Rooman pyhät reliikit

Peter Paul Rubensin (1577-1640) maalaus Pyhästä Pietarista Taivaanvaltakunnan avaimet kädessään. Maalaus on Prado museossa Madridissa.

Pietari saapui Roomaan noin vuonna 60 jaa. Hänet teloitettiin naulitsemalla hänet ristille Neron sirkuksen ja hevoskilparadan luona, nykyisen Vatikaanin alueella. Häntä syytettiin yhteiskuntaa tuhoavasta tominnasta. Petrus haudattiin vieressä olevalle hautausmaalle, necropoliin.

Konstantinus Suuri, Kapitolinen museo Roma

Keisari Konstantinus suuri (274-337) sai herätyksen 300-luvulla ja kääntyi kristinuskoon. Hän toimi Rooman valtakunnan keisarina 31 vuotta. Keisari päätti rakennuttaa kirkon Pietarin haudan päälle, josta tuli alkuperäinen pyhän Pietarin basilika. Nykyinen kirkkorakennus on peräisin 1500-luvulta. Apostolinhauta ja necropoli sijaitsee  vieläkin kirkkorakennuksen alla.

Konstantinus teki kristinuskosta Rooman valtakunnan uskonnon ja heti sen jälkeen alettiin rakentamaan kirkkoja hautatunneleiden eli katakombien päälle. Rooman katakombeissa oli runsaasti martyyreja haudattuina. Kirkkorakennukset rakennettiin niin että pääalttari asetettiin martyyrin haudan päälle.

Konstantinus Suuri perusti vuonna 330 uuden kristinuskon pääkaupungin, Nuova Roma/Uusi Rooma, jonka nimeksi sitemmin tuli Konstantinopel, Konstantinuksen kaupunki, ja joka me tunnetaan nykyään nimellä Istanbul.

Ilmestyskirjan mukaan syntyi perinne: "Kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin alttarin alla niiden sielut, jotka oli tapettu Jumalan sanan ja oman todistuksensa tähden. Ne huusivat kovalla äänellä: "Kuinka kauan kestää, Valtias, sinä Pyhä ja Tosi, ennen kuin lausut tuomiosi ja kostat meidän veremme maan asukkaille?" Silloin niille kullekin annettiin valkea vaate ja niitä kehotettiin odottamaan rauhassa vielä vähän aikaa, kunnes niitä ja niiden veljiä, niiden lailla surmattuja Jumalan palvelijoita, olisi täysi määrä." 

Noin viisikymmentä kirkkoa rakennettiin Roomaan tämän perinteen mukaan martyyrihautojen ylle.

Tre Fontanen luostarin basilika: Via di Acque Salvie 1

Bussi: 671

HUOM: Bussipysäkiltä on ensin käveltävä takaisin päin ja sitten lähdettävä luostarin yksityistä tietä piktin. Kävalymatkaa tulee noin 450 metriä.

Jos olet omalla autolla liikenteessä niin silloin kannattaa ajaa hotelli San Bernandon kohdalta lähtevää tietä pitkin luostariin.

San Paulo Fuori le Muran basilika on yksi vanhimmista. Paulus teloitettiin läheisen Tre Fontanen luostarin alueella ja hänen ruumiinsa haudattiin Via del Mare/Via del Ostiensen varteen. Tre Fontanen luostarista olen kertonut täällä.

Tre Fontanen luostari ja Santa Maria in Sacra Coelin kirkko sijaitsevat Via Laurentinan varella, Via di Ascue Salvia sivutietä pitkin.Tiekyltissä lukee Abbazia delle Tre Fontane. San Paulo fuori le muran ja Tre Fontanen luostarin välillä on linnuntietä noin kaksi kilomteriä.

Video: Munkit työskentelevät.

Pyhän Paavalin ja Pieterin pääkallot ovat San Giovanni in Lateranon basilikassa. Valokuva esittää tabernakelin hyllyä, jolla seisoo Pietarin ja Paavalin pienet patsaat. Samalla hyllyllä sijaitsevat heidän pääkallonsa.

Prosessio San Giovanni in Lateranon basilikassa Pyhän Paavalin haudalla.

Keskiajalla pyhien marttyyrien ruumiinosat kuten luurangon palat, kallot, veripisarat, hiukset ym olivat tärkeitä esineitä. Marttyyrien esineistäkin, jotka ovat olleet kosketuksissa marttyyrin ruumiin kanssa, tehtiin reliikkejä. Reliikkien ympärille syntyi pyhiinvaellustraditio. Reliikkikirkoista tuli kulttipaikkoja. Ehkäpä se oli juuri reliikit jotka sai aikaan Rooman uuden nousun keisarinvallan hajottua. Reliikkejä kuskattiin myös pitkin Eurooppaa ja se auttoi kristinuskon leviämisessä. Ihmiset alkoivat vaeltamaan tuhansia kilometrejä vain saadakseen koskettaa marttyyrin kättä tai nenäliinaa. 

Kristinuskohan perustuu kuoleman ympärille. Marttyyriys on keskeinen elementti kristinuskossa, varsinkin katolilaisessa. Ajatus kuolemasta häivytetään siinä toivossa että kuoleman jälkeen voi saada ikuisen elämän. Kuolema on vain välttämätön kynnys ikuiseen elämään. Tämä on yksi kristinuskon perusteita, mutta myös peruste reliikkien palvonnalle. 

Marttyyrien reliikit tarjoavat uskovaisille toivoa ja lohdutusta. Marttyyrit symbolisoivat juuri tuota "kynnystä" elämän ja tuonpuoleisen ikuisen elämän välillä. Marttyyrien hautapaikoista tuli paikkoja, joissa maallinen ja taivaallinen kohtaavat.

Paavi Damaso I (noin 305-384 jaa) käski jo 300-luvulla  tehdä korjaustöitä katakombeissa. Hän kirjoitti myös listoja marttyyreiden hautapaikoista jotka sitten kirjattiin pyhiinvaeltajien oppaisiin. Vatikaaniin rakennettiin luostareita ja hospitseja jotka toimivat pyhiinvaeltajien majapaikkoina. Useimmat pyhiinvaeltajat luonnollisestikin halusivat asua niin lähellä Pyhän Pietarin hautaa kuin mahdollista. 

Pyhän Agnesen pyhät jälkeenjäännökset alttarilla Sant'Agnese fuori le Muraan basilikassa.

Muita kuuluisia roomalaisia marttyyrejä olivat Pyhä Agnesen lisäksi Pyhä Laurentinus ja Pyhä Sebastiano, joiden hautojen päälle rakennettiin basilikat.

Ovi mikä johtaa basilikasta San Lorenzon/Di Ciriacan katakombeihin, Piazzale Verano 3.

 Bussit: 71, 310, 448, 545 ja 492 (suosittelen, tämä bussi on kätevin Roomassa liikuttaessa). 

 Raitiovaunut:  3BUS ja 19BUS, molemmat raitiovaunulinjat ovat nykyään bussilijoja!

San Lorenzon katakombi tai Santa Ciriacan katakombi on viisikerroksinen katakombi Via Tiburtina-kadulla San Lorenzo fuori le muran kirkon alla modernissa Tiburtinon kaupunginosassa. Tämä katakombi avataan vain tilauksesta/pyynnöstä Vatikaanin konttorista protocollo@arcsacra.va. 

HUOM! Vierailu voidaan järjestää enintään 15 hengen ryhmille, ja sen hinta on 250,00 €. Vierailuun sisältyy muistomerkin hoitajan läsnäolo muistomerkin huoltajuutta ja apua varten sekä arkeologin läsnäolo muistomerkin kuvittamista varten.

"A Dictionary of Saintly Women"-sanakirjan mukaan mainitaan pyhä Syriaca, joka kärsi marttyyrikuoleman viiden muun pyhimyksen kanssa Afrikassa. Mistä syystä nämä San Lorenzon katakombit ovat saanet Syriacan nimen, niin sitä en tiedä.

HUOM! Katakombit ovat  harvoin avoinna yleisölle ja vaatii usein erityistoiveita tai opastettuja kierroksia, jotka varataan etukäteen San Lorenzon seurakunnan toimiston kautta.

Hyvin lähellä tätä paikkaa sijaitsi Lorenzon/Pyhän Laurentinuksen hautapaikka, jonne keisari Konstantinus rakennutti porfyyrillä päällystetyn apsiksen ja ympäröi haudan hopeisella ristikolla.

Lisäksi Konstantinus rakensi ylärakenteeseen suuren, sirkusmaisen basilikan, jota kutsuttiin circumformiksi. Basilika oli yhdistetty marttyyrin hautaan portaita pitkin ja toimi ulkoilmahautausmaana.

Kuudennella vuosisadan lopulla paavi Pelagius II rakennutti toisen basilikan Pyhän Laurentiuksen haudalle katkaisten osan Gallariea ympäröivästä kukkulasta ja hautausmaasta. Tämän pyhän rakennuksen runko on edelleen säilynyt nykyisessä basilikassa, joka muodostaa apsis-alueen. Nykyinen rakennus pystytettiin paavi Honorius III:n (1216-1227) hallituskaudella.

Ovi johtaa kirkkosalista myös Di Ciriacan katakombeihin. Hautausmaa sijaitsee seinäkkäin San Lorenzo fuori le Muran basilikan kanssa, siis Pyhälle Lurentinukselle pyhitetty basilika jossa hänen pyhät jälkeenjäännöksensä sijaitsevat. Alttarin alla kryptassa on muutamien muittenkin marttyyrien reliikit.

San Lorenzon katakombit, Di Ciriaca, San Lorenzo fuori le Muran basilika, mikä on mielestäni ehdottomasti mielenkiintoisin Rooman kirkirkoista. Joten varaa käyntiin aikaa!

Pyhän Sebastianon arkku San Sebastiano fuori le Mura basilikassa, Via Appia Antican varrella.

Pyhän Helenan mausoleumi Via Labicana 205, missä Sant'Elena fuori Porta Prenestina kirkko on pyhitetty Santa Helenalle. 

Santa Helena  pyhän ristin kanssa

 Santa Croce in Gerusalemmen basilikan katolla

Pyhä Helena, keisarinna Helena, keisari Konstaninus Suuren äiti, Flavia Lulia Helena Augusta (noin 250-330) oli erittäin tärkeä henkilö koskien kristinuskon "syntymää" ja hänen vaikutuksestaan (ja painostuksestaan) hänen poikansa keisari Konstantinus Suuri teki kristinuskosta Rooman valtakunnnan uskonnon. Ilman näitä kahta historiallista henkilöä ei meillä tuskin olisi kristinuskoa lainkaan, ken ties...

Pyhän Helena Augustan patsas Pyhän Pietarin basilikassa

Helena matkusti Jerusalemiin vuonna 326-328 jaa. Keisari Konstantinus oli käskenyt hajoittaa pakanallisen ajan temppelit Golgata jotka keisari Hadrianus oli rakennuttanut. Hajoituksen yhteydessä löytyi kolme ristiä.

Pietro della Francescan kuvaus siitä tapahtumasta kun Kristuksen risti löydettiin Golgatalta.

Yhdessä risteistä luki Jeesus Nasaretilainen, Juudean kuningas. Risteistä löytyi myös kolme piikkiä. Helena oli paikalla kun Kristuksen risti identifioitiin. Löytöä pidettiin miraakkelina. Risti laitettiin sairaan naishenkilön päälle ja hän parani heti. 

Helena antoi pilkkoa ristin kolmeen osaan. Yhden osan hän antoi jäädä Golgatalle, (löytyy nykyään Pyhän haudan kirkosta Jerusalemista). Toisen osan hän lähetti pojalleen Konstantinopeliin ja kolmanen osan hän vei mukanaan Roomaan. Helena säilytti ristinpalan Rooman palatsissaan. 

Katekumenien, käännynnäisten, piti Jerusalemissa  suudella ristin palaa todisteeksi siitä että he olivat kääntyneet kristinuskoon. Vuonna 1009 Jerusalemin ristinpala kätkettiin koska se oli jo kerran varastettu ja mutta onneksi palautettu myöhemmin takaisin Jerusalemiin. 

Titulus Crusis, Santa Croce in Gerusalemmen kirkko, reliikkikappeli, Rooma

Tämä on luultavasti se taulu, Titulus Crucis, joka oli naulattuna Jeesuksen ristillä ja jossa luki INRI, Jeesus Nasarettilainen, Juudean kuningas.

Vuonna 1998 antoi Vatikaani ristinpalan tutkittavakasi israelilaisille asiantuntijoille. Varsinkin tuo merkkitaulu, Titulus Crusis, jonka Helena toi mukanaan on melko varmasti peräisin ensimmäiseltä vuosisadalta jaa, siis Jeesuksen ajalta. Jerusalemin piispa Pyhä Cyrillus kertoi vuonna 349 että Kristuksen risti on jaettu useanpaan reliikkiosaan. Useat henkilöt joista myöhemmin tuli pyhimyksia halusivat Kristuksen ristireliikin haltuunsa. 

Jan Van Eyck'in kuvaus jossa nähdään Helena mukana kun ristiä tutkitaan Golgatalla.

Bysanttilainen ikooni jossa Konstantinus ja Helena sekä Kirstuksen risti. Ikooni löytyy nykyään Bulgariasta.

Helena toi mukanaan Jerusalemista  palan Jeesuksen kehtoa ja ristiä sekä monia muita reliikkejä. Hän toi jopa portaat joita pitkin Jeesus kiipesi polvillaan Pontius Pilatuksen eteen. Portaat sijaistevat nyt Scala Santassa, San Giovanni Lateranon lähellä sijaitsevassa, erittäin pyhässä kappelissa. Helena matkusti ympäriinsä Palestiinassa ja kokosi reliikkejä.

Santa Croce in Gerusalemmen basilikan pääalttarin kupoli ja takaseinä on koristeltu maalauksilla jotka kertovat Helenan matkasta Jerusalemiin ja Golgatalle.

Suurin osa reliikeistä löytyy Santa Croce in Gersalemmen basilikan, Basilica Santa Crucis, pyhän Jerusalemin ristin kirkon reliikkikappelista, joka on osa Helenan asuntoa Palazzo Sessorianoa. 

Palatsista tuli Helenan kuoleman jälkeen kartusiaaniluostari. Pyhän Ristin basilika siis rakennettiin palatsin yhteyteen. Alkuperäinen kirkkorakennus oli nimeltään Santa Croce Basilica Eleniana o Sessoriana.  Nykyinen kirkkorakennus on 1700-luvulta. 

Titulus Crucis

Tämä kerrotaan olevan osa Jeesuksen rististä mille hänet ristiinnaulittiin. Santa Helena sanoi sen tuoneensa Jerusalemista.

Reliikkikappeli

Santa Croce in Gerusalmme (Jerusalemin Pyhän ristin basilika) basilikan reliikkikappeli. 

Titulus crusia oikealla

Reliikkejä on kahdenlaisia. Osa on marttyyrien tai pyhimysten ruumminosia, luita, hiuksia jne ja osa taas on esineitä jotka ovat kuuluneet marttyyrille tai pyhimykselle tai esineitä jotka ovat tavalla tai toisella olleet kosketuksissa marttyyreihin tai pyhimyksiin. 

Reliikkeistä tuli keskiajalla kauppatavaraa. Useat eurooppalaiset kirkot halusivat reliikkejä kirkkoihinsa. Esimerkiksi Pyhän Stefanon reliikkejä löytyy noin tuhannesta eurooppalaisesta kirkosta. Pyhiinvaeltajat halusivat myös Roomaan matkallaan saada hankituksi jonkinlaisen reliikin mukaansa kotiin. Jeesuksen, Paavalin, Pietarin ja muutamien muittenkin relikkkejä ei paavit myyneet muualle. Ne pysyivät Roomassa.

Pyhän Pietarin ketjut San Pietro in Vincolin basilikassa.

Pyhän Johannes Kastajan reliikki,

 La Salle järjestön päämajassa, Via Aurelia 476

Luostarissa voi myös yöpyä. Casa per Ferie La Salle tarjoaa myös retrettejä ja loistavat konferenssimahdollisuudet. Heillä on 120 yhden-kahden ja kolmenhengen huonetta kaikkine mukavuuksineen. Ruokasalissa tarjoillaan aamiaista, lounasta ja pävällistä oman valinnan mukaan.  Cornelian metroasema sijaitsee aivan luostarin lähellä ja metrolla pääsee nopeaan 

San Gregorio di Nazianzenon arkku Pyhän Pietarin basilkassa

Pyhä Gregorio di Nazianzeno toimi arkkipiispana Konstantinopelissa. Hän kuoli vuonna 390 jaa. Hänet haudattiin ensin lapsuuden sijoilleen Kappadokiaan, nykyiseen Turkkiin. Osa hänen jälkeenjäännöksistään on Istambulissa. Osa reliikeistä tuotiin Roomaan, luultavasti nunnien mukana. Santa Maria in Campo Marzion nunnaluostarin viereen rakennettiin oma kappeli Pyhää Nazianzenon reliikkejä varten. 

Pyhän Pietarin basilikaan rakennettiin oma alttari Pyhän Nazianzenon jälkeenjäännöksille 1500-luvulla ja alttarille laitettiin Madonna del Soccorson ihmeitä tekevä ikooni. Pyhä Nazianzeno oli ensimmäinen pyhimys joka sai kunnnian sijaita näinkin lähellä Pyhää Pietaria. Vuonna 2004 avattiin sinetöity kupariarkku paavi Johannens Paulus II:n testamentin mukaan ja arkusta poistettiin Pyhän Nazianzenon sydän.Sydän annettiin lahjkasi Konstantinopelin ekumeeniselle patriarkalle, Bartolomeus I:lle.

Toisen Konstantinopelin patriarkan San Giovanni Crisostomon reliikit sijaitsivat myös pyhän Pietarin basilikassa 1500-luvulla. Alunperin hänet haudattiin myös kotikonnuilleen, nykyisen Turkin alueelle. Osa Pyhistä jälkeenjäännöksistä kuskattiin Konstantinopeliin, Santi Apostolin kirkkoon. 

Pyhän Crisostomon arkku oli tehty lyijystä ja se oli asetettu sitten puuarkun sisään. Vuonna 2004 avattiin tämäkin arkku ja Pyhän Crisostomon sydän poistettiin arkusta ja annettiin paavi Johannes Paulus II:n testamentin mukaan Konstantinopelin patriarkalle, Bartolomeus I:lle.

Konstantinopelin ekumeeninen patriarkka Bartolomeus I saapui Roomaan 26. marraskuutaa vuonna 2004. Samaan aikaan saapui Roomaan juhlistamaan tapausta kahdeskan muutta korkea-arvoista patriarkkaa. Tämä oli suuri kirkollinen tapahtuma kun yhdeksän ortodoksista arkkipiispaa tapasivat Paavi Johannes Paulus II:n samanaikaisesti Roomassa. Patriarkkojen lisäksi juhlallisuuksissa oli mukana useita suurlähettiläitä, kardinaaleja, pappeja jne. Lauantaina 27. marraskuuta kello 11.00 pidettiin juhlajumalanpalvelus Pyhän Pietarin basilikasssa jonka yhteydessä arkkipiispa Bartolomeus I:n sai pyhimysten jälkeenjäännökset albasterirasioissa. Tilaisuus televisioitiin mm USA:n ja Kreikkaan. Neljä henkilöä saattoi reliikit Istambuliin yhdessä arkkipispan kanssa.

Pyhät reliikit ovat vieläkin tärkeä osa katollista kirkkoa ja uskontoa. Tässä mainitsin vain muutamista.

San Sebastiano fuori le Mura

Piazza Mastai

Piazza Mastai, Trastevere, Viale Trastevere, Mastain raitiovaunu pysäkki

Mastain tori ei ole oikeastaan mikään ihmeellinen tori ja kuitenkin se on kulttitori, tavallaan. Torilla on oma historiansa ja se on rakennettu kaikkien sääntöjen mukaan huolella ja harkiten. Tori on rakennettu paavi Pio IX:n/Pius IX:n Giovanni Maria Mastai-Ferretin kunniaksi. Hän toimi paavina 1800-luvun lopulla, vuosina 1846-1878, peräti 31 vuotta. 

Giovanni saapui Roomaan opiskelemaan filosofiaa ja teologiaa mutta palasi pian kotikonnuilleen Volterraan koska Roomassa oli levotonta. Nimittäin Napoleon I liitti Kirkkovaltion omiin hallintoalueisiinsa. Giovannista piti tulla Kirkkovaltion sotilas mutta hän sairastui epilepsiaan ja näin ollen sai jättää sotilasvirkansa. Hän opsikeli papiksi jonka jälkeen hänet lähettiin Chileen ja Peruun lähetyssaarnaajaksi. Sieltä palattuaan hänestä tehtiin Spoleton arkkipiispa. 

Paavina hän oli erittäin laupias ja uudistusmielinen. Hän ensitöikseen vapautti poliitiset vangit. Hän organisoi Kirkkovaltiota niin että valtio sai oman perustuslain, parlamentin ja hallituksen. Hän menetti kuitenkin valtansa Roomassa väliaikaiseti mutta sai sen takaisin. Pääministeri tapettiin ja näin paavi Pio IX oli taas yksinvaltias. 

Se oli paavi Pius IX joka laati uuden dogmin Neitsyt Marian tahrattomasta sikiämisestä. Hän avasi uudestaan rautatiet jotta pyhiinvaeltajat pääsivät taas Roomaan. Hän loi myös listan harhaopeista. Paavi Pio IX kutsui myös koolle ensimmäisen Vatikaanin kirkolliskokouksen.Kirkolliskokouksessa laadittiin oppi jonka mukaan Paavi on erehtymätön, mutta vain kun paavi puhuu ja saarnaa ex catedra. Kirkkovaltio oli hajoamaisillaan ja Italia oli melko yhdistynyt lukuunottamatta Roomaa ja Veneziaa. Kuningas Vittorio Emanuele II di Savoia istui Roomassa vaikka se ei kuulunutkaan kuninkaan hallintoalueisiin.

Valokuva Pyhän Pietarin torilta 25.pv huhtikuuta vuonna 1870, kun juhlittiin Italian yhdistymistä. Rooma liitettiin väkisin sotimalla yhdityneeseen Italiaan vuonna 1870. Paavi ja katolinen kirkko menetti valtansa kahdeksan vuotta ennen paavin kuolemaa. Paavi väitti olevansa Vatikaanin vanki. Hän julisti uudet vallaniptäjät pannaan ja kielsi katollisten osallistumasta Italian politiikkaan. Ristiridat paavin ja yhdistyneen Italian välillä kesti vuoteen 1929 saakka jolloin Mussolini kirjoitti alle Lateraanisopimuksen sen aikaisen paavin Pio XI:n Achille Rattin kanssa. Näin Vatikaanista tuli oma suvereeni valtionsa.

Arkkitehti Andrea Busiris suunnitteli ja valmisti vuonna 1865 suihkulähteen torille joka sai nimensä Paavi IX Mastai-Ferrettin mukaan ja hänen kunniakseen. Tori on tuulahdus entisiltä ajoilta. Hieman kolkko ja avara tunnelma mutta sen huomaa heti ettei tori ole sentään ihan mikä tori tahaansa. Tori on elegantti. Tori on katettu sanpietrineillä, Roomalle tyypillisillä katukivillä, jotka on valmistetu traventiini kivestä. 

Tori on puoliympyrän muotoinen. Taaimmaisena seisoo entinen tupakkatehdas ja tehtaan työläisten asuinrakennuksia. Aluneprin Viale Trasteveren puoleisella sivulla oli rauta-aita ja -portti sekä vesiposti jonne vesi juoksi Asqua Paolan suurelta suihkulähteeltä Gianicolon rinteellä. Samasta akveduktista juoksi vesi myös tupakkatehtaaseen ja asuntoloihin. 

Tupakkatehdas, entinen Palazzo del Monopolio dei Tabacchi, nykyinen Palazzo dell'Infomazione, on uuskorjattu yksityisin voimin ja siinä sijaitsee nykyään kongressi- ja näyttelyhallitilat.

Torin reunalla sijaitsee Teresa Spinelli niminen uskonnolinen instituutti, luostari ja jonka tiloissa sijaitsee infanzia (esikoulu?) sekä koululuokat secondaria ja primaria (ala-ja yläasteen peruskoulu?). Koulua on jo käyty sata vuotta tässä luostarissa. 

Iltapäivällä saa lapset opleskella iltapäiväkodissa luostarin tiloissa. Siellä on tarjolla monenlaista toimintaaa lapsille, kuten opetella latinankieltä, opetella käyttämään tietokonetta, rippikoulutoimintaa (vapaaehtoinen kuten uskontokin kouluissa), teatteria ja dramatiikkaa, urheilua ja voimistelua sekä tutustumisikäyntejä Rooman historiallisissa kohteissa nunnan ja opettajan kanssa. Kaiken tämän lisäksi voi opetella espanjaa ja englantia, soittamaan instrumenettejä jne.  

Isommat lapset jotka ovat koulun/luostarin tiloissa pitemmät ajat saavat aamiaisen, lounaan ja välipalan. Koulut ja päiväkodit sijaitsevat perinteisesti nunnaluostareissa mutta aivan uusia ja moderneja koulurakennuksiakin löytyy. Koulutoiminta, sairaalat ja apteekit sekä kirjojen painaminen on alun alkaen saanut alkunsa luosteiden tiloissa.

 

  Paavi Pius IX Mastai Ferretti

Pius IX oli ensimmäinen paavi joka tuli valokuvatuksi. Mastai-Ferrettin aatelissuku ei ole roomalaista alkueperää eikä suvulla ole ollut omaisutta eikä vaikutusvaltaa Roomassa. Paavi oli ainoa suvun jäsen joka asui Roomassa ja kuoli Roomassa. Hänet on haudattu San Lorenzo fuori le Muran basilikaan Roomassa.

Piazza Mastai on ihana rauhallinen tori levähtää

Tori suihkulähteineen on uuskorjattu vastikään vuonna 1996 varovaisella kädellä. Työt vei neljä kuukautta. Suihkulähde oli todellakin likainen ja töhritty maaliväreillä. Uuskorjaukset tuli maksamaan puoli miljoonaa euroa. Piazza Mastai on todella rauhallinen ja hiljainen tori vaikka se sijaitsee erittäin vilkkaasti liikennöidyn kadun Viale Trasteveren varrella. 

Torin toisella reunalla kulkee Viale trasteverne katu ja toisella via Via delel Lucen katu, mikä on erittäin rauhallinen katu ja mikä on yli puoli kilometriä pitkä katu.

Mastain torin luona pyshtyy myös bussi H, mikä kulkee Temrinin rautatieaseman ja Aurelion taajaman väliä. 

Mastain torin kulmalla sijaitsee halpa pizzeria Sessamo Trastevere, mistä saa pizan lisöki ihania hampurilaisia. Seuraavalla kadun kulmalla sijaitsee pizzeria PizzaRE. Kaukana ei sijaitse Rooman ehkä suosituin pizzeria Ai Marmi, ja sen lisäksi MrKebab, turkkilainen kebab-ravintola. Kaikki nämä ravintolat ovat avoinna myöhään yöhön.

Garbatella

Policlinicon metroasema/Viale Regina Margherita

Viale Regina Margherita/Piazza Sassari josta nousin metroon ja matkustin Laurentinaan päin menevällä metrojunalla Garbatellaan, vain yhden aseman välin.

Matkustan erittäin harvoin metrolla joten tämäkin on kokemus sinäänsä. Olenhan minä sentään metrolla kulkenut muissa kaupungeissa kuten Pariisissa ja Tukholmassa. Tukholmassa metro on aivan välttämätön. Asemiakin on 100 ja uusi valmistetaan kaiken aikaa. Mutta Roomassa on bussi ollut minulle paljon parempi vaihtoehto, koska Roomassa on vain kaksi varsinaista metrolinjaa.

Metroasemalla oli näin lauantaiaamuna hyvin rauhallista. Kiinnitin huomioni seinällä olevaan tauluun joka kertoo että Roomasta löytyy neljä englanninkielistä peruskoulua.

Roomalainen metrovaunu voi näyttää tämmöiseltä

Garbatellaan pääsee myös mukavasti bussilla 673 joka lähtee Zama'lta, läheltä Porta Latinaa ja kulkee Piazza San Giovanno in Lateranon,Via Claudian, Colosseumin, Circo Massimon, Testaccion ja Piramidin kautta Garbatellan sydämeen, Via Rho'lle.

Toinen bussi jolla pääsee mukavasti Teatro Marcellon pysäkiltä on bussi 715. Tämä bussi kulkee Garbatellan itäiseltä puolelta ja jatkaa sitten siitä matkaansa vielä pitkän tovin aina Laurentinaan saakka, siellä Ballarinin päätepysäkille. Myös bussi 716 kulkee Garbatellan kautta. Bussi 715 kulkee suurin piirtein samaa reittiä. mutta Garbatellan läntistä reunaa.

 Garbatella, joka on osa Roma Capitalen kapupunginosasta VIII

Garbatella sijaitsee vain kolme kilometriä Rooman keskipisteestä, Piazza Venezialta. Garbatella on vain noin yhden neliökilometrin suuruinen alue.

Garbatellaa on helpointa lähestyä metrojunalla, vaikkakin metroasema sijaitsee Garbatellan luoteisessa kulmauksessa. Ostiensen iso rauatieasema sijaitsee Garbatellan pohjoispuolella ja Ostiensen korttelisto Garbatellan eteläpuolella. Näin kävi kun Garbatellaa alettiin rakentamaan vuonna 1920 Ostiensen keskelle. Molemmat alueet kuuluvat kuitenkin samaan Roman kunnan kapuningosaan VIII. 

Näitten lisäksi kapunki jaettaan ns municiopihin, joa käytännössä takoittaa kunnanosia. Municipiot ovat poliittisesti jaettuja kaupunginosia, joilla ei turisteille tai tilapäisesti Roomassa asuville ole merkitystä. 

Garbatella siis kuuluu poliittiseen ja halinnolliseen osa-alueeseen VIII. Grabatella kuuluu maantieteellisesti korttelistoon QX-Ostiense, missä Q tarkoittaa quartiere/korttelisto.

Tämä Rooman kunnan/Capitalen jako eri alueisiin on hyvin sekava ja  loppujen lopuksi tavalliselle ihmiselle vähemmän tärkeä seikka. Keskellä kaupunkeja kaupunginosia kutsutaan nimellä rione, joita on 12,  ja sen ympärillä alueet ovat nimeltään korttelistoja, joita on 35.

Molemmin puolin Garbatellaa kulkee kaksi Rooman suurta ajoväylää Via Ostieense ja Via Cristoforo Colombo. Molemmilta teiltä pääsee myös Garbatellaan. Rautateiden ylitse kulkee kolmekin siltaa Via Ostienselle. 

Vie di Sette Chiese/seistemän kirkon katu johtaa Garbatellaan.

Tämä pitkä tie (yli 3 km), mikä yhdistää suoraan Via Ostiensen varrella sijaitsevan San Paolo fuori le mura -basilikan Via Appian varrella sijaitsevaan San Sebastianon basilikaan ja ylittää Via Ardeatinan Fosse Ardeatinen lähellä, kulkee alueen läpi, johon ovat vaikuttaneet kristinuskon ensimmäisten vuosisatojen tärkeimmät katakombit.

Via Christoforo Colombon kautta ei kannata oikein tulla, jos ei satu tulemaan omalla autolla. Mutta jos sattuu olemaan Via Appia Anticalla ja siellä esimerkiksi Domitillan katakombeilla, niin siitä kulkee ohitse Via Sette Chiesen pyhiinvaellusreitti, jota pitkin pääsee mukavasti vaikka kävellen Garbatellaan. Via Sette Chiese lähtee siis Via Appia Anticalta ja sieltä on matka Garbatellan keskustaan noin 2,5 kilometriä. 

Santi Isidore e Eurosian kirkko, toiselta nimeltä La Chiesoletta, Via delle Sette Cheiese 101

Kirkko on avoinna maanantaista lauantaihin klo 16.30–19.30. Sunnuntaisin suljettu.

Metroasemalta on meko pitkä matka kävellä tänne. Mutta matkan varrella voi ihailla kaunista ja viihtyisää Garbatellaa. Lähin busspsysäkki  on  Macinghi Strozzi, puistoalueen eteläpuolella missä pysähtyy bussi 715, mikä lähtee tänne Rooman keskustasta.

Kirkko sijaitsee Giardino Monsignor Desiderio Nobelsin pienen pusitoalueen reunalla. Tämä alue on erittäin kotoisaa ja viihtyisää. Voisin vaikka muuttaa sinne. Eipä silti, koko Garbatella on viihtyisä ja hyvä asuinalue.

Kirkon sisällä vierailijat voivat ihailla erilaisia ​​taideteoksia, kuten freskoja ja veistoksia, jotka kertovat pyhimysten ja marttyyrien tarinoita. Yksi erikoisuuksista on vanha puinen krusifiksi, jota uskovat pitävät pyhänä esineenä. Kirkko tunnetaan myös pyhiinvaeltajien lämpimästä vastaanotostan. Jokainen vierailija viihtyy  kirkon ilmapiirissä. 4. päivä toukokuuta on kirkon juhlapäivä.

Monsignor Nicolai rakennutti rakennuksen vuonna 1818 maatilansa työväelle "Via Paradisin" varrelle, jonne hän matkusti "Seitsemän kirkon vierailun" aikana.

Sisäänkäyntioven on sanottu olevan Valadierille kuuluva, ja pylväskäytävässä voi ihailla kolmea kipsireliefiä, joiden uskotaan olevan Antonio Canovan töitä. 

Vuonna 1889 oratoriopappi Generoso Calenzio osti hieman rapistuneen kirkon ja kunnosti sen. Ajan myötä kirkkoa pidettiin liian pienenä, ja lähelle rakennettiin uusi kirkko, San Filippo Neri.

Tämä reitti on erittän suosittu ikivanha kävelyreitti, jota pyhiinvaeltajat ovat kautta aikojen tallanneet. Aikoinaan se oli van talalttu polku. Bussi 716 käy kääntymässä melko lähellä Domitillan katakombeja ja ajaa siitä sitten Garbatellan kautta Teatro Marcelolle keskelle kapunkia.

Saavuin Garbatellaan ja ensimmäisenä tuli vastaan useita korkeita kerrostaloja. Nämä ovat uudempia rakennuksia kuin varsinaiset alkuperäiset rakennukset 1920-luvulta.

Olen kerran aikaisemmin käynyt pikakäynnillä Garbatellassa mutta siitä on jo kauan aikaa. Ihmettelenkin suuresti etten ole saanut aikaiseksi mennä Garbatellaan aikaisemmin.

Tämän kertaisen reissun tein syyskuussa. Tämä resissu oli todellien yllätys. Garbatella on erittäin viihtyisä ja rauhallinen kaupunginosa, joka sijaitsee lähellä keskustaa, ja silti on kuin ihan oma pieni kaupunkinsa. 

Kuvassa oleva rakennus sijaitsee Piazza Benedetto Brinin varrella. Tämä oli ensimmäinen tori ja ensimmäinen rakennus joka rakennettiin Garbatellaan. Tori on pieni mutta sen vieressä sijaitsee puisto nimeltä Parco Brin, jossa on lasten leikkipaikka. 

Parco Brinin eteläpuolella sijaitsee toinekin puistoalue nimeltä Parco di Commodilla, vain Via del Sette Chiesen katu/tie kulkee siinä puistojen välissä. Parco Brinin puisoista kulkee leveät portaat alas sillalle joka kulkee junaratojen yli Via Ostienselle. Via deo Sette Cheise'äkin pitkin pääsee junaratojen tosielle puolen Via Ostienselle. Nimitääin juuri siinä kohtaa junanradat painuvat maanalle.

Via Ostiense varrella, pienen sivunkadun Via Giuseppe Libettan varressa, sijaitsee useampi yökerho kuten Saponeria, Goa Club ja Discoteca Giri Roma.

Parinsadan metrin päässä kaupunkiin päin sijaitsee ravintola Doppiozeroo, Via Ostiense 68. Doppiozeroo on kaiket päivät auki kello 7.00 aamusta kello 02.00 yöhön. Täällä saa amiaista, lounasta, päivällistä, kahvia ja välipalaa. Oma leipomo liepoo tuoretta leipää kaiket päivät. Tänne voi viedä lasetkin syömään. Takuulla löytyy kaikille jotain mieleistä. Viihtyisä. Noin 400 mteriä Piramiden metroasemalta ja noin 500 metriä Garbatelan metroasemalta.

Piazza Benedetto Brini

Via Alberto Guglielmotti

Kun jatkaa eteenpäin  Via Alberto Gugglielmottia (kuvassa) niin Via delle Sette Chiese'n kuja tulee kulman takaa, joka on tässä kohtaa kävelykatu.

Via delle Sette Chiesen katualttari

Siitä voi katualttarin kohdalta kääntyä vasemmalle. Ihastuttava Via delle Sette Chiesen kujaa pitkin sitten eteenpäin kunnes tulee Via Cristofo Colombo'lle. Juuri ennen sitä sijaitsee Catacombe di Commodilla, Via delle Sette Chiese 42. Pitää ottaa huomioon että osa Via delle Sette Chiesen tietä on siinä välillä nimeltään Via A Macinghi Strozzi. Katakombit eivät ole avoinna mutta soittamalla ja varaamlla ajan voi saada ne nähdä. Katakombin omistaa Vatikaani.

Via delle Sette Chiese on entinen pyhiinvaeltajien käyttämä tie jonka he tallasivat matkallaan Via Appia Anticalta San Paulo Fuori le Muran basilikaan, joka on rakennettu Pyhä Paavalin haudan päälle.

 Giro di sette chiese

Pyhä Filippo Neri ja Pyhä Carlo Borromeo houkuttelivat 1500-luvulla pyhiinvaeltajia Roomaan ja ohjasi heidät kävelemään seitsemän kaikista tärkeimmän basilikan kautta pyhiinvaellus matkallaan. Tästä tuli perinne, Giro di Sette Chiese, perinne joka jatkuu vieläkin. 

Käytävät kirkot ovat San Piatro in Vtaicano, San Pualo fuori le mura, San Giovanni in Laterano, San Lorenso fuori le mura, Santa Maria Maggiore ja San Sebastiano fuori le Mura. Kierroksen voi tehdä yksin, yhdessä tai ryhmässä, ihan miten vaan. Kaikista parasta on vuokrata polkupyörä sillä kävellen reitti voi olla monelle liian pitkä. Mikään ei estä yöpymästä välillä.

Catacombe di Commodilla, Via delle sette Chiese 42
Ikävä kyllä suljettu tällä haavaa.

Jos jatkaa eteenpäin Via delle Sette Chieseä niin 400 metrin päässä sijaitsee muita katakombeja ja ensin tulee Domitillan katakombit. San Calliston ja  San Sebastianon katakombit ovat siinä sitten lähellä Via Appia Antican varrella.

Casa per ferie Ancello del Santuario

Jos lähtee Via Alberto Guglielmottia pitkin toiseen suuntaan, pohjoiseen päin ja seuraavassa kadunristeyksessä kääntyy vasemmalle niin siinä tulee vastaan Piazza Giancarlo Vallauri. Torin reunalla sijaitsee kirkko ja kirkon takana Via David Salinierillä sijaitsee luostari josta voi opiskelijat ja turistit vuokrata huoneita. Luostari sijaitsee hyvin lähellä Garbatellan metroasemaa mutta päästäkseen metroasemalta luostariin, on kierrettävä Parco Caduti del Maren puistoalue ympäri.

Garbatellasta matkustaa metrolla muutamassa minuutissa keskikaupungille. Teatro Marcellolle kulkevan bussin 715 pysäkki on vain sadan metrin päässä luostarista. Tämä on aivan loistava yöpymispaikka. Luostarilla on yleisiäkin tiloja, sisäpiha puistoineen, Tv-huone, lapsille leikkipaikka pihalla, ilmainen parkkipaikka, terasseja, juoma-ja kahvileipä- ja makeisautomaatteja ja sun muuta. Luostarilla on myös iso turvallien parkkipaikkansa.

Muuten... kehätieltä GRA on helppo tulla omalla autolla Autostrada Fiumicinoa pitkin lähelle Marconin metroasemaa, josta sitten on helppo löytää Garbatellaan. Via del Marea ja sitten Via del Ostiensea pitkin noin 2,5 kilometriä suoraa tietä luostariin. Suosittelen luostaria yöpymispaikaksi, varsinkin omalla  autolla matkaaville.

Italialainen arkkitehti Gustavo Giovannoni Marcello Piacentinin avustamana sai suunniteltavakseen uuden modernin asuinalueen Rooman historiallisen keskustan eteläpuolelle. Työläisväki tarvitsi asuntoja 1920-luvulla. Arkkitehti 

Ugo Oljettin jälkeen pidettiin Giovannonia sen ajan parhainpana arkkitehtinä. Giovannonista tuli arkkitehtuurin professori vuonna 1913. Hän oli ennen kaikkea innovatiivinen. Hän oli ensimmäisä ns ambientalismo ideologian, ympäristösuojelun ja egologismin edustaja. Muita Gustavo Giovannonin töitä on entinen Peronin oluttehdas, jonka modernisoidussa rakennuksessa sijaitsee Museo Macro, Via Nizza 123. Toinen suurempi kohde on Città Giardino Aniene, Via Nomentanan varrella ja samalla alueella sijaitseva SS Gustodi Angelin kirkko.

Marcello Piancentini johti myös sitä arkkitehtiryhmää jotka suunnittelivat EUR:n alueen Garbatellan eteläpuolelle. Testaccion ja San Saban asuinalueet kunnostettiin ennen kuin Garbatellaa alettiin rakentamaan.

Tänne on rakennettu monenlaisia rakennuksia, useammankin arkkitehdin luomuksia. Arkkitehti Innocenzo Sabbatini suunnitteli Garbatellaan eräänlaisia asuntoloita asunnottomille poikamiehille. Il Albergo Rosso on yksi esimerkki siitä. Myöhemmin rakennus korjattiin perheasunnoiksi. 

Garbatella rakenttiin 1920-luvulla fasismin ajalla, ja fasimi suosi erityisesti arkkitehtuuria. Ideologialle tehtiin kulissit. Garbatella ei ole suinkaan ainoa alue Roomassa jonka fasistit rakensivat, EUR on toinen kapunginosa, joka syntyi sillä ajalla. Fasistien oma arkkitehti Gustavo Giovannoni. Täällä olen kertonut EUR'sta. Myös Salarion alueella on fasismin ajalla rakennettuja rakennuksia.

Siitä lähtien Garbatella on ollut poliittisesti erittäin aktviinen kaupunginosa. Fasistijohtaja Mussolini suuniteli kaupungin oman mallinsa mukaan. Paraatikatu Via dei Imperiaalin rakennutti Mussolini itseään ajatellen.

Garbatella on nykyään työläiskorttelisto. Tapasin muutamia vastaantulijoita. Olin jo kävellessäni menettänyt ilmansuunnasta ja kysyin neuvoa että mihin suuntan on lähdettävä jos haluaa päästä Roomaan. Ensimmäinen vastaantulija mongersi jotain olevansa venäläinen. Seuraavat vaikuttivat olevan erittäin eristäytyneitä, vaikka heillä oli auto käytettävänään, eikä hekään tieneet miten pääsee Roomaan. Lopulta menin erääseen myymälään, mutta hekään ei osanneet sanoa missä olisi lähin bussipysäkki. Tämän erityneisyyden huomaa usein Roomaasa.

Täältä Gianni Porcellinin sivuilta löytyy paljon hienoja valokuvia Garbatellasta!

Italian kuningas Vittorio Emanuele III Savoia (kuningas vuosina 1936-1941) kävi asettamassa peruskiven Garbatellan allueen rakennusmaalle vuonna 1920. Garbatella sijaitsee vanhan Via Ostian tien varrella, jota pitkin päästiin ainakin alkuun liikkumaan kaupungille, jossa suurimman osan garbatellalaisten työpaikoista sijaitsi. Garbatellan metroasemalle on ehkä vajaat kolme kilometriä Colosseumilta etelään. Siinä on vain Circo Massimon ja Piramidin metroasemat välissä.

Garbatella sai ensin nimekseen Borgata Giardino Concordia, mutta kansalaiset väsyivät moiseen nimeen ja alkoivat kutsua asuinaluetta nimellä La Garbatella. Garbatella kuullostaakin hyvin söpöltä nimeltä. Fasistisella ajalla yritettiin nimi vääntää Remuria'ksi, joka olisi viitannut Rooman alkuperään, Remukseen, Romuluksen veljeen. Mutta Garbatellan vasemmmistolaistyöläiset eivät  sitä hyväksyneet.

Garbatella on esimerkki italialaisesta borgata giardino-tyyppisestä asuinalueesta, englantilaisesta Garden City. Löydettiin sopivat maa-alueet vanhan Via delle Sette Chiesen pyhiinvaeltajien tallaaman tien molemmilta puolin. Pyhiinvaeltajat kävelivät San Sebastianon basilikalta Via Appia Anticalta San Paulo Fuori le Muran basilikaan, ja Garbatella rakennettiin näitten kahden kuuluisan basilikan välimaastoon. 

Garbatellan keskustasta on vain hivenen pitempi matka San Paulo Fuori le Muran basilikaan ja  San Sebastianon basilikaan Via Appia Anticalla, kuin Garbatellan metroasemalle, siinä noin 600-800 metriä.

Garbatellan rakennukset ovat erittäin mielikuvitusta kiehtovia. Rakennuksissa on yksityiskohtia, joissa katse voi levätä. Sisältä päin asunnot ovat modernioituja.

Nämä käppyräiset ja usein miten vinoon kasvavat pinjapuut ovat aina hauskoja. Ne saavat  minut hyvälle tuulelle ja hymyilemään.

Garbatella kuuluu Ostiensen korttelistoon, joka on Rooman kunnan korttelisto numero X. Garbatella sijaitsee zona 11 C:ssa. Täällä asuu noin vajaat 50000 asukasta. Sen huomaa  melko pian että garbatellalaisilla on oma paikallinen identtiteettinsä. He ovat myös erittäin ylpeitä omasta asuinalueestaan. Missään muualla Roomassa en ole tainnut päästä juttuun niin helposti ja niin monen henkilön kanssa.

Näin lauantaiaamupäivällä ei juuri autoliikennettä ollut. Kun poikkesin paikalliseen mercatoon/kauppahallin niin sietä löytyi perheenemäntiä viikonloppuostoksilla. 

Piazza Giovanni di Triora

Garbatella on kuulu hyvistä ja kohtuuhintaisista ravintoloistaan ja kahviloistaan. En käynyt missään syömässä, mutta löysin  hyvin  pienen paikallisen alimentarian/ ruokakaupan, jonka omistaja tekaisi minulle tuoreesta sämpylästä voileivän. Hän jopa leikkasi leikkelekoneellaan (aivan puhtaalla) minulle pari isoa kinkkusiivua sämpylän väliin ja voiteli leivänpuoliskoille voita. Harva kauppias se alkaisi tekemään asiakaalleen voileipiä. Kauppa sijaitsee tuossa kuvassa oikealla olevassa rakennuksessa. Vaikka epäilen ettei myymälää ole enää jäljellä, vaan siinä on ravintola. 

Mercato Garbatella

Paikalliset maanviljelijät myyvät tuotteitaan Garbatellan vasta korjatussa ja modernisoidussa mercatossa. Uusi mercato vihittiin käyttöön keväällä ja itse sen aikainen sindaco, kaupunginjohtaja Gianni Alemanno oli paikalla. (Nykyinen sindaco on nimeltään Ignazio Marino, erittäin mielenkiintoinen henkilö, josta lisää toisten).Mercatossa myydään enimmäkseen biologisestiviljeltyjä tuotteita. Mercato on avoinna vain lauantaisin  kello 9-18 ja sunnuntaisin kello 9-14. 

 Katualttari

Via Giovanni Ansadlon poikkikatu Via Carlo Randaccio on erittäin söötti katu. Tämä katu taitaa sittenkin olla se kaikista kaunein... Suosittelen kävellä päästä päähän. Katu lähtee Piazza Eduardo Masadalta, kohtaa ihanan Via Domdenico Chiodin kadun ja katu päätyy pienelle näköalatasanteelle.

Via delle Sette Chiese vasemmalle ja Via A Macinghi Strozzi oikealle. Kuva on otettu Largo delle Sette Chieseltä. Largolta löytyy pankki, apteekki, hotelli, kahviloita, ravintoloita myymälöitä ja penkkejä istuskella. Vaikuttaa olevan paikallisten eläkeläisten kohtaus- ja juttupaikka. Hotellin vieressä Pizzeria /Tavola Calda/Kebaberia paikka jossa varmasti kannattaa syödä. Luultavasti paikallistenkin suosima paikka.

 Bussia odotellessani nappasin kuvan... 

Farmacian/apteekin, löytää helposti tästä merkistä, jossa näkee myös lämpötilan. Roomassa mekein kaikilla apteekeilla on samanlainen kyltti, vaikka useimmat apteekeista omistaa lääkärit. Lääkäreillä on niin huonot palkat Italiassa että sivubisnes on hyvään tarpeeseen. 

Tässä seisoskelin aikani ja odotin bussia, eikä bussia näkynyt. Roomassa bussinodotus vaatii kärsivällisyyttä. Lopulta kyllästyin ja läksin kävelemään. Ketään ei ensin tullut vastaan, mutta sitten kohtasin nuoren parin ja kysyin heiltä että mihinkä suuntaan minun pitäisi mennä jotta pääsen mertosasemalle. He sanoivat että he eivät tiedä, he ovat tulleet Venäjältä. Noh, jatkoin matkaani ja löysin kioskikojun. 

En ollut lainkaan varma että missä oikein olin. En omistanut edes sellaista kännykkää, josta olisin voinut tarkistaa, saatikka että olisi tullut mieleen ottaa kartta mukaan. Toisaalta ex tmeporee retket ovat usein antoisimpia. Kioskin pojalla oli jokin paikallinen vanha mummo asiakkaana, mutta minä kysäisin että mistä löytyy bussipysäkki, josta päsee metrosemalle. Poika jätti kioskikojunsa ja mummon ja läksi minua neuvomaan. Mentiin kulman taakse jonkin matkaa ja sieltä löytyi pysäkki.

Garbatellan metroasema

Metroaseman lähettyvillä on tämä modrni silta, Porta Settimia Spizzichino, joka johtaa rautatieraittten toiselle puolelle. Silta on vain 25 metriä pitkä ja jatkuu siitä katuna eteenpäin Via Ostienselle. Heti siinä sitten sijaitsee minun lempi museoni Roomassa, Musei Capitolini/Centrale Montemartini. Täällä olen kertonut museosta aikaisemmin.

Il Ponte Ostiensen siltaa pitkin pääsee Via Ostienselle. Siinä on oma kaista polkupyörille ja jalankulkijoillekin. Jalankulkijoita varten oli jo aikaismemin vanha rähjäinen käytävä junan ratojen ylitse. Käytävä/tunneli lähtee metroasemalta. Ehkäpä  se on  nyt kunnostettu sekin. 

Via Ostiesella heti sillan jälkeen löytyy yksi minun mieleiseni museo, Museo della Centrale Montemartini, Via Ostiense 105. Tämäkin museo on laitettu entiseen tehtaaseen, niinkuin Macro museokin, Via Nizza 123. Vaiko liekkö ollut mekaaninen verstas. Osa koneista on vieläkin jäljellä museon tiloissa. Mielestäni aivan mahtava idea. Kodikas ja viihtyisä museo, jossa on korkeataoista taidetta, varsinkin patsaita.

Santo Isidoro ed Eurosia vanha kirkko, joka kuluu yhteen vieressä seisovan uudemman kirkon kanssa, Oratorio San Filippo Neri, Via delle Sette Chiese  103

Garbatellan ensimmäinen kirkko, rakennettu vuonna 1918, pyhiinvaeltajia varten. Kirkko on pyhitetty Isidorolle joka on maanviljelijöiden suojeluspyhimys. Pyhä Filippo Neri järjesti paljon kaikenlaista pyhiinvaeltajille Roomassa, jopa ruokapalvelua. Kirkon omistaa vieläkin Filippo Nerin perustama uskonnolinen järjestö, Oratorianit. 

Kirkkorakennus oli alunperin Paradisis suvun ikioma kappeli josta sitten myöhemmin rakennettiin kirkkorakennus. Kirkon vieressä seisoo San Filoppo Nerin paljon uudempi ja isompi kirkkorakennus nykyään.

Kirkon ohitse kulkevan kadun tai tien nimi on ollut Via Paradisi/paratiisitie. Kirkon ulkoseinällä on kaksi reliefiä jotka kuvaavat Pyhää Filippo Neriä.

Kirkkoa nimiteään lempinimellä La Chiesoletta

Piazza di San Eurosia, Via Antonio Rubinon herttainen katu päättyy tähän erikoiseen rakennuskeen. Yksi Grabatellan parhaista ravintoloista Tanto de'Magna sijaitsee tämän rauhallisen torin reunalla. Siinä on myös kahvila. 

Piazza Damiano Sauli, koulurakennus

Tällä torilla on filmattu useampikin italailainen elokuva.

Kuten kuvasta näkyy niin bussit eivät useinkaan pääse psyäkille parkkeerattujen autojen takia. Bussi pysähtyy keskelle katua. Kuvassa oleva katu on yksisuuntainen. Autoja on parkissa molemmin puolin katua.  Roomassa on tapana että pysäkillä seisovat menee autojen väliin keskemmälle katua ja vinkaa kädellään kuskille merkiksi, muuten voi olla että kuski ajaa ohitse, jos ei kukaan jää pois pysäkillä.

Latteria, Piazza Geremia Bonomelli 9

Vai Basilio Brollo, Via Roberto di Nobili, Viale Guglielmo Massaia, Via Franseco Orazio da Pennabilli katujen kulmauksessa sijaitsee suosittu kahvila/bistro jonka nimi on Latteria, siis oikeastaan maitokauppa. Latteria on ehkä Grabatellan paras kahvila/bistro. Ainoa vika on se että tämä on avoinna vain kello 18 jälkeen, mutta sulkee useinpina öinä vasta kello 2.00. Garbatellan metorasemalta tänne on noin 600 metriä. Läheltä kulkee myös yöbussi N9, jos niin kuin aika hujahtaa huomaamatta. Latteria läheltä kulkee myös bussi 715 normaaliaikaan. Bussi kulkee Ostiensen ja Teatro Marcellon välillä Roomassa. Joten tällä bussilla pääse myös helposti Grabetellaan, jos ei halua käyttää metroa, ja bussilla pääsee  ympäri Garbatellaa.

Mahatma Gandhi vieraili Grabatellassa vuonna 1931 ja hän vieraili tässä rakennuksessa.

Tästä voikin sitten jatkaa kävelyä pitkin Via Giovanni Ansaldoa joka on kauneinpia katuja Garbatellassa. Tällä alueella on monta kaunisita katua kuten Via Fausto Vettor, Via Carlo Randaccio ja Via Domenico Chiodo.

Elokuva Caro Diario on Nanni Morettin ohjaama. Elokuva on hyvin erikoinen sillä siinä moottoripyörälijä ajaa pitkin melkein autioita Rooman katuja keskellä kuuminta kesää sinne sun täänne pitkän aikaa. Sen ensimmäinen osa alkaa Garbatellasta ja päättyy Via Ostialle. Elokuva palkittiin Cannesin elokuvafestivaaleilla vuonna 1994. 

Tässä muutama You Tube ihaanan ihanasta Garbatellasta! Tai kuten roomalaiset sanoo: Bella grande Garbatella! Minuun Garbatella teki niin suuren vaikutuksen että kyyneleet tulee silmäkulmaan. Ihmiset olivat erittäin ystävälläisiä ja avuliaita, vaikka eivät oikein pysty auttamaankaan. Minulle jäi monta miellyttävää muistoa tästä käynnistä.