Piazza San Callisto

Piazza San Callisto, Trastevere

Huom! Callisto kirjoitetaan niin yhdellä kuin kahdella l-kirjaimella. Siis joko Callisto tai Calisto.

Piazza sijaitsee aivan Piazza Santa Maria in Trasteveren torin kulman takana tai oikeastaan sen jatkeena. Tori on saanut nimensä tuon kuvassa olevan pienen kirkon mukaan, San Callisto ja sen vieressä sijaitsevan palatsin, Palazzo San Calliston mukaan, jossa oli yksi aikaisimmista kristityistä luostareista. Palatsi kuuluu Vatikaanin valtiolle ja kuuluu vuodesta 1990 Unescon maailmanperinnelistalle.

Palazzo San Callisto

Palatsi on saanut nimensä paavi Callisto I:n mukaan. Hän toimi paavina vain viisi vuotta ja kuoli vuonna 222. Hän asui tässä palatsin oikeanpuoleisessa rakennuksessa San Calliston kirkon takana.

Piazza San Calliston tori nähtynä toisesta suunnasta. Nuo parkkeeratut autot on Roomassa suuri ärsystysmomentti. Niitä on kaikkialla. Nykyään tälle torille on tuotu isoja sementtiruukkuja, joissa kasvaa kukkasia, jotta autoilijat ovat saaneet etsiä uusia parkkipaikkoja.

Paavi Callisto I, kuoli vuonna 222 Roomassa ja tomi paavina vain viisi vuotta. Hän oli haudattu Calepodiuksen katakombeihin, Via del Casale di San Pio V, Rooma, Via Aurelian varrella.

Pyhän Calliston reliikit löytyvät kuitenkin Santa Maria in Trasteveren basilikasta, yhdessä Calepodiuksen ja Julius I:n kanssa. Kaikki kolme haudattiin Calepodiuksen katakombeihin, josta heidän pyhät jälkeenjäännöksensä haettiin myöhemmin tänne Trasteveren basilikaan. Calepodiuksen katakombit sijaitsee Via del Casale di San Pio V, Aurelion korttelistossa.

Jotkut historian kirjat väittävät että Paavi Callisto I:n aikana olisi alettu rakentamaan Santa Maria in Trasteveren basilikaa, mikä on rakennettu kiinni Palazzo Callistoon. Mutta ehkä todellisempi väite on se, että se oli Paavi Julius I,  joka rakennutti basilikan 300-luvulla.

Pyhä Callixtus I/Callisto I

Callisto toimi paavina 200-luvun alussa jaa. Hän yritti paeta vainoja mutta hänet löydettiin hukutettuna palatsin pihalla sijainneesta kaivosta vuonna 222. Suurin piirtein kaikki tieto mitä paavi Callistosta on olemassa tulee hänen suurimmalta viholliseltaan Tartullianolta, joka oli kartaagolainen kirkonisä ja historioitsija. Tartulliano oli naisvihamielinen joka vaati naisten vaikenemaan seurakunnassa.

San Callistolla oli monia vastapelureita, sillä siihen aikaan oli myös ns vastapaaveja, joita aatelissuvut asettivat omiksi ehdokkaikseen paavin vaaleihin.

Callistus oli alunperin orja, joka oli joutunut rikolliselle tielle. Hän pakeni Portugaliin, mutta hänet saatiin kiinni ja kuskattiin Roomaan. Callisto sai töitä silloisen paavin Zephyrinuksen puutarhassa, missä oli myös hautausmaa Via Appia Antican varrella ja josta myöhemmin tehtiin San Calliston katakombit. Paavi teki Callistosta oman sihteerinsä, diakonin ja lopulta myös paavin. Calliston katakombit sijaitsevat juuri tuossa edellä mainitussa puutarhassa ja paavi Pyhä Zephyrinuksen jälkeenjäännökset ovat siellä vieläkin. San Callisto haudattiin alunperin Cimiteri di Calepodion katakombeihin, Via del Casale S Pio V 15. Näytetään vain erikoispyynnöstä. 

Caliston baari, Bar San Calisto, on yksi Rooman suosituimmista kohtauspaikoista. Tämä on todellinen kulttipaikka, jonne vaeltaa kaiken maailman ihmiset. Baarissa istuvat niin rikolliset, katutytöt, mafiosot, professorit, alkoholistit, turistit, poliitikot, taiteilijat, opiskelijat, nonnat ja nonnot sekä aivan tavalliset kaduntallaajat sulassa sovussa vieri vieressä.

Baari/kahvila on avoinna maanantaista lauantaihin kello 6.00-02.00. Baari on seissyt tällä samalla paikalla jo 70 vuotta. Perjantai- ja lauantai-iltaisin on meno vauhdikasta. Osa porukasta seisoskelee torilla tilan puutteen takia. 

Kun minä saavuin ensimmäisen kerran tähän baariin niin Barista juoksutti minua varten ihan erikseen tuolin kahvilan edustalle. Mikä palvelu, mutta me vanhemmat naiset saadaankin erikoisen hyvä palvelu Roomassa.

Bar San Calisto

Paikalliset pitää siestaa, pausea, iltapäivällä. Niin mikäs kiire tässä on...

Tuo kuja kaariholvin alta on nimeltään Via dell'Arco di San Calisto. Ihana kuja. Sieltä löytyy mukavia ravintoloja. Tämä alue on kaikella tapaa mukavaa aluetta maleksia. Rooma parhaimillaan.

Via dell'Arco di San Callisto

San Calliston kirkon julkisivu oli muutama vuosi sitten pahasti töhritty. Julkisivu maalattiin ja eipä kestänyt kauaakaan kun taas alkoi tulla töherryksiä. Tällainen seinien ja ovien töhertely on suuri ongelma Roomassa.

Oikeastaan...Roomassa on vain kaksi todellista suurta ongelmaa, omasta mielestäni. Toinen on kaikkialle parkkeeratut autot ja toinen pahasti töhrityt seinät ja ovet.

Alkuun kirkon paikalla sijaitsi pieni oratorium, yksityinen rukoushuone, mistä sitten tehtiiin kirkko vuonna 741. Kirkko ja luostari kuuluivat 1600-luvulla benediktiinijärjestön alahaaralle "casseneseille", sama kuin Monte Cassion ja Farfan ja San Paulo Fuori del Muran luostarien munkitkin. Heillä oli luostari Quirinalin kukkualla, mutta kun palatsi Qurinalea alettiin rakentamaan  heidän luostarinsa hajoitettiin, joten he tarvitsivat uuden.

Kirkon vieressä sijaitsee mahtava rakennus, missä nykyään sijaitsee Vatikaanin omistama Circolo San Pietro, jonka perusti muutama paaville lojaali yläluokan nuori herra 1800-luvulla. Järjestö on pyhitetty Paavi Pius IX Mastai Ferretille, joka toimi paavina 31 vuotta 1800-luvulla. Järjestö toimii lähinnä hyväntekeväisyys järjestönä. Järjestön presidenttinä toimii erittäin korkea-arvoinen herttua Leopoldo Torlonia. He järjestävät myös erilaisia katollisen kirkon "jppoja", kuten pitkänperjantain ohjelman Colosseumilla, Via Crucis.

Piazza di Santa Maria in Trastevere ja Santa Maria in Trasteveren basilika

Kuvassa vasemmalla Palazzo Callisto ja tuo kapea kadunpätkä palatsin edustaalla johtaa Piazza San Callistolle. Palatsi on toiminut Santa Maria in Trasteveren basilikan tittelikardinaalien asuntonakin. Palastin paikalla sijaitsi siis alunperin luostari, mikä on 1600-luvulla kuunnostettu palatsiksi. Alkuun palatsissa asui dominikaani munkkeja Quirinalen kukkulalta.

Santa Maria in Trasteveren basilikasta löytyy tämä mosaiikki jossa vasemmalla seisoo Paavi Innocentius II, keskellä San Lorenzo ja oikealla San Callisto.

 Cave Canem

Torin päädyssä sijaistee pieni Pizzeria/ravintola nimeltä Cave Canem, mikä on avoinna kello 18.00-00.20 saakka. Tämä on yksikertainen, melko arkinen lukaali, ravintola jossa on pizzoja joka lähtöön, pastaruokia, soppia sekä mahtavia pihvejä. Avoinna sunnuntaisin myös lounasaikaan. Täällä on oikea puillalämmitettävä pizzauunikin. 

Via San Cosimaton katu lähtee tuosta kulmalta, Cave Canemin luota ja päätyy Piazza San Cosimatolle, Trasteveren sydämeen, jossa on torimyyntiä aamupäivisin. Kadun varrella sijaitsee ruokapaikkoja vieri vieressä ja lisää löytyy Piazza San Cosimatolta. En osaa kyllä niistä mitään suositella.

Tuosta toiselta kulmalta lähtee Via San Fransesco e Ripan katu, mikä on pitkä katu ja viihtyisämpi, minkä varrelta löytyy melkein mitä ikinä toivoo. Via San Fransesco e Ripan katu jatkuu vielä Viale Trasteveren toisellekin puolelle ja päättyy Piazza San Fransesco e Ripan torille.

 Ristorante Arco di S. Callisto

Mutta jos minun olisi valittava ruokapaikka tältä alueela niin se voisi olla Calliston baarin kulman takaa lähtevällä kuja Via dell'Arco di San Callistolla sijaitseva saman niminen ravintola, mikä jää monelta turistilta huomaamatta. Tämä on kapea rauhallinen kuja, minkä reunoilla seisoo keskiaikaisia rakennuksia. Tämä on aivan tavallinen ruokapaikka, ei siis mikään ihmeellisyys. Täällä tarjotaan kotiruokaa kohtuuhintaan, pizzaakin löytyy. Ystävällinen henkiläkunta ja kotoinen tunnelma. Ravintola on avoinna kello 12.00-15.00 ja 18.30-00.00.

Paavikin on näköjään käynyt täällä syömässä.

 Sabatini

Ja jos ei näistä löydy ruokapaikkaa niin onhan Santa Maria in Trasteveren tori aivan kulman takana ja siellä legendaarinen ravintola Sabatini tarjoaa ihan mitä ikinä kukin kaipaa. Sabatini on varma kortti mutta hinnatkin ovat sen mukaan, jopa mielestäni aivan liian kallista lystiä. Uskaltaisin kutsua tätä rasvintolaa tyypilliseksi turitipaikaksi. Sabatini on avoinna kello 07.00-00.00.

Henkiolökohtaisesti arastelen näitä isoja ravintoloita hälyisillä toreilla missä on vielä kaiken lisäksi aivan liian monta ruokalajia valittavana. Luultavasti laatu voi kärsiä liian pitkästä ruokalistasta. On vain oma mielipiteeni, joten menen mieleummin kulman taakse Arco Callistolle syömään.

 Sabatini

Onhan täällä oikein valkoiset liinat pöydillä. Mutta turhaa niistä on maksaa...

Castel di Tora ja Salsiccia/Polenta festivaalit

Castel del Tora

Paikallien Rietin nettilehti Frontiera kertoo paljon paikallisista tapahtumista. Täällä kerrotaan että Castel di Torassa järjestetään elokuussa  19. päivä päivällisiä tähtitaivaan alla.

Castel di Tora sijaitsee eittäin kauniilla paikalla keinotekoisen järven Lago di Turanon rannalla, Rietin provinssissa, Lazion maakunnassa. Castel di Toraan on Roomasta noin 50-65 kilometriä, riippuen mitä kautta sinne kulkee. Alue on melko vuorista ja melko asumatonta, ja sen mukaan myös tietkin kapeita. Carsolin rauatieasemalta on kaksikymmentä kilometriä Castel di Toraan. Kylä on ehdottomasti yksi Italian kauneimpia kyliä. 

Alue on sabinalaisten kotimaata historiallisesti. Roomalaiset valoittivat Sabinien alueen vuonna 200-luvulla eaa ja sabinalaisista tuli Rooman kansalaisia vuonna 241 eaa. Sabinalaisten pääkaupunki oli Cures, joka sijaitsi via Salarina varrella Teveren joen laakossa, nykyisen Passo Coresen alueella, joka on erittäin moderni ja siisti asuinalue nykyään. Täältä on vain noin vajaat 40 kilomteriä Roomaan. Alueeen vallasta ovat taistelleet Orsinit, Barberit ja Sciarrat. Rautatieaseman nimi on Fara Sabina-Montelibretti, jolla pitää jäädä pois kyydistä, jos aikoo matkustaa ihanaan Farfan luostariin.

Castel di Toraan pääsee junalla, ensin Roomasta Carsoli'in ja siitä Cotral'in paikallisbussilla Castel di Tora'an. Bussi kulkee kolme kertaa päivässä Carsoli'sta Castel di Toraan ja neljä kertaa takaisin päin.

Castel di Torassa asuu nykyään talviaikaan vain reilut 200 henkeä, keäsikaan ehkä 300. Kylän nimi oli vuoteen 1864 saakka Castel Vecchio, josta Castel on vieläkin kylän nimessä jäljellä. Kylä mainitaan ensimmäisen kerran historian kirjoissa vuonna 1035. Farfan luostari omisti Castel di Toran jonka luostari sai lahjoituksena Rusticellin suvulta. 

Kukkulan päällä sijaitsevan Castelli joutui Orsinin suvun omistukseen vuonna 1440 ja sata vuotta myöhemmin Castelvecchion ja sittemmin myös Estoutevillen suvun omistukseen. Vielä kerran Orsinit saivat linnakkeen omistukseensa ja Borghesetkin omistivat sen aikansa. Matteit ja Caetanit ja Lante della Roveret hamusivat myös aluetta omakseen, kunnes Ranskan vallankumous aiheutti sen että feodaalisyteemi lakkautettiin. 

Castel di Tora ja Monte Antuni kuuluivat myös jonkin aikaa Kirkkovaltiolle. Aikaisemmin Castel dí Toran alue kuului Umbriaan mutta vuonna 1932 ensin Rooman provinssiin ja vuonna 1927 perustettiin oma Rietin provinissi johon nyttemmin Castel di Tora kuuluu.

Giovanni Orsini toimii Castel Di Toran porimestarina nykyään. Comunitá Montana del Turano, Turanon vuoristokylien yhteisö, johon kuuluu Castel di Toran lisäksi Ascrea, Colle di Tora, Belmonte in Sabina, Collalto Sabino, Collegiove, Paganico Sabino, Longone Sabino, Nespolo, Rocca Sinibalda ja Turania. Yhteensä tähän kyläyhteisöön kuuluu noin 1300 henkeä ja kullakin pienellä kylällä on oma porimestarinsa.

Pacanico Sabinio, Collalto Sabino ja Turania sijaistevat Carsolin ja Castel di Toran välimaatossa. Paganico Sabino sijaitsee suurimmaksi osaksi Monte Navegana ja Monte Cervian luonnonreservaatin alueella.

Posticciola'ssa sijaitsee tämä mahtava pato Turanon joessa. Itse Posticciola sijaistee noin kilometri pohjoiseen päin Lago di Turanosta ja padosta. Pato rakennettiin vuosina 1935-1938, jolloin alueella asui vain noin tuhat henkeä. Maalta pako on tehnyt alueesta entistäkin autiomman ja asukkaitten keski-ikä on korkea. Alue kuitenkin sinnittelee ja turismista on tullut uusi tulonlähde.

Posticciola on nykyään vain pari lyhyttä kadunpätkää, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen idyllinen paikka. Siellä asuu noin 48 asukasta vakituisesti. Kesäasuntoja täältä varmaan voi vuokrata kunhan on ajoissa asialla.

Posticciola

Posticciola nähtynä padolta päin 

Lago del Turano on tekojärvi joka sijaitsee 536 metriä merenpinnan yläpuolella. Järvi syntyi kun Turanon joki padottiin vesivoimalaitosta varten. Järvi on noin kymmenen kilometriä pitkä ja siitä kulkee yhdeksän kilometriä pitkä tunneli vuoren läpi  toiseen tekojärveen, Lago del Salto'on.

Pieni Fiumatan kylä Lago del Salton rannalla auringonlaskun aikoihin. Fiumatassa asuu noin 140 henkeä. Paljon vanhoja rakennuksia ja histroriaa jäi veden alle kun järvi syntyi. Syyskussa tällä juostaan Lago del Salto maratooni ja toukokussa juhlitaan arkkienkeli Mikaelia joka on kylän suojeluspyhimys. Samalla juhlitaan myös pyhää Neitsyt Mariaa. Fiumatan kylän lähellä Starda Provinciale Salto Cicolano, Fiumata, sijaitsee retkeilyalue, Camping Isola del Salto, villin luonnon keskellä. Sieltä löytyy tarpeelliset mukavuudet ja pieni uima-allaskin.

Koko Rietin maakunnassa on paljon tällaisia pienen pieniä kyliä mutta useimmat yrittävät sinnitellä omin voimin ilman yhteistyötä. Rietin provinssi kuuluu osana Lazion maakuntaan sekin ja on kappale kauneinta ja aidointa Italiaa, aivan vertaansa vailla. Rietin provinssin alueella on myös erittäin pitkä ja rikas historiansa.

Rieti on myös salsicccian (makkara) ja polentan kotikontuja. Vuotuiset polenta ja salsiccia festivaalit houkuuttelevat useita roomalaisiakin Castel di Toraan. Polenta on maissijauhoista keitetty puuromainen seos joka keitetään isoissa kuparisissa padoissa ja hämmennetään isoilla "puumeloilla" ja lopulta polenta kaadetaan pöydälle josta se sitten annostellaan lautasille. 

Tänä vuonna ferstivaalit pidetään lauantaina 9. maaliskuuta. Festa del Polentone, polentajuhlat, antaa myös aiheen tutustua Castel del Toraan ja sen ympäristöön samalla kertaa. Castel del Tora on maaginen kylä joka sijaitsee tavallista kauniimmalla ja rauhallisemmalla paikalla aivan Italian sydämessä, kaukana stressaavista metropoleista.

Polentaa ja Salsiccia-makkaraa

Samalla vietetään kolmepäiväistä Sagra della Salsiccia, Salsiccia festivaaleja. Makkara italiaksi on juuri salsiccia ja täällä tarjoillaan juuri tälle alueelle tyypillsitä salsicciaa, joka on maustettu korianterilla. Tänne salsiccia makkara tuli satoja vuosia sitten langobardipaimentolaisten mukana. 

Täällä paikalliset kutsuvat makkaraa nimellä monticelliani, joka tulee antiikin aikaisesta alueen nimestä Monticelli. Ja kuten sanoin salsiccia on täällä maustettu petradalla, kuten korianteria täällä kutsutaan. Korianterin siemenet kuivataan ja paahdetaan ennen kuin ne sekoitetaan makkarataikinaan ja makkara masuettaan melko vahvalla chilillä tai paprikalla. Pitkät pöydät kateaan torille ja ruokailu alkaa kello 12. Myöhemmin saapuvat saavat sden sijaan siinä kello 16.00 jälkeen Fettucine ai Porcine ruuakseen, tatteja pastan kanssa.

Montopoli in Sabinassa, joka sijaitsee noin parikymmentä kilometriä länteen päin linnnuntietä Catsel del Torasta, vietetään myös polentajuhlia, mutta sillä alueella niitä vietetään ennen joulua.

Italiassa on varmaan satoja eri salsiccia reseptejä, sillä italialaiset ovat ikuisia paikallispatriootteja, mutta eivät tippaakaan nationalisteja. Jokainen kylä tai alue pitää omia ruokalajejaan erikoisina ja maukkaimpina.

Vasemmalla Castel di Tora, oikealla Colle di Tora ja keskellä häämöttää Ascrea niminen kunta, joka ei sekään ole suuruudella pilattu. Farnesen aatelissuku omisti Ascrean alueen aikoinaan ja nykyään täällä asuu alueen maanviljelijöitä.

Colle di Tora, tuossa kuvassa keskellä järveä. Porimestari on Leonello Silvestri joka on syntynyt ja kasvanut kylässä. Colle di Torassa asuu noin 350 henkilöä.

Vuoristoalue on nimeltään Monti Carseolani ja se on osa Apenniinien keskimassiivia. Monti Carseolani taas puolestaan kuuluu laajaan luonnonresevaattiin nimeltä  Riserva Naturale Monte Navegna Monte Cervia.

Sen korkeimmat huiput yltävät melkein kahden  kilometrin korkeuteen. Tuo vihreä mykkylä kuvassa oikealla on nimeltään Monte Autuni jonka huipulla sijaitsee Castello di Antuni, joka kuului alunperin Farfan luostarille mutta josta myöhemmin on useammat aatelissuvut taistelleet. Upea  linna joutui rappiolele mutta vuonna 1999 se uuskrojattiin ja vierailun linnassa voi varata Castel di Toran kunnan konttorista.

 Castel di Tora

8. ja 9. heinäkuuta juhlitaan Santa Anatoliaa 

Anatolia Anicia eli täällä Torassa  ja  kuoli 9. heinäkuuta vuonna 251. Hän on paikallinen pyhimys. Hänen pyhät jälkeenjäännökset sijaitsevat yhdessä hänen siskonsa kanssa Santa Scolastican kirkossa Subiacossa.

Santuario di Santa Anatolia, Pyhälle Anatolille pyhitetty pyhäkkö ja luostari joka oli alunperin vain pieni kapukkiiniluostari ja sen kappeli. Mutta kaiken tämän otti haltuunsa kreikkalais-bysantinen Collegio ja he rakensivat luostarin ja pyhäkön uudestaan. Pyhää Anatolia on Castel di Torassa palveltu jo ammoisista ajoista lähtien. Luostari ja pyhäkkö sijaitsevat A24:n varressa parikymmentä kilometriä Castel di Torasta etelään päin, keskellä Italian niemimaata.

Caste di Torassa sijaitsee San Giovanni Evangelistan kirkko, Colle di Torassa San Lorenzon kirkko, Ascreassa San Nicola di Barin kirkko ja Paganicossa myös San Nicola di Brille pyhitetty kirkko.

Santa Anastasion pyhäkkö

Castello di Antuni omalla kukkulallaan

Yöpymismahdollisuuksiakin löytyy mutta huone on varattava etukäteen. Esimekiksi Hotel Turano, tai Agriturismo La Posta tai Le Cascine, molemmat järven rannalla nekin. Castel di Torasta löytyy myös muutama ravintola, kuten Dea, Turano, Il Tasso ja La Riva del Lago.

 Ravintola La Riva Del Lago

Kuvassa alenpana Colle di Tora ja taustalla Castel di Tora, molemmat iltavalaistuksessaan

Vastapäisellä rannalla sijaitsee Colle di Tora (kuvassa etummaisena), joka on oma pieni kuntansa mutta yhteistyössä toisten alueen pienten kuntien kanssa. Colle di Torassa sijaitseee maatalousyliopisto, Università Agraria Colle di Tora.

Tässä You Tube jossa Castel di Toran sympaattien ja herttainen porimestari Giovanni Orsini esittelee omaa kyläänsä. Filmissä näytetään myös vuotuisesta Polenta ja Salsiccia juhlista.

Kaksi uutta pyhimystä

Johannes Paulus II, Carol Josef Woytyla

Johannes XXIII, Angelo Giuseppe Roncalli

Vatikaanissa tullaan  kanonisoimaan kaksi aikaisenpaa paavia, Johannes XXIII Roncalli  ja Johannes Paulus II Woytyla. Kanonisointi juhlallisuudet tulevat kestämään kolme vuorokautta alkaen 27. huhtikuuta  ja samalla  vietetään Divine Misericordia vuosijuhlaa.  Paavi Johannes Paulus II pani aluelle Divine Misericordia kultin vuonna 2000. Misericordia juhlallisuudet on liitetty puolalaiseen pyhimykseen Santa Faustina Kowalskaan joka kanonisoitiin vuonna 2000. Hän oli nunna Vergine Maria della Misericordia nimisessä nunnajärjestössä. Pyhä Faustina Kowalska kuoli vuonna 1938. 

Pyhän Pietarin kirkossa lepäilee paavi Johannes XXIII Roncalli

Roomaan odotetaan vähintäin puolitoista miljoonaa henkilöä Pyhän Pietarin torille. Kaikki ei tule mahtumaan torille mutta on suunniteilla useamipiakin laaaikangas särmejä lähelle Vatikaania kuten Piazza Borgo Piolle. Varsinkin puolalaisia tulee paljon. Heille on jo kauan aikaa myyty valmiita matkapaketteja. Noin sadan valtion päämiehet tulevat olemaan paikalla joten turvalisiuudesta tulee vastaamaan Rooman kunta koska Vatikaanilla ei siihen ole resursseja.

Joten  ei kannata suunnitella matkaa Roomaan juuri tuolle viikonlopulle. Viime vuonna tuli Roomaan 12 miljonaa turistia ja tänä vuonna tuo raja tullaan ylittämään kevyesti. Rooma on verrattaen pieni kapunki verrattuna Pariisin ja Lontooseen joten melko ahdasta tulee olemaan, mutta onneksi Rooamssa on noin tuhat luostaria joissa monissa niistä voi myös saada yösijaa.

Santa Faustina Kowalsan patsas  Santo Spirito in Sassian kirkossa.

Misericordia luostarijärjestön luostari Roomassa sijaitsee aivan Vatikaanin kupeessa, Santo Spirito in Sassian kirkon kupeessa. Tämä kirkko on erittäin upea kirkko. Kirkon rakensi Saksin ruhtians, jonka varoilla rakennettiin tämä upea kirkko saksilaisille pyhiinvaeltajille. Saksilaisille oli myös hospitsi kirkon ja luostarin yhetydessä ja kirkon viereen sittemmin rakennetiin Pyhän Hengen (Santo Spirito) sairaala ja löytölapsikoti sekä saksilaisille koulu, Scola dei Sassoni. Koulu sijaitsi nykyisen Santo Spirito in Sassain sairaalan tiloissa. Rakennuskompleksiin tehtiin myös apteekki ja kirjasto.

Il Tempietto

Janiculumin/Gianicilon kukkulalla, Piazza San Pietro in Montorio: vasemmalla San Pietro in Montorion kirkko, sen vieressä fransiskaaniluostari, jonka pihalla sijaitsee Il Tempietto ja sen vieressä Espanjan kuinkaallinen instituutti, joka osittain sijaitsee toisessa luostarissa ja sen vieressä sijaitsevassa palatsissa. Oikealla näkyy Rooman  ehkä upein suihkulähde, Fontana de'Acqua Paola.

Garibaldino Ossuary Mausoleum/Toisessa maailmansodassa kaatuneiden muistomerkki. Bussi 115 ja jää pois kyydistä pysäkillä Garibaldi/ Iacopucci tulitpa sitten jommasta kummasta suunnasta tahaansa. 

Myös kirkon taakse pääsee bussilla 115. Pysäkiltä on mentävä muutama kymmenen metriä kirkon edustalle. Alue on erittäin luonnonkaunista ja viihtyisää, monen mielestä Rooman idyllisin alue.

Espanjan kuningatar Isabella ja hänen miehensä Ferninad kustansivat luostarin ja kirkon rakentamisen. He halusivat että espanjalaisilla munkeilla on oma koti Roomassa. 

He pyysivät Donato Bramaten suunnittelemaan luostarin pihaelle Il Tempietton, muistokappelin Pyhälle Pietarille joka tarinoiden mukaan olisi kuollut marttyyrikuoleman juuri tällä paikalla. Myöhempien tutkimusten mukaan ei tarinalla ole lainkaan katetta mutta perinteet jatkuvat silti...

San Paulo in Montorion basilika'sta olen tehnyt oman sivun aikaisemmin täällä. Kirkon perusti keskiajalla Celestinimunkit Espanjan kuningasperheen varoilla. Sen jälkeen luostarissa on asuneet benediktiinit ja lopulta farnsiskaanit, jotka asuvat vieläkin luostarissa.

Il Tempietto on Donato Bramanten mestariteos, jota matkustetaan katsomaan toiselta puolen maapalloakin. Se on rakennettu paikalle jossa Pyhä Pietari otettiin hengiltä. Il Tempietto on vain 4,5 metriä läpimitaltaan, joten mikään suuri temppeli se ei ole. 

Aukioloajoista pitää espanjalainen instituutti huolen. Luultavasti nykyiset aukioloajat ovat tiistaista-perjantaihin kello 9.30-12.30 ja 14.00-18.00. Kesäaikaan ehkä suljetaan jo kello  16.00. Joskus temppelissä vihitään myös pareja joten se on otettava huomioon, samoin kirkossa saattaa olla vihkiäiset menossa. Maanantaisin suljettu.

Jos lähtee kävellen kiipeämään San Pietro in Montoriolle ja Il Tempiettoon niin Via Goffredo Mamelilta löytyy näin kaunis suihkulähde. Heti sen vasemmalta puolen lähtee portaat ylös Via Garibaldille.

Via Goffredo Mamelilta lähtee portaat ylös Via Garibaldille

Via Garibaldilta sitten nousee portaat ylös San Pietro in Montorion kirkon edustalle. Portaitten reunassa on pitkin matkaa joitakin luuultavasti edesmenneiden munkkien hautakappeleita keskiajalta.

Samat portaat nähtynä portaitten yläpäästä.

Paolan akveduktin suihkulähde sijaitsee aivan Espanjan instituutin takana. Suihkulähteen edustalta on mahtavat näköalat alas kaupungille.

Francesco Maria del Monte ja Caravaggio

Francesco Maria Bourbon del Monte  1549-1627

Tämä erittäin arvovaltainen herra syntyi Veneziassa ja kuoli Roomassa. Hän oli kardinaali ja toimi myös diplomaattina ja haavieli pääsevänsä joskus paavin virkaan. Hän oli erikoisen kiinnostunut taiteesta joten häntä voi kutsua taidemesenaatiksi. Francesco Maria del Monten erikoissuojelussa oli taidemaalari Michelangelo Merisi da Caravaggio, josta kehkeytyi kaikkien aikojen arvostetuin taidemaalari. Caravaggio eli vain 39 vuotta mutta sinä aikana hän ehti maalaamaan paljon korkealaatuista taidetta Milanossa, Veneziassa, Sisiliassa ja Roomassakin.

Caravaggio 1571-1610

Vuonna 1592 muutti Caravaggio Milanosta Roomaan ja alkuun hän eli levotonta elämää. Hän oli rutiköyhä. Hänen kerrotaan olleen melko väkivaltainen ja riitaahaastava persoona. Ensialkuun Caravaggio toimi Cavalier d'Arpionon apupoikana. Arpino oli sen ajan Pictor unicus, rarus et Exellens ac Primarius et reputatus, yksinkertaisesti sanoen primus konservaattori. Arpiono kuului Accademia Nazionale di San Luca'an ja toimi sen johtohenkilönä kunnes Bernini otti viran haltuunsa. 

Francesco Maria del Monte kustansi Contarellin kappelin maalaukset San Luigi dei Francescin kirkossa ja Caravaggio sai luonnollisestikin kunnian malata ne. Contarellin kappeli on yksi turistinähtävyyksistä Roomassa.

Contarelli suvun kappeli

Palazzo Madama, Corso Rinascimento

Italian senaatti kokoontuu tässä palatsissa nykyään. Palatsin paikalla sijaitsi alunperin Neron kylpylä ja myöhemmin alue joutui Ranskan valtion haltuun. 

Nykyisen palatsin rakennutti firenzeläinen, sen ajan maailman rikkain suku, Medicit 1500-luvulla. Kaksi Medicin suvun jäsentä toimi kardinaaleina, joista sittemmin tuli kummastakain paavit, Leo X ja Clemente VII. Catherina de'Medici asui myös palatsissa kunnes hän meni avioon Ranskan kuninkaan pojan Henryn kanssa. 

Neron kylpylä tai Alessandrinin kylpylä, kuten sitä myös nimitettiin, oli Rooman ensimmäin julkinen kylpylä ja se rakennettiin vuonna 62 jaa keisari Neron käskystä. Joitakin kylpylään kuuluneita pylväitä voi nähdä Senaatin rakennuksen seinuutalla, Palazzi Giustinianin seinustalla ja Panhteonin portikossa vasemmalla puolen.

Senaatin kirjasto, La Biblioteca del Senato della Repubblica Giovanni Spadolini, Piazza della Minerva, on nykyään kaikille avoinna ilman minkäänlaisia vaatimusksia! Kirjasto on avoinna maanantaista perjantaihin kello 9.00-19.30 ja lauantaisin kello 9.00-12.30.

San Luigi di Francesin kirkko, hospitsi ja augustiiniläisluostari sen vieressä sekä Palazzo Patrizi.

San Luigi di Francesi on ranskalaisten kotikirkko ja erittäin näkemisen arvoinen kirkko, Rooman upeimpia. Suosittelen!

Kardinaali Francesco Maria del Monte osti Palazzo Madaman itselleen. Carvaggio asui enempi tai vähempi myös palatsissa ja kuoli myös siellä. Palatsi sai nimensä itävaltalaisen kuinkaan tyttären nimen mukaan. Carvaggion kerrotaan myöhemmin siirtyneen Mattein palatsiin maalaamaan, tai oikeastaan siinä on kolmekin Mattein palatsia vierekkäin, Palazzo dei Giove, Mattei di Paganica ja Alessandro Mattein palatsi. Mattein kerrotaan tarjoneen paremman palkan Carvaggiolle. Mattein suvulle kuului Via dei Funarin, Piazza delle Tartarughen, Via Paganican, Via delle Botteghe Oscuren ja Via Gaetanin välinen alue.

Tämä on tarina kahden miehen rakkaudesta renesanssin ajalla. Toinen oli rikas aatelissukua oleva kardinaali ja toinen köyhä mutta erittäin taitava taidemaalari.