Roomalaista mosaiikkia

Opus tesselatum

Opus tesselatum mosaiikkia, nähtävänä Museo Nazionale Romano, Palazzo Massimo alla Termen museossa. Tämä museo on muutenkin todellakin käymisen arvoinen. Tänne on koottu kaikki mitä Roomasta on löydetty. Oma suosikkini ehdottomasti. Suuri mosaiikkikokoelmakin löytyy museosta.

Tesselatum mosaiikki on keskiaikainen kreikkalinen tyyli kattaa toreja, mutta myös lattioita. Tessela tarkoittaa pieniä lasin, marmorin, kiven ja keramiikan palasia. jotka sitten kootaan mosaiikkikuvioksi ja palasten välit täytetään sementillä, jotta palat pysvät koossa ja jotta alustasta tulee vahva. Sen on oltava kova, jotta se kestää kävelyä ja kärryjen painoa. Koko rakennelma saattaa olla 3-15 senttimetriä paksu. Jos koko tori tai lattia tai seinä on tehty marmorin paloista, niin silloin mosaiikkityötä nimitetään opus Sectile nimellä. 

Opus sectile mosaiikkityö basilika Giuliano Besso, esillä Museo Palazzo Massimo alle Terme. Opus sectile oli hienointa ja arvostetuinta mosiakkityötä, jota varsinkin Rooman aatelisto halusi asuntoihinsa. Hienoimmat opus sectile mosaiikkityöt tehtiin Roomassa juuri konsuli Giuliano Besson basilikassa.

Kuudennella vuosisadalla jaa vietiin keisari Konstantinuksen mukana myös opus sectile mosaiikkityyli Konstantinopeliin. Rooman valtakunnan hajotessa opus sectile mosaiikkityyli jatkui bysantilaisissa kirkoissa enimmäkseen lattiakoristeina.

San Crisogonon basilikan lattia, Trasteveressä

Roomassa esiintyi kuitenkin opus sectilestä kehittynyt sivulaji Cosmatesque tai Cosmati, myöhemmin 1200-1300-luvuilla. Tyylin kehitti roomalainen perhe nimeltä Cosma. Isä ja pari poikaa valmistivat näitä ns kosmaattisia mosaiikkitöitään enimmäkseen suuriin basilikoihin ja basilikojen luostarin sisäpihoihin, chiostroihin.

Roomasta tyyli levisi muutamiin muihinkin italialaisiin kaupunkeihin,, mutta Roomasta löytyvät kaikista upeimmat cosmati-työt, esimerkiksi San Marcon, Santa Croce in Gerusallemmen, Santa Maria in Aracoelin, Santa Maria in Cosmedin, Santa Maria Maggioren, San Clementen basilikoista.Muita cosmati-töitä löytyy San Paulo Fuori le Muran, San Lorenzo fuori le Muran luostarien sisäpihoilta. Täällä oma sivu aiheesta.

Tyypillistä roomalaista lattiamosaiikkia löytyy erikoisen paljon Ostia Anticasta sekä  keisari Hadrianuksen huvilasta, Tivolissa. Ostia Antica on monin verroin mielenkiintoisempi kuin Foro Romano tai Paltino Rooman keskutassa. 

Tivoli on myös erittäin mielenkiintoinen kohde, mutta se sijaitsee hieman kaukana Roomasta. Tivolissa on paljon nähtävää, joten kannattaa varata kokonainen päivä siellä käyntiin, milellään kaksi päivää.

Alunperin mosaiikkikuttuuri levisi Eurooppaan Espanjasta Andalusian kautta, jonne sen toivat maurit Pohjois-Afrikasta. Maurit valmisitivat erittäin korketasoista keramiikkaa joka päällystettiin glasyyrillä, siis keramiikkaa. Marokko on arkkitehtuurin helmi!

Paras esimerkki maurilaisesta keramiikasta Euroopassa on maurien rakentama Alhambra Andalusiassa. Sieltä tapa levisi myös Portugaliin jossa valmistettiin kaakelilaattoja. Hollantiinkin tapa tuli noin 300-vuotta myöhemmin. 

Mutta mosaiikkikulttuuri on alunperin syntynyt sumeerien parissa noin 3000 vuotta eaa Ur'in kaupungissa Mesopotamiassa. Mosaiikki on ensimmäinen taiteenlaji ylipäätään ja sen rinnalle kehittyi hieman myöhemmin kuvanveistotaide. Alkuun sumeerit koristelivat asuntonsa seinät mosaiikkikuvioilla. Myöhemmin he myös alkoivat päällystää vaaseja mosaiikkikuvioilla, joissa he kävyttivät terrakottaa, lapis lazulia ja helmiäistä. 

Toisella vuositunannella eaa alettin Kreikassa mykeneläisessä kulttuurissa tekemään lattioihin mosaiikkikuviot mattojen sijasta. Ja tämä sama perinne on jatkunut Roomassa. Vielä tänäkin päivänä ei perinteisesti roomalaiset käytä mattoja lattiolla. Nykyäänkin rakennetaan hienoimpiin asuinlukaaleihin morsaiikkikuvioiset lattiat. Noh jaa, Ikean aikakaudella on koko Eurooppa saanut uusia kalustusideoita joten historian kirjoissa tullaan tulevaisuudessa kertomaan Euroopassa vallinneesta  Ikeakultuurista. 

Myös Egyptissä alettiin käyttämään mosaikkia rakennuksissa samoihin aikoihin ja vanhimman keraamisen päältä lasitetun esineen ovat arkeologit kaivaneet esiin juuri Egyptissä.

Antiikin aikaista roomalaista mosaiikkia löytyy kaikkialta ympäri Rooman Imperiumia. Yritän tässä keskittyä vain roomalaiseen mosaiikkin ja siinäkin on jo tarpeeksi jotta saan tämän aiheen pysymään jotenkin kasassa.

Roomalaisen keramiikkakulttuurin voi jakaa kolmeen jaksoon, klassinen, bysanttilainen ja renessanssin aikainen mosaiikki.

Mausoleo di Santa Costanzan mosaiikkia, ns traditio legis tyyppistä. Traditio legis tarkoittaa kuvausta, jossa Kristus opastaa apostoleja.

Klassinen mosaiikki koski lähinnä kirkkojen pääalttarien koristelua ns kristillistä taidetta ja kuttuuria, josta on Roomassa hyvä esimerkki Santa Costanzan basilika. Klassinen mosaiikki koski myös keisareiden ja muiden sen ajan suurmiesten kotien ja asuntojen lattiamosaiikia sekä kylpylöitä.

Bysantin ajan mosaiikkki koski kirkkorakennuksissa kokonaisia seiniä, pylväitä ja kaariholveja joita peitettiin mosaiikilla. Renssanssin ajalla siirryttiin jo moderninpaan aikaan ja tuolloin mosaiikkia muutti palatseihin ja aatelisten huviloihon.

Alkupeärinen tarkoius oli koristella mosaiikkikuvioilla lattiat. Roomalaisessa kulttuurissa ei ole käytetty mattoja lattioilla, eikä niitä juuri vieläkään löydy roomalaisista kodeista. Lattiat ovat aina olleet kivestä tai marmorista ja nykyyään lattiat "tavallisissa oloissa" peitetään "keinomarmorilla" joka on joten kuten aidon näköisiä. Mutta ei niitten aitous olekaan nykyään tärkein vaan niitten helppohoitoisuus ja käytännöllisyys.

Kreikkalainen ja roomalainen mosaiikki ovat kulkeneet käsikädessä. Kuvassa tyypillinen mosaiikkilattia kreikkkalais-roomalaiseen tyyliin.

Mosaiikki tuli muotiin ensin Roomassa noin 300-luvulla ja hieman myöhemmin Kreikassa. Aivan kuten Roomassakin niin Kreikassa laitettiin mosaiikkikuvioita ruokasalin ja eteishallin lattiaan tai cortile'en. Kreikkalainen mosaiikkiperinne jakautui helennistisellä kaudella kahteen osaan, itäinen ja läntinen, ja läntinen kreikkalainen kulttuuri eli Italian puolella, Rooman eteläpuolella Apenniinien niemimaalla. Roomalainen mosaiiikkikuttuuri levisi ympäri Rooman suurta valtakuntaa Eglantiin saakka.

Bysanttian valtakunnan tai Itä-Rooman valtakunnan synnyttyä  vuonna 395 syntyi erityinen bysantinen mosaiikkityyli. Bysantinen valtakunta oli olemassa yli tuhat vuotta. Kansalaiset kutsuivat itseään roomalaisiksi ja alueella oli vallalla erittän vahva nationalismi, vaikka valtakunta oli erittäin multietninen. Valtakunta oli kristillinen, keisarin johtama valtakunta. Bysantinen valtakunta sai loppunsa vuonna 1453 ja uusi  kreikkalais-ortodoksinen tuli tilalle.

Bysantiseen mosaiikkiin tuli emalji mukaan kuvaan. Emalji valmistettiin paksuksi lasipinnaksi erivärisistä laseista sekoitettuna. Joskus lasipinnan sisäpuolelle laitettiin hopeaa tai kultaa jotta saatiin erikoinen valonhohto efekti kuvaan mukaan. Tällaisia voi nähdä usein Rooman vanhoissa kirkoissa pääalttain taustalla olevissa mosaiikkitöissä, joissa pyhien henkilöiden päänympärille laitetiin tuollainen valoahohtava gloria. Emalji on kuitenkin ollut harvianaista Roomassa.

Kuten aikaisemmin mainitsin niin samanaikaisesti kehittyi Iberian niemimaalla maurien toimesta samantyylinen mosaiikkikulttuuri lasituksinen kaikkineen, vain sillä erolla että maurit käyttivät gemometrisiä kuvioita uskonnollisten sijasta. 

Caracallan kylpylän mosiaikkia

Caracallan kylpylän mosaiikkia

Roomalaista mosaiikkia 200-300 luvulta,

Kansallismuseo-Palazzo Massimo alle Terme, Largo di Villa Perertti 1

Basilika  di Giunio Basson mosaiikkia neljänneltä vuosiadalta, Museo Palazzo Massimo alle Terme. Basilika sijaitsi Esquilinon kaupunginosassa jonka on arkelogit osittain ainakin kaivaneet esille.

Basilica di Giunio Basson mosaiikkia, Museo Palazzo Massimo alle Terme

Ostia Antica'ssa on paljon mosaiikkia

Ensimmäiset mosaiikkityöt olivat juuri tämänlaisia musta-valkoisia

Ravenna oli aikoinana pääkaupunki Rooman keisarikunnassa ja siellä on melko paljon upeaa bysantiilaista mosiikia kirkoissa. Toinen keisarillinen pääkaupunki oli Konstantinopeli, jossa on myös ollut upeat mosaiikkityöt.

Santa Agnese fuori le Muran basilika  Roomassa on esimerkki keskiajalla tehdystä kirkkomosaiikista. Suurin osa kirkkosalin sisäpinnasta on katettu mosaiikilla.

Santa Agnese fuori le Muran basilika

Renessanssin ajalle tultaessa mosaiikkityöt suorastaan räjähtivät kirkkosaleihin Firenzessä ja Veneziassa. Mutta Roomassa keskityttiin jämäkkien renessanssipalatsien rakentamiseen.

Ravennassa on kasattu kansainvälinen tietokanta koko maapallon mosaiikitöistä, Databank Mosaicisti Contemporanei. Sivuilta löytyy jopa osoitteita, joista voi ostaa tarvikkeita jos kiinnostaa alkaa tehdä mosiikkitöitä. Olen käynyt Veneziassa tuossa Orsonin mosaiikkimyymälässä jossa on kaikki maailman värit ja niiten sävyt ja sävyjenkin sävyt, mitä ikinä voi olla. Myymälässä on valmiita mosaiikkitöitä ja mielenkiintoisia mosiaikkikoruja. He järjestävät myös kolmen- ja viidenpäivän kursseja kiinnostuneille. Käykää ihmeessä sisällä jos olette lähistöllä. Osoite on Via Gannaregio 1045, Venetsia.

Mosaiikkitöiden teko ei ole lainkaan päättynyt, vaan se jatkuu modernein keinoin. Tunnetuin moderni mosaiikinvalmistaja on ollut espanjalainen Antoni Gaudi. Moderni mosaiikkitaito on lähinnä keskittynyt taideteoksiin.

Mietin että laitanko tämän taiteen vaikko arkkitehtuurin osioon, sillä molempiin tämä sopii yhtälailla, sillä mosaiikki on tärkeä osa roomalaista arkkitehtuuria ja kuuluu tärkeänä osana roomalaiseen rakennusperinteeseen. Joten laitoin molempiin!

Santa Trinita dei Pellegrini

Santissima Trinita dei Pellegrinin kirkko

 Piazza della Trinita dei Pellegrini
 Regolan kaupunginosa

Trinita tarkoittaa kolminaisuusoppia, on vain yksi Jumala mutta kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Tämä doktriini, oppijärjestelmä, on perusta Trinitaariselle teologialle. Suurin osa kristillisistä kirkoista tunnustaa kolminaisuusopin. Tämä seikan mainitsee jo apostoli Matteus evankeliumissaan. 

Katollisessa kirkossa on useitakin järjestöjä jotka erikoisesti ovat omistautuneet korostamaan kolminaisuutta kuten Ordine della Santissima Trinità O.SS.T, Trinitarianit. Kaikki tämän veljeskunnan jäsenet ovat pappeja. Trinitarisisaret asuvat luostareissaan. Trinitaarijärjestö syntyi 1100-luvulla kun haluttiin ostaa kristittyjä sotavankeja vapaiksi, varsinkin pohjois Afrikkalaisten maurien ottamia kristittyjä vangeiksi Espanjassa. Ranskalainen Jean de Matha/Giovanni de Matha italiaksi, perusti järjestön vuonna 1666. 

O.SS.T järjestön pääpaikka Roomassa sijaitsee Via Massimi 114, Monte Marion korttelistossa, vatikaanin pohjoispuolella.

Santissima Trinità dei Pellegrinin kirkon luostarissa asustaa nykyään trinitariveljeskunta, Fraternita Sacerdotale di San Pietro, jonka Paavi Johannes Paulus II vihki toimintaan vuonna 1988. (Järjestön muut jäsenet.)

Rooman järjestössä on 39 % pappia, 58 % seminaristia ja 3 % diakoonia. Veljeksiä on 35 eri kansallisuuksista ja he asuvat yhdessä, mutta ilman lupausta, sillä he liikkuvat paljon ja tekevät työtään yhteiskunnassa, toisin siis kuin dominikaanit, augustiiniläiset, karmeliitat ja benediktiinit, jotka asuvat ja pysyvät vaakasti luostareissaan.

Trinitarisisarukset Roomassa, Via Madonna del Riposo 71 ja Via Giustianiano 24, Roma.

Trinitarit halusivat modernisoida ja he ottivat orjuuteen mukaan nykyään myös prostitution, alkoholismin, narkomanian jne. He ovat ottaneet tehtävkseen yrittää auttaa vankeja, vainottuja, väkivallanuhreja jne. 

San Carlo alle Fontane kirkon sisäänkäynnin yllä on tämä Trinitarijärjestön vaakuna.

San Carlo alle Fontane kirkossa on alttari Giovanni di Mathan kunniaksi.

Louvren museossa Pariisissa on tämä maalaus joka kuvaa Trinitaarijärjestön perustamista. Maalauksen on maalannut Juan Carreno di Mirranda 1600-luvulla.

San Tommaso in Formis kirkosta, Roomasta, löytyy tämä mosaiikkikuva Giovanni di Mathasta 1300-luvulta.

Santissima Trinità dei Pellegrini kirkon vasemmalla puolen sijaitsi Ospitzio dei Convalescenti e Pellegrini, hospitsi pyhiinvaeltajille vuodelta 1622. Pellegrini tarkoittaa juuri pyhiinvaeltajia. Juhlavuodeksi 1550 odotettiin tavallista enempi pyhiinvaeltajia Roomaan, joten Paavi Paulo IV Caraffa perusti veljeskunnan nimeltä Confraternita della Santissima Trinità de'Pellegrini e de'Convalescenti, jonka jäsenten tehtävänä oli auttaa ja ohjata sairaat pyhiinvaeltajat sairaalahoitoon. 

Seuraavana juhlavuotena vuonna 1575 veljekset huolehtivat 180 000 pyhiinvaeltajan terveydestä. Alkuun veljekset majoittivat pyhiinvaeltajia yksityiskoteihin. Paavi antoi luvan käyttää San Benedetto in Arenulan kirkkoa ja sen vieressä sijainnutta benediktiiniluostaria. Samaisen kirkon tontille rakennenttiin sitten tämä Trinitàn kirkko. Martino Longhi vanhempi sai tehtäväksean suunnitella uuden kirkkorakennuksen ja Giovanni Battista dei Rossi kustansi julkisuvn rakentamisen jonka sunnitteli Giuseppe Sardi. Giovanni Battista de Rossi sai kirkosta oman hautakappelin.

Hospitsiin mahtui 500 henkeä nukkumaan ja tuhat sai pävittäin ruokaa hospitsin tiloissa. Hospitsi toimi yöpaikkana köyhille pyhiinvaeltajille 1900-luvulle saakka. Hospitsi hajoitettiin vuonna 1940 mutta luostari  ja munkit huseeraavat vieläkin rakennuksessa. San Gregorio dei Muratorin pieni trinitarikirkko suljettiin samaan aikaan.

Santissima Trinita dei Pellegrini, Pyhän Kolminaisuuden kirkko,
 Piazza della Trinità dei Pellegrini

Tämä kirkko tervehtii erikoisesti tervetulleeksi kaikki Roomassa käyvät pyhiinvaeltajat kuten paikallisetkin. On suoraataan ilahduttavaa että tämä kaunis kirkkorakennus on taas avattu käyttöön sillä tämä pääovi oli visusti lukossa useammat vuodet. Monet kerrat olen istunut kirkon portailla ja odottanut sisäänpääsyä, mutta turhaan. Kirkosta ja sen messuista on tullut todellakin suosittuja. Kun vaan jostain saataisiin varat kirkon julkisivun putsaukseen.

Avoinna arkipävinä kello 7.00-12.00 ja 16.30-19.30
 sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kello 8.00-12.30 ja 16.30-19.30 

Messu arkipäivinä kello 7.30 ja 18.30 
 sunnuntaisin kello 9.00, 11.00, 17.30 ja 18.30

Pyhä Filippo Nerin pyynnöstä silloin paavi perusti tämän luostarin ja hospitsin Trinitarijäjestölle Roomassa, syystä että trinitarit lainasivat Filippo Nerin oman järjestön Oratorianien kirkkoa San Girolamo della Caritaa ja sen luostaria. Tämä kirkko kuten luostarikin kuuluivat FSSP, Fraternitas Sacerdotalis Sanctri Petri nimiselle järjestölle. 

Pääalttarin maalaus on Guido Renin mestariteos. Itse pääalttarin rakensi Domenico Pozzi.

Kirkossa on kaksi ihmeitä tekevää Maria ikoonia, Icona della Beata Vergine Auxilium Christianorum ja Madonna Succurre Miseris.

Nuo kahdeksan erittäin paksua pylvästä on rakennettu vasta myöhemmin sillä kattokupoli oli vaarassa hajota. Pylväiden takaa häämöttää alkuperäiset tukipylväät jotka ovat paljon kauniimmat ja sirommat. 

Muutenkin kirkkorakennus olisi korjausta ja puhdistusta vailla, mutta mistä varat siihen...Mahdollisesti joku amerikkalainen tai japanilainen suurfirma voisi sponsoroida kuten on ollut tapana Italiassa.

Pyhän Gregorius Suuren alttari

Kaaos Roomassa

Pitkänaikaiset sateet ja myrsky aiheutti maanvyörymiä ja tulvia joitten vauriot tulevat maksamaan noi 234 miljonnaa euroa. Tuohon ei ole vielä laskettu kaikki yksityisten vaatimat korvaukset. Kuusikymmentäkuusi katua on täysin suljettu ja monilla muilla kaduilla on varoitusmerkkjejä siellä täällä hajonneen kadun kohdalla. Liikenne on ollut melkein pysähdykissä ruuhka-aikoina ja koko Lazion maakunnan alueella on hyvin suuri maanvyörymien vaara. Armeija auttaa ihmsiä asuntoalueilla.

Pahin tilanne on ollut 30 ja 31 tammikuuta lähtien. Nämä tulvat ja tavallista pitkänaikaisempi saderintama on aiheuttanut paljon ongelmia tällä kertaa. Ostiassa ja Prima Portassa on asukkaat saaneet kärsiä eniten, siis Rooman pohjoiset ja läntiset alueet. Keskikaupungilla on useta katuja huonossa kunnossa, kuoppia ajokaistoissa ja jalkakäytävillä ja niitä yritetään korjata parhaansa mukaan.

Kaikkien katseet ovat olleet kohdistuneet Teveren joen pintaan ja vedenkorkeuteen. Teverenjoen reunamilla kulkevat pyörätiet ovat veden alla. 

Domine Quo Vadis/Santa Maria in Palmis

Domine Quo Vadis tai Santa Maria in Palmis kirkko sijaitsee Via Appia Antican ja Via Ardeatinan risteyksessä. Teiden välistä, kuvassa olevan portin kautta, lähtee tie San Calliston katakombeihin. Sitä tietä pääsee myös San Sebastianin katakombeihin sekä Domitillan katakombeihin.

Domine  Quo Vadis,  Via Appia Antica 51, Achille Pinellin kuvaus

Avoinna kaikkina viikonpäivinä kello 8.00-18.00

 Kesäaikaan kirkko suljetaan vasta kekllo 19.00

Messu kaikkina muina arkipäivinä paisti ei tiistaisin kello 18.00 talviaikaan ja kello 19.00 kesäaikaan. Messu sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kello 9.00 ja11.00 sekä 18.00 (talviaikaan) ja kello 18.00 (kesäaikaan).

Kirkko rakennettiin sille paikalle jossa Pietari kohtasi Jeesuksen, kun Pietari pakeni marttyyrikuolmeaansa. Tämä tarina kerrotaan Raamatussa Apostolien teoissa. Pietari kysyi Jeesukselta että Herra mihin olet menossa? Domine Quo Vadis? Jeesus vastasi että olen menossa Roomaan ristiinnauliittamaan toisen kerran. Sen kuultuaan Pietari katui pakoaan ja palasi takaisin Rooman ja suostui  kuolemaan marttyyrikuoleman.

Kirkon paikalla on alunperin 800-luvulta lähtien ollut sanctuarium, pyhäkkö mutta tämä kirkko rakennttiin sen päälle vuonna 1637. Kirkko rakenenttiin San Michele Arcangelo nimiselle munkkiärjestölle, joidenka luostari kirkon viereen rakennttiin samaan aikaan.

Jeesuksen jalanjäljet joita säilytetään  nykyään Kapitolisessa musoessa ja yksi sen kopioista on San Sebastiano fuori del Muran basilikassa, San Sebastianon katakombien luona. Täällä Quo Vadis kirkossa on vain myös kopio.

Henryk Sienkiewicz, puolalainen kirjailija on kirjoittanut kirjan nimeltä Quo Vadis.