen päin. Via Salarian tie kulkee siitä edelleen Rietin kautta Porta d'Ascoliin, entiseen Castrum Trunetinumiin, Italian itärannikolle.

 

Fara in Sabinan luostari on Sabian alueen suurin nähtävyys. Erittäin suosittu turistikohde! Fara in Sabina onkin Roomasta lähtiessä läheisin kylätaajama. Tänne pääsee Rooman Tiburtinan rautatieasemalta Lazion maakunnan Cotral bussilla kätevästi, mikä kulkee kerran tunnissa.

Fara in Sabina

Täällä sijaitsee Farfan luostari, mistä olen tehnyt postauksen aikaisemmin täällä. Farfan luostari sijaitsee kylätien varrella, mutta Fara in Sabinasta on vain 8 kilometriä matkaa luostariin. Täällä matkaopas!

Alue on peräsin esihistorialliselta ajalta. Se oli täällä missä Sabinien pääkaupunki Cures sijaitsi. Clarisse Eremite-nunnaluostarissa/suosittelen käydä ja sen hiljaisessa museossa sekä San Giacomon kirkossa. Vierailun arvoinen on myös kansalais-arkeologinenmuseo, mikä sijaitsee Palazzo Castellanissa.

Roccantica Sabininvuorilla Rietin provinsin puolella on ihastuttava kylä nimeltä Greccio. Rieti ja Greccio ovat nykyään Italian kauneinmpien kylien listalla. 

Greccio sijaitsee Sabinen vuoristossa Velinon laakson yläpuolella.

Greccio on hyvin pieni taajama missä asuu vain noin 1500 asukasta. Kunta on I borghi più belli d'Italia (Italian kauneimmat kylät) -yhdistyksen listalla.

Santuario di Greccio, Via di San Francesco 1

Santuario sijaitsee hyvän matkaa Greccion keskustasta pohjoiseen päin ylös vuorelle. Tänne pääsee bussilla Grecciosta. Tämä luonnonkaunis nähtävyys sijaitsee kylän korkeimmalla kohdalla ja ansaitsee vierailun, jos haluat kävellä vehreän Sabinen ympäröimänä.

Santuario di Greccio, eremiittiluosatri

Italian kaikista pyhin pyhäkkö, kuulema...

Legendan mukaan Franciscus Assisilainen kerrotti joulutarinan ensimmäisen kerran elävän seimen muodossa Grecciossa vuonna 1223. Greccio on Italian pyhimmän pyhäkön omistaja, Santuario di Greccion, mikä vetää puoleensa paljon turisteja ja pyhiinvaeltajia. Tätä perinnettä noudatetaan edelleen, ja joulutarina kerrotaan 24. joulukuuta ja 6. tammikuuta välisenä aikana. Franciscus Assisilaisen ensimmäisen esityksen paikalle rakennettiin luostari.

Greccio

 

Historiallinen alue on nykyään jaettu kolmeen hallinnolliseen alueeseen ja viiteen maakuntaan. Suurin osa alueesta sijaitsee nykyisessä Rietin hallinnollisessa maakunnassa Lazion alueella. Osa, nimeltään Sabina romana, sijaitsee Rooman maakunnassa.

Sabinan alue tunnetaan vuosisatoja vanhoista oliivipuistaan, jotka tuottavat Italian hienointa ekstra-neitsytoliiviöljyä. Teverenjoki/Tiberjoki virtaa alueen läpi, ja pienempiä puroja ja järviä on hajallaan maisemassa tarjoten viehättäviä paikkoja rentoutumiseen. Sabina on hiljainen ja koskematon osa Italiaa, joka on täynnä historiaa ja mytologiaa.

Suosittelen käydä Farfan luostarissa, josta olen aikaisemmin tehnyt postauksen täällä.

Santa Maria Vescovion luostarin kirkko on myös nähtävyys, mikä sijaitsee maaseudulla Torri in Sabinassa. Mahtava kokemus!

Muutaman kilometrin päässä Via Salarian tiestä, Sabinaa vastapäätä olevalla tasangolla, sijaitsee Santa Maria in Vescovio, niin kutsuttu "Sabinian katedraali". 

Pyhäkkö sijaitsee Torri in Sabinan kunnassa. Täällä on runsaasti upeita frescomaalauksia.

Santa Maria in Vescovio tarjoaa kokemuksen, joka yhdistää arkeologian, hengellisyyden ja taidehistorian yhteen, joten se on täydellinen paikka historiallisen Sabinan alueen tutkimiseen.

Tutustu alueen lukuisiin keskiaikaisiin kyliin, kuten Roccanticaan, Fara in Sabinaan, Toffiaan ja Casperiaan, vain muutamia mainitakseni!

Magliano Sabinassa sijaitsee Museo Civico Archeologico di Magliano Sabina/Argeologinen museo, mihin on ilmainen sisäänpääsy.

Il Borghetto dei Pescatori

Il Borghetto dei Pescatori/kalastajakylä sijaitsee Rroomasta noin 30 kilometrin päässä Lido di Ostian alueella, meren ja Castel Fusanon mäntymetsän välissä. 

Busseilla 06 tai 014. Tai paikallisjunalla Roomasta Stella Polaren asemalle.

Borghetto dei Pescatorin/kalastajakylän alkuperä juontaa juurensa vuoteen 1890, jolloin napolilaista alkuperää olevat kalastajat asettuivat alueelle, jota ei ole vieläkään täysin vallattu, tilapäisillä rakennelmilla. Kylän kuvitteleminen tuolloin tuo mieleen tuo hiekalle rakennetut puutalot, kalastajat, jotka keskustelevat parhaista kalastustekniikoista napolilaisella murteella.

Sankt Nicoalus/San Nicola di Bari/San Nicolao/San Nicolo

Patsas, jota ihailemme aukion keskellä, kuvaa Barin Pyhää Nikolausta, kalastajien suojeluspyhimystä, ja Pyhän Nikolaoksen hurskas yhdistys lahjoitti sen niille, jotka asettuivat ensimmäisinä alueelle. Kylässä on myös viehättävä pieni muurattu kirkko, joka on omistettu pyhimykselle.

Pyhä Nikolaus, Nikolaus ja Niklas ovat kalenterissa 6. joulukuuta pyhän piispa Nikolaoksen jälkeen, joka eli 300-luvulla Myrassa nykyisen Turkin alueella. Häntä on palvottu merimiesten ja lasten suojeluspyhimyksenä, ja jo keskiajalla hänen päiväänsä juhlittiin antamalla lapsille lahjoja Nikolaukselta, siitä syntyi joululahja perinne.

Tämä alue uudistettiin 1930-luvun alussa, ja tunnetun kirjailijan Margherita Sarfattin ansiosta kalastajat pääsivät nauttimaan pysyvistä kodeistaan. Nykyään Borghetto on kaksikerroksisten talojen rykelmä keskusaukion ympärillä, jossa kalastajat ovat edelleen jokapäiväisen elämän päähenkilöitä tässä Rooman rannikon tyypillisessä kolkassa.

Muinaisten perinteiden kunnioittaminen on edelleen ennallaan: Madonna Stella Maris-venekulkueesta "Avioliitto meren kanssa", jossa kalastajat juhlivat symboolista liittoa suojeluspyhimyksensä Madonna Stella Mariksen kanssa. 

Toinen tapa juhlia on Tellina/simpukka-festivaali, tapahtuma, mikä on vuodesta 1963 lähtien houkutellut sekä roomalaisia ​​että turisteja, jotka nauttivat intohimoisesti tästä herkullisesta mereneläväistä. Ensi vuoden Sagra Tellina festarit pidetään luultavasti elokuun viimeisellä viikolla, sillä perinteisesti sitä juhlitaan kokonaisen viikon ajan.

Borghetto dei Pescatori on ikivanha kalastajakylä, jolle on ominaista viehättävä ulkonäkö ja vahvat kalastusperinteet. Vuonna 1890 perustetulle kylälle ovat ominaisia ​​matalat talot, aukion keskellä sijaitseva Barin Pyhän Nikolaoksen patsas ja pieni pyhimykselle omistettu kirkko. Kylästä on alkanut tulla turistikohde.

Rooma ei sijaitse meren rannalla, vaan tänne Ostiaan on Rooman keskustasta matkaa noin 30 kilometriä. Lähin rautatieasema on Stella Polaremikä on yksi viidestä rautatieasemasta Ostian aleella. 

Cotralin bussit käy asemlla. Cotral on italialainen Lazion maakunnan alueellinen linja-autoyhtiö, jonka kotipaikka on Roomassa. Cotralin bussit käyvät yleensä kaikilla Lazion maakunnan rautatieasemilla, joten niillä pääsee jokaiseen pikkyläänkin.

Lähimmät bussipysäkit bussi 06 Via delle Quinqueremillä ja 014 ja 06 Lungomare Duidiolla.

Borghetto dei Pescatorin juuret ulottuvat vuoteen 1890, jolloin napolilaista alkuperää olevat kalastajat asettuivat alueelle, jota ei ollut vieläpaljokan asutusta, ja  herakensivat tilapäisiä rakennuksia alueelle. Kun kuvittelee tuollosita kylää,  tulee mieleen  hiekalle rakennettuja puutaloja, kalastajia, jotka keskustelevat parhaista kalastustekniikoista napolilaisella murteella.

Cappella San Nicola al Borghetto dei Pescatori,

Via delle Quingueremi 105

Bussipysäkki on lähellä kirkkoa. Tässä pysähtyy bussit 06 ja  n070.

HUOM! Vaikka nimeen on liitetty sana Cappella niin tämä ei ole kappeli vaan kirkko. Kylä sijaitsee Canale dei Pescatorin kanavan kupeessa. Canale dei Pescatori on kalastuskanava, joka toimii pienten veneiden rantautumispaikkana. Kirkko rakennettiin 1900-luvun fasistisella ajalla. 

Kanavan ylitse kulkee silta. Sillan toisella puolella on alueen nimi Catselfucano. Se on saanut nimensä Castel Fusanon linnasta, joka alun perin kuului Orsinin suvulle ja on ollut Chigin suvun omistuksessa vuodesta 1755. Alueen lounaisosaan kuuluu Pineta di Castel Fusanon luonnonpuisto, joka on Rooman kaupungin rajojen suurin viheralue. Alue on harvaan ausuttua aluetta, mutta alueella on ollut useita aatelisperheiden isoja huviloita. 

Lido di Ostiassa, noin kilometrin päässä Via Gian Carlo Passeronin kujan varrella, sijaitsee toinen Pyhälle Nikolaukselle pyhitetty kirkko Di San Nicolai di Bari, mikä toimii seurakunnan pääkirkkona.

Canale dei Prescatori

Teveren joella on kaksi haaraa, mitkä molemmat laskee mereen Ostian kohdalla. Tässä Borghetto dei Pescatrorin kohdalla laskee mereen Teveren sivujoki, jota kutsutaan lähinnä merta nimellä Canale dei Pescatori. 

Kanavan ylitse kulkee silta mitä pitkin pääse Castelfusanon alueelle, mikä kuulu Rooman kuntaan ja mikä on nykyään suojattu valtion puistoalue. Tämä  on Rooman suurin viheralue. Täältä osti muun muassa upporikas italialainen aatelissuku Sacchetti suuret alueet 1600-luvulla. 

Borghetto dei Pescatori, pittoreski kalastajakylä Ostia Anticassa on erittäin rauhallinen pieni asuintaajama. Sana borghetto tarkoitttaa pientä kortetlia tai pientä kaupungiosaa ja sana pescatorintarkoiatta kalastajaa.  

Napolilaisten kalastajien vuonna 1890 perustama kylä on säilyttänyt merellisen identiteettinsä matalien talojensa ja Pyhän Nikolaoksen patsaan ansiosta. Siellä on mereneläviin erikoistuneita ravintoloita ja kuuluisa Sagra della Tellina, missä pidetään tellinafestivavleja syyskuussa.”Sagra” houkuttelee säännöllisesti paljon italialaisia ​​ja turisteja, mutta erityisesti tämän todella herkullisen mereneläväruoan ystäviä. Se on parhaimmillaan spagettiruokana, kuten ”Spaghetti con le telline”.

Se on perinteinen rituaali, joka juhlistaa ”Meren häitä”, muinaista uskonnollista rituaalia, jonka aikana kalastajat pyrkivät voittamaan meren suosion symbolisen avioliiton kautta kalastajan ja Madonnan välillä.

Mami Ostia Stabilimento Pizzeria uimarannalla

Bussit 06 ja 014 psyhtyvät rannan luona

Roomasta Terminin rautatieasemlta junalla Stella Polaren asemalla. Asemalta on noin kilometri matkaa Pescatorin kyllään ja uimarannalle. Voi otta buusin 06tai 014.

Kylästä löytyy ravintoloita ja viinibaareja sekä kohtuuhintaisia yöpymispaikkoja, mutta varaa yösija ajoissa!  Uimarantakin on missä sijaitsee suuri pizzeria. 

Spiaggia libera BLU on ilmainen rittäin leveä uimaranta, mikä sijaitsee rannikkoalue Canale dei Pescatorin ja "Bungalow"-alueen välissä. Täällä saa takuulla ollaa ihan rauhassa.

Blogi täyttää 16 vuotta

Uskomatonta mutta totta. Tämä Tukholma-blogi täyttää parin päivän päästä 16 vuotta! Minulle tuli vahinko laskiesani vuosia, joten jouduin korjaamaman.

Päivitykset tulevat luonnolisesti vähenemään, koska vietän eläkepäiviäni Tukholmassa. Valmistelen keskeneräiset postaukset tässä ajan myötä. Oikein paljon kiitoksia kaikille seuraajilleni ja toivotan erittäin viihtyisiä Rooman matkoja!

PS:Luonnollisti on Roomassa paljon muuttunut ajan saatossa, joten kaikki päivitykset ei enää pidä paikkaansa. Suositten googlettaman varmuuden vuoksi!

Konstantinus I:n valtava patsas

Maxentiusbasilika (Konstantinuksen basilika/Basilica Nova), 

Foro Romano, Via Sacra

Maxentiuksen basilika (Konstantinuksen basilika/Basilica Nova) oli antiikin Rooman suurin basilika. Basilikan rakenneutti keisari Maxentius, keisari Maximianuksen poika, vuonna 310-313. Basilika sana viittaa nykykielen käytössä kirkkoon.

Muinaisen Konstantinuksen kolossin moderni rekonstruktio, joka on luotu uudelleen 3D-mallinnustekniikalla, vihittiin käyttöön tiistaina Capitoline-museoissa Roomassa.

Patsasta pääsee ihailemaan osoitteessa Piazza del Campidoglio 1, Via delle Tre Pile, heti portaiden yläpäästä oikealle! Portti sisäpihalle on avoinna kello 9.30-18.30. Siellä sisäpihalla on paljon muutakin nähtävää. Ilmainen sisäänkäynti!

Tämä 13-metriä korkea patsas on esillä 31.12.2025 saakka. Tämä kopio 4. vuosisadan kolossista, joka seisoi aikoinaan Maxentiuksen basilikan apsissa Forum Romanumissa.

Capitolinin museon Konservaattori palatsin takapihalla

Konstantinus I:n valtava patsas, mistä ei ole kuin rippeitä jäljellä oli marmorista ja kullatusta pronssista koostuva komposiittiteos, oli yksi myöhäisantiikin roomalaisen veistoksen tärkeimmistä teoksista. Patsas oli 12 metriä korkea, mikä seisoi Maxentinuksen basiliikassa, Foro Romanolla. Foro Romanon sisäänpääsylippu 18 € oikeuttaa sisäänpääsyyn Colosseumille, Forum Romanumille ja Palatinus-kukkulalle.

 

Villa Caffarellin puutarha, Via del Campidoglio 1

Tämä uusi Konstantinusta esitättävä marmoripatsas on  myös jättiläiskokoa, jonka osia (mm. pää ja käsi) on koottu Musei Capitoliini Palazzo dei Conservatorin takapihalle.

Portti on avoinna kaikkina viikonpäivinä kello 9.30-19.30.

Jos haluaa kahvitella niin silloin suositten Terazza Caffarellia, avoinna kello 9.30-18.00, mikä sijaitsee museon ylimmässä kerroksessa/Palazzo Caffarellin ylimmässä kerroksessa, Piazzale Caffarelli 4, minkä kauniin oven ohitse on kuljettava, jos haluaa nähdä Konstantiuksen patsaan. Kahvittelu sopii erityisen sopivaksi kohteeksi palatessa.

Terazza Caffarelli on  korkeatosinen kahvila, missä pidetään myös banketteja. Kahvilasta on aivan mahtavat näköalat kaupungille!

Uusi rekonstruoitu 13 metriä korkea keisari Konstantinuksen istuva patsas, joka on pukeutunut kullattuun tunikaan ja kädessään valtikka ja pallo, oli esillä Milanossa viime vuonna osana Recycling Beauty-näyttelyä. 

Patsas sijaitsee nyt Roomassa Villa Caffarellin piha-aukealla Piazza Caffarelli 2, mikä kuuluu osana Musei Capitoliniin. Pihalle pääse mihinkä vuorokuaden aikaan tahaansa, kun vaan löytää portin. Via delle Tre Pilen kuja Piazza del Cmpidogliolta johtaa Piazzale Caffarellille. Ovi on rakennuksen nurkassa Piazzale Caffarelli 2, mikä johtaa sisäpihalle, mistä David patsas löytyy.

Konstantinus I:n jättimäinen patsas, yhdistelmäteos marmorista ja kullatusta pronssista, oli yksi tärkeimmistä myöhäisen antiikin roomalaisen kuvanveiston teoksista, 12 metriä korkea.

Vuosilta 313 (vuosi, jolloin basilika oli omistettu Konstantinus I:lle) ja 324 (kun diadeemi alkoi näkyä Rooman keisarin muotokuvissa), patsas sijoitettiin Maxentiuksen basilikaan, siellä se oli vuodesta 1486 paavin alaisuudessa. Innocent VIII:n jäännökset löytyy nykyään Palazzo dei Conservatorin pihalta, Capitoline-museosta.

Patsas sijoitettiin alun perin Maxentiuksen basilikan länsi-apsiin, josta löydettiin myöhemmin joitain patsaan jäänteitä. Ruumiin osan puuttuminen on saanut meidät olettamaan, että se oli akroliitti (= ihmistä esittävä veistos, jonka paljaat vartalon osat (kädet, jalat ja pää) olivat marmoria ja muut osat kullattua tai vaattein peitettyä puuta). Patsaan kokonaiskorkeus on täytynyt saavuttaa 12 metriä mitat. 

Myös Palazzo dei Conservatorissa on jättimäinen pronssinen pää, joka edustaa Konstantinusta tai toista hänen sukulinjansa keisaria (joidenkin mukaan hänen poikansa Constantius II).

Palazzo dei Conservatori, sisäpiha

Patsaasta on jäänyt jäljelle pää, oikea käsi, oikea kyynärpää, molemmat polvet, vasen nilkka ja molemmat jalat.

Uskotaan, että Konstantinus  oli edustettuna Jupiterin varjossa, istuen valtaistuimella, käärittynä pitkään viittaan, mikä jätti hänen rintansa ja säilyneet marmoriosat paljaiksi. Kohotetussa oikeassa käsivarressa hän pitää sauvaa tai valtikkaa ja toisessa kädessä maapalloa. 

Uuden patsaan pää, alun perin koristeltu metallikruunulla, on suurenmoinen ja juhlallinen. Se esittelee aikakauden roomalaisen taiteen piirteitä sekä linjojen tyyliteltyjä ja yksinkertaistamista. Silmät ovat suuret, ja pupillit ovat selvästi ylöspäin katsottuna ja ovat koko muotokuvan keskipiste. Keisarin kiinteä katse näyttää tutkailevan ympäröivää ympäristöä ja antaa muotokuvalle vaikutelman toismaailmallisesta ankaruudesta.

Toisin kuin aikaisemman roomalaisen muotokuvan huolellinen realismi, patsas näyttää klassisesta asetelmasta huolimatta idealisoidut kasvot, jotka yrittävät välittää pyhyyden auraa, muinaisten itämaisten monarkioiden (Egypti, Persia) vaikutteita. Keisarillinen ikonografia nähdään jumalallisena emanaation.  ts. Zeuksen/Osiriksen poikana.

Patsaassa ilmene mutta myös "provintsiaaliset"vaikutelmat, jotka vuosisadalta lähtien vahvistuivat Roomassa hyvin voimakkaasti. Kulttuuri=virkamiehet, senaattorit, mutta jopa itse keisarit tulivat nyt suurelta osin maakunnista.

"Colosso di Costantinon" vaikuttava kopio on nähtävissä ilmaiseksi Villa Caffarellin sisäpihalla jokaienn viikonpäivä kello 9.30-19.30 vuoden 2025 loppuun saakka. Mihinkä patsas videään sen jälkeen, niins siitä ei ole satavilla tietoa. Tämä patsashan ei ole hostoriallinen, joten tuskin se viedään museoon.

Palazzo Caffarellista olen aikaisemmin kertonut täällä.

Lopuksi Konstantinus I:n historiaa...

 

Santa Silvia

Santa Silvia (515-592)

Katolinen kirkko ja itäinen ortodoksinen kirkko kunnioittavat häntä pyhimyksenä, mitkä nimeää hänet raskaana olevien naisten suojelijaksi.

Santa Silvia oli pyhimys ja Gregorius Suuren/Gregorius I:n äiti. Gregorius I toimi paavina vuosina 590-640. 

Silvia syntyi luultavasti Subiacossa 500-luvulla, tai ehkä Sisiliassa, hän meni naimisiin Roomassa, asui ja kuoli Roomassa. Silvian aluetta Roomassa on Celion alue.

Subiacosta olen kertonut aikaisemmin täällä. Subiaco on yksi minun 'mansikkapaikoistani' Rooman ympäristössä. Subiacoon on Roomasta noin 50 kilometriä.

Silvia oli naimisissa senaattori Gordianin kanssa. Santa Silvia kuului korkea aateliseen Octavian sukuun. Gordiani oli myös korkea-aatelista Anician sukua, samaan sukuun kuului myös Benedetto da Norcia/Pyhä Benediktus Nursialainen.

Siihen aikaan 500-luvulla ei kansalaisilla ollut sukunimiä, vain aatelisilla oli sukunimi. Suomessa alkoi kansalaisilla olla sukunimi vasta 1920-luvulla. 

Ruotsalaisille annettiin sukunimi, jonka kaikki saattoivat periä, vasta vuoden 1963 nimilain nojalla, vaikka sukunimien rekisteröintiä koskeva asetus oli olemassa jo vuonna 1901. Ennen vuotta 1963 monet käyttivät edelleen patronyymeja (kuten Karlin poika tai Anna Perin tytär).

Historiallisesti on todistettu, että tällä melko rikkaalla perheellä oli omaisuutta sekä Roomassa että Sisiliassa. Silvialla oli kaksi siskoa, Emiliana ja Tarsilla, joista myös tuli pyhimyksiä.

San Gregorio al Celion kirkko, tai oikeastaan nykyään monasteri/munkkiluostarin kirkko

Kirkko on Camaldolesi sääntökunnan omistuksessa. Sääntökunnan perusti  Pyhä Romuald (951-1027).

Bussi 715 pysähtyy luostarin edessä, pysäkin nimi on Terme Deciane/S. Prisca.

Kirkko on avoinna kaikkina viikonpäivinä kello 9-12 ja 16-18.

HUOM! Ovella on soitettava kelloa, jos haluaa päästä sisään. Ovi on selkosen selällään, kuten muissakin kirkoissa on, jos kirkossa on messu tai muuta ohjelmaa.Tämä tapa on monessa luostarissa, koska ei ketään voi pyytää vahtimaan ovella. 

Italiassa on ollut tapana palkata yliopistossa opiskelevia olemaan 'vahtina' silloin kun kirkot ovat avoinna. Mutta siitä on melkein luovuttu, koska ei opiskelijat halua tehdä mitään ilman palkkaa.

Kodittomat ja päihteiden käyttäjät haluavat tulla kirkkoihin nukkumaan. Heitä varten on Roomassa runsaasti erilaisia sosiaalisia palveluja, myös kirkkojen puolesta.

Majoituspalvelut:

Piazza San Gregorio al Celio 1

Puh. 0039.06.7008.227

@ sangregorio@camaldoli.it 

Kirkon eteen löytää kävelemällä Colosseumilta suoraan etelään päin pitkin Via di San Gregorion katua, mikä on myös saanut nimen Gregorius Suuren/Pyhän Gregorio Magnon mukaan.

Vielä suorenpaan pääsee kirkon eteen kun lähtee Colosseumilta Via Parco Celion polkua pitkin, missä kulkee raitiovaunu linja. 

Paavin tuoli

Arkkitehtina toimi Francesco Fornari 1960-luvulla. Ymmärtääkseni luostarissa, mikä sijaitsee kirkon takana, saa vain miehet yöpyä. 

Kirkon patio sijaitsee heti kun astuu kirkon ovesta sisään. Luostariin pääsee patiolta. Munkit asuvat luostarin toisessa siivessä. Tämä on hyvin yksinkertainen ja halpa majoituspaikka, mutta se on saanut erinomaiset suositukset yöpyjiltä.

Luostarin sisäpiha

Clivius Scauri/Clivo Scauro

Silvia ja hänen aviopuolisonsa asettuivat asumaan Anicien huvilaan Gelion kukkulalle Clivus Scaurin kadun varrelle, missä nykyään seisoo kirkko, mikä sai nimekseen avioparin pojan nimen mukaan, San Gregorio Magno al Celio. Tämä kirkko sijaitsee keskeisellä alueella Roomasa. Olen monet kerrat istunut kirkon korkeilla, jyrkillä ja leveillä portailla ja filosofoinut. 

Suore Missionarie della Caritan luostari, 

Moder Teresalle pyhitetty luostari

Piazza S. Gregorio al Celio 2

Portaiden yläpäässä on portti mistä pääsee Suore Missionarie della Caritan/Moder Teresa luostarin eteen. Moder Teresa perusti Missionare della Cartias luostarijärjestön. Luostari on avoinna kaikkina viikonpäivinä kello 9-11.30 ja 16.30-19.00. Jos haluat käydä sisällä luostarissa, niin on kohtuullista jättää pieni donatio nunnille.

Oratorio Santa Silvia

Siinä puistoalueella on Oratorio di Santa Silvian ja Oratorio di Santa Barbara, minkä kanssa samassa rakennuskessa on Oratorio di'Sant Andrea al Celio, missä on upeita maalauksia, joita pääsee katsoman lauantaisin ja sunnuntaisin kello 9.30-12.30. Oratorio di Santa Silvia kirkko on avoinna vain lauantaisin ja suununtaisin kello 9.30-12.30. 

Oratorio tarkoittaa rukouspaikkaa. Katollisen kirkon kanonisessa laissa oratorio on paikka, joka on varattu katollisen kirkon luvalla jumalanpalvelukseen, minkä tahansa sinne kokoontuneen uskovaisen yhteisön tai ryhmän halusta, mutta johon muutkin uskovaiset voivat tulla. Sana oratorio tulee latinan verbistä orare, rukoilla.

Pyhä Silvia jäi leskeksi noin vuonna 573 ja jäi eläkkeelle Aventinuksen varrella sijaitsevaan taloon nimeltä Cella Nova benediktiiniläissääntöä noudattaen ja omisti loppuelämänsä rukoukselle, mietiskelylle sekä sairaiden auttamiseen. Luostari on vieläkin siinä nimellä Suore Domenicane Villa Rosa,Via delle Terme Deciane 5, Aventino. Luostari vuokraa huoneita!

Silvia kuoli vuonna 592. Paavi Gregory hautasi hänet Assisiin Sant'Andrean luostariin, hautaan, jossa hänen sisarensa (tai kälynsä) Tarsilla ja Emiliana jo lepäsivät. Hänen vasemmassa kädessään ja kirjassa on teksti: "Vivit anima mea et laudabit te, et iudicia tua adiuvabunt me" (=Elä minun sieluni, se ylistää sinua, ja tuomiosi auttavat minua).

Vuonna 1603 kardinali Cesare Baronio rakennutti tänne Santa Silvia al Celion oratorion ja samana vuonna hän käski paavi Klemens VIII sisällyttää Santa Silvian nimen roomalaiseen martyrologiaan 3. marraskuuta.

Colle Celio eli Caelian kukkula on yksi Rooman seitsemästä kukkulasta. Se nimettiin etruskien sankarin Caelius Vibennan mukaan, ja siellä asui ihmisiä, jotka Rooman kolmas kuningas, Tullus Hostilius, siirsi sinne väkisin Alba Longasta. Tullus Hostiliusin hallituskaudella koko Alba Longan väestö siirrettiin väkisin Caelian kukkulalle.

500-luvulla syntyi useita tituleja (vanhimpia kristillisiä palvontapaikkoja, usein yksityiskodeissa) ja xenodochioita (pyhiinvaeltajien ja sairaiden auttamis- ja vastaanottokeskuksia).

Uusien kirkkojen rakentamista jatkettiin, aluksi korvaamaan aiempia tituleja, myöhemmin itsenäisinä kirkkoina, kuten San Santi Giovanni e Paolo, Dei Fiori Martyri, Santa Maria in Domnica,  San Stefano in la Rondina, San Giovanni a Porta Latina, San Gregorio al Celio, San Tommaso in Formis ja San Sisto Vecchio. Mäelle perustettiin myös luostareita, joita usein ympäröivät kartanot ja puutarhat, sekä joitakin aatelissuvuille kuuluneita torneja, pääasiassa 1000- ja 1100-luvuilla.

Nykyään Celion kaupunginosassa asuu vähän asukkaita, eikä tänne saa rakentaa asuinrakennuksia lainkaan. Muuten Celio on erittäin rauhallinen ja viihtyisä alue, erittäin omapeäräinen ja kaunis.

Pyhälle Silvialle pyhitetty kirkko, Parocchi Santa Silvia 

Viale Giuseppe Sirtori 2, Portuense, Rooma

Portuensen kaupunginosa sijaitsee Trasteveren eteläpuolella. Busseilla 710, 228 ja 710 pääsee lähelle kirkkoa.

Nykyään nämä niin sanotut 'seurakuntakirkot' järjestävät monenlaista toimintaa vanhuksille, naisille, miehille, lapsille ja nuorille, kaikkea jalkapalloa, teatteria, ruuanlaittoa, leipomista, kuorolaulua... ja yhteisiä kerhojakin. 

Italiassa ei ole meidän tyylisiä seurakuntakirkkoja lainkaan, ne ovat parrocchia/asuintaajamakirkkoja. Parrocchia tarkoittaa myös pastoraattia ja alueellista piiriä.

Italiassa alueellinen, kirkollinen yhteys on vahvempi ja suoremmin kytköksissä katolisen kirkon hallinnolliseen ja pastoraaliseen rakenteeseen.

San Gregorio Magno al Celion kirkko. Portaiden kupeessa vasemalla on pieni portti mikä johtaa Oratorio di Santa Silviaan ja Oratorio Sant'Andreaan. Nunnaluostari on rakennettu myöhememmin ja se sijaitsee kirkon ja Santa Silvian Oratorion välimaastossa.

Aikoinaan San Gregorio Magno al Celion kirkon takana oli luostari missä sai kodittomat miehet yöpyä ja käydä ruokailemassa mutta se rakennus on nykyään Associazione Culturale Celio Azzurro Onlus nimisen kulttuuriyhdistyksen käytössä. Se on maahanmuuttaja ja pakolaislapsien esikoulu, missä on noin 1000 lasta ja 10 opettajaa päivittäin. 

Kirkon kupeesta nunnaluostarin takaa löytyy päiväkoti 1-3-vuotiaille, josta kaiketi pitää nunnat huolen.

Kaiken tämän takana sijaitsee laajat puistoalueet, mistä löytyy lapsille leikkipuisto.

Ja kun kerta olette tulleet tänne saakka, niin jatkakaa ihmeessä matkaa itään päin, sillä tämä Celion alue on täynnä yllätyksiä. Tämä on luonnonkaunista, yllättävää ja erittäin rauhallista aluetta, mutta myös Rooman vanhinta aluetta. Tämä alue sopii kaikille aikuisille ja lapsille. Uskallan väittää että tämä on yksi Rooman antoisimmista kokemuksista vaellella. Ota hyvä kartta mukaan! 

Haluan lisätä tähän alueen minne pääse tuosta Santi Giovanni e Paulon kirkon edustalta oikealle ja siitä portin lävitse Celion puistoon. Puiston periltä löytyy antiikin ajan löydöksiä. Lopulta voi mennä kohti Via della Navicellan katua kohden.

Nimittäin Parco del Celio jatkuu ja Clivo di Scauroa pitkin pääsee historialliselle alueelle, josta olen kertonut jo akaisemmin täällä ja täällä. Kun kävelee ihanaa kujaa pitkin, niin tulla tupsahtaa kirkon eteen, minkä nimi on Santi Giovanni e Paolo. Kirkon kupeessa sijaitse pasionisti- sääntökunnan päämaja ja munkkiluostari. On mukamas aina avoinna, tiedä sitten...

Gergoriuksen veljestä tuli paavi Gregorio I, siis Pyhä Gregorius Suuri. Hän jäi leskeksi noin 573, ja hän jäi eläkkeelle Aventinuksen varrella sijaitsevaan taloon nimeltä Cella Nova benediktiiniläissäännön mukaan ja omisti loppuelämänsä rukoukselle, mietiskelylle sekä sairaiden ja eniten tarvitsevien auttamiseen. Hänen poikansa Gregorio asui edelleen isänsä huvilassa, jonka hän muutti luostariksi ja johon hän rakensi Pyhälle Andreakselle omistetun kirkon (nykyinen Sant'Andrea al Celion oratorio). Tänä aikana hänen äitinsä huolehti siitä, että hänelle toimitetaan lämmin ateria joka päivä, koska hän pelkäsi, että erakon ankaruus vaarantaisi entisestään hänen jo ennestään huonon terveyden.

Pyhä Gregorius Suuri oli paavi jota ei voi olla huomioimatta. Silviasta tuli myös pyhimys je hänen juhlapäivänsä on marraskuun 23. päivä.  

Gregorius I, jota kutsutaan myös Gregorius I Magnukseksi/ Gregorius Suuri, syntynyt noin 540 Roomassa, kuoli Roomassa, oli paavi 590-604. Hän oli kirkonopettaja ja pyhimys roomalaiskatolisessa kirkossa, ja syyskuun 3. päivä vietetään hänen juhlapäivää. 

Gregoriaaninen laulu on saanut kantaa hänen nimeään. Hän muokkasi aiempaa pahimpien syntien luetteloa sisällyttämällä siihen kuuluisat seitsemän kuolemansyntiä: ylpeys, ahneus, himo, kateus, ahneus, viha ja välinpitämättömyys. Hän teki tiivistelmän Raamatun mukaisista synnistä.

Gregorius kuului senaattoriperheeseen, kirkkovirkailijan Gordianuksen ja pyhän Silvian poika. Hän opiskeli ensin oikeustieteitä ja toimi useiden vuosien ajan Rooman kaupungin prefektinä, sitten kääntyi uskonnolliseen toimintaan ja liittyi noin 575 luostariin, jonka hän itse perusti Rooman Circus Maximuksen vanhempien kotiin, jossa hän erottui äärimmäisen tiukalta askeesistaan. 

Gregorius, josta tuli diakoni vuonna 577, lähetettiin lähettiläänä Konstantinopoliin vuonna 579, josta hän palasi luostariinsa, nykyiseen San Gregorio Magno al Celioon, missä hänet nimitettiin apottiksi. Vuonna 590 Gregorius valittiin vastahakoisesti Rooman piispaksi.

Pyhä Silvia syntyi Octavius nimiseen aatelisskuun ja hänen kahdesta siskostakin tuli pyhimyksiä. Suku on peräisin Velletristä. Keisari Augustus kuului myös samaan sukuun ennen kuin Julius Caesare adpotoi hänet ja siitä lähtien Augustus kuului Julius Claediusten sukuun.

Vuonna 538 Silvia meni naimisiin senaattori Gordianuksen kanssa, joka kuului Anicia-perheeseen, roomalaiseen aatelissukuun, johon kuului myös kuuluvan pyhä  Benedictus. Pariskunta asui Anici-huvilassa Celianin kukkulalla Clivo di Scaurossa, missä nykyään seisoo San Gregorio al Celion kirkko. Hänellä oli kaksi lasta, joista vanhin poika oli Gregorio, joka valittiin myöhemmin paavin valtaistuimelle vuonna 590.

Hän jäi leskeksi noin 573 ja jäi eläkkeelle Aventiinossa taloon nimeltä Cella Nova. Hän noudatti benediktiiniläissääntöä ja omisti loppuelämänsä rukoukselle, meditaatiolle ja sairaiden ja eniten tarvitsevien auttamiselle. Hänen poikansa Gregorius asui kuitenkin edelleen isänsä huvilassa, jonka hän muutti luostariksi ja rakensi edelleen luostareita ja johon hän pystytti Sant'Andrealle omistetun kirkon, nykyisen Sant'Andrea al Celion oratorion.

Tänä aikana hänen äitinsä oli huolissaan siitä, että hänelle toimitetaan lämmin ateria joka päivä, koska hän pelkäsi, että erakkoelämän ankaruus vaarantaisi entisestään hänen jo ennestään huonon terveyden.

Paavi Gregorius haudattiin äitinsä Silvian Sant'Andrean luostariin, hautaan, jossa sisarukset Tarsilla ja Emiliana jo olivat, ja maalasi sinne kuvan, jossa oli risti oikeassa kädessään ja kirja vasemmassa, jossa oli kirjoitus: «Vivit anima mea et laudabit te, et iudicia tua adiuvabunt me» ("Sieluni elää ja ylistää sinua, ja tuomiosi auttavat minua").

Gregoio käski kardinaali Cesare Baronion pystyttää Santa Silvia al Celion oratorion ja samana vuonna hän käski paavi Klemens VIII sisällyttää Santa Silvian nimen roomalaiseen martyrologiaan 3. marraskuuta.

Sen sijaan paavi Johannes XXIII:n pyynnöstä perustettiin vuonna 1959 Portuenseen seurakunta, Santa Silvia nimisen torin reunalla, Viale Giuseppe Sirtori 2, mikä on omistettu Pyhän Gregorius Suuren äidille, Pyhälle Silvialle, jonka kirkko avattiin palvontaa varten vuonna 1968. Olen aikaisemmin tehnyt postauksen Portuensen korttelistosta täällä.

Bussit 44 ja 228 pysähtyvät kirkon edustalla. Santa Silvian kirkolla on oma jalkapalloseura ja oma bowlinghalli. Italiassa sosiaalinen elämä pyörii suuresti kirkon ympärillä. Kirkon tiloissa on monelaista toimintaa, omat kerhot perheille, miehille, naisille, lapsille ja teini-ikäisille.

Tämä Portuensen korttelisto on melko nuro ausitaaja. Se peruetteiin vuonan 1921. Täällä asuu luultavsti lähemmäski 110 000 asukasta, joista ona paljon lapsiperhietä.  Usiemmat kirkot alueella ovat melko moderneja Aikaisemmin olen kertonut täällä alueen vanhimasta kirkosta Santa Passera. Aluella sijaitsee myös kirkko minkä on pyhitetty Gregorius Suurelle, Silvian äidille.

Portuensen asuintaajamassa sijaitsee Pyhälle Silvialle pyhitetty kirkko, mikä on moderni seurakuntakirkko, vaikka tavallaan seurakunta kirkkoja ei Italiassa ole samalla tavalla kuin Suomessa. Seruakunta kirkkoa voi kutsua vain yksinkertiasesti paikalliseksi kirkoksi.  Italiassa ei synnytä kirkkoon vaan kukin sa liittyä mihin vaan kirkkoon ikinä haluaa. Italiassa ei kysytä kenenkään uskonnon perään, kouluissa ei opeteta uskontoa  muille kuin lapsille, joiden vahemmat ovat sitä vaatineet. Italiasssa ei tilastoida uskontojen mukaan, kuten ei tehdä Ruotsissakaan. Ruotsi matkii erittäin paljon Italiaa.

Kirkon edessä on tori Largo Santa Silvia, mistä on tullut parkkipaikka. Siinä on myös Mercati Santa Silvia, siis Santa Sivlian kauppahalli, ja tietysti pankki, joita on valtavan paljon Italiassa, melkein kaikkien raknnusten kulmilla. Lapsille on järjestetty myös leikkipuisto. Tässä on myös bussipysäkki missä pysähtyy bussit 228 ja 774.

Kirkon yhteydessä sijaitsee myös luostari, missä on vanhainkoti. Se on hyvin ylseistä Italiassa että nuunluostareissa on vanhainkoteja. Roomassa on noin tuhat luostaria,, joten niissä riittää tiloja vanhukseillekin, koska nunnien määrä on vähenemään päin.

Portuense on korttelisto X1, mikä sijaistee Trasteveren eteläpuolella Teveren joen läntisellä rannalla. Täällä sijaitsee yksi rautatieasema Villa Bonelli, missä psyhtyy Sara Fabinasta tuleva Fiumicinon lentokentälle kulkevat paikallisjunat.