Santa Maria del Popolo

Santa Maria del Popolo 1625, Piazza del Popolo

Santa Maria in Popolo, Piazza del Popolo

Piazza del Popolon tori on Rooman suurin tori, kasnataori, kuten  torin nimikin sen kertoo. Se sijaitsee Rooman keskustan pohjoislaidalla. Vatikkaanista tänne on helpoin tulla kävellenkin, noin reilu 2 kilomteriä, koska ei ole mitään suoraa kulkuvälinettä Vatikaanin ja Piazza del Poplon välillä. Rooman keskustasta on paarsta ottaa metro A Flaminion pysäkille. Bussi 119 kulkee myös tänne torille Piazza Venezialta.

Vatikaanin metroasemaakaan ei ole saatu valmistettua, vaikka on luvattu jo kauan. Joten Vatikaanin lähin metroasema on Ottaviano, josta pääsee metolla Piazza del Popolon ulkopuolelle, Flaminion metropysäkille.

Missään muussa roomalaisessa kirkossa ei ole niin paljon korkeatasoista taidetta kuin tässä 'kansan madonna'/Snat Maria del Popolon kirkossa basilikassa. Missään muussa kirkossa ei ole myöskään yhtä plaljon hautamuistomerkkjeä ja sukukappeleita kuin tässä basilikassa. Noh jaa, Pyhän Pietarin basilikassa ja sen kryptassa on toki enempi henkilöitä haudattuna kuin tässä basilikassa.

 Pääsisäänkäynti basilikaan

HUOM! Kirkkon ei pääse sisään messujen aikana.

Tuo ovi oikealla johtaa Leonardo di Vincin museoon.

 Facebook!

  Avoinna:

07:15–12:30

16–19

Kirkon seinustalla sijaitsee sargofagi johon on laitettu juomavesihanat. Hanoista juokseva vesi on aivan juomakelpoista.

Santa Maria del Popolo, Piazza del Popolo 12

Kirkon paikalle valmistui kappeli vuonna 1099 paavi Pasquale II:n toimesta Pyhän Marian kunniaksi. Kappeli kerrotan rakennetun paikalle johon keisari Nero on mukamas haudattu. Kerrotaan että Paavi Pasquale II heitti keisari Neron ruumiin Teveren jokeen paikalla asuneiden pyynnöstä. 

Paavi Gregorius IX:n aikana 1200-luvulla kappelista tehtiin suuri kirkkorakennus. Vielä tänäkin päivänä kirkko on täysin mitäänsanomattoman näköinen ulkoapäin. Paavi Sixtus IV pyysi Baccio Pontellin korjata kirkkoa 1400-luvulla. 

Kirkosta tuli ensimmäinen renesanssikirkko Roomassa. Hän rakensi augustiniläismunkeille luostarin kirkon yhteyteen. Luostarissa on nykyään taidenäyttelyjä. Martin Luther asui tässä luostarissa Rooman reissullan vuonna 1511. Luther sai ideansa reformoida kristillisen kirkon Rooman matkallaan. Hänen mielestä oli väärin että paaveilla oli paljon valtaa ja että he saivat kerätä mielinmäärin almuja seurakuntalaisilta. 

Gian Lorenzo Bernini korjasi vuorostaan kirkkorakennusta 1700-luvulla.

Mikään roomalainen kirkko ei ole niin tärkeä kuin tämä Santa Maria del Popolon basilika. Kirkon rakentamista ja kustantamiseen on osallistuneet kustantaneet useat paavit ja kardinaalit jotka ovat kuuluneet rikkaisiin aatelissukuihin. Kirkkoa on ollut koristelemassa sen ajan kuuluisimmat mestarit, kuten Bramante, Sansovino, Pinturicchio, Mino Da Fiosole, Raffaello, Bernini ja Caravaggio.

Missään roomalaisessa kirkossa ei "lepäile" niin varakasta väkeä kuin Santa Maria del Popolon kirkossa. Koko kirkko huokuu renessanssin ilmapiiriä ja vaikutusta. Kirkossa on paljon yksityiskohtia, joten kannattaa katsella kaikessa rauhassa tätä Rooman eniten koristeltua kirkkoa.

Silloisen paavin Giulio II della Roveren sukulaisille tehtiin oma hautakappli basilikaan. Kappelissa lepäilee useampikin della Roveren suvun jäsenistä.

Pääalttarin sivuille on haudattu kardinaalit Girolamo Basso della Rovere ja Ascanio Sforza. Tämä on Andrea Sansovinon upea alttariasetelma.

Santa Maria del Popolo, pääalttarilla

Itse paavi Giulio II della Roveren hautamuistomerkki löytyy San Pietro in Vincolin basilikasta Roomassa. Hautamsuitomerkin on valmistanut Michelangelo Buonaroti.

Hän oli Paavi Sixtus IV:n veljen poika, della Roveren suku oli peräisin Savonasta, " Italian Rivieralta". Savonassa on myös sikstiiniläinen kappeli, kuten Vatikaanissakin. Paavi Sixtus IV:n vanhemmat lepäävät Sixtuksen nimeä kantavassa kappelissa. Giovanni della Roveren veljestä tuli myös Paavi, Julius II. Niin Sixtus IV kuin Julius II ovat haudattu Vatikaaniin mutta Giovannikin sai kunnianarvoisen hautapaikan täältä Santa Maria del Popolon kirkosta.

Lisää kuvia täällä.

Santa Maria del Popolon kirkko on Rooman kauneimpia. Ulkoapäin se on vaatimattoman näköinen mutta se sisälttää mahdottoman märän upeita sukukappeleita. 

Alkuperäisen pienen kirkon  rakennutti paavi Pasquale II vuonna 1099 kun mausoleumi nimeltä dei Domitzi Enobardi hajoitettiin, koska haluttiin päästä eroon sen huonosta maineesta. Kerrotiin nimittääin että keisari Neron tuhka sijaitsi mausoleumissa. Neron tuhka heitettiin Teveren jokeen ja paikalle rakennettiin pieni kappeli, joka sitten myöhemmin vuonna 1227 rakennettin nykyiseksi Santa Maria del Popolon kirkoksi. 

Nykyinen kirkko on kuitenkin 1400-luvulta. Luultavasti sen ajan kuuluisin arkkitehti ja maalari Giorgio Vasari suunnitteli kirkon renesanssityyliseksi. Bramante korjaili kirkkoa myöhemmin. Rafael suunnitteli upean sukupallekin Chigin suvulle ja Gian Lorenzo Bernini muunsi kirkkoa barokintyyliin 1600-luvulla. Kirkosta löytyy myös Carvaggioon maalauksia.

Cappella del Presepio, Cappella della Rovere, syntymäkappeli joka on pyhitetty Pyhälle Jeremialle, ja jossa sijaitsee Pinturicchion upea maalaus. Kardianali Domenico della Rovere rakennutti kappelin, Andrea Bregno toimi kappelin arkkitehtinä.

Chigin sukukappelin kupoli, Rafaelin koristelema

Chigin sukukappeli, Rafaelin sunnittelema kuten Chigin huvila ja koti, Villa Farnesina. Rafael kuoli kuitenkin hautakappelia koristellessaan, joten työt jäi kesken. Pronssialttarin rakensi Rafelin oppilas Lorenzetto. Bernini lopetteli hautamuistomerkin.

Cappella Ceraci, kaksi Carvaggion maalausta, kappelin alttaritaulu on kuitenkin Annibale Caraccin maalaama, joka maalasi myös kattovalvin freskot.

Katakombien historiaa

Giovanni Battista Carlo de Rossi 1822-1894 oli roomalainen tutkija ja argeologi. Hän opiskelili jesuiittien Gollegio Romanossa ja sen jälkeen Rooman Sapienzan yliopistossa Roomassa. Hän sai tohtorin ja professorin arvon ja kirjoitti useamman teoksen ja tutkieleman Rooman katakombeista. Se oli de Rossi joka löysi katakombit Roomassa. Hän sattui löytämään San Galliston katakombit vuonna 1849. Siellä oli kaikki paavit 300-luvulle saakka haudattuina. Antonio Bosio oli 1500 ja 1600-lukujen vaiheessa tutkiskellut katakombeja.

Täältä löytyy tietoa katakombeista ja linkit kuhunkin kohteeseen. Erinomainen tietopaketti!

Täällä on Vatikaanin sivut katakombeista! Vatikaanin omistuksessa on yhdeksän katakombia Roomassa, joista viiteen voi mennä tutustumaan. Rooman katakombit ovat kristittyjen hautausmaita. Useammissa katakombeissa on myös juutalaisia haudattuina. Roomassa on reilut 60 katakombia joissa on reilut 2 miljonaa ruumista. Via Appia Antican varrella sijaitsee kaksi, yksi sijaitsee Via Nomentanan ja yksi Via Ardeatinan varrella. Muista pienemmistä katakombeista lisää alenpana.

Kristityt ja juutalaiset hautasivat siihen aikaan kuolleet maahan noin 7-20 metrin syvyyteen pitkiin labyrinttimäisiin käytäviin. Laki kielsi hautaamasta kuolleita kaupunginmuurin sisäpuolelle. Monta pyhimystä haudattiin myös katakombeihin ja katakombeista kehittyi pyhiinvaelluspaikkoja. 

Hautauksia toimitettiin vuosien 100-400 välillä. Kristinusko hyväksyttiin vuonna 313 Rooman imperiumin uskonnoksi. Gootit, longobardit ja vandaalit ryöstivät katakombeja vuonna 410. Alettiin keräämään luita hevoskäryllisiä ja vietiin kapungissa sijaitsevien kirkkojen kellareihin. Sen jälkeen katakombit unohdettiin täysin ja löydettiin udelleen vuonna 1578.

San Calliston katakombit ovat saaneet niemensä paavi Calixtus I:n nimestä. Hän oli orja ennen kuin hänestä tuli paavi. Hän rakennutti jonkin tapaisen Jumalanhuoneen paikalle johon sittemmin rakennettiin Santa Maria in Trasteveren kirkko ja jonka tiloihin 800-luvulla kuskattiin paavi Callixtuksen pyhät jälkeenjäännökset.

Pietari haudattiin Vatikaaninkukkulalle paikalle jossa Pyhän Pietarin kirkko sijaitsee ja Paavali haudattiin Via Ostiensen varrelle, paikkaan jonka päälle sitten rakennettiin San Paulo Fuori le Muran basilika.

Katakombit joissa voi vierailla ilman erityislupaa:

Sant'Agnesekatakombit - Via Nomentana, 349
Priscillakatakombit - Via Salaria, 432
Domitillakatakombit - Via delle Sette
San Sebastianokatakombit - Via Appia Antica
San Callistokatakombit - Via Appia Antica

San Callisto katakombit ovat tärkeimmät ja kaikista pyhimmät, vaikka Priscillan katakombit ovat laajimmat. Callistoa kutsutaan "pikku Vatikaaniksi" koska sinne on haudattu niin monta paavia ja Calliston katakombit omistaa Vatikaani. Täällä sai viimeisen leposijansa paavit Pontianus, Antheros, Fabianus, Lucius ja Eytychianus. Paavi Sixtus II on haudattu erilleen muista paaveista. 

Callistossa sijaitsee myös Pyhän Cecilian krypta. Vuonna 821 hänen jälkeenjäännöksensä vietiin hänelle pyhitettyyn omaan kirkkon Santa Cecialiaan Trasteveressä. Paavi Miltiadesin alueella sijaitsee myös Paavi Gaiuksen ja paavi Eusebiuksen alue.

San Sebastianon katakombit sijaitsevat Appia Antican alkupäässä, toisen ja kolmannen kilometrin välillä. Metrolija B Pyramidin asemalle ja siitä bussi 118 San Sebastian basilikalle.

Metrolinja A San Giovannin Lateranon asemalle ja siitä bussi 218 Fosse Ardeatinon pysäkille josta kävellen noin 300 metriä pitkin Via Sette Chieseä San Sebastianon kirkon luokse.

Archeobussi on ehkä kätevin. Se kulkee vuoden kaikkina päivinä. Pitää vaan ottaa huomioon että kukin katakombi on sulejttu yhtenä päivänä viikossa, mutta eri päivinä. Archeobussi lähtee Terminiltä joka 20 minuutti kello 9 ja 16 välillä. Koko kierros Archeobussilla vie 1,5 tuntia. Bussilippu on stop & go-lippu joten siihen voi nousta ja siitä voi poistua koska haluaa.

La Necropoli Vaticana, Pyhän Pietarin kirkon alla olevassa krypssa.

Via Cornelia La catacomba di San Pancrazio, oli yksi kolmesta katacombista keskiajalla jotka olivat vielä käytössä. Pyhä Pancrazio oli haudattu katakombeihin ja Pyhän Pancrazion kultti oli hyvin elävä keskiajalla. Hänen lisäkseen katakombeissa oli muitakin marttyyrejä haudattuina kuten Artemio, Pauline, Sofia ja hänen kolme tytärtä usko, toivo ja rakkaus. Katakombeista löytyy ns Santa Sofian kaappi.

Neljännellä vuosisadalla rakennutti paavi Simmaco kirkon ja kylpylän katakombien viereen. Gregorius suuri rakennutti vuorostaan luostarin kirkon viereen. Antonio Bosio tutki katacombit hyvin tarkkaan. Katakombit ovat jaettu kolmeen osaan. Kaksi ensimmäistä aluetta sijaitsevat basilikan alla ja kolmas osa luostarin alla. Kirkon oikealle kulkeva käytävä johtaa ns Sofian kaapille jossa Pyhä Sofia ja hänen kolme tytärtään on haudattuina. Sieltä löytyy myös ns San Felicen ja Botrys nimisen henkilön  kaapit, joka oli ortodoksi.  Luostarin alla olevalta käytävältä löytyy ns cristogrammi, kristillinen symbooli.

Via Aurelia La catacomba di Calepodio, Via del Casale del di San Pio V, Via Aurelia Antican lähistöllä. Katakombi oli käytössä viidennellä ja kuudennella vuosisadalla. Santa Maria in Trasteveren kirkossa on kolme marttyyria haudattuina, Calepodius, Callisto ja Giulio ja kaikkien kolmen jälkeenjäännökset on haettu juuri täältä, Calepodion katakombeista. Argeologi Aldo Nestroi löysi paavi Calliston hautapaikan katakombeista vuonn 1960.

Via Aurelia La catacomba dei due Felice, Via Aurelian varrella. Paavi Felice I, "antipaavi" Felice II ja paavi Felice III ovat haudattu tänne. Felicen katacombibeja ei ole tutkittu kovin tarkkaan.

Via Aurelia La catacomba dei Santi Processo e Martiniano, Via Aurelia. Tämän katakombin sijainnistakaan ei olla oikein tultu yhteisymmärrykseen. Nähtävästi se sijaitsee jossain Gianicolon kukkulan alla, San'Onofrion kirkon läheisyydessä ja siitä kohti Villa Pamphilia.

Kuvassa Kristus Pantocrator, Ponzianon katakombi

La catacomba di Ponziano Via Portuense, Monteverden ja Gianicolon alueella. Katakombit sai nimensä maa-alueen omistajan nimestä. Katacombeja on tutkittu useanpaan kertaankin mutta ei tarpeeksi. Antiikin aikaisten lähteiden mukaan tänne on haudattu useampiakin marttyyreja, maan alle ja maan päälle esim Santa Candida, paavi Anastasisa I, marttyyri Pollione, Abdon e Sennen, paavi Innocezo I.

La catacomba di Generosa, Via Portuense, siinä kohtaa jossa Teveren joki tekee huomattavan mutkan. Lyhyt kävelymatka Via della Maglianalta via San Rufoa pitkin Via delle Catacombe di Generosalle. Katakombi sai nimensä kuten tavallista maanomistajan nimestä. Alue on oikeastaan pyhitetty lehto jossa jo pakanallisella ajalla oleskeli pappeja jotka palvelivat Dia nimistä jumalatarta. Tavallista oli että katakombien sisäänkäynti suljettiin rakentamalla basilika katakombin "suuaukon" päälle. Marttyyrit Simlicius ja Faustino ovat haudattu tänne. Paavi käski kuljettaa pyhimysten jälkeenjäännökset plus muita luurankoja Santa Bibienan kirkkoon. Kaksi muuta marttyyria oli epävarmojen tietojen mukaan myös haudattu katakombiin, Beatrice ja Rufino.

Tomba di San Paulo, La basilica di San Paolo fuori le mura. Paavali teloitettiin ja haudattiin paikalle jonka päälle baisilika on rakennettu. Basilikan ovessa on reliefi joka kuvaa teloitusta.

Busto di Cristo

Le catacombe di Commodilla, Via Ostiense, Via delle Chette Chiese
Felice ja Adautto, Degna ja Merita sekä Valeriano nimiset marttyyrit ovat luultavasti haudattu tänne. Kristitty sybooli marmorilaatassa.

La catacomba di Santa Tecla, Via Ostiensen varressa
Teklan alkuperästä ei olla varmoja. Luultavasti hän on voinut olla Paavalin opetuslapsi. Jotkut luulevat Teklan olleen roomalainen nainen joka kuoli marttyyrikuoleman neljännellä vuosisadalla keisari Diocletianuksen vainojen aikana. Teclan katakombi on hyvin pieni. Pieni basilika sekä 22 hautakammio hyllyä.Nähtävästi keskiajalla pyhiinvaeltajat ovat käyneet katakombilla.

Le catacombe dei Santi Marcellino e Pietro, Via Casinina, noin 3 kilometriä antiikin aikaisesta valtatiestä Via Labicana. Katakombeja kutsutaan myös nimillä Pyhän Helenan katakombi ja Catacome San Tiburzio. Katakombien päällä sijaitsee kirkko nimeltä Marcellino e Pietro.

Le catacombe di San Zotico/ Borghesiana, Via L’ipogeo degli Aureli/ di Aurelio Felicissimo, Via Labicana

La catacomba di San Castulo, Via Casilina
Kolmen marttyrin haudat on löydetty katakombeista, San Zotico, Ireneo ja Amanzio. Rooman yliopsito Tor Vergata pitää huolta tästä katakombista.

La catacomba di San Lorenzo, Giriaca, Via Tiburtina

Nykyinen San Lorenzo fuori del muran basilika on koottu kolmesta aikaisemmasta kirkosta. Pyhä Lorenzo kuoli marttyyrikuoleman vuonna 258. Samaan kirkkoon on haudattu paavi Ilaria ja Pio IX sekä poliitikko Alcide de Casperi. 

Basilica Mayor, alkuperäinen basilika, rakennettiin neljännellä vuosisadalla keisari Konstantinus suuren pyynnöstä. Haudan päällä oli jo sitä ennen seisonut pienen pieni oratorio, pieni rukoushuone tai kappeli. Paavi Pelagius II suurensi kirkkoa 500-luvun lopulla. 

Nämä kirkkorakennukset sitten vuorostaan rakennettiin yhdeksi isommaksi basilikaksi vuonna 1217. Keisari Konstantinuksen kirkkorakennuksen alla on tehty kaivauskia ja sieltä löydettiin krypta ja monta huonetta. Kirkko on kapucinimunkkien käytössä. San Tracision kappelista sakristiasta pääsee luostariin ja sieltä alas San Lorenzon katakombeihin. Basilikan ja luostarin vieressä muurin takana sijaitsee Veranon hautausmaa jonka alla osittain katakombit sijaitsevat.

La catacomba di Novaziano, Viale Regina Elenea/via Tiburtina, Piazzale San Lorenzo
Hyvin vähän tutkittu katakombi joka sijaitsee lähellä San Lorenzo fuori le muraa.

La catacomba di Sant'Ippolito, Via Tiburtina

Pyhä Ippolito on haudattu tänne. Katakombit ovat  täällä viisikerroksiset.
Pyhä Nicomedes haudattiin aivan Porta Pian kaupungin portin kupeeseen antiikin aikaisten muistiinpanojen mukaan.

La catacomba di Sant'Agnese, Via Nomentana 349, Triesten kaupunginosa. Täällä on oma postaukseni Sant'Agnesesta.

La catacomba di San Nicomede

Pyhän Angnesen haudan päälle. Tämä on eräänlainen "kuninkaallinen" katakombi joka on jaettu neljään osaan.

Catacomba Maggiore, Via Nomentana, Triesten kaupunginosassa

Tämä on iso katakombi josta on löydetty 200 metriä pitkä käytävä hautakammioita. Nykyinen sisäänpääsy on Via Asmaran varrella. Paikalla on keskiajalla ollut Sant'Emerizianan basilika. Santa Maria del Popolon luostarin munkit tutkivat katakobia ensimmäisinä 1400-luvun lopulla. Tänne haudattuja marttyyrejä on Vittore, Felice, Alessandro ja Papia Emerenziana.

Basilika ja katakombi nimeltä Sant'Alessandro, Via Nomentana

Monumentti löydettiin vuonna 1854 arkelogisten kaivausten yhteydessä. Se on peräisin toiselta vuosisadalta ja pyhietty kahdelle martyyrille santo ebonimo ja San Teodulo. Osa basilikasta on neljänneltä vuosisadalta.

Kuva sisäänkäynnistä Santa'Alessandron katakombiin

La catacomba dei Giordani, Villa Adan alueella, Pariolissa, käytössä vuosina 269-436, sai nimen perheen mukana joka omisti alueen, Giordani. Tänne oli haudattu mm marttyyri nimeltä Alessando. Katakombit löydettiin vuonna 1720.

La catacomba di Sant'Ilaria, Villa Adan alueella, Pariolissa. Tänne on uusi sisäänkäynti Giordanin katakombien kautta.

La catacomba di Trasone, Via Yser, Via Salaria Novan vasemmalla puolella, Pariolissa. Villa Graziolilta melkein kuninkaalliseen huvilaan saakka Villa Adan aluella. Trasona oli nimeltään se rikas henkilö joka oli kääntynyt kristinuskoon ja jonka tiluksille katakombi perustettiiin. Trasonen katakombi on syvin kaikista katakombeista, viisi kerroksinen. Maan alla on ollut nähtävästi maanalainen basilika joka oli pyhitetty Crisanto ja Dario nimisille marttyyreille. Viimeismmät kaivaukset on täällä tehty vuonna 1966. Pyhä Saturnino on kuuluisin henkilö joka on haudattu tänne.

Le catacombe di Santa Felicita, Via Salaria Novan varrella, Pariolissa. Toiselta nimeltään Maximus, tilan omistajan mukaan. Felicita ja häen poikansa Silano on tunnetuimmat martyyrit jotka on haudattu tänne. Manalainen basilika ja oratorium on rakenenttu tänne paavi Bonifacio I:n toimesta 400-luvulla. Luultavasti pyhät reliikit ovat nykyään Santa Susannan kirkossa.

La catacomba di via Livenza, Via Livenza, Quirnalin kukkulan pohjoispuolella, juuri ja juuri Aurelianuksen muurin ulkopuolella. Alue kattaa 21 m x 7 metriä etelä-pohjois suunnassa. Katakombit löydettiin kun alueelle rakennettiin moderneja asuinrakennuksia. Löytöjen peruteella luullan että katakombissa oli kastekirkko, Battistero.

La catacomba di Sant'Ermete, Via Bertoloni, Pariolissa. Toiselta nimeltään Bassilla. Sant'Ermete on tunnetuin martyyri joka on haudattu tähän katakombiin. Katakombit ovat ensimmäisiä jotka löydettiin Roomasta. Vuosi oli 1576 kun jesuiitit rakensivat gollegiota itselleen. Paljon mahdollista että katakombien päällä on ollut kirkko ja luostari joskus aikoinaan.

La catacomba di San Panfilo, katakombit sijaitsevta katujen Via Paisiello ja Via Spontinin alla, Pariolissa. Katakombi on saanut nimensä marttyyri Banfilon mukaan. Vuonan 1929 rakenenttiin kirkko nimeltä Santa Teresa del Babin Gesu in Panfilo, Panfilon kunniaksi katakombien päälle, Via Caspare Spontini. Vieressä siajistee karmeliittiluostari.

Priscillan katakombit, Via Salaria , Villa Adan alueella, Pariolissa

Priscilla oli nähtävästi nimeltään se henkilö joka omisti alueen. Nämä katakombit ovat Rooman mittavimmat, peräti 13 kilometriä maanalaisia käytäviä! 

Tänne on haudattu monta marttyyria. Priscillan katakombeissa on paljon nähtävää. Katakombien päällä on ehkä Rooman vanhin luostari jossa benediktiiniläisnunnat hoitavt katakombien esittelyn ja kiertokäynnit. Nunnat ovat erittäin hauskoja ja ystävällisiä ja he osaavat monia kieliä. Katakombeihin pääsee vain luostarin kautta. Nunnilla on avain hallussaan.

Di Via Anappo katakombit, Via Salarian varrella

Peräisin 300-400-luvulta ja löydettiin vuonan 1578

Ara Pacis

Gaio Giulio Cesare Ottaviano Augusto (63 eaa-14 jaa), syntyi Gaius Octavius Thurinus nimisenä. Hän oli Rooman imeperiumin ensimmäinen keisari vuodesta 27 eaa vuoteen 14 jaa. Augustus oli Julius Caesarin adoptiopoika. Keisari Augustus oli myös se keisari joka antoi käskyn että kaikki oli verolle pantava...Raamatun mukaan. Jeesus syntyi ja vaikutti Keisari Augustuksen aikana. Jeesus syntyi Rooman Imperiumin kansalaiseksi. 

Vaikka Augustus olikin hyväntuulinen ja ystävällinen pohjimmiltaan niin silti hänen aikanaan ei kritsinuskoa hyväksytty Rooman Imperiumissa. Augustus oli rauhan mies, mutta asiaan silti kuului taistella Imperiumin eriosissa vallasta. Hän aloitti rakentamaan jo elinaikanaan itselleen vapaudenalttaria, Ara Pacis, joka kuitenkin myöhemmin hänen kuoltuaan jäi unholaan ja tuhoutui melkein täysin. Nyt sittenmmin modernilla ajalla on Ara Pacia rakennettu uudestaan niistä vähäisistä tähteistä joita on jäänyt ja Ara Pacis on nykyään moderni historillinen museorakennus.

Augustuksen Mausoleumi, Piazza Augusto Imepratore

Keisari Augustus itse rakennutti itselleen ja perheellen hautakammion vuonna 28 eaa. Aivan tarkoituksella hän rakennutti hautakammion Marsin kentälle, pomerion ulkopuolelle. Pomeriumiksi tai Pomerio kutsuttiin varsinaista Roomaa siihen aikaan. 

Mausoleumi on ympyrän mutoinen 87 metriä läpimitaltaan. Oven suulla seisoi kaksi obeliskia aikoinaan jotka myöhemmin on siirretty pois. Toinen obeliskeista seisoo nykyään Esquilinon torilla ja toinen Quirinalen torilla. Ovella oli bronssilaatta jossa oli lueteltu kaikki keisari Augustuksen saavutukset. Mauseoleumin sisällä kulki kapeita käytäviä ja siellä useampiakin hautakammioita muitten Augustuksen sukulaisten hautojen ympäröimänä. Siihen aikaan oli tapana polttohautaus. Paljoakaan kaikesta tästä ei ole enää jäljellä. 

Muutama vuosi sitten tori mausoleumin edustalla oli hiljainen paikka mutta nyttemmin aluetta on kaiveltu ja rakenneltu uudestaan, joten tunnelma mauseoleumin ympäristössä on täydellisesti muuttunut. Se oli hiljainen ja rauhallinen paikka vielä kymmenen vuotta sitten. Ei ollut turistin turistia paikalla kun kävin. Sisään ei päästetty, turvallisuus syistäkin, koska sitä ei oltu kunnostettu. Vaikutti myös siltä kuin mausoleumi ei roomalaisia kiinnostanut tippaakaan. Eikä sitä olisi koskaan kunnostettukaan, jos ei joku saanut ideaa, että silläkin voi kerätä turisteilta rahaa.

Viime aikoina mausoleumi on ollut kuitenkin avoinna maanantaista lauantaihin kello 9.00- 16.00, mutta vain opastettuja käyntejä varten, joita järjestää esim. Il Sogno, Viale Regina Margherita 192, E-post: ilsogno@romeguide.it Lipun hinta 2,58 e ja korkeintaan 12 henkeä kerralaan mahtuu sisään Mausoleumiin.

Nykyinen Ara Pacis

Kun Augustus palasi takaisin Galliasta ja Espanjasta voitonriemuisena hän pyysi Rooman senaatilta luvan rakennuttaa Ara Pacis, vapaudenalttari Campo Marziolle. Mars oli sodanjumala ja suojelija sodissa. Ara Pacis vihittiin juhlallisin menoin 30. tammikuuta vuonna 9 jaa. Kerrotaan että senaatti aikoi ensin rakentaa vapaudenalttarin oman Curiansa lähelle mutta muutti mieltään. Ara Pacis sopi paremminkin Campo Marzion avoimelle kentälle jossa nuoret miehet koulutettiin sotilaiksi. Toinen syy oli varmasti se että Augustus oli jo rakennuttanut Mausoleuminsa Campo Marziolla ja näin ollen Ara Paciksen luonnollinen paikka oli Mausoleumin välittömässä läheisyydessä. 

Kun Augustus kuoli vuonna 14 jaa, niin hänen ruumiinsa poltettiin kuten siihen aikaan oli tapana tehdä. Sitä varten rakennettiin Ustrinum, eräänlainen travertinistä valmistettu koroke, muuten aivan samanlainen kuin Ara Paciksessa olevan vapaudenalttarin alustakin on nykyään, ja jolla ruumis poltettiin kreikkalaisten seremonien mukaan. Mausoleumin ja Ara Pacisen välillä sijaitsi Pyhä lehto, kaunis luonnonvarainen puutarha, johon Ustrium sijoitettiin ja jonka päällä Augustuksen jälkeenjäännökset poltettiin.

Piazza del Porto di Ripetta'n tori Ara Paciksen edustalla ja kirkko nimeltä San Rocco all'Augusteo. Lungoteve Augusta on Teveren puoleinen katu nimeltään.

San Rocco all'Augusteo, Piazza Augusto Imperatore 6

Kirkon omistaa nykyään arcionfraternita San Rocco, San Roccon veljeskunta.

Avoinna:
 arkisin kello 7.00-9.00 ja 16.30-20.00.

Sunnuntaina ja pyhäpäivisin avoinna  kello 8.30-13.00 ja 16.30-20.00.

Messu:
 arkisin kello 9.00, 10.00, 11.00 ja 12.00 sekä 17.30 ja 19.15. 

suunnuntaisin  kello 7.40, 8.30, 17.30 ja 19.15.

San Roccon kirkkosali

San Roccon kirkko rakennettiin alunperin 1700-luvulla samannimiselle sairaalalle. Sitä ennen paikalla sijaitsi pieni kirkkorakennus nimeltä San Martino de Pila tai San Martino dei Posterula. 

Roomaan tuli rutto vuonna 1477. Lähellä sijaitsi Porto di Ripettan satama Teverejoen rannalla. San Rocco oli ruttosairauden suojeluspyhimys ja satamatyöläiset yhdessä ruokalan omistajien kanssa halusivat rakentaa sairaalan työntekijöilleen.

San Rocco oli ranskalainen pyhimys, Soch de Montepellier nimeltään. San Rocco oleskeli Italiassa ja Roomassakin siinä 1300-1400-lukujen vaihteessa ja paransi ruttosairaita. Sairaalakompleksi purettiin 1930-luvulla pois tieltä kun nykyistä  Ara Pacista alettiin suunnittelemaan. Italian silloinen fasisinen hallitus käski purkaa useita keskiaikaisia rakennuksia. Kukaan ei osaa sanoa kuinka paljon keski- ja antiikinaikaisia esineitä hajoitettiin samalla. Toinen maailmansota tuli väliin ja esti lisäsuunnitelmat, esimerkiksi suoran leveän kadun rakentamisen Ara Pacikselta Pantheoniin. Roomassa huhuttiin että Mussolini olisi aikonut haluta itse tulla haudatuksi Ara Pacikseen tai Augustuksen Mausoleumiin.

San Roccon kirkko on erittäin valoisa ja  kaunis. Se on vastikään kunnostettu lahjoitetuilla varoilla jotka kirkon ystävät niminen järjestö on onnistunut keräämään.

San Rocco niminen kirkko Venetsiassa johon San Rocco on haudattu.

Moderni suihkulähde Ara Paciksen edustalla

Ara Paciksen uudestirakentaminen aloitettiin 1600-luvulla ja saatiin päätökseen 400 vuotta myöhemmin. Ensimmäiset löydökset koskien raunioitunutta ja pois unohdettua Ara Pacista oli Palazzo Perettissä tehdyt löydökset. Palazzo Peretti sijaitsee Piazza di San Lorenzo in Lucina 4, noin 200 metriä Ara Pacisesta etelään. Palatsista löydettiin paloja vapaudenalttarista. Palojen alkuperästä ei oltu varmoja kunnes vuonna 1903. Kun paloja oli löydetty tarpeeksi aloitettiin vuonna 1932 rakentamaan uutta Ara Pacis paviljonkia Teveren rannalle, Via dell'Imperiolle.

Ongelmana oli se seikka että palat olivat osa palatsi Perettiä ja Perettien omistuksessa. Tarkoitus oli rakentaa paloista uusi vapaudenalttari. Aivan varmasti rakentamisen aikana on ollut pakko tehdä kompromissejä vaikka niistä ei kerrota paljoakaan julkisesti. Mussolinikin hoputti aikanaan kiirehtimään rakentamista. Ongelmia on ollut monenlaisia. Myöhemmin jouduttiin jopa vaihtamaan kokonaiset lasiseinät vahvenpaan lasiin, joita ei voi rikkoa helposti.

Paavi Sixtus V oli Peretti sukunimeltään ja hän eli ja vaikutti 1500-luvulla. Paljon mahdollista että paavin sukulaiset asuivat Palazzo Perettissä. Sixtus V rakennutti Aqua Felicen vesijohtojärjestelmän Roomaan. 

Piazza di Termini kuten tori oli aikoinaan nimeltään Terminin rauatieaseman edustalla, sijaitsi ns Casino della Villa Peretti joka kuului paavi Sixtukselle ja hän myi sen sitten Negronin suvulle ja huvilasta tuli Villa Negroni. Villat olivat siihen aikaan kesäasuntoja puutarhoineen ja sijaitsivat kaupungin keskustan ulkopuolella. Talvisaikaan asuttiin Palazzoissa ja kesäaikaan Villoissa. Sen jälkeen huvilan omisti Staderini ja sen jälkeen Massimo. Nykyinen osoite on Largo di Villa Peretti.

Ara Pacis, Lungotevere In Augusta

Avoinna:
 tiistaista sununtaihin kello 9.00-19.00, 

suljettu 25. joulukuuta, 1.tammikuuta ja 1. toukokuuta

Pääsylippu 8,5 €, alennettu hinta 5,5 €.

 Huom! Sisäänpääsyhinnat ovat voineet nousta!

Eikä Ara Pacisessa ole mikään pakko käydä. Illalla kun Ara Pacis on ilta- ja yövalaistuksessaan niin kannattaa mennä katselemaan lasiseinien lävitse. Teveren puolelta näkee alttarin aivan hyvin. Tämä on mieletsäni melkoista rahankeruuta turisteilta. Aitous puuttuu, aivan kuten Colosseumistakin.

Muotihuone Valentinon 50-vuotis-muotinäytös Ara Paciksessa. Mitähän Valetinolla on Ara Paciksen tai Rooman historian kanssa tekemistä. Ei yhtään mitään. Täällä pidetään silloin tällöin erikoisnäyttelyjä ja jippoja, jotta saadaan uusia kävijöitä.

Res Gestae Divi Augusti, kopia niistä kirjoituksista jotka Augustus itse teetätti ja joissa kerrotaan Jumalallisen Augustuksen urotöistä. Alkuperäinen teksti oli kaiverrettu pronssipilareihin jotka seisoivat Ara Pacicen edessä mutta jotka ovat olleet kadoksissa jo kauan aikaa. Sen sijaan kopioita on löytynyt mm Ankarasta, joka on melko täydellinen.

Augustuksen pysti enismmäisenä kuvassa

Vapaudenalttari on samalla Augustuksen hautamuistomerkki joka on kyhätty kasaan vanhoista alkuperäisistä ja uusista paloista jotka ovat tehty niin alkuperäisen näköisiksi kuin mahdollista. Tästä voi olla montaa mieltä... kauniita ne ainakin ovat, mutta tuskin yksikään pala on aito.

Arkkitehdin puumerkki

  Ei sisällä masuoleumissa ole mitään tämän kummenpaa.