Santa Silvia oli pyhimys ja Gregorius Suuren/Gregorius I:n äiti. Gregorius I toimi paavina vuosina 590-640.
Silvia syntyi luultavasti Subiacossa 500-luvulla, tai ehkä Sisiliassa, hän meni naimisiin Roomassa, asui ja kuoli Roomassa. Silvian aluetta Roomassa on Celion alue.
Subiacosta olen kertonut aikaisemmin täällä. Subiaco on yksi minun 'mansikkapaikoistani' Rooman ympäristössä. Subiacoon on Roomasta noin 50 kilometriä.
Silvia oli naimisissa senaattori Gordianin kanssa. Santa Silvia kuului korkea aateliseen Octavian sukuun. Gordiani oli myös korkea-aatelista Anician sukua, samaan sukuun kuului myös Benedetto da Norcia/Pyhä Benediktus Nursialainen.
Siihen aikaan 500-luvulla ei kansalaisilla ollut sukunimiä, vain aatelisilla oli sukunimi. Suomessa alkoi kansalaisilla olla sukunimi vasta 1920-luvulla.
Ruotsalaisille annettiin sukunimi, jonka kaikki saattoivat periä, vasta vuoden 1963 nimilain nojalla, vaikka sukunimien rekisteröintiä koskeva asetus oli olemassa jo vuonna 1901. Ennen vuotta 1963 monet käyttivät edelleen patronyymeja (kuten Karlin poika tai Anna Perin tytär).
Historiallisesti on todistettu, että tällä melko rikkaalla perheellä oli omaisuutta sekä Roomassa että Sisiliassa. Silvialla oli kaksi siskoa, Emiliana ja Tarsilla, joista myös tuli pyhimyksiä.
Piazza San Gregorio al Celio 1
Puh. 0039.06.7008.227
@ sangregorio@camaldoli.it
Paavin tuoli
Arkkitehtina toimi Francesco Fornari 1960-luvulla. Ymmärtääkseni luostarissa, mikä sijaitsee kirkon takana, saa vain miehet yöpyä.
Kirkon patio sijaitsee heti kun astuu kirkon ovesta sisään. Luostariin pääsee patiolta. Munkit asuvat luostarin toisessa siivessä. Tämä on hyvin yksinkertainen ja halpa majoituspaikka, mutta se on saanut erinomaiset suositukset yöpyjiltä.
Luostarin sisäpiha
Clivius Scauri/Clivo Scauro
Silvia ja hänen aviopuolisonsa asettuivat asumaan Anicien huvilaan Gelion kukkulalle Clivus Scaurin kadun varrelle, missä nykyään seisoo kirkko, mikä sai nimekseen avioparin pojan nimen mukaan, San Gregorio Magno al Celio. Tämä kirkko sijaitsee keskeisellä alueella Roomasa. Olen monet kerrat istunut kirkon korkeilla, jyrkillä ja leveillä portailla ja filosofoinut.
Portaiden yläpäässä on portti mistä pääsee Suore Missionarie della Caritan/Moder Teresa luostarin eteen. Moder Teresa perusti Missionare della Cartias luostarijärjestön. Luostari on avoinna kaikkina viikonpäivinä kello 9-11.30 ja 16.30-19.00. Jos haluat käydä sisällä luostarissa, niin on kohtuullista jättää pieni donatio nunnille.
Siinä puistoalueella on Oratorio di Santa Silvian ja Oratorio di Santa Barbara, minkä kanssa samassa rakennuskessa on Oratorio di'Sant Andrea al Celio, missä on upeita maalauksia, joita pääsee katsoman lauantaisin ja sunnuntaisin kello 9.30-12.30. Oratorio di Santa Silvia kirkko on avoinna vain lauantaisin ja suununtaisin kello 9.30-12.30.
Oratorio tarkoittaa rukouspaikkaa. Katollisen kirkon kanonisessa laissa oratorio on paikka, joka on varattu katollisen kirkon luvalla jumalanpalvelukseen, minkä tahansa sinne kokoontuneen uskovaisen yhteisön tai ryhmän halusta, mutta johon muutkin uskovaiset voivat tulla. Sana oratorio tulee latinan verbistä orare, rukoilla.
Pyhä Silvia jäi leskeksi noin vuonna 573 ja jäi eläkkeelle Aventinuksen varrella sijaitsevaan taloon nimeltä Cella Nova benediktiiniläissääntöä noudattaen ja omisti loppuelämänsä rukoukselle, mietiskelylle sekä sairaiden auttamiseen. Luostari on vieläkin siinä nimellä Suore Domenicane Villa Rosa,Via delle Terme Deciane 5, Aventino. Luostari vuokraa huoneita!
Silvia kuoli vuonna 592. Paavi Gregory hautasi hänet Assisiin Sant'Andrean luostariin, hautaan, jossa hänen sisarensa (tai kälynsä) Tarsilla ja Emiliana jo lepäsivät. Hänen vasemmassa kädessään ja kirjassa on teksti: "Vivit anima mea et laudabit te, et iudicia tua adiuvabunt me" (=Elä minun sieluni, se ylistää sinua, ja tuomiosi auttavat minua).
Vuonna 1603 kardinali Cesare Baronio rakennutti tänne Santa Silvia al Celion oratorion ja samana vuonna hän käski paavi Klemens VIII sisällyttää Santa Silvian nimen roomalaiseen martyrologiaan 3. marraskuuta.
Colle Celio eli Caelian kukkula on yksi Rooman seitsemästä kukkulasta. Se nimettiin etruskien sankarin Caelius Vibennan mukaan, ja siellä asui ihmisiä, jotka Rooman kolmas kuningas, Tullus Hostilius, siirsi sinne väkisin Alba Longasta. Tullus Hostiliusin hallituskaudella koko Alba Longan väestö siirrettiin väkisin Caelian kukkulalle.
500-luvulla syntyi useita tituleja (vanhimpia kristillisiä palvontapaikkoja, usein yksityiskodeissa) ja xenodochioita (pyhiinvaeltajien ja sairaiden auttamis- ja vastaanottokeskuksia).
Uusien kirkkojen rakentamista jatkettiin, aluksi korvaamaan aiempia tituleja, myöhemmin itsenäisinä kirkkoina, kuten San Santi Giovanni e Paolo, Dei Fiori Martyri, Santa Maria in Domnica, San Stefano in la Rondina, San Giovanni a Porta Latina, San Gregorio al Celio, San Tommaso in Formis ja San Sisto Vecchio. Mäelle perustettiin myös luostareita, joita usein ympäröivät kartanot ja puutarhat, sekä joitakin aatelissuvuille kuuluneita torneja, pääasiassa 1000- ja 1100-luvuilla.
Nykyään Celion kaupunginosassa asuu vähän asukkaita, eikä tänne saa rakentaa asuinrakennuksia lainkaan. Muuten Celio on erittäin rauhallinen ja viihtyisä alue, erittäin omapeäräinen ja kaunis.
Pyhälle Silvialle pyhitetty kirkko, Parocchi Santa Silvia
Viale Giuseppe Sirtori 2, Portuense, Rooma
Portuensen kaupunginosa sijaitsee Trasteveren eteläpuolella. Busseilla 710, 228 ja 710 pääsee lähelle kirkkoa.
Nykyään nämä niin sanotut 'seurakuntakirkot' järjestävät monenlaista toimintaa vanhuksille, naisille, miehille, lapsille ja nuorille, kaikkea jalkapalloa, teatteria, ruuanlaittoa, leipomista, kuorolaulua... ja yhteisiä kerhojakin.
Italiassa ei ole meidän tyylisiä seurakuntakirkkoja lainkaan, ne ovat parrocchia/asuintaajamakirkkoja. Parrocchia tarkoittaa myös pastoraattia ja alueellista piiriä.
Italiassa alueellinen, kirkollinen yhteys on vahvempi ja suoremmin kytköksissä katolisen kirkon hallinnolliseen ja pastoraaliseen rakenteeseen.
Ja kun kerta olette tulleet tänne saakka, niin jatkakaa ihmeessä matkaa itään päin, sillä tämä Celion alue on täynnä yllätyksiä. Tämä on luonnonkaunista, yllättävää ja erittäin rauhallista aluetta, mutta myös Rooman vanhinta aluetta. Tämä alue sopii kaikille aikuisille ja lapsille. Uskallan väittää että tämä on yksi Rooman antoisimmista kokemuksista vaellella. Ota hyvä kartta mukaan!
Haluan lisätä tähän alueen minne pääse tuosta Santi Giovanni e Paulon kirkon edustalta oikealle ja siitä portin lävitse Celion puistoon. Puiston periltä löytyy antiikin ajan löydöksiä. Lopulta voi mennä kohti Via della Navicellan katua kohden.
Nimittäin Parco del Celio jatkuu ja Clivo di Scauroa pitkin pääsee historialliselle alueelle, josta olen kertonut jo akaisemmin täällä ja täällä. Kun kävelee ihanaa kujaa pitkin, niin tulla tupsahtaa kirkon eteen, minkä nimi on Santi Giovanni e Paolo. Kirkon kupeessa sijaitse pasionisti- sääntökunnan päämaja ja munkkiluostari. On mukamas aina avoinna, tiedä sitten...
Gergoriuksen veljestä tuli paavi Gregorio I, siis Pyhä Gregorius Suuri. Hän jäi leskeksi noin 573, ja hän jäi eläkkeelle Aventinuksen varrella sijaitsevaan taloon nimeltä Cella Nova benediktiiniläissäännön mukaan ja omisti loppuelämänsä rukoukselle, mietiskelylle sekä sairaiden ja eniten tarvitsevien auttamiseen. Hänen poikansa Gregorio asui edelleen isänsä huvilassa, jonka hän muutti luostariksi ja johon hän rakensi Pyhälle Andreakselle omistetun kirkon (nykyinen Sant'Andrea al Celion oratorio). Tänä aikana hänen äitinsä huolehti siitä, että hänelle toimitetaan lämmin ateria joka päivä, koska hän pelkäsi, että erakon ankaruus vaarantaisi entisestään hänen jo ennestään huonon terveyden.
Pyhä Gregorius Suuri oli paavi jota ei voi olla huomioimatta. Silviasta tuli myös pyhimys je hänen juhlapäivänsä on marraskuun 23. päivä.
Gregorius I, jota kutsutaan myös Gregorius I Magnukseksi/ Gregorius Suuri, syntynyt noin 540 Roomassa, kuoli Roomassa, oli paavi 590-604. Hän oli kirkonopettaja ja pyhimys roomalaiskatolisessa kirkossa, ja syyskuun 3. päivä vietetään hänen juhlapäivää.
Gregoriaaninen laulu on saanut kantaa hänen nimeään. Hän muokkasi aiempaa pahimpien syntien luetteloa sisällyttämällä siihen kuuluisat seitsemän kuolemansyntiä: ylpeys, ahneus, himo, kateus, ahneus, viha ja välinpitämättömyys. Hän teki tiivistelmän Raamatun mukaisista synnistä.
Gregorius kuului senaattoriperheeseen, kirkkovirkailijan Gordianuksen ja pyhän Silvian poika. Hän opiskeli ensin oikeustieteitä ja toimi useiden vuosien ajan Rooman kaupungin prefektinä, sitten kääntyi uskonnolliseen toimintaan ja liittyi noin 575 luostariin, jonka hän itse perusti Rooman Circus Maximuksen vanhempien kotiin, jossa hän erottui äärimmäisen tiukalta askeesistaan.
Gregorius, josta tuli diakoni vuonna 577, lähetettiin lähettiläänä Konstantinopoliin vuonna 579, josta hän palasi luostariinsa, nykyiseen San Gregorio Magno al Celioon, missä hänet nimitettiin apottiksi. Vuonna 590 Gregorius valittiin vastahakoisesti Rooman piispaksi.
Pyhä Silvia syntyi Octavius nimiseen aatelisskuun ja hänen kahdesta siskostakin tuli pyhimyksiä. Suku on peräisin Velletristä. Keisari Augustus kuului myös samaan sukuun ennen kuin Julius Caesare adpotoi hänet ja siitä lähtien Augustus kuului Julius Claediusten sukuun.
Vuonna 538 Silvia meni naimisiin senaattori Gordianuksen kanssa, joka kuului Anicia-perheeseen, roomalaiseen aatelissukuun, johon kuului myös kuuluvan pyhä Benedictus. Pariskunta asui Anici-huvilassa Celianin kukkulalla Clivo di Scaurossa, missä nykyään seisoo San Gregorio al Celion kirkko. Hänellä oli kaksi lasta, joista vanhin poika oli Gregorio, joka valittiin myöhemmin paavin valtaistuimelle vuonna 590.
Hän jäi leskeksi noin 573 ja jäi eläkkeelle Aventiinossa taloon nimeltä Cella Nova. Hän noudatti benediktiiniläissääntöä ja omisti loppuelämänsä rukoukselle, meditaatiolle ja sairaiden ja eniten tarvitsevien auttamiselle. Hänen poikansa Gregorius asui kuitenkin edelleen isänsä huvilassa, jonka hän muutti luostariksi ja rakensi edelleen luostareita ja johon hän pystytti Sant'Andrealle omistetun kirkon, nykyisen Sant'Andrea al Celion oratorion.
Tänä aikana hänen äitinsä oli huolissaan siitä, että hänelle toimitetaan lämmin ateria joka päivä, koska hän pelkäsi, että erakkoelämän ankaruus vaarantaisi entisestään hänen jo ennestään huonon terveyden.
Paavi Gregorius haudattiin äitinsä Silvian Sant'Andrean luostariin, hautaan, jossa sisarukset Tarsilla ja Emiliana jo olivat, ja maalasi sinne kuvan, jossa oli risti oikeassa kädessään ja kirja vasemmassa, jossa oli kirjoitus: «Vivit anima mea et laudabit te, et iudicia tua adiuvabunt me» ("Sieluni elää ja ylistää sinua, ja tuomiosi auttavat minua").
Gregoio käski kardinaali Cesare Baronion pystyttää Santa Silvia al Celion oratorion ja samana vuonna hän käski paavi Klemens VIII sisällyttää Santa Silvian nimen roomalaiseen martyrologiaan 3. marraskuuta.
Sen sijaan paavi Johannes XXIII:n pyynnöstä perustettiin vuonna 1959 Portuenseen seurakunta, Santa Silvia nimisen torin reunalla, Viale Giuseppe Sirtori 2, mikä on omistettu Pyhän Gregorius Suuren äidille, Pyhälle Silvialle, jonka kirkko avattiin palvontaa varten vuonna 1968. Olen aikaisemmin tehnyt postauksen Portuensen korttelistosta täällä.
Bussit 44 ja 228 pysähtyvät kirkon edustalla. Santa Silvian kirkolla on oma jalkapalloseura ja oma bowlinghalli. Italiassa sosiaalinen elämä pyörii suuresti kirkon ympärillä. Kirkon tiloissa on monelaista toimintaa, omat kerhot perheille, miehille, naisille, lapsille ja teini-ikäisille.
Tämä Portuensen korttelisto on melko nuro ausitaaja. Se peruetteiin vuonan 1921. Täällä asuu luultavsti lähemmäski 110 000 asukasta, joista ona paljon lapsiperhietä. Usiemmat kirkot alueella ovat melko moderneja Aikaisemmin olen kertonut täällä alueen vanhimasta kirkosta Santa Passera. Aluella sijaitsee myös kirkko minkä on pyhitetty Gregorius Suurelle, Silvian äidille.
Portuensen asuintaajamassa sijaitsee Pyhälle Silvialle pyhitetty kirkko, mikä on moderni seurakuntakirkko, vaikka tavallaan seurakunta kirkkoja ei Italiassa ole samalla tavalla kuin Suomessa. Seruakunta kirkkoa voi kutsua vain yksinkertiasesti paikalliseksi kirkoksi. Italiassa ei synnytä kirkkoon vaan kukin sa liittyä mihin vaan kirkkoon ikinä haluaa. Italiassa ei kysytä kenenkään uskonnon perään, kouluissa ei opeteta uskontoa muille kuin lapsille, joiden vahemmat ovat sitä vaatineet. Italiasssa ei tilastoida uskontojen mukaan, kuten ei tehdä Ruotsissakaan. Ruotsi matkii erittäin paljon Italiaa.
Kirkon edessä on tori Largo Santa Silvia, mistä on tullut parkkipaikka. Siinä on myös Mercati Santa Silvia, siis Santa Sivlian kauppahalli, ja tietysti pankki, joita on valtavan paljon Italiassa, melkein kaikkien raknnusten kulmilla. Lapsille on järjestetty myös leikkipuisto. Tässä on myös bussipysäkki missä pysähtyy bussit 228 ja 774.
Kirkon yhteydessä sijaitsee myös luostari, missä on vanhainkoti. Se on hyvin ylseistä Italiassa että nuunluostareissa on vanhainkoteja. Roomassa on noin tuhat luostaria,, joten niissä riittää tiloja vanhukseillekin, koska nunnien määrä on vähenemään päin.
Portuense on korttelisto X1, mikä sijaistee Trasteveren eteläpuolella Teveren joen läntisellä rannalla. Täällä sijaitsee yksi rautatieasema Villa Bonelli, missä psyhtyy Sara Fabinasta tuleva Fiumicinon lentokentälle kulkevat paikallisjunat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti