Museo Napoleonico

Palazzo Primoli, Museo Napoleonico ja Museo Praz 

 Casa Museo Mario Praz, (taustalla)

Via Giuseppe Zanardelli 1

Avoinna maanantaista perjantaihin kello 9.00-17.00

Ilmainen sisäänpääsy.



Casa Museo Mario Praz, Via Zanardelli

Napoleon Bonaparte (1769-1821), kuten Napoleon on italialaiselta nimeltään, ja korsikaksi Napoleone Buonaparte, oli Ranskan keisari mutta viihtyi hyvin Italiassa kuten osa hänen sukuaankin. Napoleon syntyi Korsikan saarella vuonna 1769 köyhissä oloissa ja kuoli Saint Helenan saarella vuonna 1821. Hänestä tuli myöhemmin Ranskan keisari. 

Napoleonin valta-aika Italiassa oli Italian kuningaskunnan ajalla, Regno d'Italia, 1805-1814 välisenä aikana. Tuona aikana Italia oli Ranskan vasallivaltio. Napoleon oli siis Italian kuningas ja Eugéne de Beauharnais toimi varakuninkaana. Beauharnai'sin suku oli ranskalainen aatelissuku Orleans'in alueelta.  

Kun Eugéne de Beauharnais'in isä kuoli meni hänen äitinsä Joséphine naimisiin Napoleonon kanssa ja Napoleon adoptoi Eugénen omaksi pojakseen. Eugéne'llä oli yksi sisko, Hortense, joka oli myös Napoleonin adoptiolapsi avioliiton kautta. Hortensesta tuli Hollannin kuningatar. Hortense ensin naitettiin pakolla Napoleonin veljen Louis Bonaparten kanssa. Avioliitto oli onneton mutta he saivat kolme lasta, joista nuorimmasta tuli myöhemmin Napoleon III. 

Louis Bonapartesta tuli Hollanin kuingas vuonna 1806 ja näin olleen Hortense'sta tuli Hollannin kuningatar. Hortense ei kuitenkaan viihtynyt avioliitossaan ja vain vuoden päästä hän matkusti takaisin Pariisiin, sen jälkeen kun yksi heidän pojistaan kuoli. Pariisissa löysi Hortense miesystävän jonka kanssa hän sai pojan. Hortense karkoitettiin Ranskasta ja vuonna 1815 muutti Hortense Roomaan. Hänet karkoitettiin Roomastakin, koska hänen poikansa olivat yhteyksissä vallankumouksellisiin.

Eugéne oli siis Italian varakuninags ja keisari Napoleonin poika hänen äitinsä avioliiton kautta. Eugéne meni naimisiin prinsessa Augusta di Bavarian kanssa. Bavaria=Baijeri. 

Heidän vanhin tytär Joséphine av Leuchtenberg avioitui Ruotsin kuningas Oskar I:n kanssa, ja näin Joséphinestä tuli Ruotsin kuningatar. Kuningas Oskar oli Napoleonin marsalkan Jean Baptiste Jules Bernadotten poika. Jean Baptiste Bernadottesta sitten tehtiin Ruotsin ja Norjan kuningas. Tästä ranskalaisesta aatelisherrasta ja marsalkasta tehtiin Ruotsin ja Norjan kuningas, sillä edellisen kuninkaan Karl XIII:n poika ja  ainoa lapsi kuoli hyvin nuorena ja yhtäkkiä ja näin ollen ei jäänyt perillistä.  

Napoleon antoi Jean Babtiste Bernadottelle oman ruhtinaskunnan Italiasta, Pontecorvo, joka sijaitsee Rooman eteläpuolella. Ruhtinaskunnan myötä sai Bernadotten suku kuulua mustaan aateliin, johon kuuluu vain pieni osa italialaisia aatelissukuja. 

Joséphine, Ranskan keisarinna

Avioliitto Napleonin ja Jopséphien välillä oli alusta lähti tuomittu epäonnistumaan. Molemmilla oli toinen suhde ja lopulta avioliitto oli peruttava. Joséphine syntyi Pariisissa ja asui siellä kaiken aikaa. Avioeronkin jälkeen hän jäi asumaan Pariisiin, Malmaison nimisen linnaa. Hänellä oli ystävyysuhde edelleenkin Napoleonon kanssa. 

Palazzo Ruspoli Bonaparte, Via della Fontanella di Borghese

Palazzo Ruspoli oli Napoleonin ja useamman hänen sukulaisensa asunto Roomassa. Palatsissa sijaitsee nykyään luksus-hotelli. Palatsi sijaitsee Rooman ekslusiivisimman alueen keskellä, Via della Fontanella di Borghese.

Kreivi Giuseppe Napoleone Primoli syntyi Roomassa vuonna 1851 ja kuoli Roomassa vuonna 1927. Giuseppen isä oli italialaista Primolin aatelissukua ja äiti Charlotte Bonaparete oli Carlo Luciano Bonaparten tytär. 

Prinsessa Charlotte Bonaparte ja Caninon ja Musignanon prinsessa Zenaide Bonaparte.

Carlo syntyi Roomassa vuonna 1803 ja oli luonnontieteilijä ja ornitologi. Carlo oli Musignanon ja Caninon prinssi. Canino ja Musignano on kaksi vierekkäin sijaitsevaa provinssia Viterbon alueella. Silloinen paavi vuonna 1818 nimitti Lucien Bonaparten Caninon ja Musignanon prinssiksi. Näitä Bonaparteja on aivan valtava määrä.

Carlon isä oli Lucien Bonaparte 1775-1840, vallankumouksellinen Caninon ruhtinas ja Napoleon Bonaparten nuorempi veli. Carlo kasvoi Roomassa mutta Napoleoin sotien ajalla perhe aikoi muuttaa USA:n mutta eivät päässeetkään pitemmälle kuin Lontooseen. Carlo avioitui Brysselissä vuonna 1822 serkkunsa Zedaide Bonaparten kanssa. He saivat kaksitoista lasta, ja pariskunta muutti Amerikoihin. Mutta lopulta he palasivat takaosin Eurooppan ja asettuivat asumaan Roomaan. Perhe muutti moneen kertaan edestakaisin ja he päätyivät lopulta taas vuorostaan Englantiin.

Kreivi Giuseppe Primoli omisti palatsi Primolin Roomassa. Palatsi kuuluu Primolin säätiölle ja palatsissa sijaitsee säätiön lisäksi Museo Napoleonico ja Museo Mario Paz. Alunperin palatsin rakennutti roomalainen aatelissuku Gottifredi.

Vuonna 1816 Napoleonin valta päättyi Italiassa ja Ranskassa. Bonaparten perhe tai suku pyysi paavi Pius VII Chiaramontelta luvan jäädä pakolaisiksi Roomaan. Napoleonin äiti Letizia sai jäädä ja hän asettui asumaan Palazzo Rinuccini'in. Letizian pojat Luigi ja Girolamo asettuivat asumaan Palazzo Mancini Salviati'in ja Palazzo Nunez'iin ja heidän siskonsa Pauline Villa Paolina'an Via Nomentanan varteen. Napoleon Bonaparte muutti Saint Helenan saarelle ja kuoli siellä vuonna 1821, vain 51 vuotta vanhana.

 Napoleon I

Letizia Ramolino Bonaparte, Napoleonin äiti1750-1836

Letizia syntyi Korsikan saarella. Hän kuului korsikkalaiseen aatelissukuun. Letizia kuoli Roomassa Palazzo Bonapartessa (Palazzo Rinuccini). Letizia avioitui 14 vuotiaana Carlo Maria Buonaparten kanssa. Sukunimi muuttui Bonaparteksi myöhemmin. Letizia jäi leskeksi jo 34 vuotiaana. Letizia synnytti 13 lasta, joista Napoleon oli neljäs ikäjärjestyksessä. 

Napoleonin vanhempi veli Giuseppe oli aikansa Napolin ja Espanjan kuningas, siihen aikaan kun Napoli kuului Espajalle. Nuorempi veli Luigi oli aikansa Alankomaiden kuningas. Nuorin pojista Girolamo oli Westfalenin kuningas. Vain kahdeksan Letizian lasta selvisi hengissä synnytyksessä. Useimmat tyttäristä meni naimisiin herttuaiden ja prinssien kanssa. 

Tyttäristä tunnetuin oli Paulina, joka avioitui upporikkaan Camillo Borghesen kanssa ja näin Paolinasta tuli Borghesen prinsessa. Guastallan herttuatar hän oli ollut siitä lähtein kun ranskalaiset valloitivat Guastallan ja Napoleon lahjoitti sen Paulinalle. Kaikesta huolimatta aviopari asui suurimmat ajat erillään. Pauline asui Roomassa omassa isossa huvilassaa, Villa Paolina'ssa, Via Piave 23, vaikka hänen miehensä rakennutti heille upean suuren huvilan Villa Borghesen, joka on Galleria Borghese nykyään.

Villa Borghese on kuusi neliökilometriä laaja puistoalue joka kuului Camillo Borgheselle. Kardinaali Scipio Borghese rakennutti sen. Itse huvila on nykyään taidegalleria. Borghesen suku omisti kokonaisen saaren Garda järvellä ja siellä on aivan mahtavan iso ja  upea huvila Villa Borghese Cavazza. Nykyään saaren ja huvilan omistaa Cavazzan perhe, mutta huvilaa ja saarta pääsee katsomaan kuka vaan.

Paolina Bonaparte 1780-1825

Hän syntyi Korsikalla ja kuoli Firenzessä, Palazzo Borghese'ssä. Paolina sai yhden pojan Demide, jonka Pauline sai ensimmäisen miehensä, ransakalaisen armeijan generaalin Charles Leclerc'in kanssa. Mies kuoli keltaiseen kuumeeseen.  Demide kuoli jo vuonna 1804, kuusi vuotiaana. Hän on haudattu isänsä kanssa Montcobert'in linnaan, Picardien provinssiin Ranskassa.

Vuonna 1803 Paolina avioitui Camillo Borghesen kanssa. Camillo oli Sulmanon ja Rosannon prinssi sekä Guastallan prinssi ja herttuas. Borgheset ovat yksi Italian vanhimpia aatelissukuja. Nykyinen prinssi on nimeltään Scipione. Eipä silti, suvussa on muitakin prinsessjä,ja prinsessoja. Eräs heistä, prinssiLorenzo, asuu New Yorkissa vanhempiensa kanssa.Lorenzon isoäiti prinsessa Marcella Borghese, avasi kosmeettikafirman Revlon  1950-luvulla. 

Napoleon pakotti Camillo Borghesen myymään 344 taideteosta suvun kokoelmista Ranskan valtiolle.  Vaimo Paolina oli jatkuvasti uskoton miehelleen, joten vuonna 1814 Camillo muutti Firenzeen. Paolina muutti Camillon luokse vain kolme kuukautta sitä ennen kuin Paolina kuoli syöpään vuonna 1825.

  Palazzo Rinuccini/ Palazzo Bonaparte, Piazza Venezia

Tässä palatsissa asui Napoleonin äiti kuolemaansa saakka. Hän istui päivät pitkät tuossa parvekkella ja seurasi menoa torilla, kertoi hänen apulaisensa. Letizia oli melkein sokea viimeiset vuotensa, mutta palvelija istui Letizian seurassa parvekkeella ja kertoi Letizialle mitä torilla tapahtui. Napoleon piti silloin tällöin puheita torin reunalla sijaitsevan Palazzo Venezian pienen pieneltä parvekkeelta. 

Letizian parveke

Via Venti Settembren ja Via Palestron risteyksessä sijaitsee portti, josta kulkee tie Villa Paolinaan. Via Piaven puolella on itse Ranskan Vatikaanin suurlähetystön konttori. Samalla isolla tontilla huvilan kanssa sijaitsee pari kolme luostaria ja yksi kirkkokin. Ancelle del Sacro Cuore di Roman järjestön luostariasuntola Santa Raffaella  ja Casa per ferie Catherina Volpicelli. 

Molemmista luostarimajoituksista, varsinkin Volpicellin puutarhasta, saa osittain kokea Villa Paolinan puiston kauneudesta. Luostariasuntolat sijaitsee erittäin hyvällä paikalla ja ovat hyvä vaihtoehto hotelleille.

Villa Paolinan omistaa nykyään Ranskan Vatikaanin suurlähetystö. Suurlähettiläs asuu huvilassa.

 Napoleonin äiti Latezia Bonaparte, Antonio Canovan veistos

Kuvaus Napoleonin veljen, Jerome Bonaparten häistä Catherien de Wurtenburgin kanssa. Napoleon istuu valtaistuimellaan, hänen äitisä Letizia hänen vasemmalla puolella ja Josephine hänen oikealla puolella ja puolin ja tosin heidän sukulaisiaan.

Villa Paolina, Porta Pia, Roma

Mylkyään Ranskan Vatikaanin suurlähetystö ja suurlähettilään asunto sijaitsee tontilla.

Alla valokuvia Museo Napolenicosta.

Keisarinna Eugenie

 Josephine

-

 

Villa Paolina



Paolina Bonaparte



 Keisarinna Josephine



Josphine Bonaparten kruunajaiset



Josephinen avioreo

Minore sääntökunta

Pyhän Pietarin kirkko Vatikaanissa

Ordo Fratrum Minorum, Franciskaani sääntökunta/Fransiskaanit/OFM Curia, Via Santa Maria Mediatrice 25. Vatikanin muurin ulkopuolela sijaitsee lukuisia sääntökuntien kirkkoja  ja heidän päätoimipaikkoja.

Tämä rakennus sijaitsee hyvin lähellä Vatikaanin muuria. Lähin bussipysäkki Aurelia/Paolo III sijaitsee Via Aurelialla. Bussit 46 ja 49 pysähtyy tässä. Seuraavalta bussipysäkiltä Aurelio/Pio Viii:tä on yhtä pitkä matka perille, noin 300 metriä. Molemmat bussit lähtevät Piazza Venezialta Rooman keskustasta. Pysäkkiä vastapäätä lähtee kuja Via Santa Maria Mediatrice. 

Tätä järjestöä kutsutaan nimellä "vähäisempien veljesten sääntökunta". Fransiskaanijärjestön perusti Fransiskus Assisilsiainen vuonna 1209. Fransiskaanit kutsuvat munkkejaan nimellä Frias minori. Fransiskaanit kuuluvat mendikanttisääntökuntaan, kerjäläissääntökuntaan yhdessä dominikaanien, serviittien, karmeliittien ja eremiittiaugostinolaisten kanssa.

Fransiskaaneja kutsutaan myös nimillä paljasjalkaveljekset, harmaaveljekset tai harmaamunkit. Heidän asuunsa kuuluu harmaa pitkä puku ja köysivyö. Fransiskaanit kuluvat nykyään kolmeen ryhmään, tavalliset fransiskaanit, siis nämä Ordo Fratum Minorum, klarissanunnat, mikä on fransiskaanien naissääntökunta ja sitten kolmas järjestö T.O.R. tertiaanit, jotka vannovat vain osittaisen valan. Tertiaanit voivat olla aivan ketä vaan ja olla jopa naimisissa. Tähän järjestöön voi siis kuulua kaikki muut, jotka ei sovi noihin kahteen muuhun sääntökuntaan. 

Ruotsissa esimerkiksi voi aivan hyvin kuulua tertiaaneihin ja samalla kuulua Ruotsin kirkkoon. Ruotsin kirkossa on siis vanha veljes-ja sisarperinne ilman selibaattilupauksia tai pukeutumissääntöjä. Mitään luostariperinnettä ei enää ole vaan nunnat ja munkit kuuluvat ns societas, kuten Birgittanunnat kuuluvat Societas Sanctae Birgittae. Societas nimitystä voi kutsua suomeksi nimellä yhteisö. Ruotsalaiset veljes- ja sisarjärjestöt kuuluvat suoraan hiippakunnan alaisiksi. Brigittanunnat asuvat Roomassa luostareissa, mutta Ruotsissa Societas, yhteisöissä.

Taustalla näkyy Pyhän Pietarin basilikan kupoli

Pyhä Fransicus Assisilainen

Kirkko on nimeltään Santa Maria Mediatrice ja se sijaitsee sääntökunnan päärakennuksen edustalla ja kirkkoon törmää ensin kun lähestyy aluetta. Kirkko avattiin käyttöön vuonna 1950. Vuonna 2012 sai kirkko uuden valaistuksen kirkkosaliin. 

Upea pääalttari

Kirkko on avoinna jokaisena viikonpäivänä kello 8.30-20.00. Kaikki tervetulleita! Jos sattuu yöpymään jossakin alueen luostareista niin täällä voi käydä useamminkin levähtämässä kaupungin keskustan vilskeeltä.

Facebook!

Saman erittäin rauhallisen ja viihtyisän Via di Santa Maria Mediatricen kujan varrella, sijaitsee luostari nimeltä Casa del Ferie Preziosissimo Sangue, mikä on suosittu ja melko halpa yöpymispaikka turisteille. Luostariasuntola on aina avoinna, joten apua ja neuvoja saa yölläkin. Huoneissa on puhelin, millä pääsee myös vastaanottoon.

Rakennuksessa on hissi, joten tämä sopii liikuntavammaisillekin.  Kattava aamiaisbuffé sisältyy hintaan.Täällä puhutaan italiaa, englantia, ranskaa ja espanjaa. Rakennuksessa on kaikki mukavuudet, televisioshuone, kirjasto, missä voi lukea päivän lehtiä ja internettiyhteydet huoneissa. Luostarit Italiassa ovat usen erittäin siistejä ja tilavia. Parempi vaihtoehto kuin Rooman ahtaat ja tunkkaiset hotellihuoneet.

Tänne kyllä voi ehkä päästä kävellen toistakin tietä tai pareminkin kujaa, Via Gregorio VII:ta käsin ja siitä sitten Via del Cottelengolle ja talojen välistä sitten lähtee Via di Santa Maria Mediatrice, jota pitkin ei kulje busseja eikä juuri muutakaan liikennettä. Mahdollisesti sielltä tulee rauta-aita ja lukittu portti eteen. Kuja on siis vain määrätyille henkilöille, joilla on avain porttiin. Kuja on noin puoli kilometriä pitkä. Rauhallinen ja turvallinen kuja kävellä. Ei siis kannata yrittää!

Toisella puolen Via Aureliaa sijaitsee ties kuinka monta luostaria ja hotellia kuten Hotelli Domus Aurelia, mikä myös omistaa luostarin, mutta se on erillinen hotelli rakennus, aivan kuten Casa Preziosissimo Sanguen luostariasuntola ja toimii kuin mikä hotelli tahaansa. Olen maininnut tästä aikaisemminkin, luultavasti täällä. 

Voin suositella tätä hotellia, jos haluaa siistin ja halvan yöpymispaikan, ja luostarit ovat aina siistejä paikkoja, sen voin luvata. Tänne kulkee bussit melko nopeasti normaaliin ruuhkattomaan aikaan. Eikä se ole kallis tuo luostarikaan siellä mäen päällä. 

Hotellin takana Via Pio VIII sijaitsee viihtyisä luostari nimeltä Casa Ravasco, missä voi myös yöpyä.

Via Aurelian varrella, lähenpänä Vatikaania, sijaitsee Bonus Pastor hotelli, luostarihotelli tämäkin. Korkeampi tasoinen ja kalliinpi yöpymispaikka. Vastapäätä hotellia lähtee Via Paolo III nimien kuja,  mikä johtaa erittäin upeaan uskonnolliseen instituuttiin nimeltä Suore San Giuseppe  Dell'Apparizione. Tämä luostariasuntola on nimeltään Santa Emilia De Vialar, missä voi myös yöpyä. Tämä kulkee nimellä Holiday Home, ja on todella kehumisen arvoinen paikka. 

Saman kujan päässä sijaitsee pieni uskonnollinen hyväntekeväisyysyhteisö nimeltä Cottolengo, missä nykyään sijaitsee vanhustenkoti. Italiassa on useat vanhustenkodit luostareissa.

Heidän luostariasuntolansa sijaitsee viereisellä kujalla, Via Paolo III:n varrella Aurelia Gardenin hotellia vastapäätä, mikä on toiselta nimetään Ai 2 Papi. 

Vialä lähenpänä Vatikaania sijaitsee useita muitakin luostareita. Via del Paulo III:n varrella sijaitsee Casa di Accoglienza Tabor. Tämä on upea ensiluokkainen luostariasuntola, missä on paljon huoneita ja hyvät konferenssitilatkin. Toimii kuten hotellit, vaikka fransiskaaninunnat istuvat vastaanotossa. Harva hotelli Roomassa edes vetää vertojaan tälle luostariasuntolalle.

Mitä lähemmäksi Vatikaanin muuria lähetytään sitä tiheänpään on luostareita ja instituutteja, mutta kaikissa ei voi yöpyä.