sunnuntai 13. helmikuuta 2022

Terracina


Terracina on klassinen lomakohde Italiassa, noin 110 kilometriä Roomasta etelään. Kunnassa asuu vain vajaat 50000 asukasta.  Useimmat roomalaiset ovat käyneet ainakin kerran Terracinassa., mikä sijaitsee Sabaudian ja Sperlongan välisellä alueella, Lantian provinsissa, Lazion maakunnassa. Terracina on italialainen satamakaupunki, mikä sijaitsee Tyrrhenan meren rannalla. Satama on hyvin pieni, missä on enimmäkseen parkissa yksityisiä veneitä ja laivoja. Terracinasta pääsee lautalla Ponzan saarelle.

Sabaudiasta ja Sperlongasta olen jo tehnyt postauksen aikaisemmin täällä. Roomasta kulkee suora tie Terracinaan, strada Statale 7/ valtiontie/7, mikä kulkee suoraan etelään Roomasta Velletrin kautta Tearracinaan. 

Toinen erittäin suosittu rantakohde lähettyvillä on Sperlonga, minne on Terracinasta matkaa vain vajaat 20 kilomteriä. Olen tehnyt aikaisemmin postauksen Sperlongasta ja Sabaudiasta täällä. Sperlonga kuuluu Italian kauneimpien paikkakuntien listalle. Ei Terracinakaan ruma ole, mutta historiallisempi.


Ferragoston lomapäivänä (tänä vuonna 15. elokuuta) on joka vuosi teillä pitkät jonot Roomasta Terracinaan. Roomalaiset tykkäävät aktiivilomista, eikä vaan rannalla makaamisesta. Terracina tarjoaa paljon aktiviteettejä ja italialaisilla kujilla kävely on jo nautinto sinäänsä. Täällä voi tepastella antiikin aikaisella Via Appia Anticalla, vaikka kaunein katu se ei ole tällä kohtaa, ainakaan paikka paikoin. 



Loma täällä sopii kaikille ikäluokille, kaikille kansanluokille. Täällä rentoudutaan paikallisten keskuudessa, joten paikka ei tunnu turistirysältä lainkaan. Enimmäkseen täällä on italialaisia perheitä lomilla, ja se terkoittaa sitä, että otetaan mummot ja ukitkin mukaan lomalle. Tänne tullaan kaikilla kulkuneuvoilla, paitsi ei lentäen. Veneilijät tulee tänne myös mielellään nukkumaan jonkun yön kodikkaassa hotellissa tai B&B paikassa, samalla nauttimaan paikkakunnan ruokatarjouksista.

Lähellä sijaitsee San Felice Circeo ja Sabaudia, joista olen jo kertonut aikasemmin täällä. San Felice Cicero on ihastuttava, rauhallinen, hienostunut ja romanttinen paikkakunta, jota voin suositella pariskunnille, jotka haluaa olla enimmäkseen omissa oloissaan. Täällä on venesatama, jonne tulee purjehtijat, jotka viipyvät kylässä ehkä muutaman vuorokauden. Hyvät bussiyhetydet  naapurikyliin. Pitkä upea hiekkarantakin löytyy.


Hotelleja ja muita yöpymispaikkoja löytyy kaikille kukkaroille. Terracinan itäisellä rannallaa sijaitsee useita leirialauita ja sopivat erinomaisesti lapsiperheille, mummoille ja ukeille. Italialaiset lerialueet ovat mahdottoman monipuolisia, ja niissä viihtyy. Löytyy kaikki palvlut. Kannattaa silti valita huolella. Pitää vain odottaa että pandemia rauhoittuu Italiassa. Leirialueilla on vaikea pitää virukset loitolla.


Toki Italian rannikolla on paljon ihastuttavia lomakohteita, mutta Terracina on silti omasta mielestäni kodikkain, rauhallisin ja aidoin. Terracina sijaitsee veden äärellä, ja rannalla suurin osa kaupungin vieraista kokoontuu päivän aikana, kun taas paikalliset ja kaupunkimatkailijat etsivät vanhaa kaupunkia ja Tempio di Giove Anxuria Sant'Angelo-vuoren huipulla.


Tempio di Giove Anxuri, Jupiterin temppeli

Täällä Sant' Angelon vuorella voi rentoutua ja nauttia lasillisen viiniä ja herkullisista kalaruokaa historiallisessa ympäristössä samalla katsella auringonlaskua. 


Terracian satama ja uimaranta

Terracian satama sijaitsee keskeisellä paikalla ja se on nykyään pieni. Sataman ympärillä on Marina di Terracina, privaatti venesatama. Satamasta pääsee ihastuttavalle Ponzan saarelle, mikä on todelinen idylli ja rauhallisuuden tyyssija. Sopii hänelle joka hakee yksinäistä rauhaa tai romanttiselle hääparille.

Terracina mainitaan jo 509 eaa, mutta siitä tuli roomalaisten oamisuus vasta 329 eaa. Muinaisina aikoina kaupungilla oli suuri strateeginen merkitys satamansa takia, minkä keisari Antoninus Pius rakensi. Kun Via Appia rakennettiin vuonna 312 eaa, kaupunki koki ensimmäisen kukoistusaikansa. Kun rannikkotie Via Severiana rakennettiin Ostiaan, tuli satamasta vielä tärkeämpi.


Terracinan katedraali/tuomiokirkko/Duomo di Terracina


Castello Frangipane

Kaupungin historiallisessa keskustassa on yksi Italian hienoimmista aukioista, Katedraaliaukio, ja pääkadun varrella voi nähdä muinaisia ​​pilareita ja suuria kiviä, joita on käytetty uudelleen talojen rakentamisessa. 


Terracinan katedraali


Katedraaliaukiolla on useita ulkoilmaravintoloita, missä on mukava istua kesäiltaisin. Siinä on myös Argeloginen museo, kaupungintalo ja sisätiloissakin kahvila ja ravintola. Fragnipanen aatelissuvun linna ja sen castelli seisoo myös siinä nurkan takana. Linna rakennettin jo 900-luvulla. Frangipanet ovat yksi Rooman vanhimmista aatelissuvuista, nousseet Anician suvusta.




Kun lähemmin tutkii tuomiokirkkoa, niin löytyy kauniita ornamentteja sieltä täältä. Katedraali on arkkitehtuurinen mestariteos.




Tumiokirkko on rakennettu 500-600-luvuilla roomalaisen temppelin raunioille. Kirkko on pyhitetty Pyhälle Caesariukselle, joka syntyi täällä. Hän toimi diakonina kolmannella vuoisadalla jaa San Cesareo de Appian kirkossa Roomassa. Siitä kirkosta olen tehnyt aikaisemmin postauksen täälläTerracinassa on toki muitakin kirkkoja, mitkä toimivat lähinnä seurakuntakirkkoina.


Ikivanha kuorilehtari niiltä ajoilta kun katollisissa kirkoissa oli munkkien kuorilehtari. Vain kuoro sai laulaa alkuajalla. Tuo istuin on piispantuoli.


Cosmaattinen lattiakuvio


Kun lähtea katedraalitorilta oikealle, niin tulla tupsahtaa roomalaiselle Amfiteatterin raunioille. 





Palazzo Vindittin lävitse kulkee porttiholvi, minkä lävitse pääsee kulkemaan. Tori on tavallaan kaksiosainen, siinä on vain Palazzo Vinditti välissä. Portiholvin toisella puolella on raunioita ja kävleykatuja portaat kaupungin ylemmälle tasolle. Tämä alue on Terracinan vanhinta asuinaluetta, missä on mukava vaellella. Tämä vaatii hyvää kuntoa ja terveet jalat, sillä täällä on portaita ja nousuja. 






Terracina oli antiikin aikaan volskien tärkeimpiä asutuskeskuksia. Sen alkuperäinen nimi oli Anxur. Kaupungista tuli Rooman kolonia vuonna 329 eaa. Kaupungin lähellä olevalle kukkulalle rakennettiin ensimmäisellä vuosisadalla eaa. Feronialle tai Jupiter Anxurille pyhitetty temppeli.

Paras tapa on matkustaa Terracinaan junalla, ja junalippu tulee maksamaan noin 8€. Bussilla Roomasta Terminin rautatieasemalta Terracinaan maksaa noin 5€. Bussit kulkevat Piazzale Stazionelle, siis melko lähelle keskustaa.

Terracinan rautatieasema ei sijaitse päälinjalla Rooman ja Napolin välillä. Monte San Biagiossa on vaihedettava kyytiä. Asemalla on vaidettava bussiin, mikä kulkee kerran tunnissa.

Bussilla Roomasta Terracinaan seuraavasti, ensin Terminin rauatieasemalta Laurentinaan ja siinä vaihto Terracinaan  kulkevaan bussiin. Molemmat junamatka ja bussikyyti maksavat noin 7 €. 

Omalla tai vuokra-autolla Roomasta Terracinaan on 130 kilometriä ja matka kestää noin 1,5 tuntia. 


Terracina on kuulu hiekkarannoistaan ja historiastaan. Terracinasaa on useitten kilometrien pituiset hiekkarannat molemmin puolin kaupunkia. Riittää tilaa kaikille. 

Spiaggi di Levanten ranta sijaitsee Terracinan keskutassa ja se on erittäin leveä hiekkaranta. Terracinan ranta on yksi Latinan alueen suosituimmista alueista Lazion alueella. Ranta  erittäin kevyttä hiekkaa, jossa on nautinnollista kävellä. Sopii hyvin pikkulapsillekin.

Länsirannikolla on 'lidoja' vieri vieressä kymmenittäin. 20 kilometriä ihanaa hiekkarantaa ja lukuisia lidoja. Joka päivä voi vaihtaa rantaa.  Terracinan rannat ovat yksi Latinan alueen suosituimmista alueista Lazion alueella. Varsinkin Levanten ranta on suosittu. Mikä parasta niin  rannat ovat ilmaisia. Clubi rantojakin löytyy jokunen kauenpana keskustasta ja niihin on jäsenmaksu.

Riva del Sisto sijaitsee hieman kauenpana Terracinan keskustasta, mutta ranta on erinomainen ja palvelut hyvät. Sopii lapsiperheille. Alueella sijaitsee ihastuttava leirialuekin Camping Circeo

Camping Village Settebelloa on myös suositeltava. Se sijaitse Terracinasta Sperlongaan päin. Tämä on ensiluokkainen lerialue, kaunis ja siisti.

Kirkas vesi ja puhdas ranta on arvostettu FEE (Foundation for Environmental Education)-lipulla, ja matala merenpohja tekee siitä täydellisen lapsiperheille. Italialaiset lastenlääkärit asettivat myös Terracinan vihreän lipun pikkulapsille sopiville rannoille. Ranta suosii kaikenikäisiä ja -taustaisia ​​turisteja, koska sen sijainti mahdollistaa harrastaa vesiurheilua, kuten surffausta ja purjelautailua.




Terracinan rannikkoalueella on monia aktiviteetteja, monia nähtävyyksiä, ja akropolin rauniot, missä oli Jupiter Anxurin temppeli, josta on näkymät kaupunkiin, on täydellinen yhdistelmä merta ja kulttuuria.

Lisäksi Terracinan kaupunki tarjoaa palveluita ja yhteyksiä naapurialueille ja Ponzan saarelle, mikä tekee siitä dynaamisen keskuksen sekä päivällä että yöllä, jossa järjestetään juhlia ja tapahtumia. Vapaa ranta ja uimarannat/lidot ovat varustettu kaikentyyppisille vierailijoille.

Satamasta pääsee laivalla Ponzan saarelle, minne on noin 50 kilomteriä Terracinasta. Ponzan saari on pieni pratiisisaari ja se on ehdottomasti käymisen arvoinen, erityisen kaunis ja hiljainen saari. Ponzan voi aivan hyvin valita kokonaisen kuukauden kesälomapaikaksi. Teen siitä erillisen postauksen. Ponza ei sovi pikkulapsille samalla tavalla kuin Terracina, vaan tänne kannattaa lähteä häälomalle tai vanhempien parien viettää täällä talvea. Ponzan saari on myös jetset-saari varsinkin heinä-elokuussa, kun italialisilla on lomat.

Leirialueita on monta Terracinan itäisellä rannikolla, missä on rahallisenpaa kuin länsirannikolla, mikä on kaupungin keskutaa. Camping Costazzurra on yksi parhaista leirialuseista.
 
Viale Circe, Terracinan pitkä rantakatu, Terracinan läsnirannikolla, on kaupungin keksustaa. Viale Cirecen varrella on lidoja/uimarantoja vieri viressä toinen toistaan mukavampia. Rannoilla on joitakin niin sanottuja clubirantoja, joihin vaaditaan jäsenyys ja jäsenmaksu. Täällä eletään rannoilla.Lähettyvillä on ruokatavaramyymläöitä, hotelleja, ravintolja ja kahvilla joaksen kadun kulmassa. Täällä ei oel kuin Knariansaarilla vaan tämä on tavallein italilaien kaupunki, missä turistit viihtyvät. Täällä tavsiten apriss aon rattoisaa oelskella, nauttia ihansta italialisesta jäätelöstä ja hampurilaisista. Illa voi mennä johonkin paikallsiten suoisman avitnolan syömään päivällistä.






lauantai 22. tammikuuta 2022

Pietro Cavallini


Pietro Cavallini (n.1250 – n.1330)

Pietro Cavallini  syntyi noin vuonna 1240 Roomassa, kuoli noin vuonna 1330 Napolissa, oli italialainen taidemaalari ja mosaiikkitaiteilija, joka toimi Roomassa vuosina 1283-1308 ja sen jälkeen Napolissa.

Suunnilleen samaan aikaan Cimabuen kanssa Cavallini alkoi kääntyä stereotyyppisistä bysanttilaisista muodoista suurempaan naturalismiin. Myöhemmin hän vaikutti taiteilijoihin, kuten Giottoon.

Cavallinin ensimmäinen oikeaksi todistettu teos on sarja Rooman San Paolo Fuori le Muran naveen freskokoristeita, jotka on tehty vuosina 1277–1290. Nämä maalattiin 5. vuosisadan varhaiskristillisten freskojen ääriviivojen päälle pyrkimykseksi yrittää restauroida ne. Täällä on oma  postaukseni San Paulo Fuori le Muran basilikasta. 


Hänen kaksi suurta säilynyttä teostaan ovat mosaiikit Neitsyen elämästä, Santa Maria in Trastevere (1291) ja fragmentaarinen fresko, minkä tärkein osa on lopullinen tuomio, Santa Cecilia in Trastevere.

Tässä alla muita hänen tekemiään mosaiikiktöitä Santa Maria in Trasteveren basilikan absidissa.






'The Last Judgement' teos kokonaisuudessaan

Kauniissa Santa Cecilian kirkossa Trasteveressa on Cavallinin mestariteos The Last Judgement/Viimeinen tuomio. Suuri osa maalauksesta kuitenkin katosi, kun kirkon sisätilat uusittiin 1700-luvulla. Täällä on oma postaukseni kirkosta.





Lopullinen tuomio (1293), Santa Cesilia in Trasteveren kirkossa

Roomaan rakennettiin 1100-luvulla paljon kirkkoja, joista suurin ja tärkein oli Santa Maria in Trastevere, joka korvasi varhaiskristillisen basilikan 300-luvulta. Kirkon rakentaja oli paavi Innocentius II (1130-1143). Vaikka rakentaminen saatiin päätökseen vasta paavi Innocentius II:n kuoleman jälkeen noin vuonna 1148, mosaiikit apsiskaaressa ja sen kaaren yläosassa valmistuivat hänen elinaikanaan.

Nämä mosaiikit valmistuivat 1300-luvun lopulla toisella seitsemällä mosaiikilla, joista kuusi kertoi Neitsyen elämästä. Pietro Cavallini on dokumentoitu näiden mosaiikkien luojaksi apsisissa ja sen kaaren alaosassa.

Kuusi kohtausta ovat neitsyen syntymä, julistus, Kristuksen syntymä, kuningasten palvonta, esittely temppelissä ja asuntolassa. Neitsyen elämään lisättiin toinen mosaiikkikuva, joka esittää Pietarin esirukoilijaksi suosittelemaa maallikkoa, joka jumaloi Neitsyttä ja lasta.


Roomassa San Giorgio in Velabron basilikan absidimosaiikki on  melko varmasti myös Cavallinin tekemä. Täällä olen tehnyt postauksen tästä ikivanhasta ja kotoisasta basilikasta. Velbaron basilika on yksi omista suosikeistani.



Brancaccion kappeli

Cappella Brancaccio, San Domenico Maggioren kirkossa Napolissa. Jos käytte Napolissa niin käykää ihmeessä tässä kirkossa. Täällä on oma postaukseni Napolista!

Vuonna 1308 Pietro Cavallini oli Napolissa ja hän teki mosaiikkitöitä San Domenico Maggioren monumentaaliseen suureen kirkkoon, muun muassa Brancaccion suvun kappeliin. Kirkko on Napolin kuninkaallisten kirkko ja myös useitten napolilaisten aatelissukujen kirkko. Kirkko seisoo keskellä Napolia, Piazza San Domenoco Maggrioren torin reunalla.  Kirkko on todellakin upea.

Brancaccion suvun kappeli. Ikävä kyllä italialaisissa kirkoissa on usein huono valaistus. Usein isommissa kirkoissa saa pääalttarille valaistuksen, jos laittaa pääalttarin vieressä sijaitsevan pineen peltilaatikkoon  muutaman kolikon.

Brancaccio-suku on Caracciolo- ja Capece-sukujen ohella yksi vanhimmista napolilaisista aatelisten perheistä. Sukuun syntyi yli 32 haaraa, joissa oli yhtä monta sukunimihaaraa: Brancaccio dei Brielis, della Fontanella, Glivolo, del Vescovo ...

Brancacciot palkittiin arvostetuilla arvonimillä:

Baroonit: Cesa, Corropoli, Giungano, Laurino, Loriano, Miano, San Mauro, San Nicola della Strada, San Pietro, Serpico, Spinazzo, Spineto, Sogliano, Sorbo, Strambone, Trentinara, Trentola.

Markiisit: Montescaglioso, Montesilvano, Rivello, San Raffaele, San Sebastiano.

He omistivat myös monia läänejä kuten Alfanon, Aversan, Bruscianon, Candelaron, Cantalupon, Castelvecchion, Cervaron, Crecchion, Forcellan, Grisolian, Gualdon, Laterzan, Lavianon, Monteleonen, Montefredanon, Noian, Pescaronan, S. Vitalianon, Salandraineton, Sp. Spineto,  Trentinara, Trentola.

Italia oli suurelta osalat aikoinaan aatelisten ja Kirrovalation omistamaa aluetta. Melkin joka ikisessä kylässä/kapungissa oli aatelisperhe joka piti valtaa. Monet aatelissuvut omistivat kymmenittäin kyliä ja kaupunkeja. Useimmissa kylissä on vieläkin aatelisten palatsi kylän korkeimmalla kukkulalla. Jotkut aateliset omistaa palatsinsa vieläkin,  mutta monesta on tehty museo.

Ruotsissakin on atelisilla ollut aluevalltaa siellä täällä, mutta ei samassa mitassa kuin Italiassa.

Perinteisestihän aatelissuvut kustansivat kirkkojen rakentamisen  ja koristelun, jotta samalla he saivat oikeuden saada suvulleen hautakappelin kirkkoon. Näin on ollut Ruotsissakin. San Domenico Maggioren kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1255. Kirkon viressä sijaitsee dominikaani munkkiluostari San Martino.

Brancaccion suku on korkea-arvoisin aatelissuku Napolissa ja he kuuluvat napolilaiseen perusaatelistoon. Suku on jakaantunut myöhemmin napolilaiseen ja  roomalaiseen sukuhaaraan. Suvulla on myös vahva ranskalainen sukuhaara. Brancaccion suvulla on jopa oma teatterikin Roomassa. 

Don Salvatore Brancaccio syntyi Napolissa ja hänestä tuli suvun päämies. Hänestä tuli Trigginaon prinssi, Lustran herttuas, Montescaglioson markiisi ja Patrizio Napoletano/patrisi nobile, joka kuului korkeinpaan aatelissukuun.  

Don Salvatore avioitui upporikkaan amreikkalaisen Elisabeth Fieldin kanssa, joka toi mukanaan suuria summia perheeseen. Häät pidettin Italian  kuningatar Marhgerita di Savoian palatsissa. Salvatore haaveili päästä kuninkaalliseen sukuun. Rouva  prinsessa Bancaccio osti San Gregorio Sassolan kylästä linnan ja näin hänenstä tuli päällepäsmäri alueella. Prinsessa jopa kutsui kuningatar Marghretan kylään linnaan. Roomaan he rakensivat valtavan palatsin ja alkoivat nimitellä toreja ja katuja omalla sukunimellään.

Heidän poikansa Marcantonio Brancaccio jatkoi vanhempiensa perinnettä ja suku sen kuin rikastui. Suvun hallinassa on ollut yli 30 paikkakuntaa, missä he ovat barooneja, prinessjä, markiiseja, herttuaita...

lauantai 8. tammikuuta 2022

Uusi vuosi 2022 otettiin vastaan Roomassakin


Roomalaisen kulttuurin tärkein tekijä on ehdottomasti kaupungilla maleskelu. Roomalaiset ei mässää ruuan kanssa kuten esim. bolognalaiset vaan he liikkuvat. Yksi syy siihen voi olla tavisten ahtaat ja epämukavat asunnot. Ne ovat aivan järkyttäviä pätsejä kesähelteellä. Roomalaiset ei istu kotonaan ja tuijota TV:tä vaan lähtee paseggiatalle/kävelylle heti kuin aika antaa periksi. 

Toinen harrastus on mennä kuuntelemaan luentoja milloin mistäkin aiheesta. Niitä pidetään museoissa, näyttelyissä, kirjastoissa, puistoissa ja tai jonkin kadun varrella. Luennon jälkeen saa sitten asettaa kysymyksiä ja se johtaa sitten yleiseen kiihkeään keskusteluun. Täällä ei ulkonaliikkumiskieltoa voi säätää muuta kuin sotatilanteessa.

PS. Sanonpahan tässä välissä että te saatte olla onnellisia siitä ettei Suomessa ole tällaisia isoja megapoleja, kuin Tukholma tai Rooma, missä on aina tungosta ja missä  korona  sen kuin leviää

Roomassa asuu melkein 3 miljoonaa asukasta ja siihen sitten vielä tursitit lisäksi. Noin 30 miljoonaa turistia käy vuosittain Roomassa ja se tekee 2,5 miljoonaa turistia kuukaudessa. Pääsiäisviikkolla vielä enempi. Silloin monet nukkuu teltoissa kaupungin puistoissa tai nurmikoilla. Suurtukholmassa asuu 2,4 miljoonaa asukasta ja väkiluku sen kuin kasvaa, ei niinkään maahanmuuttajien takia, vaan ihan ruotslaisten takia. Suurtukholmassa asuu yhtä paljon väkeä kuin puolessa Suomea.

torstai 6. tammikuuta 2022

Santi Quirico e Giulitta

Santi Quirico e Giulitta

Avoinna:

 Klo 8.00-12.30 ja 17.00-20-00

Kirkon matala kellotorni näkyy vain kirkon takaa

Santi Quirico e Giulittan kirkko sijaitsee keskellä Roomaa, Via Tor de' Contin kujalla. Kirkon varsinainen nimi on Santi Quirico e Giulietta ai Fori, missä tuo sana Fori johtaa kirkkoa vastapäätä sijaitsevaan Fori Imperialiin, Keisarilliseen foorumiin.

Harvempi ohikulkija kiinnittää huomiotaan kirkkoon, koska sen julksivu ei erikoisemmin houkutele. Katse kohdustuu kirkkoa vastapäätä sijaitsevaan foorumiin. Mutta kirkko on sisältä päin yllättävän kaunis.

Santi Quiricon ja Giulittan kirkkoa valvovat San Francescon kolmannen ritarikunnan veljet. Kirkko kuuluu pappilalle. Tällä hetkellä kirkon pappilassa asuu ja palvelee neljä munkkia: Cherubinosta, Faustosta, Alceosta ja Paolo Benantista, jotka ovat kotoisin San Francesco d'Assisin maakunnan provinssin ministeriöstä. Pyhän Franciscuksen kolmannen ritarikunnan sääntökunta (TOR) on muinainen fransiskaanien perheeseen kuuluva veljeskunta. Tällä hetkellä sillä on yli 800 veljeä, jotka asuvat veljeksissä yli kolmessatoista eri maassa.

Kirkko on ns. titulus/tittelikirkko, mistä vastaa irlantilais-syntyinen Seán Brady, joka on kardinaali ja arkkipiispa.


Venäläinen ikooni, mikä kuvaa Pyhää Quiricoa ja Giulittaa/ruotsiksi Quiricus och Julitta, (heidän suomalaisia nimiä en tiedä).


Kuvaus 1300-luvulta

Pyhä Quiricus syntyi Iconiumissa, nykyajan Konyassa, Turkissa, nykyään Tarsusissa, Turkissa ja hänen äitinsä Giulietta/Julitta kärsivät kristittyjen vainosta Rooman keisarin Diocletianuksen alaisuudessa marttyyrikuolemana. Perinteen mukaan heidät tapettiin Tarsoksessa vuonna 304 jaa.

Quiricoa ja Giuliettaa kunnioitetaan pyhimyksinä sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa. Katollisen pyhimysten kalenterin mukaan heidän juhlaansa vietetään 16. kesäkuuta ortodoksisessa kirkossa 15. heinäkuuta.

Konyasta tulee mieleen Ruotsiin muuttaneet (noin 11000) turkkilaiset, sillä hyvin suuri osa tänne muuttaneista turkkilaisista on tullut juuri Konyasta.


Kirkko on pakanalliselta ajalta alunperin ja kristitty 600-luvulla. Kirkkoa on ajan saatossa muokattu moneen kertaan. Nykyään se  muisuttaa tyyliltään barokin aikaa. Kirkon vieressä sen vasemmalla puolella on Museo del Presepio eli seimimuseo. Vanhasta luostarista tehtiin hotelli Forum, mikä on erittäin kaunis ja suosittu hotelli.

Perinteen mukaan tälle paikalle rakennettiin kirkko paavi Vigiliusin paavin (537–555) aikana. Kirkko rakennettiin uudelleen 1300-luvulla ja kunnostettiin 1470-luvulla Baccio Pontellin toimesta. Vuonna 1584 toteutetun jälleenrakennuksen yhteydessä kirkon suuntaa muutettiin siten, että julkisivu koottiin nyt vanhan apsin paikalle. Ei ihme että kirkko vaikuttaa monella tapaa omaalaatuiseltaan.

Mitä tulee Sikstuksen kappeliin, mieleen tulevat lähes automaattisesti Michelangelon vertaansa vailla olevat raamatulliset freskot ja niiden vaikea luomishistoria. Mutta yhtä tärkeä on hankkeen pääarkkitehdin, firenzeläisen Baccio Pontellin, hahmo.

Bartolomeo Pontelli syntyi Firenzessä vuonna 1450. Hänen uransa aloitti työskentely puumaalarin ja erinomaisen enkrustaattorin Francesco Di Giovannin ateljeessa. Siellä hän opiskeli punapuutaidetta, puusepäntyötä, upotusta ja suunnittelun periaatteita. Hän on ollut mukana monen roomalaisen kirkon koristelussa.





Kirkkosalin molemmin puolin on kaksi kappelia. Kirkossa lepää myös prienteen mukaan roomalaisia aatelisia. Aatelisethan ovat kustantaneet suurelta osin kirkkojen rakentamisne, koristelut ja korjauksetkin. Näin he saivat oikeudet sukukappeliin kirkoissa. Tämä on perinne koko Italiassa.

 
Kirkossa on kauniit vaaleat kattomaalaukset, mitkä tekee salin valoisammaksi kuin mitä se todellisuudessa on. Frescot on maalannut roomalainen Pietro Gagliardi 1800-luvulla. Hän sai koulutuksensa maapallon arvovaltaisimmassa Accademia San Luca'ssa Roomassa. Hän on ollut monen roomalaisen kirkon koristelussa mukana. Kirkkosali on romaanien tyyliltään joten katon rajassa on ikkunoita, jotka valaisee niin kattoa kuin saliakin.







Tässä voin mainita että San Gimignanossa viljellään San Quiricon maatilalla muun muassa San Quirico nimisiä viinejä. En ole viinin asiantuntija, enkä edes juo viinejä, mutta satuin vaan lukemaan tästä. Maatilalla voi käydä maistelmassa viinejä. Tila on avoinna maanantaista lauantaihin kello 10-19. Näkyy olevan hieman vaikea löytää maatilalle, mutta se ei sijaitse kaukana San Gimignanosta, vain noin reilu nelisen kilomteriä maantietä SP1. Sinne näkyy kulkevan bussi 128, mikä pysähtyy maatilan edustalla.

Tämä alue San Gimignanon ja naapurikuntien ympäristössä on aivan mahtavaa aluetta. Olen käynyt vain kerran Firenzessä ja siitä on jo aikaa noin 20 vuotta. Mieli tekisi kovasti mennä uudestaan alueelle. Ikivanhoja milenkiintoisia kirkkoja on noin sadan metrin välein. Ja yöpymispaikkoa yhtä tiheään. 

maanantai 3. tammikuuta 2022

Kottaraisten tanssi


Kottaraisten tanssi on kaunista katsottavaa. Mutta kottaraisista on paljon harmiakin. Olen siitä kertonut aikaisemmin täällä

perjantai 31. joulukuuta 2021

Turisteja Roomassa


Turistin oma komentti videolle (googlekäännös):

(Ikävä kyllä Google kääntää kehnosti suomeksi...)

Rooma on suosikkikaupunkini maailmassa. Miksi? Koska se on täydellinen sekoitus historiaa ja nykymaailmaa. Siinä on kaikki kauniita historiallisia kohteita, upeita kauppoja ja tietysti; täydelliset pizzat koskaan.

Joten tässä on kokemukseni Roomasta ja miksi se on niin mahtava:

1) Ihmiset
Italialainen vieraanvaraisuus on lyömätön. Italialaiset kohtelevat sinua kuin kauan kadoksissa olevia ystäviä heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Hotellin henkilökunta on erittäin mukavaa ja käsittelee valituksiasi muutamassa sekunnissa. Mutta parasta italialaisissa on tapa, jolla he puhuvat. Heidän kielensä tulee esiin kuin suloinen laulu. Se ihailee niin, että en voisi arvata, vaikka he kiroisivat minua.

2) Ruoka
Jos luulet syöneesi parasta italialaista ruokaa koskaan omissa maissasi, olet vakavasti erehtynyt, ystäväni. Paras italialainen ruoka tulee lähteestä… joka olisi tässä tapauksessa Italia (no ilmeisesti). Näissä italialaisissa ravintoloissa/kahviloissa tarjoillaan herkullisimpia raviolia, eeppisiä suussa sulavia risottoja ja pizzoja, joiden vuoksi voi kuolla. Tekisin matkan takaisin Roomaan vain ruoan takia, jos voisin.

3) Historiallinen merkitys
Rooman historia jakautuu kahteen osaan. Rooman valtakunta ja keskiaikainen historia. Kunkin aikakauden arkkitehtuuri jakautuu kahdelle erilliselle alueelle. Kävely Colosseumille on yksi lumoavimmista kävelyretkistä, joita olen koskaan tehnyt. Reitin molemmin puolin on muinaisia ​​jäänteitä, jotka lisäävät viehätysvoimaa. Keskiaikaiset historialliset kohteet antavat erittäin "Game of Thrones" -tunnelman.

4) Vatikaani
Tämä minikaupunki yksin tekisi Rooman matkan sen arvoiseksi. Vatikaanin Sikstuksen kappelin kauneimmista freskoista. Löydät satoja oppaita aivan Vatikaanin ulkopuolelta, jotka antavat sinulle kiertueen kirkossa ja museossa. Varmista vain, ettet joudu huijatuksi!

5) Ostokset
Milano on teknisesti merkittävä muotipääkaupunki, mutta Rooma ei ole kaukana jäljessä. Ostokset täällä ovat upeita putiikeista valtavirtabrändeihin. Siellä on Zara-myymälä, joka on neljä kerrosta korkea (vietin siellä mielestäni noin kaksi tuntia). Kovan shoppailupäivän jälkeen voit rentoutua mukavassa paikassa nauttien katuvalmisteisia neliöpizzoja ja katsella auringonlaskua kauniiden historiallisten raunioiden ylle. Autuus!

Hauska tosiasia: Trevin suihkulähteellä – joka on pakko nähdä – on maagisia voimia. Ilmeisesti se, joka laittaa sinne kolikon, tulee varmasti jonain päivänä takaisin Roomaan. Äitini laski kolikon kahdesti ja on vieraillut Roomassa kahdesti sen jälkeen. Laitoin sen myös ja toivon varmasti, että pääsen joskus uudestaan!

PS. Oma komennettini: jos ei täällä korona tartu niin ei sitten missään.