Ponten kaupunginosa

Nykyinen Sant'Angelon silta rakennettiin antiikin aikaisen sillan tilalle. Keisari Hadrianus rakennutti sen jotta näin sai kytkettyä oman mausoleuminsa muuhun kaupunkiin Teveren joen toiseella puolen. Samalla rakennettiin myös Pons Vaticanuksen silta, jotta saatiin Kirkkovalatio kiinnitettyä muuhun Rooomaan. Joten Ponten kaupunginosasta kulkee Teveren joen yli sillat.

Ponten kaupunginosa, numero V 

Ponten alueen läpi kulki jatkuvasti väkeä Teveren toiselle puolelle, kuten pyhiinvaeltajia kohti Pyhän Pietarin kirkkoa. Monet halusivat asettua asumaan juuri tälle alueelle. Rikkaat alkoivat rakentamaan 1500-luvulla palatsejaan Ponteen.

Ponten  kaupunpungsinosa on Tiber-joen varrella sijaitseva tiivis alue, jossa on mukulakivikatuja ja elegantteja palatseja, kuten 1400-luvulla rakennettu Palazzo Altemps, jonka Museo Nazionale Romanossa on esillä muinaisia ​​veistoksia. Vaikuttavassa Santa Maria della Pacen kirkossa on Rafaelin freskoja, ja Chiostro del Bramanten luostarissa järjestetään taidenäyttelyitä. Via dei Coronarilla on itsenäisiä putiikkeja, trattorioita ja jäätelöbaareja.

Teveren joki tulvi usein yli äyräittensä ja peitti suuret alueet veden alle. Siihen aikaan joki tulvi jopa 17 metriä normaalin joenpinnan yli, joten vesi juoksi usein jopa Espanjalaisille portaille saakka. 

Mutta 1800-luvulla alettiin patoamaan ja vahvistamaan Teveren reunoja ja joitakin uusia siltoja rakennettiin. Teveren joen molemmin puolin rakennettiin vahvat korkeat seinät, ja joen rantaan kävelytiet. Ylös seinämille rakennettiin ns lungoteveret, rantakadut, joita on ties kuinka monta ja monen nimistä Roomassa.

Muistolaatta siltä ajalta kun Tevere tulvi oikein tosissaan 1200-luvulla.

Pyhimyksen paikalle on laitettu jalkapallomestari Fransesco Tottin kuva🤣.

Vicolo San Celso on ehkä Rooman lyhin kuja, vain jotain korkeintaan 20 metriä. Kuja käsittää vain väylän kirkon edustalla. Kirkko on ollut paremminkin oratorio/rukoushuone San Celso. Renesanssin ajalla rakennettiin noin 350 kirkkoa keskikaupungille. Nykyään Rooman kunnassa on noin tuhat kirkkoa ja yhtä monta luostaria.

Ponten kaupunginsoan rantakatu Lungotevere Ponte Tor di Nona on saanut nimensä Ponten kaupunginosan asuinalueesta Tor di Nona, joka sijaitsee aivan lähinnä Teveren jokea.

Kujat Lungotevere Ponte Tor di Nonan eteläpuolella on sokkeloisia mutta ihania maleskella.

 Vicolo di San Trifone

Tämän kujan luona on sijainnut kirkko nimeltä San Trifone in Posterula, mikä sijaitsi Via dei Portoghesin ja Via della Scrofan katujen risteyeksssä. San Trifone oli pyhimys joka syntyi ja eli 200-luvulla Frygiassa, nykyisessä Turkissa. Kuinka ollakkaan niin Hän oli puutarhamestari.

Ponten alue on keskiaikainen sokkeloinen mutta erittäin rauhallinen. Monet kujat ovat vain pari metriä leveitä. Alueella on monelaisia käsityöläisverstaita ja pieniä liikkeitä, mutta muuten hyvin vähän myymälöitä, kahviloita ja ravintoloja, keskeisestä sijannistaan huolimatta. 

Aluetta on muuteltu, rakennuksia hajoitettu ja kadut kulkee jo nyt hieman eri tasoissa. On suuri vaara että alueelta hajoitetaan pian lisää rakennuksia ja piitoreski tunnelma mikä Ponten kaupungioassa vallitsee, tulee melko varmasti pian häviämään kokonaan. 

Via dei Tre Archi

 Via dei Tre Archi

 Via dei Tre Archi

Teatro Apollonian muistoksi suihkulähde Via Tor di Nonan varrella

Casa  di Fiammetta, Via degli Asquaparta/Piazza di Fiammetta. Tämä talo oli keskiajalla  ns ilotalo. 

Via di Panico, yksi ahkerimmin käytetyistä kaduista tällä alueella, jota pitkin pääsee mukavasti yhtä suoraa Piazza Navonalta lähtien Sant'Angelon linnoitukseen ja siitä Vatikaaniin. Kadun nimi vaan vaihtuu siinä matkalla mutta suora reitti se on. 

Piazza San Simeone

Toinen suora reitti on Via  di Panicon alkupäästä, Piazza dei Coronarilta lähtevä, suora pitkä katu Via dei Coronari. Via dei Coronari on muutenkin rauhallinen ja kaunis katu. Se ohittaa Piazza Navonan pohjoisesta päästään ja siitä se jatkuu suoraan itäänpäin Via Pozzoa, Via in Aquiroa ja Piazza Colonna pitkin Va del Corsolle.

Palazzo Lancellotti (vasemmalla)

Lancelottit omistavat tietääkseni palastin vieläkin, mutta Ruotsin Instituutti/Raushingit vuokraa sitä. Siitä syytä palatsia ei juuri koskaan näytetä. Ruotsin Instituutti sijaitsee Pincion puistossa, mutta täällä palatsissa heillä on seminaareja, kursseja, koulutusta ja kirjasto sekä toimistotiloja. Instituutin kustannukset ja kulut maksaa erittäin upporikas ruotsalainen suku nimeltä Raushing. Täällä lisää aiheesta.

Lancellottit olivat napolilaista aatelissukua. Heidät luettiin mukaan roomalaisiin ruhtinassukuihin kuten Aldobrandinit, Altempsit, Altierit, Barberinit, Bonapartet, Boncompagnit, Borgheset, Caetanit, Cesarinit, Chigit, Colonnat, Corsinit, Boncompagni Ludovisit, Doriat, Lantet, Orsinit, Rospigliosit, Ruspolit, Salviatit, Santcrocet, Strozzit, Caffarellit, Torloniat, Braschit, Massimot ja Matteit.

Piazza San Simenone, Vi dei Coronarin varrella

Taustalla Palazzo Lancelotti, jossa sijaitsee Ruotsin tutkimusinstituutti, Istituto Svedese di Studi classisi a Roma, koskien klassista arkeologiaa ja taidetta. Tämä on Ruotsin valtion opetusmisnietriön alainen laitos. Ruotsilla on vastaavanlainen instituutti Ateenassa ja Istanbulissa.

Palatsi peruskorjattiin Italian valtion kanssa yhteistyössä ja kalustettiin ruotsalaisin huonekaluin. Arkkitehti Ivar Tengbom vastasi uuskorjauksista palatsissa vuosina 1938-1940. Palatsi on kalustettu Carl Malmstenin huonekaluilla ja Märta Måås-Fjätterströmin tekstiileillä. 

Prinssi Eugen maalasi konferenssihuoneeseen maalauksen "Molnet", pilvi. Olga Milles lahjoitti miehensä valmistaman patsaan Solglitter. Uuskorjaukset ja kalustukset on kustantanut Knut ja Alice Wallenberg.

Instituutin kirjastossa on noin 70000 kirjaa jotka käsittelee historiaa, arkeologiaa, taidetta ja ruotsalaista kirjallisuutta ylipäätään. Kirjasto on avoinna maanantaista perjantaihin kello 9-12 ja 13-15. Elokuussa suljettu. Kirjastoa voi käyttää hakemalla ensin luvan instituutilta.

Yksi Ponten kapeista kujista Via Dei Coronari, joka on ehdottomasti suosituin katu Ponten alueella. Se on yksi Rooman tunnetuimmista kaduista, etenkin shoppailusta tunnettu, joka kulkee Piazza Navona pohjoispäästä länteen päin suoraan Via di Panicon kadulle saakka.

Via del Panicon kadun varrelta

Albergo dell'Orso, Via del Orso 55

Tämä on Rooman vanhin hotelli. Rakennuksessa ei ole enää hotellia.

Ponten alue oli tiheään asutettu jo keskiajalla. Ponten kukkulalta muutti monet pois Teveren rantaan koska kukkulalla ei ollut vesijohtoja eikä vesipostia. Sittemmin on kukkulaa hajoitettu ja tasattu sekä koko alue on joutunut korjausten alle useanpaankin otteeseen. Silti vieläkin Ponte on omaperäinen ja viehättävä kaupunginosa, jossa on palazzeja ja palazzettoja vieri vieressä kapeiden kujien välissä.

Roesler Franz: Teveren joki ja Monte Brianzo

Pontin alueelta löytyy erittäin hyvätasoinen ja kotoisa luostariasuntola Fraterna Domus, Via di Monte Brinazo 62.

Sant' Apollinare, Piazza di Sant'Apollinare

Kirkkon on suljettu lauantaisin ja sunnuntaisin.

Torin reunalla sijaitsee basilikan lisäksi Palazzo Sant'Apollonaris ja Palazzo Altemps. Kirkko ja palatsi Apollonaris on rakennettu seitsemmännellä vuoisadalla. Alkuun asui pappeja ja kardinaaleja palatsissa. Palatsin tiloihin järjestettiin katollisen kirkon yliopisto 1400-luvulla. Alkuun rakennukset omisti jesuiitit. Palazzo Altemps kuuluu nykyään osana Rooman kansallismuseoon.

Alessando Gavazzin muistomerkki ja metodistikirkko,

 Piazza di Ponte Sant'Angelo 68

Avoinna vain sunnuntaisin kello 10.30

San Giovanni dei Fiorentini, Via Acciaioli 2

Tiber-joen rannalla, Via Giulian toisessa päässä sijaitseva basilika kunnioittaa Firenzen suojeluspyhimystä, ja se rakennettiin ensimmäisen Medici-paavin, Leo X:n, pyynnöstä alueella asuvalle suurelle firenzeläiselle väestölle. Lähellä sijaitseva 1500-luvun palatsi oli Firenzen konsulaatin kotipaikka.

Tätä firenzeläisten basilikaa on ollut useimmat tunnetut firenzeläiset arkkitehdit ja taiteijliat rakentamssa ja kortelemassa 1500-1600-luvuilla. Kirkko on Roomassa asuvien firnezeläsitn kotikirkko.

Jacopo Sansovino, Raphael, Giuliano da Sangallo ja Baldasarre Peruzzi kilpailivat saadakseen rakentaa firenzeläisille kirkon. Jacopo Sansovino voitti. Ongelmaksi myöhemmin osoittautui kirkon läheisyys Tevere jokeen ja sen hiekkaperäiseen maastoon. Antonio da Sangallo nuorempi ratkaisi lopulta ongelman. Rakennustöistä vastasi lopulta kuitenkin Giacomo della Porta ja Pietro da Cortona lopetteli työt. 

Falconierin suku halusi hautakappelin kirkkoon ja kustansi palkkioksi siitä kirkon koristelun. Francesco Mocchi haettiin Firenzestä apuun. Hän oli sen ajan kuuluismmista kuvaneistäjistä. Hän valmisti upean marmorisen alttarireliefin Falconierien hautakappeliin. Falconerien upea palatsi sijaitsea Via Giulian kadun varrella.

Francesco Borromini koristeli kirkkosalin oikean puolen. Carlo Maderno valmisti kupolin vuonna 1634. Kirkon julkisuvu on vasta melko äskettäin korjattu ja putsattu. 

Kirkko on barokkityylinen ja vaikka, tai juuri siksi, kirkon rakennustöissä on ollut melkein kaikki sen ajan kuuluismmat rakennusmestarit ja taiteiljat on kirkon sisusta hieman sekava tyyliltään. 

Pääalttarin yläpuolella on parveke josta saa käydä katsomassa miltä kirkko näyttää siitä vinkkelistä katsottuna. Pääalttarin patsaan on tehnyt Antonio Raggi. Muuten alttari ja sen alla olevan krypta on Borrominin viimeinen työ ja kryptassa on hänen sukulaisia haudattuna. Kirkon tiloissa on myös museo.

San Biagio degli Armeni, Via Giulia 63

Kirkko on nykyään armenialaisten kansalliskirkko Roomassa. Kirkon alkuperäinen nimi on ollut San Biagio della Pagnotta, kuten erään toisen kirkon nimi saman kadun varrella. Nimi tulee siitä että kirkossa jaetaan köyhille leipää 3. maaliskuuta suojeluspyhimys San Biagio di Sebasten kunniaksi.

Kirkko on valmistunut vuonna 1072 ja oli pyhitetty San Biagiolle. Kirkko uusrakennettiin 1700-luvulla ja entisestä kirkkosalista ei ole kovinkaan paljoa jäljellä.

 Piazza di Salvatore in Lauro

Tämän piazzan ympäritössä on monta erinomaista ravintolaa. Via dei Coronarin katu kulkee tästä ohitse ja se tarjoaa niin ruokapaikkoja, viinobaareja, taidegallerioita ja mukavia puoteja. Tämä katu on 'pakko' kävellä ainakin kerran elämässä päästä päähän. Ponten kapunginsa on muuetnkin oamsta mielstäni Rooman rauhallismpia kaupunginosia ja mukava juuri maleskelu mielessä.

Pasta Imperiale, Piazza di san Salvatore in Lauro

Alle 10 € saa pasta-annoksen, joka on valmistettu tuoreesta pastasta, mikä on leivottu paikanpäällä.

San Salvatore in Lauron kirkko on peräisin 1200-luvulta. Kirkko toimii nykyään Roomassa asuvien marchelaisten kotikirkkona.

Avoinna arkisin kello 16.30-19.00

sunnuntaisin kello 8.00-13.00 ja 16.30-19.00

Virtuaalinen vierailu 1 ja 2.

 San Salvatore in Lauro

 

Sisäpiha ja sen vieressä museo

Kardinaali Latino Orsini rakennutti kirkon viereen luostarin, mikä  myöhemmin joutui Celestine järjestön haltuun.Alkuperäinen kirkko, jonka paavi Sixtus V käski rakentaa, tuhoutui tulipalossa. Paavi Clemence X Altieri rakennutti kirkon uudestaan 1600-luvulla ja antoi sen picenolaisen järjestön haltuun ja näin olleen kirkko toimi Marchen provinssin kansalliskirkkona. 

Santa Maria dell' Anima, Via di Santa Maria dell'Anima 66

Messu kello 10.00 sunnuntaisin ja pyhäpäivinä saksankielellä

Santa Maria della Animan kirkko on todella kaunis. Se on peräisin 1300-luvulta. Roomassa asuvien saksalaisten kotikirkko.

Luostari oli aikoinaan Rooman kauneimpia renesanssin tyylisiä luostareita. Kirkkorakennuksen oikealla puolella torin reunalla sijaitsee paavi Sisto V Felice Perettiin palazzetto. Sisto V oli pisenolainen hänkin alunperin. Täällä on valokuvia palazzettosta. Täällä on valokuvia San Lauron kirkkosta. Täällä on valokuvia luostarista.

Roesler Franz: kuvaus Pontesta Teveren joen takana. Kuvassa näkyy myös San Salvatore in Lauron kirkko.

Santa Maria Suffragio, Via Giulia 59

Avoinna arkisin kello 7.00-8.00 ja 19.00-20.00.

Sunnuntaina kello 18.30-19.30.

Suffragio niminen veljeskunta rakensi 1500-luvulla kirkon jonka nimeksi tuli San Biagio della Pangnotta. Siis tämä on se toinen saman niminen kirkko samalla kadulla. Tämä kirkko on saanut uuden nimen veljeskunnan mukaan, jotta  voi välttyä sekaannukselta. Suffraggio-veljekset näkivät elämänsä täkeimmän tehtävän olevan rukoilla kuolleiden sielujen puolesta.

Via  di Tor di Nona

Palazzo Altemps on yksi upeimista palatseista alueella. Tämä palatsi on nykyään argeolgoginen museo Museo Nazionale Romano, mikä sijaistee Piazza di Sant'Apollinare 46. Altempsin aatelissuku on alunperin kotoisin Saksasta.

Palazzo del Quirinale

Palazzo della Quirinale, 
Via della Dataria/Salita di Montecavallo/Piazza della Quirinale

Piazza della Quirinale, vierailijoille on oma sisäänkäynti oikealla kulman takana. Pääovesta saa kulkea muiden valtioiden päämiehet ja vastaavat. Itse Italian presidentti asuu linnassa, mutta hän käyttää melko varmasti jotain sivuovea tai maanaaliasta autotietä. Italian presidentillä ei ole mitään sanomista politiikassa. He ovat vain pelkkä muodollisuus.

Palazzo Quirinale ja sen puisto sijaitsee Roooman seitsemästä kukkulasta korkeimmalla, Quirinalen kukkulalla, aivan keskellä Roomaa. Quirinale on myös nimeltään tämä kaupunginosa. Palazzo Quirinalen ja palatsin puisto on jokaisen italialaisen koti, näin ilmaisi presidentti Napolitano asian aikoinaan. 

Piazza del Qurinalen tori on myös valtavan suuri ja kupera. Tänne torille on kiipeämistä, varsinkin jos tulee keskustasta päin tai eteläsuunnalta. Palsti ja sen isoa kaunis puutraha on suokjattu arekknuskilla ja muureilla. Via della datarian kaduslta kukee posrtikko alemman tason parkkipaikalle joka on luultavasti vain paatsin henkilökunnalle ja ehkä turvasisäänkäynti joillekin erikoisille viereilla. Siellä on msyö helikoptereille laskeutumispaikka. Parksita kulkee  ajotie Piazza di Sant'Apolinarellen kautta Via dei Qurinalelle.

Piazza del Quirinalen keskellä sijaitsee Dioscuri suihkulähde, johon on laitettu obeliski ja Castorin ja Polluxen patsaata. Patsaat ovat peräisin viidenneltä vuoissadalata enne aja alkua ja kopioita krekkaliaista alkuperäisistä patsaista. Obeliski tuotiin tänne Augustuksen mausoleumin edustalta. 

Palatsi on valtavan iso, jotain noin 350 metriä pitkä rakennus. Palatsin aliste kulkee maanalainen autotie Traforo Unberto I. Tuo punainen nuoli osioittaa vierailijoiden sisäänkäyntiä. Ulos tullaan tuolta palatsin takaa.

Torin reunalla sijaitsee erittäin kaunsi rakennus, jossa sijaitsee Italian Perustuslakituomioistuin, Palazzo della Consulta. Sen vierssä sijaitsee upea Palazzo Pallavicini Rospiglioisi. Tontilla siesoo myös Casino dell'Aurora Pallavicini Rospigliosi. Täällä olen kertonut siitä jo aikaisemmin.

Torin reunalla sijaitsee myös yksi Rooman parhaista nähtävyyksistä, nimittäin Scuderie del Quirinale, josta olen aikiasemmin kertonut täälllä.

Qurinalen palatsi on avoinna tiistaina, keskivikkona, perjantaina,  lauantaina ja sunnuntaina kello 9.30-16.00. Pakollinen etukäteisvaraus vierailua ja kiertokäyntiä varten. Paikalla on oltava puoli tuntia ennen kuin kiertokäynti alkaa.

Kaksi eri reittiä on valittavana palatsissa. Lyhyt reitti (1.20 tuntia) on ilmainen, paitsi varausmaksu 1,5 €. Pidempi kiertokäynti (2,5 tuntia) maksaa 10 €, paitsi 18-25 vuotiaille ja yli 65 vuotiaille on hinta 5 €. Alle 18 v ilmainen sisäänpääsy.

Vierailu ja kiertokäynti varataan netissä ja maksetaan netissä. Kannattaa myös tutustua sääntöihin ennen vierailua. Täällä varaus ja maksusivu.

Palazzo del Quirinale on nykyään Italian presidentin asunto. Palatsin rakennutti paavi Gregorius XIII Boncompagni vuonna 1673 kesäasunnokseen. Siihen aikaan myös paavien konklaavit, paavien valinnat, pidettiin tässä palatsissa. Vuodesta 1870 lähtien oli palatsi Kirkkovaltion omistuksessa. 

Vuonna 1871 tuli Roomasta Italian kuningaskunnan pääkaupunki, jolloin palatsista tuli silloisen kuninkaan asunto. Monarkia lakkautettiin vuonna 1946 joilloin silloinen kuningas sai paeta maasta Sveitsiin. Kruununprissi Emanuele Filiberto asuu nykyään Rooman keskustassa perheineen.

Virtuaalinen kävely puistossa

 Videoita!

Konserttiohjelmat!

Piazza Quirinale

Quirinelen palatsilla on pitkä ja mutkikas historia. Palatsissa on 1200 huonetta. Domenico Fontana ja Carlo Maderno ovat toimineet arkkitehteinä. Myöhemmin myös monet muut kuten Pietro da Cortona, Ferdinardo Fuga, Giovanni Paolo Pannini sekä Guido Reni on muokanneet palatsia. Guido Reni ja Mellozzo da Forli maalasi muutaman mestariteoksen palatsiin.

Presidentin työpöytä

Guido Renin maalaus, Cappella  Annunciata

Melozzo da Forlin maalaus

 Mellozzo da Forlin maalaus

Pyhän Pietarin uusi kirkkorakennus ei ollut vielä valmistunut kun paavi Gregorio XIII Boncompagni pani alulle kesäasunnon rakentamisen Quirinalen kukkulalle, joka siihen aikaan sijaitsi varsinaisen kaupungin ulkopuolella, alueella joka oli puutarha ja viininviljelys aluetta. Rakentaminen kesti kuitenkin noin kaksisataa vuotta. 

Quirinalen palatsiin suunitteli Carlo Maderno myös Cappella Paolinan. Roomassa on kaksi muutakin Cappella Paolinaa, yksi Vatikaanissa ja toinen Santa Maria Maggioren basilikassa. Paavin asunto sijoitettiin Via del Quirinalen kadun puolelle, pitkään siipirakennukseen palatsin taakse.

Palatsi valmistui vuonna 1573 ja toimi Paavin kesäasuntona vuoteen 1870 ja sen jälken Savoian kuningassuvun kuninkaallisena asuntona. Vuodesta 1946 palatsi on toiminut Italian tasavallan presidentin asuntona. Palatsin nykyinen "vuokralainen" on nimeltään Giorgio Napolitani ja vuodesta 2006 hän on ollut Italian presidentti. Hänen asuntonsa sijaitsee ns Maniga Lungassa, Via dei Quirinalen puolella, samassa siipirakennuksessa kuin paavitkin aikoinaan ausivat. Melko lähellä sitä sijaitsee asunto joka aikoinan kaulustettiin korkearvoista vierasta, keisari Wilhelm II varten ja nykyään asunto on käytössä kaikkia arvovaltaisia vieraita varten.

Palatsi on yksi maaailman suurimmista valtion päämiesten asunnoista. Sillä on pinta-alaa kokoanaista 110 500 neliömetriä. Esimerkiksi verrattuna USA:n Valkoiseen taloon, niin tämä palatsi on 20 kertaa suurempi. 

 USA:n presidentti Barak Obama vaimonsa kanssa Quirinalen palatsissa

Virtuaalien vierailu muutamissa palatsin 1200 huoneesta. Napsauta linkkiä kunkin kohteen kohdalla!

Cappella Paolina, Quirinalin konserttisali

Cappella Paolina

La Biblioteca del Piffetti
Kirjasto sai nykyisen muotonsa Savoian kuningasperheen asuessa palatsissa. Kuningatar Margareta Savoia (1851-1626) hommasi kirjastoon upeat kalusteet Piemontesta Pietro Piffettin huonekaluverstaasta ja siitä kirjaston nimi. Piffetti oli Italian sen aikainen huonekalumestari. Valtava määrä erilaisia puulajeja on käytetty kirjaston kalustamisessa. Norsunluuta on käytetty koristeisiin ja merkattu Savoian suvun vaakunoilla.

Salone delle Feste. Kattomaalus on nimeltään Trienfo dell' Italia, Girolamo Magnani ja Cecrope Barillin maalaus vuodelta 1873.

Le Sala delle Rose, sali ja sen yhteydessä oleva Loggia (parveke) ovat Gian Lorenzo Berninin suunnittelemat. Sali ja Loggia rakennettiin paavi Clemente IX Rospigliosin pyynnöstä 1600-luvulla. Loggiasta on näköala puutarhaan. Käytännössä katsoen kyseessä on kaksi Sala Rosea jotka ovat kuin peilikuvat toisilleen. Seinät ovat tapitsoitu punaisella damaskilla. Giovanni Francesco Grimaldi maalasi herttaisen kauniita kuvioita friisejä ja kattokoristeita. Seinillä on Savoian suvun portrettejä.

Loggia delle Sale Rose. Tämä on toinen palatsissa sijaitsevista privaattihuoneistoista La Maniga Lungan, prseidentin huoneiston, läsäksi. Huoneisto käsittää 16 huonetta. Valtionvierailulla käyvät presidentit ja kuninkaalliset saavat käyttää tätä huoneistoa vierilunsa aikana.

La Loggia d'Onore. Halli sijaitsee palatsin vanhimmissa osissa jotka on peräisin 1500-luvulta paavi Gregorio VIII Boncompagnin ajoilta. Alunperin se oli avoin loggia, parveke, sisäpihalle päin. 1700-luvulla rakennettin ikkunoita peittämään avoimen seinän. Ernesto Ballarini Bologna maalasi kattofreskot yhdessä Alessandro Palombin kanssa vuonna 1908.

Cappella dell'Annunziata. Flaminio Ponzio rakensi tämän privaattikappelin paavi Paulo V Borgheselle. Sala degli Arazzista on liukuovi kappeliin.

Sala degli Arazzi. Savoian suku piti juhlia ja tansseja tässä isossa salissa. He rakennuttivat pitkän käytävän jota pitkin vieraat helpommin löysivät tanssisaliin. Huoneesta on näköalat puutarhaan. Kalusteet ovat rokokoota ja seinillä on peilejä ja gobeleenejä josta sali sai nimensä.

Sala dello Zodiaco. Flaminio Ponzio rakensi salin 1700-luvulla paavi Paulo V Borgheselle audienssihuoneeksi. Sali saatiin aikaan kun lyötiin kaksi muuta huonetta yhteen. Salista pääsee myös Cappella dell'Annunziataan. Napoleonin aikan saliin tehtiin suurimmat muutokset. Salista tuli Salone dell'Imperatore. Savoian suvun aikana salista tuli tupakkahuone, Cabinetto a Fumare. 1800-luvulla huoneen seinille laitettiin kalliita gobelengejä kultaraameineen.

Sala delle Dame. Sali on yhteydessä Bronzino hallin kanssa. Huone ja halli sijaitsevat palatsin vanhimmassa osassa. Paavi Gregorius XIII Bongompagni rakennutti hallin ja salin 1500-luvulla. Hallissa ei ole ikkunoita joten se on ollut melko pimeä huone aikoinaan. Hitlerin Rooman vierailun edellä vuonna 1938 halli sai uuden marmorilattian. Nykyinen Italian presidentti ottaa hallissa vastaan vierailevat valtionpäämiehet ja sen jälkeen vetäytyvät viereiseen kabinettiin.

Sala delle Dame, naistenhuone, kunnostettiin Napoleonin aikana hänen kunniakseen. Tanskalainen Bertil Thorvaldesen rakensi yhdessä Canovan kanssa Alesanteri Suurta ylistävän friisin katon rajaan. Carlo Albacini rakensi kauniin takan, joka myös teki alkuperäisen marmorilattian, jossa oli mosaiikkikuvioita. Lattiamosaiikit ovat nyt Vatikaanin musoessa.

Salottino Napoleonico. Napoleonin aikana huone oli jaettu kahtia, toisessa osassa kirjasto ja toisessa Piffetti Napoleone, Napoleonin käymälä. Viereisessä huoneessa Sala degli Arrazzi di Lillessä Napoleon nukkui yönsä.

Salotto Napoleonicoa ovat käyttäneet paavi Pio VII Chiaramonti. Savoian suvun muutettua palatsiin sai kuningatar Margareta "makuuhuoneen ja toiletin, (1851-1926). Salotton gogeliinit tulevat Pariisista

Sala degli Arazzi di Lille. Paavi Gregorio VIII Boncompagnin aikana 1500-luvulla sali oli suuri mutta Napoleonin aikana sali jaettiin osiin jotta saatiin kylpyhuone ja makuuhuone keisarille. Kun paavi Pio VII tuli Qurinaleen niin hän pyysi korjaamaan huoneen entiselleen. Nykyisen nimensä sali sai gobelengejä, jotka ovat valmistettu Lillessä, Ranskassa.

Sala degli Ambasciatori. Tässä salissa otti Savoijan kuninkaallinen suku vastaan diplomaatteja. Täällä on Santa Maria della Pacen kirkkoa kuvaava fresko vuodelta 1656. Maalaus saatiin esille juuri äskettäin tehdyssä restauratiossa. Salin seinät ja katto ovat täynnä freskopaneeleja. Kuvassa olevat freskot ovat maalanneet Lazarus Baldi, Ciro Ferri ja Carlo Ceci. Salin päinvastaisessa päässä on Napoleonin aikainen takka, joka on rakennettu kalliista mosaikkista. Moasiikit on tuotu Hadrianuksen huvilasta Tivolista ensimmäisellä vuosisadalla jaa.

Sala Gialla. Pietro da Cortonan johdolla ryhmä taidemaalareita koristeli Sala Giallan gallerian hienoilla maalauksilla. Siihen aikaan 1600-luvulla palatsissa asui Alessandro VII Chigi. Napoleonin vallan aikana Sala Giallan galleria oli jaettu kolmeen osaan, kolmeksi eri huoneeksi. Napoleonin vaimo keisarinna Maria Luisa otti vastaan vieraita huoneissa. Osa ikkunoista sisäpihalle peitettiin paneeleilla ja avattiin uudestaan aivan äskettäin tehdyissä korjauksissa. Giovanni Paulo Shor, Fabrizio Chiari, Pier Francesco Mola sekä Giovanni Frencesco Grimaldi ovat maalanneet freskot.

Sala del Balcone-Loggia delle Benedizione, parveke joka sijaitsee pääsisäänkäynnin yläpuolella. Parvekkeen on suunnitellut Gian Lorenzo Bernini 1600-luvulla paavi Urbano VIII Barberinille. Cappella Paolina sijaitsee parvekkeen vasemmalla puolella. Sala del Balconessa säilytettiin kuolleiden paavien ruumiit nähtävinä. Paavien sydämet ja keuhkot leikattiin pois ja vietiin säilöön Fontana di Trevin suihkulähteen luona sijaitsevaan kirkkoon Santi Vincenzo e Anastasioon.

La Prima Sala di Rapresentanza, edustushuone on Carlo Madernon suunnittelema paavi Paulo V Borgheselle 1600-luvulla, siihen aikaan kun hän asui palatsissa. Napoleonin vallan aikana friisiin lisätiin ranskalaisia medaljongeja ja allegorisia kuvia. Vuonna 1906 maalasi Alessandro Palombi ja Ernesto Ballarini kattofreskot. Useimmat tapetit palatsiin on tuotu kuninkaalliselta tapettiverstaalta Napolista. Seinämaalaus on Francesco Mancinin käsialaa ja jonka paavi Clemece VIX Ganganelli hankki 1700-luvulla. Kaksi muuta Mancinin maalausta on sijoitettu Vatikaanin museoon. Vasemmalla seinustalla sijaitseva ebenholtsista valmistettu pöytä on alunperin Parman herttuan Carlo III de Borbonen omistama ja valmistettu Venetsiassa.

Il Salone dei Corazzieri. Presidentin virallinen juhlahuone joka kooltaan ja komeudeltaan kelpaa mainiosti edustukseen. Carlo Maderno suunnitteli salin paavi Paulo V:lle Borgheselle, jonka jälkeen huoneeseen on tehty vain pieniä muutoksia. Kattokasettien keskelle on myöhemmin asetettu Savoian kuningassuvun vaakuna Borghesen vaakunan sijalle. Huoneesta pääsee kauniin kaksoisoven kautta Cappella Paolinaan. Seinämaalauksien teossa on ollut pitkä liuta taidemaalareita. Seinillä on kallisarvoisia ranskalaisia kobeliinejä.

La Sala della Stagioni. Savoian suvun aikana tehtiin suuria muutoksia tässä salissa. Monta muutakin salia ja huonetta Savoian suku halusi muuttaa tyyliä paavillisesta palatsista moderniksi palatsiksi. Flaminio Ponzi teki alkuperäisen suunniitelman 1600-luvulla paavi Paulo V Borgheselle. Viimeisimmät muutokset tehtiin vuonna 1905 Alessandro Ernesto Palombi koristeli allegorisilla maaluksilla huoneen josta sen nykyinen nimi Stagioni, vuodenajat tulee. Tapetit tulevat Gobelinin verstaalta Pariisista. Kuvassa olevasta oviaukosta pääsee Galleria dei Bustiin joka on myös Alessadro Palombin suunnittelema. Lopullisen muotonsa se sai kun prinssi Umberto II ja belgialainen prinsessa Maria Josen häitä järjesteltiin palatsissa.

Palatsissa on luonnollisestikin paljon kallisarvoista taidetta, antiikkiesineitä, gobelengejä, vanhoja kuinkaallisia hevosvaunuja, astioita ja upeita huonekauluja.

Kuningatar Margheritan kirjastossa on kirjojen lisäksi pukuja ja kuingattaren yksityisesineitä.

Gobelängnäyttely!

Palatsin puutarha on todellakin upea. Nykyään puutarhavisiitti sisältyy kierroskäynteihin.

Paavi Clemente VIII Aldobrandini rakennutti tämän upean suihkulähteen. Jälkeenpäin suihkulähteesen rakennettiin urut jotka toimivat vielä tänäkin päivänä.